Messin kausi 2013-2014 oli monessa mielessä vaikea. Jotkut culéista olivat jopa valmiita myymään Kirpun yhden hänen standardeillaan vaisumman kauden jälkeen. Kuten tämän otsikon avaukseen kirjoitin viime kesänä, Kirpun vaisumpaan kauteen oli monia syitä: Joukkueen taktiset puutteet (9-pelaajan puute), Tata Martinon joukkueen kadottaminen, Kirpun loukkaantumisten täyteinen kausi, verosotkut, Titon menehtyminen ja muut kentän ulkopuoliset Messin mieltä järkyttäneet seikat… Tatan mukaan hänen Barcelonansa ei ollut kiinnostunut löytämään Messiä kentällä niin usein kuin mahdollista (ja tämän pystyi tilastoista ja pelaamisesta huomaamaan), mikä oli täysin päinvastainen ideologia tämän kauden Luis Enriquen Barcelonaan verrattuna.
Viime kesän MM-kisat menivät Messin ja Argentiinan osalta hyvin aivan viimeisille metreille saakka, mutta jätti jälkeensä vain järkyttävän ison pettymyksen, mitä Kirppu tuskin hevillä unohtaa. (Mutta rehellisyyden nimissä jos vertaa MM-kisojen Messiä nykyiseen, voi huomata, kuinka paljon paremmassa fyysisessä kunnossa Messi on tänä keväänä ollut.) Monet jalkapalloa ja urheilua seuraavasta kansasta haluaa nähdä supersankareita. Messi monessa mielessä edustaa jalkapallossa tuota supersankaruutta lajin ykköspelaajana viimeisen vajaan vuosikymmenen ajalta. Ja kun Kirppu ei pystynytkään voittamaan MM-kultaa maalleen, ei hän pelkästään pettynyt itse, vaan joutui valtaisan koko jalkapallomaailman kattavan kritiikin kohteeksi. Viime syksynä monien kriittisten kirjoitusten mukaan piti olla selvää, että Messin ura olisi kääntymässä laskuun. Parhaat vuodet ja esitykset piti olla jo nähty. Mutta jos yhtään olisi ollut perillä Messin luonteesta, olisi kyseiset kirjoitukset eräät toimittajat jättäneet kirjoittamatta, sillä vihaisena ollessaan pettymysten jälkeen Messi on vaarallisimmillaan ja päättäväisimmillään. Tuon päättäväisyyden näki jo syksystä lähtien Messin peliesityksistä.
Vaikka Luchon Barcelonan pelaaminen ei ollut vielä täysin raiteillaan syksyllä, mikä näkyi muun muassa parina tappiona kovissa testeissä (3-2 vs PSG & 3-1 vs. Real Madrid), näkyi Messin tekemisestä jo syksyllä päättäväisyys ja sitoutuneisuus Luchon ideoiden tukemiseen. Messi lisäsi uusia elementtejä omaan pelaamiseensa jo syksyllä, jotta Enriquen idea Messistä joukkueen monipuolisena pelinrakentajana olisi mahdollinen. Messi teki ”vain” 23+9 tehot 22 syksyllä pelaamassaan pelissä samalla CR:n paukuttaessa eri roolissa ja eri pelipaikalla (tästä myöhemmin lisää) yli 30 maalia syyspuoliskolla, mikä ei vielä herättänyt Messin kohdalla ylistystä, koska hän oli ennen tehnyt niin paljon enemmän tehollisesti.
Mutta tehoja oleellisempaa oli, ettei ennen Messi ollut koskaan ollut joukkueelleen yhtä merkittävä tai monipuolisesti pelaava pelaaja kuin mitä hän jo syksyllä oli. Tämä sopeutuminen vei oman aikansa, mikä näkyi mm. yllättävinä maalipaikkojen tuhlailuina. Messi liitti oleelliseksi osaksi peliään pitkät syötöt, etenkin pitkät syötöt linjan yli Alballe tai Neymarille. Syksyllä Messi joutui jatkuvasti laskemaan keskikentälle aina pivoten varpaille saakka hakemaan palloa, koska oman joukkueen pelinrakentelu sakkasi niin pahasti. Messi kirjaimellisesti käynnisti hyökkäyksiä, epätasapainotti vastustajan puolustuksia kuljetuksillaan, tasapainotti Barcelonan keskikentällä oman joukkueen peliä, vaikutti oman joukkueen pelitempoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja lopulta joutui ja ehti jopa välillä päättämään hyökkäyksiä.
Kauden alussa Messin rinnalla pelasivat Munir, Pedro ja Sandro Neymarin ja Suárezin sijaan. Syksyllä esimerkiksi ottelussa Almeríaa vastaan marraskuussa Barcelonan hyökkäyspelaaminen oli niin surkeaa ja mielikuvituksetonta, että Messi joutui hakemaan palloa jatkuvasti oikean laitapakin tontilta. Lopussa Suárez ja Neymar tulivat kentälle. Barcelona voitti 1-2 ja molemmissa maaleissa Messi käynnisti hyökkäykset keskialueelta ylempänä pelaavalle kaksikolle. Messi yksinkertaisesti pelasi siellä, missä joukkue häntä eniten tarvitsi ja sitä roolia, jossa joukkue häntä eniten tarvitsi. Joukkueen peli alkoi kuitenkin jo marras-joulukuussa rullata paremmin. Syksyn parhaat pelit nähtiin PSG:tä, Sevillaa ja Espanyolia vastaan Camp Noulla. Jokaisessa Kirppu oli avainroolissa loistava. Syksyn niukoissa voitoissa Villarrealista ja Valenciasta vieraissa otteluiden ainoista maaleista voi laittaa Kirpun kunniaksi paljon.
Tammikuussa Barcelonan pelaaminen alkoi ottamaan isoja edistysaskelia. Messi jatkoi korkealla tasollaan pelaamista, mutta yhä useammin oikealla laidalla, koska Suárez nähtiin keskellä kärjessä. Vielä syksyllä kärkikolmikko oli pelannut turhan kapealla keskellä ja laitapakit olivat pääasiassa tarjonneet leveyden, mikä ei toiminut. Joten ensin tammi-helmikuussa Barcelona ohitti varsin usein keskikentän kokonaan ja pelit olivat turhankin voimakkaasti päästä päähän soljuavaa kaoottista taistelua. Myöhemmin keväällä Blaugranan pelitasapaino parantui kun Busquets-Rakitic-Iniesta –keskikenttä alkoi toimimaan yhä paremmin ja paremmin. Messi nähtiin usein rakentamassa peliä joka puolella kenttää aina siellä, missä Kirppu suurena visionäärinä näki olevansa eniten hyödyksi joukkueelleen. Oikea laita ei ollut Messille ’vankila’, vaan se toimi pikemminkin ponnahduslautana. Alves näytti vielä helmikuussa joukkueensa heikoimmalta lenkiltä puhumattakaan syksystä, mutta kevään vanhetessa Alvesin roolin muuttuessa laidemmalta keskemmäs alkoivat myös brassin esitykset parantua.
Ja kun tämä kirjoitus käsittelee enimmäkseen Lionel Messiä, jatkakaamme hänestä. Messi pelasi todella poikkeuksellisen kevään. Puhtaasti tehojen valossa (35+18) Kirppu on kenties pelannut paremminkin ainakin keväällä 2012 44+16 tehoillaan, mutta koskaan Messi ei ole ollut yhtä merkittävä Barcelonan pelille kokonaisuudessaan kuin tänä keväänä. Nyt Messin tehoja olivat jakamassa kaksi pelipaikkojensa aivan parasta pelaajaa, Neymar ja Suárez. Isoissa peleissä näimme Messiä parhaimmillaan: Atléticoa vastaan liigassa tammikuussa Messi oli alustamassa molempia Barcelonan avauspuoliskon osumista sekä tekemässä viimeistä. Copa del Reyssä samassa kuussa samaa joukkuetta vastaan Messi iski avausosan ainoan osuman sekä oli vahvasti rakentamassa kahta kolmesta Blaugranan maalista jälkimmäisessä osaottelussa. Messin ei tarvinnut pelkästään itse murtautua tekopaikkoihin, vaan hän pystyi myös käyttämään Neymaria ja Suárezia hyväkseen ja luomaan heille paikkoja, mikä teki Messistä huomattavasti arvaamattoman pelaajan kuin vuosina 2012-2014, jolloin vastustajan oli huomattavasti helpompi arvata Messin aikeet ja pysäyttää siten Barcelona. Neymar ja Suárez ovat niin hyviä, nopeasti ajattelevia ja teknisiä pelaajia, jotta he pystyvät pysymään Kirpun aivoituksissa mukana ja hyödyntämään vaikeatkin pallot varsin tehokkaasti.
Helmi-maaliskuussa Villarreal oli vastassa sekä liigassa että Copassa. Joka kerta Messi oli isossa roolissa. Ensin Camp Noulla Kirppu iski 3-2 voittomaalin huonommalla jalallaan boksin ulkopuolelta, mitä ennen hän oli ollut mukana myös rakentamassa Blaugranan kahta ensimmäistä osumaa. Copassa avausosassa Kirppu iski avausmaalin ja syötti 3-1 osuman. Toisessa osassa Messi syötti avausmaalin. Uudella San Mamésilla, jossa Real Madrid hävisi viime kaudella, Barcelona voitti 2-5. Messi oli tavalla tai toisella mukana jokaisessa maalissa esittäen mestarillisen pelin. Mestarien liigan jatkuessa Manchester Cityä vastaan, oli Kirppu 3-1 päättyneen otteluparin merkittävin pelaaja tekemättä maaliakaan. Etenkin molempien otteluiden avauspuoliskot olivat Kirpulta sellaisia näytöksiä, jotka saivat katsojat haukkomaan henkeään. Klassikossa Kirppu syötti Mathieun avausosuman ja olisi voinut Neymarin/Suárezin paremmalla viimeistelyllä syöttää enemmän, mutta 2-1 voitto riitti sekin.
Huhtikuussa Celtaa vastaan yksikään Barcelonan hyökkäyskolmikosta ei ollut parhaimmillaan, mutta onneksemme Mathieu käytti paikkansa ja vei Barcelonan voittoon, isoon voittoon. Härkäviikoilla Barcelona kohtasi Sevilla-PSG-Valencia-PSG-Espanyol –ottelusarjan lyhyin palautusajoin. Messi oli avainpelaaja Barcelonan keskittyessä otteluruuhkassa tempon kontrolloimiseen yhä voimakkaammin hurlumhein sijaan. Sevillaa vastaan maali, PSG:tä vastaan otteluparin tärkeimmän eli avausmaalin synnyttänyt syöttö, Valenciaa vastaan 1+1 yhdessä kauden vaikeimmista peleistä ja Espanyolia vastaan maali avausmaalin luovimman osuuden lisäksi. Messi oli avainpelaaja mitä suurimmissa määrin, mutta Neymar ja Suárez pelasivat merkittävää roolia hekin ylempänä vastustajan puolustuslinjaa vastaan. Suárez iski Pariisissa kaksi upeaa osumaa ja lepakoita vastaan avausmaalin, Neymar teki Sevillaa, PSG:tä ja Espanyolia vastaan vähintään yhden osuman.
Toukokuussa katse kääntyi ensin Bayerniin. Messi tarjoili ensimmäisen puoliajan muille huippupaikkoja. Toisella puoliajalla Kirppu iski itse kaksi historiallista maalia ja syötti yhden. Ottelupari oli käytännössä taputeltu. Toisessa osaottelussa Kirppu toimi molemmissa Barcelonan maaleissa toisena syöttäjänä tuoden jälleen ilmi sen, mikä on ollut koko kevään ajan selvää: Kirpun monipuolisuudella ja merkityksellä joukkueelle ei ole rajoja, mutta sen toimiminen nähdyssä määrin ja nähdyllä tavalla oli mahdollista ainoastaan Neymarin ja Suárezin avulla. Atléticoa vastaan mestaruus oli katkolla. Tämä tiesi vain yhtä asiaa: Messin ratkaisevaa osumaa. Osuma olikin upea, pienessä ja ahtaassa tilassa syntynyt sijoitus, koska Atleti ei anna sinulle tilaa, vaikka haluaisit.
Enää oli jäljellä Copa del Reyn ja Mestarien liigan finaalit. Copassa Kirppu iski sellaisen avausmaalin, josta kerrotaan vielä lapsenlapsillekin. Kyseisen tilanteen lähtökohdista ei pitäisi pystyä tekemään osumaa, ei varsinkaan Messin, jonka on jo vuosikymmenen tiedetty kykenevän sellaiseen ja siksi ne on pyritty estämään keinolla millä hyvänsä. Joukkueiden kokonaisia pelisysteemejä, kokonaisia taktiikoita on kehitetty pysäyttämään Leo Messi. Tällä kertaa mikään ei pysäyttänyt Kirppua. Ei kolme pelaajaa laidalla, ei Laporte keskellä, ei Herrerin maalissa. UCL-finaalissa Kirpun panos jokaisessa Barcelonan maalissa oli merkittävä. Avausmaalin mahdollisti Kirpun tavaramerkiksi viime kaudella muodostunut pitkä syöttö Alballe, mikä sekoitti Juventuksen puolustuksen juuri sopivasti. Toisessa maalissa Kirpulta nähtiin pitkä kuljetus ja hyvä laukaus, jonka irtopallon Suárez pisti sisään. 3-1 maalissa Messin syöttö Neymarille käynnisti vastahyökkäyksen.
Yllä hyökkäyspään pelaajien merkittävimpiä tilastoja top5-liigoissa kauden 2014-2015 osalta. Huomioitavaa: Lionel Messi on ainoa pelaaja, joka mahtuu kymmenen parhaan joukkoon maaleissa (kera ja ilman pilkkujen), maalisyötöissä, maalipaikkojen luomisessa ja onnistuneissa kuljetuksissa.
Sama tilasto pelkästä Espanjan Primerasta.
Yllä olevassa kuvassa Messin ja CR:n heatmapit keskimäärin kaudelta 2014-2015. CR pelasi todella lähellä maalia vastustajan boksissa ja aivan sen edessä, kun puolestaan Kirppu pelasi huomattavasti kauempana maalista kuin CR. Messi pelasi noin 20 metrin päässä muutaman aiemman kauden aikana pelaamaltaan pelipaikalta, mutta teki siitä huolimatta lähes yhtä paljon maaleja kuin Cristiano Ronaldo, joka pelasi lähempänä vastustajan maalia ja lähempänä perinteisen kärkipelaajan roolia kuin koskaan.
Vaikka CR on kenties ainoa pelaaja maailmassa Messin ohella, jonka harteilla hyvin pitkälti on kahdesti viikossa kantaa joukkueensa voittoon tavalla tai toisella, ei vuosikausiin – kenties ei koskaan – ole näiden kahden suurpelaajan roolien ja pelipaikan ero ollut suurempi ja merkittävämpi kuin mitä se oli viime kaudella. Ancelotti vähensi CR:n roolia Valkoisten pelin kokonaiskuvassa, minkä myötä CR pääsi keskittymään lähes pelkästään maalin edessä pyörimiseen, eli tehoihin. Messin rooli ja merkitys Barcelonan pelinrakentelun ja hyökkäyspelaamisen kokonaiskuvan kannalta oli puolestaan suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Niinpä edelleenkin väitän, kuten tein jo viime syksynä: Jos jo aikaisempina vuosina Cristiano Ronaldoa ja Lionel Messiä oli vaikea ja jopa järjetön verrata toisiinsa täysin yksi yhteen, koska he perustavat pelinsä lopulta niin erilaisiin vahvuuksiin, on tämän kauden osalta vertailu vielä vaikeampaa vaatimustasoltaan niin erilaisten vastuualueidensa vuoksi. Oliko Ruud van Nistelrooy parempi pelaaja kuin Zinedine Zidane, koska hän teki enemmän maaleja kuin ranskalainen? Ei ollut, mutta eipä tuota kaksikkoa lopulta ollut järkeä laittaa samalle viivalle paremmuutta vertailtaessa. (Enkä nyt väitä, että CR olisi täysin samanlainen pelkkä maalintekijä kuten hollantilainen oli, mutta ajatus kävi varmasti selväksi.) CR teki liigamaaleistaan 85% yhdellä kosketuksella, Messi 47%. CR on yhä vaarattomampi pallollisena, mutta yhä vaarallisempi pallottomana etenkin vastustajan 16-alueen sisällä.
Ja jatkaakseni vielä hieman aiheesta. CR:n vähäisempi ja yksipuolisempi osallistuminen joukkueensa pelaamiseen näkyi monista tilastoista. CR antoi keskimäärin 33 syöttöä ottelua kohti, Messi 61 syöttöä. Tuolla luvulla Kirppu kuuluu kyseisen tilaston kympin sakkiin Espanjassa. Eikä Messi antanut pelkästään helppoja syöttöjä, vaan peliä edistäviä ja ratkaisevia syöttöjä: Messi oli Espanjan ahkerin antamaan onnistuneita läpisyöttöjä (0,9 läpisyöttöa/peli) ja pitkienkin syöttöjen lukema oli 2,7 pitkää palloa/ottelu. CR:n vastaavat olivat lukemat olivat 0,2 läpisyöttöä ja 0,6 pitkää syöttöä/peli. CR:n puolustuksellinen hyöty ilmeni lähinnä vastustajan kulmapotkuja ja keskitettäviä vapaapotkuja puolustettaessa (purut 0,8/peli), mutta ei juuri muuten, sillä pallonriistojen kohdalla Whoscored.comissa on CR:llä viiva ja taklauksia portugalilainen teki keskimäärin 0,3/peli La Ligassa. Messi puolestaan taklasi (0,7/peli) ja riisti palloja (0,2/peli) enemmän kuin koskaan aiemmin urallaan (+kuva alla).
Messin kaudessa pelottavinta oli, että hän oli Mestarien liigassa vieläkin parempi kuin Espanjan kentillä. Mestarien liiga on kilpailuna Messille todella se, jonka hän haluaa aina voittaa ja jossa hän harvoin säästelee itsestään yhtään. Ja se näkyy yllä olevasta tilastosta. Paras. Ylivoimainen monipuolisuudellaan ja kokonaisvaltaisuudellaan hyökkäyspäässä. Copa del Reyssa ja liigassa heikompia vastaan (varsinkin Camp Noulla) Kirppu usein pystyi lepuuttamaan itseään (vaikka koko ottelun pelasikin), koska hän osaa nykyään niin hyvin säädellä, milloin antaa maksimit ja milloin pelata säästöliekillä. Rehellisesti sanottuna Messi on ainoa pelaaja maailmassa, jolla on varaa tähän ilman, että oma tai joukkueen tehokkuus sen kummemmin kärsii.
Kirppu vei Barcelonan historian toista kertaa triplaan pelaten sellaisella tasolla, minkä ei pitäisi olla mahdollista modernissa jalkapallossa. Di Stéfanon on sanottu pelanneen vastaavanlaista peliä 50-luvulla. Messi pelasi kaudella 2014-2015 kuin Maradona Meksikon MM-kisoissa ’86. Kirppu teki sen ~50 pelissä, Maradona tuolloin seitsemässä. Viime kausi oli Messin uran paras kausi toistaiseksi. Lähes kaikki Barcelonan hyökkäykset kulkivat Messin kautta tavalla tai toisella, mikä ei ole edes suuresti liioiteltua. Mutta tietenkään Kirpun historiallinen kausi ei olisi ollut mahdollista ilman loistavaa joukkuetta eikä etenkään ilman kärkipelaaja Suárezia ja ilman jo vuoden ennen triplakautta Euroopassa kypsynyttä Neymaria, jonka tulevaisuus vaikuttaa erittäin valoisalta. Hyökkäyskolmikko täydensi toisiaan täydellisesti. Messin erinomaisen fyysisen kunnon salaisuudesta saa kiittää italialaista dieetikkoa, jonka asiakkaaksi Kirppu astui viime vuonna. Messin kerrotaan olevan 3-4 kiloa kevyemmässä kunnossa kuin edellisellä kaudella eikä oksentelua ole enää havaittu. Triplan lisäksi tammikuussa Messi teki seuralle ja sen kannattajille suuren palveluksen pelaamalla kovaa ja häikäilemätöntä poliittista peliä seurajohtoa vastaan pakottaen seurajohdon järjestämään vaalit vuoden etuajassa, mikä on oikeus tässä tilanteessa, jossa nykyistä presidenttiä ei ole valittu demokraattisesti Barcelonan johtoon. Kaiken lisäksi seurajohdolla on enemmän sotkuja kontollaan kuin aiemmilla yhteensä…
Messi on 27-vuotias, kohta 28-vuotias, ja on voittanut neljä Mestarien liigaa, seitsemän Espanjan mestaruutta ja kolme Copa del Reytä. Xavi oli voittanut Messin ikäisenä yhden UCL:n ja kolme liigamestaruutta. Tällä menolla Messi tulee saavuttamaan ennätykselliset kuusi kertaa Euroopan Cupin voittaneen Genton Euroopan arvostetuimman pytyn voittojen määrässä vielä uransa loppuun mennessä. Toki tuntematon on tulevaisuus, yhtäkään maalia ei ole tehty ennen kuin se on tehty eikä yhtäkään mestaruutta ole voitettu ennen kuin se on voitettu, mutta kovin synkkää tulevaisuutta ei Messille voi ennustaa pahinkaan pessimisti. Pelaajana Messi ei näytä saavuttaneensa edes parastaan vielä, sen tämä kausi osoitti.
Messi itse puhui taannoin mahdollisuudesta pelata tulevaisuudessa keskikentällä pysyvämmin, mikä olisi erittäin mielenkiintoista, joskin teksti-tv:stä lajia seuraavat saisivat pettyä, kun Kirpun nimeä ei enää luultavasti löytyisi yhtä usein maalintekijöiden listalta kuin tähän asti urallaan. Xavin lähdön jälkeen Messin yhä merkittävämpi rooli Barcelonan pelin keskuksessa on lähes tähtiin kirjoitettu. Kultaisia palloja tulee ja menee, ei Michael Jordankaan ollut uransa jokaisella kaudella MVP, mutta siitä huolimatta hänet muistetaan lajinsa modernin muodon suurimpana pelaajana. Samaa voi ennustaa Messistä eikä kyseessä ole enää edes mikään ennustus. Sitä paitsi Kultainen Pallo on nykyisin mitä suurimmissa määrin vitsi äänestyksien uudelleen avaamisineen ja epäselvine kriteereineen (kuka voittaa: Maailmanmestari, kovin maalintekijä vai kenties paras maalivahti?).
***
Luis Enriquea on kiittäminen monesta asiasta viime kauden osalta. Hän sai nälän takaisin Barcelonan pelaajiin. Hän sai joukkueen pelaamaan monipuolisesti syvyyssuuntaan pelkän pari vuotta jatkuneen poikittaisen syöttelyn sijaan. Luchon ansiosta puolustuspelaaminen oli valmiimpaa kuin aikoihin ja hyökkäyspelaaminen monipuolisempaa ja siten tehokkaampaa. Barcelona on jälleen Euroopan absoluuttisella huipulla, paras seurajoukkue, jota kunnioitetaan ja jopa pelätään. Kausi ei ollut pelkkää juhlaa eikä konflikteilta vältytty, mutta joukkueen ja FC Barcelonan edun nimissä riidat työnnettiin sivuun ja unohdettiin.
Piqué oli itselleni Messin jälkeen kenties kauden suurin onnistuja. Piqué pelasi marraskuuhun asti surkeasti aina silloin, kun pelasi, mutta Lucho kaivoi hänestä esiin sen pelaajan, joka hän parhaimmillaan on. Piqué on jälleen aivan toppareiden eliittiä, kenties paras toppari koko Euroopassa kevään osalta. Mascherano siinä vierellä pitkine avauksineen oli niin ikään loistava kokemuksellaan. Alba pelasi uransa parhaan kauden ja hyötyi selkeästi Luchon joukkueen tavasta pelata laitojen kautta, mikäli keskusta oli tukossa. Alves teki Piquén tapaan huikean parannuksen syksyyn, joskin myöhemmin keväällä kuin Piqué. Alvesissa se juttu ei ole se, että hän olisi laitapakki joka pelaisi kuin laituri, vaan se, että hän on laitapakki, joka pelaa kuin keskikenttäpelaaja. Alvesin suurin ominaisuus on hänen kykynsä syöttää ja pelata kombinaatioita. Siksi Alves oli ja on avainpelaaja pelinavauksessa ja pelinrakentamisessa syvällä keskikentän alemmilla osilla Xavittomassa Barcelonassa.
Busquetsilla ja Iniestalla oli omat ongelmat syksyllä ja vielä talvellakin Luchon suoraviivaisemmassa pelityylissä, mutta joukkueen pelityyli sekä kaksikko itse muovautui joukkueen edun mukaisesti siten, että Barcelona kontrolloi otteluita yhä paremmin mitä pidemmälle kevät eteni hävittämättä kuitenkaan suoraviivaisuuttaan. Iniesta pelasi alempana xavimaisen rakentavassa roolissa vanhan enemmän hyökkäävän itsensä sijaan. Viimeisen kahden kuukauden aikana sekä Iniesta että Busquets pelasivat tutulla käsittämättömän korkealla tasolla.
Rakitic haki syksyllä vielä kovastikin peliään eikä käytännössä kuulunut ykkösnyrkkiin avaukseen vielä syksyllä kovissa peleissä, mutta keväällä kroati paransi peliään ja löysi paikkansa ykkösnyrkin avauksesta, ansaitusti. Rakitic oli molempiin suuntiin avainpelaajia joukkueen pelitasapainon kannalta. Syksyllä Rakitic paimensi ja suojasi Alvesia lähes pelkästään, keväällä Rakitic löysi pelinsä Alvesin uuden ja paremman roolituksen myötä. Kun Messi siirtyi keskelle, jäi Alves alas ja siirtyi Rakitic laitaan pitämään leveyttä.
Maalivahdit pelasivat isossa kuvassa täydelliset kaudet. Ter Stegenille sattui pari mokaa ulostuloissa kulmapotkuihin (vs PSG syksyllä) ja kaukolaukauksissa (vs. Villarreal Copassa), mutta muuten ei kehtaa moittia. Saksalainen on seurahistorian paras maalivahti pelaamaan jalalla ja tuleva ykkösmaalivahti myös liigassa. Bravon piikkiin puolestaan muistuu parhaiten kaukolaukauksesta syntynyt osuma Sevillaa vastaan Banegan tekemänä. Mutta huikea kausi nähtiin myös chileläiseltä. Kirkkaana kruununa pilkkutorjunta Valenciaa vastaan huhtikuulta...
Hyökkäyskolmikosta on sanottu jo kaikki tarpeellinen, joten siirryn suoraan vähemmän pelanneisiin. Adrianon peliaika väheni merkittävästi, koska Alba oli niin loistava ja selkeä ykkösvalinta. Tämä taas vaikutti yllättävänkin negatiivisesti brassin esityksiin. Henkilökohtaisella tasolla Adriano pelasi uransa heikoimman kauden Barcelonassa. Montoya ei käytännössä saanut peliaikaa syksyllä ollenkaan, mutta talvella sitä tuli. Montoya oli ok varsinkin puolustussuuntaan, mutta ei pysty koskaan tarjoamaan samaa kuin Dani Alves.
Mathieun 20 miljoonan hintalappu ei tunnu tällaisen kauden jälkeen enää miltään. Kelvollinen kausi kolmostopparina ja kaksi huikean tärkeää maalia (vs Real Madrid & Celta) takaavat sen. Valitettavasti tämä kaikki tiesi sitä, että monen culén suosikki Bartra joutui tyytymään nelostopparin asemaan, mikä on sääli, mutta sinäänsä mikään ei puoltanut keväällä sen puolesta, etteivät Piqué, Mascherano ja Mathieu olisi ansainneet olla Bartran edellä nokkimisjärjestyksessä. Bartralla on suuri sydän, toivottavasti jatkaa Barcelonassa ja kehittyy niin, että nappaa väkisin vähintään kolmostopparin aseman ensi kaudella.
Keskikentällä Rafinha otti askeleen urallaan eteenpäin, ei ehkä niin isoa kuin moni toivoi, mutta otti kuitenkin. Talvella Rafinhalta nähtiin parhaat pelit keskikentällä Villarrealia vastaan. Sergi Roberto osoitti viimein hyödyllisyytensä näitä Segunda-tason joukkueita vastaan pivotena keväällä, mutta vastaavilla otteilla hän ei kyllä ansaitse jatkaa joukkueessa, sillä takana lupaavammat hengittävät niskaan.
Maestro Xavi pelasi upean viimeisen kautensa Barcelonassa. Rooli oli juuri oikea etenkin keväällä, eli isoissa peleissä vaihdosta kentälle rauhoittamaan peliä, pienempiä joukkueita vastaan avauksessa etenkin Camp Noulla. Kausi toimi täydellisesti pehmeänä laskuna ensi kaudelle, ensimmäiselle Xavittomalle kaudelle Barcelonassa 17 vuoteen. Useampi napaisesta pelityylistä on puhuttu eikä syyttä. Kaudella 2014-2015 pelitempon määrittäminen Barcelonan keskikentällä jakautui kenties voimakkaimmin Iniestan ja Messin harteille, alempana myös Busquetsille ja myöhemmin keväällä Alvesille.
Pedro pelasi ok-kauden, ei surkeaa, mutta ei hyvääkään. Rooli on toki vaikea maailman parhaan hyökkäyskolmikon takana, mutta eipä Pedro ole enää vuosiin ansainnutkaan olla Barcelonan avaavassa hyökkäyskolmikossa. Pedro on vain niin paljon riippuvaisempi tilasta kuin Neymar, Suárez tai Messi. Pedro lähtenee muualle jatkosopparista huolimatta, mikäli oikeasti hyvä tarjous tulee vastaan.
Historiallinen kausi, poikkeuksellisen upea kevät, mahdollisimman objektiivisesti ajateltuna kenties upein kevätpuolisko mitä olen koskaan nähnyt miltään seurajoukkueelta. Historiallinen tripla, jota on vieläkin vaikea ymmärtää. Kahdeksan kertaa jalkapallohistoriassa on nähty tripla, kaksi niistä nyt Barcelonalta ainoana seurajoukkueena koskaan.
