Società Sportiva Lazio 1900 
2013-2014Vuosi sitten Lazion perinteinen kesäleiri Auronzo di Cadoressa Italian ja Itävallan rajalla, majesteetillisessa alppiympäristössä, eteni itsetyytyväisyyden ilmapiirissä. Kannattajat olivat yhä edelleen seitsemännessä taivaassa Roman edestä viedyn Coppan/Scudetto di Roman vuoksi. He odottivat samaa kuin päävalmentaja Vladimir Petkovic, sitä minkä Claudio Lotito oli luvannut; viimeistä 2-3 huippuluokan hankintaa, joilla urheilutoimenjohtaja Igli Taren useassa haastattelussa vahvistama tavoite paikasta sarjan kolmen kärkeen saataisiin realismin hyppysiin.
Siirtoikkunan lopulta päätyttyä käteen jäi pelkkä luu ja tuttu tunne petetyistä lupauksista. Coppan luoma suunnaton myötävire hävisi, kun organisoituneet kannattajat päättivät välirauhansa seurajohdon kanssa. Laziossa palattiin vanhaan ja tuttuun protestiherkkään ilmapiiriin. Joukkueelle tosin aidosti annettiin mahdollisuus. Syksyllä Olimpico saatiin kiitettävän täyteen Cagliari ja Genoa-kotiotteluihin, kun kannattajat kutsuivat toisensa paikalle antamaan auttavat käden pelaajille.
Vastaus huutoon oli parhaimmillaankin vajaa. Usea pelaaja alisuoritti rankasti, puolustuslinja vaikutti lähes shokeeraavan huonolta ja debyyttikaudellaan hurmanneen Petkovicin kykyjä alkoi epäillä entistä useampi. Lopulta bosnialaisen valmentajan kohtaloksi koitui joulukuun sateinen Verona, jossa Hellas antoi roomalaiselle veljesjoukkueelleen kyytiä lukemin 4-1. Pian tämän jälkeen paljastui jotain vielä raskauttavampaa: ”Petko” oli neuvotellut itselleen valmiin diilin Sveitsin maajoukkuevalmentajan paikalle. Puolustuspuheenvuoroja kuunteli harva, kaikista vähiten Lotito.
Herrasmies, jonka hermot ja taidot eivät sittenkään kestäneet Roomassa. Arrivederci Vlad. Askel eteen, kaksi taakse. Petko ulos, Edy Reja takaisin. Näin todella kävi, kun vuosi Formellossa vaihtui. Kenraali-Edy toi kuitenkin seuraan todellisen kurinpalautuksen, organisoi puolustuspelin uudelleen ja herätti henkiin joukkueen uinuvat jättiläiset. Ensimmäisessä ottelussa kaatui Inter 1-0. Tätä seurasi lähes kaksikuukautinen tappioton jakso, johon mahtuivat voittamattomina pidettyjen Roman ja Juven pysäyttäminen. Lopulta veto kuitenkin hyytyi. Unelma europaikasta karisi dramaattisiin tasapeleihin Hellasta ja Torinoa vastaan.
Katseessa ja tammikuisessa rankkasateessa jotain kuvainnollista. Edy Reja kävi vielä kerran Laziossa ja teki sen mihin pystyi. Kevään merkittävin ottelu ei kuitenkaan ollut derby tai se, missä pelattiin europaikoista. Lotiton myytyä kyynelsilmin Rooman jättäneen Hernanesin Interiin raivostuivat lazialet ympäri kaupungin ja uusi sotahuuto kuului seuraavasti: Libera La Lazio! Vapauttakaa Lazio! Liberalalazio-projekti kulminoitui helmikuun lopussa Sassuolo-kotiotteluun, kun lähes pelottavalla Olimpicolla 45 000 – 50 000 taivaansinistä nostivat ilmaan plakaatit, joissa vaadittiin Lotiton lähtöä. Coroissa laulettiin paljon pahemmastakin; perheelliset hyppivät mukana, kun Lotiton ja Taren toivottiin päätyvän Veranoon, Rooman suurimmalle hautausmaalle. Silminnähden hermostunut Lotito haukkui tämän jälkeen kannattajat pystyyn ja kielsi yksipuolisesti kaikki bannerit stadionilla. Vastauksena tähän kannattajat julistivat stadionboikotin. Näin ollen loppukausi mentiin tyhjällä Olimpicolla Lazion historian ehkä murheellisimmassa ilmapiirissä.
Sassuolo-ottelun mielenosoitus, Olimpico kymmenientuhansien "Vapauttakaa Lazio"-julisteiden peitossa. Viimeiseksi kuvaksi kaudesta 2013-14 ei kuitenkaan jäänyt tämä. 12.5. Olimpico oli ääriään myöten täynnä, kun virallisen societan ulkopuoliset tahot (organisoituneet kannattajat ja seuran entiset legendat) järjestivät valtavan Lazio di padre in figlio-illan (Lazio isältä pojalle), jolla juhlistettiin Rooman ensimmäisen seuran ensimmäistä scudettoa. Viheriöllä toisiaan halasivat seuran historian suurimmat legendat ja heidän jälkikasvunsa aina Sergio Cragnottista, Nestaan, Favalliin, Puliciin, Chinaglian jälkikasvuun ja kumppaneihin asti. Katsomossa molemmat curvat lauloivat täyttä kurkkua. Perhe oli taas koolla jakaen yhteisen huolen seuran tulevaisuudesta.
12.5.2014 stadionilla juhlittiinLE PAGELLE I PORTIERIFederico Marchetti (21) 6: Marchetti lähti viime kauteen Italian maajoukkueen kakkosmaalivahtina, monien mielestä Serie A:n laadukkaimpana veräjänvartijana ja lazialien lemmikkinä. Lopputulosta ei kaikkeen tähän nähden voi pitää muuna kuin katastrofina. Syksy oli vaikea, joskaan ei totaalinen floppi. Keväällä Marchetti sen sijaan katosi kuvioista oudosti. Ensin puhuttiin miehen haluavan siirtoa muualle, sitten alkoivat huhut mahdollisista henkilökohtaisista ongelmista, kuten masennuksesta. Lopulta Marchetti palasi pelikentille EL:n pudotuspeleissä Bulgariassa… ja pudotti lähes yksin henkilökohtaisilla virheillään Lazion Euroopasta. Vaikka mies vielä tämän jälkeen pelasi joitain otteluita ja osan hyvällä tasolla, jäi hän kuitenkin lasaretin ja vaihtopenkin välimaastoon. Tulevaisuus näyttää olevan kysymysmerkkejä täynnä. Jääkö Lazioon ja palaako koskaan oikealla korkealle tasolleen?
Etrit Berisha (17) 7: Viime kesän yllätyshaku Allsvenskanista nousi keväällä arvoon arvaamattomaan Marchettin korvaajana. Nuori albanialainen osoitti alusta lähtien mielenlujuutta kestämällä kovat paineet miehen lailla. Ulottuva Berisha ei varsinaisesti yksin pelastanut Laziolle pisteitä, kuten Muslera ja Marchetti aikoinaan, muttei myöskään tehnyt kardinaalivirheitä. Tästä on hyvä jatkaa.
I DIFENSORIAbdoulay Konko (21) 6: Ranskalainen lasinilkka vaikutti lähes koko kauden olevan hajoamaisillaan lopullisesti. Jälleen kerran 1-2 ottelun jälkeen jouduttiin miehen paluuta loukkaantumisista odottamaan turhan kauan. Pelituntuman vähyys näkyi otteissa. Parhaimmillaan edelleen erittäin kova oikean laidan wing back, mutta eihän Konkon varaan voi mitään rakentaa. Tästä johtuen seura hankki Udinesesta saman profiilin omaavan Dusan Bastan, Aikooko Konko lähteä vai riittääkö motivaatio uuden tulokkaan haastamiseksi?
Luis Pedro Cavanda (19/1) 5: Jo turhan kauan adjektiivilla ”lupaus” kuvailtu Cavanda lähti kauteen läpimurto mielessä. Ei tullut läpimurtoa, vaan pannukakku. Karmaisevia virheitä Cavandalle sattui luultavasti enemmän kuin kenellekään toiselle Lazion puolustuslinjassa ja se on viime kaudesta puhuttaessa paljon sanottu. Laitapakkina kaikki vahvuudet kiinni nopeudessa, muuten edelleen täysi raakile. Ulos, ulos, ulos.
Bruno Pereirinha (11) 7: Sympaattinen portugalilainen oli aina pelatessaan mies paikallaan, oli se sitten puolustuksen oikealla tai vasemmalla laidalla. Teknisesti taitava laituri häviää kuitenkin turhan paljon heikossa fysiikassaan. Liikaa loukkaantumisia, kuten monella muullakin Laziossa, jotta häneen voisi todella luottaa tulevaisuudessa. Pereirinha on kuitenkin helppo vaihtomies siinä mielessä, ettei valita ja vaadi mahdottomia. Luultavasti jatkaa Roomassa.
Diego Novaretti (11) 6-: Hyppy Meksikon pääsarjasta Serie A:n puolustuslinjaan oli lopulta Novarettille aivan liian suuri. Ehkä sen olisi pitänyt kertoa jostain, ettei pitkänhuiskea Novaretti ollut vielä 28-vuotiaana kelvannut muille eurooppalaisille seuroille. Taren vakuuttelut siitä, että kyseessä on huipputoppari sulivat ajan mittaan, kun paljastui että kyseessä oli vain yksi fyysisesti vahva, mutta peliälyltään täysin riittämätön keskuspuolustaja lisää. Pitkä sopimus ja surkeat näytöt takaavat luultavasti sen, ettei Novarettista päästä eroon vähään aikaan.
Andre Dias (16/1) 6-: Kokenut kehäkettu aloitti kauden surkeasti. Joutui sylkykupiksi Juventusta vastaan kärsityissä selkäsaunoissa sekä ensimmäisessä derbyssä. Dias palasi takaisin Rejan komennuksessa ja palautti näin maineensa. Lopulta loukkaantumiset veivät voimat ja jättiläisen oli jätettävä Rooma taaksensa 3,5 menestyksekkään vuoden jälkeen. Oli parhaimmillaan Serie A:n parhaimmistoa pelipaikallaan. Harmi että saapui Lazioon 30 vuoden väärällä puolella.
Mickael Ciani (18/1) 6-: Toppariosaston huumorivaihtoehto ei parantanut otteitaan viime kaudella. Isolla koollaan Ciani on pystynyt toisinaan peittämään heikkouksiaan. Petos ei ole kuitenkaan pitkälle yleensä kantanut ja 1-3 kohtuullista ottelua on yleensä seurannut fiasko. Vaikeuksissa teknisten, nopeiden ja älykkäiden kärkien kanssa. Cianin paikka ei olisi alunperinkään ollut Serie A:ssa ja nyt seurassa pohditaan päästäänkö ranskalaisesta eroon ennen sopimuksen päättymistä.
Guiseppe Biava (20/1) 7: Lazion ainoa peliälyllä varustettu keskuspuolustaja oli sitä myös viimeisen kautensa ajan, mutta loukkaantumiset iskivät entistä useammin myös Biavaan. Biavan poissaolo maksoikin Laziolle luultavasti tukun pisteitä. Pelasi kuitenkin edelleen muutamia täydellisiä otteluita ja usein isoissa paikoissa, kuten Interiä, Romaa tai Juvea vastaan. Ilmoitti kauden loputtua haluavansa palata perheensä kotikonnuille Bergamoon ja saikin haluamansa siirtymällä Atalantan palvelukseen. Milloin ikinä Biava palaakaan vierailemaan Roomassa voi hän olla varma taivaansinisen tifoserian kunnioituksesta. Mikäli olisi syntynyt Nestan, Cannavaron ja kumppaneiden sukupolven jälkeen olisi saanut roolin myös maajoukkueessa. Hieno mies!
Lorik Cana (26/2) 6: Albanian maajoukkueen kapteeni oli viime kaudella Lazion toppareista eniten kentällä. Pelasi omilla avuillaan; raa’asti ja korttiherkästi, teki kaksi upeaa maalia ja aiheutti virheillään harmaita hiuksia molemmille valmentajille. Vaikea sanoa, voisiko Cana olla luoton arvoinen, mikäli saisi vierelleen ”uuden Biavan”. Yhdessä Novarettin tai Cianin kaltaisten pökkelöiden kanssa Canaa ei kannata peluuttaa. Pidetty mies sinällään, onhan Cana peräänantamaton taistelija. Toisaalta iso palkkakuitti voi vaikuttaa jatkoon. Toisin kuin Novarettilla ja Cianilla Canalla on jonkinlaista markkina-arvoa.
Stefan Radu (25/2) 6+: Kannattajien rakastama romanialainen pelasi epätasaisen kauden puolustuksen vasemmalla laidalla. Hyvän ja huonon päivän ero pitäisi kiriä taas kiinni niin Lazio pääsisi nauttimaan sarjan ehdottomaan laitapakkieliittiin kuuluvan varakapteeninsa pelistä täysin rinnoin. Toisaalta kertooko epätasaisuus motivaation puutteesta? Kauden jälkeen huhuiltiin, että Radu saattaisi pyytää siirtoa muualle. 6 vuotta Lazion värejä antaumuksella kantanut romanialainen on kuitenkin sittemmin kertonut keskittyvänsä täyttä päätä tulevaan kauteen Roomassa.
I CENTROCAMPISTICristian Ledesma (27) 7: Patagonian kasvatti joutui ensimmäistä kertaa Lazio-urallaan penkille viime syksynä, kun Petkovic sekoili kokoonpanojensa kanssa, eikä päättäväisesti rakentanut keskikenttää Ledesman varaan. Lopulta Reja palautti asiat normaaliin päiväjärjestykseen ja Ledesman taktiikan keskiöön. Päättäväinen ”oriundo” pelasikin hyvän loppukauden todistaen jälleen kerran arvonsa Laziolle. Kantoi Maurin pelikiellon ajan kapteeninnauhaa hyvästä syystä; kasvanut aidoksi lazialeksi ja yhdeksi Lotiton aikakauden harvoista ikonisista pelaajista. On puhunut jo pitkään siitä, että halua päättää uransa vain ja ainoastaan Laziossa, vaikka vientiä on vuosien saatossa riittänyt useaan suuntaan.
Ogenyi “Eddy” Onazi (29/1) 7-: Nuori nigerialainen ei ehkä täysin vastannut toisella kaudellaan aikuisten puolella häneen asetettuihin odotuksiin. Toisaalta nuorta lupausta ei kannata liikaa mollata, etenkään kun viime kaudella vain harva kokeneistakaan pelaajista pysyi tasollaan. Fysiikaltaan Onazi on jo valmista tekoa, mutta pallollisessa pelaamisessa riittää hiottavaa. Nigerian maajoukkueen kanssa nuorukainen on saanut itseluottamuksensa kohdilleen, mikä näkyi hyvinä MM-kisoina. Laziossa kehittymisen tulppana ovat kovat kilpakumppanit – riittääkö veto avaukseen ohi Biglian ja Ledesman?
Lucas Biglia (26/2) 7: Anderlechtista vuosi sitten hankittu Biglia joutui Serie A:ssa kovaan kouluun ja myönsi, että alku oli hänelle yllättävänkin vaikea. Jatkuva debatti siitä pystyvätkö Ledesma ja Biglia pelaamaan yhdessä, ei tehnyt hyvää Biglialle. Rejan johdolla tasapaino kuitenkin löytyi ja argentiinalainen nousi uudelle tasolle. Omaa kyvyt keskikentän pallolliseksi johtajaksi ja todisti MM-kisoissa, että pystyy myös uhrautumaan joukkueen puolesta todella puolustavassa roolissa.
Alvaro Gonzales (25/1) 6: Yksi viime kauden pettymyksiä. “El Tatan” kova taistelutahto ja juoksuvoima jäivät syksyllä entistä useammin vaihtopenkille, eikä uruguaylainen onnistunut käyttämään saamaansa peliaikaansa erityisen tehokkaasti hyväkseen. Rejan alaisuudessa nousi hetkittäin vanhalle tasolleen, mutta yleiskuva oli silti miinusmerkkinen. Jää Piolin päätettäväksi, onko Gonzalesilla roolia Lazion varsin nimekkäällä ja entisestään vahvistuneella keskikentällä. Huhut ovat vieneet mm. Englantiin.
Anderson Hernanes (17/3) 7: Tosiasiassa Hernanesin viime syksy ei ollut erityisen ikimuistoinen. ”Profeetta” oli oma itsensä vain toisinaan, mutta kukapa pystyisi unohtamaan voittomaalia Friulilla 89. minuutin kohdalla? Tai niitä muita kymmeniä upeita osumia, joista hän vastasi Lazio-urallaan. 20 miljoonaa oli lopulta Lotitolle liikaa ja hän päätyi myymään brassin Interiin tammikuussa. ”Herny” jätti Formellon taakseen itkien yhdessä kannattajien kanssa. Viesti oli selvä; täällä olisin halunnut voittaa kaiken, mutta tämän omistajan kanssa se ei ole mahdollista, antakaa anteeksi. Ja kannattajat antoivat lähes poikkeuksellisen helposti. Inhimillisellä tasolla hieno persoona, pelaajana erinomainen, joskin epätasainen.
Ederson (15/1) 7-: Ederson on viettänyt valitettavasti viimeisestä 3-4 kaudestaan niin paljon aikaa lasaretissa, että miehen pelillisten kykyjen arvioiminen on vaikeaa. Näin kävi jälleen, kun hän tammikuussa loukkaantui vakavasti ja on siitä lähtien ollut poissa pelikentiltä. Ederson kykenee tuomaan Lazioon keskikentän hyökkäyspeliin suoraviivaisuutta ja juonikkuutta, painava laukauskin on tunnettu pelote. Silti herää kysymys, saadaanko miestä enää ikinä todella jalkeille vai onko ura huipulla väistämättä ohi jo 28-vuotiaana?
Felipe Anderson (13) 6: Viime kesän kallein hankinta, vasta 20-vuotias brassilupaus Felipe Anderson joutui heti lähes mahdottomaan paikkaan. Hänen toivottiin korvaavan Stefano Maurin ja sittemmin Hernanesin jättämän aukon Lazion keskikentällä. Kävi kuten odottaa saattoi; paineet olivat liikaa, eikä taktinen Serie A auennut Andersonille syksyllä lainkaan. Reja yritti avata pojan takalukon antamalla hänelle vetovastuun kevään euro-otteluissa. Tuloksena Anderson missasi lopulta ratkaisevan rankkarin, eikä enää tästä toipunut. Pääsi pannasta vasta kauden viimeisen kuukauden aikana ja alkoi osoittaa heräämisen merkkejä. Paljon pitää silti tapahtua sekä fyysiselle että psyykkiselle puolelle, jotta Anderson pystyisi murtautumaan Piolin kuvioihin. Toivotaan että haastajan asema sopisi Santosin entiselle pelintekijälle paremmin.
Stefano Mauri (12/4) 7+: Kapteenin kausi oli poikkeuksellinen. Ensin hänet tuomittiin määrittelemättömän mittaiseen pelikieltoon “osallisuudesta” calcioscommese-skandaaliin, vaikka todisteiden tiedettiin olevan hatarat. Valituskierroksia lykättiin lykkäämästä päästyä, mutta lopulta tammikuun lopussa tuli tieto, että syytteet kaatuvat ja Mauri pääsee takaisin kentille. Kannattajat ottivat yhden suosituimmista pelaajistaan takaisin valtavien aplodien kera. Monzalainen keskikentän monitoimimies olikin loppukaudesta kaiken odottelun arvoinen lisä Lazion hyökkäyspeliin. Kun hyökkääjät loppuivat kesken pelasi Mauri jopa ”false-nine” roolissa ja onnistui siinä hyvin, tehden enemmän maaleja kuin Postiga, Floccari ja Perea yhteensä. Tyylikkään veteraanin olikin helppo allekirjoittaa kauden päätteeksi uusi ja luultavasti viimeinen sopimus rakastamansa seuran kanssa. Daje Ste’!
Senad Lulic (30/7) 7: Bosnialainen nautti vuosi sitten täysin rinnoin elämänsä kesästä. Kaikki taivaansiniset palvoivat miestä, joka oli ratkaissut Coppan kuuluisan finaalin. Syyskaudella Lulic tippui maan pinnalle ja pelasi heikoimman jaksonsa Lazioon saapumisen jälkeen. Vuoden vaihduttua "Il Treno" pääsi uudelleen vauhtiin. Vasemmalla laidalla ja toisinaan keskikentän keskelläkin pelannut Lulic teki kasan komeita maaleja ja tavaramerkkinään tunnettuja läpijuoksuja. Herätti otteillaan erityisesti Juventuksen kiinnostuksen, mutta näyttäisi sittenkin jäävän Lazioon.
Antonio Candreva (37/12) 9: Yksi Serie A:n viime vuosien suurimpia tuhkimotarinoita on ollut Antonio Candrevan nousu hyljeksitystä ja buuatusta keskikentän yleismiehestä sarjan parhaimpien pelaajien joukkoon. Kaudella 2013-14 hän nousi mm. eniten yhdellä kaudella maaleja tehneeksi Lazion keskikenttäpelaajaksi ja ennen kaikkea taivaansinisten hyökkäyspeli ykköspilariksi. Juoksuvoimallaan luonnonlakeja rikkova Candreva omaa myös loistavan tekniikan ja lehmän hermot erityisesti rangaistuspotkuissa. Heikkouksiakin löytyy; toisinaan Candreva on turhan itserakas pelaaja, eikä aina tee kentällä ns. helppoja, mutta peliä eteenpäin kuljettavia ratkaisuja. Lotito antoi sanansa, ettei myy miestä muualle, vaikka kysyntää on varmasti. Katsotaan kuinka käy.
I ATTACANTISergio Floccari (14) 6: “Sergione” pelasi seurassa viimeisen syksynsä ennen siirtoa Sassuoloon. Maaleja ei tullut muuta kuin eurokentillä, eikä peli enää muutenkaan sujunut. Jälkiviisaana voi silti sanoa, että sarjajyränä käyttökelpoisempi kuin useat ulkomailta hankitut keskinkertaisuudet.
Helder Postiga (5) 5: Emiliano Alfaron ja Louis Sahan kaltaisten ihmemiesten jälkeen Lotito & Tare onnistuivat jälleen löytämään tammikuun markkinoilta yhden katastrofikärjen Lazioon. Postigan piti olla kokenut ja varma haku kärkeen. Lopulta osoittautui, ettei mies ensinnäkään ollut loukkaantumisten jäljiltä pelikunnossa, eikä sittemmin kyennyt esittämään pelikentillä mitään sellaista, mihin Lazion Primaveran kärjet eivät olisi pystyneet.
Brayan Perea(19/1) 7-: Nuori kolumbialainen saapui seuraan vähäisin odotuksin ja onnistui siihen nähden kohtuullisesti. Serie A:ssa eli jämäminuuteista, mutta muissa kilpailuissa vaikutti ja myös vakuutti enemmän. Rohkeimmat vertasivat nuoreen Cavaniin, joka ei tehnyt vielä paljon maaleja, mutta silti paljon oikeita asioita. Tekninen ja pitkä, mutta toisinaan liian heikko kaksintaisteluissa. Lainakausi voisi tehdä hyvää.
Miroslav Klose (25/7) 7: Rooman keisarin kausi oli tähän asti nähdyistä selvästi hankalin. Loukkaantumiset pilasivat Klosen pelaamisen juuri silloin, kun hän oli palaamassa huippukuntoon. Silti kentälle päästessään Klose oli niin paljon Lazion muita kärkiä edellä, että hirvittää; saadaanko miehelle koskaan mitat täyttävää korvaajaa? Vastikään seuraan saapunut Filip Djordjevic on jotain tähän suuntaan, mutta jatkosopimuksen allekirjoittanut Miro tuskin suosiolla luopuu paikastaan Lazion ykköskärkenä. MM-kisoissa rikkoi ennätykset ja sai koko jalkapallomaailman osoittamaan suosiota seisaaltaan. Sellaisenaan Klose on ollut Lazion lippu maailmalle, kannattajien rakastama ja tunteeseen myös pelikentillä vastannut pelaaja. Oli seurassa minkälaista turbulenssia hyvänsä on hyvä muistaa saksalaislegendan omat sanat: ”Päätös tulla Roomaan ja Lazioon oli urani paras!”
Balde Keita (25/5) 8: Keitaa kuvailtiin jo vuosia sitten hänen saapuessaan Barcelonan junioripuolelta Lazioon, yhdeksi suurimmista lahjakkuuksista, joita Formellossa on aikoihin nähty. Viime kaudella vasta 18-vuotias Keita alkoi lunastaa näitä puheita. Pelasi nuorukainen sitten keskikentän ylemmällä laidalla tai kärjessä tuntui hän olevan myrkkyä Serie A:n kovimmille puolustuslinjoille. Äärimmäisen nopea, ikäisekseen erittäin vahva, loistava tekniikka ja vihainen laukaus, siinä Keitan suurimmat aseet. Kuten Reja useaan kertaan totesi Keitan kaltaisen luonnonlahjakkuuden kohdalla tärkeintä on pitää pää kylmänä ja jalat maassa. Rejakin muistaa hyvin erään Mauro Zaraten, jonka kohdalla tässä ei onnistuttu. Mikäli Keita pystyy uusiutumaan, eikä anna mediahumun iskeä kalloon, niin edessä voi olla ura kohti maailman huippua.
IL MERCATO
Stefano Pioli ja Filip Djordjevic, ilmassa floppivaaraa ja toiveita. Ensimmäinen hoidettava asia oli löytää seuralle uusi valmentaja sen jälkeen, kun varsin ymmärrettävästi Reja ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä. Reja antoi viimeisenä tekonaan painavan sanan seuraajakysymyksessä Stefano Piolin puolesta. Lopulta valinta myös osui Pioliin, mieheen jolla on varsin vaatimaton CV, mutta maine erinomaisena taktikkona ja aivan erityisesti puolustuspelin organisoijana. Suhtautuminen Pioliin on toistaiseksi ollut varovaisen positiivista, mutta luultavasti 48-vuotias parmalainen kuuli Rejan vähemmän rohkaisevat terveiset: "Jos ei valmenna Roomassa, ei voi sanoa olevansa valmentaja. Kokemus on ollut uskomaton, en saanut hetken rauhaa, en voinut epäonnistua missään.”
Valtavien paineiden keskellä kesään lähtenyt Lotito lupasi tapojensa mukaan paljon siirtoja ja aloittikin varsin aktiivisesti. Seura hankki ilmaiseksi FC Nantesin romuluisen serbikärjen Filip Djordjevicin, joka on sittemmin ollut yksi pre-seasonin suuria onnistujia. Roomassa toivotaan kädet ristissä, että Djordjevicin hiukan myöhään kukkaan puhjennut ura jatkuisi uusissa maisemissa myötätuulessa. Samaan syssyyn Lazioon saapui kaksi kaikille Serie A:n seuraajille tuttua pelaajaa: Dusan Basta Udinesesta ja Marco Parolo Parmasta. Basta tuo puolustuksen ja keskikentän oikealle laidalle varman vaihtoehdon loukkaantumisherkän Konkon tilalle. Uransa toistaiseksi parhaan kauden pelannut Parolo taas mahdollistaa erittäin kovan keskikentän rakentamisen hänen, Ledesman ja Biglian varaan.
Todellinen kysymys on kuitenkin, mitä tehdä pahasti vuotavalle puolustuslinjalle? Lazion topparisto kun on Biavan ja Diasin lähdön jälkeen ala-arvoista roskaa täynnä. Lotito ja Tare pistivät munansa kahteen koriin, Cagliarin Davide Astoriin ja Feynoordin Stefan De Vrijhin. Ensimmäisen kanssa kävi Lotiton klassiset, kun viikkokausien venkoilua seurasi siirron raukeaminen ja kaiken huipuksi Astorin lähtö kaupungin kakkosseuraan. Astori ei ole Nesta, tuskin edes Biava, mutta tapa jolla kaikki hoidettiin vei jälleen kerran maton Lotiton puheiden alta. Tarelle seuraukset saattavat käydä kohtalokkaammiksi, kun mies itse myönsi raivostuneille kannattajille harkitsevansa eroa, mikäli elokuussa seuraan ei löydetä kahta mitat täyttävää keskuspuolustajaa. De Vrijn lisäksi esillä ovat olleet ainakin Gabriel Palettan, Hugo Campagnaron ja monien muiden nimet.
Lähtöpuolella on ollut pahaenteisen hiljaista. Yleisesti on arveltu, että joku kolmikosta Marchetti, Lulic ja Candreva myydään, mutta tällä hetkellä huhupuheet ovat hiljenneet. Raha on Serie A:ssa tiukassa, joten voisi kuvitella että esimerkiksi Candrevan osoite voi löytyä vain Pariisista tai kanaalin toiselta puolelta.
ARRIVI: Djordjevic (a, Nantes), Basta (d, Udinese), Parolo (c, Parma), Cataldi (Crotone – laina päättynyt) Vinicius (d, Padova – laina päättnyt), Sculli (c, Genoa – laina päättynyt), Rozzi (a, Real Madrid B – laina päättynyt ).
PARTENZE: Biava (d, Atalanta), Dias (d, svincolato), Kakuta (c, Chelsea), Postiga (a, Valencia), Lombardi (a, Trapani – laina).
IL FUTURO10 pitkää vuotta on kulunut siitä, kun Claudio Lotito astui Lazion presidentiksi. Mies juhli merkkipaalua lähipiirinsä kanssa San Sebastianon huvilassa Rooman muurien ulkopuolella. Koskaan tuon kesän 2004 jälkeen Lotitoa ei ole lazialien riveissä rakastettu, mutta nykytilanne on sekin poikkeuksellinen. Libera la lazio-projekti jatkuu, kausikortteja on myyty onnettomat tuhat, eikä ilmapiiri voisi Astori-sotkun jäljiltä paljon vihamielisempi olla. Kumpi osapuoli luovuttaa ensin ja mihin pääkaupungin vanhin jalkapalloseura sillä välin päätyy?
Monet ovat siirtäneet katseensa Lazion junioritoimintaan ja sen jalokiveen Primavera-joukkueeseen, joka on kahdessa vuodessa voittanut nuorten scudetton ja coppan. Danilo Cataldin huippukausi Serie B:n komeetta Crotonessa, Keitan läpimurto Serie A:ssa, Joseph Minalan, Mamadou Tounkaran ja Luca Creccon debyytit… ehkä näistä pikkukotkista on uuden Lazion symboleiksi.
Lopulta kun keskustelee roomalaisen lazialen kanssa seuraa myrskyisiä puheenvuoroja ja Lotitoon kohdistettua vihaa hymynkare ja kaikki Astori-episodit ylittävä toteamus:
”Abbiamo scelto la Lazio, abbiamo già vinto””Olemme valinneet Lazion, olemme jo voittaneet.”
