Kisat paketissa. Mitä jäi käteen? Yhteenvedon aika.

[Müllermilch]

-Kaikkien aikojen kisat, yksinkertaisesti en voi kuvitellakaan parempia. Paras joukkue voitti, juuri sopivassa suhteessa yllätyksiä ja sulamisia
-Hollanti - Espanja perseraiskaus+iki-inhokkini Espanjan floppaaminen, sama Italian ja lädien kohdalla
-Sympaattisten Kolumbian ja Chilen hyvät otteet
-Meksikon koutsi
-Loistavat maalivahtisuoritukset
-Tuomaritoiminta pääasiassa hyvää muutamaa ensimmäistä peliä lukuunottamatta
-Costa Rican jättiyllätys
-Kreikka teki sen melkein taas
-Pelaajista parhaiten esiin nousivat James, Müller, Navas ja etenkin Neuer. Ainiin, ja Suarez
-Klose kaikkien aikojen maalintekijä
-Brasilian puolustus ratkaisupeleissä
-Bayernin ylivoimaa maalintekijätilastoissa
-Ja lopuksi tietenkin Saksa, joka voitti ansaitusti mestaruuden upealla (joukkue)pelillä. En tule koskaan unohtamaan tuota sunnuntai-iltaa, kun olin todistamassa mestaruusjuhlia Berliinin Brandenburgin portilla..
-Finaaliparin (ja voittajan) osasin ennustaa täydellisesti ennen kisoja .

[Vorssander]

http://yle.fi/urheilu/maalina_maracana_makeaa_mahan_taydelta/7368259
Tuolta löytyy vielä Erkka V. Lehtolan yhteenveto kisakuukaudesta.

[kokhei]

Olen Erkan kanssa samaa mieltä.

[Baresi]

https://www.youtube.com/watch?v=pzqUV9tYtf0

lakupiippumiehen viimeinen sana mm-kisoista. tjeu

[Callit]

Nostetaas vähän ylös, kun on sopivasti puoli vuotta juuri kulunut.

Päällimmäinen muisto kisoista on tietysti 40 vuotta kannattamani joukkueen mestaruus. Niitä tulee sen verran harvoin ja ilman takuita uusinnoista, että sitä tikkaria tulee imettyä suht pitkään ja ennen kaikkea hyvin tyytyväisin mielin.

Muutoin mieleen jäi taas hyvät, jännittävät ja osin yllätykselliset matsit. Näinhän on ollut jo monissa aikaisemmissakin kisoissa. Yllätykset ovat toki aina suhteellinen käsite, mitään superyllättävää ei oikein muistu mieleen. No, ehkä Costa Rican jatkopaikka ohi sekä Italian että Englannin oli jotain hyvinkin odottamatonta. Ansaittua toki myös. Kolminkertaisen arvokisamestarin konttaaminen oli odotettua tai odottamatonta, ihan kuinka vaan. Siinähän toistui Ranskan kohtalo 2002 kisoista lähes täysin. Semifinaaleissa nähtiin sitten usual suspectit paitsi, että Espanja oli vaihtunut Argentinaan.

Taktisessa mielessä ei nähtävissä ollut mitään uutta, vaikka van Gaalin 3 puolustajan linjaa uutuutena kaupattiinkin. Myöskään Neuerin liberopelaamisessa ei ollut mitään uutta. Jannu vaan vei sen pelitavan uuteen huippuun, mikä ehkä hämäsi joitain tarkkailijoita.

Partavaahto teki debyyttinsä, mikä nauratti aika lailla. Idea siitä oli meikäläisellä ja varmaan monella muullakin jo joskus 80-luvulla. Itse vaan en ollut niin kemisti, että olisin tajunnut kehittää tuollaisen haihtuvan. Sinänsähän se on keksintönä varsin turha, koska tuomarin auktoriteetin pitäisi riittää pitämään hipsuttelijat kurissa. Mutta eihän se riitä, se tiedetään. Eikä se riittänyt aina tuon vaahdonkaan kanssa, kun vaahto ylitettiin monta kertaa. 

[kokistuoppi]

Kolmen/viiden linjalla taitaa pelata valtaosa Serie A:n joukkueista, joten ei kai sitä sentään miksikään uudeksi keksinnöksi väitetty. Lähinnä kai muoti-ilmiöksi joka olisi taas tekemässä tuloaan laajemminkin. Tiedä nyt sitten, ainahan sillä joku jossakin pelaa.

[Guarin]

1990 ainakin jo nämä kolmen/viiden linjat.

[Callit]

1990 ainakin jo nämä kolmen/viiden linjat.

Saksassahan 352 oli jonkinlainen valtiomuoto vuosikymmenien ajan. MM98:n jälkeen sitten viisaat totesivat, ettei se kelpaa modernisti laitoja käyttäviä joukkueita vastaan, ja uskomattoman lyhyessä ajassa käytännössä koko maa siirtyi 442:een. Merkittävä osa siitä oli siirtyminen liberopelistä kahteen toppariin. Kreikan Euroopan mestaruus vuonna 2004 352:lla ei muuttanut ajattelua, mutta lienee todistanut aika monelle, ettei tuijottaminen suuntanumeroihin ole se olennaisin asia.

En sinänsä väitä, että vuoden 98 johtopäätös olisi ollut täysin väärä. Kolmen pakin heikkous on, jos liike ei ole kunnossa, on juuri haavoittuvuus laidalla. Tämä ilmeni todella karmealla tavalla viimeisessä Schalke-Selssi matsissa, missä Selssi sai pallon jatkuvasti ylös pelaamalla ylivoiman laidalle. Pääasia on kuitenkin aina ryhmän liike.

[SOINIO]

Sen sijaan van Gaalin ainakin joissain otteluissa käyttämä melko puhdaskin miesvartiointi oli, ei nyt tietenkään mitään uutta, mutta aika harvinaista nykypäivänä.

Tästä nyt on puhuttu taktiikkakeskusteluissa monesti, mutta yhden kärjen pelihän se pitkälti kolmen alakerran "tappoi". Otonkin lähtokohtana oli nähdäkseni aikanaan juuri "ylimääräisen miehen periaate", kun Kreikka pelasi Ranskaa (Trezeguet, Henry) ja Tsekkiä (Koller, Baros) kolmen alakerralla ja Portugalia (Pauleta) vastaan neljän linjalla. Sakujen ana-lyyseistä en sen enempää tiedä, mutta 1998 se putosi kuitenkin Kroatialle, joka myös pelasi 3-5-2:lla (toki Saksa pelasi 50 minuuttia alivoimalla).

[Callit]

Sakujen ana-lyyseistä en sen enempää tiedä, mutta 1998 se putosi kuitenkin Kroatialle, joka myös pelasi 3-5-2:lla (toki Saksa pelasi 50 minuuttia alivoimalla).

Kroatia-tappiolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan esikuviksi otettiin Ranska, Brasilia ja Hollanti. Toki tietysti muitakin. Itse näen asian niin, että siirtyminen 4 linjaan johtui ihan muista syistä kuin yhden kärjen vastustajista. Vai kuinka moni joukkue pelasi esim. 2004 eeämmissä yhdellä kärjellä? Ei vissiin kovin moni. Mainiossa kirjassa Tor! saksalainen kirjoittaja (Lichtenberger tms?) kirjoittaa siitä kuinka nykyaikaisessa futiksessa jokapaikan liberon työtehtäviä oli niin paljon, ettei kukaan voinut niihin kaikkiin pystyä ja ehtiä. Se lienee pitänyt osittain paikkaansa, mutta muuttunee hapatukseksi, kun joku nerokas tai melkein nerokas valmentaja keksii ryhtyä käyttämään liberoa, ja kohdalle tulee vielä menestystäkin. Yksi mahdollisuus tähän tulee, jos joku kutospaikan pelaaja innostuu juoksemaan vielä nykyistäkin alemmas. Voin hyvin kuvitella jonkun Kramerin juoksevan 15 km matseissa ja ansaitsevan tittelin "liberokutonen". Tämä siis vähän kieliposkessa. Tarkoitus oli ja on hymähdellä näille muka uusille taktiikoille ja niitä kiiluvin silmin ihaileville muka-asiantuntijoille ja faneille.

[SOINIO]

Olet varmaan ihan oikeassa siinä, että vielä vuoden 2004 kisoissa kahden kärjen peli oli aika yleistä. Kuitenkin pelasipa vastaavasti arvokisamestareista Scolarin Brasilia kolmen alakerralla ja samoin siis Kreikka kaksi vuotta myöhemmin. Vasta noihin aikoihin taisivat syntyä, esimerkiksi Mourinhon ja Benitezin ansiosta, lopulliset alkusoitot 4-3-3:n ja 4-2-3-1:n dominanssille.

Liberosta luopuminenhan ei vielä tarkoita sinänsä kolmen alakerrasta luopumista, vaan nykyisinhän pelataan kolmella topparilla ihan aluetta. Käsittääkseni myöskin Ottmarin CL-Bayern ja Völlerin MM-hopeamiehistökin pelasivat kolmen topparin linjalla aikoinaan.

[Callit]

Liberosta luopuminenhan ei vielä tarkoita sinänsä kolmen alakerrasta luopumista, vaan nykyisinhän pelataan kolmella topparilla ihan aluetta. Käsittääkseni myöskin Ottmarin CL-Bayern ja Völlerin MM-hopeamiehistökin pelasivat kolmen topparin linjalla aikoinaan.

Pakko sanoa, että yllätyin siitä, että Hitzin jengi oli kolmen selkeän keskuspakin (Kuffour, Anderson, Linke) porukka plus Sagnol ja Lizarazu laidoilla. Völlerin menestysreseptihän oli se, että oikealla laidalla oli pakkina  alati nouseva Frings, joka oli hommassaan kertakaikkisen loistava. Keskuspakkiparina touhusivat Ramelowski ja Linke, joista Ramelowski oli kyllä  selkeästi libero. Niin sitä ainakin tituleerattiin. Puolustuksessahan aluepelaaminen on valttia, nostan Arrigo Sachin ja kumppaneille hattua, mutta omalla rankkarialueella paineen alla miehet eivät enää vaihdu, vaan peli menee väkisin miesvartioinniksi.

Vahvaa OT-leimaa, mutta ihan mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia ja muistoja. 

[SOINIO]

Itseni ainakin on vaikeaa hahmottaa sanaa libero muutoin kuin siten, että pelataan todella kahdella miesvartioijalla ja näiden taustalla on sitten yksi vapaa mies. Beckenbauermaista pallollista peliä ja nousuja tekevää puolustajaa voi toki pelata ihan neljän linjassakin tyyliin vaikkapa Hummels. Lisäksi nykyään toki puhutaan myös "sweeper keepereistä" tyyliin Neuer ja LLoris. Sekin on ihan arkipäiväistä, että pallollisessa vaiheessa ankkuri putoaa topparien väliin avaamaan peliä. Samoin esimerkiksi keskityspalloissa kyllähän ankkuri voi pudota topparien väliin muodostamaan viiden linjan.

Se nyt tuli vielä mieleen, että enpä tiedä, että missä määrin voi puhua "modernista laitapelistä" vuoden 1998 finalistien kohdalla, sillä Ranskahan pelasi tunnetusti (tärkeimmät pelit) joulukuusella, kun taas Brasilia taisi pelata 4-2-2-2 "taikaneliöllä" Rivaldon ja Leonardon pelatessa Dungan ja Cesar Sampaion yläpuolella. Nousevat pakit toki molemmilla olivat kirkkainta maailmanluokkaa ja sitä kautta moderneja.

[Callit]

Nousevat pakit toki molemmilla olivat kirkkainta maailmanluokkaa ja sitä kautta moderneja.

Ehdottomasti oli, joo. Näihin moderneiksi tai vanhanaikaisiksi leimaamisten kanssahan pitää aina olla varovainen, mutta allekirjoitan kyllä sen, että hyvällä liikkumisella ko. joukkueet saivat aikaan mukavasti ylivoimatilanteita laidalle.