Huomenna on tosiaan vaalit, saapa nähdä minkälainen sirkus tästä saadaan aikaan... täytyy pitää peukkuja että seuraavissa vaaleissa on paremmat ehdokkaat, näitä nykyisiä payasoja ei jaksaisi katsella edes vähää alusta.
Niinpä. Sekä Laportalla että Bartomeulla on pitkä syntilista. Ja valitettavasti pari muuta ehdokasta ovat lähinnä vitsejä. Benedito voisi olla ok, mutta hänen bluffin läpi näki jo kampanjan alussa. Aluksi Benedito ei esimerkiksi voinut sanoa ehdokastaan edes hankinnoista vastaavalle (jos hänet valitaan), mutta lopulta kun toimittajat kaivelivat, vastaus oli: "Okei, okei, puhuin Monchille." Sitten mahdollisista pelaajahankinnoista aluksi: "En käytä pelaajien nimiä kalastellakseni ääniä." Myöhemmin muuttui ääni kellossa: "Verratti haluaisi pelata Barcelonassa, mutta PSG tekee siirrosta mahdottoman." Ok. Ja kun Arda Turanin nimi alkoi vellomaan lehdissä, kysyttiin Beneditolta hänestä. Vastaus: "En halua hankkia Turania." Kun Luis Enriquen huhuttiin pitävän Ardasta ja jopa pyytäneen hänen hankintaansa, halusi Beneditokin yhtäkkiä hankkia hänet. Camp Nouta pitää Benediton mukaan parantaa, mutta mitään tarkempaa suunnitelmaa sieltä ei ole kuulunut. Samoin La Masiasta pitäisi pitää hänen mukaansa parempaa huolta, mutta mitään nimiä, suunnitelmia tai konkreettisia tapoja ei ole hänen suustaan kuulunut. Ja mitä seuran talouteen tulee, Benediton kanta on ollut suurinpiirtein tämä: "Emme pidä nykyisestä tilanteesta ja Qatarista. Parempia sponsoreita löytyy." Ok, no jos tämä kaikki riittää kriteereiksi päästä pressaehdokkaaksi, osa forumin culéista voisi asettua ehdolle. Benedito voisi olla ok-tason arkijohtaja, mutta seuran suunnannäyttäjä ja todellinen liideri? Mikään ei viittaa hänen kamppanjassaan tai sanomisissaan siihen suuntaan, valitettavasti...
Eli edelleen barcelonismo joutuu valitsemaan johtajansa kahden vastakkaisen ajattelutavan - núnismon ja cruyffismon - väliltä; ideologioiden, joiden välinen taistelu on kestänyt pitkälti yli toistakymmentä vuotta. Laporta edustaa cruyffisteja, Bartomeu niin sanottuja nunisteja, joka tulee tietysti entisen seurapresidentin Núñezin (vallassa 1978-2000) mukaan. Cruyffistit voidaan karkeasti yleensä laskea kuuluvan joukkoon, joka puoltaa Katalonian itsenäisyyttä, kun taas nunistit ovat yleensä unionisteja.
Laportan edellisen valtakauden (2003-2010) aikana mies tuhlasi surutta seuran rahoja ties minkälaisiin hämärähommiin ja syöstiin lopulta alas vallasta ansaitusti. Tämä olisi toiminut, mikäli hänen tilalleen olisi tullut yhtään hommiaan osaava ja vähemmän henkilökohtaisia etujaan ajava presidentti, mutta valitettavasti Rosell oli pahin mahdollinen. Bartomeu oli Rosellin varapresidentti ja urheilutoimien presidentti ja siten myös osaksi vastuussa Rosellin synneistä. Urheilutoimien presidenttinä Bartomeu allekirjoitti itse henkilökohtaisesti sopimuksia FIFA:n kielloista ja varoituksista huolimatta nuorille La Masiaan hankituille pelaajille. Tämän seurauksena Barcelona ei saa rekisteröidä tänä vuonna yhtäkään uutta pelaajaa riveihinsä. Case-Neymarista Bartomeu voidaan tuomita kolmeksi vuodeksi vankilaan. Ja mikä kaikkein paksuinta, Bartomeun sanat tästä: "Solmisin täysin saman sopimuksen Neymarista uudestaan milloin tahansa, koska emme tehneet mitään väärää." La Masia on mennyt toiminnalliseen syöksyyn johtamisensa osalta viimeisen viiden vuoden aikana ja nykyisin sitä johtavat henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta junioriakatemian johtamisesta. Tämä on näkynyt b-joukkueen otteissa, todella lupaavien pelaajien vähentyneessä määrässä sekä b-joukkueeseen saapuvien lupauksien hyytymisenä kauas ykkösjoukkueen vaatimustasosta, koska b-joukkue pelaa niin eri tavalla kuin juniori- tai ykkösjoukkue. Lisäksi on mainittava Qatar: Rosellin ja Bartomeun aikana seuran paitaan otettiin rahaa tuova sponsori, eli osa seuran perinteistä myytiin, mutta pahinta on, kuinka halvalla (enemmän maksavia sponsoreita varmasti löytyy, kun vähän katselee ja osaa neuvotella) se myytiin ja vieläpä pirulle (Qatariin ja sen 2022 MM-kisahankkeeseen liittyy niin paljon korruptioepäilyjä, että haluan seurani mahdollisimman kauas siitä saasteesta).
Tämän kaiken vuoksi ääneni olisi anti-Bartomeu -ääni, eli se menisi sille, joka tulisi todennäköisimmin asettamaan Bartomeulle kovimman vastuksen, eli Laportalle. Mutta Laportassa ongelmana on, että häneen ei voi luottaa. Laportan ensimmäisen kauden konnankoukut ja suruton seuran rahojen käyttäminen vääriin asioihin ei voi enää toistua. Onko Laporta oppinut virheistään? Haluan uskoa ja toivoa, että on. Sillä juristi Laporta on virheistään huolimatta ammattitaitoisempi työssään kuin mitä ikikatkera Rosell ja sätkynukke Bartomeu ikinä olivat. Laporta käänsi Boixos Noisille selkänsä ja eväsi heiltä pääsyn Camp Noulle (tai lähinnä eväsi Boixosin bannerien käytön siellä), mikä teki hänestä ultrien vihollisen numero 1. Mutta sen kanssa pitää vain elää. Nykyfutiksen suunta megaseuroilla on menossa tai jopa jo mennyt siihen, että ultrilta evätään pääsy stadionille väkivallan pelossa, jotta turistit saavat syödä katkarapuleipänsä (hiljaisella) stadionilla rauhassa.
Joku ihmetteli, miksi Bartomeu silti pitkästä syntilistastaan ja Roselliin sekaantumisesta (heh) huolimatta lähti paalupaikalta vaalipäivään. Avain on ymmärtää se, miten vaalit voitetaan. Bartomeu ja Rosell ymmärsivät tämän jo tähän vuoteen saakka kestäneen valtakauden alussa. Ensinnäkin, täytyy pystyä kontrolloimaan äänestäjien määrää. Kun Rosell ja Bartomeu astuivat valtaan 2010, vaikeutettiin seuran viralliseksi jäseneksi liittymistä huomattavasti (vaatii nykyään muutaman vuoden kestävän koejäsenenä olemisen ennen varsinaiseksi jäseneksi pääsemistä ja sen eduista hyötymistä). Sittemmin 2013-2014 Rosell ja Bartomeu aloittivat niin sanotun censuksen jäsenien keskuudessa, eli jäsenet käytiin läpi yksi kerrallaan ja jokaisen piti todistaa olevansa elossa ja olemassa oleva ihminen (yllättävän monen ulkomaalaisen jäsenen kohdalla tämä ohjelma ajoi jäsenyyden päättymiseen). Näin jäsenten määrä saatiin karsittua reiluun 109 tuhanteen.
Näillä tavoin Rosell&Barto -kaksikko sai pidettyä jäsenten (eli äänestäjien) määrän hallinnassa ja mahdollisimman alhaisena, mikä oli oleellinen osa Bartomeun kamppanjaa tänä keväänä. Ensin Rosellin, sittemmin Bartomeun pyrkimys on ollut kaventaa seuran jäsenistö niin kapealle kuin mahdollista ja vieläpä niin, että siltä löytyy paikallinen katalaaniydin, josta suuri osa kannattaa heitä. Ydinryhmän kontrolloiminen ja heihin vaikuttaminen on helpompaa kuin hajallaan ympäri maailmaa olevien äänestäjien kontrolloiminen. Bartomeu onkin ehdokkaista selvästi eniten tehnyt niin sanottua ovelta ovelle kamppanjointia ja puhunut paikallisille socioille, kun taas Laporta on enemmän keskittynyt median edessä puhumiseen. Lisäksi ydinryhmässä on paljon ikäihmisiä, jotka eivät osaa englantia tai käytä internettiä eivätkä siten lue muita kuin paikallisen median julkaisuja. Paikallinen media tunnetusti on ollut enemmän tai vähemmän Rosellin/Bartomeun kahleissa viimeiset vuodet. Rosellin&Bartomeun leirin tavoite on niin ikään ollut vähentää äänestysprosenttia, mikä tarkoittaa epäluotettavampaa vaalitulosta, koska vaalit voittaa se, joka saa oman leirinsä edustajia parhaiten vaaliuurnille. Tähän kun vielä lisää sen, että Rosell&Bartomeu toimivat todella aktiivisesti paikallisten penyoiden kanssa varsinkin vaalikautensa alussa (2010-2012), voi heidän leirin vaalistrategian huomata varsin viisaaksi. Jos paikalliset penyat edelleen tuntevat itsensä yhtä voidelluiksi ja tyytyväisiksi Bartomeun alaisuudessa, ei edes Laportalla tule olemaan mitään mahdollisuuksia syöstä Bartomeuta vallasta.
Näin ollen Bartomeu vaikuttaa etukäteen ajateltuna voittajalta. Pogban piti olla Bartomeun vahvin kortti ennen triplaa, mutta kevään triplan myötä hänen ei ole tarvinnut tehdä edes paljoa. Laporta nappasi parissa viikossa kesäkuun aikana Pogba-kortin Bartomeun kädestä ja on vakuutellut aina näihin päiviin saakka, että jos hänet (Laporta) valitaan presidentiksi, tulee Pogba hyvin todennäköisesti pelaamaan Barcelonassa ensi kesästä alkaen, mikäli vain Luis Enrique näin haluaa. Niinpä Bartomeu joutui kääntämään katseensa muualle (Arda Turan) ja käytti valtaansa häikäilemättömästi hyväkseen. Bartomeu ei pelkästään hankkinut Turania, vaan hän kertoi Luis Enriquen pyytäneen seuraa hankkimaan turkkilaisen. Pyysi Enrique koskaan oikeasti häntä tai ei, ainakaan Lucholla ei enää töihin palatessaan ollut mahdollisuutta kiistää tätä väitettä, koska Turan oli jo osa joukkuetta. Fiksu siirto Bartomeun leiriltä.
Laporta ei ole luotettava, mutta enemmän minua pelottaa se, mitä tapahtuu FC Barcelonalle seuraavan kuuden vuoden aikana Bartomeun käsissä...
Edit:
4ª hora, 4º récord de participación: 22.166 (2015), 21.570 (2010), 18.799 (2003), 17.168 (2000) y 10.398 (1997)
Ainakin äänimäärä on tähän mennessä ollut ennätyksellistä...
