Kaksi maalia vastahyökkäyksistä ja yksi kulmapotkusta vieläpä Atléticoa vastaan Vicente Calderónilla! Kova suoritus iskeä Atlético siltaan sen omilla aseilla. Ei olisi ihan heti uskonut viime vuoden lopulla tähän. Ei Blaugranan erikoistilanteet ole turhaan viime aikoina näyttäneet paremmilta kuin aikoihin, ne ovat myös sitä. Atléticon prässipeli alussa oli myrkkyä, mutta nyt kun tilanne on taululla yhteislukemin 2-4 Blaugranalle, rauhoittuu ottelu ainakin tempoltaan todennäköisesti hieman. Viime keväänä Tatan kanssa Barcelonalta puuttuivat nopeat hyökkäykset täysin, samoin Titon kanssa edelliskeväänä. Nyt ne eivät todellakaan puutu, mikä on oleellista etenkin tällaisissa tilanteissa vaikeilla vieraskentillä. Atlético tarvitsee nyt kolme osumaa jatkopaikkaan, joten ei Barcelona tätä voi enää sössiä, eihän?
Jännittävien avauspuoliskon vaiheiden jälkeen Atléticon pojilta kuumeni pää niin pahasti, että lopulta toisesta puoliskosta tuli ulosajojen myötä lähes pelkkää hyssyttelyä, mikä kyllä sopi tähän väliin tässä otteluruuhkassa.
Atlético lähti alusta asti pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää, mikä olisi vielä viime kevään Barcelonan lamaannuttanut, koska suoraviivaisuus puuttui ja erikoistilanteissa oltiin lampaita, mutta toisin on nyt. Barcelona selvisi henkisesti kahdesta todella pahasta paikasta: Torresin ensimmäisellä minuutilla syntyneestä maalista sekä Mascheranon aiheuttamasta rangaistuspotkusta. Kahdesti joukkue nousi takaa tasoihin ja lopulta ohi. Vaatii lujaa henkistä kanttia tehdä tuo Vicente Calderónilla.
Raaka kuva Barcelonan pelaajien heatmapista ekalta puoliajalta. Atleti painoi päälle kuin yleinen syyttäjä...
Joukkueena Blaugrana pelasi hienosti ja pystyi vastaamaan Atléticon intensiteettiin, vaikka alussa meno näytti niin hurjatempoiselta, että heikompaa olisi hirvittänyt. Alussa joukkueen täytyi turvautua pelaamaan pitkiä palloja laitoihin, koska Atléticon prässi oli tehokasta. Tällä tavalla Barcelona ei saanut peliä hallintaansa, mutta toisaalta samalla vältettiin pallojen menettäminen vaarallisella alueella, mikä olisi ollut mahdollista avaamalla peliä jatkuvasti keskeltä uhkarohkeasti.
Yksilötasolla ainoastaan Mascherano jäi tasostaan, muut olivat joko hyviä (Iniesta,Rakitic,Suárez,Alves,ter Stegen) tai erinomaisia (Neymar,Messi,Alba,Busi,Piqué). Alban energia oli jälleen fantastista katsottavaa ja siinä kolmannessa maalissa oli ihme, ettei hän saanut keltaista korttia ylinopeudesta! Busquets taklasi kuudesti(ottelun eniten), syötti tarkasti (95,6% eli avauksen pelaajista korkein tarkkuus) ja oli tarkka jopa pitkissä palloissa (6/7). Piqué oli puolustuslinjan päällikkö etenkin oman 16-alueen sisällä viidellä purkupallollaan (ottelun eniten). Neymar puolestaan oli kahdella maalillaan jälleen erinomainen: Ensimmäisessä teki fantastisesti ajoitetun juoksun keskeltä läpi jonka jälkeen sijoitti pallon takakulmaan. Toisessa ja joukkueen kolmannessa maalissa Neymarilla oli yhtään vähättelemättä (no olisi siitä moni varmasti yli/päin maalivahtia vielä sutinut ekalla kosketuksella) keskeltä läheltä maalia varsin helppo työ viimeistellä maltilla sisään, hyökkäyksen haasteellisimman työn olivat joukkuekaverit jo tehneet. No, todellisuudessa Neymarin ensimmäinen kosketus, jolla hän ohitti maalivahdin, oli jumalainen hermoja vaativassa paikassa.
Messi oli Neymarin ohella illan ratkaisijoita. Ensin 1-0 tilanteessa Kirppu harhautti nopeassa tilassa laidallaan Mario Suárezin vipuun ja syötti ylös Suárezille samalle laidalle, joka sitten syötti Neymarin läpi. 2-2 tilanteessa puoliajan lopulla Kirppu teki tyypillisen pitkän ja nopean kuljetuksen, pysähtyi vastustajan boksin tuntumassa ja syötti takaa kirmaavalle Alballe jo tavaramerkikseen muodostuvan linjan yli tippuvan pallon, jonka Alba jatkoi Neymarille eikä brassi erehtynyt. Kuusi onnistunutta kuljetusta (ottelun eniten), kaksi joukkuetovereille luotua maalipaikkaa (joukkueensa eniten), rikottiin kuudesti (ottelun eniten), mutta joka kerta Kirppu nousi pystyyn eikä menettänyt pelihuumoriaan, vaikka patjantekijät sitä kovasti yrittivät viedä. Messi oli man of the match yhdessä Neymarin kanssa (makuasia kumman sijoittaa sitten ykköseksi) ja mikä oleellisinta, tehoilla 0+0. Suuret Pelaajat pystyvät vaikuttamaan joukkueensa peliin positiivisesti ilman suoranaisia tehopisteitäkin niin, että se näkyy lopulta ratkaisevasti ottelun lopputuloksessa. Kaikkea ei näe teksti-tv:stä...
Atléticon kovan prässin seassa Barcelona hyökkäsi enimmäkseen oikealta Messin kautta ensimmäisellä puoliskolla.
Simeone oli ohjeistanut maalivahtinsa avaamaan pitkät pallot enimmäkseen kohti Alban laitaa, koska Raul García on hyvä voittamaan pääpalloja niissä heikkoa Albaa vastaan. Sama tapahtui viime keväänä UCL:ssa joukkueiden kohdatessa...
Toista puoliaikaa kuvaa hyvin tämä kuva...
... johon Simeone lähti suunnitellusti sen jälkeen, kun Gabi tuli ulosajetuksi:
Simeone:"It was my decision that our purpose in the 2nd half was to not receive another goal. I thought of the future of the team & the club."
Simeone ennakoi toisen puoliajan pelaamisella jo joukkueiden tulevia kohtaamisia, sillä Atlético on vahva puolustaessaan syvällä omalla alueellaan jopa alivoimalla, mikä huomattiin toisella puoliskolla. Yksittäisissä peleissä Atlético lähtee sillä tavalla Barcelonaa ja Real Madridia vastaan, mutta avausosan 1-0 tappio ajoi Atléticon pelaamaan avoimesti jo alussa.
Simeone: "Barça are more intense this season. And their goalkeeper, both Bravo and ter Stegen, gives them more security."
Tämä kommentti puolestaan kertoo siitä, että Simeone on myös kanssani samaa mieltä siitä, että Valdésin loukkaantuminen oli yksi ratkaisevista iskuista viime keväänä mestaruuksia ajatellen. Lisäksi Simeone mainitsi Suárezin ratkaisevana palasena, eli siitäkin olemme samaa mieltä...
Yhteismaalit lopulta 2-4 ja välieriin käy matka, ja kuten sanottua, jäljellä olevista mahdollisista vastustajista jokaista vastaan Barcelona lähtee selkeänä ennakkosuosikkina. Eli sikäli Copan menettämistä tästä eteenpäin voitaisiin pitää isohkona pettymyksenä ja epäonnistumisena välierissä/finaalissa, vaikka esimerkiksi finaali pelataankin vasta toukokuun lopussa eikä vireistä ole harmaata aavistusta.
Simeone:
"Messi solo es más peligroso que Cristiano, Benzema y Bale juntos."***
Hlebruary eli Blaugranan kirottu helmikuu siintää edessä ja erinomainen tammikuu takana. Joukkue on seitsemän ottelun voittoputkessa, mutta tuon voittoputken on ainakin liigapelien osalta jatkuttava. Helmikuussa lipsahduksia on useimmiten Barcelonalle viime vuosina syystä tai toisesta siunaantunut yllättävissäkin paikoissa, mutta toivottavasti ei tällä kertaa. Kalenteri näyttää seuraavaa:
1.2. Villarreal
8.2. Athletic (v)
11.2. Villarreal/Getafe (CdR)
15.2. Levante
21.2. Málaga
24.2. Manchester City (UCL) (v)
28.2. Granada (v)
Villarreal kohdattaneen siis kahdesti, joten laatujoukkuetta vastaan on keskittymisen pysyttävä mukana, jotta pisteet matkaisivat liigapelistä kotiin ja toisaalta Copassa jälkimmäiseen osaotteluun saataisiin hyvät lähtökohdat, koska Copan finaalipaikka on nyt yksinkertaisesti otettava. Athletic Bilbao on paha rasti, mutta onneksi sitä ennen Barcelonalla on mahdollisuus harjoitella kokonainen viikko ilman pelejä, ja toisaalta baskit eivät formillaan juhli (mutta helmikuu). Levante ja Málaga pitäisi Camp Noulla kaatua päivänä kuin päivänä, vaikka jälkimmäinen varsin tehokkaasti onkin tällä kaudella pelannut. City-peli on vielä arvoitus, mutta tällä hetkellä olisin luottavaisin mielin, sillä pidän Atléticoa Citya laadukkaampana joukkueena etenkin puolustuspelinsä osalta. Kuun lopun Granada-peli tulee henkisesti pahaan paikkaan heti tärkeän UCL-pelin jälkeen.
