Kerro nyt sitten Three lions miksi Englanti ei pärjää arvokisoissa vaikka ovat parhaimpia jalkapalloilijoita?Viime vuoden kisoissa "haastattelin" englantilaisia "huonosta menestyksestä" Heidän mielestään syitä olivat tuomarit, valmentaja(t) ja kisakunnon ajoittaminen myös mm väärin. Ovathan nuo erittäin olellisia jos edellämainituista yksi tai jopa kaikki kolme mättää.
Vastaukset kaikkiin kysymyksiisi löytyy jo tästä topikista:
Ei kai ketään Valioliigan erinomaisuutta olekaan perustellut tämän kauden euromenestyksellä, vaikka sitä jonkinlaisena indikaattorina tulevasta pitäisikin. Heiluri on heilahtanut mantereelta saarelle ja muutos on vielä käynnissä, mutta tapahtuneet, tai tapahtumassa olevan voimatasapainon heilahduksen havaitsemisen ei pitäsi kuitenkaan olla ylivoimaisen vaikeaa kenellekkään: Valioliiga on statukseltaan ja markkina-arvoltaan ylivoimainen sarja maailman mittakaavassa ja se houkuttelee kiihtyvällä tahdilla rahakkaita sijoittajia Englantiin. Yhdessä näiden uusien omistajien kanssa alati kasvavat tv-tulot pitävät huolen siitä, että englantilaisten joukkueiden taloudelliset muskelit tulevat kasvamaan (elleivät jo ole) italialaisten ja espanjalaisten kilpailijoidensa ulottumattomiin muutamia megaseuroja lukuunottamatta (RMA, Barca, Milan, Inter, Juve..) Raha puolestaan (sekä muutenkin "mannermaistunut" jalkapalloelämä) vetävät puoleensa parhaat pelaajat ja jatkossa sumusaarillakin nähdään entistä ennemmän brasseja ja argoja, joille espanja tai italia ei olekaan se automaattinen valinta.
Se, että Valioliiga on euroopan kovatasoisin kansallinen sarja ja siellä pelaavat parhaat pelaajat ei tienkään tee siellä pelaavasta yksittäisestä pelaajasta yhtään sen parempaa kuin muualla leipänsä ansaitsevat virkaveljensä, mutta pelaajien keskenäisen paremmuuden vertailussa se on erinomainen työkalu - luonnollisesti sillä on tässä asiassa merkitystä minkä tasoisessa sarjassa pelaaja on kannuksensa hankkinut. Hauskalta honkkelilta näyttävä ja siksi ilmeisestä arvostuksen puutteesta kärsivä Peter Crouch on pelannut kovimmassa mahdollisessa liigassa vähintäänkin kohtuullisella menestyksellä jo vuosia, kun taas esimerkiksi Saksan nallipyssyjen näytöt ovat ainakin toistaiseksi vain kotimaisesta lilliputtisarjastaan. Crouchilla onkin hyvin vähän todistettavaa germaanitussareihin nähden - johan se nähtiin miten esimerkiksi Hollannissa maaleja takoneen Mateja Ketzmaninkin maalihanat tukkeutuivat Englannissa ja sittemmin Espanjassa.
Forumistinörttien vakioselitys Englannin ylitsevuotavasta itseriittoisuudesta on osin itse, sekä osin englantilaisen keltaisen lehdistön ylläpitämä myytti. Itsekritiikittömyys on varmasti ollut ongelma, ja tietyissä FA:n jääräosaston saunakerhoissa on vieläkin (toisaalta juuri siellä tehtiin rohkea päätös pestata Sennis maajoukkueen puikkoihin ensimmäisenä ulkomaalaisena) - tabloidit nyt repivät otsikoita siitä mikä myy ja englantilaiset fait ovat aina kisojen alla toivoa täynnä, mutta minkä maan kannattajat eivät olisi. Forumistien latinoloverosasta puolestaan tuntuu saavan jos jonkinlaisia kicksejä pitämällä yllä näitä ikiaikaisia stereotypioita ja sokeata lädivihaa, mutta se mikä tekee tästä selityksestä epäuskottavan on, että niiden parissa joiden tekemisillä oikeasti on merkitystä - ei suomalaisilla forumnörteillä, ei englantilaisilla faneilla eikä keltaisella lehdistöllä - ei varmastikaan tälläisiä itseluuloisia harhakuvia ole. Englannin pelaajat ja velmentajat tietävät tasan tarkkaan tasonsa, eivätkä omassa päässään rakenna mitään kaikkivoipaisuuden mielikuvituslinnoja. Esimerkiksi viime kesänä ketään Englannin pelaajista(!), tai ylipäätään maan vakavasti otettavista jalkapalloihmisistä (
tässä esimerkiksi yksi nykyjoukkueen alennustilaa käsittelvä artikkeli joka sekin on melkoista potaskaa omasta mielestäni), ei syyttänyt Ronaldoa joukkueen putoamisesta vaikka roskalehdet asiasta jaksoivat myllyttää viikkokausia ja onnistuen melko tehokkaasti kääntämään yleisen mielipiteen samalla kannalle - huomattavaa on, että tavallisten jalkapallokannattienkin keskuuteen jäi elämään merkittävä oppositio, joka harjoitti aivan tervettä ja realistista itsekritiikkä putoamisen syistä. Ronaldon ajojahdistakin olisi hyvä erotella se mikä siinä oli sen osuutta, että portugalilainen oli Englannissa vihattu persoona jo valmiiksi oikeastaan kaikkien muiden kuin ManU-fanien keskuudessa.
Juuri nuo PirloManian kirjoitukset siitä, että Englannilla on "aina paras maajoukkue koskaan" ovat lähinnä suomalaisten wannbe-rantamanoloiden itse ylläpitämiä illuusioita, jotka elävät niiden ihmisten piirissä, jotka ovat katsoneet niiden sopivan heidän omiin käyttötarkoituksiinsa. Totta kai jalkapallon emämaassa toiveet ovat aina arvokisojen kynnyksellä korkealla, mutta se ei ole mitenkään brittien yksityisoikeus (kyllähän viime kesänä ruotsalaisetkin lehdet hehkuttivat Zlatanin johdattavan joukkueensa maailmanmestariksi) eikä tarkoita sitä etteikö joukkueen heikkouksia tiedostettaisi - varsinkaan, edelleenkin, niiden henkilöiden parissa joiden tekemisillä on merkitystä. Heikko materiaali yksinään on sikälikin huono selitys, sillä se ei ota huomioon sitä, että huonokin joukkue voi ylittää itsensä silloin tällöin ja nykyään paremman valmennuksen ansiosta yhä useammin - miksi Englannin kohdalla näin ei oikeastaan koskaan ole näin käynyt?
"Paras maajoukkue koskaan" on muutenkin termi, jota on nimenomaan käytetty kuvaamaan tätä nykyjoukkuetta, ja joka sinällään on minusta aika realistinen. Termihän ei viittaa muihin kuin Englannin omiin aikaisempiin maajoukkueisiin, vaikka forumin latinosektiolla olisikin suuri kiusaus käsittää tämäkin asia (tahallaan) väärin. Materiaalin tasosta voi olla montaa mieltä kuten täälläkin on nähty, mutta mielestäni se on kiistämätön tosiasia, että se on tällä hetkellä oleellisesti laadukkaampi ja leveämpi kuin vuosikymmeniin - jonkinlaisesta "kultaisesta sukupolvesta" puhuminen ei ole suurikaan vääryys.
Kuten jo monta viestiä sitten totesin, ei Englannin (tai Espanjan) menestymättömyyteen arvokisatasolla ole yhtä helppoa patenttivastausta, eikä mielestäni yksikään täällä esitetyistä teorioista ole riittävä - ei ainkaan yksinään. Täälläkin esiintyvät vakioteoriat on varsin helppo kumota, eikä siihen edes kummempaa päättelyä tarvita - täällä esitetyistä teorioista sellaisenaan oikeastaan hyväskyn ainoastaan Taavetti_Merimiehen huomion heikosta maalivahtipelistä (vaikka Shiltonin kohdalla voisi muistaa, että pitkälti hänen takiaan Englanti tippui Italian -90 MM-kisojen loppuottelusta tulevalle maailmanmestarille sekä hävisi pronssipelin isäntämaalle). Ennen kuin edes alan esittäään omia teorioitani asiasta haluaisin huomatuttaa, marginaalien olevan arvokisatasolla todella pieniä ja se, että Englanti todellakin olisi jonkinlaista menestystä arvokisoissa viimevuosina saavuttanut on ollut kiinni todella pienistä asioista - Ranskan MM-kisoissa 1998 Englanti tippui vähintäänkin kyseenalaisten vaiheiden jälkeen rankkareilla huijaaville argoille, vuoden 2002 MM-kioissa "Kolme Leijonaa" tippui tulevalle maailmanmestarille Seamanin nolon hörppäyksen jälkeen, EM-kisoissa 2004 seinä tuli vastaan jälleen kyseenalaisten vaiheiden jälkeen rankkareilla lopulta finaaliin edennyttä Portugalia vastaan ja tismalleen saman kohtalon Englanti kohtasi viime kesän MM-kisoissa Portugalin marssiessa tällä kertaa pronssiotteluun. Hieman paremmalla onnella sekä tuomari- ja maalivahtipelillä "Three Lionsin" menestys viimevuosina saattaisi todellakin olla aivan toisenlainen.
Itse hakisin syitä viimevuosien verrattain huonoon menestykseen liian huonosta materiaalista, joka oikeastaan vasta nyt on ollut kansainvälisestikin huippulaatua (vaikka tämä ei edelleenkään selitä miksi joukkue ei ole onnistunut ylittämään itseään), huonosta valmennuksesta joka taktisen kyvyttömyyden lisäksi on epäonnistunut henkisen valmistamisen puolella, heikosti onnistuneesta maalivahtipelistä, huonosta onnesta (jota aina tarvitaan menestyäkseen) sekä tuomareiden virhearviointeja jotka ovat olleet ratkaisevassa asemassa monessa ottelussa.
Jos aikaväliä laajennetaan noista käyttämistäni "viimevuosista" pidemmälle historiaan selitykset käyvät yhä moninaisemmiksi ja -lukuisiksi eivätkä omat rahkeeni riitä niitä selvittämään.
1986 "Jumalan käsi", 1990 Brehmen onnekas kimmotus haparoivan Shiltonin yli ja lopulta rankkarikilpailu, 1996 taas rankkarit Saksaa vastaa, 1998 Becksin käsittämätön ulosajo kun samalla Simeone selvisi keltaiselta sekä kiistanalaisesti hylätty maali ja jälleen rankkarit, 2002 Seamanin katastrofaalinen virhe, 2004 vaihteeksi rankkarit jatkoajalla hylätyn Campbellin maalin jälkeen ja 2006 - yllätys, yllätys - rankkarit sen jälkeen kun päivänselvä rankkari oli jäänyt viheltämättä varsinaisella peliajalla - siinä sinulle syitä Englannin menestymättömyyteen viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta.
Toki aina voidaan sanoa, että joukkue olisi voinut yksinkertaisesti pelata paremmin - mikä onkin totta - mutta on aikamoista jeesustelua väittää ettei MM-kisojen jatkopeleissä viheltämättä jääneillä rankkareilla, hylätyillä maaleilla tai ulosajoilla olisi merkitystä - jopa ratkaisevaa. Pari kertaa kun nuo "satunnaistekijät" olisivat olleet Englannin puolella, niin tämäkin keskustelu olisi tarpeeton. Englannin, kuten varmasti jokaisen maan, futiskulttuurin sisällä on ongelmansa, mutta haluasin lisätietoa siitä mikä osa-alue englantilaisessa futiskulttuurissa oli se joka esimerkiksi johti Campbellin maalien hylkäämiseen niin Argentiina kuin Portugalia vastaan tai esti tuomaria viheltämästä viime MM-kisoissa joukkueelle rankkaria portugalilaisen selkeän käsivirheen seurauksena?
Varmasti aikojen saatossa englantilaisten itseriittoisessa asenteessa on ollut vikaa ja joukkueen "tasossa" parannettavaa, mutta en silti väheksyisi "satunnaistekijöiden" merkitystä yksittäisissä jalkapallo-otteluissa, joista MM-kisatkin - ja niiden historia - koostuu. Tälläiseen satunnaistekijän varaan - tuomarin kiistanalaiseen ratkaisuun - pohjautuu pitkälti Englannin tähän mennessä ainoa maailmanmestaruuskin. Vaikka historia on totetutunut sellaisena kuin on, se ei tarkoita että se olisi ollut ainoa mahdollinen, väistämätön, vaihtoehto.
Suotuisammissa olosuhteissa Englannin menestys viimeisen 20 vuoden aikana olisi helposti voinut olla aivan toisenlaista. Väitänkin yhä edelleen, että Englannin menestymättömyyden kannalta esimerksi (listasin esimerkkjä aikaisemmin enemmänkin) viime kesänä Portgualia vastaan viheltämättä jäänyt selvä rangaistupotku oli oleellisempi tekijä kuin maan "sisäsiittoinen jalkapallokulttuuri". Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä etteikö saattaisi olla jotain mätää Englannin maalla.
