Barcelona pelasi eilen hyvin nimenomaan joukkueena. Iniesta valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja ihan ansaitusti, mutta toisaalta ei valinta olisi ollut väärä, vaikka Messi, Neymar tai jopa Piqué olisi valittu. Messiltä nähtiin 10 onnistunutta kuljetusta (ottelun toiseksi paras tällä mittarilla oli kolmeen kuljetukseen yltänyt Morata), 7/8 onnistunutta pitkää syöttöä ja 88,4% syöttötarkkuus. Kirpun rooli oli xavimainen, eli varmistelevampi ja rakenteluun keskittyvä kuljetuksien ohella. Siitä hyvänä osoituksena toimivat Barcelonan maalit, joista jokaisessa Kirppu toimi tavalla tai toisella tilanteiden käynnistäjänä. Ensimmäisessä osumassa Kirppu levitti peliä Alballe perinteisellä pitkällä syötöllään. Suárezin osumaa edelsi Messin pitkä kuljetus, harhautus ja laukaus, jota Buffon ei kyennyt liimaamaan. Kolmannessa maalissa Messi pääsi käynnistämään hyökkäyksen jatkamalla pallon varsin vapaana olleelle Neymarille, joka käytti pallon Pedrolla ennen vetoaan.
Neymar oli mukana rakentamassa ensimmäistä maalia ja teki itse viimeisen. Kokonaisuutena Neymar otti hyvin rakentamisen vastuuta vasemmalla varsinkin alussa, kun Messi oli oikealla selkeästi tiukasti pidettynä. Piqué puolestaan oli lukkona puolustuspäässä. Häneltä nähtiin peräti jäätävät 11 purkupalloa!
Mutta ei sieltä heikkoja lenkkejä eilen(kään) löytynyt. Rakitic (maali, neljä luotua maalipaikkaa), Busquets (95,4% syöttötarkkuus), Suárez (maali, kaksi luotua maalipaikkaa), kaikki erinomaisia...
Ei Barcelona kauden parasta peliään eilen pelannut, mutta ei näköjään tarvinnutkaan. Lisäksi on huomioitava vastassa ollut joukkue, Juventus, joka pelasi erinomaisesti ja oli siten hyvinkin finaalipaikkansa arvoinen joukkue.
Guardiolan aikana finaalit olivat ylivoimaista näytöstä.
No kyllä 2009 finaalissa ManU oli selkeästi parempi ensimmäiseen Barcelonan maaliin saakka. Sen jälkeen mentiin tasaisemmissa merkeissä ja esimerkiksi pallonhallinta päättyi ottelussa vain 51-49 Barcelonan hyväksi. Joo, Barcelona oli parempi, mutta ei se mitään ylivoimaista näytöstä alusta loppuun saakka ollut. 2011 finaali olikin sitten niin selkeästi Blaugranan, jotta voidaan jo hyvällä syyllä puhua ylivoimasta.
Ja Guardiolan aikaan Barca oli ainakin kovin lähellä triplaa jokaisella neljällä kaudella, siihen tasoon on vielä matkaa, mikäli Luis Enrique nyt edes jatkaa, mutta saa nähdä. Voiton uusiminen on aina vaikeampaa, kuin voittaa ensimmäisen kerran.
Lähellä ja lähellä. 2009 tripla tuli, 2011 se oli todella lähellä, mutta 2010 Copassa pudottiin jo tammikuussa Sevillalle eikä 2012 liigamestaruudesta Blaugrana taistellut kuin näennäisesti 34. kierroksen Klassikkoon saakka, sen jälkeen ei senkään vertaa. Itse asiassa kevään 2009 tripla oli lähempänä olla tapahtumatta kuin tämän kevään tripla (Stamford Bridge). Mielestäni kevään 2009 triplassa oli enemmän tuuria mukana kuin nyt tänä keväänä. Siitä toki olen samaa mieltä, että vasta mahdolliset tulevat kaudet näyttävät, onko Luchon Blaugrana syytä todella nostaa Pepin vastaavan rinnalle, sillä useamman kauden ajan kestävä menestys on huomattavasti vaikeampaa saavuttaa kuin yhden kauden jättipotti.
On ihan turha vähätellä tämän kauden Barcelonan suoritusta ja saavutusta. Tripla on todella harvinainen ja vaikea juttu saavuttaa. UCL:ssa keväällä Barcelona oli selvästi parempi joukkue kuin jokainen vastustajansa ja voitti vähintään kahdella maalilla jokaisen vastustajansa. Liigassa Blaugrana pelasi jäätävän kovan kevään, paremman kuin Pepin aikana kertaakaan. Copassa niin ikään jokainen vastustaja kaatui vähintään kahden osuman erotuksella.
Kauden 2008/2009 Barcelonassa oli kyse hyvin pitkälti keskikentästä sekä jäätävän kovasta hyökkäyskolmikosta. Kauden 2010-2011 Barcelonassa oli kyse ennen kaikkea keskikentän ja Messin kyvystä kontrolloida ottelua pallollisena. Tämän kauden Barcelonassa oli jälleen kyse jäätävän kovasta hyökkäyskolmikosta, jopa enemmissä määrin kuin edellisellä triplakaudella. Pepin Barcelona kaudella 2010-2011 oli kontrollikyvyltään jotain niin järkyttävää, ettei siihen tämänkään kevään Barcelona yltänyt. Mutta eipä se toisaalta pyrkinytkään yltämään, sillä tämän kevään Barcelona oli monipuolisuudessaan edellä Guardiolan edellä mainittua versiota. Luchon ajatuksena oli saada MSN-kolmikosta mahdollisimman paljon irti ja se edellytti myös nopeita hyökkäyksiä, suoraviivaisempaa pelaamista ja avauspelaamisen monipuolistamista.
Keväällä 2011 Blaugrana ei voittanut triplaa, mutta pelasi monessa mielessä parempaa futista kuin ensimmäisellä triplakaudella. Aina ei titteleiden määräkään kerro koko totuutta. Kauden 2011-2012 Barcelona pelasi erinomaista futista, vaikka käteen jäi kevään pokaaleista vain Copa del Rey. Liigamestaruus meni Pepin liialliseen kokeilunhaluisuuteen ja Villan loukkaantumiseen, UCL:ssa Barcelonalla oli kaikki edellytykset voittaa koko roska, mutta tähdet eivät olleet kohdillaan eikä tasoero Barcelonan hyväksi ollut niin iso, ettei tähtien asennoilla olisi ollut merkitystä.
