F.C. Barcelona 2014 - 2015

[aquel]

FC Barcelona 2014-2015



Alkusanat

Kausi 2013-2014 on takana, ja voisi sanoa, että onneksi, sillä Blaugranan kohdalla kausi sisälsi niin monia vaikeuksia sekä kentällä että etenkin sen ulkopuolella, ettei meinannut perässä pysyä. Etenkin kevät oli synkempi kuin mihin culét ovat saaneet tottua viime vuosina. Seuran palkintokaappiin ei eksynyt yhtään pokaalia kevään aikana, vaikka parissa kilpailussa joukkue taisteli pokaalista aivan kilpailun viimeisille sekunteille saakka. Tietenkään Barcelonan tasoiselle ja kokoiselle seuralle vain lähellä oleminen ei riitä, vaan joka kevät on jotain voitettava. Niinpä jopa odotettua voimakkaammat muutoksien tuulet ovat puhaltamassa kesällä ennen seuraavaa kautta, kun ovet käyvät seurassa molempiin suuntiin.

Kärjistetysti sanottuna kausi 2013-2014 kulminoituu surullisesti oikeastaan yhteen mieheen: Tito Vilanovaan. Pre-seasonia oli takana vajaa viikko, kun selvisi, ettei Vilanova pysty jatkamaan Barcelonan päävalmentajana, koska syöpähoidot vaativat niin paljon. Vilanovan taistelu syöpää vastaan päättyi lopulta pahimmalla mahdollisella tavalla huhtikuussa 2014, mikä  tarkoitti sitä, että kausi alkoi ja päättyi valitettavan surullisilla uutisilla Titoon liittyen. Titon menehtyminen tarkoitti sitä, että Blaugranan kausi muuttui heikosta yhdeksi synkimmistä ja surullisimmista kausista koko seurahistoriassa.

Kaudesta jäi varsin pettynyt ja valju maku suuhun, vaikka otetaan mukaan pelkästään urheilulliset seikat. Tällaista makua culélla ei ole ollut suussa pitkään aikaan. Kaudesta jäi käteen liigan toinen sija, Copa del Reyn finaalitappio ikuiselle viholliselle Real Madridille ja UCL-puolivälieräpaikka. Liigassa toki taisteltiin loppuun saakka mestaruudesta, mutta toisaalta siihen tarvittiin säkillinen tuuria, että näin kävi. El Clásicoissa tappioita ei tullut kuluvalla kaudella Blaugranalle kuin yksi, mutta valitettavasti se tuli finaalissa. Atlético oli omissa papereissani koko Euroopan ykkösjoukkue päättyneellä kaudella, joten ei ollut häpeä pudota UCL-puolivälierässä kyseiselle seuralle.

Tämänkertainen kausiavaus tulee jälleen pitämään sisällään mm. kuukausikohtaisen katsauksen Barcelonan ykkösjoukkueen kauteen 13/14, pelaajakohtaisen arvion, päivittelyä seuran tilanteesta ja toiminnasta sekä mutuilua tulevasta. Muistutetaan, että kyseessä on topikin avaajan oma henkilökohtainen näkemys menneestä kaudesta eikä sitä tule sokeasti pitää ainoana olemassa olevana totuutena. Pyydän anteeksi avauksen pituutta ja siihen sisältyviä virheitä.

Valotetaan vielä sen verran, että tällä kertaa topikin avaajalle aukesi tilaisuus asua talvi ja kevät Espanjassa, joten eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Samallahan toki tuli kierreltyä futismatseissa pitkin kevättä enemmän kuin riittävästi. Käteen jäi upeita kokemuksia, vieläkin parempi käsitys maan kannattajakulttuurista sekä pari kourallista uusia culé-ystäviä. Suosittelen!

Kertaus FC Barcelonan kaudesta 2013-2014:

Pre-season

Blaugranan pre-season alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla, kun valmentaja Tito Vilanova joutui jättämään tehtävänsä syöpähoitojen seuraksena. Seurajohto ryhtyi välittömästi etsimään seuraajaa Titolle. Kaksi nimeä nousi esiin: Tata Martino ja Luis Enrique. Molempia haastateltiin, mutta Zubizarreta oli kuulemma vakuuttuneempi Martinon ideoista Enriquen sijaan. Tata hyppäsi joukkueen puikkoihin ja näin Barcelonasta tuli ensimmäinen joukkue, jota Tata Martino valmensi Euroopassa.

Kauden valmistelut olivat jo lähteneet sivuraiteille ennen Titon astumista sivuun, sillä Thiagosta luovuttiin 25 miljoonalla (Bayern) ja Abidalin sopimusta ei uusittu aiemmin esitetyistä lupauksista huolimatta. Lisäksi joukkueen ainoa kärkipelaaja - David Villa - lähti nappikaupan hinnoin Atléticoon.



Ykkösjoukkueen ainoaksi hankinnaksi jäi isolla rahalla ja vuosia kestäneen kohun saattelemana hankittu Neymar Jr. Ennen kaikkea hän oli brasilialaisista yhteyksistään tunnetun Rosellin hankinta. Lisäksi erityisesti uutta topparia Blaugranaan huhuttiin pitkin kesää, koskan Puyolin polviongelmat vaikuttivat ongelmallisilta, mutta hankinta jäi syystä (Rosell) tai toisesta tekemättä.

Pre-seasonilla Blaugrana pelasi myös kuusi harjoitusottelua, joista kaksi pelattiin Aasian kiertueella Malesiassa&Thaimaassa. Edellisen kauden loukkaantuneena päättänyt ja kaiken maailman hyväntekeväisyysotteluissa pitkin kesää kiertänyt Lionel Messi ehti jo pre-seasonillakin loukaantua viikoksi-pariksi, mutta palasi hyvin nopeasti joukkueen vahvuuteen.

Elokuu

Elokuussa kilpailullinen kausi alkoi La Ligan voimin, kun Levante saapui Camp Noulle. Ottelu päättyi 7-0 murskajaisiin. Tata valjasti Blaugranan tuttuun 4-3-3 –muodostelmaan. Huomattavaa oli Barcelonan todella aktiivinen prässipelaaminen, jonka kanssa valencialaisporukka oli todella isoissa vaikeuksissa. Edelliseen kauteen verrattuna on myös mainittava toinenkin ero: Tata otti Messin vaihtoon, kun ottelua oli pelattu 70 minuuttia.

Blaugranan elokuu jatkui Espanjan Supercupin ensimmäisellä osaottelulla Vicente Calderónilla Atléticoa vastaan. Ottelusta muodostui todella tiukka, paikkoja oli molemmilla erittäin vähän, sillä Simeonen joukkue puolusti tiukasti eikä pelännyt rikkoa. David Villa puri (heh) entistä seuraansa iskemällä Atletin johtoon, mutta vaihdosta kentälle toisella puoliajalla astellut Neymar puski vierailijoille arvokkaan vierasmaalin Alvesin nappikeskityksestä. Messi loukkaantui jälleen, otettiin puoliajalla vaihtoon ja tuli olemaan viikon verran sivussa.

Liiga jatkui Málagaa vastaan Andaluciassa ilman Messiä. Neymaria ei nähty vieläkään avauksessa. Adriano iski ottelun ainoan maalin kaukolaukauksellaan. Täydestä pistepotista Barça sai kuitenkin Adrianon lisäksi erityisesti kiittää ottelun lopussa mahtavan tuplapelastuksen tehnyttä Victor Valdésia.

Barçan kuukausi päättyi Supercupin ratkaisevaan otteluun Atléticoa vastaan. Atlético tarjosi jälleen todella väkevän vastuksen pakottaen Valdésin jälleen pariin huippupelastukseen. Ottelun loppua kohti Barcelona kuitenkin painoi yhä vahvemmin patjantekijöiden maalia kohti. Messi oli toipunut lihasvammastaan ja epäonnistui pelin lopussa rangaistuspotkussaan vetäen pallon ylärimaan. Lopulta kuitenkin 0-0 tulos riitti Barcelonalle vierasmaalisäännön turvin ennätykselliseen 11. Espanjan Supercupin voittoon.



Syyskuu



Blaugranan syyskuu alkoi vaikealla vierailulla Mestallalle Valencian vieraaksi. Pelistä muodostui värikäs trilleri, jossa shown varastivat Lionel Messi hattutempullaan sekä Valdés huippupelastuksillaan. Valencia rankaisi Barcelonaa erikoistilanteista. Jordi Alban laita vaikutti heppoiselta puolustussuuntaan. Tatan Blaugrana kuitenkin hyökkäsi varsin suoraviivaisesti ja nopeasti haavoittuvalta näyttäneen lepakkolauman puolustusta vastaan. Tulos 2-3 riitti Barcelonalle täyteen pistepottiin. Rotaatio pyöri, sillä isoja minuutteja alkukauden pelanneet Xavi ja Sánchez olivat lepovuorossa. Maaottelutauko alkoi.

Tauon jälkeen Sevilla saapui Camp Noulle. Sevilla puolusti tiukasti ja syvällä. Alves pääsi ensimmäisellä puoliajalla viemään Blaugranan 1-0 johtoon. Toisella puoliajalla Neymar antoi kauden toisen maalisyöttönsä, kun Messi viimeisteli taululle 2-0 lukemat. Ottelu näytti ratkenneelta, mutta sitä se ei ollut. Sevilla käytti Barçan pupellukset hyväkseen erikoistilanteissa ja yhtäkkiä lisäajalla peli oli 2-2. Pistemenetys näytti varmalta, mutta Messi oli toista mieltä purjehtiessaan oikealta läpi tehden samalla alustuksen Alexis Sànchezin 3-2 voittomaaliin.



Mestareiden liigan lohkovaihe alkoi kotiottelulla Ajaxia vastaan. Ajax pisti kampoihin pallonhallinnassa, mutta uudistunut Blaugrana iski armotta vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista. Messi iski jälleen hattutempun 4-0 voitossa. Ja Valdés esitti jälleen huippuotteita torjumalla mm. Sigthorssonin rangaistuspotkun.

Liigakausi jatkui vieraspelillä Madridissa Rayo Vallecanoa vastaan. Vallecasissa Barcelona hävisi pallonhallinnan (51-49) ensimmäistä kertaa yli puoleen vuosikymmeneen ja siitäkös lehdistö sai aiheen laittaa painetta Tata Martinon niskaan ottelun jälkeen. Ottelu oli kuitenkin selkeästi Blaugranan: 0-4, Pedrolle hattutemppu. Barcelona hallitsi tilaa ja siten ottelua. Rayon päädystä löytyi tilaa nopeilla hyökkäyksillä erityisesti laidoilta.

Muutamaa päivää myöhemmin Camp Noulla Real Sociedadia vastaan Blaugrana voitti pallonhallinnan 71-29 ja ottelun 4-1. Neymar ja Messi iskivät ottelulle alkutahdit maaleillaan jo alkuminuuteilla. Selkeästi baskeja aktiivisemmin pelannut kotijoukkue teki baskien iltapuuhteesta mahdottoman prässillään. Barcelonaa vastaan oli vaikea puolustaa, koska joukkue oli valmis hyökkäämään niin nopeasti vastaan kuin pallonhallinnankin kautta. Joukkue pelasi syvällä puolustavaa joukkuetta vastaan perinteisempää tiki-takaa, eli kuten Barcelona oltiin totuttu näkemään.

Otteluruuhka jatkui, kun Blaugrana matkasi Almerían vieraaksi liigan seitsemännellä kierroksella. Messi aloitti vahvasti ja iski Barcelonan upealla maalillaan johtoon, mutta loukkaantui heti maalin jälkeen jälleen kerran. Cesc pelasi ottelun lopun valeysinä. Ottelu näytti vaikealta, mahdolliselta pistemenetykseltä, mutta Xavi-Cesc-Adriano –kombinaatio loi helpottavan 0-2 maalin. Jälleen Blaugranan pelaaminen oli hyvin erilaista verrattuna kahteen edelliseen otteluun: Nyt Barça piti palloa pallonpitämisen ilosta, kulutti aikaa ja puolusti tällä tavalla 0-1 ja myöhemmin 0-2 johtoaan. Täydet pisteet matkasivat Kataloniaan seitsemättä peräkkäistä kertaa. Bartra avasi ja pelasi vahvasti. Rotaatio jylläsi, Xavi näytti pirteältä, samoin Cesc, Iniesta sai lepoa.

Lokakuu

Barcelonan lokakuu alkoi UCL-lohkovaiheen toisella ottelulla. Tällä kertaa Blaugrana vieraili Celtic Parkilla, jossa se hävisi Vilanovan alaisuudessa edelliskaudella. Bartra oli jälleen ottelun hahmo pitämällä Samarasin aisoissa. Tietysti Valdésin piti venyä kertaalleen jälleen huipputorjuntaan, kun Forrest oli lähellä iskeä kulmasta. Hetkeä myöhemmin toisella puoliajalla Neymar-Sánchez-Fábregas –kolmikko juoni ottelun ainoan maalin. Aiemmin Neymar oli jo ehtinyt hankkia skoteille punaisen kortin.

Valladolid vieraili seuraavaksi Camp Noulla. Valladolid menikin heti 0-1 johtoon, kun Javi Guerra puski pallon maaliin vähemmän yllättäen kulmapotkusta. Sánchez jatkoi huippuvirettään upealla kaukolaukauksesta tulleella tasoituksella. Toisella puolikkaalla Xavi iski Blaugranan johtoon, minkä jälkeen joukkue meni menojaan Sánchezin ja Neymarin tehdessä vielä maalit mieheen. Neymar oli keskeisessä roolissa jokaisessa Blaugranan maalissa.

Parin viikon maaottelutauon jälkeen joukkueella oli edessä vaikea vieraspeli Pamplonassa Osasunan vieraana. Tata käytti suhteellisen paljon rotaatiota, sillä Puyol avasi kauden ensimmäistä kertaa, Montoya oli avauksessa niin ikään (eikä valitettavasti vakuuttanut). Messi palasi pelikentille toisella puoliajalla kolme viikkoa edellisen loukkaantumisensa jälkeen. Peli oli odotetun nihkeä. Cescille siunautui pelin parhaat paikat, mutta ei maistunut. Barcelona koki kauden ensimmäisen pistemenetyksensä maalittoman tasapelin myötä.



Muutamaa päivää myöhemmin Barça matkasi San Sirolle Milanin vieraaksi. Milan tukki tuttuun tapaan keskustan tiiviisti, mutta yhden virheen seurauksena pitkästä aikaa pelin aloittanut Messi iski Blaugranan ainokaisen. Ottelun alussa Robinho oli päässyt maalaamaan Mascheranon ja Piquén heikon pelaamisen seurauksena. Blaugrana oli selkeästi parempi, mutta voittoon asti se ei riittänyt. Piste kuitenkin tyydytti tässä vaiheessa.

Sitten oli vuorossa kauden ensimmäinen El Clásico, joka pelattiin Camp Noulla 100 000 katsojan edessä. Tata Martino lähti kauden ensimmäistä kertaa Xavi-Iniesta-Cesc –kolmikolla avauksesta saakka ja näin ollen Pedro sekä Sánchez aloittivat penkiltä. Messi pelasi todella laidassa ja yllättävän puolustavassa roolissa.



Ancelotti epäonnistui avauskokoonpanon valinnassaan ja Blaugrana hallitsikin lähes täysin ensimmäistä puoliskoa. Neymar iski Iniestan esityön jälkeen 1-0 maalin ensimmäisellä puoliskolla. Toisella puoliskolla Illarramendin tullessa Ramosin tilalle pivoteksi Valkoiset olivat huomattavasti vaarallisempia kuin ensimmäisellä, mutta loistosyksyä pelannut Valdés piti Barcelonan johdossa. Busi ei kyennyt yksin suojelemaan Barcelonan puolustusnelikon edustaa. Niinpä Tata teki muutoksia: Song ja Sánchez tulivat kentälle. Molemmat muodostuivat tärkeiksi vaihdoiksi, sillä Song auttoi Barcelonaa kontrollin ja tiiviyden hankkimisessa takaisin, kun taas Sánchez iski helpottavan 2-0 johtomaalin häikäisevän upealla nostollaan. Lopussa Jesé iski 2-1 kavennuksen, mutta se ei riittänyt, vaan pisteet jäivät Kataloniaan!



Arki jatkui Klassikkovoiton jälkeen, kun vuorossa oli vieraspeli Celta Vigoa vastaan. Chileläinen Alexis Sánchez jatkoi huippuvirettään maalaamalla 0-1 johtomaalin heti alkuun. Bartra-Puyol –topparipari aloitti eivätkä he pettäneet. Celta ei toki antanut kummoistakaan vastusta, vaan Barcelona iski jälleen vastahyökkäyksistä 0-2 ja 0-3 maalit. Vire näytti hyvältä, kun lokakuu vaihtui marraskuuksi.

Marraskuu

Barcelonan derby Camp Noulla aloitti Barçan marraskuun. Espanyol pelasi inhottavan puolustusvoittoisesti. Se repi ja raastoi, mutta ei juurikaan päässyt hyökkäämään. Ottelu oli pitkään 0-0, kun Blaugrana jauhoi ja jauhoi boksin ympärillä. Messi ei näyttänyt olevan täydessä tikissä (vieläkään). Mutta esiin astuivat eri miehet: Neymar syötti kahden pelaajan jalkojen välistä pallon takatolpalle, josta komeetta Alexis Sánchez namutteli voittomaalin. 1-0. Barcelonan herruus oli Barçan.

UCL-lohkovaiheen neljännellä kierroksella Barcelona kohtasi Milanin kotonaan. Barcelona hallitsi peliä, päästi siitä huolimatta maalin (Piqué og), mutta kukisti Milanin lopulta 3-1. Messi osoitti heräämisen merkkejä iskemällä kahdesti ja Busquets kertaalleen.

Seuraavaksi Barça matkasi Sevillaan Betisin vieraaksi. Ottelu alkoi Blaugranalta surkeasti, kun Messi loukkaantui ja joutui jättämään pelikentän. Myöhemmin selvisi, että Kirpun pelit olivat loppuvuoden osalta pelattu. Itse ottelussa Barcelona oli vaikeuksissa, kunnes reilun puolen tunnin pelin jälkeen Neymar ja Pedro tekivät nopeat maalit kumpainenkin vastahyökkäyksien päätteeksi. Toisella puoliajalla Cesc Fábregas varmisteli voittoa kahdella lisäosumalla. Betis haastoi Barcelonan keskikentällä, mikä jätti Pedrolle, Cescille ja Neymarille aivan liikaa tilaa Betisin puolustuspäähän. Betis voitti laukaukset 16-11, Barcelona pallonhallinnan vain 43-57, mutta itse ottelu päättyi 1-4. ’Tata-palloa’ parhaimmillaan…

Vuoden viimeisen maaottelutauon jälkeen Granada asteli vastaan Camp Noulla. Ensimmäisellä puoliajalla Cesc ja Iniesta hankkivat pilkut sekä viimeistelivät ne. Maaottelutauolla loppuvuodeksi loukkaantuneen Valdésin tilalla Granadaa vastaan pelannut Pinto venyi toisella puoliajalla pariin hyvään koppiin, kun Blaugrana otti jalan pois kaasulta. Sánchez ja Pedro kävivät iskemässä vastahyökkäyksistä 3-0 ja 4-0 maalit Neymarin ja Cescin tehdessä esityöt.

Marraskuun päätti vierailu Ajaxin kotiluolassa Amsterdamissa. Barcelonalle pistekin riittäisi lohkovoittoon, mutta tällä kertaa Ajax ei päästänyt Blaugranaa helpolla, vaan pelasi lähes täydellisen ensimmäisen puoliajan johtaen 2-0. Ensimmäisen kerran kauden aikana Blaugrana hävisi keskikentän intensiteetissä vastustajalleen selvästi. Toisen puoliskon alkuun Neymar hankki vastustajalle ulosajon ja joukkueelleen pilkun, jonka Xavi viimeisteli, mutta Barçan kiri jäi muuten vajaaksi. 2-1 ja ansaitut pisteet hollantilaisille.

Joulukuu

Kahden pelin viikkotahti jatkui, kun Barcelona matkasi Baskimaahan Athleticin uudelle kotistadionille. Barcelona aloitti fantastisesti, mutta ei hyödyntänyt paikkojaan, mikä tuli kostautumaan myöhemmin. Athletic sai lisää uskoa ja häiritsi Barcelonan pelinrakentelua sitä paremmin, mitä pidemmälle ottelu eteni. Martinon suojatit käyttivät pitkiä ristipalloja enemmän kuin normaalisti. Mascherano antoi peräti 15 pitkää syöttöä. Nämä enemmänkin sekoittivat Blaugranan peliä kuin hyödyttivät, koska Barçan pelaajat eivät läheskään aina voittaneet näitä pitkiä ja korkeita palloja. Toisella puoliajalla Athletic paransi entisestään, Muniain iski maalin ja näin baskit aiheuttivat Blaugranan kauden ensimmäisen tappion liigassa.

Seuraavaksi Barcelona aloitti kautensa Copa del Reyssa ja tämä tapahtui Cartagenaa vastaan. Cartagena säikäytti culéja menemällä ensimmäisellä puoliskolla johtoon. Varamiehinen Barça kuitenkin surffaili lopulta 1-4 voittoon Pedron (2), Cescin ja vaihdosta sisään tulleen Dongoun maaleilla. Ottelupari oli sitä myöden taputeltu.

UCL-lohkovaiheen viimeisessä pelissä Barcelona varmisti lohkovoiton Celticiä vastaan. Celtic lähti otteluun tuttuun tapaansa todella puolustusvoittoisesti, mutta se ei tällä kertaa onnistunut edes vähää alusta. 6-1. Neymar teki hattutempun. Jopa Tello osui.

Villarrealia vastaan Camp Noulla Tata Martino lähti yllättävällä kokoonpanolla: Bartra pelasi Piquén rinnalla topparina, Montoya oikealla, Busi ja Song molemmat avauksessa ja Cesc luonnollisesti loukkaantuneen Messin tilalla valeysinä. Neymar iski pilkulta Barcelonan johtoon puolen tunnin kohdalla, mutta Villarreal oli vaarallisen oloinen. Musacchio voitti kulmatilanteessa Bartran ja puski Keltaisen Sukellusveneen tasoihin. Tunnin kohdalla Xavi vaihdettiin Songin tilalle ja näin Blaugrana alkoi saamaan paremmin otetta pelistä. Neymar lopulta ratkaisi ottelun iskemällä illan toisen osumansa Sánchezin nappisyötöstä. 2-1 ja täydet pisteet Barçalle.

Copa del Rey jatkui toisella osaottelulla Cartagenaa vastaan. 3-0 ja jatkopaikka sinetöityi. Ei siitä sen enempää.

Vuoden viimeinen ottelu alkoi synkästi, kun Getafe meni kotistadionillaan 2-0 johtoon ilman Neymaria (pelikielto) pelannutta Blaugranaa vastaan vain 14 minuutin jälkeen. Vastahyökkäys ja kulmapotku johtivat Getafen maaleihin. Puolen tunnin pelin jälkeen Barcelona ja etenkin Pedro heräsivät. Kolme nopeaa hyökkäystä, kolme nopeaa ja upeaa Pedron maalia. 2-3 ja peli oli kääntynyt ennen taukoa. Toisella puoliskolla Cesc tyylitteli Barçalle 2-5 voiton parilla maalillaan, joten Blaugrana päätti vuotensa sarjakärjessä vaikeasta ottelun alusta huolimatta.



Tammikuu

Barcelonan vuosi alkoi kotipelillä Elcheä vastaan. Valdés palasi maalivahdin tontille loukkaantumisensa jälkeen. Alusta alkaen Elche pelasi aivan liian laajalle levittäytyneenä. Paketti ei ollut tiivis. Niinpä Sánchez pääsi viemään Blaugranan 1-0 johtoon jo alussa Alban keskityksestä. Ennen 15 peliminuutin kohtaa Pedro iski lukemat 2-0 Fábregasin upeasta läpisyötöstä. Niinpä peli lässähti vierailijoiden osalta täysin. Toisella puoliskolla Xavi ehti hukata pilkun, mutta Sánchez teki lopulta hattutempun. 4-0 ja Blaugrana matkasi sarjakärjessä kauden avauspuoliskon päättävään otteluun Vicente Calderónille Atléticoa vastaan.

Ennen vierailua Calderónille Barçalla oli edessään Copa del Reyn ottelu Getafea vastaan Camp Noulla. Cesc aloitti maalinteon puskemalla pallon maaliin Pedron syötöstä. Toisella puoliajalla Fábregas lisäsi johtoa pilkulta. 2-0. Illan odotetuin seikka oli kuitenkin Messin paluu pelikentille. Kirppu iski kaksi maalia puoleen tuntiin. 4-0 ja ottelupari oli taputeltu jo ensimmäisessä osassa.

Atlético ja Barcelona etenivät liigassa tasapisteissä, kun Barça asteli patjantekijöiden nurmelle tammikuun toisena viikonloppuna. Ottelusta tuli niin tiukka ja taktinen kuin odottaa sopi. Tata peluutti avauksessa Cesciä, Pedroa ja Sánchezia; Neymar ja Messi avasivat penkiltä. Atlético pelasi kapealla ja aggressiivisesti omalla alueellaan. Barcelona luotti pallonhallintaansa, vaikka ei vaarallisia paikkoja ensimmäisellä puoliskolla oikeastaan luonutkaan. Xavia prässättiin hanakasti, mikä yhdessä Atletin tiiviyden kanssa aiheutti sen, että Maestro joutui jakamaan syöttönsä entistä useammin leveyssuunnassa laitoihin pituussuuntaisten syöttöjen sijaan.



Toisella puoliskolla Neymar ja Messi tulivat kentälle. Messi saikin Blaugranan pelaajista eniten aikaan, mutta Courtois pelasi varmasti. 100% kunnossa Messi ei näyttänyt vielä olevan. Ottelu päättyi lopulta 0-0 pistejakoon, joten Blaugrana jatkoi maalieronsa turvin sarjakärjessä.

Copa del Reyn muodolliselta tuntunut vieraspeli Getafea vastaan oli vuoden ensimmäinen peli, jonka Messi aloitti pelikentältä vaihtopenkin tai kotisohvan sijaan. Blaugrana hallitsi löysätempoista ottelua, mutta culéjen harmiksi Neymar loukkasi nilkkansa ottelussa ja joutui kuukaudeksi sivuun pelikentiltä. Messi kuitenkin iski jälleen pari maalia Getafen verkkoon, joista toinen oli jälleen todellinen taideteos. Barça eteni puolivälieriin yhteismaalein 6-0.

Liigakausi jatkui Valenciassa Levantea vastaan. Levante meni kulmapotkusta (mistäpä muusta) 1-0 johtoon jo alkuminuuteilla. Cesc hukkasi pahasti miehensä. Blaugrana kuitenkin tuli tasoihin hetkeä myöhemmin niin ikään kulmapotkusta pusketulla osumalla. Piqué toimi maalintekijänä. Levante tukki tiiviisti keskustan. Pari kertaa Levanten maalivahti Keylor Navas joutui venymään parhaimpaansa, mutta yleisesti ottaen Barcelona ei päässyt hyökkämään nopeasti eikä toisaalta saanut aukaistua Levanten tiivistä pakettia tarpeeksi syöttöpelillään. Pallohallinta toki oli 26-74 vierailijoiden eduksi, lukemat sen sijaan 1-1.

Huomiota herättävää edellisissä kahdessa liigapelissä Atléticoa ja Levantea vastaan oli: Kauden alkupuoliskolla Blaugrana oli luonut paikkoja ja iskenyt tukuittain maaleja läpisyötöistä, mutta näissä kahdessa ottelussa läpisyöttöjä Barcelona antoi vain kolme, joista ainoastaan yksi onnistui. Tämä kertoo Levanten ja Atletin pakan kompaktiudesta: Kumpikaan ei jättänyt liiemmin tilaa puolustuslinjansa taakse. Molemmilla puolustettaessa pelaajien etäisyys oli lähes ihanteellisella tasolla etenkin kentän poikittaissuunnassa, mikä jätti läpisyötöille hyvin vähän mahdollisuuksia. Tämä tuli olemaan yksityiskohta, johon Barcelona kompastui useaan otteeseen kevään aikana.

Muutamaa päivää myöhemmin Barça pelasi samalla stadionilla samaa joukkuetta vastaan. Tällä kertaa Copa del Reyn puolivälierissä Levante ei pystynyt laittamaan liigapelin tapaan kampoihin avausmaalistaan huolimatta. Messi-Tello –yhdistelmä oli liikaa, sillä saman kuvion päätteeksi syntyi neljä Barcelonan maalia. Eli Tello teki kolme Messin syöttäessä kaikki, yksi merkattiin omaksi maaliksi. 1-4 ja ottelupari oli jälleen käytännössä tapulteltu.

Kova ottelutahti jatkui kotipelillä Málagaa vastaan. Barcelona pelasi hyvän peruspelin. Piqué aloitti maalinteon kulmapotkusta toistamiseen viikon sisään. Toisella puoliskolla Pedro iski 2-0 Messin syötöstä ja Alexis Sánchez 3-0 Pedron esityöstä.

Kuukauden päätti ainoastaan 25 tuhatpäisen yleisön edessä sateessa pelattu CdR:n höntsä Levantea vastaan. Levante iski jälleen kulmasta avausmaalin. Blaugrana kuitenkin virkosi ja merkkautti taukolukemiksi 2-1 Adrianon ja Puyolin osumilla. Toisella puoliskolla Sánchezin (2) ja Cescin osumat toimivat kirsikkoina kakun päällä rotaatiomiehisen Barcelonan edetessä kilpailun välieriin.

Helmikuu

Barcelona saapui kirotulle helmikuulle edelleen sarjakärjessä. Oli aurinkoinen lauantai-iltapäivä ja vastassa oli Valencia Camp Noulla. Barcelona hallitsi ensimmäistä 40 minuuttia selvästi. Messi avusti syötöllään Sánchezin maalintekoon kuuden minuutin pelin jälkeen. Tämän jälkeen Blaugranalla oli paikkoja iskeä 2-0 osuma, mutta sitä ei koskaan tullut. Niinpä Parejo tasoitti henkisesti hankalalla hetkellä juuri ennen taukoa. 1-1.

Tauon jälkeen Barcelonan puolustuspelaaminen sekosi Valencian rohkean vastahyökkäämisen keskellä Piattin iskiessä 1-2 johtomaalin. Hetkeä myöhemmin Messi toi Barçan tasoihin pilkulta, mutta viisi minuuttia myöhemmin lepakot siirtyivät jälleen johtoon. 2-3. Näihin lukemiin ottelu myös päättyi, vaikka olihan Blaugranalla paikat tehdä lisäosumia, mutta maaleja ei syntynyt. Valencia pelasi todella rohkeasti, mutta viisaasti, joten hatunnosto siitä heille. Välillä Barcelonan boksissa oli 5vs3 –tilanne lepakoiden eduksi, joten ei ihme, että Blaugranan puolustus näytti huonolta. Virheet tehtiin jo keskikentällä ja toisaalta Valencian rohkeus pääsi yllättämään Martinon ryhmän. Huono viimeistely kostautui niin ikään.

Copa del Reyn välierissä Barça pelasi Real Sociedadia vastaan. Ensin pelattiin Camp Noulla. Barcelonan pelaaminen ei suuremmin vakuuttanut 2-0 voitosta huolimatta. Blaugranan puolustukseen siirtyminen ei vakuuttanut edes vähää alusta silloin, kun vastustaja sai pallon Barcelonan hyökkäyspelaamisen jälkeen. Tiloja löytyi Alban ja Alvesin takaa aivan liikaa aivan liian helposti. Busi ei ehdi kaikkialle 34-vuotiaasta Xavista puhumattakaan. Barcelona ei saanut riistettyä palloa vaarallisilla alueilla, vaan La Real teki Barcelonan pelaamisesta vaikean näköistä. Busin ja La Realin pelaajan omalla maalilla Barcelona kuitenkin pääsi hyvissä asetelmissa toiseen osaotteluun. Toki Barcelona hukkasi paikkoja runsaasti (mm. 2 rimaa).



Liigapelit jatkuivat, kun vastassa oli Sevilla sateisena sunnuntai-iltana Andaluciassa. Tata käytti rotaatiota: Song avasi, Montoya avasi, Bartra avasi. Alberto Moreno vie Sevillaan 1-0 johtoon vartin pelin jälkeen. Peli näytti taas todella pahalta. Sevilla sumputti keskeltä, mutta sitten Messi antoi vapaapotkun, jonka Sánchez puski maaliin. 1-1. Sade yltyi ennen taukoa. Barcelona pääsi vastahyökkäykseen, jonka Messi päätti komeaan maaliin. 1-2! Sevilla oli ollut aggressiivisempi ja aktiivisempi kuin Blaugrana, mutta se ei näkynyt taululla, sillä andalucialaiset hukkasivat paikkansa. Toisella puoliskolla Messi ja Cesc lisäsivät maaleillaan lukemiksi 1-4. Iniesta pelasi yhden kauden parhaimmista peleistään! Sevilla voitti laukaukset 15-9, mutta hävisi ottelun 1-4.

Copa del Reyn toisessa välierässä Real Sociedadia vastaan oli panoksena finaalipaikka. Tatan suunnitelmaan kuului pallokontrolli nyt enemmän kuin aiemmin kauden aikana. Xavi, Cesc, Iniesta ja Messi olivat kukin avauksessa. Iniesta ja Cesc vaihtelivat paikkoja vasemmalla laidalla. Messi iski otteluparin viimeistään ratkaisseen vierasmaalin komean soolojuoksun päätteeksi. Niinpä Barcelona tyytyi hyvin pitkälti pallonhallinnan säilyttämiseen. Barcelona voitti laukaukset maalia kohti 2-8, mutta niin vain Real Sociedad nousi tasapeliin, joka kuitenkin riitti sekin Barcelonalle finaalipaikkaan.

Liigassa seuraavaksi Blaugrana kohtasi Rayo Vallecanon Camp Noulla. Rayo oli tunnettu pallokontrolliin perustuvasta pelistä ja ei-niin-tiiviistä puolustuspelaamisestaan. Sellaista pelaaminen Camp Noullakin oli, sillä Barcelona kylvetti Rayoa lukemin 6-0. Neymar palasi pelikentille kuukauden tauon jälkeen.

Mestarien liiga jatkui neljännesvälierien ensimmäisellä osaottelulla Manchester Cityä vastaan. City oli pelätty hyökkäysvoimastaan. Niinpä Tata lähti otteluun hallitsemaan palloa asettamalla keskikentälle Busin, Cescin, Xavin, Iniestan ja Messin. Sánchez yritti pitää huolen siitä, että pystysuunnassa oli myös liikettä. Pellegrinin City lähti otteluun liian varovaisesti, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi tiiviisti puolustamalla, sillä toisen puoliajan alkuun Messi pääsi karkuun, Demichelis rikkoi ulosajon arvoisesti ja pallo vietiin pilkulle. 0-1, Kirppu ei erehtynyt. Barcelona haki hetken aktiivisesti lisäosumaa, mutta tämän jälkeen jalka otettiin pois kaasulta. Neymar tuli loppuajaksi kentälle oikealle. Brassi alustikin vahvoja nousuja läpi ottelun esittäneen Alvesin iskemän 0-2 maalin. Ottelupari oli hyvin lähellä ratkennutta. Barcelonan puolustuspelaaminen tasapainoisempaa kuin aiemmin, koska keskikentälle oli tuotu ylimääräinen mies ja toisaalta Alban roolitus oli muutettu aiempaa puolustavammaksi.

Muutamaa päivää myöhemmin oli edessä perinteisesti äärimmäisen vaikea vieraspeli Real Sociedadia vastaan. Tässä kohtaa Tata teki kauden ensimmäisen ison virheen avauskokoonpanoa valitessaan. Song ja Montoya löytyivät avauksesta. Rotaatio ei olisi ollut tällä kertaa paikallaan. Song puski pallon omiin kulmapotkusta puolen tunnin pelin jälkeen. Hetkeä myöhemmin Messi toi Barcelonan tasoihin Busin nerokkaan esityön päätteeksi. Vieraita aktiivisemmin ja aggressiivisemmin pelannut La Real vaikutti kuitenkin kaikin puolin vaarallisemmalta löytäen jatkuvasti tilaa Barcelonan selustasta. Tämä realisoitui toisella puoliajalla La Realin iskiessä kaksi nopeaa osumaa. 3-1. Näihin lukemiin peli myös päättyi, vaikka Barcelonalla oli muutama hyväkin paikka kaventaa.

Maaliskuu

Kolme pitkää kuukautta oli kautta vielä jäljellä. Maaliskuun ensimmäisessä pelissä Blaugrana kohtasi viikon levon jälkeen Almerían. Kahdeksan minuutin pelin jälkeen Alexis Sànchez vei Barcelonan 1-0 johtoon iskemällä Cescin laukauksen seurauksena syntyneen paluupallon sisään. Messi vei Barçan kahden maalin johtoon huikealla vapariosumallaan. Ennen puolen tunnin täyttymistä Almería tuli kuitenkin maalin päähän kulmapotkusta syntyneestä osumasta. Cesc hukkasi miehensä. Toisella puoliajalla Barçan pelaaminen oli todella väsynyttä ja hermostunutta vain yhden maalin johdossa. Kymmenen minuuttia ennen loppua Puyol iski helpottavan 3-1 maalin seuraamalla Messin ylärimaan puskeman pallon loppuun saakka. Xavi laukoi vielä loppulukemat 4-1. Tulos oli hyvä, peliesitys ei niinkään. 4-3-3 oli haavoittuva, epätasapainoinen eikä vastustajan kannalta ollenkaan riittävän vaarallinen.

Pienen maaottelutauon jälkeen Blaugrana matkasi Valladolidin vieraaksi José Zorillalle. Ottelusta muodostui yksi kauden heikoimmista esityksistä Barcelonan osalta. Barcelona hallitsi palloa, mutta siihen se sitten jäikin. Nopeita hyökkäyksiä ei päästy käyttämään yhtä-kahta Messin juoksua lukuun ottamatta ollenkaan. Näistäkin vedot suuntautuivat liiaksi päin Valladolidin maalivahti Mariñoa. Jo ensimmäisellä puoliajalla Fausto Rossi iski 1-0 voittomaalin melkoisen flipperin päätteeksi. Barcelona tuhlasi jokaisen puolittaisenkin paikkansa, mutta eipä se saanut kunnon kiriä edes käyntiin missään vaiheessa. Laidoilla Neymar, Pedro ja Sánchez pelasivat surkeat ottelut. Niinpä Valladolidille jäi puolustettavaksi keskellä pelannut Messi. Tämä oli helppoa: Ylimiehitettiin keskusta. Ansaittu 1-0 voitto kotijoukkueelle ja näin ollen Barcelona putosi jo neljän pisteen päähän Real Madridista kaksi viikkoa ennen kauden toista Klassikkoa.

UCL:ssa oli jaossa paikka puolivälierissä, kun Manchester City saapui Camp Noulle avausosan 0-2 kotitappio niskassaan. Tata lähetti taas hyvinkin pallonhallintaan pyrkivän avauskokoonpanon kentälle: Keskikentältä löytyivät jälleen Busi-Cesc-Xavi-Iniesta, hyökkäyksestä keskeltä Messi ja oikealta Neymar. Neymar ei näyttänyt olevan aivan omimmillaan oikealla, vaikka olikin epäonnekas, ettei maalannut ensimmäisellä puoliskolla (väärin liputettu paitsio & Kompanyn pelastus maaliviivalta). Messin kautta syntyivät vaarallisimmat paikat ja lopulta se olikin Kirppu, joka avasi toisella puoliajalla maalinteon. Kompany tasoitti lopussa kulmapotkusta, mutta Alves iski vielä lisäajalla 2-1 voitto-osuman kuin varmistukseksi Blaugranan jatkoonmenolle. City oli lopulta toisessa osaottelussa vaarallisempi hyökkäyssuuntaan kuin ensimmäisessä, mutta viimeistely oli heikkoa. Barça eteni jatkoon yhteismaalein 4-1.

Seuraavasta liigapelistä Osasunaa vastaan muodostui kauden avauspelin kaltainen teurastus: 7-0. Tuollaisten lukemien jälkeen ei voi tai edes kannata analysoida ottelua sen tarkemmin. Hyvä esitys, ei dominoivin mahdollinen, mutta tehokas. Tuloksesta huolimatta Barcelona oli edelleen pakkovoiton edessä viikon päästä pelattavassa El Clásicossa, sillä ero El Realiin oli edelleen neljä pistettä.

Kauden toinen El Clásico pelattiin tällä kertaa Santiago Bernabéulla. Bernabéun edessä ennen ottelun alkua madridismo huokui varmasta voitosta ja Barcelonan sysäämisestä yhä kauemmas liigamestaruudesta. Toisin kuitenkin tuli käymään. Ottelusta muodostui hämmentävän avoin maali-iloittelu, josta ei tapahtumia puuttunut. Ensin Iniesta vei Messin esityöstä Barçan 0-1 johtoon. Tämän jälkeen di María otti ottelussa roolia syöttämällä molemmat Benzeman osumista. Valkoiset johtivat 2-1. Messi iski kuitenkin ottelun tasoihin vielä ennen taukoa.

Toisen puoliajan alkuun Valkoiset saivat rangaistuspotkun, josta muuten varsin vaisusti esiintynyt Cristiano Ronaldo ei epäonnistunut. 3-2 ja peli näytti olevan vahvasti El Realin. Yksi mies kuitenkin nousi esiin, kun sitä eniten tarvittiin. Lionel Messi antoi huikean puolustuksen puhkaisseen pystysyötön Neymarille, jota Ramos rikkoi pilkun ja ulosajon arvoisesti. Messi laukoi ottelun jälleen tasoihin. Ulosajon seurauksena Barcelona hallitsi tapahtumia tästä eteenpäin selvästi. Lopulta Xabi Alonso rikkoi Iniestaa boksin sisällä ja Messi pääsi kruunaamaan täydellisen iltansa hattutemppuun. Ancelotti teki virheen, kun ei käskyttänyt ketään seuraamaan Messiä hänen laskiessaan keskikentälle lähettämään pystysyöttöjään. Toki on myönnettävä, että ottelusta muodostui enemmänkin pelaajien välinen mittelö kuin valmentajien välinen taktinen shakkimatsi. Barcelona voitti 3-4 ja mestaruus oli jälleen mahdollinen.



Muutamaa päivää myöhemmin kausi jatkui Luis Enriquen valmentamaa Celtaa vastaan Camp Noulla. Neymar iski Blaugranan 1-0 johtoon Sánchezin esityöstä heti alkuminuuteilla. Ottelu muuttui kuitenkin painajaiseksi 3-0 voitosta huolimatta, sillä Valdés loukkaantui vakavasti ja tuli olemaan loppukauden sivussa. Taistelu pokaaleista muuttui jälleen yhden pykälän vaikeammaksi.

Maaliskuun lopussa Blaugrana kohtasi kauden toisessa Barcelonan derbyssä vieraskentällä Espanyolin. Espanyol pelasi jälleen todella puolustusvoittoisesti, fyysisesti, rumastikin. Tunnelma oli todella vihamielinen Barçaa kohtaan, kuten odottaa saattoi. Ottelu oli tasaväkinen, mutta loppua kohti Barcelona painoi yhä kovempaa ja yhä vaarallisemmin. Lopulta Neymar hankki pilkun ja Messi siirsi Blaugranan tärkeään 0-1 voittoon. Viikon sisään Messi pääsi kahden suurimman verivihollisen kotikentillä yrittämään pilkulta ratkaisua. Kirppu ei epäonnistunut.

Huhtikuu

Aprillipäivänä Mestarien liigan puolivälierissä Atlético kohtasi Camp Noulla Barcelonan. Otteluparin asetelmat muuttuivat, kun alussa sekä Diego Costa että Gerard Piqué loukkaantuivat. Bartra pelasi mallikkaasti, mutta Martinon olisi pitänyt reagoida Costan loukkaantumiseen ennemmin. Tata reagoi vasta toisella puoliajalla Diegon maalin jälkeen. Ilman Costaa Atlético ei päässyt kuorestaan ylös läheskään yhtä nopeasti ja vaarallisesti kuin Costan kanssa, mihin olisi pitänyt reagoida vaihtamalla Sànchez kentälle jo ensimmäisellä puoliajalla ja näin ryhmitelmä olisi ollut lähempänä perinteistä 4-3-3:sta.



Barcelonan hyökkäykset soljuivat hyvin Alvesille saakka. Alvesille saatiin pelattua hyvin tilaa, mutta brassin keskityksillä ei ollut kohdetta: Pikkuruinen Messi oli yksin keskellä toppareiden puristuksessa eikä takatolpalla ollut ketään, koska Neymar pelasi oikealla. Toiselle puoliajalla Neymar vaihdettiin vasemmalle ja Sánchez oikealle. Neymar iskikin Iniestan syötöstä 1-1 tasoituksen, kun Barcelonan loppukiri oli parhaimmillaan. Courtois kuitenkin venyi useisiin paraatipelastuksiin, mikä takasi hyvät asetelmat Atléticolle toiseen osaotteluun, joka vieläpä pelattiin Atletin kotona. Ottelu asetti Tatan vakavan kysymyksen eteen loppukevään suhteen: Jatkaako Cescin peluuttamista isojen pelien roolissaan (eli käytännössä neljän kk-pelaajan peluuttamista) ja Neymarin peluuttamista oikealla vai siirtyäkö takaisin 4-3-3:een?

Ennen toista osaottelua Barcelona pelasi pakkopullalta maistuneen ja näyttäneen pelin Betisiä vastaan. Barcelona sai pilkkuja, Messi teki pari, yksi oma maalikin syntyi ja Blaugrana voitti 3-1. Pelaaminen oli kuitenkin varsin löysää, vaikka ei Betis mitenkään vaaralliselta edes näyttänyt. Rutiinipisteet jäivät Camp Noulle.



Toiseen osaan Atléticoa vastaan Tata teki kompromissin: Hän jätti Cescin kentälle näkymättömän kärjen alapuolelle, siirsi Neymarin omalle paikalleen vasemmalle ja Messin muinaiselle pelipaikalleen oikealle. Seurauksena Messille ei saatu pelattua palloa tarpeeksi ja silloin kun saatiin, Kirppu ei näyttänyt nauttivan. Messi katosi kuvasta. Lopussa Messi oli pakotettu hakemaan palloa alhaalta, mutta toisin kuin Real Madrid muutamaa viikkoa aikaisemmin, Atlético oli keskeltä ylimiehitetty ja tiivis paketti eikä sen selustasta löytynyt tilaa johon juosta.

Atléticon alku oli loistava. Paikkoja tuli ja meni. Lopulta Koke ampui joukkueensa 1-0 johtoon. Atleti jatkoi tiivistä ja aggressiivista puolustamistaan. Messillä (x2), Neymarilla ja Xavilla oli paikkansa myöhemmin tehdä jatkoajalle vievä tasoitus, mutta ei niin ei.

Simeone voitti Tatan taktisesti tekemällä oikeita liikkeitä ja ohjeistuksia: Pintoa prässättiin enemmän kuin Valdésia oli aiemmin prässätty, mikä teki Blaugranan avauspelaamisesta vaikeaa. Garcia pelasi pääpalloissa heikkoa pääpelaajaa, Albaa, vastaan. Courtois lähetti pallon aina Alban ja Garcian suuntaan. Garcia voitti 12/16 pääpallotaistelustaan. Garcian pääpelin avulla Atlético iski maalinsa ja loi pari muutakin vaarallista tilannetta. Lisäksi Simeone ohjeisti Gabin prässäämään ja jahtaamaan Busquetsia kuin mielipuolen. Gabi riisti pallon ottelussa 11 kertaa ja taklasi onnistuneesti seitsemän kertaa (/12).

Simeonen Atlético pakotti Barcelonan pelaamaan pallon Alvesin kautta, jonka keskitysten kautta oikeastaan vaarallisimmat tilanteet tulivatkin. Atlético oli niin kompakti ja tiivis paketti, että sen murtamisessa olisi ollut millä tahansa joukkueella vaikeuksia. Ja toisaalta Barcelona oli enemmän kasa yksilöitä kuin joukkue, mikä pakotti keskityspalloihin kombinaatiopelaamisen sijaan. Ennen kaikkea Atlético oli Barcelonaa huomattavasti parempi siirtymävaiheissa: Silloin, kun joukkue menettää pallon ja siirtyy puolustamaan sekä silloin, kun joukkue voittaa pallon itselleen ja siirtyy hyökkäämään. Atlético eteni ansaitusti välieriin ja jätti Blaugranan niiden ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten kevään 2007. Barcelona epäonnistui ja hävisi joukkueena, kuten se kultaisimpina aikoinaan voitti joukkueena.

***
Viesti jatkuu…

[aquel]

Liigakausi kuitenkin jatkui. Vastassa oli Granada vieraissa. Barcelonan esitys ei ollut yhtä kamala kuin Valladolidissa kuukautta aiemmin, mutta ei se kauas siitä jäänyt. Jälleen Blaugrana joutui 1-0 tappiolle ensimmäisellä puoliajalla eikä pystynyt siihen vastaamaan riittävällä tavalla. Tällä kertaa kohtuullisen hyviä paikkoja oli niin Iniestalla, Neymarilla kuin Messilläkin, mutta viimeistely ontui. Karnezis Granadan maalilla oli ottelun hahmo. Barcelona hallitsi palloa peräti 81-prosenttisesti. 1-0 tappio tiesi sitä, että liigamestaruuskin näytti jo menetetyltä.

Copa del Reyn finaali Real Madridia vastaan ei voi olla muuta kuin yksi kauden tärkeimmistä otteluista. Tata asetti Barcelonan pelaamaan jälleen isojen otteluiden muodostelmassaan. Se olisi saattanut toimiakin, mikäli Real Madrid olisi pelannut samalla tavalla kuin kuukausi sitten Bernabéulla. Tällä kertaa Ancelotti ei tehnyt virheitä, vaan yllätti Martinon ja Barcelonan peluuttamalla Balea second strikerina oikean laiturin tontin sijaan ja peluuttamalla 4-4-2 -muodostelmaa 4-3-3:n sijaan. Ancelottin joukkue reagoi vastahyökkäysmahdollisuuksiin aikaisempia Klassikoita paremmin ja toisaalta pelasi tiiviimmin etenkin keskeltä. Lisäksi Real Madridin linja valui aikaisempia Klassikoita alemmas, mutta Valkoiset pysyivät siitä huolimatta vaarallisina, koska nyt todella nopeiden pelaajien, Di Marían ja Balen, roolitus oli täysin oikea. Ancelotti näköjään tarvitsi Mourinhon tapaan pari oppikertaa Barcelonaa vastaan ennen voittoa…



Blaugranan pelaajista Alvesilla oli eniten tilaa jälleen kerran, mutta häneltä puuttuivat kohteet (jälleen kerran), joille pelata tai keskittää, koska Neymar pelasi samalla laidalla kuin Alves, Messi oli yksin toppareiden puristuksessa tai sitten liian alhaalla ja toiselta laidalta puuttui varsinainen takatolpalle juokseva laituri kokonaan. Alvesin ja Alban liian hyökkäävät roolit aiheuttivat Barcelonalle ratkaisevasti ongelmia, joista sitten Real Madrid iski vastaiskumaalinsa.



Bartra pääsi sentään puskemaan tasoituksen toisella puoliskolla, mutta lopulta Real Madrid jyräsi Balen voimin voittoon. Lisäajalla Neymar toki osui vielä tolppaan, joten pienestä se oli kiinni, ettei Barcelona olisi päässyt vielä jatkoajalle. No, lähellä olemista ei lasketa.

Liigassa Barcelona taisteli vielä näennäisesti mestaruudesta, kun sarjanelosena porskuttava Athletic saapui Camp Noulle. Athletic pisti Barcelonan tiukoille niin lukemien puolesta kuin pallonhallinnankin suhteen. Kun Aduriz vei baskit 0-1 johtoon toisen puoliajan alussa, nähtiin Camp Noulla valkoisia nenäliinoja niissä määrin, ettei vastaavaa ollut tapahtunut sitten Guardiolan valmentaman Barcelonan ensimmäisen kotiottelun liigassa (vs Racing Santander, syyskuu 2008, katso alla oleva kuva). Liian hyvään tottuneet culét osoittivat tyytymättömyytensä. Myöhemmin kuitenkin Pedro ja Messi nostivat joukkueensa 2-1 voittoon. Mascherano esti lopussa upeasti varman maalin.



Vilanovan menehtymisen varjossa pelattu Villarreal-Barcelona ei tuloksen puolesta kiinnostanut culéja enää kovinkaan paljoa. Ensin mentiin 1-0 tappiolle, sitten 2-0. Sitten kuin ihmeen kaupalla kahden oman maalin seurauksena Barcelona nousi tasoihin. 2-2. Ottelun lopussa Cesc syötti Messille, joka iski voittomaalin Titon kunniaksi. 2-3.

Toukokuu

Toukokuussa oli edessä vielä kolme liigapeliä. Ensin Getafe asteli Camp Noulle. Barcelonan pelaaminen oli alussa hyvää. Messi laukoi yläkulmaan 20 minuutin jälkeen. Lafita nosti kuitenkin Getafen tasoihin. Toisella puoliajalla Sánchez nosti Barcelonan jälleen johtoon, mutta loppu oli niin laiskaa pelaamista, että lopulta Madridin lähiöseura nousi ansaitusti 2-2 tasapeliin. Mestaruus näytti viimeistään nyt menetetyltä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä UCL:ssa urakoineet Atlético ja Real Madrid menettivät molemmat vielä pisteitä oikein urakalla: Ensin Atlético hävisi Levantelle, sitten Valencia haki pisteen Bernabéulta ja lopulta El Real jäi vielä tasuriin Valladolidissa. Näin mestaruus oli jälleen kuin ihmeen kaupalla Blaugranan omissa käsissä: Voittamalla Elchen ja Atléticon liigamestaruus matkaisi Kataloniaan.

Mutkat eivät loppuneet kuitenkaan vielä tähän. Elcheä vastaan Barcelona halusi todella voittaa, sen pystyi näkemään. Mutta ongelmana oli se, että Elchekin tarvitsi säilyäkseen vähintään pisteen, jonka se lopulta saikin. Ottelu päättyi 0-0. Barcelona voitti laukauset 8-20. Paikkoja oli, mutta ei mennyt taaskaan sisään tarpeeksi kovalla prosentilla. Onneksi Atléticolla oli sama ongelma kotiottelussaan Málagaa vastaan. Real Madrid putosi taistosta lopullisesti 2-0 tappiolla Celtalle.

Kauden huipensi ottelu liigamestaruudesta Atléticoa vastaan. Voitolla Barcelona oli mestari, tasurikin riitti Atléticolle. Neymar ei ollut vielä toipunut loukkaantumisestaan avauskuntoon, joten Sánchez ja Pedro avasivat Messin rinnalla. Alexis Sánchez veikin huikealla vedollaan Blaugranan johtoon. 1-0 tuloksella Barcelona tarttui kiinni mestaruuteen, mutta edelleen Atlético vaikutti kokonaisuutena hivenen paremmalta joukkueelta 1-0 johdosta huolimatta. Rohkeimmat culét uskalsivat jo unelmoida…

… kunnes saapui toinen puoliaika. Godín puski Atléticon kulmapotkusta liigamestaruuteen. 1-1 riitti heille. Ja oli niin ironista ja osuvaa, että maali tuli juurikin kulmapotkusta. Atlético katkaisi Real Madridin ja Barcelonan yhdeksän kautta kestäneen valtakauden – ja vieläpä ansaitusti! Barcelonan kausi oli päättynyt koko seuran kevättä kaikkein osuvimmin kuvaavasti: Pettymykseen.



Pelaaja-arviot kaudelta 2013-2014:

Seuraavaksi vuorossa on perinteinen pelaaja-arvio viime kauden osalta. Tällä kertaa jätän arvosanat väliin, sillä yleensä ne vievät liiaksi huomiota muilta paljon oleellisimmilta asioilta. Raapustan jokaisesta pelaajasta jokusen sanan, toisista enemmän, toisista vähemmän. Seurahistorian lehdet kääntyvät viime kauden jälkeen todella vahvasti Barcelonassa, joten siinäkin mielessä monesta pelaajasta kirjoitetaan kausiarvioita tämän seuran avauksissa viimeistä kertaa. Moni ympyrä sulkeutuu. El final del ciclo, kuten Espanjassa sanotaan…

Nimi, pelinumero, syntymävuosi, pelit(avauksessa), maalit+syötöt, sopimus päättyy

Maalivahdit:

Víctor Valdés i Arribas, #1#, 1982, 34(34), 0+0, 2014



Voi miten surullisen ja epäreilun päätöksen kohtalo oli asettanutkaan Valdésin uran loppumetreille Barcelonan paidassa! Valdés aloitti kauden kertakaikkisen fantastisesti. Jo usean kauden ajan Valdés on ollut maalivahtien ehdotonta eliittiä, vaikka jopa joillain culéilla on ollut syystä tai toisesta vaikeuksia myöntää sitä.

Tämä kausi alkoi Valdésilla kenties paremmin kuin koskaan. Yhteensä 17 nollapeliä ja 24 päästettyä maalia mahtui Valdésin kauden 34 otteluun. Valdés oli Barcelonan syksyn paras pelaaja. Keväällä Valdés ei tarjunut enää yhtä monta haamupelastusta kuin syksyllä, mutta kyllä hän edelleen varsin korkealla tasolla pelasi.

Valdésin marraskuussa sattunut kauden ensimmäinen loukkaantuminen oli harmittava, mutta ei kaatanut joukkueen kannalta mitään, koska toipui nopeasti. Maaliskuun loukkaantuminen ei ainoastaan osittain romuttanut Barcelonan toiveita pokaaleista kevään suhteen, vaan se romutti Valdésin unelman pelata Brasilian MM-kisoissa. Lisäksi Valdés ei olisi viimeisimpien tietojen mukaan siirtymässä sittenkään Monacoon, joten saapa nähdä suuntaako hän sumusaarille. Luulisi ainakin ottajia löytyvän.

Loukkaantuminen oli sääli, sillä Valdés olisi ansainnut upeat jäähyväiset Camp Noun yleisön suosionosoitusten keskellä. La Masiasta pinnalle astunut Valdés nousi liian nuorena Blaugranan ykkösjoukkueeseen, mutta valmentajien sokea luotto vain jatkui ja jatkui culéjen pyöritellessä päätä vielä pitkään senkin jälkeen, kun aihetta siihen ei enää ollut nähtävissä vuosiin. Vieläkin jossain kiertää outo legenda siitä, että Valdés olisi paska maalivahti. Kattia kanssa. Ilman Valdésia Barcelona ei olisi voittanut UCL-finaalia Pariisin sateisessa illassa keväällä 2006. Valdésin omin sanoin siitä illasta lähtien hänen paikkansa Blaugranan vakituisena ykkösmaalivahtina sai alleen sellaista varmuutta, jonka vuoksi vuosi sitten Valdésin lähtöpuheet esittivät kannattajissa enemmän vastustusta kuin riemuhuutoja.

Ilman Valdésia Guardiolan Blaugrana vuonna 2009 ei olisi koskaan voittanut historiallista kuutta pokaalia yhden vuoden aikana. Valdésin torjunnat Stamford Bridgellä Mestarien liigan välierissä Chelseata vastaan toukokuussa 2009 mahdollistivat finaalipaikasta unelmoimisen (unelman sitten toteutti Iniesta). Ilman Valdésin loistavaa kykyä torjua 1vs1-tilanteita tai pelata palloa jalallaan tarkasti ja varmasti joukkuetovereilleen ei Barcelona olisi koskaan ollut sama joukkue kuin mitä se parhaimmillaan oli. Maailman paras ja yksi historian parhaista, jota ei unohdeta koskaan.

Valdésin pelaaminen jalalla aiheutti toki myös harmaita hiuksia, kun virheitäkin mahtui mukaan. Itse asiassa erityisin muistoni Valdésista liittyykin erääseen hänen tekemään räikeään virheeseen: El Clásico, joulukuu 2011, Santiago Bernabéu. Benzema vie vain parinkymmenen sekuntin pelin jälkeen Real Madridin 1-0 johtoon Valdésin räikeän harhasyötön seurauksena. Valkoiset olivat lähteneet prässäämään Valdésia rohkeasti ja kovaa. Maalin jälkeen, kun pallo tuli jälleen Valdésille, jokainen odotti, että pallo lentäisi niin kauas kuin Víctor vain jaksaisi potkaista. Mutta ei, Valdés osoitti rautaisen asenteensa, luonteensa ja sisunsa syöttämällä maata pitkin tarkan syötön ahtaasta välistä keskikentälle omalle joukkuetoverille Real Madridin pelaajien kovan prässin alla. Valdés jatkoi pelaamista samalla tavalla ottelun loppuun saakka uskollisena joukkueen pelitavalle. Valdés osoitti läpi Blaugranan ykkösjoukkueessa jatkuneen uransa ajoittaisista suuristakin vaikeuksista huolimatta käsittämättömän vankkaa ja ihailtavaa sitoutumista ja omistautumista Barcelonan pelifilosofialle. Tämä oli ainakin itselleni Se suurin juttu, jonka haluan Valdésista muistaa.

Katalonialaissyntyisestä Valdésista kasvoi vuosien saatossa yksi joukkueen kapteeneista, ikoneista, legendoista. Valdés voitti Barcelonassa 21 pokaalia ja viisi Zamora-pystiä 535 pelaamassaan ottelussa. Niinpä Valdés ansaitsee culéjen täyden kunnioituksen, sillä hän, jos kuka, ymmärtää mitä Barcelonan ykkösjoukkueen maalivahdilta – tuolta maailman kolmanneksi haastavimman työpaikan haltijalta – vaaditaan. Valdésia tuskin kuitenkaan tullaan muistamaan yhtenä aikamme parhaista maalivahdeista Casillasin ja Buffonin rinnalla, mutta siitä huolimatta häntä ei tulla koskaan unohtamaan barcelonismon keskuudessa! Víctor Valdés, kaikkien aikojen paras maalivahti, joka on kantanut yllään Blaugranan paitaa, kiitos! Ilman Valdésia moni ilon hetki olisi jäänyt culéilta kokematta.



José Manuel Pinto Colorado, #13#, 1975, 26(25), 0+0, 2014

Seuran pitkäaikainen kakkosmaalivahti Pinto pelasi Valdésin loukkaantumisten vuoksi odotettua enemmän. Syyspuoliskolla Pinto pelasi kahdeksan ottelua, kun normaalissa tilanteessa (ilman Valdésin loukkaantumista) Pinton vastuulle olisi jäänyt kaksi Copan peliä sekä viimeinen UCL-lohkovaiheen ottelu. Tammikuussa Valdésin palattua pelikentille Pinton harteilla säilyivät Copa del Reyn pelit. Maaliskuun lopusta lähtien Pinto pelasi kauden jokaisen ottelun.

Pinto pelasi ihan ok-tasolla läpi kauden. Pinton näkyvien virheiden seurauksena Barcelona ei päästänyt maaliakaan kauden aikana. Pinto pelasi kauden aikana yhteensä kahdeksan nollapeliä ja päästi 24 maalia. Kuitenkaan Pinto ei missään tapauksessa päässyt huikeaa kautta pelanneen Valdésin tasolle, kuten ei oletusarvoisesti pitänytkään päästä. Jalalla pelatessaan Pinto aiheuttaa lähes aina väristyksiä culéjen keskuudessa, niin yltiöpäisen rohkeaa se on! Senkään seurauksena Blaugrana ei kuitenkaan päästänyt maaliakaan. Vastustajat toki pystyivät prässipelillään häiritsemään Barcelonan avauspelaamista alhaalta saakka huomattavasi tehokkaammin silloin, kun Pinto oli maaliissa Valdésin sijaan.

Pinto ei kuitenkaan pystynyt etenkään loppukaudesta, kun joukkueella oli vaikeaa, pelastamaan Barcelonaa tärkeillä hetkillä. Hän ei pystynyt ihmepelastuksiin, joita Valdésilta oltiin totuttu näkemään. Niinpä voidaan jossitella sillä, josko Valdésin kanssa Barcelona olisi päästänyt 2-3 maalia vähemmän keväällä ja voittanut sen seurauksena yhden tai jopa kaksi pokaalia seuran museoon pölyttymään. Sitä emme tietenkään saa koskaan tietää, mutta hyvinkin mahdollisena sitä pidän, että Valdésin kanssa olisi Barcelona jotain keväälläkin voittanut.

Kaikesta huolimatta Pinto selviää kaudesta ilman sen suurempia nuhteita. Hän oli muutaman vuoden ajan mainio backup maalivahti, joka joutui nyt viimeisellä kaudella hieman outoon tilanteeseen Valdésin loukkaantumisen seurauksena. Ennen kaikkea Pinto oli fantastinen joukkuepelaaja – pukukoppipelaaja – joten senkin seurauksena hän pysyi seurassa kenties pidempään kuin olisi muuten pysynyt. Pinto ei enää joukkueessa jatka, joten kiitos, Pinto! Rankkaritorjuntasi Mallorcaa vastaan Copan välierissä keväällä 2009 ei unohdu koskaan!

Oier Olazábal Paredes, #25#, 1989, 0(0), 0+0, 2015

Oier ei vastuuta peleissä saanut, mikä kertoo omaa kieltään siitä, että seuranvaihto on edessä. Nouseminen La Masiasta Valdésin tapaan ykkösjoukkueeseen ei ole yksinkertaista tai helppoa, sillä se vaatii taidon lisäksi myös paljon tuuria sekä sokeaa luottoa valmentajilta. Sitä Valdés uransa alussa sai, Oier ei. Toivottavasti ura saa nostetta jossain muualla.

Topparit:

Gerard Piqué i Bernabeu, #3#, 1987, 39(39), 4+0, 2019

Piqué pelasi parhaan kautensa sitten kauden 2010/2011. Kauden viimeinen kuukausi meni loukkaantumisen vuoksi Piquén osalta pilalle, mutta muuten Piqué sai pelata varsin ehjän kauden. Syksyllä Piquén otteet olivat kauttaaltaan varsin tasaisia, ja viereltä yleensä löytyi Mascherano. Shakiran mielitietyn syksyn huippuhetkeksi voidaan laskea Camp Noulla pelattu El Clásico, jossa Piqué oli Barcelonan alakerran herra ja hidalgo halliten ilmatilaa ja hoitaen oman tonttinsa tyylipuhtaasti.

Keväällä joukkueen kärsiessä pelillisistä ongelmista syntyi puolustuspäässä Piquélle myös tavallista kiireempiä aikoja, kun tukea ei enää tullut yhtä usein ja nopeasti kuin syksyllä. Keväällä Piqué kärsi varsinkin perus sarjapeleissä pienempiä joukkueita vastaan keskittymisen puutteesta, mikä johti virheisiin. Ja kun Barcelonan hyökkäyspeli toimi puolustuspeliäkin huonommin, riitti valitettavan usein vastustajan yksikin maali kolmen pisteen nappaamiseen. Isoissa peleissä Piqué oli keväälläkin erinomainen ennen Atléticoa vastaan tapahtunutta loukkaantumistaan. Sen seurauksena Piqué ei valitettavasti ollutkaan mukana huhti-toukokuun ratkaisupeleissä viimeistä lukuun ottamatta.

Piqué solmi vuoteen 2019 asti kestävän sopimuksen, joten viimeistään sen myötä on selvää, että hän jatkaa Barcelonan puolustuksen tukipilarina. Piquén rooli on ollut iso jo vuosia, mutta nyt Puyolin lopetettua se tulee olemaan vieläkin isompi. Piqué esittikin kauden aikana useammin kuin paikoitellen johtajan otteita isoissa peleissä. Välillä Piqué jopa nähtiin kirmaamassa ympäri kenttää kuin palomies tuoden mieleen muuan Puyolin.

Jatkossa Piquélta kaivataan kuitenkin enemmän johtajuutta, ammattimaisuutta ja esimerkillistä omistautumista, sillä hän ei voi olla loistava isoissa otteluissa, ja unohtaa tasonsa sitten Valladolidia ja/tai Osasunaa vastaan. Nyt hän on esimerkki nuoremmilleen. Tasaisuutta saavuttaa ainoastaan oikeanlaisen asenteen avulla ja sitä Piquélta on ammattimaisuuden lisäksi puuttunut kaudesta 2011/2012 lähtien.

Marc Bartra i Aregall, #15#, 1991, 30(24), 2+1, 2017

Marc Bartra on yksi niistä, jotka jatkossa yrittävät oppia Piquélta niin paljon kuin mahdollista. Bartra lähti kauteen epävarmoin tuntemuksin, koska ei ollut ensinnäkään edes varma jatkostaan Blaugranassa. Puyol kuitenkin sai Bartran suostuteltua jatkosopimukseen. Puyolista tulikin Bartralle todella tärkeä mentori sekä harjoitus- että pelikentillä kuin myös kenttien ulkopuolella. Syksyllä Tata Martino peluutti edellisellä kaudella pahasti itseluottamuksensa rikkonutta Bartraa viisaasti ja maltillisesti. Puyol ja Piqué ohjasivat ja auttoivat nuorukaista sen minkä ehtivät. Bartran otteet olivatkin huomattavasti kypsempiä kuin edellisellä kaudella. Pelaaminen oli ennakkoluulotonta ja kypsää sekä pallottomana että pallollisena.

Joukkuepeli toki toimi syksyllä paremmin kuin edellisenä keväänä, millä oli väkisinkin omat vaikutuksensa siihen, miltä kunkin peli näytti milloinkin.
Keväällä Bartra pelasi keskimäärin joka toisessa liigapelissä, kunnes Piqué loukkaantui huhtikuun alussa. Sen jälkeen Bartra avasi jokaisen pelin aina Piquén paluuseen saakka. Kevät oli syksyä vaikeampi koko joukkueelta, niin myös Bartralta. Hävityistä kaksinkamppailuista muistuu luonnollisesti mieleen Copa del Reyn finaalissa käynyt tapaus Balea vastaan. Siitä Bartra ottanee opiksi. Samassa ottelussa Bartra koki myös kauden huippuhetkensä puskiessaan pallon ohi Casillasin.

Tulevaisuudessa Bartra tulee toivottavasti olemaan iso osa Barcelonaa, sillä nuorukaisen kehityskäyrä osoittaa ylöspäin. Paljon tietysti riippuu siitä, miten kovasti Luis Enrique Bartraan luottaa. Luottamusta tulee lisätä, jotta Bartran kohdalla lupaavasti alkanut kasvutarina voisi jatkua. Oman signaalinsa tietysti antaa kesän mahdolliset topparihankinnat: Jos uusia toppareita hankitaan kaksi, kilpailu kovenee, mikä ei ole välttämättä pelkästään hyvä juttu Bartran kehityksen kannalta, koska topparin tulee yleensä pelata mahdollisimman paljon - ja vieläpä tutun ja saman toppariparin kanssa - jotta pelituntuma säilyisi mahdollisimman hyvänä.

Javier Alejandro Mascherano, #14#, 1984, 46(43), 0+0, 2018

Mascherano aloitti kolmatta kauttaan Barcelonan topparina. Masche ei ollut niin huono kuin moni culé ehkä kuvittelee tai muistelee, mutta oli tämä argon kenties heikoin kausi topparina, kun Guardiolan viimeisellä kaudella Masche oli vielä Blaugranan puolustajista paras eikä kausi 2012/2013 mennyt ihan metsään. Tällä kaudella valitettavan usein se oli toppareista juuri Mascherano, jolle sattui virheitä tai joka oli epävarmin. Syksyn Klassikossa Mascheranon puolelta Real Madrid loi vaarallisimmat tilanteet. Mascherano oli Tatan alaisuudessa hyvä niin kauan, kun puolustaminen tapahtui korkealla – mieluusti puolessa kentässä. Mascherano on hyvä lukemaan peliä ja ajoittamaan riistoja pelaajien takaa yllättäen. Taklauspelaaminen on niin ikään hyvällä tasolla, vaikka aina argentiinalainen ei palloon osukaan, mikä tarkoittaa edelleen sitä, että puolustamisen on mieluusti tapahduttava jo puolen kentän tuntumassa.

Mascherano on kuitenkin esimerkillinen pelaaja asenteeltaan. Hän on crack, mutta kuten Alves, antaa hän kentällä aina kaikkensa. Masche on myös johtajatyyppi, mikä saatetaan palkita jopa kapteeniudella ensi kaudeksi. Masche pelaa aina täydellä sydämellään.

Argentiinalaisen sopimus uusittiin vuoteen 2018 saakka kestäväksi, mikä on erinomainen uutinen, sillä Mascheranon kokemusta, monipuolisuutta ja johtajuutta joukkue tulee tarvitsemaan. Selvää kuitenkin on, ettei Mascherano voi enää kuulua Blaugranan ykköstopparipariin, kuten on kuulunut nyt kolmen kauden ajan. Niinpä Maschea tullaan todennäköisesti hyödyntämään jatkossa yhä enemmän keskikentällä pivotena (joko yksinäisenä tai Busin rinnalla). Masche ei voi pelata huonommin kyseisellä paikalla kuin Song. Eihän? Parhaimmillaan hän on pivotena maailman eliittiä, kuten MM-kisat ovat näyttäneet. Toki argo voi toimia edelleen varatopparina, mikä on parempi kuin Adriano tai Song kyseisessä roolissa.



Carles Puyol i Saforcada, #5#, 1978, 12(12), 2+0, 2014



Tämä on yksi niistä kohdista, jossa pitäisi vain olla hiljaa, sillä mikään sana, mikään runo, mikään tarina tai ylipäätään mikään ei riitä kuvaamaan tarpeeksi hyvin sitä, mitä Carles Puyol on merkinnyt ja antanut seuralle nimeltä FC Barcelona. Siinä missä Xavi symboloi kaikkein osuvimmin Barcelonan kuuluisaa tuntomerkkiä, sen pelifilosofiaa, symboloi Puyol kapteeniutta, seuralle omistautumista ja kaikkensa antamista toisen puolesta. Carles Puyol edustaa arvoja, jotka ulottuvat elämässä paljon jalkapalloa syvemmälle. Siinä missä FC Barcelonaa tituleerataan enemmän kuin seuraksi, voidaan Carles Puyolia tituleerata enemmän kuin kapteeniksi.


Puyol on ainoa kapteeni jalkapallon historiassa, joka on nostanut yhden vuoden aikana kuusi eri pokaalia ilmaan! Tämähän tietenkin tapahtui vuonna 2009.



Puyolin viimeisen kauden tärkeimmäksi saavutukseksi jäi Marc Bartran ylipuhuminen seuraan jäämisestä sekä hänen mentoroiminen. Pelejä Kapteenille ei kertynyt alle enää kuin tusina, koska polvivammat eivät vain antaneet periksi. Puyolin otteet olivat ihan hyviä aina kentällä ollessaan, vaikkakin sen huomasi, ettei hän enää sama pelaaja ole kuin pari vuotta sitten. Aina hän kaikkensa antoi, mikä ei tule tietysti tule kenellekään yllätyksenä. Kun Puyol oli kentällä viime kaudella, hävisi Barcelona ainoastaan Ajaxille.



Puyol pelasi Blaugranan ykkösjoukkueen paidassa kuuden eri presidentin ja kahdeksan eri päävalmentajan alaisuudessa 123 eri pelaajan kanssa. Kapteeni edusti FC Barcelonaa 19 vuoden ajan, kun lasketaan mukaan vuodet junioritasolla. Puyol voitti seurassa 21 pokaalia, pelasi 593 ottelua ja iski niissä 18 maalia. Kapteenina Puyi toimi Luis Enriquen lopettamisesta – kaudesta 2004-2005 – lähtien, eli yhteensä kymmenen kauden ajan.

Puyol aloitti ykkösjoukkueessa oikeana laitapakkina. Ennen ykkösjoukkueeseen siirtymistään hänet meinattiin myydä Málagaan, mutta Puyol valitsi mieluummin hänelle niin tyypillisen tien: Taistelemisen. Hän taisteli tiensä ykkösjoukkueeseen kovalla työnteolla, koska hänen ystävänsä Xavikin oli joukkueessa. Lopulta Puyol mursi tiensä culéjen sydämiin periksiantamattomuudellaan. Muistamme kuinka Puyol vartioi petturina ja Juudaksena Kataloniassa tunnetun Luis Figon pimentoon siinä ottelussa, kun Figo palasi Camp Noulle ensimmäistä kertaa tuo kirottu Valkoinen paita yllään. Tuota vartiointia pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen miesvartioinneista.

Muistamme myös kuinka Puyol jahtasi ja vartioi Zidanea Klassikoissa Rijkaardin aikana aina keskikentälle saakka kuin ajokoira väsymättä ja vailla pelkoa. Aina kun luuli päässeensä Puyolista ohi, työnsi hän vielä jostain jonkin osan kehosta pallon eteen. Puyol ei ollut tavallinen pelaaja. Hän ei ollut ainoastaan toppari, vaan hän kykeni pelaamaan alakerran jokaisella pelipaikalla. Puyi pelasi UCL-finaalin ManU:a vastaan oikeana laitapakkina ja UCL-välierän Real Madridia vastaan vasempana laitapakkina. Monipuolisuus oli Puyolin yksi suurimmista vahvuuksista, mikä sekin oli osaksi työmoraalin ja periksiantamattomuuden peruja.

Kun Puyolilta kysyttiin, että mikä on paras ja ikimuistoisin hetki hänen kaiken voittamallaan uralla, hän vastasi, että se, kun Abidal nosti UCL-pokaalin ilmaan Wembleyllä keväällä 2011. Puyolista olisi voinut tulla koko jalkapallohistorian ainoa kapteeni, joka on nostanut UCL-pokaalin ensimmäisenä ilmaan kolmesti. Mutta Puyol ei olisi Puyol, jos hän ei olisi tiennyt paremmin. Puyol ymmärsi, mitä Abidalin taistelu sinä keväänä syöpää vastaan merkitsi koko joukkueelle. Puyol ymmärsi, mitä se hetki merkitsi koko barcelonismolle. Tuohon hetkeen tiivistyi Guardiolan rakentaman Barcelonan kauneus ja ainutlaatuisuus.

Ohessa viime syksyltä poimittu tilasto Puyolin peleistä ja loukkaantuneena vietetyistä viikoista Barcelonan ykkösjoukkueessa:

Weeks Puyol has been out injured, per season since 1999/2000: 0 - 13 - 1 - 7 - 12 - 8 - 0 - 10 - 4 - 9 - 0,5 - 16 - 8 - 24 – 10
Barcelona games played by Puyol, per season since 1999/2000: 37 - 24 - 51 - 46 - 38 - 45 - 52 - 55 - 47 - 45 - 48 - 27 - 44 - 22 – 0

Puyol, jos kuka, tietää, mitä kapteenius merkitsee. Hän on yksi jalkapallohistorian parhaista puolustajista, yksi menestyneimmistä pelaajista, yksi uskollisimmista sotureista. Puyolin jokainen jalkapallon vuoksi valutettu hikipisara, jokainen juostu metri, jokainen sydämenlyönti ja jokainen hengenveto on tehty yhden seuran eteen, yhden seuran hyväksi. Mutta ennen kaikkea Puyol oli yksi urheiluhistorian merkittävimmistä, tilannetajuisimmista ja oikeudenmukaisimmista kapteeneista. Hän oli jokaiselle culélle varmasti se kaikkein merkittävin.



Puyol osasi voittaa, mutta mikä tärkeintä, hän osasi myös hävitä. Tappion hetkillä Tarzan säilytti kunniansa, onnitteli vastustajaa ja kiitti kannattajia. Viimeksi Copa del Reyn finaalissa viime keväänä Puyolin johdolla Barcelonan joukkue katsoi kentällä, kun Real Madrid nosti pystin kohti Valencia yötä. Jokaista sattui, Puyolia tuskin vähiten, mutta häviäminen on osa lajia. Vastustajan kunnioittaminen jopa tappion hetkellä on osa barcelonismoa ja sitä, mitä La Masiassa opetetaan. Kipu on osa elämää. Sitä moni – jos kukaan – ei ymmärrä yhtä hyvin kuin Carles Puyol.

Puyol työnsi päänsä väliin tilanteisiin, joihin muut hädin tuskin uskalsivat työntää jalkaansa. Sellainen oli Carles Puyol, tuo aikamme suurin kapteeni, barcelonismon edustaja ja johtaja yli vuosikymmenen ajan. Kiitos. Puyolia suurempaa kapteenia mikään seura ei voisi koskaan saada.



“He estado mirando todos los trajes que tengo... con el que me siento mejor es con el escudo del Barça en el corazón.”– Carles Puyol, 25.8.2011

Laitapakit:

Daniel Alves da Silva, #22#, 1983, 42(41), 4+4, 2015

Joukkueen monivuotinen oikean laidan veturi Dani Alves pelasi henkilökohtaisella tasolla ehjimmän kautensa sitten kauden 2010/2011. Dani Alves on edelleen yksi maailman parhaista hyökkäävistä laitapakeista. Puolustussuuntaan Alves on ainakin ollut aliarvostettu. Ai miten niin? Koska Alves ei pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, vaikka ikiliikkujan ominaisuuksilla varustetun brassin kohdalla välillä on siltä joskus vaikuttanut. Alvesin roolitus Barcelonassa on yleensä nousta voimakkaasti, mikä tietää sitä, että hänen taakseen jää tilaa. Tuota tilaa Barcelonan keskikenttä, erityisesti Busquets ja Xavi, ovat valmistautuneet puolustamaan, joten Alvesin hyökkäävä rooli on ollut mahdollinen. Joskus Alves on kuitenkin saanut vastuun puolustaa isoissa peleissä mm. Cristiano Ronaldoa vastaan, mikä on yleensä sujunut hyvin. Nykyisin Danin puolustaminen on muun pelaamisen kanssa kylläkin ottanut takapakkia…

Alvesin syksy oli tasainen. Syyskaudella Blaugrana koki yhteensä kolme pistemenetystä liigassa & UCL:ssa eikä Alves ollut yhdessäkään kentällä. Supercupissa Alves keskitti Neymarin iskeneen ja pytyn ratkaisseen osuman. Marras-joulukuussa Dani kärsi loukkaantumisesta, mutta palasi pelikentille jälleen vuoden lopussa.

Talvella Alves pelasi mm. fantastisen otteluparin Manchesterin sinisiä vastaan iskemällä molemmissa osaotteluissa osuman. Erityisesti ensimmäisen osan 0-2 maalista menee iso sulka Alvesin hattuun: Brassi jatkoi pelin loppuun saakka väsymättömiä nousujaan, vaikka muu joukkue näytti jo liiankin tyytyväiseltä 0-1 tilanteeseen.

Real Madridia vastaan Bernabéulla maaliskuussa Alves joutui ensimmäisellä puoliajalla taktiseksi uhriksi, kun hän joutui puolustamaan liian yksin oikealla Marceloa ja Di Maríaa ja vastaan eikä Xavilta ja Neymarilta tullut riittävästi tukea. Tämän seurauksena Benzema teki kaksi osumaa, olisi voinut tehdä jopa kolme.

Myöhemmin keväällä Alves vajosi muun joukkueen mukana tasollisesti alaspäin. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän tämän topikin avaajan mielessä tuntui siltä, että Dani Alvesin ura Barcelonassa oli tullut tiensä päähän. Getafea vastaan sattui ikävä kömmähdys, minkä seurauksena Geta pääsi niittaamaan loppulukemiksi 2-2. Tuntemukset Alvesista eivät kuitenkaan liity pelkästään tuohon tilanteeseen. Joskus joukkueeseen tarvitaan vaihtuvuutta ja tuoreutta. Minun mielestäni Alves on yksi niistä palasista, joista on tässä kohtaa perusteltua luopua juurikin tuoreuden ja Alvesin iän vuoksi. Peliesitykset osoittavat täysin ymmärrettävästi alaspäin, koska zenitin huippu Alvesin kohdalla on ohitettu.

Alves on kaikesta huolimatta saanut mielestäni epäreiluakin kritiikkiä osakseen. Alves on yksi niistä pelaajista, jotka ovat eniten kärsineet Barcelonan kevään pelillisestä umpisolmusta. Blaugrana ei yksinkertaisesti pystynyt enää luottamaan kombinaatiopelaamiseensa tarpeeksi etenkään hyökkäyspäässä, mikä johti siihen, että joukkueesta tuli liian riippuvainen laidoilta lähtevistä keskityksistä. Tässä kohtaa culét syyttivät Alvesia, vaikka olisi pitänyt syyttää joukkuepelin toimimattomuutta.

Niinpä Alves keskitti, keskitti ja keskitti, koska muilla tavoin puolittaistenkin tilanteiden luominen oli vaikeaa. Pahinta tässä oli kuitenkin se, ettei Alvesilla ollut realistisia kohteita, joille keskittää: Keskellä toppareiden väliin nousi todella lyhyt Messi, jos nousi. (Varsin usein Messi jäi boksin ulkopuolelle etsimään tilaa & haistelemaan kakkospalloja.) Neymar pelasi keväällä usein samalla laidalla kuin Alves, joten toiselta laidalta puuttui takatolpalle nouseva hyökkääjä, koska siellä pelasi usein keskikenttäpelaaja (Iniesta/Cesc). Muistetaan vaikkapa Neymarin maali Calderónilla kauden alussa, jonka Alves keskitti ja nimenomaan takatolpalle. Lisäksi Barcelonalla ei useinkaan ollut perinteistä kärkipelaajaa, joka olisi ollut toppareiden välissä/edessä/takana keskitysten kohteena.

Tästä huolimatta Alvesin keskityksistä Barcelona loi paljon positiivista tänäkin keväänä: Atléticoa vastaan Calderónilla UCL-puolivälierissä vierasjoukkueen pari parasta paikkaa syntyivät Alvesin keskitysten kautta. Espanyolia vastaan Alves keskitti boksiin pallon, jota Espanyolin pelaaja pelasi kädellä pilkun arvoisesti ja jonka seurauksena Messin ratkaisi derbyn. Athleticia vastaan Barçan 1-1 tasoituksen pääarkkitehti oli Alves, vaikkakaan hän ei tällä kertaa keskittänyt, vaan syötti pallon takaviistoon Sánchezille. Villarrealin kaksi omaa maalia syntyivät Alvesin keskitysten seurauksena, samoin Messin 1-0 johtomaali Getafea vastaan. Kauden liigafinaalissa Atletia vastaan Alvesin keskityksen seurauksena Messi teki 2-1 maalin, joka kuitenkin tuomittiin (väärin perustein) paitsioksi.

Alves osaa keskittää, siitä ei pitäisi olla epäilystäkään. Siitä voidaan keskustella, että missä asioissa Alves ei ollut enää huippuvuosiensa tasolla. Yksi asia on eittämättä päätöksentekokyky, sillä kenties Alvesin ei olisi tarvinnut keskittää niin usein, koska keskitysten kohteita ei todellisuudessa ollut. Mutta tästä päästään takaisin samaan umpikujaan: Barcelonan peli oli umpisolmussa, ja vaihtoehdot olivat vähissä. Lisäksi Alvesin päätöksentekokyvyn heikkeneminen on johtanut liian usein pallonmenetyksiin tai harhasyöttöihin sekä viime kaudella että parina edellisenä kautena.

Dani Alves on ollut todellinen crack-hankinta, joka on antanut joukkueelle aina kaikkensa. Alves on antanut rahoille vastinetta, sillä brassi on ollut Barcelonan paras laitapakki kuluvalla vuosituhannella ja yksi parhaista koko seurahistoriassa. Alvesilla on parhaimmillaan loistava laukaus sekä fantastiset ja kovat keskitykset. Alvesin juoksuvoimaisuus on hakenut vertaistaan. Kuitenkin Alvesin merkittävimpinä ominaisuuksinaan pidän hänen syöttökykyään ja peliälyään. Ne ovat kuin keskikenttäpelaajalla, mikä ei ole kovin yleistä laitapakilla. (Jokaisella tulee mieleen eräs saksalainen…) Iniestaa ja Xavia on yleisesti pidetty Barcelonan pelin moottoreina, mutta todellisuudessa Dani Alves muutaman muun pelaajan kanssa on ollut erittäin oleellinen osa joukkueen pelillistä moottoria oikea-aikaisten juoksujen sekä syöttötaitonsa ansiosta. Dani Alvesinkin todellinen arvo tullaan todennäköisesti huomaamaan ja muistamaan vasta sitten, kun hän on lähtenyt seurasta, sillä on vaikea nähdä, että korvaaja tulee olemaan hänen veroisensa. Kiitos Dani!


Alves vaihtoi viime kauden pelinumerokseen #22# suosionosoitukseksi hyvälle ystävälleen ja Blaugranan seuralegendalle, Èric Abidalille!

Martín Montoya i Torralbo, #2#, 1991, 19(17), 0+5, 2018

Oikean laitapakin Montoyan kausi ei totuuden nimissä ollut huippumenestys. Seuran oman kasvatin peliaika jäi valitettavan vähäiseksi Alvesin takana. Edellisellä kaudella Montoya ei pelannut paljoa viime kautta enempää, mutta peliesitykset olivat sentään viime kautta positiivisempia. Kauden alun Montoya vietti penkillä istuen. Ensimmäiset (täydet) minuutit tulivat Rayo vastaan syyskuussa, seuraavat lokakuussa Osasunaa vastaan. Kummallakaan kerralla Montoya ei vakuuttanut, ei etenkään ylöspäin pelaamisessaan eikä syöttöpelissään. Niinpä oli vaikea kuvitella, että Montoya nousisi kesken kauden uhkaamaan Alvesin avauspaikkaa kovinkaan vakavasti, kun ei käyttänyt tilaisuuksiaan heti hyväksi.

Montoya sai kuitenkin uuden tilaisuuden loka-marraskuun taitteessa, kun vasemman laidan laitapakit, Alba ja Adriano, olivat molemmat sivussa. Vasemmalla laidalla Celtaa, Espanyolia ja Betisiä vastaan Montoya pelasikin oikeastaan koko kauden parhaat pelinsä. Ennen vuodenvaihdetta Monty avasi neljä liigaottelua peräkkäin, kun Alves meni niin ikään loukkaantumaan. Oikealla esitykset eivät kuitenkaan vakuuttaneet, eivät ainakaan vastaavalla tavalla kuin Titon alaisuudessa syksyllä 2012. Montoyan toistaiseksi viimeiseksi peliksi vasemmalla laidalla jäi UCL-lohkovaiheen peli Ajaxia vastaan vieraissa. Blaugranan esitys oli kamala ja valitettavasti erityisesti Montoyan laita vuosi kuin vanha laiva.

Kevätpuoliskolla Monty oli avauksessa viidessä liigapelissä, joista Barcelona hävisi kaksi (vs. Real Sociedad & Granada). Keväällä Montoyan minuutit jäivät todella vähälle, mutta siitä huolimatta siirtohuhujenkin kohteena ollut laitapakki solmi uuden jatkosopimuksen Barcelonan kanssa, mikä herätti kieltämättä ihmetystä, vaikka se uutisena positiivinen olikin etenkin seuran kannalta. Niinpä rivien välistä voidaan lukea, että Montoyan on täytynyt saada tieto Dani Alvesin (todennäköisestä) lähdöstä ja siten seura on pystynyt lupaamaan espanjalaiselle aikaisempaa enemmän vastuuta.

Montoya on lupaava peruslaitapakki, joka ei tosin ole kuitenkaan vielä lunastanut lupauksiaan. Alvesin parhaiden aikojen tasoa häneltä on turha odottaa etenkään hyökkäyssuuntaan, mutta kasvattamalla pelivastuuta rohkeasti nuorukainen toivottavasti lunastaa oikeutensa jatkaa joukkueessa myös ensi kauden jälkeen. Jos ja kun hyökkäyspelaaminen painottuu jatkossa enemmän Alban ja Neymarin laidalle vasemmalle, on Montoyan kaltaiselle peruspakille oikealla tarvetta aikaisempaa enemmän.

Jordi Alba i Ramos, #18#, 1989, 26(24), 0+2, 2017

Alban syksy alkoi hyvin. Suoraviivasemmaksi pelaamistaan muuttanut Barcelona tarjosi Alballe erinomaisen alustan käyttää nopeuttaan hyväkseen. Alba olikin pariin otteeseen pelin eniten pallokosketuksia ottanut pelaaja, mikä kertoo omaa kieltään Alban aktiivisuudesta. Kuitenkin toista kauttaan Barcelonan ykkösjoukkueessa pelanneen Alban syksy meni pieleen, kun hän loukkaantui Sevillaa vastaan Camp Noulla pelatun ottelun alkuminuuteilla syyskuussa.

Alba palasi pelikentille vasta joulukuussa Cartagenaa (CdR) ja Villarrealia vastaan. Tämän jälkeen hän saikin Tatalta runsaasti vastuuta liigapeleissä aina helmikuun alkuun saakka Adrianon pelatessa Copa del Reyn peleissä. Alban roolitus oli kuitenkin tammi-helmikuun ajan pielessä. Alba pelasi liian ylhäällä, sijoittui väärin ja jätti liikaa tilaa taakseen. Alban vahvuus on juoksunopeus, jota hän ei päässyt hyödyntämään syvällä makaavia puolustuslinjoja vastaan. Niinpä Alba vaikutti pitkään olevan enemmän joukkueelle haitaksi kuin hyödyksi.

Mutta sitten Copa del Reyn välierien toisesta osaottelusta (vs. Real Sociedad) lähtien Alban roolitus saatiin kohdilleen. Hän ei hyökännyt enää yhtä innokkaasti, pelasi konservatiivisemmin ja katkoi nopeudellaan ja oikea-aikaisuudellaan vastustajien syöttöjä Barcelonan puolustuslinjan edestä ja jopa keskikentältä, mikä ei esimerkiksi Adrianolta onnistu yhtä vakuuttavasti. Manchester Cityä vastaan UCL:ssa Alban rooli oli niin ikään kohdillaan, mikä näkyi koko joukkueen pelitasapainossa positiivisesti.

Atléticoa vastaan Mestarien liigassa Simeone hyödynsi Alban lyhyyttä sijoittamalla Garcian pelaamaan (ja voittamaan) pääpallot Albaa vastaan sekä Courtoisin lähettämään jokaisen avauksensa Alban laidalle. Tästä ei voi liiaksi Albaa syyttää, sillä hän ei lyhyydelleen mitään voi. Alba loukkaantui myöhemmin huhtikuussa ja oli lopulta sivussa kauden loppuun asti.

Alba jatkaa joukkueessa isossa roolissa, kenties isommassa kuin edellisillä kausilla, mikäli Alves lähtee. Sen myötä Alban rooli saattaa muuttua hyökkäävämmäksi. Jos näin käy, on Albalta lupa odottaa enemmän tehoja kuin päättyneen kauden 0+2. Loukkaantumisherkkyyttä voisi niin ikään säätää pienemmälle, kuten Adrianonkin kohdalla on tehty. Alban roolituksen ollessa kohdallaan hän on todella hyvä pelaaja. Vastaava sääntö tietysti pätee jokaiseen pelaajaan…

Adriano Correia Claro, #21#, 1984, 37(35), 4+3, 2017

Adrianon kausi oli miehen uran paras Blaugranassa. Suurin selittävä tekijä tälle oli se, että Adriano sai kerrankin pelata ilman loukkaantumiskierteitä, joista hän oli aiemmin jatkuvasti kärsinyt. Adriano kantoi vastuun lähes koko syksyn ajan Barcelonan vasemman laitapakin paikalla, kun Alba oli niin pitkään loukkaantuneena. Adriano pelasi tasapainoisesti ja viisaasti. Brassi ei hyökännyt yltiöpäisesti, kun huomasi Alvesin nousevan vahvasti toisella puolella. Adriano omaa erilaisia vahvuuksia kuin Alba. Adrianolla on muun muassa fantastinen laukaus, jolla hän pääsi yllättämään vastustajat maalin arvoisesti neljään otteeseen. Pelkästään tämä teki ja tekee Adrianosta arvokkaan pelaajan Barcelonalle etenkin matalalla linjalla puolustavia joukkueita vastaan.

Keväällä Adriano ei sen kummemmin pettänyt, mutta ei brassi loistanutkaan. Adriano oli kuitenkin avauksessa useissa isoissa pettymyksissä(kin): Mm. San Sebastianissa, Valladolidissa ja Granadassa. Kyseisistä otteluista on toki vaikea löytää onnistujia Barcelonan leiristä. Kauden lopussa, huhti-toukokuussa, kun Alba loukkaantui jälleen, oli Adriano vastuussa isoissakin peleissä.

Adriano jatkaa oletettavasti ja toivottavasti Barcelonassa myös tulevalla kaudella, sillä brassilla on vielä annettavaa joukkueelle, jos ja kun loukkaantumiskierteet ovat nyt lopullisesti takana. Vasemman laidan Adriano ja Alba ovat sopivan erilaisia pelaajia, molemmat ovat hyödyllisiä. Lisäksi Adriano pystyy pelaamaan myös oikealla eikä monipuolisuudesta ei ole koskaan haittaa. Adrianon taso ei taida kuitenkaan koskaan riittää maajoukkueeseen, mikä on sääli.

Viesti jatkuu...

[aquel]

Keskikenttäpelaajat:

Sergi Busquets i Burgos, #16#, 1988, 48(46), 3+2, 2018

Sergio Busquets on ollut jo vuosia Barcelonan keskikentän tuki ja turva ja oli sitä viimekin kaudella. Busi pelasi hurjan minuuttimäärän ja lepäsi todella harvoin, sillä niin tärkeä pelaaja Busquets Barcelonalle on. Busi pelasi loistavan syksyn ja kohtuullisen kevään. Barcelonan pelillinen umpisolmu keväällä vaikeutti Businkin pelaamista huomattavasti, kun vastustajat löysivät pallonriistojensa jälkeen yhä enemmän tilaa hyökkäyksiin lähdettäessä. Barcelonan keskikenttä ei ollut riittävän aggressiivinen irtopalloissa tai vastustajan pitäessä palloa, mikä johti vaikeuksiin. Busquets ei saanut tarpeeksi tukea Xavilta ja Iniestalta, jotta puolustuslinja olisi ollut riittävän turvassa. Tammi-helmi-maaliskuussa, kun Iniesta oli huippuvireessä eikä Messikään huonosti pelannut, oli Busquetsin vire syystä tai toisesta heikompi kuin mihin oltiin totuttu.



Syksyllä Busquetsin rooli pallollisena oli vieläkin merkittävämpi kuin aiempina kausina. Busi oli sijoitettu ylemmäs jakamaan syöttöjä (esimerkkinä kuva yllä) eikä hän enää juurikaan laskenut toppareiden tasolle hakemaan palloa, koska toppareiden tehtävänä oli avata peliä joko kuljettamalla tai syöttämällä pallo selkeästi pidemmälle keskikentälle. Moni joukkue reagoikin kauden edetessä tähän Busin kasvaneeseen rooliin merkkaamalla Busquets aggressiivisesti. Usein hänen kimppuunsa laitettiin yksi pelaaja juoksemaan kuin ajokoira, jotta Barcelonan pelinrakentelu häiriintyisi. Paras esimerkki löytyy Atléticon ja Barcelonan välisestä UCL-puolivälierien toisesta osaottelusta, jossa Simeone oli ohjastanut Gabin prässäämään Busia. Siinä Gabi myös onnistui varsin hyvin.

Busquetsin kauden aikana antamista pitkistä palloista lähes 94% onnistui, mikä on korkein prosentti koko Euroopassa (viisi kärkiliigaa). Busi tunnettiin Barcelonassa uran alkuaikoina ns. alibisyöttöjen mestarina, mutta nykyisin hänen syöttökategoriansa on laajentunut sitä mukaa, kun rooliakin on monipuolistettu. Xavin roolin pienentyessä erityisesti Busquets on se, jonka harteille Barcelonan pelinrakentelu erityisesti keskikentän syvillä alueilla jatkossa kuuluu. Avainkysymys on, pystyykö Busi kasvavan pallollisen roolinsa kanssa hoitamaan elintärkeän pivoten roolinsa pallottomana niin kuin tähänkin asti. Kenties Mascherano auttaa tässä…

Busquetsin ura on ollut tähän mennessä varsin vakuuttava sekä seura- että maajoukkueessa (ennen Brasilian kisoja). Hän on monen jalkapalloasiantuntijan papereissa yksi lajin älykkäimmistä pelaajista ja parhaista pelipaikallaan. Culéille Busquets on maailman paras puolustava keskikenttäpelaaja, pivote, jonka toivoisi jatkavan vastaavia otteita ikuisuuden. Busquets on kuin pulpo, mustekala, joka pitkine jalkoineen taituroi keskikentän pohjalla pallon omille uskomattomalla varmuudella. Busquetsin merkitys joukkueelle on kasvanut räjähdysmäisesti keväästä 2009 lähtien eikä kasvulle näy loppua. Barcelonassa usein puhutaan Messiin kohdistuvasta riippuvuudesta, mutta aivan yhtä vakavasti voidaan puhua Blaugranan olevan riippuvainen myös Sergio Busquetsista – nyt ja tulevaisuudessa.

Alexandre Dimitri Song Billong, #17#, 1987, 31(18), 0+1, 2017

Song siirtyi pari vuotta sitten Arsenalista Barcelonaan, kun Keita jätti seuran. Keita pelasi Barcelonassa fyysisessä box-to-box –roolissa (varsinkin pestinsä alussa) sekä pivotena. Songin odotettiin täyttävän Keitan saappaat, mutta toisin kuitenkin on käynyt. Wenger kehaisi ennen siirtoa, että kyllä Song pystyy pelaamaan myös topparina. Ehkä pystyykin, mutta ei Barcelonassa eikä varsinkaan vaaditulla tasolla. Song ei koskaan saavuttanut Titon tai Tatan luottamusta. Häntä ei koskaan ole pystynyt edes kuvittelemaan avaukseen isoihin peleihin Barcelonan paidassa.

Songin rooli oli lähinnä tuurata Busia sopivissa väleissä, helpommissa peleissä. Pari kertaa Tata laittoi kamerunilaisen avaukseen liian kovaan ja tärkeään paikkaan (vs. Real Sociedad & Granada), mutta rotaatio oli kuitenkin välttämätöntä jossain kohtaa, mikä jätti valmentajan vaihtoehdot vähiin. Kentällä ollessaan Song pelasi peruspeliä välttäen virheitä varsinkin pallollisena. Pallottomana Songin sijoittuminen ja liikkuminen olivat valovuoden jäljessä Busquetsin vastaavasta. Jos Busquetskaan ei pysty suojaamaan Blaugranan puolustuslinjaa yksin riittävästi läheskään aina, ei sitä voida Songiltakaan odottaa. Kenties Song olisi viihtynyt ja pelannut paremmin kahden pivoten taktiikalla pelaavassa joukkueessa.

Valitettavasti Song ei koskaan myöskään näyttänyt kovinkaan vahvalta ylempänä keskikentällä box-to-box –roolissa niissä harvoissa peleissä, joissa hän kyseisessä roolissa Barcelonan paidassa pelasi. Songilla ei ollut Keitan oppimiskykyä, sopeutuvuutta, kovuutta, voimaa, asennetta tai nopeutta, jota roolissa oltaisiin kaivattu. Song oli rooliin aina liian pehmeä, varovainen ja vaistoton. Song oli seurajohdon epäonnistunut yritys korvata topparivaje ja Keitan lähtö yhdellä 19 miljoonan euron iskulla. Toivottavasti Song pelaa loistavat MM-kisat ja sen seurauksena seurajohto kuin ihmeen kaupalla osaisi hyödyntää tämän kamerunilaista kaupatessaan. Meni jo.

Xavier Hernández i Creus, #6#, 1980, 47(41), 4+6, 2016

Xavin arvion alku on kirjoitettu ennen tietoa siitä, että Maestro mahdollisesti jättää parin muun seuralegendan tapaan joukkueen uusien haasteiden edessä.

34-vuotias Xavi on seuralegenda siinä missä Puyol ja Valdéskin, joten hänen kohdallaan odotukset ovat aina asteen tai pari songeja ja adrianoja korkeammalla. Pari edellistä kautta – ja etenkin kevättä – Maestron kohdalla olivat päättyneet vammojen ja väsymyksen sekoittamana, koska Pep tai Tito eivät harrastaneet Xavin kohdalla rotaatiota tarpeeksi. Tata harjoitti rotaatiota edeltäjiään viisaammin, vaikka hän olisi varmasti halunnut harjoittaa sitä enemmänkin, mikäli vain kokoonpano olisi tehnyt sen mahdolliseksi. Xavi oli tänä keväänä huomattavasti pirteämpi ja terävämpi kuin parina edellisenä keväänä. Valitettavasti se ei kuitenkaan riittänyt pokaaleihin, mutta ne eivät koskaan olekaan yhdestä pelaajasta kiinni, vaan kokonaisuudesta – palojen summasta.

Xavin kausi oli hyvä, kun otetaan huomioon se, ettei Maestrolta todellakaan voi odottaa enää samaa kuin kolme vuotta sitten. Klassikoissa Xavi oli parhaimmillaan, etenkin liigassa pelatuissa. Copa del Reyn finaalissa sekä lukuisissa muissa loppukauden peleissä Xavin vanhuuden päivien suurin synti astui esiin: Hän sortui liialliseen varmisteluun syöttöpäätöksissään. Maestron syötöt suuntautuivat liiaksi sivuttaissuunnassa, mikä teki Barcelonaa vastaan puolustamisesta helpompaa ja pelaamisesta ennalta-arvattavaa. Voidaan jopa sanoa, että Xavi noudatti Blaugranan pelifilosofiaa liiallisuuksiin saakka. Toki tästä saadaan osittain syyttää Blaugranaa vastaan pelaamaan oppineita vastustajia, jotka peittivät syöttösuunnat eteenpäin yhä paremmin etenkin silloin, kun Barcelona ei hyödyntänyt nopeutta tuodessaan pallon puolustusalueeltaan hyökkäyspäähän. Tällöin ei voi kuin jauhaa sivuttaissuunnassa tarpeeksi nopeasti syötellen, jotta aukkoja pystysyötöille löytyisi. Vastustajat eivät yleensä odottaneet pelkästään passiivisena boksissa, vaan tekivät keskikenttäpelaajien työskentelystä vaikeaa aggressiivisuudellaan. Tämä johti Xavin johtaman keskikentän viime kaudella ja etenkin keväällä liian usein vaikeuksiin.

Iästään huolimatta Xavi on edelleen ainutlaatuinen pelaaja, joka osaa kontrolloida otteluita toistamallaan syötä-liiku-syötä –kaavalla paremmin kuin kenties kukaan toinen pelaaja lajin historiassa koskaan. Puyoli ja Valdésin kaltaisten profiilipelaajien – seuralegendojen – poistuessa takavasemmalle olisi Xavin pysyminen seurassa ehdottoman tärkeää, sillä ensinnäkään Barcelonassa ei ole toista pelaajaa, joka olisi lähellä Maestron kaltaista pelaajatyyppiä, joka pystyisi rakentemaan peliä kokonaisvaltaisesti usealla eri tasolla. Toiseksi joukkueesta poistuu nyt valtava määrä johtajuutta ja kokemusta, joita Xavilta kuitenkin löytyy. Xavi tekee kuitenkin päätöksensä kisojen jälkeen puhuttuaan Luis Enriquen kanssa. Toivottavasti Maestro jää seuraan vielä ainakin yhdeksi kaudeksi, joskin aiempaa pienempään rooliin.

***



"You need to have a lot of personality if you want to win, but that doesn't mean you should be selfish." – Xavi Hernández, 2009

Kuitenkin myöhemmin kesällä, kesken MM-kisojen, on selvinnyt, että Xavi on kenties sittenkin lähempänä seuran jättämistä kuin jäämistä. Niinpä kuluvasta kesästä on siis tulossa entistä vahvemmin yhden aikakauden päätös, niin surulliselta kuin se tuntuukin. Seurahistorian tärkein keskikenttäpelaaja jättää seuran. Eikä Xavi ole ainoastaan Barçan seurahistorian merkittävin peliä rakentava keskikenttäpelaaja, vaan myös koko Espanjan merkittävin – ja kiistatta yksi koko jalkapallohistorian merkittävimmistä. Maailman jalkapallo menettää paljon, mikäli Maestro siirtyy jäähdyttelemään New Yorkiin tai jonnekin muualle.



"I'm already privileged for being a football player; can you imagine how I feel about being a Barça player?" – Xavi Hernández, 2009

Xavi on voittanut upealla urallaan kaiken mahdollisen, jopa useaan otteeseen. Tosin henkilökohtaisella tasolla Ballon d’Or jäi valitettavasti saavuttamatta, mikä on huutava vääryys, mutta toisaalta siihen löytyy ymmärrettävä syy varsin läheltä: Lionel Messi, joka ei välttämättä ole Xavia harvinaisempi poikkeus, mutta pelaa ylempänä ja tekee enemmän maaleja, joiden tekeminen on kuitenkin kenties se vaikein juttu kuningaslajissa.



Barcelonan pelin ja pelityylin ruumiillistuma pysyi seurassa hyvinä ja huonoina aikoina. Rijkaardin alaisuudessa Xavi pelasi kenties jopa uransa parasta jalkapalloa jo keväästä 2004 syksyn 2005 pahaan loukkaantumiseensa saakka. Sittemmin Maestro oli lähellä siirtymistä Manchester Unitediin, mutta Pep Guardiola sai miehen suostuteltua jäämään seuraan. Hänellä oli erityinen rooli Maestrolle joukkueesta, josta sittemmin puhuttiin yhtenä koko jalkapallohistorian parhaista.



Xavi on pelannut kauden 2005/2006 polvivammansa jälkeen uskomattomat 504 peliä kahdeksan kauden aikana, eli keskiarvoltaan tasan 63 peliä kaudessa. Kun verrataan Maestron ottelumäärää aikamme toiseen suureen pelinrakentajaan, Italian Andrea Pirloon, voidaan huomata Maestron pelimäärän sairaus: Pirlolla samalla ajanjaksolla pelejä on alla 404, eli 50,5 peliä/kausi. Viimeisen viiden kauden aikana Xavi on pelannut 305 ottelua ja Pirlo 248. Väliin mahtuu siis kokonainen kausi, 57 peliä, Xavin eduksi. Ei siis ole ihme, että Xavilla juostut kilometrit ovat näkyneet jo parin kauden ajan. Ylikuormitus on ollut niin selvää.

"Their philosophy is to win no matter how; we want to win by playing well." – Xavi Hernández  on Madrid/Barca philosophies

Xavi on vannoutunut Blaugranan pelifilosofian, totaalisen jalkapallon, kannattaja – välillä jopa liiallisuuksiin saakka. Xavi, jos kuka, tietää miten syötetään. Ja jos pallo ei liiku nurmella Maestron haluamallaan tavalla, sai siitä usein kuulla pelin jälkeen varsinkin silloin, kun Blaugrana tai Espanjan maajoukkue ei voittanut, mikä kieltämättä ainakin sivullekirjoittaneesta kuulosti typerältä huonon häviäjän selittelyltä. Toisaalta Maestro on vannoutunut pelityylien ihannoija, puhtaiden tulosurheilun kannattajien vastavoima, ehta culé siis, joten ymmärtäähän tuon.



Xavi oli ja on ainutlaatuinen pelaaja kyvyiltään kontrolloimaan peliä, mutta viimeisinä vuosinaan hänen sijoittumisensa, liikkumisensa ja positionaalinen pelaamisensa rapistui, mikä oli väistämätöntä iän, terveyden (akillesjännevammat) ja roolin uuvuttavien ja julmien vaatimusten vuoksi. Puyolin tapaan Xavi ymmärsi väistyä, kun aika oli hänen mielestään kypsä, mikä kertoo, että mennään seura edellä eikä roikuta mukana loputtomiin. Xavi on pieni suuri pelaaja, jonka todellista merkitystä ja arvoa sekä Barcelonalle että Espanjan maajoukkueelle niiden huippuvuosinaan ei tulla täysin huomaamaan ennen kuin xavitonta aikaa on kulunut tovi jos toinen. Väitän, että kaikesta saamasta arvostuksesta huolimatta Xavi on ollut urallaan jopa hieman aliarvostettu.

“As you have not touched the ball all night, you can have it for a while.” – Xavi Hernández told L. Diarra after the 5-0 in the tunnel

Yksikään toinen jalkapalloilija ei ole lajin historiassa ollut yhtä merkittävässä roolissa kolmessa arvokisavoitossa tai määrittänyt yhtä vahvasti aikakauden parasta seurajoukkuetta ja sen pelifilosofiaa kuin Xavi Hernández. Xavi on voittanut 25 pokaalia ja antanut yli 180 maalisyöttöä yli 50 eri pelaajalle. Xavi on juossut viimeisen kuuden vuoden aikana jalkapallokentillä enemmän kuin yksikään toinen pelaaja ja antanut enemmän syöttöjä kuin yksikään toinen jalkapalloilija. Xavi oli maailman paras keskikenttäpelaaja – joidenkin mielestä jopa maailman paras pelaaja – viiden vuoden ajan. Maestron vaikutus kuningaslajiin kestää vertailun keneen tahansa muuhun suurpelaajaan millä tahansa aikakaudella.

Kiitos kaikesta Xavi Hernández, Maestro, todellinen culé! Tapaamisiin siihen asti, kunnes barcelonismon ja Maestron tiet jälleen kohtaavat...

Xavi ei ole osa systeemiä, Xavi on systeemi.

Francesc Fàbregas i Soler, #4#, 1987, 56(44), 13+18, 2016

Cesc Fábregasin koti-ikävä oli niin kova, että lopulta vuosia kestäneen siirtosaagan päätteeksi hän saapui Barcelonaan valtavien kohujen ja odotusten saattelemana kesällä 2011. Kolme kautta myöhemmin Fábregas on ajautunut tilanteeseen, jossa ei ole kuin yksi ratkaisu: Jättää tuo rakas kotiseura taakseen ja siirtyä takaisin Lontooseen, ei Arsenaliin, vaan Chelseaan. Miksi näin kävi? Tyhjentävää vastausta on varmasti vaikea antaa – eikä niin ole tarkoituskaan tehdä – mutta minä annan nyt oman versioni asiasta.

Cescin ensimmäisellä kaudella Guardiola toimi vielä Barcelonan valmentajana. Kausi 2011-2012 alkoi fantastisesti Cescin osalta, sillä etenkin kombinaatiopelaaminen Messin kanssa näytti majesteettisen kauniilta ja tehokkaalta. Cesc pelasi usein varsin ylhäällä keskellä lähellä Messiä. Guardiolan kokeilunhaluisuus oli kuitenkin kaikkein voimakkainta juuri viimeisellä kaudellaan neljästä Barcelonan ykkösjoukkueessa valmentamastaan kaudesta. Tuolla kaudella 3-4-3 oli paljon käytetty systeemi Blaugranan joukkueessa, jossa Cesc löysi itsensä usein keskeltä Xavia ja Iniestaa hyökkäävämmästä roolista. Joskus Pep kokeili Cesciä box-to-box –roolissa, kuten esimerkiksi 1-3 voitossa Real Madridista joulukuussa 2011. Keväällä Cesc kuitenkin kadotti pelinsä syystä tai toisesta. Paikoista ei enää mennyt sisään, liike oli heikkoa ja kaikki tekeminen vaikutti väkinäiseltä.

Kaudella 2012-2013 Tito Vilanovan alaisuudessa Fábregas aloitti syksyn jälleen fantastisesti. Vilanovan sairastumisen myötä joukkue menetti punaisen langan keväällä, samoin kävi Cescille. Cesc pelasi yhä enemmän vale-ysin roolissa varsinkin silloin, kun Messi oli poissa loukkaantumisen vuoksi. Kyseisessä roolissa Cesc loisti vain harvoin.

Viime kausi, kausi 2013-2014, sujui Cescin osalta lähes identtisesti kuin kaksi aiempaa: Vahva syksy, ala-arvoinen kevät. Fábregasin kauden tehot 13+18 ovat keskikenttäpelaajalle todella kovat, mutta samaan aikaan erittäin hämäävät. Liigassa Fábregas iski syyspuoliskolla 17 pelissä tehot 8+9 ja kevätpuoliskolla 19 pelissä 1+4. Mestarien liigan jatkopeleissä Manchester Cityä ja Atléticoa vastaan Cesc aloitti kaikki neljä peliä päätyen tehoihin 0+0.

Kolme kautta, kolme eri valmentajaa, kolme epäonnistunutta kevättä. Cesc ei lopulta koskaan sopeutunut täysin Barcelonaan – ei taktisesti eikä mentaalisesti. Syitä on useita ja kaikkia me emme edes tiedä emmekä kenties koskaan saakaan tietää. Cesc kyttäsi kolmen kauden ajan ikääntyvän Xavin pelipaikkaa keskikentän organisaattorina, mutta lopulta Cesc ei koskaan lunastanut odotuksiaan kyseisellä pelipaikalla kuin vähän alusta, koska ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä, tasainen ja moniulotteinen pelinrakentaja Barcelonaan. Joukkueen pelinrakentajana ja moottorina ei voi toimia pelaaja, joka katoaa säännöllisesti ja poikkeuksetta kuvasta aina, kun tammikuu taittuu helmikuuksi, syyskausi vaihtuu kevätkaudeksi, ja mestaruuksia aletaan tosissaan ratkoa.

Onhan Cescin puolustukseksikin jotain sanottava. Ensimmäisellä kaudella koko joukkueen pakkaa sekoitti Guardiolan liiallinen kokeilunhaluisuus. Toisella kaudellaan Titon sairastuminen vei joukkueen pelaamisen pois raiteiltaan, ja nyt, kolmannella kaudellaan Blaugranan pelaaminen muuttui syksyn suoraviivaisesta ja Cescin ominaisuuksia mainiosti tukevasta pelitavasta takaisin kevään voimakkaammin pallokontrolliin perustavaan pelitapaan, jossa Cesc ei löytänyt paikkaansa yhtä vaivatta, koska pelin ja keskikentän kontrolloiminen ei lopulta ole Cescin suurin vahvuus. Cesc ei ole vahva rakentamaan peliä keskikentän alemmilla osilla samalla tavalla kuin esim. Xavi ja Busi ovat. Ylhäällä vastustajan linjojen välissä Cesc on – ainakin syksyisin – erittäin hyvä, mikä johtikin siihen, että valmentaja toisensa perään peluutti häntä varsin hyökkäävässä roolissa tasapainottajan sijaan.

Syksyisin Barcelona pystyi luottamaan siihen, että keskikentältä tulee tehoja, koska Cesc niitä tarjosi. Keväällä tähän ei pystynyt enää luottamaan, mikä lisäsi hyökkääjien vastuuta tehoista. Lopulta kolme kautta peräkkäin Barcelona on pelannut heikon kevään. Yksin Cescin vika? Ei, mutta osa syy hän siihen on.

Cesc joutui olemaan niin usein niin sanottu kolmas ylimääräiseltä tuntunut pyörä Barcelonan pelissä. Isoissa peleissä Iniesta ja Xavi olivat ja ovat niin hyviä, ettei heitä voitu penkittää keskikentältä. Messin penkittäminen ei nyt tullut kysymykseenkään. Niinpä valmentaja toisensa perään päätyi usein ratkaisuun, jossa Cesc ja Iniesta vaihtelivat paikkoja vasemman laiturin ja keskikentän välillä. Valitettavan usein herrat juoksivat toisensa pelipaikkojen päällä. Cesc tuntui olevan hukassa. Xavin hidastuessa Cesc tuotiin lisäpelaajana keskikentälle, jotta Blaugranan pelin tasapaino ja intensiteetti olisi helpompi säilyttää. Samalla se kuitenkin puuroutti Blaugranan peliä, kun ei ollut riittävästi pelaajia tekemään pystyjuoksuja. Peliä pelattiin liian pienellä alueella.

Sekä Pep, Tito että Tata peluuttivat Cesciä säännöllisesti avauksessa isoissakin peleissä. Siten keskikentän kontrolli haluttiin säilyttää, kun Barcelonan keskikentän kolmikon Busi-Xavi-Iniesta intensiteetti riittänyt siihen enää kauden 2010-2011 tapaan. Cesc ei vain paria poikkeusta lukuun ottamatta koskaan pelannut tasollaan isoissa otteluissa. Joskus iski maalin, mutta kokonaisuutena harvoin silloinkaan hän oli pelannut hyvin. Iniesta ja Xavi pelaavat lähes poikkeuksetta kauden parasta peliään isoissa peleissä, mikäli vain joukkueen pelaaminen ja vireystila kokonaisuutena antavat siihen edes pienen mahdollisuuden.

Cesc ei koskaan ole ollut mikään erityisen nopea pelaaja. Niinpä laidalla hän on mennyt täysin hukkaan. Lisäksi Fábregas on varsin kulmikas pelaaja eikä mitenkään erityisen hyvä kääntymään pallon kanssa ollessaan selin maalia kohti. Nämä seikat tekivät Cescin vale-ysin roolista niin kovin usein vaikean ja tehottoman.

On pitkälti Cescin ansiota, että Barcelona pelasi niinkin mainion syksyn viime kaudella kuin pelasi, sillä Cesc todella nautti Tatan tuomasta suoraviivaisesta elementistä. Iniesta oli vielä syksyllä hieman hukassa ja Xavi ei tehoja enää keskikentältä tarjoa entiseen malliin, joten Cescin harteilla oli paljon. Ilman Cescin erinomaista syksyä Barcelona tuskin olisi taistellut mestaruuksista keväällä niinkään pitkälle kuin taisteli, mutta toisaalta mikäli Cesc olisi pelannut edes lähelle syksyn tasoaan myös keväällä, olisi Barcelona todennäköisesti jonkin pytyn voittanut.

Pelaajia tulee, pelaajia menee, seura säilyy. Niin se menee myös Cescin kohdalla, sen täytyy mennä. Cescin ulostaminen oli Luis Enriquen ja pelaajan yhteinen päätös. Cesc tuskin nautti keväällä pelaamisestaan suuresti, kun peli ei kulkenut. Samalla fanit huomasivat tämän ja vihelsivät, mikä on ymmärrettävää ilmiössä nimeltä jalkapallo. Fábregasille toivon kuitenkin kaikkea hyvää Lontoossa. Fantastinen hankinta Mourinholta, ja olenkin varma, että Cesc tulee olemaan Chelseassa menestys (ainakin syksyisin), koska Mourinhon peluuttama suoraviivainen pelitapa ja Englannin vauhti sopivat Fábregasille paremmin kuin hyvin. Toivottavasti hän ei kuitenkaan pelaa isoissa peleissä edelleenkään hyvin, jos ja kun joskus Chelsean ja Barcelonan tiet vielä UCL:ssa kohtaavat…

Andrés Iniesta Luján, #8#, 1984, 52(41), 3+11, 2018

Don Andrés on Espanjan ja Barcelonan yksi rakastetuimmista miehistä. Iniesta pelasi huikealla tasolla Titon alaisuudessa kaudella 2012-2013 aina kevään kynnykselle (huhtikuu) saakka. Tatan astuessa puikkoihin oli Iniestalla syystä tai toisesta vaikeuksia alussa sopeutua hieman muuttuneeseen pelityyliin, jossa joukkue säilytti valmiuden hyökätä nopeasti vastaan. Tata Martino yritti istuttaa Iniestaa lähemmäs Xavin kapellimestarin roolia. Tässä oli aluksi vaikeuksia. Syksyllä kuitenkin Klassikossa Iniesta oli fantastinen alustaessaan Neymarin avausmaalin.

Kevätpuoliskolla Iniesta palasi korkealle tasolleen. Etenkin helmi-maaliskuussa Iniesta oli häikäisevä. Ramón Sánchez Pizjuán ja Santiago Bernabéu kyykistyivät Don Andrésin ylivoiman edessä. Aprillipäivänä Neymar iski Atletia vastaan 1-1 tasoituksen Iniestan maagisen esityön seurauksena. Iniestaa auttoi se, että joukkue oli ottanut pelaamisessaan askeleen takaisin kontrolloivaan suuntaan. Valitettavasti Don Andrésin huippuvire ei kestänyt kevään loppuun saakka ja pokaalit jäivät tulematta. Iniesta saa kuitenkin synninpäästön, koska hänen pelaamiseensa ei voinut olla vaikuttamatta hänen vaimonsa maaliskuussa saama keskenmeno. Vaikea paikka.

Tata vaihtoi Iniestan pois kentältä UCL-puolivälierissä Vicente Calderónilla, mikä kieltämättä oli erikoinen päätös, koska Iniesta on yksi niistä pelaajista, joilta voi odottaa pelin kannalta ratkaisevia liikkeitä milloin tahansa. Iniestalla on ihmeellinen kyky ratkaista pelejä ilman että se näkyisi tehomerkintöinä tilastoissa.

Iniesta on Barcelonan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. 30-vuotias Iniesta on edelleen yksi Barcelonan pelin kulmakivistä. Oikeastaan Iniestan tärkeys kasvaa Xavin vanhenemisen, hidastumisen ja kangistumisen myötä. Valdésin, Puyolin ja mahdollisen Xavin lähdön jälkeen Iniesta on ehdolla jopa ykköskapteeniksi.



Sergi Roberto i Carnicer, #24#, 1992, 27(, 0+0, 2015

Seurajohto rauhoitteli culéja Thiagon myymisen jälkeen sillä, että ”onhan meillä Sergi Roberto.” Kyllä, niin on, mutta Sergi Roberto on pelaajatyyppinä täysin erilainen kuin Thiago. He eivät ole vertailukelpoisia ja siksi on epäreilua Sergi Robertoa kohtaan, että hänen odotetaan täyttävän Thiagon saappaat. Thiago on enemmän pelinrakentaja kuin Roberto, Roberto on taas suoraviivaisempi ja lähempänä box-to-box –pelaajaa kuin Thiago. Sergi Roberto on vahvimmillaan silloin, kun pääsee juoksemaan kohti vastustajan 16-aluetta keskikentältä. Roberto ei pelkää juosta boksiin. Näitä juoksuja nähtiin häneltä erityisesti erinomaisesti sujuneella pre-seasonilla.

Kauden alussa Roberto sai jämäminuutteja ja niitäkin varsin harvakseltaan. Marraskuusta lähtien minuutteja tuli tasaisemmin, mutta avauspaikkoja ei siunaantunut liigapeleissä kuin kertaalleen (vs. Getafe). Kauden muut avauspaikat tulivat Copa del Reyn peleistä (x6) sekä merkityksettömässä UCL-lohkovaiheen viimeisessä pelissä Celticiä vastaan.

Ei Sergi Roberto huonosti pelannut, mutta kun hän pelasi, oli Barcelonan ottelukontrolli ja keskikentän hallinta tavallista haasteellisempaa. Sergi Roberto ei ainakaan vielä ole kasvanut sellaiseksi pelaajaksi, joka pystyisi kontrolloimaan keskikenttää. Pahoin pelkään, ettei hän koskaan kasvakaan tuohon rooliin. Robertolla ei ole pelinrakentajan vaistoa, syöttötaitoa tai tilanäköä. Kun Sergi Roberto saa pallon ja syöttää sen joukkuetoverilleen, hänen liikeensä on tämän jälkeen suuntautunut liian usein pystyyn kohti vastustajan maalia, kun aina tämä ei olisi pelikontrollin ja siten joukkueen kannalta parasta.

Katalaanimedian mukaan Luis Enrique luottaisi ensi kaudella Sergi Robertoon eikä näin ollen päästäisi miestä lainalle toiseen seuraan. Sivullekirjoittanut oli kauden jälkeen sitä mieltä, että Roberto pitäisi lainata ensi kaudeksi toiseen seuraan varsinkin nyt, kun Rafinha tekee paluun. Lisäys: Paitsi Xavin lähiessä toisi Roberto kaivattua leveyttä keskikentälle. Mutta toivottavasti Sergi Roberto osoittaa Luis Enriquen alaisuudessa mielipiteeni vääräksi, kasvaa pelaajana, tekee jonkiasteisen läpimurron ja on oikeasti hyödyllinen joukkueelle. Aiempaa enemmän peliaikaa ja luottamusta se kuitenkin vaatii. Penkillä istumalla Roberto ei enää kehity, vaan ainoastaan pelaamalla. Joko Roberto oppii ja kehittyy lähemmäs pelinrakentajaa, tai sitten Barcelonan pelityyli muovautuu asteen verran suoraviivaisemmaksi, mikä sopisi Sergi Roberton ominaisuuksille. Toisaalta, muuttuu Barcelonan pelityyli sitten suoraviivaisemmaksi tai ei, on Sergi Roberton otettava askelia eteenpäin pelaamisessaan taatakseen tulevaisuutensa seurassa.

Jonathan Dos Santos Ramírez, #12#, 1990, 3(0), 0+0, 2015

Jonathan dos Santos oli yksi niistä Barcelonan pelaajista, joiden kausi meni pahan loukkaantumisen vuoksi pilalle. Tosin Jonathanille ei olisi ollut kovinkaan isoa roolia luvassa, vaikka ei esiintynytkään mitenkään erityisen huonosti niissä kolmessa pelaamassaan pelissä, joissa pääsi vaihdosta kentälle. Jonathan on hyvin erilainen pelaaja kuin esimerkiksi Sergi Roberto. Jonathan on enemmän pelinrakentaja, Roberto taas suoraviivaisempi.

Meksikolainen on kuitenkin roikkunut ykkösjoukkueen mukana väkisin jo monta vuotta istumalla harvoin edes penkillä, yleensä katsomossa. Niinpä hän tuskin jatkaa enää Barcelonassa, vaan vaihtaa johonkin toiseen Primera-joukkueeseen. Tätä ainakin toivon nuorukaisen uran kannalta. Joidenkin huhujen mukaan Jonathan itse uskoo mahdollisuuksiinsa vakuuttaa Enrique, mutta seura taas haluaisi hänestä jo ymmärrettävistä syistä eroon…

Siirto Villarrealiin kahden miljoonan korvauksella varmistui 9.7.2014.

Ibrahim Afellay, #19#, 1986, 2(0), 0+0, 2015

Afellayn edellinen kausi kului Schalkessa lainalla, mutta laina päättyi loukkaantumiseen. Hollantilainen palasi viime kesänä Barcelonaan ja loukkaantui uudelleen. Niinpä Afellay vietti koko kauden Blaugranan palkkalistoilla hyvin pitkälti loukkaantumisestaan toipuen. Tammikuussa Afellay oli jälleen pelikuntoinen ja pääsikin pari kertaa vaihdosta kentälle. Hollantilainen ei kuitenkaan kuulunut sen enempää Tatan suunnitelmiin loppukauden aikana. Afellayn peliura tuskin jatkuu Barcelonassa, sillä peliaikaa ei uskalla luvata, vaikka valmentaja vaihtuukin. Barcelona tuskin saa kuitenkaan Afellaysta muuta kuin hiluja…

Hyökkääjät:

Neymar da Silva Santos Júnior, #11#, 1992, 41(32), 15+11, 2018

Ilmoitettua suuremmalla summalla Barcelonaan raahattu brassitähti pelasi koko joukkueen tapaan kaksijakoisen kauden. Syksyllä Martino peluutti Neymaria aluksi järkevän säästeliäästi, jotta brassi pääsi hyvin joukkueeseen sisälle. Kauden ainoa pokaali irtosikin Neymarin puskuosumalla Calderónilla Supercupista. Syyskuusta lähtien Neymar alkoi löytyä jo avauksesta ja niinpä maaleja ja maalisyöttöjä alkoi kasaantua tasaiseen tahtiin brassitähdelle. Moneen otteeseen esillä olleet vastahyökkäykset olivat nopealle ja taitavalle Neymarille herkullisia paikkoja iskeä. Neymar pelasi enimmäkseen vasemmalla laidalla.

Syksyn isoimmassa pelissä Neymar pelasi parhaan ottelunsa, kun Real Madrid saapui Camp Noulle. Neymar vei ensimmäisellä puoliskolla Blaugranan johtoon ja syötti Sánchezin voitto-osumaksi jääneen maalin toisella puoliajalla. Espanyolia vastaan Neymar syötti ottelun ainokaisen kahden pericosin jalkovälistä. Marras-joulukuussa Messin ollessa loukkaantuneena Neymar säkenöi etenkin Villarrealia ja Celticiä vastaan isketyillä osumillaan.

Tammikuussa Neymaria alkoi kiusaamaan siirtoonsa liittyneiden sotkujen lisäksi loukkaantuminen. Nilkkavamman vuoksi brassi oli sivussa lopulta kuukauden päivät tehden paluun pelikentille juuri UCL-jatkopelien alkajaisiksi. Neymar aloitti Cityä vastaan vaihdosta, tuli toisella puoliajalla kehiin oikealle ja järjesti Alvesin 0-2 maalin. Tämän jälkeen Barcelonan pelaaminen puuroutui ja hidastui. Vastustaja toisensa perään alkoi puolustamaan Blaugranaa todella syvältä ja iskien sitten nopeasti ja riittävän tehokkaasti vastaan. Syksyn suoraviivaisuus ja nopeus olivat kadonneet Barcelonan pelaamisesta lähes täysin. Tämä ei voinut olla näkymättä Neymarin pelaamisessa.

Neymar pelasi keväällä joitain pelejä myös oikealla, koska Tata halusi Iniesta/Cesc –kaksikon vaihtelevan paikkojaan vasemmalla. Neymar ei ollut parhaimmillaan oikealla, vaikka ei hän surkea ollut. El Clásicossa Bernabéulla brassi oli mukana kahdessa Barcelonan maalissa hankkien mm. Ramosille ulosajon. Seuraavaksi Celtaa vastaan Neymar iski kaksi osumaa ja Espanyolia vastaan kävi hankkimassa ottelun ratkaisseen rangaistuspotkun.

Manchester Cityä vastaan Camp Noulla oikealla pelatessaan Neymar pelasi ihan ok tasolla ja olikin epäonnekas, ettei tehnyt maalia. Mestarien liigan puolivälierissä Neymar avasi niin ikään oikealla, mutta siirrettiin sitten kesken pelin vasemmalle, josta hän teki Barçan tasoituksen. Toisessa osaottelussa Neymar pelasikin koko ottelun vasemmalla, mutta ei onnistunut. Toisella puoliajalla brassille siunaantui pari hyvää tekopaikkaa. Copa del Reyn finaalissa Neymarilla oli lopussa iso tontti viedä peli jatkoajalle, mutta laukaus osui tolppaan. Ottelun jälkeen selvisi, että Neymar oli loukkaantunut ja oli lopulta sivussa lähes koko loppukauden pelaten ainoastaan liigamestaruuden ratkaisseessa pelissä 28 minuuttia vailla tulosta.

Barcelonaan saapuneiden hyökkääjien, kuten vaikkapa Sánchezin ja Henryn kanssa, Neymarin tehot, 15+11, ovat täysin linjassa ensimmäisen kauden osalta: Henry 16+11, Sánchez 15+5. Toki Neymarin hintalappu on merkittävästi kaksikkoa suurempi, mutta älkää siitä Neymaria syyttäkö, vaan ennemminkin seurajohtoa. Lisäksi Henry ja Sánchez olivat Barcelonaan tullessaan Euroopassa jo tasonsa osoittaneita, etenkin Henry, joten ei paha. Ensimmäinen kausi Euroopassa, loukkaantumiset, joukkueen pelin katoaminen… Ei ollut brassilla aina helppoa loistaa.

Neymarin tulo oli positiivinen asia Pedron ja Sánchezin kannalta, sillä molemmat paransivat otteitaan edellisestä kaudesta. Neymarin oma kehitys menneen kauden osalta Barcelonassa meni ikävästi ja valitettavasti pilalle keväällä kahden kuukauden kestäneen vamman seurauksena. Syksy oli erinomainen niin Neymarilta kuten koko joukkueeltakin, mutta keväällä tapahtunut pelin sekoaminen, hidastuminen ja puuroutuminen hankaloitti Neymarinkin pelaamista loukkaantumisten ohella. Kun vastustaja puolustaa syvällä kymmenellä miehellä, tuottaa se vaikeuksia aivan jokaiselle joukkueelle ja vastustajalle maailmassa, mikäli ei hyökätä välillä niin nopeasti, ettei vastustaja aivan yhtä usein ehdi alas makaamaan (lähes) koko miehistöllään. Kausi oli Neymarin ensimmäinen Euroopassa ja Barcelonassa, joten hän ei ollut tottunut pelaamaan matalalla makaavia puolustuslinjoja vastaan.

Ensi kaudella Barcelona toivottavasti ei pelaa yhtä ennalta-arvattavasti kuin viime tai edelliskeväänä. Tämä helpottaisi suuresti Neymaria. Brasilian maajoukkueessa Neymar pelaa usein keskemmällä kuin Barcelonassa, mutta en näe tätä ongelmana, sillä vasemmalta laidalta voi leikata keskelle, käydä välillä kärjessä tai pelata jopa oikealla. Messi on onneksi vasenjalkainen, joten hänen pelipaikkansa löytyy luonnollisemmin oikealta. Oikein valmennettuna Neymarista ja Messistä on mahdollista saada hyöty irti. Joukkuepelin tulee olla kunnossa, kokoonpanossa tulee olla leveyttä, syvyyttä ja vaihtoehtoja. Kärkipelaaja on oleellinen sekä Neymarin että Messin pelaamisen kannalta. Mikäli culét haluavat nähdä Neymarin Brasilian maajoukkueen kaltaisessa loistossa, täytyy culéjen olla vähemmän kriittisiä lisääntyvien riskinottojen ja niistä aiheutuvien pallonmenetysten suhteen.

Pedro Rodríguez Ledesma, #7#, 1987, 54(38), 19+9, 2016

Pedrolta oltiin nähty jo kaksi vaisumpaa kautta ennen kauden 2013-2014 alkua, joten parannusta oli tapahduttava. Pedron kausi tehojen puolesta ja kokonaisuudessaankin oli paras sitten kauden 2010/2011, mutta Pedron otteita vaivasi epätasaisuus. Ensin Pedro saattoi pelata Levantea vastaan täydellisesti iskien tehot 2+1, mutta sitten taskuvaras katoaa kuukaudeksi kuvasta tehojen puolesta ja muutenkin, kunnes taas jotain Rayoa vastaan iskee hattutempun. Sitten taas seuraa kuukaudenkin kestävä kuiva jakso, kunnes taas Getafea vastaan pelaa kauden parhaan pelinsä.

Kevät oli todella synkkää Pedrolta tehojen puolesta, mikä ei sinäänsä yllättänyt, koska joukkueen pelitavasta katosivat nopeat hyökkäykset ja toisaalta vastustajat puolustivat syvällä, mikä ei jättänyt vastahyökkäyksille juurikaan edes tilaisuuksia. Isoissa peleissä Pedron vastuu jäi vähäiseksi, mutta toisaalta ei hän niin hyvin pelannut niissä pienemmissäkään peleissä, jotta olisi ansainnut isot pelit avata.

Pedro on pelaaja, joka antaa kaikkensa molempiin suuntiin. Puolustuspäähän hän tekee todella niin kovasti töitä, että onkin vaikea nimetä yhtään toista laituria maailmassa, joka tekisi enemmän töitä puolustussuuntaan kuin Pedro. Joukkuekaveri Sánchez taitaa olla yksi lähimmistä haastajista.



Kuvasta huomaamme, kuinka Pedron tehot viime kaudella osuivat useimmiten pikkuseuroja vastaan. Isoissa peleissä oli valitettavasti kuivempaa.

Kolme heikohkoa kautta eikä viime kauden epätasaisuus lupaa hyvää sen suhteen, että Pedro jotenkin ihmeen kaupalla palaisi takaisin huipputasolleen. Siitä toki olen varma, että jossain toisessa joukkueessa – esimerkiksi sumusaarilla – Pedro olisi menestys. Mutta näillä näkymin Pedro jatkaa Blaugranassa vielä ensi kauden.

Pedro on pelaaja, joka hyötyy suoraviivaisuudesta, mutta on arvokas myös joukkueelle, joka perustaa pelinsä pallonhallintaan, koska Pedro on hyvä pitämään pallon omilla sekä palauttamaan sen omille. Hyökkäyssuuntaan hänestä ei valitettavasti ole ollut moneen vuoteen hyötyä niin paljoa, että hänen paikkansa joukkueessa ansaitsisi olla kiveenhakattu.

Alexis Alejandro Sánchez Sánchez, #9#, 1988, 54(38), 21+14, 2016

Kolmatta kautta Blaugranassa pelannut chileläinen Alexis Sànchez oli kahtena edellisenä kautena pelannut epätasaisesti. Hän oli kärsinyt loukkaantumisista, väkinäisyydestä, yliyrittämisestä ja tottumattomuudesta seuran pelityyliin. Kauden 2012-2013 puolivälistä moni muistaa sen valtavan apinan, joka oli pesiytynyt Sánchezin niskaan maalinteon suhteen. Keväällä 2013 kyseinen apina kuitenkin putosi chileläisen niskasta ja siitä lähtien hän onkin ollut yksi Barcelonan parhaita pelaajia kiistattomasti.

Culét pitivät Sánchezin työmoraalista silloinkin, kun peli ei muuten kulkenut kuin vähän alusta. Tata Martinon alaisuudessa Sánchez nautti joukkueen syksyn suoraviivaisemmasta hyökkäämisestä. Alexis Sánchezin syksyyn mahtui tukuittain tärkeitä osumia ja loistavia otteluita: Viime hetken 3-2 voittomaali Sevillaa vastaan, 2+1 tehot Valladolidia vastaan, ikimuistoinen nosto-osuma Real Madridia vastaan vaihdosta kentälle tultuaan, takatolpalta isketty 1-0 voittomaali derbyssä sekä maalisyötöt tiukkojen pelien voitto-osumiin Celtic Parkilla ja Camp Noulla Villarrealia vastaan. Neymarin tulo joukkueeseen lisäsi kilpailua, mikä teki silminnähden hyvää Sánchezille sekä Pedrolle. Lisäksi Messin rikkonainen syksy sysäsi vastuuta chileläisen harteille.

Koska Barcelonan pelistä katosi merkittävä osa suoraviivaisuutta keväällä, olisi voinut olettaa, että Sánchezin tehot olisivat pienentyneet merkittävästi. Mutta näin ei käynyt, vaan Sánchez pelasi keväällä syksyäkin tehokkaammin ja paremmin. Harmittavasti Sánchezin vastuu isoissa peleissä keväällä jäi vähäiseksi, koska Barcelonan keskikenttä tarvitsi lisämiehen pelikontrollin säilyttämisen turvaamiseksi. UCL-jatkopeleissä Sánchez oli ainoastaan vierasottelussa Manchester Cityä vastaan avauksessa, kun Neymar ei ollut vielä avauskunnossa loukkaantumisen jälkeen. Muissa isoissa peleissä tuli sitten lähinnä jämäminuutteja viimeistä liigafinaaliksi muodostunutta Atléticoa vastaan pelattua ottelua lukuun ottamatta, jossa Alexis Sánchez iskikin fantastisen osuman, mikä ei kuitenkaan riittänyt mestaruuteen.

Sánchez on pelaaja, jonka harteille jokin seurajoukkue tulee vielä laittamaan hyökkäyspelistään suuren osan. Barcelona se joukkue tuskin tulee olemaan, koska joukkueesta löytyy Neymarin ja Messin kaltaisia chileläistäkin suurempia tähtiä. Chilen maajoukkueessa Sánchez on siinä roolissa, jossa hän jossain toisessa joukkueessa iskisi kovempiakin tehoja kuin Barcelonassa. 21+14 ovat tehoina todella vakuuttavat, kun otetaan huomioon, ettei Barcelonassa ole Messin ulkopuolelta iskenyt kukaan yli 20 maalia kaudessa kauden 2010/2011 jälkeen. Sánchez oli Barcelonan kauden tasaisin hyökkääjä. Chilessä Sánchez pelaa vapaammassa roolissa ja huomattavasti keskemmällä, Barcelonassa isommalla puolustusvastuulla lähempänä laitaa tai joskus todella ylhäällä vastustajan puolustuslinjan tuntumassa.

Monipuolisuudessa Sánchez on ylivertainen esimerkiksi Pedroon nähden. Pedro on enemmän puhdas laituri, vaikka Sànchezkin pystyy laiturina pelaamaan. Sánchez pystyy pelaamaan kärjessä, tekemään muille tilaa repiviä juoksuja ja jopa antamaan alempaa keskikentältä puolustuslinjoja puhkovia syöttöjä, kuten on nähty Chilen maajoukkueen paidassa. Niinpä onkin helppo sanoa toivovansa Alexis Sánchezin jäävän seuraan jo kolmatta vuotta alisuorittaneen Pedron sijaan. Siirtohuhujen määrän perusteella tuntuu kuitenkin tällä hetkellä siltä, että Sànchezin lähtö on vääjäämätöntä, mikä olisi surullista, sillä toista chileläisen ominaisuuksilla varustettua pelaajaa on mahdoton löytää. Sánchezin saappaissa kylläkin harkitsisin siirtoa tosissaan, koska pelaajana Sánchez tulee kasvamaan jossain toisessa seurassa ja isommassa roolissa paremmaksi pelaajaksi kuin mitä hän Barcelonassa tulee koskaan tekemään.

Sánchezin siirto varmistui Arsenaliin 10.7.2014.

Viesti jatkuu...

[aquel]

Lionel Andrés Messi Cuccittini, #10#, 1987, 46(43), 41+14, 2018

Maailman paras jalkapalloilija, joka on joidenkin mukaan toiselta planeetalta (Jupiterista?), pelasi vaisuimman kautensa sitten kauden 2007/2008. Tehdään ensin katsaus Messin kauteen, ja sitten mietitään, miksi kausi oli mitä oli.

Messi lopetti kauden 2012-2013 loukkaantuneena. Siitä huolimatta kesällä Messi kiersi hyväntekeväisyysotteluissa eikä malttanut levätä. Niinpä kauden 2013-2014 ensimmäinen loukkaantuminen tapahtui jo pre-seasonilla, seuraava kauden alun kynnyksellä Atléticoa vastaan Espanjan Supercupissa. Vammat eivät olleet vakavia, mutta se, että niitä syntyi jatkuvasti, oli hälyyttävää. Kausi alkoi Messin osalta muun joukkueen tapaan hyvin. Hän ratkasi pelejä toisensa perään: 2+1 Levantea vastaan 7-0 murskajaisissa, hattutemppu Mestallalla Valencian verkkoon 2-3 voitossa, Sevilla vastaan maali ja viime hetken esityö 3-2 voittomaaliin, Ajaxia vastaan hattutemppu… Neymar pelasi vasemmalla, Messi tutusti enemmän oikealla tai keskellä. Yhteistyö brassin kanssa käynnistyi hitaasti mutta varmasti ja alkoi näyttämään hyvältä: Neymar antoi Valenciaa, Sevillaa ja Real Sociedadia vastaan syötöt Messin maaleihin. Sitten syyskuun lopussa iskettyään Almerían verkkoon upean osuman Kirppu loukkaantui jälleen, mutta paluu ilmoitettiin tapahtuvaksi juuri kolme viikkoa myöhemmin ennen tärkeitä otteluita Milania ja Real Madridia vastaan.

"Messi is a complete player. Leo is not only the most deadly finisher in football, but the best dribbler too.” – Eurosport

Milania vastaan Messi iskikin joukkueen ainoan osuman. Kauden ensimmäisessä El Clásicossa Leon rooli oli totutusta poikkeava, kun hän pelasi enemmän laidalla ja puolustavammassa roolissa: Leo jopa puolusti, taklasi ja riisti palloja. Seuraavissa peleissä Celtaa ja Espanyolia vastaan tehot 0+1 kertoivat kuitenkin, ettei Messi ollut vielä palautunut täysin loukkaantumisestaan. Messi kertoi julkisesti, että tarvitsee aikaa päästä pelirytmiin. Vieläkin vahvemmin puolikuntoisuuden osoitti varovaiselta näyttänyt pelaaminen, joka näytti juuri sellaiselta, ettei reisivammasta oltu vielä henkisesti palauduttu lyhyen toipumisajan seurauksena. Milania vastaan pelaaminen alkoi näyttämään jo hyvältä kahden maalin muodossa, mutta Betisiä vastaan tapahtui se, mitä oltiin jo vähän odotettu ja pelätty: Uusi loukkaantuminen. Tällä kertaa Messille annettiin kunnolla toipumisaikaa, koska merkit olivat selvät. Loukkaantumisten kierre oli saatava loppumaan. Niinpä Lionel lähti kahdeksi kuukaudeksi toipumaan Argentiinaan, jotta pelihimojen kasvaessa Messi ei missään vaiheessa pyytäisi palata pelikentille liian aikaisin.

Messi siis menetti syyspuoliskolla yhteensä kolme kuukautta loukkaantumisten vuoksi. Messi menetti suoraan yli 14 ottelua ja lisäksi varsinkin lokakuussa valtaosassa peleistä Kirppu näytti olevan vielä toipilas, koska teki liian aikaisin paluun pelikentille. Vuonna 2013 Bolivian(?) ylängöiltä sytykkeensä saanut loukkaantumiskierre ei ollut ottanut loppuakseen, joten kahden kuukauden toipumisaika oli tarpeen, vaikka vamma itsessään ei ollut oikeasti niin vakava, että olisi kaivannut kahdeksan viikon toipumisaikaa normaalitilanteessa.

"Leo's brilliant passing means he can open defences from deep positions. He's a striker, a wide forward & a midfield playmaker.” – Eurosport

Tammikuussa Messi teki sitten paluutaan pikkuhiljaa: Ensin vaihdosta kentälle Copan pelissä Getafea vastaan (2+0), sitten sama juttu Atléticoa vastaan Calderónilla (Barcelonan vaarallisin pelaaja). Getafea (CdR, 2+0) ja Levantea vastaan Leo jo avasi. Copa del Reyn puolivälierissä Levantea vastaan Tellon ja Messin yhteispeli näytti kauniilta ja tehokkaalta: 0+3 ja Tellolle hattutemppu. Helmikuun alun tappiollisesta kotipelistä Valenciaa vastaan alkoi Messin tehokas putki: tehot 9+4 kahdeksassa pelissä. Tämän jälkeen oli vuorossa surullisen kuuluisa Valladolid-ottelu, jossa koko Barcelonan joukkue oli surkea Pucelan nollatessa (ja nolatessa) koko porukan. Manchester Cityä vastaan Kirppu iski avausosassa ratkaisevan pilkun sisään ja toisessa osassa nosti avausosuman. Osasuna ja Real Madrid olivat namupaloja: 3+1 molempia vastaan. El Clásico Messiltä olikin kevään paras ottelu. Etenkin ne läpisyötöt ja ratkaisevilla hetkillä esiin nouseminen olivat merkille pantavia seikkoja. Messin avulla Barcelona oli taas jo kerran putoamassaan mestaruustaistelussa mukana. Samalla Messistä tuli kaikkien aikojen eniten Klassikoissa maaleja iskenyt pelaaja.

Celtaa ja Espanyolia vastaan Kirppu toimitti pallon maaliin jälleen molemmissa otteluissa kertaalleen, joista etenkin derby oli todella vaikea peli koko joukkueelle. Näin Messi pääsi upottamaan ottelun ratkaisevan pilkun kahden pahimman vihollisen verkkoon heidän kotiluolissaan viikon sisään.

Tämän jälkeen Barcelonan kausi lähti jyrkkään alamäkeen: Ensin Atléticoa vastaan pudottiin UCL:sta yhteismaalein 2-1. Otteluissa Messillä oli pari kohtuullista paikkaa tehdä, mutta Courtois oli otteluparin ratkaisevin pelaaja. Atleti näytti osaavan pelata Barcelonaa vastaan. Messi ei löytänyt tilaa keskeltä ja Tata päättikin peluuttaa toisessa osaottelussa Kirppua laidalla, mikä oli väärä päätös, kun tilaa oli vieläkin vähemmän. Granadaa vastaan pallo ei mennyt millään maaliin, joten liigamestaruus näytti jo karkaavan varmasti toista kertaa kuukauden sisään. Copa del Reyn finaalissa Barcelonan pelillinen alamäki jatkui eikä Messin pelaaminen näyttänyt yhtään sen helpommalta. Tällä kertaa Tata peluutti Messiä keskellä toppareiden välissä. Kirppu ei saanut pelissä palloa juurikaan.

“He can pass like Xavi, Pirlo & Scholes, but he also dribbles & scores like no other in the world which sets him apart. Genius.” – Rio Ferdinand

Kauden lopussa Messi iski voittomaalit Athleticia ja Villarrealia vastaan sekä pisteen tuoneen maalin Getafen verkkoon. Liigafinaalissa Atléticoa vastaan Messi syötti joukkueen ainokaisen ja teki väärin paitsioksi tuomitun osuman. Joukkueen ja Messin kausi päättyi pettymykseen.

***

“Leo's utterly ridiculous statistics are testament to his remarkable consistency, durability and destructiveness.” – Eurosport

Tehojen puolesta Messin kausi oli heikompi kuin edelliset, mutta edelleen erinomainen: 46 ottelua, 43 avauksessa, 41 maalia, 14 maalisyöttöä. Se oli erinomainen varsinkin siinä valossa, kun otetaan huomioon Kirpun loukkaantumisten takia menettämät kolme kuukautta syksyltä. Tehojen muodossa Euroopan huippusarjoissa ainoastaan kenties uransa parhaan kauden pelannut Cristiano Ronaldo iski Messiä paremmat tehot (51+15). Elämänsä kaudet pelanneet Diego Costa (36+4), Sergio Agüero (28+9) ja Luis Suárez (31+12) jäivät hekin Messin tehoista. Zlatan Ibrahimovic ylsi uransa tehokkaimmalla kaudellaan tehojen puolesta Messin kanssa samaan: 41+14. Ja jos otetaan esimerkeiksi muiden profiloituneiden huippuhyökkääjien koko uran parhaita kausia (Henry 03/04 39 maalia 51 peliin, van Persie 11/12 37 osumaa 48 otteluun, Raúl 00/01 32 häkkiä 50 otteluun), jäävät hekin Messin uran huonoimmasta kaudesta jälkeen.

Eli tehojen puolesta Messin kausi ei todellakaan ollut huono. Kysymys oli siitä, että Messi itse oli aikaisemmilla yli-inhimillisillä 50-73 maalin kausillaan asettanut riman itselleen niin korkealle, että heti kun hän iskee loukkaantumisten täyttämällä kaudella ’ainoastaan’ tehot 41+14 ja vie joukkueensa kahteen finaaliin, alkaa kritiikki velloa. Sama juttu koskee valmentajien puolella Pep Guardiolaa: Ensimmäisellä valmentamallaan kaudellaan Barcelonan ulkopuolella hän voittaa neljä pokaalia ja saa siitä huolimatta runsaasti kritiikkiä. Nämä kertovat vain siitä, kuinka korkealle sekä Messi että Pep ovat riman itselleen aikaisemmilla saavutuksillaan ja suorituksillaan asettaneet.

“The artistry of his play and the brilliance of his thought so clearly mark him out as the best player on the planet.” – Eurosport

Messi on saanut mahdottomat suoritukset näyttämään mahdollisilta. Ongelma on tässä: Messin normaali ei ole normaali ihmisten liian isojen odotusten vuoksi. Nämä odotukset meillä ovat, koska Messi on nero, ja koska Messi on tehnyt niin mahdottomia asioita edellisillä kausillaan. Miksi hän ei sitten tehnyt vastaavaa tällä kertaa? Kolme asiaa: Loukkaantumiset, Tata Martino ja Barcelonan pelillinen umpikuja (jonka syyt johtavat aina seurajohtoon saakka). Loukkaantumiset on käyty jo läpi, joten keskitytään tässä Tataan ja Barcelonan pelin ongelmiin.

Mennään aina niinkin kauas kuin kevääseen 2009: UCL-finaali Manchester Unitedia vastaan (alla kuva).



Huomatkaamme, että tuolloin elimme aikaa, jolloin Guardiola sijoitti ensimmäisiä kertoja Messin niin sanotuksi vale-ysiksi keskelle laiturin sijaan. Pep peluutti Henrya ja Eto’ota laidoilla, jotka sitten vuorollaan asettuivat keskushyökkääjän paikalle pitämään vastustajan topparit kiinni itsessään ja syvällä samalla, kun Messi itse laskeutui keskikentälle Xavin ja Iniestan tasolle auttamaan joukkuetta pelinrakentelussa (mikä onkin Messin voimavara, joka erottaa hänet muista nykyhyökkääjistä). Näin Messi pääsi vaikuttamaan pelinrakenteluun ja hyödyntämään vastustajien linjojen väliin jäävää tilaa samalla, kun keskelle leikannut hyökkääjä, Henry tai Eto’o, piti topparit poissa Messin alueilta. Lisäksi keskushyökkääjä tarjosi Messille aina vaihtoehdon syöttää. Tällä tavalla Messistä saa parhaan irti, kun joukkue pystyy samaan aikaan hyödyntämään hänen luovuuttaan keskikentällä sekä hänen suoraviivaista vaarallisuuttaan hyökkäyssuuntaan kärjen kanssa tapahtuvan yhteispelin kautta. Ilman kärkipelaajaa pyydät Messiä joko juoksemaan itse koko puolustuksen (joka Barcelonaa vastaan on yleensä 9-10 pelaajaa) läpi, tai sitten pelaamaan kärkipelaajana itse, mikä rajoittaa erittäin vahvasti Kirpun tehokkuutta.



Toinen esimerkki tästä löytyy toiselta Messin ja Barcelonan majesteettiselta kaudelta 2010/2011, kun UCL-finaalissa jälleen oli vastassa Manchesterin punaiset. Jälleen sama tilanne: Messi, Iniesta ja Xavi ovat linjassa keskikentällä. Hetkeä myöhemmin Messi iskee 2-1 voittomaalin. Oleellista on, että tällä kertaa kärjestä löytyi Villa, joka toimi kohteena kärjessä pitäen samalla topparit kauempana. (Huomataan tilanteessa myös Pedro, joka on varsin keskellä eikä tarjoamassa niin sanottua taktista leveyttä sivurajalla.)

Molemmilla kausilla, niin kaudella 2008/2009 sekä kaudella 2010/2011, Messi oli Barcelonan hyökkäyspelaamisen sielu, kaikki kaikessa. Messin laskeutuminen keskushyökkääjän paikalta keskikentälle vaikutamaan peliin tuolla tasolla ja tavalla oman joukkueen pitäessä palloa on erottava tekijä muihin maailman keskushyökkääjiin nähden. Mikä näissä on erona kauteen 2013-2014 verrattuna? Siihen päästään kohta.

Vilanovan valmentamalla kaudella 2012-2013 näimme kuinka Bayern murskasi Barcelonan. Sitä ennen Blaugranan pelaaminen PSG:tä vastaan näytti jo heikolta ilman Messiä, ja sitä se kieltämättä oli. Mediassa ja fanien keskuudessa huudeltiin kilpaa sitä, kuinka tästä Messi-riippuvuudesta oli päästäva eroon. Tähän tarttui seuraan saapunut Tata Martino, joka konkreettisesti asetti joukkueensa pelaamaan sillä tavalla, ettei se ollut enää yhtä riippuvainen Messistä.



Yllä oleva kuva on Barcelonan ja Atléticon välisestä liigafinaalista toukokuulta. Nyt Messi on kärjessä eikä laskeutuneena keskikentälle, vaikka joukkueella on pallo. Tämä sääntö piti yhä useammin paikkansa viime keväänä. Tavoite oli vähentää Messin vaikutusta peliin ja pakottaa siten pallon tie maalille ja maalipaikoille muiden pelaajien kautta ilman Messin pallollista vaikutusta. Se toimi.



Yllä olevasta tilastosta voimme huomata muiden pelaajien tehokkuuden erot Messin kanssa ja ilman Messiä. Ilman Messiä Neymar on yli neljä kertaa tehokkaampi kuin Messin kanssa, Cesc yli kuusi kertaa tehokkaampi, mikä on aika järkyttävä ero. Eli rajoittamalla Messin osallistumista peliin saat enemmän irti muista Messin pelaamista säestävistä hyökkääjistä. Näin joukkueesta tulee huomattavasti tehokkaampi ja vahvempi käsittelemään Messin poissaolo silloin, kun hän sattuu olemaan loukkaantuneena. Tätähän culét halusivat? Tata otti ja teki niin. Valitettavasti tämä muutos tiesi sitä, että Barcelonan kohdatessa syvällä kompaktisti puolustavia joukkueita, kuten Atlético Madrid, puuttui Barcelonan hyökkäyspelaamisesta ratkaisevasti tarvittavaa tiiviin puolustuksen murtavaa luovuutta, jota kenties ainoastaan Messi olisi pystynyt pallollisena tarjoamaan. Ja valitettavasti juuri nämä pelit Atléticoa vastaan määrittivät kauden epäonnistuneeksi ensin UCL:ssa ja sitten lopulta myös liigassa.

Myös tilastoista voimme huomata eron Messin osallistumisesta Blaugranan pelaamiseen Guardiolan Barcelonan ja Tatan Barcelonan välillä: Esimerkiksi kaudella 2010/2011 Messi antoi keskimäärin 68,4 syöttöä pelissä ja vastaanotti keskimäärin 66,3 syöttöä/peli. Kaudella 2013-2014 vastaavat lukemat olivat 53,5 annettua syöttöä/peli ja 51,1 vastaanotettua syöttöä/peli. Barcelona rakensi peliä aikaisempaa enemmän laitojen kautta, joita pitkin laitapakit nousivat usein laitureiden kanssa. Laiturit puolestaan tekivät aikaisempaa vähemmän diagonaalisia juoksuja, jotka ennen loivat hyödyllistä tilaa Messille keskelle, ja sitä tilaa ja diagonaalisia juoksuja tekeviä pelaajia Messi ennen käytti niin usein nähtyihin seinäsyöttöihinsä.


Messi vs. Manchester United, 2011


Messi vs. Atlético Madrid 17.5.2014

Vertaamalla yllä olevia Messin kuvia Messin tilastoista voi huomatta eron hänen roolituksessa. Oikeastaan ei ole merkitystä, mitä kukin viiva tai merkki tarkoittaa, koska ainoastaan jo se, että keväällä 2011 merkkejä oli noinkin paljon enemmän kuin keväällä 2014, on huomioitava seikka.

Messin vaikuttamisen määrä joukkueen peliin on muuttunut ja tästä voidaan syyttää osittain sekä pelaajaa itseään että Tata Martinoa. Messi näytti laiskalta, mutta on valmentajan vastuu saada pelaajat liikkumaan kentällä haluamallaan tavalla. Tata menetti kosketuksen joukkueeseen. Mutta samalla toki on muistettava, ettei Tatalla ollut käytössään Villan, Henryn tai Eto’on kaltaisia keskushyökkääjänä oppinsa saaneita pelaajia. Keskushyökkääjä puuttui joukkueesta, mikä tarkoitti sitä, että Tatan piti pyytää Messin pysymään kyseisessä roolissa yhä useammin.

Summa summarum: Messin heikko kausi on ennemminkin seurausta kärkipelaajan puutteesta, Messi-riippuvuuteen vastaamisesta ja Messin loukkaantumisista kuin itse Kirpun tason laskemisesta.

"Dudar de Messi no tiene lógica, es un jugador importantísimo. Es nuestra referencia y espero que esté muchísimos años en el Barça" – Carles Puyol

”Messi on laiska!” ”Messi jouksee vähemmän kuin Pinto.” ”Messin asenne on huono.” Myykää Messi!”

Tällaisia huuteluita sai lukea tappiollisten pelien jälkeen kevään aikana. Lukekaa se tästä: Messi ei säästellyt MM-kisoihin, sillä Messi halusi ja haluaa aina voittaa. Messi rakastaa FC Barcelonaa yhtä paljon kuin kuka tahansa culé. Messi juoksi vähemmän, koska Tata varsin usein pyysi Messiä pysymään keskushyökkääjänä ylhäällä edellä mainituista syistä. Messi juoksi vähemmän, koska joukkue pelasi vähemmän hänen kauttaan, joukkue pelasi vähemmän Messin vaikutusalueella, keskellä vastustajan puolustuslinjan ja keskikentän välissä. Ja se, että joukkue pelasi vähemmän hänen kauttaan kuin aiemmin tarkoitti sitä, että Messi vietti (liian) pitkiä aikoja pelin ulkopuolella ilman palloa. Sellaiseen Messi ei ollut tottunut moneen vuoteen, mikä tarkoitti sitä, että hänen mielensä valtasi usein turhautumisen tunne, kun hänen täytyi oikein etsimällä etsiä palloa osallistuakseen peliin. Tatan Blaugrana ajautui liiaksi pitämään pallon pois joukkueen tärkeimmän pelaajan jaloista.

Haluatte myydä Messin? Yhden heikomman kauden jälkeen? Mitä jos aina oltaisiin toimittu näin? Siinä tapauksessa Puyol, Xavi ja kumppanitkin olisivat lentäneet seurasta jo aikapäiviä sitten. Ei yhdelläkään pelaajalla Barcelonan joukkueesta ollut yhtään sen parempi kausi kuin Messillä (ehkä Valdés ennen loukkaantumista voidaan jättää pois laskuista). Viime kaudella Messi pelasi liikaa joko kärjessä, eli liian lähellä maalia, jotta hänellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa peliin, tai sitten liian kaukana maalista. Mitä Messi teki kaukana 16-alueelta? Yritti rakentaa peliä, jonka taso oli romahtanut edellisistä vuosista nopeuden ja murtautumiskyvyn suhteen. Messin ei voi olettaa käynnistävän hyökkäyksiä ja samaan aikaan päättävän niitä, vaikka sekin häneltä joskus hämmästyttävästi onnistuu (yleensä silloin, kun joukkueeta löytyy kärkipelaaja).

Erityisesti Atléticoa vastaan nämä pelilliset ongelmat korostuivat, koska Atlético puolusti eri tasoisina blokkeina: Kun pallo oli Barcelonan alakerrassa, prässäsi Atleti syvältä, kun keskikentällä, blokattiin keskusta ja kun hyökkäyspäässä, makasi puolustuslinja alhaalla eikä  tilaa ollut. Kauden viimeisen pelin 86. minuutilla koko kevään pelilliset ongelmat tiivistyivät yhteen hetkeen: Messi haki alhaalta syvältä Barcelonan omasta päästä Mascheranon jaloista pallon ja kuljetti sitä ylemmäs kymmenen Atléticon pelaajan odotellessa valmiina omassa päässään.

“Only Messi has figured out how to win matches by moving less than everyone else.”

http://www.slate.com/articles/sports/sports_nut/2014/07/lionel_messi_2014_world_cup_the_world_s_best_player_has_figured_out_how.2.html

Ja edelleen mitä tulee Messin juoksemiseen:
http://www.metacafe.com/watch/6077759/xavi_teamgoal_vs_arsenal_16_passes/

Katsokaa Xavin maali Arsenalia vastaan muutaman vuoden takaa ja seuratkaa Messin liikettä. Mitä liikettä? Niinpä. Messi on enemmän tai vähemmän aina pelannut tuolla tavalla pallottomana – säästeliäästi. Jos haluaa Messin juoksevan ja puolustavan, hän kyllä suostuu siihenkin rooliin: Muistetaan viime kauden ensimmäinen Klassikko, jossa Kirppu taklasi ottelun eniten ja pelasi todella aggressiivisesti. Mutta jos ja kun ollaan järkeviä, se ei ole paras keino hyödyntää Messiä, sillä Messin tulee olla mahdollisimman virkeä ja pelin keskiössä, kun omalla joukkueella on pallo. Siten hänestä saa parhaan irti. Messin otteluäly on varsin aliarvostettu ja vähälle huomiolle jäänyt ominaisuus: Hänen ei tarvitse tai kannata juosta ympäri kenttää ottamassa osaa mahdollisimman moneen tilanteeseen, vaan Kirppu valitsee ja poimii hetkensä. Jos halutaan hyökkääjäksi aggressiivinen munaravaaja, katsokaa Wayne Rooneyn suuntaan. Mutta tekeekö munaravi Rooneysta Messiä paremman jalkapalloilijan? Sitä minäkin…

Viime kaudella, seuraavalla kaudella ja tulevaisuudessa Messi on ratkaisu, ei ongelma. Huonoimmalla kaudellaankin Messi teki 41 maalia 3743 minuutissa (=maali joka 90. minuutti), antoi 14 maalisyöttöä ja loi sata maalipaikkaa (=joukkueen eniten) loukkaantumisten täyttämällä ja vähiten palloa nähneellä ja saaneella kaudellaan ollen siitä huolimatta merkittävimmässä roolissa viemässä Barcelonaa kahteen finaaliin. Messi jatkuvasti toistaa sitä, miten paljon Barça on tehnyt hänen eteensä, mutta se miten paljon Messi on tehnyt Barçan eteen menee usein uskomattomalla tavalla ohi seuran ja culéjen osalta.

Ensi kaudella avainasia koko Barcelonan menestymisen kannalta on se, miten hyvin Luis Enrique käsittelee ja käyttää Messiä. Messiä pitää hallita ja johtaa oikein, kuten Guardiola teki ensimmäisillä kausillaan (lopussa häneltäkin lähti vähän mopo käsistä). Tatalta Messin johtaminen ei onnistunut. Lisäksi Messin kannalta on tärkeää palautua rauhassa ja hyvin MM-kisoista, joiden pituus Messin osalta tätä kirjoittaessa on vielä arvoitus (jatkopelit ovat tänään alkamassa).

Taktisella puolella oleellisin juttu Messin ja sitä kautta myös Barcelonan kohdalla on keskushyökkääjän hankkiminen ja oikean taktiikan löytäminen niin, että Messi, Neymar ja keskushyökkäjä pystyvät jokainen pelaamaan yhtä aikaa, sillä ilman varsinaista keskushyökkääjää Messistä ja Neymarista ei tulla koskaan saamaan riittävästi irti. Jo MM-kisoissa tämä ollaan nähty Messin ja Neymarin pelatessa todella hyvin keskushyökkääjien takana. Enriquen dilemma niin ikään tulee olemaan löytää se kultainen keskitie, jossa Messi saadaan osallistumaan peliin riittävästi, mutta samalla joukkueen ei tulisi olla kuitenkaan liian riippuvainen hänestä.

Kenties joskus tulee aika luopua Messistä, mutta se ei ole nyt, kun ongelma joukkueessa oli ja on selkeästi pelisysteemissä, joukkuerakenteessa ja joukkueen hallitsemisessa ja johtamisessa sen sijaan, että Messiä ei huvittaisi enää Barcelonassa pelata tai voittaa. Muistakaa se Bernabéun ilta, kun Messi suuteli hattutemppunsa jälkeen symbolisesti Blaugrananuttunsa logoa ja osoitti ylälehtereillä juhlineita culéja kohti. Niitä hetkiä rakastamme yhtä paljon kuin Lionel Messi itse…

Cristian Tello i Herrera, #20#, 1991, 30(6), 5+4, 2018

Aikaisempiin kausiin nähden Tello pelasi valitettavan heikon kauden. Kauden alun kynnyksellä Tello solmi uuden 2018 vuoteen asti kestävän sopparin, joten tulevaisuuden piti olla taattu. Tämän kauden jälkeen asia ei kuitenkaan näytä enää niin selvältä.

Tello aloitti kauden pelaamalla vähäiset minuuttinsa oikealla laidalla perinteisemmän vasemman laidan sijaan. Neymar oli tullut seuraan, joten vasen laita oli varattu brassille. Tellon esitykset oikealla eivät vakuuttaneet, niinpä peliaika jäi varsin vähäiseksi jatkossakin. Tello pelasi koko kauden aikana karkeasti sanottuna kaksi hyvää peliä: Valladolidia vastaan liigamatsissa lokakuussa (0+2) ja Levantea vastaan Copa del Reyn pelissä tammikuussa (3+0).

Omissa papereissani Tellon ura Barcelonassa on ohi. Kilpailu on kovaa eikä Tellon kaltaisella pelaajalla, joka ei ole tehnyt vielä täysin läpimurtoaan, ole varaa epäonnistuneisiin kausiin. Tellon takana tilaisuuksiaan odottavat kuitenkin Deulofeu ja Adama, joille antaisin mieluummin Tellon minuutit. Lisäksi mieluummin myisin Tellon suoraa pois lainadiilin sijaan, koska hän sai jo tilaisuutensa ykkösjoukkueessa. Porto on pyörinyt huhuissa vahvimmin…

Juan Isaac Cuenca López, #23#, 1991, 0(0), 0+0, 2015

Cuencalta meni valitettavasti toinen kausi peräkkäin pilalle polvivamman vuoksi. Hän ei pelannut päättyneellä kaudella peliäkään ykkösjoukkueen paidassa kevään Katalonian cupin pelejä lukuun ottamatta. Cuencan lupaavasti alkanut ura Barcelonassa näyttää tällä hetkellä todella vaikealta jatkon suhteen. Toivottavasti nuorukainen myydään johonkin toiseen seuraan Espanjassa tai sen ulkopuolella, sillä Blaugranan paidassa tulevaisuutta tuskin tulee olemaan.

Deportivoon näyttäisi Cuenca matkaavan ilmaiseksi. 10.7.2014

***

Luodut maalipaikat kaudella 2013-2014:


***
Gerardo Daniel Martino, 1962, Rosario, Santa Fe, Argentiina – Mikä meni pieleen?

Gerardo Martino, tuttavallisemmin Tata, raahattiin Etelä-Amerikasta Barcelonan peräsimeen kesken pre-seasonin syöpää sairastaneen Tito Vilanovan tilalle. Pestiin oli huhujen mukaan vahvasti ehdolla myös Luis Enrique, joka oli kuitenkin jo ehtinyt lupautua Celta Vigon peräsimeen, joten Barcelona ja Enrique kunnioittivat tätä sopimusta. Tata vakuutti neuvotteluissa Rosellin ja Zubizarretan, joten sen myötä Tata saapui pikaisesti Barcelonaan uransa ensimmäiseen valmennuspestiin Euroopassa. Innokkaimmat tietysti keksivät Tatan ’naapurin’ Messin päättäneen hänen pestaamisestaan, mutta ne puheet ovat täyttä potaskaa. Tata oli ennemminkin Rosellin hankinta, koska hän oli ilmainen Luis Enriqueen verrattuna, jonka pestaaminen olisi vaatinut maksamista Celtalle.

Tata on järkevä mies. Hän alkoi korjaamaan edellisen kauden virheitä: Puuttunutta korkeaa prässiä nähtiin ainakin kauden alussa, rotaatio oli järkevää ja niin runsasta kuin kokoonpano suinkin mahdollisti, pelaaminen ja puolustaminen pallottomana parantui ja muutenkin syksyllä joukkue vaikutti yhtenäiseltä koneistolta, joka pystyi hyökkäämään tarvittaessa nopeasti, mutta perusti edelleen pelinsä pallokontrollille.

Syksyllä sekä pelillisesti että tuloksellisesti homma lähti hyvin liikkeelle Tatan osalta: Espanjan Supercup tarttui mukaan ja sekä liigassa että Mestarien liigassa kärkipaikka oli hallussa alusta lähtien. Barcelona yllätti vastustajansa vastahyökkäyksillä todella monesti, jopa niin monesti, että oli vastahyökkäyksistä tehtyjen maalien tilaston kärjessä syyspuoliskon osalta koko Euroopassa.

Martinon peluuttaminen oli järkevää: Pahasti itseluottamustaan edelliskeväänä kolhinut Bartra ja ensimmäistä kauttaan Euroopassa sykkinyt brassitähti Neymar murtautuivat avaukseen pienin askelin.

Kaiken kukkuraksi Tata vastasi edellisenä keväänä huudeltuun ongelmaan: Messi-riippuvuuteen. Messi oli syksystä kolme kuukautta sivussa, joten Tata oli pakotettu vastaamaankin kyseiseen riippuvuuteen. Sánchez, Neymar, Cesc ja Pedro nauttivat Tatan suoraviivaisemmasta pelitavasta, jossa palloa kierrätetään rajusti ilman, että palloa yritetään jatkuvasti varta vasten pelata liiaksi Kirpulle.

Marras-joulukuun taitteessa joukkueelle tuli ensimmäiset todelliset vaikeudet, kun viikon sisään Blaugrana hävisi sekä Ajaxille että Athletic Bilbaolle. Tämä herätti joukkuetta, mutta pisti sen samalla miettimään pelillistä identiteettiään. Tata oli peluuttanut joukkuetta liiaksi pitkien avauksien kautta etenkin baskeja vastaan. Tämän jälkeen joulukuun Villarreal-ottelusta lähtien alkoi vähitellen Barcelonan pelaamisen yhä vahvemmin valtaamaan vanha tuttu pallokontrolli. Samalla nopeat hyökkäykset vähenivät sitä mukaa, mitä pidemmälle kevättä edettiin.

Miksi pelitapaa vaihdettiin niin selkeästi kesken kauden? Absoluuttista totuutta emme ehkä saa koskaan tietää, mutta villeimmissä huhuissa on väitetty pelitavan muutoksen tapahtuneen Xavin vaatimuksesta, mikä ei sinäänsä yllättäisi, sillä onhan Maestro vaikutusvaltainen persoona pukuhuoneessa ja vahva Barcelonan pelifilosofian peruspilarien puolesta liputtaja. Onhan se selvää, että mikäli pelaajat eivät usko valmentajan suunnitelmiin ja ideoihin, tulokset eivät seuraa.

"It wasn't an easy year. We value Tata a lot more than people from outside. He has clear ideas and is close to the players." – Xavi Hernández

Oli miten oli, Blaugranan pelissä alkoi näkyä pahoja hidastumisen merkkejä jo tammikuussa. Ongelmat pahenivat helmikuussa. Joukkueet toisensa perään alkoivat puolustamaan Blaugranaa vastaan syvemmällä omalla alueella kuin syksyllä oli nähty. Tämä oli vastassa olevien joukkueiden vastaus Tatan peluuttamiin nopeisiin hyökkäyksiin, jotka toimivat sekä keskiblokkeja että korkeita blokkeja vastaan syksyllä. Keskiblokit ja korkea prässi tuottivat edellisenä keväänä (kevät 2013) suuria vaikeuksia Blaugranalle, joten Tata vastasi tähän syksyllä lisäämällä nopean elementin pelaamiseen.

Keväällä ottelut alkoivat toistaa itseään: Barcelona puski päätään vastustajan päädyssä seinään ja vastustaja toisensa perään näytti vaarallisemmalta Blaugranan päätyyn kuin Barcelona vastustajan päätyyn.

Tata oli pakotettu peluuttamaan neljää keskikenttäpelaajaa (Busi-Xavi-Iniesta-Cesc) keskikentän hallinnan takaamiseksi helmikuusta eteenpäin, mutta tämä tiesi hyökkäyspäässä sitä, että hyökkäyspelaaminen oli liiaksi yksilösuoritusten varassa, mikä ei voi olla minkään menestyvän hyökkäyspelaamisen lähtökohta tai perusta. Kun Messi tai Neymar eivät kyenneet yksilöinä ratkaisemaan, olivat tulokset heikkoja.

"This season has been inconsistent, with ups and downs, without giving the best impression of Barcelona." – Tata Martino

Tatan keskittyminen nopean elementin lisäämiseen syksyllä vei Blaugranan tutusta kombinaatiopelaamisesta ison osan pois. Tämä seikka oli paha yhdistelmä kontrolloivaan pelitapaan siirtymisen kanssa. Nopeus syksyllä toi Barcelonan parhaat puolet esiin, mutta keväällä nopeuden kadottua lähes kokonaan ja liiallisen kontrollin astuttua esiin Blaugranalta puuttui pelaamisesta murtautumiskykyä ja kentän pituussuuntaista venyttämistä, kun kukaan(perinteinen kärki) ei ollut työntämässä vastustajan toppareita kohti omaa maaliaan.

Barcelonan siirtyminen syvältä vastustajan alueelta pallonmenetyksen jälkeen puolustamaan oli yksi keskeisistä ongelmista. Kun pelataan syvällä puolustavia joukkueita vastaan, mikä on vaikeinta mitä jalkapallosta löytyy, oleellista on pelaajien sijoittuminen oman pelinrakentelun aikana. Tämä oli ja on Guardiolan valmentamisen yksi keskeisimmistä metodeista, mutta samaa ei valitettavasti Tatalta samassa määrin nähty. Sijoittumisen harjoittelemisen puutteen pystyi näkemään paljaalla silmällä jo kauden aikana, mutta vahvistuksen tälle antoi Cuenca kesäkuussa antamassaan haastattelussa. Barcelona ei yksinkertaisesti ollut niin hyvä pallonmenetyksen jälkeen kuin mitä se oli aiemmin ollut.

Blaugrana ei ylipäätään pystynyt vastaamaan vastustajan keskikentän kovaan prässiin. Näin Barcelona menetti pelikontrollin ja puolustus oli vaarassa. Tata peluutti jostain syystä ainoastaan syksyllä kovaa prässipeliä hyökkäyspäässä. Keväällä siitä ei ollut tietoakaan. Cuencan mukaan intensiteetti laski keväällä harjoituksista varsinkin silloin, kun La Ligan mestaruus luultiin olleen jo menetetty.

“This would be first title for this team as normal people, suffering, fighting. Other titles were those of extra-terrestrials.” – Tata Martino, 16.5.2014

Puutteellinen sijoittuminen tekee kolmioiden kautta tapahtuvan syöttöpelin paljon vaikeammaksi kuin normaalisti, mikä taas tarkoittaa sitä, että pelaajat näyttävät huonommilta kuin mihin oltiin aikaisemmin totuttu. Minulle ei ole ongelma myöntää, mikäli joku pelaa selkeästi heikosti tai ei ainakaan riittävän hyvin, mutta silloin, kun lähes poikkeuksetta koko joukkue alisuorittaa, on selvää, että kyseessä on kokonaisvaltainen ongelma pelisysteemissä. Tämä oli homman nimi Barcelonassa keväällä.

Surullisinta kauden lopussa oli, ettei Barcelona kyennyt enää edes rakentamaan peliä alhaalta kovan prässin alla. Tämä nähtiin hyvin Atléticoa vastaan, kun patjantekijät prässäsivät kovaa. Tata kadotti joukkueen peruspilarin olemattomalla sijoittumisen ohjastamisella ja puutteellisella fysiikkaharjoittelulla.

Atléticoa vastaan hävityn UCL-puolivälierän jälkeen Tatalta kysyttiin Messin osallistumattomuudesta peliin. Tata vastasi: “Today we were not interested in Leo participating in a lot of the play.” Kommentti alleviivaa Tatan versiota Barcelonasta ja Lionel Messin roolia siinä. Tatan tarkoitus oli hyvä: Hän halusi vähentää joukkueen riippuvuutta Messistä, missä hän onnistui. Valitettavasti vain tämä tarkoitti myös sitä, ettei Messistä saatu irti mestaruuksien kannalta tarpeeksi. Muilta ei löytynyt riittävää luovuutta, joka ainoastaan Messiltä on niin monesti löytynyt.

Toisaalta edelliseen kauteen nähden isoissa peleissä Tatan joukkue pelasi paremmin kuin Titon: Manchester Cityä vastaan Blaugrana pelasi kaksi tasapainoista ottelua, samoin Copa del Reyn välierissä La Realia vastaan. Klassikoissa tuli takkiin ainoastaan Copan finaalissa, kun Ancelotti ymmärsi lähteä peluuttamaan joukkuettansa aiempaa syvemmällä. Simeonen Atlético oli vastustaja, jota vastaan Tata ei löytänyt keinoja koko kaudella, mikä oli ymmärrettävää ottaen huomioon Barcelonan pelin ongelmakohdat ja Atletin pelitavan.

Vaikka Tata teki kauden aikana paljon virheitä ja ei lopulta ollut oikea mies tehtävään, on toki muistettava vaikeat lähtökohdat, josta argentiinalainen tehtävään lähti: Kesken pre-seasonin vailla todellista vaikutusvaltaa hankintoihin. Siten Tata ei päässyt koskaan rakentamaan omaa joukkuetta, vaan hän joutui peluuttamaan toisen rakentamaa – riekaleista, vanhentunutta, uudistamatonta ja homogeenistä – joukkuetta niin tehokkaasti kuin suinkin pystyi Barcelonan pelifilosofian ja uudistumishaluttomuuden välillä tasapainoillen.

Joukkue tai katalaanilehdistö ei niellyt Tatan syksyllä nähtyä suoraviivaisempaa peluuttamista, mikä johti siihen, että Tata menetti todellisen hallinnan pelaajiin ja joukkueeseen kauden puolivälissä. Tämä johti jo helmikuussa tilanteeseen, josta Tata halusi pois. Hän tiesi jo silloin, ettei tulisi kauden päätteeksi jatkamaan seurassa. Harmittava tilanne. Kaikesta huolimatta kiitokset Tatalle palveluksesta ja kaikkea hyvää jatkoon.



Kauden 2013-2014 sotkut

Kausi ei tosiaankaan ollut Barçalle mutkaton satutarina onnellisella lopulla, vaan oikeastaan täysin päinvastainen. Eikä puhuta pelkästään urheilulliselta kantilta, vaan koko seuran näkökulmasta. Sähläämisiä ja takaiskuja sattui pitkin kautta toisensa perään ja ihan kyllästymiseen saakka.

”Un president que no té empatia ni amb Cruyff, ni amb Guardiola ni amb Messi no pot ser president del Barça.”

Syyttävä sormi alkaa seurajohdosta ja päättyy seurajohtoon. Sandro Rosellin vuonna 2010 alkanut valtakausi päättyi lopulta talvella 2014 sekaisissa olosuhteissa Neymar-episodin päätteeksi. Syitä erolle on varmasti monia (emmekä me niitä saa kaikkia varmastikaan koskaan tietää), mutta Neymarin siirtosaaga oli viimeinen pisara. Sääli, että itse pelaaja kärsi tästä niin ikään varmasti jonkin verran kesken kiivaan kauden, mutta muut ihmiset olivat tehneet virheitä Neymarin itsensä sijaan. Neymar tuli ilmeisesti maksamaan lopulta 100 miljoonaa euroa, mikä on aivan sairas hinta, mutta siitäkin osan olisi voinut säästää paljastamalla siirtohinta rehellisesti ja heti. Nyt Bartomeua ja Rosellia odottaa vielä oikeudenkäynti, jonka seurauksena seuralle saattaa mätkähtää vielä ~60 miljoonaa lisäkuluja. Mutta se Neymar-saagasta.

Barça is red
              Barça is blue
                         Club is the greatest
                                           But board has no clue

Culéille Rosell on yksi suurimmista roistoista, joka on seuraan koskaan kuulunut – tai ainakin pitäisi olla. Rosellin pakkomielle ja henkilökohtainen agenda meni kaiken muun edelle. Rosell peri edeltäjältään Joan Laportalta yhden kuningaslajin historian suurimmista ja parhaimmista joukkueista, mutta sen sijaan, että Rosell olisi keskittynyt joukkueen suuruuden ylläpitämiseen, hän pyrki poistamaan historian ja kirjoittamaan sen uudelleen. Rosell epäonnistui. Rosell halveksui kaikkea, mikä liittyi Joan Laportaan. Niinpä hän riitautui seuralegenda toisensa perään välittämättä kuitenkaan seurauksista. Aina alleviivattiin, kuinka huonosti edeltävä seurajohto oli hoitanut seuran asioita ja kuinka hyvin asiat ovat nyt tai ainakin tulisivat olemaan. Samalla kun Rosell keskittyi Laportan perinnön tuhoamiseen, hän ei koskaan ehtinyt muotoilemaan omaa riittävän yhtenäistä visiota seuralle. Viha ja katkeruus sokeuttavat; Sandro Rosell on siitä elävä esimerkki.

"For the past 4 years at Barça, the coach isn't the one in charge. Martino is good, but it's difficult to coach when they won't let you." – Johan Cruyff

Rosellin johtaman seurajohdon virhelista on pitkä kuin nälkävuosi. Ensin Cruyffilta otettiin seuran kunniatitteli pois, sitten korjailtiin tilikirjoja, jotta seuran taloustilanne saatiin näyttämään todellisuutta paremmalta. Zlatanin myymisestä ei saatu rahaa kuin nimeksi, vaikka kyseessä oli yksi sukupolvemme parhaista hyökkääjistä. Dmytro Chygrynskiy myytiin vastoin seuran päävalmentajan tahtoa, koska piti säästää palkkakuluissa. Paita myytiin. Qatar Airwaysista valehdeltiin, Èric Abidalista valehdeltiin. Seurajohto epäonnistui luomaan ympäristön, jossa seurahistorian paras valmentaja olisi suostunut pysymään. He päästivät Thiago Alcántaran lähtemään, kuten myös Abidalin. He laiminlöivät seurahistorian parhaan maalivahdin siten, että hän halusi lopulta ulos seurasta. Vaihdetaan välillä kappaletta…



Seurajohto antoi täysin tarpeettomia ja typeriä kommentteja Messin sopimuksesta, joiden avulla he lopulta saivat normaalisti niin tyynen Leon suuttumaan heille julkisesti. Neymarin hankintaan liittyviä yksityiskohtia valehdeltiin ja salattiin rikollisen tavoin. Ja mikä surullisinta, seurajohto hylkäsi ja laiminlöi urheilullisen projektin. Se on epäonnistunut hankkimaan edes yhden ainoaa topparia viimeiseen 1 772 päivään (tätä kirjoittaessa). Ohi menivät vuoron perään tarjolla olleet Thiago Silva, Marquinhos ja Javi Martinez. Lopulta he sössivät juniorihankinnoissaan niin, että seura oli lähellä saada FIFA:lta hankintakiellon jo kuluvalle kesälle. Tulevaisuudessa kielto on edelleen mahdollinen.

“After the years of bad management, what happened this season was normal.” – Johan Cruyff

Kaiken tämän keskellä seura päätti järjestää äänestyksen jo vuosia puheen tasolla olleesta Camp Noun uudistamisesta. Äänestys meni läpi. Valitettavasti. Toivottavasti seuran urheilullinen puoli ei tulevina vuosina kärsi tästä samalla tavalla kuin Camp Noun rakentamisen kanssa kävi.

Referendum Results: Yes - 27.161 (72.36%) No - 9.589 (25.55%), Blank - 751, Null - 34 (0.09%) Total votes - 37.535 (31.65%).

Toisaalta pahemminkin olisi voinut käydä: Rosell halusi rakennuttaa kokonaan uuden stadionin, mutta ei saanut tahtoaan muun seurajohdon keskuudessa läpi. Edelleenkään en pidä ollenkaan mahdottomana sitä, että Rosellin pidemmän ajan ’master-plan’ oli rakentaa oma mahtipontinen ’legacy’, jonka oli tarkoitus jättää varjoonsa kaikki muu sitä edeltävä: Mustamaalataan aiemman seurajohdon aikaansaannokset, pilataan edeltäjän rakentama historiallinen joukkue uudistamattomuudella ja säästölinjalla, rakennetaan seuran ympärille entistä vahvempi sponsoriverkko myymällä kuuluisa paita ja vieläkin kuuluisampi Camp Nou mainoksien peittämäksi, hankitaan kenties vuosikymmenen lupaavin nuori hyökkääjä Brasiliasta…



Jatkumosta jäi ainoastaan puuttumaan Messin myyminen. Rosellin projekti jäi kesken, mutta hänen nukkekokoelmansa jatkaa vallankahvassa todennäköisesti vielä kesään 2016 saakka. Barcelonismoon kuuluu vahvasti demokratia, sillä FC Barcelona on ennen kaikkea kansan joukkue, jäsentensä joukkue. Nykyistä presidenttiä ei ole valittu demokraattisin perustein äänestämällä. Kaiken tämän vuosia jatkuneen törttöilyn päätteeksi vaalit olisivat olleet paikallaan jo tänä kesänä. Laporta oli konna, mutta Rosell oli vielä juristiakin itsekeskeisempi omaa etua ajava henkilö, jota en pysty johtajaksi kutsumaan. Toivon syvästi, ettei seuraavalla Barcelonan seurapresidentillä ole minkäänlaisia henkilökohtaisia siteitä Laportaan tai Roselliin…

***

Barcelonan kauden vaikeudet eivät valitettavasti rajoittuneet omiin virheisiin. Puyolin loukkaantumiskierre ei ottanut loppuakseen, joten peliuran loppuminen oli ainoa oikea ratkaisu. Siitä huolimatta tuntui vaikealta luopua niin rakkaasta kapteenista. Víctor Valdésin vakava loukkaantuminen oli niin ikään järkyttävä tapa päättää ura Barcelonassa. Lisäksi Iniestan vaimo sai keskenmenon maaliskuussa. Aikaisempina kausina joukkue oli jo saanut kokea kovia, kun sekä Èric Abidal että Tito Vilanova olivat sairastaneet syöpää, mutta onneksi voittaneet taistelunsa. Tällä kertaa loppu ei ollut yhtä onnellinen toiselle heistä…


Viesti jatkuu...

[aquel]

Francesc Vilanova i Bayó, 17.9.1968 – 25.4.2014



“We have our faults but being cowards will never be one of them." – Pep Guardiola, 2008

Keväällä 2008 Barcelonan B-joukkue varmisti nousunsa Tercerasta sarjaporrasta ylemmäs Segunda B:hen sarjatason korkeimmalla pistemäärällä. Barcelonan ykkösjoukkueen kausi oli puolestaan toista kertaa peräkkäin päättynyt pokaalittomana. Niinpä parin tiukan päätöksen ja työhaastattelun jälkeen ykkösjoukkueen uudeksi valmentajaksi nostettiin valmentajana varsin kokematon Josep Guardiola. Kun tämä tapahtui, Pep kysyi kakkosvalmentajaltaan Tito Vilanovalta: ”Olemmeko valmiita tähän?” Vilanova vastasi: ”No tuota, sinä olet…” Tästä alkoi Barcelonan seurahistorian menestyksekkäin ajanjakso, yksi menestyksekkäimmistä koko lajin historiassa koskaan ja missään.

''You should never get nervous about anything. What today seems important tomorrow isn't so any more.'' – Tito Vilanova

Kun Tito Vilanova menehtyi viime keväänä, 25. huhtikuuta, vaihtui Blaugranan kausi surkeasta kaikkien aikojen huonoimmaksi. Koko jalkapalloa pelaava, elävä ja hengittävä maailma suri Titon poistumista keskuudestamme. Hiljaiset hetket seurasivat toinen toisiaan läpi viikonlopun, läpi seuraavan viikon. Barcelonassa Camp Nou täyttyi muistamisista, kukista ja osanotoista, sosiaalinen media samaten.



Titon poismeno ei ollut valtaisa yllätys, mutta siitä huolimatta se oli vaikeasti käsiteltävä ja tavattoman surullinen uutinen koko Barcelona-perheelle, barcelonismolle ja jokaisele culélle. Mutta erityisen vaikeaa se oli tietysti Barcelonan ykkösjoukkueen pelaajille ja henkilökunnalle, jotka olivat työskennelleet Titon kanssa vuosia. Messi, Fábregas ja Piqué olivat tunteneet Titon jo vuodesta 2002 lähtien, kun Tito valmensi nuorukaisia Barcelonassa Cadete B:ssä.

On vaikea edes kuvitella, miten vaikealta huhtikuun loppu ja toukokuu on Blaugranan pelaajista tuntunut. Pelaamiseen keskittyminen oli silminnähden vaikeaa. Sen huomasi Vila-realin kylässä, kun Blaugrana kohtasi Villarrealin ensimmäisessä ottelussa Titon poismenon jälkeen. Ilta oli surullinen ja vaikea täynnä kyyneleitä, vaikka joukkue voitti 2-3. Ja kuin symbolisesti Titon muiston kunniaksi Titon pitkäaikaiset opetuslapset – Messi ja Cesc – juonivat ottelun voittomaalin. Sen avulla joukkue roikkui vielä mestaruustaistelussa mukana, mutta sillä ei ollut merkitystä. Mikään ei tuntunut enää miltään. Busquets, Iniesta, Mascherano… Kaikki itkivät.

“One of the greatest things you can learn is how to lose. How to lose with dignity and to show the opposition respect.” – Tito Vilanova



Mutta ennen kaikkea Titoa tulevat eniten suremaan, kaipaamaan ja muistamaan hänen vaimonsa, Montse Vilanova, sekä heidän kaksi lastaan Carlota ja Adriá. Tito lähti niin kovin nuorena, vain 45-vuotiaana, ja hänellä olisi ollut vielä paljon koettavaa perheensä kanssa. Nyt Tito ei koskaan näe lapsiensa kasvavan aikuisiksi. Nyt Tito ei koskaan näe lastenlapsiaan. Kaikki tämä tuntuu niin kovin epäreilulta culésta, mutta se on vain pieni murto-osa siitä, miltä se hänen kaipaamaan jääneestä perheestä tuntuu. Elämä näytti Vilanovan perheelle tylysti pimeimmän puolensa, kuten niin monille meistä se on jo tehnyt tai tulee vielä joskus tekemään.



Titon valmennusura oli upea. Pepin rinnalla hän oli oleellinen osa yhtä historian parhaista seurajoukkueista, joka voitti 14 pokaalia 19 mahdollisesta neljän vuoden aikana. Jo kakkosvalmentajana ollessaan marraskuussa 2011 Vilanovalla todettiin syöpä. Hän palasi töihin vain 18 päivää leikkauksensa jälkeen. ”Työni on koko elämäni”, Vilanova sanoi. Guardiola omisti Ballon d’Or –puheessa palkinnon Tito Vilanovalle. Kun Guardiola jätti pestin toukokuussa 2012, olivat lääkärit diagnosoineet Titon kukistaneen syövän. Niinpä Tito pääsi vihdoin toteuttamaan unelmaansa, valmentamaan päävalmentajana rakastamaansa seuraa, FC Barcelonaa. Mutta Titon ainoaksi jäänyt kausi oli sekin rikkonainen, kun sairaus teki paluun. Syöpä vei Titolta hänen unelmansa, mikä on sekin osoitus elämän epäreilusta puolesta. Kesällä 2013 Tito jätti tehtävän mestarina ennätyksellisesti 100 pisteellä. Vilanovan aikana Barcelona oli aina sarjajohtaja, ei koskaan, ei kierrostakaan huonompi.

Barcelonismo ei tule koskaan unohtamaan Tito Vilanovaa. Barcelonismo tulee muistamaan Titon henkilönä, joka voitti kaikki taistelunsa sitä viimeistä lukuun ottamatta. Mutta siitä kenenkään meistä ei ole syytä olla huolissaan, sillä Tito osasi myös hävitä. Zubizarretalta kysyttiin joskus, tekeekö Vilanovan ja Abidalin sairaudet heistä suurempia seuralegendoja. ”Ei, se tekee heistä ihmisiä”, vastasi Zubi.

Hasta siempre y gracias Míster,

descanse en paz



“Your fight is our strength.” – Tito Vilanova to Èric Abidal, 2012

Tulevaisuus

Luis Enrique Martínez García, 8.5.1970



Tata Martino lähti odotetusti seurasta omasta tahdostaan ja vaikka Tata ei olisi halunnut lähteä, olisi seura todennäköisesti hänet potkinut pihalle, koska pokaaleja ei tullut eikä peli vakuuttanut kuin vähän alusta. Niinpä tilalle raahattiin seuran entinen legenda, Luis Enrique, joka oli jo vuosi sitten ehdolla, mutta pesti Celtan kanssa oli jo solmittu.



Pelaajana Luis Enrique on Sporting Gijónin kasvatti. Yhden kokonaisen Gijónissa pelatun kauden jälkeen hän siirtyi Real Madridiin kesällä 1991, jossa hän pelasi viisi kautta ennen siirtymistä verivihollisen, FC Barcelonan, vahvuuteen.



Barcelonassa Enrique pelasi kahdeksan kautta tehden viimeistä kautta lukuun ottamatta kymmenen maalia tai enemmän jokaisella kaudellaan. Barcelonassa Luis Enrique pelasi uransa parasta jalkapalloa. Culét oppivat rakastamaan Valkoisista siirtynyttä pelaajaa ja madridistat vihaamaan, vaikka siirtoon itsessään ei liittynyt yhtä suurta dramatiikkaa kuin vuosia myöhemmin tapahtuneeseen Figon tapaukseen. Enriquesta muistamme erityisesti Klassikoissa isketyt maalit ja niiden jälkeisistä tuuletuksista välittynyt intohimo Blaugranaa (ja viha madridismoa) kohtaan. Lopulta Enrique nousi Blaugranan hierarkiassa kapteenin asemaan Pep Guardiolan lähdettyä jäähdyttelemään uraansa Italiaan.



Keväällä 2004 pelaajauransa lopettanut Enrique aloitti valmennusuransa kesällä 2008 Barcelonan B-joukkueesta jatkaen ykkösjoukkueeseen siirtyneiden Pepin ja Titon työtä. Yhden harjoittelukauden jälkeen Enrique pystyi nostamaan B-joukkueen Segundaan Espanjan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle 11 vuoden tauon jälkeen. Enriquen kolmantena kautena Barcelona B sijoittui Segundassa upeasti kolmanneksi. Mikä merkittävintä, Enriquen aikana yhteistyö ykkösjoukkueen ja B-joukkueen välillä oli mutkatonta ja tiivistä. B-joukkue pyrki pelaamaan samalla pelifilosofialla kuin ykkösjoukkue ja kehittämään pelaajia. Muun muassa Pedro, Tello, Cuenca, Deulofeu, Bartra ja kumppanit pelasivat kaikki Enriquen alaisuudessa B-joukkueessa.



Kevään 2011 jälkeen Luis Enrique siirtyi valmentamaan Italiaan, Roomaan ja nimenomaan punaisiin AS Roman riveihin. Pesti jäi yhden kauden mittaiseksi, kun Roma ei menestynyt Enriquen alaisuudessa jääden Serie A:ssa seitsemänneksi europelien ulkopuolelle.

Kauden 2012-2013 Enrique vietti kuulemma pyöräillen! Sapattikauden jälkeen kesällä 2013 Enrique palasi valmentamaan ottaen vastaan pestin Galiciasta, Celta Vigosta. Celtan kanssa Enrique teki hyvää työtä johdattamalla galicialaiset yhdeksänneksi ja voittamalla mm. Real Madridin keväällä kotikentällään lukemin 2-0 päättäen samalla Real Madridin unelman liigamestaruudesta. Celtassa Enrique peluutti rohkeaa ja viihdyttävää jalkapalloa. Aluksi syksy oli vaikea, kun tuloksia ei tullut hyvästä pelistä huolimatta, mutta kevätpuoliskolla tuloksetkin alkoivat seurata esityksiä. Lopulta seura ja Enrique päättivät yhteistyönsä kauden päätyttyä yhteisymmärryksessä, sillä Enrique oli matkalla Barcelonan ykkösjoukkueen valmentajaksi.

***

Enrique on siis valmentajana vielä varsin kokematon eikä ole voittanut valmentajana mitään. Toisaalta hän ei ole valmentanutkaan tätä ennen joukkueita, joilta odotetaan mestaruuksia kaudesta toiseen. Barcelonan B-joukkueessa tulokset olivat todella hyviä ja pelaajien kehitys erinomaista. Roomassa Enrique epäonnistui, mikä herättääkin eniten epäilyksiä Enriquen osaamisen suhteen. Celtassa hän teki kuitenkin viime kaudella jälleen erinomaista työtä.



Nykyiselle seurajohdolle Tata Martinon pestaaminen viime kesänä oli varsinaisesti ensimmäinen valmentaja, jonka he pääsivät itse valitsemaan, koska edeltäjän – Tito Vilanovan – oli valinnut Pep. Seurajohto epäonnistui valinnassaan ja samalla se epäonnistui tarjoamaan Tatalle tarvittavat työkalut menestykseen. Luis Enriquekin on seurajohdon valinta. Toivotaan, että valinta osuu paremmin kohdilleen ja Enrique palauttaa Blaugranan menestyksen tielle yhden heikomman kauden jälkeen. Selvää menestyminen ei kuitenkaan ole, koska Enriquella ei kuitenkaan ole näyttöjä huipulta toisin kuin vaikkapa jollain Manchesterin punaisiin siirtyneellä van Gaalilla. Riskit ovat olemassa, mutta joskus ne on otettava. Eikä valmentajamarkkinoilla mitenkään mahdottomasti ollut varteenotettavia vaihtoehtoja. Luis Enrique tuntee seuran ja sen toimintatavat.

Tietysti seurajohto toivoo ja me kaikki toivomme, että Enriquesta tulee samanlainen menestystarina kuin Guardiolasta, mutta sanon sen jo nyt: Ei tule tapahtumaan. Barcelonan valtakautta siinä muodossa, jossa se oli Pepin ja Titon kanssa vuosina 2008-2013, ei kannata odottaa. Se ei ole realistista. Guardiolan Barcelonan varjo on pitkä ja synkkä. Sen sai huomata Tata Martinokin. Siihen aina verrataan, mikä tekee seuraajien työstä todella haastavaa.

"The most I can do is present my opinion; we do what Luis Enrique wants.” – Zubizarreta

Enriquen onni on, että nykyinen seurajohto näyttäisi olevan valmis ostoksille toisin kuin viime kesänä. Hankintoja pitää osata vaatia. Niin kauan kun hankinnat ja päätökset tekee Enrique, järjestys on oikea, sillä silloin voimme todella syyttää valmentajaa, mikäli homma ei toimi. Tatan kohdalla tämä oli tavallista vaikeampaa, kun hän saapui seuraan kesken pre-seasonin vailla mahdollisuutta todelliseen valtaan.

Enrique tunnetiin pelaajana ihtohimoisena ja tempperamenttisena väsymättömänä raatajana. Samaa asennetta, ihtohimoa ja työläismentaliteettia odotetaan Lucholta myös nyt valmentajana. Harjoitteluun on palautettava tarvittava intensiteetti, vain siten se saadaan palautettua pelikentillekin, pelaajat on laitettava juoksemaan(!), sijoittumisen harjoittelemiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota ja vaihtoehtoja pelisapluunoihin ja muodostelmiin on tuotava enemmän nyt, kun siihen näyttää hankinnat antavan mahdollisuuden. Viime kauden lopussa edes pelin avaaminen alakerrasta prässin alaisuudessa ei toiminut, mikä oli surullista. Tällaista ei pääse tapahtumaan, mikäli harjoituskentillä tehdään asiat oikein ja valmistautuminen peleihin on riittävällä tasolla. Materiaalista sen ei pitäisi jäädä kiinni.

Jatkossa muodostelman ei tarvitse aina olla kiveenhakattu 4-3-3, vaan takataskusta täytyy löytyä vaihtoehto taikka toinenkin: Kenties 4-2-3-1 (Suárez = 1), 4-3-1-2 (Messi = 1, Neymar ylempänä kärjen kanssa), 4-3-2-1 (Messi & Neymar = 2) ja/tai 3-4-3… Ja mikä tärkeintä, myös nopeiden hyökkäysten täytyy olla vaihtoehto pelkän hitaan jauhamisen sijaan.

Huhujen mukaanhan Tata Martino oli sen verran vanhanaikainen valmentaja, etteivät videot kuuluneet hänen valmennusmetodeihin ainakaan siihen asti, että niitä pelaajille olisi näytetty. Toivottavasti Enrique käyttää, sillä vastustajan analysoiminen on niiden kautta paljon helpompaa ja samoin oman joukkueen virheiden korjaaminen.

Muistamme sekä viime kaudelta että sitä edeltävältä kaudelta, kuinka Blaugranan avauskokoonpano vuoti julkisuuteen tahon tai toisen kautta jo reilusti ennen ottelun alkua, pahimmillaan muutamia päiviä ennen. Guardiolan aikana se oli todella harvinaista, sillä Pep piti huolen, että asiat pidettiin salassa. Pepin aikana avauskokoonpanoja oli varsinkin isoihin otteluihin hankala ennakoida. Tilanne oli sama sekä kannattajille että vastustajille, mikä tarkoitti sitä, että yllättämisen mahdollisuus kasvoi. Viime kaudella vastaavasta edusta Tata ei pystynyt juurikaan nauttimaan.

Enrique on tuomassa asiaan muutosta, sillä harjoittelut tulevat olemaan aina ja täysin kokonaan salaisia kaikilta, jopa lehdistöltä. Lisäksi Enrique tiukentaa henkilökunnan pääsyä pukuhuoneeseen, jotta joukkueen asiat eivät leviäisi julkisuuteen yhtä herkästi kuin aiemmin.

Enriquelta kaivataan raikkaita ideoita. ’Man management’ on avainasia, eli se, miten hän johtaa pelaajia. Tata kadotti pelaajat. Sitä ei saa Enriquelle käydä tai muuten tulokset eivät seuraa. Messin käyttäminen ja johtaminen on yksi oleellisimmista asioista. Joukkueen tulee olla sopivan riippuvainen Kirpusta, mutta ei liian. Pallo pitää osata viedä maalipaikolle ja maaliin asti ilman Messiäkin. Messiä tulee johtaa ja peluuttaa oikein: Ei koko kautta kahden ottelun viikkotahdilla, vaan mieluummin lepoa ja vaihtoja siellä täällä. Ja tämä pitää saada iskostettua myös Messin mieleen oikealla tavalla. Lisäksi pitää päästä Kirpun kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten paljon haetaan paikkaa pallottomana ja/tai puolustetaan...

Kokoonpano, siirtomarkkinat & La Masia

Rohkaisevaa Enriquen ja Blaugranan ensi kauden kannalta on se, että nykyinen seurajohto näyttää olevan valmis tekemään siirtomarkkinoilla tarvittavan, jotta joukkueen tarpeisiin vastataan. Enrique näyttää myös osaavan vaatia. Nykyinen seurajohto onkin tehnyt niin paljon virheitä, että heidän ainoa mahdollisuus pestä kasvonsa on onnistumalla tänä kesänä. Onnistumalla tänä kesänä siirtomarkkinoilla sekä valmentajien ja pelaajien osalta säilyy Bartomeulla kumppaneineen pienet mahdollisuudet jatkaa vielä 2016 vaalien jälkeenkin seuran johdossa. Ilman isoja liikkeitä pienetkin mahdollisuudet olisivat menneet…

Maalivahdit: Marc-André ter Stegen, Claudio Bravo, Jordi Masip

Kuten todettua, Valdésin ja Pinton aika Barcelonassa tuli viime kauden jälkeen päätökseen. Valdés lähti omasta tahdostaan, Pinton kanssa sopimusta ei enää uusittu. Maalivahdit seura onkin onnistunut korvaamaan ensimmäisenä: Saksalainen Marc-André ter Stegen hankittiin seuraan 12 miljoonalla eurolla Borussia Mönchengladbachista, chileläinen Claudio Andrés Bravo Muñoz samaan hintaan Real Sociedadista ja lisäksi oma kasvatti Jordi Masip López nostettiin Barcelona B:stä ykkösjoukkueen kolmosmaalivahdiksi ensi kaudeksi.

Ter Stegen on nuori, 22-vuotias, ja vielä varsin kokematon, mutta hänen varaansa seura luottaa. Ter Stegenistä on ilman muuta tarkoitus tulla Blaugranan pitkäaikainen ykkösmaalivahti. Onko ter Stegen sitä jo ensi kaudella? Sitä on mahdoton vielä sanoa, koska kilpailijaksi hommattiin kokenut 31-vuotias La Ligan metkut jo kahdeksan kauden ajalta tunteva Claudio Bravo. Kilpailu on hyvästä, mutta toivottavasti tilanne maalivahtien osalta asettuu heti kauden alussa sopivasti niin, että ter Stegen pelaa suurimman osan otteluista ja Bravo sitten ottaa vastuun Copan peleissä. Silloin ainakin voisi olla varma, että ter Stegenin ura Barcelonassa on lähtenyt onnistuneesti liikkeelle.

Sekä ter Stegenin että Bravon kohdalla täytyy olla kärsivällisiä, sillä Barcelonan maalivahtina on erilaista pelata kuin Mönchengladbachin tai La Realin. Tilanteita tulee harvemmin, joten keskittymiskyvyn ja vireystilan säilyttäminen on normaalia vaikeampaa. Vastustajan saamat tilanteet ovat usein todella selkeitä ja vaarallisia maalintekopaikkoja – jopa läpiajoja – ja siten vaikeita torjuttavia.

Bravo on 185 cm pitkä, ter Stegen 189 cm, joten molemmat ovat edeltäjäänsä Valdésia (183 cm) hieman pidempiä. Sekä Bravo että etenkin ter Stegen ovat todella hyviä pelaamaan jalalla, mikä on elintärkeä ominaisuus myös maalivahdille Blaugranassa. Ainakin pituutensa puolesta ter Stegenin pitäisi olla parannus Valdésin yhteen heikkouteen: Ulostuloihin keskityksissä.

Muistamme kuinka epätasainen ja virhealtis pelaaja Valdés oli vielä kymmenen vuotta sitten, kun hän pelasi ensimmäisiä kausiaan ykkösjoukkueessa. Vastuuta tuli heti ja paljon, niin myös virheitä. Valdés kasvoi kuitenkin vuosien saatossa henkisesti todella vahvaksi maalivahdiksi, mikä auttoi häntä käsittelemään virheet ja oppimaan niistä. Henkinen vahvuus onkin Barcelonan maalivahdille tärkein ominaisuus, sillä jo pelifilosofia vaatii sitä. Onkin hyvä, että ter Stegenille on hankittu vahva kilpailija Bravon muodossa. Kymmenen vuoden takaisista kokemuksista Valdésin kanssa on opittu.

Puolustus

Topparit: Piqué, Bartra, hankinta, toinen hankinta? + Mascherano

Puyolin lopetettua uransa ja siirryttyä Zubizarretan oikeaksi ja vasemmaksi kädeksi, on Barcelona nyt vihdoin ja viimein myös seurajohdon mielestä pakotettu hankkimaan vähintään yhden topparin tänä kesänä – mahdollisesti jopa kaksi. Lähemmäs 2 000 päivää on kulunut edellisen varsinaisen topparin hankkimisesta, joten päivä, jolloin seuraava toppari hankitaan, on todellinen joulu culéille.

Eri nimiä on pyörinyt Diario Sportin ja El Mundo Deportivon otsikoissa jatkuvasti: Ensin kalasteltiin Benatiaa Romasta, mutta Roma torjui Zubin lähentelyt 60 miljoonan euron hintalapullaan. Benatia olisi ehdoton huipputoppari, ainoa kysymysmerkki liittyy siihen, miten hänen nopeus riittää puolustamaan korkealla linjalla, kun taakse jää massiivisesti tilaa. Benatia on todella vahva puolustamaan erikoistilanteissa, mikä on Barcelonassa ollut ongelma jo pitkään: Esimerkiksi viime kaudella Barcelonan päästämistä 48:sta maalista 14 syntyi kulma- tai vapaapotkuista. Yksi näistä oli Atléticon iskemä mestaruuden ratkaissut osuma – luonnollisesti.

Vahvuus pääpalloissa ja erikoistilanteissa onkin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jota Barcelonan tulee toppariltaan odottaa. Muita juttuja sitten tietysti ovat avauspelaaminen pallollisena (Barcelona tuskin luopuu pelifilosofiastaan), nopeus (Piquén/Bartran parina tarvitaan nopea kaveri) ja mahdollisesti kyky pelata myös laitapakkina. Piqué on varmasti lähtökohtaisesti avaava toppari, joten hänen rinnalleen on löydettävä sopiva pari. Menestyvän joukkueen toppareiden roolitus kun yleensä menee niin, että toinen toppari pelaa enemmän varmistavassa roolissa pysyen tukevammin kiinni oman puolustuslinjan tasolla (rooli, johon Piqué on enemmän tottunut), kun taas toinen toimii aggressiivisempana ’palomiehenä’ nousten välillä keskikentälle katkomaan ja riistämään palloja (rooli, jossa Puyol oli parhaimmillaan kenties maailman paras, ja jossa näimme Bartraa viime kaudella paljon).

Benatian lisäksi viime aikoina vahvimmin esillä ovat olleet PSG:n Marquinhos (1994) ja Valencia Mathieu (1983). Molemmat pystyvät pelaamaan myös (puolustavina) laitapakkeina, mikä olisi erinomaista. Marquinhos on yksi lupaavimmista toppareista koko Euroopassa ja vasta 20-vuotias, mutta PSG on tehnyt hankkimisen hankalaksi hintavaatimuksillaan. Mathieu on valitettavan vanha, joten pelivuosia ei olisi huipulla jäljellä kuin ehkä maksimissaan kolme-neljä, ja toisaalta Mathieun suhteen ainakin itselläni liittyy epäilyksiä: Riittääkö taso Barcelonaan?

Bartomeu sanoi heinäkuun alussa, että he odottavat kisojen loppuun saakka ennen kuin tekevät lopullisia liikkeitä ruuhkaisilla topparimarkkinoilla. Bartomeu vihjasi, että joku MM-kisoissa puolivälierissä vielä mukana olleessa joukkueessa pelaa toppari, josta Barcelona on kiinnostunut. Hummels? Thiago Silva? (Ei kai taas pakkomielteisesti? En usko.)

Joka tapauksessa saapui Blaugranaan kesällä sitten toppariksi kuka tai ketkä tahansa, ovat paineet heidän niskassaan aivan valtavat ja suurennuslasi normaaliakin tarkempi, koska edellisestä topparihankinnasta on kulunut niin monta vuotta.

Topparia hankkiessa tulee pitää myös mielessä Marc Bartran rooli ja asema joukkueessa. Kahden topparin hankkiminen vaikeuttaisi Bartran asemaa, mutta toisaalta joukkueesta löytyy tarve huipputopparille sekä topparille, joka pystyy pelaamaan myös laitapakkina ja mieluusti oikealla. Tähän Enriquen täytyy löytää joku paras mahdollinen ratkaisu. Kolmen alakerralla peluuttaminen olisi mukava vaihtoehto ensi kaudelle, mikä olisi helpommin mahdollista, jos joukkueesta löytyy neljä laadukasta topparia, joista yksi aloittaa penkiltä. Mascherano on erinomainen nelos-viitostoppari. Oletettavasti argentiinalainen siirtyy takaisin keskikentälle.

Laitapakit: Adriano, Alba, Montoya, Alves/hankinta

Toukokuussa näytti selkeältä, että Alves lähtee seurasta, mutta nyt heinäkuussa se ei näytä enää yhtä varmalta. Tulevina viikkoina tilanteesta selviää varmasti lisää. Adrianosta ollaan ilmeisesti kiinnostuneita Italiassa, mutta seurajohto on ehtinyt jo ilmoittaa, ettei brassi ole myynnissä, ja hyvä niin, sillä Adriano on arvokas rotaatiopelaaja molemmille laidoille, omaa erinomaisen laukauksen ja pelaa kiitettävällä tasolla peruspeliä molempiin suuntiin. Alba on oikein roolitettuna erinomainen, kuten viime keväänä nähtiin. Mikäli Barcelonan pelaamisen tasapainoa muutetaan niin, että jatkossa oikealla pelaa tasapainottava laitapakki, saa Alba jatkossa varmasti luvan nousta hanakammin. Montoyan todellista läpimurtoa odotetaan edelleen. Josko Monty pääsisi ensi kaudella edes murtautumaan pelaavaan kokoonpanoon useammin kuin Tatan alaisuudessa. Siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle.

Alvesin tilalle on vahvimmin huhuttu Fiorentinan kolumbialaista Juan Guillermo Cuadradoa (1988), joka pelasi erinomaiset MM-kisat 1+4 tehomerkinnöin. Cuadrado ei kuitenkaan ole varsinaisesti laitapakki, vaan pikemminkin monikäyttöinen laitapelaaja, mutta toisaalta eipä Alvesiakaan ole laidalla puolustustehtävissä peluutettu liikaa viime vuosina. Cuadradon monikäyttöisyys, tuoreus ja nopeus olisivat arvokas lisä joukkueeseen, mutta hintalappu olisi varmaan kohtuullisen korkea. Ja toisaalta Cuadradon kanssa ei todennäköisesti toteutuisi suunnitelma hyökkäävämmän laitapakin vaihtamisesta oikealta (Alves) laidalta vasemmalle (Alba) laidalle, mutta mistäs minä tiedän, onko tämä ylipäätään Luie Enriquella itsellään tarkoituksena ollenkaan. Seurataan tilannetta…

Keskikenttä: Busquets, Mascherano, Rakitic, Iniesta, Rafinha, Sergi Roberto, Xavi?

Keskikentän pohjalta Songia ei ole tätä kirjoittaessa vielä myyty, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö häntä myytäisi. Niinpä pivoteksi ovat alkavalla kaudella tyrkyllä Busquets – luonnollisesti – pelipaikalle palaava ja siinä todella kirkkaana MM-kisoissa loistanut Mascherano sekä pivotenkin paikalta kokemusta omaava Rakitic. Pallollista osaamista, laatua, vääntöä ja fyysisyyttä pitäisi keskikentältä löytyä viime kautta enemmän juurikin Mascheranon pelipaikalle palauttamisen ja Rakiticin siirron myötä.

Ylemmillä keskikentän oksilla paikkansa ottaa varmasti Don Andrés Iniesta. Toista paikkaa kärkkyvät Rakitic, Rafinha ja Sergi Roberto. Sergi Roberto näyttää jäävän seuraan Luis Enriquen tahdosta ja vaatimuksesta. Rafinha pelasi fantastisen kauden Celtassa ylempänä keskikenttäpelaajana, joten odotukset Thiagon veljen suhteen ovat korkealla. Odotamme läpimurtoa Barcelonassa. Lisäksi Jonathan dos Santos ulostettiin Villarrealiin parin miljoonan hintaan, vihdoin.

Ivan Rakitić on 26-vuotias kroatialainen 184 cm pitkä keskikenttäpelaaja, jonka Blaugrana hankki Sevillasta 18 miljoonan euron hintaan. Viime kaudella Sevillan kapteeniksi nostettu Rakitic pelasi todella mahtavan kauden Sevillassa johdattaen andalucialaiset liigan viidennen sijan lisäksi Eurooppa Liigan voittoon. Real Madrid oli pitkään Rakiticin perässä, mutta kroatialainen päätyi lopulta tarttumaan Barcelonan tarjoukseen. Cescin pakatessa laukkunsa kroatialainen todella tulee tarpeeseen. Varsinaisesti Rakiticia ei kuitenkaan hankita Cescin suoraksi paikkaajaksi, vaan ylipäätään monipuolistamaan Barcelonan pienikokoista keskikenttää. Rakitic on kuin uusi Keita hivenen teknisempänä päivityksenä.

Rakitic on tekninen pelaaja, joka on hyvä lyhyissä sekä etenkin pitkissä syötöissä. Rakitic ymmärtää kombinaatiopelaamisen päälle. Hän osaa luoda tilanteita muille kuin myös itselleen. Kroatialaiselta löytyy myös intensiteettiä, ulottuvuutta, kovuutta ja kurinalaisuutta, mikä tekee hänestä käyttökelpoisen myös puolustussuuntaan. Rakiticilla on kyky laukoa maaleja myös kauempaa, mutta tämä kyky varmaan katoaa heti, kun hän pukee Blaugranan paidan päälleen…

Rakiticin monipuolisuus tulee toivottavasti olemaan hyödynnetty valtti. Hän pystyy ominaisuuksiensa ja kokemuksiensa avulla pelaamaan keskikentän jokaisella pelipaikalla: Puolustavassa roolissa pohjalla, molempiin suuntiin töitä tekevänä box-to-box –pelaajana keskellä ja hyökkäävänä keskikenttäpelaajana hyökkääjän/hyökkääjien alapuolella. Kroatialaisen monipuolisuus toimii samalla kysymyksiä herättävänä seikkana: Missä roolissa Lucho pääasiallisesti Rakiticia tulee peluuttamaan?

Ei Rakitic täydellinen tai riskitön hankinta ole. Rakitic on parhaimmillaan vastahyökkäyksissä hitaiden hyökkäysten sijaan. Kroatialainen on parhaimmillaan, kun tilaa löytyy runsaasti ahtaiden paikkojen sijaan. Rakiticilla on Rafinhan, Sergi Roberton ja Iniestan kanssa yhteistä: Jokainen heistä toimii paremmin nopeissa & suoraviivaisissa hyökkäyksissä vauhdittajana kuin hitaissa hyökkäyksissä rakentajana/kontrolloijana.

Xavin tulevaisuus on tätä kirjoittaessa vielä avoin. Joko hän jää seuraan pienennettyyn rooliin tai lähtee uusien kokemuksien perään. Joka tapauksessa Maestron aika seurassa isossa roolissa on ohi. Tämä merkitsee periaatteessa sitä, että Barcelona tarvitsee uuden pelinrakentajan. Mikä on Luchon suunnitelma? Sitä olen miettinyt pitkin kesää, koska joukkueesta ei löydy toista pelinrakentajaa, ei samanlaista kuin Maestro. Rakitic tai Rafinha eivät ole organisoivia pelinrakentajia. Keskikentällä pelinrakentajan tulee pystyä prässäämään vastustajaa riittävästi palauttaakseen pallokontrollin ja organisoidakseen keskikentän uudelleen pelkän liiku-syötä-liiku –kaavan toistamisen lisäksi. Siinäkin Xavi oli mestari. Iniesta pystyy vetelemään naruista, johtamaan orkesteria, mutta hän ei pysty samantasoiseen prässipeliin, jolla Maestro oli parhaimmillaan. Niinpä Iniestaa ei voi koskaan täysin ajatella yksi yhteen Xavin rooliin.

Kuka sitten olisi paras Xavin rooliin? İlkay Gündoğan on sopivin, mutta hänen pelikunnostaan tai edes –urastaan ei ole takeita, joten riskiä ei oteta. Barcelonan lääkärit kävivät jopa arvioimassa Gündoğanin selän viime kaudella, mutta ilmeisesti tulokset eivät tyydyttäneet. Koke olisi loistava ja profiililtaan sopiva, mutta Atlético teki varsin selväksi, ettei hänestä olla luopumassa vielä – ei ainakaan Barcelonan haluamin hinnoin. Kroos näyttää olevan matkalla Real Madridiin. Vähän ihmetyttää, miksei Barcelona yhtään tämän aggressiivisemmin yrittänyt työntää lusikkaa Kroosin ja Valkoisten väliin. Kroos vastaisi tarpeisiin. Mikä on siis Luis Enriquen suunnitelma, kun uutta orkesterinjohtajaa ei näytä Xavin tilalle ja jo joukkueesta löytyvien (Iniesta & Busi) rinnalle löytyvän? Tähän palaan myöhemmin tulevan otsikon ”Pyhä kolminaisuus” yhteydessä…

Hyökkäys: Messi, Neymar, Luis Suárez, Deulofeu, Pedro?

Barcelonan hyökkääjiä tätä kirjoittaessa ovat Messi, Neymar, Pedro, Alexis Sánchez, Deulofeu, Afellay, Bojan, Tello ja Cuenca. Lisäksi keskikentältä hyökkäyksessä voivat pelata myös Iniesta ja Rafinha. Edellä mainituista nimistä Tellosta, Bojanista, Cuencasta ja Afellaysta seura luopuu vielä tämän kesän aikana aiheuttamatta sen suurempia tunteita kannattajissaan. Ainoat täysin varmat nimet Barcelonan hyökkääjiksi ensi kaudeksi ovatkin Messi, Neymar ja Deulofeu.

Evertonista lainalta palanneen Deulofeun (1994) odotetaan tekevän läpimurto Barcelonankin paidassa. Evertonissa Deulofeu ei saanut syksyllä liikaa peliaikaa, ja juuri kun peliaikaa alkoi siunaantua enemmän, Deulo loukkaantui ja oli sivussa pari kuukautta. Kauden lopussa peliaikaa tuli yhä paremmin, joten vaihtopesti jäi nuorukaisen osalta reilusti plussan puolelle. Deulofeu kasvoi ennen kaikkea ylimielisestä, itsestään liikaa luulevasta ja leijuvasta teinipojasta nöyremmäksi joukkuepelaajaksi, joka osaa pelata hyökkäyspään lisäksi myös puolustussuuntaan.

Ensi kaudella Deulofeulla on seuraava tärkeä mutta haasteellinen askel urallaan otettavana: Lunastaa odotukset Barcelonan ykkösjoukkueessa. Deulofeu on ennen kaikkea laituri, mutta pystyy pelaamaan myös toisena hyökkääjänä piikissä. Arvaamattomuus on Deulofeun paras ominaisuus, sillä pallon kanssa häneltä voi odottaa mitä tahansa. Deulon mahdollisuus lepää kauden alussa, sillä Neymar on loukkaantuneena ja poissa pelikentiltä koko pre-seasonin, mahdollisesti syyskuuhun asti. Toivotaan Deulofeulta läpimurtoa.

Sekä Sánchezista että Pedrosta on ollut siirtohuhuja pitkin kesää, mutta mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että chileläinen on kaksikosta se, joka on siirtymässä (ja nyt jo siirtynyt). Parempi pelaajahan Sánchez on kuin Pedro, paljon parempi ja monipuolisempi, mutta aina se ei ole kriteerinä, kun joukkuetta rakennetaan. Ensinnäkään Pedrosta ei saa 40 miljoonaa euroa, Sánchezista saa. Toisekseen Sánchez on tasoltaan avauksen pelaaja missä tahansa seurassa maailmassa, mutta Barcelonassa hänelle ei löydy roolia, jossa Sánchez olisi parhaimmillaan, koska siitä roolista saavat nauttia jo Neymar ja/tai Messi. Sánchez ei ole synnynnäinen maalintekijä, 9-paikan pelaaja, ja sitä Barcelona tarvitsee Neymarin ja Messin yläpuolelle. Alexis Sánchezin itsensä kannalta on järkevä siirtyä, sillä hänen tasoisen pelaajan ei tule istua penkillä tai toimia ylimääräisenä pyöränä Messin, Neymarin ja Suárezin perässä. Profiililtaan Pedro ja Deulofeu ovat sopivampia kyseiseen rooliin.

Pedro jäänee seuraan, sillä hän ei ole seurajohdon mukaan myytävänä. Kyselyitä on kyllä ollut. Toisaalta Pedroa (kuten ei ketään muutakaan) ei aiota estää, mikäli hän haluaa siirtyä peliajan perässä muualle, mutta eiköhän Luis Enrique saa ylipuhuttua taskuvarkaan jäämään seuraan. Kauden alussa luulisi Pedrollekin siunaantuvan runsaasti näyttöpaikkoja, kun Neymar on sivussa ainakin ensimmäisen kuukauden ja Suárezin pelikielto jatkuu näillä tiedoilla pitkälle syksyyn.

Messin rooli jatkuu suurena, kuin myös Neymarin. Jotta Messistä ja Neymarista saa parhaan irti, täytyy joukkueen yksi suurimmista tarpeista toteuttaa tänä kesänä: Perinteisen kärkihyökkääjän hankkiminen. Tämän tarpeen Luis Enriquekin on onneksi huomannut ja seurajohdolta ysin hankkimista vaatinut. MM-kisoissa Messi ja Neymar ovat pelanneet upeasti juurikin kärjen alapuolella. Perinteinen kärki pitää topparit varpaillaan kaukana Neymarin/Messin iholta. Messillä ja Neymarilla riittää tarpeeksi kiirettä laitapakkien ja keskikenttäpelaajien kanssa Ilman kärkeä topparit tekevät heidän tehtävästään mahdottoman.

Useampi hyökkäjänimi on ollut esillä, mutta Blaugranalle ei kelpaa mikä tahansa hyökkääjä: Kärjen ei tule olla erityisen pienikokoinen. Miksei? Koska Barcelonalla on jo muutenkin varsin pienikokoinen joukkue. Hyökkäyspäähänkin tarvitaan pääpelivoimaa. Mutta uuden hyökkääjän ei tule myöskään olla mikään pelkkä maalin edessä seisova torni, koska nyt ei olla hankkimassa pelkkää Plan B:tä, joka heitetään kärkeen silloin, kun joukkue on tappioasemassa ja tarvitsee epätoivoisesti maaleja. Lisäksi kärjen tulee pystyä pelaamaan myös laidalla, koska Messi on parhaimmillaan keskellä eikä häntä siksi tulla peluuttamaan pitkiä ajanjaksoja laidalla. Villa, Eto’o ja Henry pystyivät pelaamaan laidalla, vaikka olivatkin keskushyökkääjiä.

Ennen kaikkea kärjen tulee pystyä tarjoamaan todellinen maalintekouhka keskeltä, sitoa vastustajan toppareita ja tekemään tilaa Neymarille & Messille. Mutta tämän profiilin kärkipelaajia ei ole montaa maailmassa vapaana tai edes olemassa. Cavani, Agüero ja Diego Costa ovat tällaisia pelaajia (paitsi että Agüero on pieni). Etenkin Cavani ja Costa ovat voimakkaita työkoneita, joiden kaltainen pelaaja vastaisi Blaugranan tarpeisiin kuin nyrkki silmään, mutta Costa meni jo Chelseaan eikä Cavani liiku PSG:stä yhden Pariisissa vietetyn kauden jälkeen kovin mielellään saati helpolla.

Ongelmapelaaja Luis Suárez (1987) vastaa Blaugranan tarpeisiin edellä mainittujen tapaan. Suárez on todellinen maailmanluokaan hyökkääjä isolla M:llä. Suárezin hyökkäyspelaaminen hipoo lähes täydellisyyttä: Yksikään toinen 9-paikan pelaaja maailmassa ei omaa Suárezin pallotaituruuden & -käsittelytekniikan, luontaisen sijoittumiskyvyn, viimeistelytaidon, työmoraalin, oppimiskyvyn ja voitontahdon kombinaatiota. Voiton nimissä, voiton eteen Suárez on valmis tekemään mitä tahansa: Huutamaan, filmaamaan, torjumaan pallon käsillään, potkimaan, puremaan, haukkumaan vastustajansa rasistisin sanoin…

"Suarez is just the target man Barcelona need. He may be a bit crazy, but he is humble - Messi and he will get along." – Johan Cruyff

Suárez on mitä suurimmissa määrin yksi inhottavimmista (sanan syvimmässä merkityksessä) mahdollisista vastustajista kenet voisi koskaan kohdata. Jotkut kutsuvat Suárezia virheelliseksi neroksi eikä nimitys mene kovin syvälle metsään. Nero Suárez nimittäin todella on. Jotkut Suárezin maaleista ja maalisyötöistä ovat niin hulluja, ettei niitä kukaan muu kuin päästään sekaisin oleva voisi edes kuvitella yrittävänsä.

Suárezin hulluudesta ei pääse mihinkään. Sitä ei voi kieltää, sitä ei pääse pakoon. Pureminen ja rasistiset eleet ovat sellaisia juttuja, joita ei kukaan halua nähdä – missään – eikä varsinkaan jalkapallokentällä. Samojen virheiden toistaminen antaa viitteitä jo sairaudesta. Pohjimmiltaan Suárez tuskin on rasisti, sillä pelasihan hän menestyksekkään kauden Liverpoolissa kahden tummaihoisen hyökkääjän, Sterlingin ja Sturridgen, vierellä. Ei Suárezin omien joukkuekavereiden suunnalta ole kuulunut negatiivisia sanoja Suárezista. Kentän ulkopuolella Suárez on saanut ylistystä hyväkäytöksisenä ja perhekeskeisenä ihmisenä, mikä ei toki anna oikeutusta hänen hölmöilylleen jalkapallokentillä. Olen valmis antamaan Suárezille anteeksi, koska hän on ihminen, joka tarvitsee apua. Suárez sai rangaistuksen (joka toivottavasti lyhenee) ja kärsii sen. Hän pyysi anteeksi. Sekä seura että Suárez ovat tilanteessa, jossa molemmat tarvitsevat toistensa apua. Parhaassa tapauksessa Suárezin ja Barcelonan välisestä symbioosista hyötyvät molemmat.

Suárez ei kuitenkaan ole ensimmäinen ongelmapelaaja, joka edustaa Barcelonaa. Samuel Eto’o ei ollut mikään helpoin tapaus, vaikka oli ehkä lähempänä puhdasta pulmusta kuin Luis Suárez. Hristo Stoichkovilla oli omat ongelmansa vähän väliä. Riskinsä Suáreziin toki liittyy, ehkä normaalia suuremmatkin, koska käytös on ollut mitä on ollut. Pelillisesti riskit ovat kuitenkin pienemmät kuin käytökselliseen liittyvät, sillä Suárez on vain niin hyvä pelaaja ja vastaa vain niin hyvin Barcelonan tarpeisiin. Jos hän ei onnistu, saa valmentaja katsoa peiliin. Toisaalta Suárez ei ole isoissa otteluissa liian usein onnistunut, mutta toivottavasti hän osoittaa tuon tilaston Blaugranassa vääräksi…

Suárez tarvitsee hoitoa, ja varmasti tulee sitä myös Barcelonassakin saamaan. Luis Enrique haluaa Suárezin vioistaan huolimatta, ja Barcelona tarvitsee profiililtaan Suárezin kaltaisen hyökkääjän. Luis Suárez voi olla Luis Enriquelle samaa, mitä Diego Costa oli Diego Simeonelle viime kauden Atléticossa: Valmentajansa näköinen (ei kirjaimellisesti) ja oloinen raataja yhtenä joukkueen menestyksen kulmakivistä. Kallishan Suárez tulee olemaan, mutta nykymarkkinoiden mukaan mennään. Laatua ei saa napeilla. Ja jos joku luulee, että seuran – Barcelonan – suurin huoli on puremaan syyllistyneen pelaajan ostaminen, metsään menee. Olisivatpa asiat seurassa niin hyvin!



Suárezin kanssa Barcelonan hyökkäyskalusto on ainakin paperilla todella rautainen: Joukkueesta löytyy Etelä-Amerikan – kenties koko maailman – lupaavin hyökkääjä, Neymar, maailman paras jalkapalloilija, Messi, ja maailman parhaimpiin 9-paikan pelaajiin kuuluva Suárez. Paperilla tuolla kolmikolla ei voi epäonnistua. Takaa löytyy vielä rotaatiota tarjoamaan oma kasvatti ja kova työmyyrä, Pedro, sekä niin ikään La Masiasta noussut läpimurtoaan Blaugranassa viimein yrittämään pääsevä Deulofeu. Hyökkäys on viime kautta paremmin tasapainossa: Ei ole pelkkiä laitureita, vaan myös kärki. Neymar pystyy pelaamaan ensisijaisesti vasemmalla, vapaassa roolissa kärjen alla sekä kärjessä. Suárez pystyy pelaamaan hyökkäyksen jokaisessa roolissa, niin kärjen alla, kärjessä kuin laidoillakin. Messi viihtyy oikealla ja keskellä, Deulofeu ja Pedro laidoilla. Työkaluja on nyt paremmin käytössä kuin vielä viime kaudella.

***

Yhteistyö B-joukkueen kanssa on Luis Enriquen kanssa toivottavasti tiiviimpää kuin mitä se oli Tatan ja Titon alaisuudessa. B-joukkueesta kun on viime vuosina nostettu valitettavan vähän pelaajia siihen verrattuna, mitä Pepin aikana nostettiin. Toki lupaavimmat, Deulofeu ja Rafinha, lähetettiin lainalle, joten siksi nosto tapahtuu heidän kohdallaan luonnollisesti vasta nyt.

Miksi B-joukkueen pelaajia on noussut ykkösjoukkueeseen viime vuosina niin vähän? Tatan ja Titon vuoksiko? Ei, ei pelkästään, vaikka toki he osaksi syyllisiä ovatkin. Syyttävä sormi osoittaa kuitenkin vahviten kesästä 2011 asti B-joukkuetta valmentaneen Eusebio Sacristánin suuntaan. Ei ole sattumaa, ettei Eusebiota edes harkittu ykkösjoukkueen valmentajaksi Titon sairastuttua kesken kauden kaudella 2012-2013 saati sitten kesällä 2013, kun Tito jätti pestinsä lopullisesti. Eusebion kanssa Barcelona B on saavuttanut erinomaisia tuloksia sijoittuen kahdeksanneksi, yhdeksänneksi ja kolmanneksi. Niinpä hyvien tulosten seurauksena Eusebio sai seurajohdolta jatkopahvin, mikä lähettää väärän viestin.

Mikä on B-joukkueen tärkein tehtävä? Kasvattaa ja kehittää pelaajia ykkösjoukkuetta varten pelaamalla pelityyliltään ja –filosofialtaan niin identtistä jalkapalloa ykkösjoukkueen kanssa kuin vain mahdollista, tiettyyn pisteeseen asti jopa tulosten kustannuksella. Tämän jälkeen järjestyksessä vasta toisena tulee voittaminen. Nyt B-joukkueessa pelaajat eivät kehity toivotulla tavalla, vaan jäävät tyhjiöön La Masian ja ykkösjoukkueen välille. Katsokaa vaikka Dongouta. Kamerunilaisen kehitys Eusebion kanssa on polkenut jo pari kautta lähes paikallaan. Lainapesti nuorukaisen kohdalla olisi ainoa järkevä vaihtoehto, kuten oli Rafinhan ja Deulofeunkin kohdalla.

***
Viesti jatkuu…

[aquel]

Pyhä kolminaisuus

Xavi on pelannut Barcelonan ykkösjoukkueessa 90-luvun lopulta alkaen, Iniesta ja Messi 2000-luvun puolivälistä. He olivat loistavia pelaajia uriensa alusta lähtien, mutta vasta Guardiolan astuessa kesällä 2008 Barcelonan peräsimeen syttyi kolmikko täyteen liekkiinsä. Guardiolan valmentaman Barcelonan suuruus ilmentyi osuvimmin edellä mainitussa kolmikossa: Xavi-Iniesta-Messi. Heillä oli lähes telepaattinen yhteys kentällä, kuin kuudes aisti, jonka Pep herätti eloon. Kolmikko täydensi toistensa ominaisuuksia, yhdessä he olivat parhaita. Parhaimmillaan Pepin Barcelonaa ei pystynyt pysäyttämään kuin parkkeeraamaan sen kuuluisan bussin maalin eteen, mutta sekään ei taannut menestystä Pepin Barçaa vastaan. Guardiolan Barcelonan suurimpia saavutuksia titteleiden sijaan olikin juuri tämä: Vastustaja toisensa perään lähti jalkapallon pelaamisen sijaan rakentamaan ihmismuuria oman maalinsa eteen Blaugranan pysäyttämiseksi. Suurin syy tälle oli juurikin edellä mainittu kolmikko, sillä heitä vastaan oli vaarallista – lähes mahdotonta – lähteä taistelemaan avoimesti pallonhallinnasta.

Vaikka Xavi, Iniesta ja Messi joskus saattavatkin vaikuttaa kuolemattomilta supersankareilta, he ovat tavallisia ihmisiä, joille ikääntyminen tuo omat ongelmat mukanaan. Messi on edelleen oman kehityksensä aallonharjalla, Iniesta on sen juuri ohittanut ja Xavi on jo toisella puolella lähellä pohjaa. Tuosta kolmikosta ketään ei voi ottaa pois, sillä muuten se ei ole enää yhtä timanttinen. Xavi on väistymässä. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvää, poistuuko Xavi takavasemmalle New Yorkiin tai Qatariin, vai hyväksyykö hän pienentyneen roolinsa Enriquen Barçassa. Joka tapauksessa kameleontin lailla päätään pyörittävän Maestron suuruuden vuodet merkittävässä roolissa Blaugranassa ovat ohi, mikä rikkoo tuon maagisen kolmikon, joka teki suurtekoja Blaugranalle etenkin Pepin valmentamien neljän kauden aikana.

Xavin suora korvaaminen on ollut aina silkka mahdottomuus. Se ei ole mahdollista, sillä toista Xavin tasoista pelaajaa ei löydy. Xavin kaltaisia rakentavia keskikenttäpelaajia ei niin ikään kasva puissa. Thiagosta luovuttiin jo vuosi sitten, Cesc lähti tänä kesänä. Molempia, sekä Cesciä että Thiagoa, on syytetty pettureiksi, epäonnistujiksi ja pettymyksiksi, mutta kenties pohjimmainen syy heidän lähtöihinsä oli yksinkertaisempi kuin henkisen vahvuuden, peliajan tai kärsivällisyyden puute. Ehkä syy oli, että heistä kumpikaan ei ollut Xavi Hernández. Varsinkin Pepin ajoista lähtien Barcelonan pelisysteemi oli kuin tehty Xavin ominaisuuksille: Pelisysteemi perustui maksimoimaan Xavin kykyjä kontrolloida otteluita, joka loi pohjan Messin kyvylle tehdä taikoja hyökkäyspäässä vetäen samalla vastustajia puoleensa. Iniesta toimi sitten kahden joukkuetoverinsa risteytyksenä – hybridinä – aiheuttaen kaaosta vastustajien puolustukselle kontrolloiden samalla otteluita.

Niinpä Barcelonan seurajohto ja Luis Enrique näyttävät syystä tai toisesta hyvin pitkälti luopuneen ajatuksesta pyrkiä suoraan korvaamaan Maestron pehmeätä kosketusta, loputonta energiaa, vertaistaan hakevaa otteluiden kontrollointikykyä, virheetöntä sijoittumista ja puhdasta syöttötaitoa. Tästä merkkinä toimivat Blaugranan uudet keskikenttäpelaajat, Rafinha ja Rakitic. Molemmat ovat epäilemättä ja tietoisesti kaukana Maestron kaltaisesta kontrolloivasta keskikenttäpelaajasta.

Joukkue on suuntaamassa Enriquen johdolla kohti uutta aikaa, ja uusi aika tarvitsee uuden ’pyhän kolminaisuuden’. Sen sijaan, että Enrique rakentaisi joukkuetta äärimmäisen otteluiden kontrolloimisen varaan, kuten Xavi-Iniesta-Messi –kolmikon kanssa tehtiin, on hän rakentamassa joukkuetta hyökkäyspään kolmikon Neymar-Suárez-Messi varaan. Xavin ottelukontrollia ei yritetä korvata halvalla tai edes kalliilla kopiolla tuomalla tilalle väkisin toista profiililtaan Maestroa muistuttavaa kontrollipelaajaa, vaan Maestro korvataan puhtaalla tulivoimalla. Iniesta toki pysyy edelleen joukkueessa ja varmasti tärkeässä roolissa. Rakitic niin ikään pyörii nyt kuvioissa. Mutta ennakoin keskikentän, Rakiticin, Iniestan ja kumppaneiden, toimivan ikään kuin laukaisualustana yläpuolella pelaavalle dynaamiselle hyökkäyskolmikolle. Siinä missä Xavi, Iniesta ja Messi hallitsivat otteluita konrolloimisen, luovuuden, liikkeen, kuljettamisen ja pelinrakentamisen avulla, tulevat myös Neymar ja Suárez hyödyntämään ja tarjoamaan omia ominaisuuksiaan Messin kaltaisen neron rinnalla. Messi, Neymar ja Suárez osaavat kukin syöttää, kuljettaa, pelata pienissä tiloissa, tehdä maaleja ja luoda toisille niitä. Pepin Barcelona dominoi otteluita merkittävimmin keskikentän alueella, mutta uusi Blaugrana näyttää suuntaavan vahvuutensa tuhoamiseen vastustajansa hyökkäyspäässä.

Mitä järkeä tässä on? Mitä järkeä on korvata historian paras luova keskikenttäpelaaja hyökkääjällä? Siinäpä se. Xavi on niin hyvä, ettei häntä pysty korvaamaan yksi yhteen. Yksikään pelaaja ei pysty jäljittelemään Maestron kontrollikyvyn tasoa. Luis Enrique näyttää päättäneen, että miksi edes yrittää. Sen sijaan, että keskityttäisiin vastaamaan heikentyneeseen sijoittumisen ja positionaalisen pelaamisen tason palauttamiseen Guardiolan ajan tasolle hankkimalla kontrolloinnin hallitsevia ja palauttavia pelaajia, katsotaankin seurassa täysin vastakkaiseen suuntaan – kaaokseen. Jos Luis Enrique todella haluaa luoda kaaosta, onko olemassa parempaa tai sopivampaa pelaajaa rooliin kuin Luis Suárez?

Niinpä Barcelonan pelin tulevaisuus ei tule olla enää sidottu yltiöpäiseen pallonhallintaan, kuten se oli Pep Guardiolan viimeisten kausien (2010-2012) aikana. Sen sijaan, että Barcelona jatkossa pyrkisi maksimoimaan kaaosten kontrolloimisen, tulee se luomaan niitä ja viihtymään niiden keskellä aiempia vuosia paremmin – tai ainakin siihen molempiin suuntiin käyvät siirtohuhut viittaavat. Toki edelleen pallonhallinnan tulee olla vahva osa seuran pelitapaa, mutta sen ei pidä olla fetissi tai päätarkoitus. Sen on nykyinen pelikehitys maailmalla menestyvien joukkueiden kohdalla näyttänyt. Kausien 2005-2006 ja 2008-2009 versioita Blaugranasta voi pitää malleina sille, mitä ennakoin ja toivon ensi kaudelta näkevän – en välttämättä menestyksen suhteen, vaan pelitavan ja suunnan. Molempien kausien joukkueissa kärkipelaaja oli merkittävä osa joukkuetta, niin tulee olemaan ensi kaudellakin.

***

Selvää on, että yksi aikakausi on Barcelonassa tullut päätökseensä. Laji kuitenkin kulkee sykleissä. Luis Enrique toimii nyt siis siirtymävaiheessa vastuumiehenä, päätöksentekijänä ja suunnannäyttäjänä. Hänen täytyy tuoda mukanaan sopivasti raikasta tuulahdusta, uusia keinoja ja ideoita, mutta samalla seuran pelifilosofian kivijalkoja ei tule unohtaa kokonaan, mikä on varmasti itsestäänselvää seuran tuntevalle Lucholle.

Xavin poistuminen takavasemmalle ei tulisi yllätyksenä. Rakkaista pelaajista on vaikea luopua, mutta joskus pelin evoluutio vaatii luopumista ja muutoksia. Jos Xavi jää, pehmentäisi hän laskua Luchon uuteen Barcelonaan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Maestro on poistumassa seurasta. Keskikentän kolmikossa on siis jatkossa tapahtumassa pysyviä muutoksia, mikä on tarpeen. Xavi-van Bommel-Deco, Touré-Xavi-Iniesta, Busquets-Xavi-Iniesta… Keskikentän kolmikot ovat erilaisia, mutta eivät välttämättä yhtään toinen toistaan parempia tai huonompia. Kukin kolmikko vastaa pelitavan ja ajanjakson kysyntään sekä joukkueen tarpeisiin.

Uran alkuvuosinaan Xavi toimi Blaugranan pelinrakentajana hyvin pitkälti syvältä keskikentän pohjan alueilta, kunnes Pep astui puikkoihin ja siirsi Maestron ylemmäs pois pivoten alueelta. Syvällä pelaavan pelinrakentajan suuntaan Barcelonan tulisi palata, sillä joukkueesta löytyy kaksi erinomaista pelaajaa tuohon rooliin: Busquets ja MM-kisoissa kyseisessä roolissa loistanut Mascherano. Kun joukkueen ensisijainen pelinrakentaja pitää konttoriaan keskikentän pohjalla, tulee muiden keskikenttäpelaajien olla ratkaisuvalmiita pelaajia tehojen muodossa hyökkäyspäässä. Rakitic ja Rafinha vastaavat tähän profiiliin, Iniesta myös. Ainoastaan Xavin kohdalla voitiin tehdä kompromissi tässä, vaikka Maestro suhteellisen paljon maaleja tekikin etenkin viime vuosikymmenen lopulla. Myöhemmin Xavi kuitenkin toimi enimmäkseen moottorina joka puolella kenttää ilman, että se olisi näkynyt maaleina tai maalisyöttöinä enää aikaisempien vuosien tapaan. Siitä huolimatta Xavi ei ollut yhtään sen huonompi pelaaja kuin aiemmin, hän vain keskittyi pelin kontrolloimiseen ja rytmittämiseen enemmän tehojen sijaan.

Suárezin, Messin ja Neymarin sovittaminen kentälle samaan aikaan ei ole yksinkertainen juttu, sillä pelin tulisi toimia molempiin suuntiin. Kolmea puolustamisen täysin muiden harteille jättävää pelaajaa ei varsinkaan seurajoukkuefutiksessa huipputasolla voi peluuttaa. Messin rooli varmasti sekä Argentiinan maajoukkueessa sekä viime vuosina Barcelonassa on kaikkien huulilla. Hän ei ole puolustanut juurikaan, mikä on tietoinen valmentajien ja Messin välinen päätös. Joukkueen pitää olla taktisesti ja rakenteellisesti oikein rakennettu, jotta huippupelaajat pystyvät loistamaan niin kirkkaasti, että mestaruuksia voitetaan. Tämäkään ei riitä, sillä pelaajia täytyy johtaa oikealla tavalla. Enriquella on edessä haasteita.

On mielenkiintoista nähdä, miten Lucho vastaa Blaugranan pelin tasapainottomuuteen. Tasapainotonta Blaugranan pelaaminen on kuitenkin enemmän tai vähemmän ollut jo kolmen kauden ajan. Jo parin vuoden ajan Barça on yrittänyt lisätä ylimääräisen leveällä pelaavan pelaajan tukemaan Blaugranan keskikentän pelinrakentelua ja näin samalla joukkue on vähentänyt alhaalla syvällä pelaavien pelaajien määrään neljästä kolmeen. Tämä ei ole toiminut. Alakerran epävakaus (joka on vahvasti seurausta Puyolin loukkaantumiskierteestä, profiililtaan Abidalin kaltaisen laitapakin puuttumisesta ja topparin hankkimatta jättämisestä) ja vähentynyt prässääminen pakottivat Blaugranan tulemaan liian riippuvaikseksi pallohallinnasta kontrolloidakseen otteluita vastustajien maalinteon ehkäisemiseksi. Vastustajien puolustaminen valeysillä pelaavaa Blaugranaa vastaan ylimiehittämällä keskusta ja pelaamalla todella kapealla johti siihen, että Blaugrana oli pakotettu tuomaan hyökkäyksiin lisää miehiä (mm. molemmat laitapakit), mikä taas johti Barcelonan pelin epätasapainoon. Umpikuja oli tosiasia.

Lucho avaa tämän umpisolmun pakottamalla seuran hankkimaan perinteisen hyökkääjän (Suárez) ja pari topparia. Sitten Enriquelle jää enää varsinainen oma osuus harjoituskentillä ja otteluissa tehtäväksi. Mitä sitten käytännössä Lucho tekee tasapainon saavuttamiseksi? Saapa nähdä. Nähdäänkö tupla-pivote? Ehkä, mutta itse en suosisi sitä, sillä kahden pelaajan peluuttaminen keskikentällä samalla leveyssuuntaisella linjalla ei ole välttämättä ratkaisu isossa kuvassa (katsokaa vaikka miten Espanjalle kävi Busin & Xabin avatessa samaan aikaan). Se häiritsee geometrisesti muodostelmaa kentällä: Kolmioiden muodostaminen monimutkaistuu ja pituussuunnassa syöttövaihtoehdot vähenevät. Ennemmin lähtisin yhdellä pivotella, mutta hänen yläpuolellaan voi peluuttaa Rakiticia/Busia vähän puolustavammassa roolissa.

Enriquen täytyy löytää kultainen keskitie suoraviivaisen hyökkäämisen ja hitaamman kontrolloimisen väliltä. Kontrolloivan pelaajan, kuten Kroosin, Koken tai Thiagon puuttuminen voi pahimmillaan osoittautua vakavaksi ongelmaksi, mutta se voi olla osoittautumattakin, jos Iniesta, Busi ja Mascherano jakavat vastuun pelinrakentamisesta onnistuneesti. Rafinhan ja Sergi Roberton täytyy astua vahvasti esiin ja Rakiticin sopeutua uuteen ympäristöön sekä henkisesti että fyysisesti Cesciä paremmin ja tasaisemmin. Lisäksi toivottavasti Lucho nostaa B-joukkueesta klassisen syvällä makaavan pelinrakentajan – Sergi Samperin – kauden aikana pelaamaan esimerkiksi Copan matseihin. Xavin mukaanhan Samper on Barcelonan pelinrakentamisen tulevaisuus…

Loppusanat

Kausitopikin avaus on tulossa viimein loppusuoralle. Onnittelut, jos selvisit järjissäsi tähän saakka ylipitkäksi venyneestä tajunnanvirrasta. Sitä tämä urakka on todellakin ollut – tajunnanvirtaa!

Puhe syklin päättymisestä ja ajanjakson vaihtumisesta on Barcelonassa enemmän kuin ajankohtaista tänä kesänä. Millainen tulevaisuus FC Barcelonalla on? Seurajohto ainakin on ottanut työhaalarit käyttöön, sillä ovet käyvät siihen malliin molempiin suuntiin. Toivottavasti päätökset osoittautuvat oikeiksi, se olisi nimittäin mukavaa vaihtelua. Barcelonan hankintapolitiikassa on toki edelleen ongelmansa: Skauttaus on lasten kengissä, luotetaan edelleen enemmän tilastoihin kuin potentiaaliin, mikä tarkoittaa sitä, että seura hankkii toisten usein varsin isojen joukkueiden edellisen kauden onnistujia. Se vaatii rahaa, mikä näkyy taas siinä, että nykyinen seurajohto on keskittänyt toimintansa todella vahvasti vankan sponsoriverkoston ja markkinoinnin rakentamiseen ja vahvistamiseen, eli varmaan rahaan. Joillekin old-school-culéille nämä – esimerkiksi paitamainokset ja iso Qatar-mainos Camp Noulla – ovat liikaa.

"We know what the team needs, we will have a strong team capable of competing for all competitions next season." – Bartomeu

Toivottavasti Bartomeun sanat pitävät, sillä todellisuudessa Barcelonalla ei ole ollut riittävän kilpailukykyistä ja monipuolista joukkuetta enää pariin kauteen verrattuna esimerkiksi Bayerniin tai Real Madridiin. Joukkueen uudistuminen unohdettiin säästämisen nimissä eikä valmentajien toiveisiin vastattu, mikä tarkoitti Messin, Iniestan ja kumppaneiden kohdalla parin huippuvuoden heittämistä hukkaan seurajohdon toimesta. Tästä maksettiin hintaa kahdella edellisellä kaudella. Mutta kuten aiemmin tässä tekstissä on tullut ilmi, ei seurajohdolla ole tällä kertaa vaihtoehtoja uudistamisen suhteen. Se on pakollista jo pelkästään heidän omien kasvojen säilyttämisen ja mahdollisen FIFA:n siirtokiellon (2015) vuoksi.

Luis Enriquelle toivon kaikkea hyvää. Viime kauden ja etenkin kevään kaltaisen puurtamisen jälkeen mikään muu ei antaisi niin paljoa tyydytystä kuin Luchon avulla saavutettu menestys ensi kaudella. Paineet ovat tietysti kovat. Pelin on toimittava mieluiten heti. Tai vähintään tulosten on oltava voitollisia välittömästi. Jos näin ei ole, alkaa Lucho kaivamaan kuoppaa alleen jo kättelyssä, mikä olisi sääli näin uuden projektin alkuun. Ainakaan pre-seasonilla Barcelona ei matkusta kaukomaille, vaan pysyy Euroopassa – tulee jopa Suomeen – minkä pitäisi helpottaa MM-kisojen rasituksesta huolimatta.

Barcelonan kokoisessa seurassa jokaista pokaalia lähdetään tavoittelemaan, jokaista ottelua lähdetään voittamaan, mutta todellisuus tulee tässäkin vastaan. Edelleen Espanjan mestaruuden voittaminen on ensi kaudellakin Barcelonan tärkein tavoite, tekemisen kulmakivi. Mestarien Liiga on kilpailuna kaikkein kaunein ja siksi toinen kauden päätavoitteista. Copa del Rey on kiva bonus vähemmän pelaaville pelaajille.

En usko, että Guardiolan vuosien 2008-2012 kaltaista koko jalkapallomaailmaa dominoivaa Barçaa nähdään. 2008 alkanut aikakausi tuli päätökseen viime keväänä. Kuudessa kaudessa saavutetut 16 pokaalia ovat uniikki saavutus, mutta samaa ei pidä tulevaisuudessa vaatimalla vaatia, sillä viimeiset vuodet olivat ainutlaatuisia koko seuran historiassa. Culéjen tulee olla realisteja. Kuitenkin uskon, odotan ja toivon, että näemme todella kilpailukykyisen Barçan jo ensi kaudella, joka pystyy jälleen viihdyttämään ja yllättämään meidät kahdesti viikossa.

"When you start supporting a football club, you don't support it because of the trophies, or a player, or a history, you support it because you found yourself somewhere there; found a place where you belong." – Dennis Bergkamp

¡Visca el Barça i visca Catalunya!

[G.U.R.U]

Nyt menee avausviesti jo liioittelun puolelle pituutensa suhteen,ei tuota millään jaksa kokonaan lukea.. Mutta hienoa kyllä että joku on noin ahkerasti jaksanut kertoa

[Mainio Manaatti]

Nyt menee avausviesti jo liioittelun puolelle pituutensa suhteen,ei tuota millään jaksa kokonaan lukea.. Mutta hienoa kyllä että joku on noin ahkerasti jaksanut kertoa

Eri. Luin kokonaan.

Mielettömän upea ja kattava avaus!! Melkein tunti hujahti tuota lukiessa.

[M. Messier]

Luin lähes kaiken. Hienosti raportoitu. Helmikuinen lauantai Valenciaa vastaan oli toki sateinen... Messi ja Antonella ajoivat mainos-Ferrarilla Camp Noun edustalle ennen peliä ja väki pyyhki käsillään auton ikkunoita, jotta saisi paremman kuvan.

[Kepes]

Laadukkain ja kattavin seurajoukkueen kausitopicin aloitusviesti, jonka olen lukenut. Kiitos.

[aquel]

Ehdotuksia otsikon jatkeeksi otetaan vastaan.

Luin lähes kaiken. Hienosti raportoitu. Helmikuinen lauantai Valenciaa vastaan oli toki sateinen... Messi ja Antonella ajoivat mainos-Ferrarilla Camp Noun edustalle ennen peliä ja väki pyyhki käsillään auton ikkunoita, jotta saisi paremman kuvan.

Hehe. Ottelussa ainakin paistoi...

[pujoli]

Jahas, kaikkien aikojen avaus

[Bojan90]

Jumalauta.

aquel presidentiksi.

[turtle]

Nyt oli kova. El adiós de un gran capitán

[bredi]

Aivan uskomaton avaus, mahdollisesti asiantuntevin ja paras kirjoitus foorumihistoriassa.

[outdraw]

No niin, melko vaatimaton pläjäys Käsittämätön avaus, kiitos aquel

Eihän tota töissä kehtaa kokonaan lukea, menisi lounaaseen asti päivä siihen, mutta paremmalla ajalla sitten.

Ensi kaudesta tulee kyllä mielenkiintoisin pitkiin aikoihin. Muutoksia on tapahtunut jo aivan älytön määrä, ja lisää on tulossa.

[naugahyde]

Jahas, kaikkien aikojen avaus

Sama. Foorumin perusteellisin viesti?

[Aapoa]

Uskomaton avaus. Puyol-osuudelle vielä erikseen peukku!
Neymar-Suarez-Messi-dominointia sekä topparihankintoja odotellessa...

[Hage]

Upea avaus. En kerennyt kaikkea nytten lukea, mutta paremmalla ajalla sitten.

E: Olihan se pakko lukea kokonaan. Huikea avaus. Muutamassa kohdassa tuli herkistyttyä

[Karles]

Aquel Aquel Aquel, kiitos kun jaksat.
Uskomaton avaus. Tässä riittää kynnettävää.
Puyolin osastolla tunsin itseni herkistyvän.

[hzn4000]

Upea avaus! Jos sitten ajan kanssa lukisi kokonaan, mutta vilkuilulla jo herää suuri kunnioitus vaivannäköä, kirjoittajaa ja intohimoa joukkuetta kohtaan.

[allupoika]

Itellä meni 40 minuuttia lukea sanasta sanaan, upeaa työtä.
Jotenkin toivon että montoyalle annetaan tilaisuus aloituskokoonpa nossa, kyseessä on yksi lupaavimmista lainapakeista. Racitic on varmasti loistava hankinta , mutta tuo thiagon myynti vituttaa vaan niin paljon.
Eniten mietityttää että miten maalit jakautuvat, jos Barca haluaa voittaa, ei messi saa tehdä 40-50 maalia liigassa, sillä se tietää,suorezin ja neymarin tehojen puuttumista, mutta jos messsi antaa heillekin tilaa, messi 25-35 maalia, suarez 25 maalia, Neymar 15-20 on hyökkäys parempi. Kaudesta 2010 lähtien Barcaan on aina hankittu hyökkääjiä, eikä kukaan ole tehnyt yli 20 maalia.

[Käpylän Säkki]

Kiitos aquel upeasta tekstistä.

[Metukka]

Huhhuh mikä avaus. Kiitos! Pari eka settiä ehti nyt lukemaan ja ei voi kuin nostaa

[Incrível]

Paska avaus.

No ei, kyllähän tämä kiiman nostatti kattoon. Onneksi jalkapallo jatkuu, vaikka MM-kisat loppuvatkin.