Tekniikka
 Poissa
|
 |
Vastaus #2811 : 27.12.2014 klo 22:45:46 |
|
Ei näköjään ketään kiinnostanut raapustaa puolivuotisarviota, jota voisi quottailla, joten täytyy raapustaa se itse.
e/ en niin tarkasti miettinyt, onko pelaaja hyökkääjä vai kk-pelaaja, vaan pelipaikat ovat sinne päin. Kyllä ne löysästi noudattavaat linjaa maalivahdit-puolustajat-keskikenttäpelaajat-hyökkääjät, mutta ei siihen kannata tarttua, jos joku joku pelaaja kuuluu toisen näkemykseen mukaan vaikka hyökkäykseen.
Maalivahdit
Wojciech Szczesny
Jakaa tuttuun tapaan mielipideitä. Itse allekirjoitan osan kritiistä, mutta siltikin väitän, ettei kyseessä on parempi maalivahti kuin pravda virallisessa kannassaan väittää. Tämä syksy on ollut jälleen Arsenalilta sitä tavanomaisempaa, haparoivaa ja hasardiherkkää puolustamista, mikä vaikuttaa myös Szczesnyyn. Nuorelta maalivahdilta ei mielestäni voi odottaa puolustuksen kannattelemista, kun kesuspuolustuksessa ja keskikentällä on melkein poikkeuksetta paljon kokeneempia pelaajia, jotka nekään eivät saa puolustamiseen järjestystä. Ennemän haparoivat kuin Szczesny. Edelleenkin ei tule mielen montaakaan maalia/tilannetta, joka menisi Szczesnyn piikkiin ja kukkakepin sättiminen onkin siihen nähden mielestäni kohtuutonta. Arvosana: 7/10.
David Ospina
Liian vähän pelejä. Ei arvosanaa.
Damian Martinez
Oli odotuksiin nähden todella varmaotteinen ja hoiti etenkin keksitykset ja kukkupallot suuremmitta ongelmitta, mitä Arsenalin maalivahdilta pitääkin vaatia. Kuitenkin vähän pelejä, että arvosana jää antamatta.
Maalivahdit ovat yksi eniten faneja jakava alue ja monet huusivat Opsinaa kehiin ennen vammaansa. Yhtä paljon huudetaan myös kokonaan uuden moken perään. Ospina ja Martinez saattavat olla Szczesnyn tasoa tai parempiakin maalivahteja, mutta ongelma tässä on Szczesnyn hg-status. Jos Szczesnyn haluaa syrjäyttää, sitten pitää olla Szczesnyä huomattavasti parempi, sillä jos Wenger on sitä mieltä, että kaikki ovat jotakuinkin yhtä hyviä, Wenger tietenkin suosii hg-statuksella pelaavaa Szczesnyä. Tässä Wenger on mielestäni oikeassa. Valioliigassa tasokkaat hg-pelaajat ovat arvokkaita, koska saaret eivät tuota liukuhihnalta lahjakkaita junnuja etenkään hyökkäyksen ja keskikentän pelipaikoille. Niinpä ne tarpeeksi tasokkaat hg-pelaajat on pystyttävä ammentamaan paljon pienemmästä määrästä pelaajia ja maalivahtivalinnassa hg-tason painottaminen vaikuttaa järkevältä ratkaisulta.
Per Mertasacker
Ollut olemukseltaan aina flegu, mutta tällä kaudella vielä normaalia flegumpi. Aina myöhässä, usien väärässä paikassa, tekeytyi jopa mahdollisimman pieneksi, jotta Skrtelillä ei ole estettä pallon puskemiseen maaliin. Yksi selitys on Koscielnyn puuttuminen ja heikko keskikentän pohja. Mertesackerin kaltainen hidas ja kankea torni vaatii vierelleen keveäjalkaisen ja hyvällä liikella varustetun rämäpään, jollaista ei Koscielnyn puuttuessa ole ollut.
Toinen ja se ikävämpi mahdollisuus on sitten mukvavoituminen. Ehkä ne kevään ja kesän pokaalit, maajoukkueuran lopettaminen ja iän alkaminen kolmosella on saanut Mertesackerin ottamaan hieman rennommin. Kyllä tuon pelaamista tulee väkisin pienet Campbell-vibat, vaikka samanlaista possu-efektiä tuskin on tulossa. Arvosana: 7-.
Laurent Koscielny
Koscielny on näköjään pelannut enemmän pelejä kuin muistin, yhteensä kymmenen ja niihinkään en laskenut Community Shieldiä. Tiedä sitten mistä tällainen blackout johtuu, mutta ei kyllä oikein minkäänlaista muistikuvaa pelaajan otteista tällä kaudella. Joku muu arvioikoon, jos siltä tuntuu.
Toivottavasti syksyn vammat eivät sitten ole mitään enteitä uran laskusuunnalle. Toki Koscielnynn ura väkisin pian hiipumaan, mutta jos nyt muutaman kauden vielä jaksaisi. Koscielnyn taso on kuitenkin aina perustunut siihen, että on varustettu toppariksi hyvällä nopeudella, liikkeellä sekä rämäpäisyydellään. Wenger on toivottavasti ihan tämänkin takia hankkimassa uutta topparia tammikuussa. Vermaelen ehti jo näyttämään kuinka dramaattista tason lasku on kun pitkä vamma vie tuollaiselta pelaajalta nopeuden ja terävyyden liikkeestä.
Ei arvosanaa.
Calum Chambers
Pelasi alkukaudesta todellakin yli odotusten, vaikka välillä virheitä tulikin. Sitten tuli siirto laitapakiksi ja taso on ollut siitä lähtien vaihtelevaa. Jossain peleissä aivan kusessa ja toisissa ihan ok. Mutta ei meno laitapakkina ole ollut niin vakuuttavaa niissä paremmissakaan peleissä, vaan hitauden ja kankeuden tuoman rajoittuneisuuden huomasi etenkin hyökkäyspäässä. Arvosana: 7,5.
Kieran Gibbs
Selvästi parhaiten onnistunut puolustuspään pelaaj syyskaudella. Puolustanut jotakuinkin viime kausien hyvällä perustasollaan ja pystynyt parantamaan hyökkäyspelaamista viime kausien tasapaksusta Sagna-vaihteesta. Kykyä Gibbsillä on hyökkäyssuuntaan ollut aina, mutta tiedä sitten onko tasapaksuus johtunut roolituksesta vai pelaajasta itsestään. Joka tapauksessa tällä kaudella on nähty jälleen sitä vuosien takaista Gibbsiä eli hyviä, onnistuneita haastoja ja viime kausia parempia viimeisiä ratkaisuja. Arvosana: 8.
Hector Bellerin
Superlupaus, joka pääsi alkukaudesta otsikoihin löymällä Walcottin ennätyksen 40 metrillä. Kentällä vain kuudessa pelissä, mutta Stoke-peli poislukien pelannut vähintääkin mukiinmenevästi ja ollut yhdessä pelissä aivan loistava. Siitä ei ole epäilystäkään, että Bellerin on pelaajana Chambersia selvästi lahjakkaampi ja myös sopivampi laitapakiksi, joten tämä taisto kääntyy kyllä ihan omalla painollaan Bellerinin hyväksi. Toki tällä taitotason ja nopeuden yhdistelmällä pelipaikaksi voikin muodostua laitahyökkääjä, sillä Wengeriä - tai sitten seuraajaaa - luulisi kiinnostavan tehdä Bellerinin kanssa "balet".
Kuinkahan monta vuotta menee kun saamme ensimmäisen kerran kuulla Barca-DNA:sta? Arvosanaa jää antamatta liian vähäisen pelimäärän takia.
Nacho Monreal
Pelannut pääasiassa topparina ja suoriutunut juuri niin hyvin/huonosti kuin laitapakilta voi odottaa. Mielestäni on epäreilua kritisoida esityksistä, jotka voi laittaa managerin aivopierujen piikkiin, joten ei tästä sen enempää. Arvosana: 7.
Mathieu Debuchy
Liian vähän pelejä, etenkin ensimmäistä kauttaan seurassa pelaavalle pelaajalle. Ei arvosanaa.
Keskikenttä
Aaron Ramsey
Aivan kauden alussa Ramsey vaikutti jattkavan siitä mihin viime kaudella jäi, mutta esitysten taso laski nopeasti ja vammat ovat vaivanneet. Taisikin pelata puolipakolla keskenkuntoisena kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Useissa peleissä oli havaittavissa myös pieniä diivan elkeitä, aina ei puolustaminen maistunut ja oli selvästi hirveä paine saada oma nimi maalitilastoihin, mikä näkyi itsekkyytenä ja epätoivoisina kaukolaukauksina. Alkoi kuitenkin pikku hiljaa näyttämään omalta itseltään, mutta loukkaantu heti päästyään takaisin huippuvireeseen. Arvosana: 7-.
Jack Wilshere
Vammaa vamman perään, joten taidampa jättää arvosanan antamatta. Monet ovat kommentoineet Wilsheren vammoihin, että on nuori pelaaja ja pari pitkää vammaa saattoi olla huonoa tuuria, joka ei toistu. Enää ei kuitenkaan ole (ainakaan futaajaksi) niin nuori poika, sillä ikää tulee mittariin tammikuun ensimmäinen päivä 23 vuotta. Valioliigan eliittiin on kyllä edelleenkin mahdollisuudet, mutta se vaatisi todellakin nopeaa loppua jatkuville vammoille. Sen suhteen ei näytä kovin lupaavalta.
Sen verran on puolusteltava, että Wilshere lienee se kk-pelaaja, jonka tasoon vaikuttaa eniten Wengerin Barca-imitaatio. Tällainen hyperaktiivinen terrieri mielestäni vaatii vierelleen juurikin sen isokokoisen, vahvan kk-pelaajan, jotta Wilshere pääsisi vapaammin käyttämään liikkuvuuttaan niin hyökkäys- kuin puolustuspelissä.
Santi Cazorla
Alkukaudella jatkoi siitä mihin edellisellä jäi eli esitykset olivat hirveää kuraa. Özilin vamma yötä pääsi sitten pelaamaan itselleen sopivimmalla kymppipaikalla ja sen on alkanut huomaamaan kohentuneessa tasossa. Laidalla Cazorla on turhauttava neppailija, mutta pelin keskipisteessä sujuu paremmin, kun saa kaikki syöttösuunnat käyttöönsä ja enemmin mahdollisuuksia edetä seinillä. Özilin paeluun myötä Wengerillä onkin sitten valinta edessä, jossa tosin luultavasti päädytään wengermäiseen ratkaisuun ja siirretään jompi kumpi neppailemaan laidalle. Arvosana 8-.
Mesut Özil
Liian vähän pelejä, jotta niiden pohjalta kehtaa arvioida, mutta tästä pelaajasta on joka tapauksessa jokunen rivi avauduttava. Jotkut ovat tuomitsemassa jo flopiksi, jotkut ovat sillä, että nyt on todellakin alettavata tapahtumaan. Jotkut sitten ovat edelleen odottavaiselle kannalla. Itse en ole vielä tuomitsemassa, mutta onhan se totta, että Özilin on piakkoin todistettava olevansa sen järkyttävän hintalappunsa arvoinen.
Mikään ei todellakaan ole pelaajan lahjakkuudesta kiinni. Luultavasti koko joukkueen lahjakkain pelaaja, jos lahjakkuutta lähestyy teknisten ominaisuuksien kautta. Tätä tuskin kukaan kiistäkään ja pikemminkin pelajan mentaalista puolta on kyseenalaistettu. Usein tämä saattaa johtuakin siitäkin, että Özil on hieman arvamaaton - ja valitettavasti, myös ailahteleva - taiteilija, jonka kehonkieli, eleet saattavat antaa vaikutuksen välinpitämättömyydestä. Vähän kuten Mertesackerin kohdalla, mutta eri syistä.
Özil on ainakin mielestäni myös olosuhteiden uhri, ainakin osittain. Oli seuran saapuessaaan aivan hurjassa vireessä ja viime kauden syöttötilastot olisivat olleet reilusti komeammat, jos Walcott ei olisi sählännytt kaikkia Özilin järjestämisiä läpiajoja. Sitten Walcott loukkaantui ja siihen kusi Özilinkin pääasiallinen tarkoitus. Ramsey pystyi toki jossain määrin pystyjuoksuillaan kompensoimaan Walcottin puutetta, mutta kyllä Özilin kannalta tärkein pelaaja oli silti Walcott. Etenkin vastaiskuissa Walcottin puutteen huomasi.
Wenger toki reagoi sinällänsä oikein. Osti nopean ja sähäkän Sanchezin, jonka pitäisi olla Özilille sopiva pelaava hyökkäykseen. Wenger kusi vaan homman siihen, että on ostanut aivan liikaa taitavia, pukkunäppäriä kk-pelaajia joukkueeseen ja houkutus Barca-imitaation jatkamiseen oli sen verran suuri, että Özil tungettiin laidalle, jossa on Cazorlaakin huonompi. Sen jälkeen Özil loukkaantuikin.
Özilillä on edelleen paljon todistettavaa, mutta mielestäni siihen on aikaisempaa paremmat edellytykset kunhan palaa pelikentillä. Olettaen tietenkin, että pääsee pelaamaan keskelle ja Wenger unohtaa Barca-imitaationsa eikä peluuta Cazorklaa laidalle. Nyt joukkueessa on Sanchez ja sen lisäksi myös AOC, jotka ovat viime kauden vaihtoehdompia paljon kyvyykkämpiä pelaajia juoksemaan niihin Özilin pystysyötteihin. Walcott myös, mikä joskus palaa kentille ja pysyy pelikunnossa.
Özil ei ainakaan omastani mielestäni ole käännetty kortti, ei todellakaan. Pikemminkin Özil voi olla nimeenomaan se palanen, joka nostaa hyökkäämiseen uudelle tasolle. Vaikka Cazorla onkin parantanut ja pelannut hyvin viime aikoina, en vaan osaa pitää spanskia Özilin tasoisena pelaajana.
Niin juu, ei siis arvosanaa liian vähäisen pelimäärän takia.
Mikel Arteta
Vain yhdeksässä pelissä kentällä (Communityä ei lasketa), mutta taidan silti raapustaa arvion. Niin monivuotinen pelaaja ja meno ei ole poikennut viime kaudesta yhtään. Se on tällaista kun sen enempää jalat tai voimakaan ei riitä. Artetan ainoa hyvä puoli taitotaso, pallo todellakin pysyy jalassa haltuunotoissa ja syötöt napsahtavat tarkasti omille pelaajille. Siihen kuitenkin jää. Siltikin niin hidas ja heiveröinen, ettei millään vaan pärjää keskikentän pohjalla. Ensimmäisille kausillaan Arteta ehti sentään vastustajan sukille, mutta viime sekä tällä kaudella se on oikeasti alkanut vaikuttamaan siltä ettei jalat riitä enää edes sukittamiseen. Sopimus loppuu tähän kauteen ja toivottavasti sitä ei jatketa. Arvosana: 6,5.
Mathieu Flamini
Wengerin toissakesän paniikkihankinta, joka hoitaa hommansa vain välttävästi. Tosin on viimeisten kuukausien aikana rauhoittunut ja ottanut tällä kaudella 14 liigapeliin vain kolme keltaista, mikä on todella vähän Flaminille. On kuitenkin fysiikaltaan vain hieman Artetaa edellä ja taitasossa sekä peliälyssä reilussa jäljessä, joten on jokseenkin yhtä hyödytön keskikentän pohjalla. Saisi lähteä samalla ovenavauksella Artetan kanssa. Arvosana: 6,5.
Tomas Rosicky
Liina vähän pelejä. Ei arvosanaa.
Hyökkääjät
Alexis Sanchez
Loistava hankinta ja ehdottomasti joukkueen paras pelaaja tähän mennessä kautta. Gervinhoa muistellessa ei voi kuin todeta, että laadusta todellakin kannattaa maksaa. Viime aikoinakin ollut pienessä laskusuunnassa, mikä voi osittain johtua väsymyksestä, mutta myös siitä, että Wenger on viime peleissä peluuttanut Giroudia ja Welbeckiä samaan aikaan. Tähän kun lisätään vielä Cazorlan kasvanut rooli keskustassa, Sanchezilla on ollut vähemmän mahdollisuuksia pelata sitä ominaisinta peliään vastustajien keskellä, pienissä väleissä, joissa on parhaimmillaan. Onneksi sai kuprua vastaan maalin, joka ainakin tuuletuksesta päätelleen oli helpottava. Arvosana: 9.
Alex Oxlade-Chamberlain
Vahvaa nousujohteisuutta aikaisempaan nähden - siis laidalle pelatessaan. Keskikentälle ei oikein taito ja maltti riitä. Laidalle pelatessaan AOC on kuitenkin päässyt eroon pahimmista synneissään. Aikaisemmin haahuili monesti pelin ulkopuolella, teki juoksuja johonkin umpikujaan kulmalipulle ja juoksi laput silmissä vastustajia päin. Nimenomaan tähän on tullut parannusta: ei enää haahuile pelin ulkopuolella ja haastoihin sekä juoksuihin on tullut lisää määrätietoisuutta. Maali- ja syöttötilastoissa vahva meno ei ole vielä näkynyt, mutta itse asiassa useampi maalin johtanut hyökkäys on alkanut nimenomaan AOC:n puolesta kentästä lähtenestä rynnistyksestä, joka imee aina sen pari vastustajaa puoleensa ja saa samalle oman joukkueen liikkeelle. Ehkä tässä on vihdoin se Arsenanalin pelaaja, joka ihan nopeuden ja voiman yhdistelmällä pystyy väkisin rynnimään 1-2 vastusajan ohi ja luomaan siten nopean hyökkäyksen. Arvosana: 8+.
Danny Welbeck
Wengerin viimeisin ja kallein paniikkihankinta. Aloitta odotuksiin nähden lupaavasti, mutta osoittautui nopeasti odotusten kaltaiseksi koikkelehtijaksi. Jatkuvat avauspaikat ovat varmaankin loukkaantumisten ja hintalapun yhdistelmää, mutta tuskimpa Welbeck kauan avauksessa pysyy kunhan rinki alkaa taas olemaan terveempi.
Welbeckillä voisi kyllä olla käyttöä tarkasti roolitettuna työhevosena. Onhan tuo fysiikaltaan kova: kohtalaisen nopea, ketterä, mutta silti kohtalaisen voimakas ja myös ihan hyvä päällä. Todella hyvä prässäämään ja voittamaan pallon takaisin, joten voisi hyvinkin mennä nöyränä työhevosena jommalla kummalla laidalla. Wenger tuskin tällaiseen kuitenkaan rupeaa, sillä Wenger laskee hyökkääjien hyödyn ensin tehoissa ja sitten vasta muissa asioissa. Tehot ovat kuitenkin niin heppoisia, että tippunee penkin puolelle. Arvosana 6,5.
Olivier Giroud
Liian vähän pelejä. Ei arvosanaa. Viime ottelun pimenemistä tuskin tarvitsee kommentoida.
Theo Walcott
Tullut kaksi kertaa vaihdosta, joten arvosanakin jää antamatta. Wengerin sokea luotto näin loukkaantusherkkiin pelaajien on kuitenkin loputtava. Siitä maksetaan jälleen.
Joel Campbell
Energinen ja yritteliäs, mutta ei taida kuitenkaan olla riittävän hyvä. Sopimusta ensi kausi jäljellä, joten siirtynee talvella tai ensi kesänä pienellä siirtokorvauksella.
Lukas Podolski
Edelleenkin pelaaja, josta on vaikea muodostaa miepidettä. Ehkäpä koko liigan paras viimeistelijä ja melkeimpä väittäisin, että Podolskin vasuri on liigan kovin ja tarkin piiska. Mutta siihen se sittenkin jääkin. Ekalla kaudellaan Podolskin hyöty ei rajouttunut maalintekoon, vaan oli lisäksi tasapainottava, moleen suuntiin tunnollisella ravaaja pelaaja. Ei taida jalat kuitenkaan enää riittää siihen rooliin. Kärkeen Podolski on taas aivan liian staattinen, paitsi silloin kun kyllästyy ylhäällä kyttäämiseen ja tippuu liian alas rakentamaan peliä.
Podolskilla pitäisi olla vielä muutama hyvä kausi jäljellä, etenkin jos siirtyy makaronien kävelyvauhtiliigaan. Sekä seuran että pelaajan kannalta paras vaihtoehto olisi varmaankin juuri kevätlaina Interiin, sillä tuo on niitä harvoja seuroja, joka varmaankin pystyy maksamaan riittävän kovaa palkkaa. Siellä onnistunut kevätkausi ja Podolskista voi edelleen saada lähemmän kympin siirtokorvauksena.
Liian vähän pelejä, joten arvosanakin jää antamatta.
Arsene Wenger
Tästä tuleekin ylivoimaisesti pisin. Kaikkea Wenger ei ole vetänyt aivan vihkoon. Sanchez oli huippuluokan hankinta ja todellakin oikeansuuntainen sen jälkeen kun Özilin käyttätarkoitus kusi siihen, että Walcott oli melkein koko viime kauden sivussa. Chambers oli myös oivallinen haku, sillä topparipari alkaa lähennellä kriittistä ikää ja syksyn perusteella on kyseenalaista pystyykö kumpikaan palaamaan viime kauden tasolleen. Myäs Debuchy oli juuri sitä mitä tarvittiiin, kun taustalla on tulossa erittäin lupaava, alle parikymppinen oikea laitapakki.
Siihen ne onnistumiset sitten tosin jäivät. Jo toista kesää putkeen Wenger ei tehnyt tarpeeksi ja jahkailuillaan sekä odottamalla "täydellistä siirtoa" joutuikin sitten tyytymään kärjessä paniikkihankintaan, eikä saanut vahvistusta keskikentälle. Sama tapahtui toissakesänäkin, jolloin Wengerillä oli mahdollisuus hankkia Higuain ja yhden version mukaan se olikin Wenger, joka peruutti valmiin siirron, koska luulikin saavansa Suarezin. Toki varmaa tietoa ei ole kusiko Higuainin siirto Pereziin vai Wengeriin. Viime kesänä tuli kuitenkin uusi mahdollisuus korjata tilanne ja ostaa Mandzukic. Jälleen ei kelvannut ja Mandzukic siirti lopulta Atleticoon. Sitten kävikin niin, että Grioud loukkaantui ja mitä tapahtuikaan: Wenger joutui hätäpäissään ostamaan tuhnukärjen Manusta.
Tuo kärkipelaajakuvio oli hyvin tyypillistä Wengeriä siirtomarkkinoilla. Jahkaillaan, jahkaillaan ja toivotaan samalla toistakin täydellistä kauppaa Sanchezin jatkoksi. Sitä ei kuitenkaan tullut ja nyt Wenger on jälleen samassa tilanteessa kuin Gervinhon kanssa eli osti liian huonon hyökkääjän tälle tasolle ja tätä on sitten lopulta yritettävä paikata hankkimalla tilalle parempi pelaaja. Jälleen esimerkki, ettei Wengerin "jäkevä rahankäyttö" todellakaan ole aina niin järkevää. Welbeckin kohtalo on luultavasti hyvin samanlainen kuin Gervinhon eli putoaa kevään puolella penkille ja on ensi kaudella statistin roolissa, kunnes siirtyy muualle kesällä 2016.
Vahvistus keskikentälle jäi varmaan saman syyn takia ostamatta. Ei tullut Khediraa, mutta sitten Wenger ehkäpä ajatteli, että perkele, tässähän on mahdollisuus saada Khedira ilmaiseksi ensi kesänä. Empä usko, että Real ihan muutaman miljoonan takia Khediraa myy talvella ja kukaan tuskin on valmis maksamaan tarvittavaa summaa tammikuussa. Nyt Khedira uhoaa sittenkin kirjoittavansa uuden lapun Realin kanssa ja toivottavasti kirjoittaa pian, jotta Wenger siirtää katseensa muihin kk-kohteisiin.
Sitten peluutukseen. Tähän syksyyn on kuulunut parikin kuningasideaa. Ensinnäkin Özilin siirtäminen laidalle, johon ei todellakaan ollut pakottavaa tarvetta vammojen tai materiaaliin muodossa. Pikemminkin se vaikutti siltä, että Wengerillä oli vaan joku pakottava tarve tunkea kentälle samaan aikaan Özil, Ramsey ja Wilshere, vaikka tuo tarkoitti juurikin vain Özilin siirtämistä laidalle ja keskikentälle toisiaan huonosti täydentävät Wilsheren ja Ramsey'n. Tuloksena olikin tehotonta neppailua. Tällaiseen ei ole varaa, vaan Wengerin olisi osattava jo päättää. Se on joko Özil tai Cazorla hyökkääväksi kk-pelaajaksi, toinen penkille. Se on joko Ramsey tai Wilshere b2b-rooliin, toinen penkille. Toki Wilsheren vammojen takia tämän valinnan joutuu tekemään harvoin.
Toinen kuningasidea oli peluuttaa Monrealia keskellä ja Chambersia oikeana laitapakkina, vaikka Bellerin oli käytettävissä. Jotakuinkin kummallinen ratkaisu, sillä Bellerin on pelannut laitapakkina keskimäärin Chambersia paremmin ja samaten Chambers on pelannut paremmin topparina kuin laitapakkina. Ja on varmasti Monrealia parempi topparin roolissa. Monreal olisi luultavasti ollut parempi jopa oikeana laitapakkina kuin topparina ja siinäkin mielessä ratkaisuna on kummallinen, että Wenger on ennenkin pakon edessä peluuttanut vasureita oikeana laitapakkina (Lauren, Sagna).
Sitten Wengerin taktiikat, jotka eivät nekään vakuuta. Tiedä sitten onko se ihan Wengerin idea, että ryhmitys on repaleinen ja kollektiivisesta prässistä sekä koko ryhmityksen reagoinnista vastustajien liikkeisiin ei ole tietokakaan ("en halua rajoittaa hyökkääjien vapauksia"). Siinä missä muissa joukkueissa koko joukkue liikkuu ja reagoi vastustajien liikeisiin kollektiivisesti yksikkönä, Wengerin nippu jättää puolustusasetelmessa aina hirveitä aukkoja keskikentälle ja laidoille, joista sitten vastustajat kiittävät kovissa peleissä. Arsenalin peleissä onkin tyypillistä, että vastustaja saa luotua etenkin keskikentän keskustaan ylivoimaan samalla kun Arsenalin pelaajat ovat vasta hölkkäämässä puolustamaan. Tuollaisia aukkoja ei alun perinkään pitäisi syntyä ja jos niitä syntyy, pelaajien pitäisi ravata aivan täysillä paikkaamaan niitä. Ei vaan Arsenalissa.
Sitten toinen ihmeellisyys. Wenger on selvästi yrittänyt luoda lisää vastaikupelotetta Sanchezilla ja Welbeckillä, joka on toki sinällänsä ihan järkevänoloinen ratkaisu. Mutta valitettavasti Wenger ei tässä huomioon sitä, että myös keskikentän olisi pystyttävä pallonriistoihin ja nopeisiin suunnamuutoksiin, jotta näistä pelaajista saataisiin kaikki hyöty irti. Toki tämä ei ole niin suuri ongelma niitä alemman kymmenyksen busseja vastaan kotipeleissä, mutta etenkin vieraspeleissä Arsenalia vastaan uskalletaan pelata hyökkäävämmin ja silloin ne pallonriistot ja nopeat suunnamuutokset ovat arvokkaita. Niitä ei vaan noilla keskikentän mikkihiirellä tule ja pikemminkin Arsenal on välillä kusessa kun nämä keksitason porukat lisäävät höyryä. Toisaalta Wenger on yrittänyt painottaa lisää vastaiskuja, mutta toisaalta silti yrittää toteuttaa Barca-imitaatioonsa. Vaatii kyllä todellakin kovan luokan pelaajat keskikentälle ja hyökkäykseen, jotta molemmat onnistuvat samalta joukkueelta. Ainakaan Arsenalilal ei sellaisenaan nippuun ole resursseja, jos sellaista nippua on nyt muutenkaan mahdollista koota.
Sekin on tietysti oma kysymys, mitä on tapahtunut enstiselle mestarismanagerille. Wenger on kuitenkin jyrännyt kolmeen liigamestaruuteen, viiteen FA Cupiin ja sen lisäksi oli hyvin lähellää voittaa sieniliigan. Näistä etenkin liigamestaruudetkin ovat tulleet pahimpaan kilpailijaan nähden verrattain pienillä resursseilla ja myös sieniliigassa Wenger onnistui voittamaan kahden kolmesta, huomattavasti senaikaista Arsenalia suuremmalla resursseilla operoivasta seurasta. Eli tässä mielessä Wengerin vyöltä löytää todella kovat näytöt, vaikka ne vanhoja ovatkin.
Yksi tarjottu selitys on seuran ja Wengerin mukavoituminen. Stadionprojekti tarkoitti taloudellisesti useita laihoja vuosia ja kun siihen lisätään slobomafian ja arabien invaasio sekä maailmanlaajuinen lama, eipä seuralla ollut taloudellisia edellytyksiä kilpailla isoista pokaaleista. Toki FA- ja kaljapytyt olivat edelleen realismia, mutta sitäkin voidaankin osittain perusteella sillä, että sieniliigaan oli pakko päästä. Eli tuohon aikaan niille Wengerin "fourth place is a trophy" -puheille oli kyllä perusteensa. Ehkä nuo vuodet, joissa tosiaan tavoitteena oli päästä sinieliigan, turvata siten seuran elinkelpoisuus ja odotella parempai aikoja, sitten veivät Wengeristäkin parhaan terän. Nyt kun ne (taloudellisesti) paremmat ajat ovat koittaneet, Wengerillä ei oikein tunnu olevan kunnollista suunnitelmaa niiden hyödyntämiseen. Ehkä myös vanhasta tottumuksesta tyytyy edelleen sijoihin 3-4.
Yksi selitys on sitten Wengerin "aikaansa edellä olleet metodit" (ainakin saarilla) ja niiden tuoma fyysinen etu. Wengerin joukkueethan oikeasti vaikuttivat olevan fysiikassa todellakin se saarten ykkösjoukkue, johon pystyi vastaamaan lähinnä Manu - ja sekin perustui osittain seuran paljon suurempiin rahavaroihin. Sittemmin Wenger on otettu metodeissaan kiinni ja Wenger ei saa enää samaa etua joukkueen fysiikassa. Lisäksi Wengerin taktinen köyhyys paljastui sieniliigassa myös niinä kultavuosina ja menestys oli odotuksiin nähden vaatimatonta. Wengerin tason lasku voikin olla yhdistelmä, jossa Wenger otettiin metodeissa kiinni, minkä lisäksi kilpailu koventui namusetien myötä ja samaan aikaan myös taktisella puolella alettiin kopioimaan mantereen seurojen sumputustaktiikoita. Ainakin Wengerin menestyi loppui juuri noihin aikoihin.
Oli miten oli, Wengeristä on kyllä pahasti aika jättänyt. Sieniliigaan Wenger pystyy edelleen jyräämään joukkueellaan, mutta tämäkin syksykin osoittaa, ettei Wengerin johdolla voi enenmpää odottaa. Ehkä joku FA- tai kaljapytty sieltä voi viellä tulla.
e/ Jotain unohtui. Arvosana 5-.
Sijoittuuko Arsenal sitten neljän joukkoon?
Kyllä sijoittuu. Arsenal on pelannut heikon syksyn, osittain Wengerin sähläämisen ja osittain loukkaantumisten takia, mutta ei se ole ensimmäisen heikko syksy. Arsenalin heikoille syksyille on itse asiassa aina ollut tyypillistä, että seuraava kevät on vahva. Nytkin ollaan menossa parempaan suuntaan ja loukkaantumisten helpottaessa ei ole mitään syytä olettaa, että kevätkausi olisi yhtä heikko. Eli kyllä Arsenal jälleen jyrää itsensä sijoille 3-4. Mutta siihen se jälleen kerran jää. Sieniliigassa Wenger saattaa poikkeuksellisesti jyrätä puolivälieriin, mutta siitä eteenpäin vastus on liian kova.
|
