Täällä on jo varsin hyvin käyty läpi pari päivää sitten pelattu ottelu. Erityistunnustus on annettava Skullelle, jonka huomiot ottelusta vastasivat aika pitkälti omia havaintoja. Mutta siitä huolimatta en malta olla kirjoittamatta jotain, nyt kun viimein näppäimistön ääreen jälleen pääsin...
Sanottakoon näin aluksi, että vieraskatsomossa Etihadilla oli varsin hyvä meininki läpi ottelun!
Toiseksi: Tulos, 1-2, on juuri sitä, mitä täällä on jo puitu. Erinomainen tulos, kun mietitään, että vastassa oli hallitseva Valioliigan mestari vieraskentällä. Toki jälleen voidaan jossitella ja harmitella hassatulla pilkulla tai avauspuoliskon lukuisilla hukatuilla tekopaikoilla (ja tämä varmasti tapahtuu mitä suurimmissa määrin, mikäli toisen osan jälkeen Barcelona ei etene jatkoon), mutta sehän se vasta kertookin Blaugranan tämän hetken kurssista. Monien culéjen ajatuksina päällimmäiseksi tällaisen ottelun jälkeen oli, että ottelu
olisi voinut tai pitänyt päättyä lukemiltaan reilumpaan vierasvoittoon. Se, ettei näin käynyt, ei ole pointti, vaan se, että odotukset joukkueen, sen peliesitysten ja menestyksen suhteen ovat jälleen nousseet askeleen korkeammalle erinomaisen vuoden alun myötä.
Vähän samanlainen fiilis oli keväällä 2010, kun Barcelona oli kohdannut UCL-jatkopeleissä Arsenalin Emiratesilla. Ensimmäinen puoliskon esitys tuossa ottelussa oli yksi parhaista, mitä nähtiin Guardiolan Blaugranalta koskaan. Siitä huolimatta peli päättyi 2-2 ja jätti vähän väljän maun suuhun. Joskin tuolloinkin kyseisen peliesityksen jälkeen oli varsin luottavaiset olotilat siitä, että Barcelona otteluparista jatkoon painelee Camp Noun toisen osaottelun jälkeen. Samanlaiset fiilikset ovat nytkin.
Peliesitys kokonaisuudessaan oli erinomainen, kun otetaan huomioon vastassa ollut joukkue ja vieraskenttä. Vaaralliset maalintekopaikat Barcelona voitti 5-9 (Messin pilkun ja siitä seuranneen irtopallon laskin vain yhdeksi tekopaikaksi). Ensimmäinen puolisko oli häikäisevän hyvä, suorastaan murskaava esitys pelillisesti. Esityksestä löytyi paljon elementtejä, joiden myötä voitaisiin puhua todellisen myrskyvaroituksen lähettämisestä Euroopan muille jättiläisille. Toinen puoliaika ei ollut niin hyvä, mutta edelleen: City ei ole huono joukkue. Harva jos yksikään joukkue maailmassa pystyy pitämään Manchesterin taivaansiniset ilman tekopaikkoja Etihadilla, ilman niin sanottua momentumia. Yksikään joukkue ei pysty hallitsemaan otteluita alusta loppuun.
Pelaajista on niistäkin jo paljon sanottu. Keskikentän kolmikko pelasi todella korkealla tasolla. Rakitic oli kertakaikkisen häikäisevä molempiin suuntiin (onnistui ohittamaan kuljettamalla vastustajan neljästi!). Busi sai paljon tilaa (siitä kiitos Pellegriinille), mikä auttoi Barcelonan pelinrakentelua juuri sopivasti. Pari vaarallista pallonmenetystä Busille sattui, mutta onneksi eivät kostautuneet. Iniesta palasi don-kunnianimituksensä edellyttämälle tasolle. Andrésin pelaamisesta ehkä puuttuu Luchon pelisysteemin vaatimaa dynaamisuutta, mutta mitä tulee pallonhallintaan perustuvan futiksen pelaamiseen, on Iniesta edelleen askeleen edellä lähes kaikkia vastustajiaan maailmassa. Iniesta on juuri sellainen pelaaja, joka saattaa pelata alle tasonsa montakin peliä peräkkäin, mutta kun tärkeä peli on käsillä ja pitäisi oikeasti pelata Isoja Poikia vastaan, on Iniesta lähes poikkeuksetta timanttia.
Piqué oli todella vakuuttava, Mascherano ja Alves eivät niinkään. Mutta molemmat ovat pelanneet tällä kaudella lukuisia hyviäkin otteluita, etenkin argentiinalainen, joten toiveita on siitä, että molemmat pelaavat jatkossa korkealla tasolla. Rotaatio ja kilpailu pelipaikasta nyt oikeassa kohtaa tekisi hyvää molemmille. Alba saa suurimmat kiitokset toiseen maaliin johtaneesta syötöstään. Viimeistään nyt lämmittelyä seuratessa sen huomasi, että ter Stegenin potkutekniikka molemmilla jaloilla on häikäisevän hyvä!
Hyökkäyskolmikosta Neymarin vaisuhkot otteet saivat jatkoa. Kuukausi sitten Calderónilta haetun 2-3 voiton jälkeen brassi on ollut enemmän tai vähemmän vaisu (paitsi Levantea vastaan), mutta vähän heikommassakin vireessä oleva Neymar on tehnyt kolme maalia kuuteen peliin ja jaksanut kuitenkin olla aktiivinen. Toivottavasti brassi kuitenkin palaa mahdollisimman pian takaisin tammikuun huippuiskuunsa. Tiistaina tosin Zabaleta oli Hartin ohella hyvä, mikä ei tehnyt Neymarin illasta yhtään sen helpompaa. Ja toisaalta Neymarin vaisuus johtui osittain roolista, jossa hän joutui hieman uhrautumaan Messin vapaan liikkuvuuden nimissä...
Suárez teki jälleen sitä, mitä häneltä on totuttu näkemään, eli töitä molempiin suuntiin (6 recoveries. 3 clearances, 1 tackle, 1 interception) ja loi muille tilaa liikkumalla laajalla säteellä. Mutta ennen kaikkea Suárez teki kaksi upeaa maalia! Molemmat osumista olivat todellisia keskushyökkääjän maaleja, eli juuri niitä, minkä vuoksi hänet Barcelonaan hankittiin. Tuollaisten maalien tekijä Blaugranalta on puuttunut, ei puutu enää. Kaikella kunnioituksella Alexis Sánchezia ja Pedroa kohtaan, mutta profiileiltaan he eivät ole Suárezin kaltaisia pelaajia - keskushyökkääjiä. Suárez on kunnioitettu sekä oman joukkueensa sisällä että vastaan asettuvien joukkueiden keskuudessa, mikä tarkoittaa entisestään sitä, että Neymarin ja Messin kimpussa on ehkä pari vastustajaa vähemmän, koska Suárez on pelote, uhka, varteenotettava maalintekijä, jota ei voi jättää vartioimatta. Urugualaisen liikkuminen on aktiivista, nälkäistä ja keskushyökkääjän koulutuksen saaneelle pelaajalle luonnollista. Tulee mieleen muuan Samuel Eto'o, joka niin ikään oli Barcelonassa uransa aikana aina valmis juoksemaan ylimääräisiä kilometrejä joukkueensa eteen niin laidalla kuin keskelläkin, mutta siitä huolimatta sai sen kolme maalintekopaikkaa pelissä kuin pelissä.
90 minuuttia jumalainen, kolme sekuntia inhimillinen. Näin kirjoitti El Mundo Deportivon pilapiirtäjä kuvaansa tiistain ottelun jälkeen. Ja tällä tietysti viitataan Lionel Messiin. Luonnollisesti Messin epäonnistunut pilkku varasti otsikot, mutta sen ei tule antaa sumentaa kokonaiskuvaa Kirpun esityksestä kylmänä (mutta ei sateisena!) tiistai-iltana Manchesterissa. Ainoastaan tyhmä ei pysty myöntämään/huomaamaan, että kyseessä oli Messin ottelu. Messin kädenjäljet - tai tässä tapauksessa jalanjäljet - paistoivat voimakkaasti Barcelonan molemmissa maaleissa. Avausosuma sisälsi oikeastaan hienon ajatuksen koko hyökkäyskolmikolta: Messi nostaa pallon laidalta Suárezille, joka yritti jatkaa suoraan päällään keskelle juoksua tekevälle Neymarille, mutta ei osu (kunnolla/ollenkaan) palloon, minkä jälkeen saakin sen onnekkaasti Kompanylta kimmokkeesta ja iskee maalin. Toisessa osumassa Suárez pääsi Kompanyn takaa liukumaan pallon häkkiin, mutta tätä ennen Messi oli jälleen vastuussa paljosta: Ensin Kirppu saa pallon 16-alueen ulkopuolella ja on jo siinä vaiheessa vetänyt Kompanyn pois normaalilta topparin tontiltaan, sen jälkeen Messi vielä tekee sen minkä hän parhaiten osaa, eli kuljettaa pienessä tilassa muutaman vastustajan ohi ja syöttää Alballe tyhjään tilaan. Tämän jälkeen sen sijaan, että Leo olisi jatkanut juoksuaan maalille, hän pysähtyi vähän kauemmas, mikä taas näytti vaikuttavan Kompanyn (huonoksi osoittautuneeseen) päätökseen pysähtyä maalinsa edessä ja jättää Hartin ja itsensä väliin pallon mentävä tila.
Näkemättä tilastoja ja vain peliä katsomalla jäi varsinkin ensimmäisestä puoliskosta tunne siitä, että Messi veteli mitä suurimmissa määrin naruista kokonaisvaltaisen suorittamisensa kanssa. Kun Messi on parhaimmillaan, on hänellä hämmentävä kyky saada ympärillään pelaavien joukkuetovereidensa pelaamisen näyttämään yhtä helpolta kuin Kirpun itsensä. Tästä hyvä toinen esimerkki tulee mieleen parin vuoden takaa, kun PSG:tä vastaan Blaugrana oli toisessa osaottelussa putoamasta jatkosta, kunnes loukkaantuneena kasaan juuri ja juuri parsittu Kirppu päästettiin kentälle. Välittömästi koko Barcelonan joukkueen pelillinen ilme muuttui, itseluottamus kasvoi ja jatkopaikka napsui taskuun.
Messin tiistaisen
'complete performancen' voi huomata toki myös tilastoista. Pelasi kuin Xavi (69/76 passes), pelasi kuin Messi (10/13 dribbles), pelasi kuin Busquets (8 recovered balls), pelasi kuin Mascherano (3 tackles)... Messi siis voitti joukkueelleen pallon takaisin useammin kuin Rakitic, Iniesta, Suárez ja Neymar yhteensä! Hämmentävää. Ja kun laitetaan vielä hieman perspektiiviä peliin (enkä nyt halua aloittaa mitään miekkailua), on Cristiano Ronaldo koko kaudella toistaiseksi pelaamissaan UCL- ja liigapeleissä taklannut yhteensä kolme kertaa onnistuneesti, eli saman verran kuin Kirppu pelkästään tiistaina. Ei välttämättä kannata vetää isoja johtopäätöksiä tästä, mutta ainakin voidaan kumota väite siitä, että Messi ei puolusta koskaan. Toisaalta samalla voidaan myös huomata, kuinka eri suuntiin CR:n ja Messin roolit omissa joukkueissaan ovat jo nyt matkanneet (ja tulevaisuudessa kaksikko on todennäköisesti vielä kauempana pelaajina toisistaan kuin ennen, nyt tai koskaan). Siinä missä Ancelotti on vähentänyt CR:n painolastia ja vastuuta Valkoisten pelin kokonaiskuvasta, on Lucho puolestaan kasvattanut Kirpun vastaavaa taakkaa Barcelonassa. Tämä oli selvää jo syksyllä. Ja tämän vuoksi mielestäni nyt ja jatkossa on vielä aiempaa järjettömämpi ja haastavampi vertailla portugalilaista ja argentiinalaista pelaajina keskenään. Ei sillä, että ajattelisin sekuntiakaan vertailun loppuvan...
Vicente Calderón 2-3 & Etihad Stadium 1-2. Molemmat pelit olivat peleinä fantastisia, molempina iltoina Barcelona oli enimmäkseen säkenöivä ja molempina iltoina Messi oli ottelun paras pelaaja tehoilla 0+0. Joskus olen todennut, että sitten, kun Messi saavuttaa sellaisen taidon ja pelaamisen tason, jolla hän pystyy ratkaisevasti vaikuttamaan otteluihin, joukkueensa kokonaisvaltaiseen pelaamiseen ja siten otteluiden lopputuloksiin (enkä nyt puhu Perezin ruskeista kirjekuorista)
(edit:) ilman että hän välttämättä itse tekee maaleja tai edes antaa maalisyöttöjä, tullaan puhumaan todellisesta Suuruudesta. Nyt pari kertaa ollaan jo lähestetty tätä tasoa Kirpun osalta. Ja se on pelottavaa.
Jottei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, on todettava, että Messin on tehtävä pilkuilleen jotain (ja hänet tietäen, näin tulee myös tapahtumaan). Aktiivipelaajista Leo jää nykyisellä tarkkuudellaan top-10:n ulkopuolelle, koska viime aikojen varmuus on ollut heikko. On totta, että ronaldot ja balotellit voisivat opettaa Kirpulle niksin tai pari pilkkujen ampumisesta, mutta samaan hengenvetoon voidaan todeta, että Messillä olisi vähintään saman verran opetettavaa listan herroille lajista nimeltä jalkapallo kokonaisuudessaan.
***
Ja sitten muistutus arkisemmista asioista pirujen maalaamisen muodossa. Lauantaina on vastassa Granada vieraissa, jota vastaan Barcelona tietenkin hävisi viime kaudella 1-0. Ja tietenkin ottelu pelataan lauantaina paikallista aikaa klo. 16:00. Barcelonan tilasto ei tuohon ajankohtaan ole mairitteleva parin viime vuoden ajalta:
