Swansea AFC 2014/15 Satu: Alasarjakapteenista Valioliiga-valmentajaksi

[swansea]

Kauden lähtökohdat

Useana viime kautena Swansea on lähtenyt uuteen kauteen melko vähäisin muutoksin. Valmentajat ovat toki vaihtuneet, mutta perusrunkoon on yleensä hankittu ainoastaan muutama merkittävä pelaaja. Swanseassa on perinteisesti luotettu jatkuvuuteen. Toki hankintalistaan on vaikuttanut aina myös rajallinen budjetti.

Täksi kaudeksi muutoksia on tullut paljon. Monk on saanut sellaisen joukkueen kuin on halunnut. Taitavat mutta fyysiseen peliin soveltumattomat pelaajat ovat lähteneet. Näihin pelaajiin laskisin espanjalaiset Hernandez, Pozuelo, Vazquez sekä osittain myös de Guzman ja Canas. Lähtijöiden joukossa ovat myös runkopelaajat Michu, Vorm ja Davies. Eniten jään kaipaamaan Michua ja Hernandezia (silloin kun olivat pelikunnossa) sekä tietysti Daviesia, sillä omia kasvatteja ei ole enää jäljellä muuta kuin satunnaisesti penkkimiehinä.

Tulokkaista odotetuin on ehdottomasti Sigurdsson. Pelatessaan toissa kauden kevään Swanseassa hän oli lähes Michun tasoinen hyökkäysuhka. Samalla paikalla ja samassa roolissa hän tulee pelaamaan tälläkin kaudella. Epäilemättä Tottenhamin fanit tulevat pyörittämään vielä päätään, että miksi hän ei pelannut heillä yhtä loisteliaasti. Bonyn tuuraajaksi on hankittu Gomis, joka on varmasti sata kertaa parempi pelaaja kuin viime kausien kakkoshyökkääjät. Sekään ei ole mahdotonta, että Bony ja Gomis pelaavat joissakin otteluissa yhtä aikaa kentällä, sillä uskon, että Monk tulee peluuttamaan joukkuetta lähempänä 4-4-2 –systeemiä. Maalilla Fabianski lienee Vormin tasoa. Lähinnä häneltä odotetaan voimakkaampaa tuloa keskityspalloihin.  MM-kisoista tuttu Montero tuo lisää näyttävyyttä laitapeliin (tehoista en lupaa vielä mitään) Uusiksi hankinnoiksi voi laskea myös Ki:n ja Emnesin, vaikka he ovatkin jo vanhoja tuttuja.

Miten sitten Swansea pelaa? Luullakseni laitapuolustajat tulevat pysymään aiempaa selvemmin alhaalla. Laitalinkit pysyvät laidoillaan ja kuljettavat palloa kohti päätyä. Ylipäätänsä peli pidetään aiempaa leveämpänä. Joukkue tulee olemaan juoksuvoimaisempi, kuten treenikentältä kantautuneet tiedot antavat ymmärtää. Pääosin pallo pyritään edelleen pitämään maassa, mutta hyökkäykset ovat suoraviivaisempia. Maalintekovastuu tulee edelleen olemaan hyökkäävillä pelaajilla, etenkin Bonylla ja Sigurdssonilla. Eli pelitapa muuttuu lähemmäs brittiläistä pelitapaa, mutta pallon roiskimisesta ei ole pelkoa.

Kun kesäkuun puolella alkoi kantautua tietoja siitä, ketkä ovat joukkueesta lähdössä, tilanne alkoi vaikuttaa huolestuttavalta. Kuitenkin hankinnat ovat osoittaneet, että Swansealla on tälläkin kaudella kelpo joukkue, jolta voi odottaa sarjasijoitusta 8-15 (aika laajalla haitarilla), todennäköisimmin 10-12. Suurin kysymysmerkki on valmennus. Joka tapauksessa hankinnatkin osoittavat, että joukkue on tasapainossa. Taloudellista huolta ei ole, sillä pelaajakaupat menevät suurin piirtein nollatasolle, ja jokainen Valioliigakausi on tuonut kassaan muutaman miljoonan lisää. Harjoitusolosuhteet ovat kohentuneet, eikä ole epäilystä siitäkään, etteikö stadion täyttyisi tänäkin vuonna.

Pelaajat:
Maalivahdit: Viime kaudella maalivahtikaksikko oli liigan huonoimpia. Ei siis ollut suuri yllätys, että Vorm lähti muualle ja tilalle hankittiin Fabianski. Kakkosena jatkaa valitettavasti Tremmel eikä kolmosmaalivahtia käytännössä ole, joten Fabianskin on syytä onnistua. Toiveessa on, että puolustuslinja (etenkin Williams) luottaa häneen. Viime kaudella puolustuspelin ongelmat olivat siinä, etteivät puolustajat pysyneet omissa rooleissaan vaan esimerkiksi Williams valui maalivahdin syliin peittämään laukauksia. Fabianskin on syytä tehdä heti kauden alussa selväksi, minkä alueen rangaistusalueesta hän hoitaa.

Keskuspuolustajat: Viime kaudella tämä osasto petti maalivahtien ohella kaikkein eniten. Yhtään hankintaa ei kuitenkaan ole tehty. Eikä oikeastaan ollut aihettakaan. Heidän pitää vain pelata kykyjensä mukaan. Nimenomaan Williamsin on hoidettava kapteenin tehtävänsä oikealla tavalla. Pitää ottaa vastuuta mutta pysyä silti omassa roolissa. Kesällä kuuluikin hyviä uutisia. Williams teki jatkosopimuksen ja luultavasti lopetti viimein haikailut suuremmista seuroista. Lisäksi juuri Williams on kertonut, että harjoituskentällä on menty kovempaa kuin kertaakaan hänen aikanaan. Eli pulleat posket ovat kadonneet? Jos kaikki menee hyvin, Williamsin aisaparina aloittaa Chico. Pieni kysymysmerkki täytyy laittaa hänen ja Monkin välisiin suhteisiin, koska viime kaudella huhuiltiin yhteenotosta (kun Monk oli vielä pelaaja). Mutta jos Chicon hullut päivät ovat takana, hän on hyvä aktiivinen toppari. Amat osoitti ensimmäisellä kaudellaan, että hänen paras puolensa on luotettavuus. Vuotta kokeneempana hän saattaa ottaa (ja saada) lisää vastuuta. Neljäs toppari on Bartley, joka  tuo joukkueeseen kokoa ja pääpelivoimaa. Sekä Amat että Bartley ovat vasta kehittymässä parhaalle tasolleen.

Laitapuolustajat: Tänne kaivattaisiin ehdottomasti vielä vahvistusta. Vasemmalla aloittaa Taylor, joka menetti edelliskaudella paikkansa Daviesille. Taylor on sähäkkä puolustaja, jolla on kuitenkin pieniä puutteita vähän kaikilla osa-alueilla. Skotlannista hankitusta 19-vuotiaasta Kingsleystä ei pysty vielä sanomaan muuta kuin että hän on kakkosvaihtoehto vasemmalle puolen. Oikealla aloittaa Rangel. Valitettavasti hänen parhaat kautensa on todennäköisesti nähty. Hitaus voi muodostua ongelmaksi, samoin loukkaantumiset. Pahin asia hänen kannaltaan on kuitenkin Monkin pelitapa. Jos Rangel ei saa nousta (ja jos laituri pysyy laidalla eikä siten päästä Rangelia nousemaan), hänen ehdottomasti paras aseensa on käytetty. Puolustavana puolustajana hän ei ole kovin hyvä. Rangelin tuuraaja on ollut viime kaudet Tiendalli. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi. Jos katsoo kaksi edelliskautta, pidän häntä joukkueen huonoimpana pelaajana, joka pahimmillaan häiritsee muidenkin pelaamista.

Keskikentän keskusta: Ei ole täysin selvyyttä, pelaavatko nämä kaksi pelaajaa rinnakkain vai perätysten. Jos kentällä on Britton, hän ei varmaankaan nouse, jolloin Shelvey pelaa hieman häntä ylempänä. Jos taas kentällä on Ki, Shelvey pelannee hänen rinnallaan. Vaikka ole aina ollut kakkosdivisioonan ajoilta saakka Brittonin ehdoton kannattaja (mielestäni Swansean kaikkien aikojen pelaaja), pakko on nyt tunnustaa, että toivon Ki:n nousevan ykkösvaihtoehdoksi avaukseen. Britton on tietyssä pelitavassa loistava, mutta Ki on monipuolisempi. Ja jos Ki saa pelinsä kulkemaan, hänestä voi tulla erinomainen pelaaja, joka katkoo, käynnistää hyökkäyksiä, antaa avaavia syöttöjä ja jopa tekee itsekin maaleja. Mikä on sitten Ki:n motivaatio viime kauden lainapestin jälkeen? Se näkyy pian, sillä käynnissä ovat neuvottelut uudesta sopimuksesta. Brittonista ei oikeastaan tarvitse sanoa muuta kuin Legenda! Koska on epätodennäköistä, että Ki ja Britton pelaisivat samaan aikaan kentällä, toisena keskuksen pelaajana aloittaa Shelvey. Viime kevät osoitti tasaantumisen merkkejä. Varmaan ylilyöntejä ja käsittämättömiä virheitä sattuu tälläkin kaudella, mutta toivottavasti hieman vähemmän kuin aiemmin. Ja siitä voi olla varma, että häikäiseviä suorituksia tullaan näkemään (kuten viime kauden komein maali: neljästäkympistä kierteinen volley yläkulmaan).  Neljäntenä pelaajana keskustassa voi käyttää Fultonia, mutta eipä tämänkään skottinuorukaisen tasosta ole juuri mitään tietoa.

Laiturit: Edelliskaudella laiturit kavensivat voimakkaasti keskelle, jolloin laitapuolustajat pääsivät nousemaan tyhjään tilaan. Tällä kaudella näin ei taida käydä. Vasemmalla kiitävät Montero tai Routledge. Molemmat ovat yksi vastaan yksi –tilanteissa puolustajille painajaismaisen nopeita. Monterolla pallo pysyy vauhdissa mukana, kun taas Routledge pistää pallon eteensä ja juoksee puolustajan ohi. Kummaltakaan heistä ei kannata odottaa maaleja (ehkä kolme liigamaalia olisi molemmille sopiva tavoite). Näen silmissäni tilanteen, jossa Montero on juoksuttanut harhautuksillaan puolustajaa 70 minuuttia, minkä jälkeen väsynyt puolustaja saa hoidettavakseen Routledgen räjähtävän lähtönopeuden. Oikealla aloittaa Dyer. Ja kuten tiedetään, nopeutta ja sähäkkyyttä löytyy sieltäkin. Viime kaudella löytyi yllättävän paljon myös tehoja. Hänen kilpailijansa on Emnes (tai Routledge), joka esitti kevään loppupuolella pari kertaa lupaavia otteita. Emnes tuo pitkänä pelaajana hieman vaihtelua näihin kolmeen pikajuoksijaan.

Kymppipaikka: Tämä pelipaikka on varattu Sigurssonille. Laidalla, jossa hän taisi pääosin Tottenhamissa pelata, hän menee hukkaan. Kun hän ja Shelvey ovat joukkueessa, vastustajien on pakko ottaa huomioon, että maaleja voi syntyä myös kaukolaukauksilla. Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden pelata palloja Bonylle. Odotan Sigurdssonilta paljon myös erikoistilannetilanteissa. Jos hänelle etsitään tuuraajaa, Skelvey tai Ki voivat pelata ylimpänä keskikenttäpelaajana, Emnes tai Gomis kakkoshyökkääjänä. Mutta sitä parempi, mitä enemmän Sigurdsson saa peliaikaa.

Hyökkääjä: Yhtä luonnollisesti kuin Sigurdsson pelaa kymppipaikalla, yhtä varmasti Bony aloittaa hänen yläpuolellaan. Kaksi maalia MM-kisoissa osoittaa, että hän pystyy tekemään maaleja missä joukkueessa  ja millä tasolla tahansa. Siirtohuhuja on kantautunut pitkin kesää, mutta kun suurseurat ovat yksi toisensa jälkeen hankkineen jonkun toisen hyökkääjän, näyttää lupaavalta, että Bony jää Swanseaan. Pientä pelkoa herättää vielä Liverpool, vaikka Rodgers on kaiketi sanonut, ettei Bony (tai Lukaku) ole sellainen hyökkääjä, jota hän hakee. Bonyn korvaaja on Gomis. Ensimmäistä kertaa Swansealla on kovan luokan kakkoshyökkääjä (ennen ei ollut edes välttävän tason tuuraajaa). Brittitoppareiden fyysinen peli ei liene Gomisillekaan mikään ongelma.

Loput pelaajat ovatkin sitten omia junioreita, joilta ei voi odottaa vielä harppausta edustusjoukkueen vakiokasvoksi. Tosin tulihan Davieskin vastaavanlaisessa tilanteessa kerralla avauksen pelaajaksi.  

Lippu, vaikka Wales.

[Blanchflower]

Tulokkaista odotetuin on ehdottomasti Sigurdsson. Pelatessaan toissa kauden kevään Swanseassa hän oli lähes Michun tasoinen hyökkäysuhka. Samalla paikalla ja samassa roolissa hän tulee pelaamaan tälläkin kaudella. Epäilemättä Tottenhamin fanit tulevat pyörittämään vielä päätään, että miksi hän ei pelannut heillä yhtä loisteliaasti.

No jaa, kyllä Spursin fanit ovat varmasti kohtalaisen hyvin kartalla siitä, että oikein roolitettuna Siggy on varsin tehokas ja pätevä pelaaja - nyt ei vain sitä Siggylle sopivaa pelitapaa ja optimiroolia ollut tarjolla sen kummemmin AVBn kuin Sherwoodinkaan jaksoilla. Pelaa varmasti todella vahvan kauden.

[swansea]

Kauden avausottelun jälkeen herkuttelin vuoden 1982 Swansea-ManU -koosteella. Vetch Fieldillä pelatussa ottelussa Swansea otti Alan Curtisin (kuuluu nykyiseen valmennustiimiin) johdolla 2-0 -voiton. Voi uskoa, että tuon ottelun tapahtumat palautuivat eilen monen Swansea-kannattajan mieleen. Ei näitä suurvoittoja nimittäin kovin monta ole.

Avausotteluissa on mahdollisuuksia yllätyksiin. Jos olisin veikannut eilistä tulosta, olisin pistänyt 3/4-1 kotivoitolle. Viimeisessä harjoitusottelussa Swansean peli oli pahasti sekaisin. Silloin kokeiltiin kahden hyökkääjän taktiikkaa. Lisäksi Sigurdsson pelasi laidalla. Nyt palattiin totuttuun pelimuotoon, ja ottelun paras pelaaja Sigurdsson pääsi pelaamaan oikealla paikallaan hyökkääjän takana.

Fabianski hoiti keskityspallot varmemman oloisesti kuin Vorm. Niinpä puolustajat saivat keskittyä niihin asioihin, joihin he kykenevät. Aivan ensimmäisillä minuuteilla tosin näytti siltä, että Williams lähtee ottamaan liian suurta roolia. Yksinäinen ylösnousu lähes vastustajan rangaistualueelle oli täysin älytön. Asetelmien selkiydyttyä Williams hoiti tonttinsa erinomaisesti. Amat sopii rauhallisuutensa puolesta Williamsin rinnalle. Kuitenkin pelin avaamisessa oli aika paljon puutteita, joten huomenna joukkueeseen saapuva Fernandez tulee tarpeeseen. Oikealla laidalla Rangel joutuu ottamaan niskoilleen Rooneyn maalin, mutta muuten puolustaminen onnistui. Tuttua hyökkäysten tukemista ei näkynyt, mikä saattaa johtua nykyisestä taktiikasta. Vasemmalla Taylor oli vaikeuksia Januzaj'n kanssa. Hänen tilalleen vaihdettu Tiendalli onnistui hämmästyvän hyvin. Voi olla, että taktiikka, jossa laitapuolustajat eivät juuri nouse, sopii hänelle. Kokonaisuudessa puolustus onnistui kiitettävästi, eikä kotijoukkueella ollut kovin monta vaarallista tilannetta, vaikka pelinhallinta oli selvä.

Keskikentän keskustassa Shelvey oli aluksi näkyvämpi. Ottelun edetessä alkoi tulla huonojakin ratkaisuja, mutta pääosin esitys oli kelvollinen. Ki nousi tietenkin avausmaalinsa myötä vahvasti esille. Pallollinen peli sujui. Myös puolustussuuntaan otteet olivat ok, vaikka joitakin selkeitä sijoittumisvirheitä toki yhä tuli. Oikealla laidalla Dyer oli vaisu. Ainoa hohdokas hetki liittyi avausmaalin järjestämiseen, vaikka hän pelasi selvästi ylempänä kuin toisen puolen Routledge. Vaikutti siltä, että taktiikan mukaan Dyerin olisi kuulunut iskeä Youngin taakse jäävään tyhjään tilaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Routledgen esitys oli ok. Loppupuolella vaihdosta saapunut Montero esitti pari kertaa nopeuttaan ja oli järjestelemässä voittomaalia.

Kaiketi Sigurdsson pitää laskea hyökkäyspään pelaajaksi, koska hän teki maalin ja syötti toisen. Kuitenkin hän pelasi pääosin keskikentällä. Puolustuspelaaminen olikin yllättävän hyvää. Noilla otteilla hän voisi pelata puhtaasti keskikentän pelaajana, jos joissakin otteluissa lähdetään kokeilemaan vielä kahden hyökkääjän peliä. Joka tapauksessa Sigurdsson palasi Swansean pelipaitaan ilman että kaksi välivuotta olisi näkynyt missään. Sigurdssonin yhteydessä ei voi olla mainitsematta sitä, miten häneen vaihdetut Davies ja Vorm onnistuivat avausottelussaan. Davies istui koko pelin penkillä, Vormia ei näkynyt edes siellä.

Yksinäisenä hyökkääjänä aloitti Bony. Hän tuli vastaan ja pystyi pitämään palloa. Maalipaikoille hän ei tällä kertaa päässyt, mutta varma suoritus kuitenkin. Toisella puoliajalla Gomis esitti lupaavan sisääntulon. Oli aktiivinen eikä taitojen tai fysiikan puolesta tule ongelmia. Mutta ovathan Bony ja Gomis todella samantyyppisiä pelaajia, joten aika vaikea heitä on nähdä yhtä aikaa kentällä.

Taktiikasta ei pysty sanomaan hirveästi, koska on luonnollista, että tällaisessa ottelussa joukkue lähteen pitkälti estämään vastustajan peliä. Joka tapauksessa hyökkäyksiin lähtemisessä oli vaikeuksia. Mutta siinä oli viimeiseen harjoitusotteluun nähden suuri muutos, että joukkue pelasi nyt yhtenäisesti. Monkin osalta pitää ehdottomasti kiittää sitä, että hän teki vaihdot kyllin ajoissa. Kun ManU teki tasoituksen ja kävi muutenkin päälle, tuli mieleen viime kevään ottelut, joissa Swansea menetti toisella puoliajalla täysin otteensa. Nyt ei niin käynyt. Oli niin miellyttävää nousta sunnuntaiaamuna Swansea-paita päällä.

[swansea]

Jos pisteitä annettaisiin peliesitysten perusteella, Swansealla olisi kasassa kaksi pistettä. Jos pelattaisiin viime kautta, olisi tuloksena ainoastaan yksi piste, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta silloin hävittiin aina isommille. Mikä nyt lihottaa pistesaldoa?

Nopeasti ajatellen syynä voisi olla maalivahtipeli. Vaikka Vorm oli hyvä maalivahti, viime kausi meni hänen osaltaan melko pahasti pieleen. Ja kun Tremmel oli mitä oli, maalivahtikaksikko oli liigan huonoin. Tasaisissa otteluissa se merkitsi lukuisten pisteiden menetystä. Tuntui, että aina kun veto lähti kohti Swansea maalia, se meni myös sisään. Eilen Burnleyllä oli kolme sellaista maalipaikkaa, joista viime kaudella ainakin yksi olisi mennyt maaliin.

Toisaalta ei Fabianski ottanut noista vedoista kuin yhden. Kaksi meni niukasti yli. Onko kyse sittenkin enemmän onnesta? Tietenkään kahden ottelun jälkeen ei voida nojautua tilastoihin, mutta uskon siihen hokemaan, että onni on ansaittava. Täytyy siis myöntää, että jotkut asiat tehdään toisin. Maalivahtipelin kohenemisen lisäksi Williams on ollut aivan eri pelaaja kuin viime kaudella. Nyt hän johtaa puolustuslinjaa joukkuetta hyödyntävällä tavalla. Mahdollisesti uusi sopimus pitää ajatukset tiiviisti Swanseassa. Sekin on mahdollista, että hän on nyt paremmassa fyysisessä kunnossa, sillä juuri Williams kertoi kauden alla, että harjoituksissa on menty aiempaa kovempaa. Ehkä Monk soveltuu Williamsille paremmin kuin Laudrup. Toinen onnea henkivä syy voi piillä joukkueen yhtenäisyydessä. Tästä puhui Monk edellisellä viikolla. Vaikka hän ei sitä suoraan sanonut, kahdeksan espanjalaista taisi olla liikaa. Joka tapauksessa eilisestä pelistä oli nähtävissä, että kun joukkue puolustaa yhtenäisesti, odottamattomien pomppujen eteen löytyy aina Swansean pelaaja. Aika näyttää, onko kyse onnesta vai oikeanlaisesta ryhmittymästä.

Ensimmäisellä puoliajalla Swansea oli parempi ja ansaitsi johtonsa. Burnley aloitti nousijan pirteydellä. He pyrkivät riistämään palloja jo Swansean puolella. Aika usein he pystyivätkin estämään Swansean hyökkäyksen, mutta kun Swansea pääsi keskikentän ohi, tuloksena oli aina lupaavan näköinen hyökkäys. Dyerin maali oli juuri tällainen. Puolustuksesta syötettiin Sigurdssonille, joka jatkoi yhdellä kosketuksella pystyyn Dyerille. Samassa Dyer ja Bony pääsivät kahden alinta puolustajaa vastaan. Tällä kertaa Dyer ei vetänyt silmät kiinni yli vaan sijoitti maalivahdin käden kautta maaliin.

Toisella puoliajalla Burnley aloitti taas vauhdikkaasti. Odottelin, että heidän vauhtinsa hiipuisi vartin jälkeen ja Swansea pääsisi taas hyökkäämään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut koko puoliajan aikana. Swansea antoi aivan liian helposti pallon Burnleyn pelaajille, ja kun pallo oli Burnleyllä, Swansea ei kyennyt tarpeeksi prässäämään pallollista pelaajaa. Tämä on ollut jatkuvasti Monkin joukkueen heikkous. Ki ja Shelvey eivät pelaa pallottomana tarpeeksi hyvin yhteen. Sekä heidän eteensä että taakseen syntyy aukkoja. Pallollisena he pärjäävät (tosin Shelveylle tuli taas pari pahaa menestystä), mutta Brittonin kaltaisiksi aukkojen tukkijoiksi heistä ei taida olla. Ei siis ole ihme, että keskikentän keskustaan haetaan puolustavaa pelaajaa.

Ei Swansean peli siis ole lähellekään valmista, mutta kun katsoo sarjataulukkoa, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Hyvin on pysytty Chelsean tahdissa.

[2nick]

Swansealla taitaa tosiaan tuurit tasaantua viime kaudesta, jolloin joukkue pelasi varmasti tusinan verran parempia otteluita, joista ei jäänyt mitään käteen. Todella kummallinen toinen puoliaika, Swansea valui kotikentällään kohti omaa rangaistusaluetta eikä edes saanut teräviä vastaiskuja aikaan pallon saatuaan (pl. pari aivan lopussa). Näytti käytännössä samalta, kuin ottelu jossa Swans-pelaaja olisi ajettu tauolla ulos. Ehkä tuossa oli jotain 1. kotiottelun vapinaa? Olisin kuvitellut päin vastaista kun takana oli vapauttava avausvoitto MU:sta. Otteluohjelma on kyllä suosiollinen Swansealle kauden avauskuukausina ja ensi viikolla kaksi helppoa kotipeliä kun vastaan tulee Rotherham Carling Cupissa ja WBA lauantaina. Ihme jos voittoputki ei ole näiden jälkeen 4 matsin mittainen.

[swansea]

League Cupissa 1-0 -voitto Rotherdamista varamiehisille kokoonpanolla. Ei lähetetty kuvaa, joten eipä ole paljon kerrottavaa. Katsomassa olleet olivat kehuneet etenkin Bartleyn otteita. Fernandezin esitykselle varovainen hyväksyntä. Carrolin kykyä liikkua itsensä pelattavaksi kehuttiin. Sheehania pidetään jonkinlaisena lahjakkuutena. Eniten kysyntään olisi laitapakille.

[swansea]

Toissakaudella Swansea murskasi koipelissään WBA:n puolessa tunnissa. Se on edelleen paras yksittäinen esitys, minkä olen Swansealta nähnyt. Eilen ei tullut murskajaisia, mutta alusta lähtien oli selvää, kumpi ottelun tulee voittamaan.

Swansea on lähtenyt jokaiseen otteluun samalla kokoonpanolla. Tämä on ymmärrettävää, koska tulosta on tullut. Lisäksi uuden valmentajan kannattaa pitää kiinni siitä, mikä toimii. Samalla tulee kuitenkin ajatelleeksi pelaajia, jotka eivät ole päässeet avaukseen. Fernandezin penkkikomennus on helppo ymmärtää, koska hän on tullut vasta joukkueeseen. Kuitenkaan 8 miljoonan puolustaa ei voi pitää pitkään varamiehenä. Toinen keskuspuolustaja, Bartley, ei päässyt edes penkillä, vaikka Rotherdamia vastaan hän oli kaiketi ollut ottelun pelaaja. Montero on tullut jokaisessa ottelussa vaihdosta kentälle ja on osoittanut aina hienoja otteita. Samoin Gomisin otteissa ei ole ollut mitään moittimista. Carroll osoitti eilen, että hän on omiaan liikkuvaan lyhytsyöttöpeliin. Toivottavasti Monk kykenee muiden valmentajien ohelle puhumaan pelaajille siitä, että heidän aikansa tulee vielä. Ja että joukkueen etu on kaikessa tärkeintä.

Ottelun kaksi maalia olivat onnen ja taidon yhdistelmiä. Ensimmäisessä Rangel, Sigurdsson ja Dyer syöttelivät nätin kuvion, joka ei kuitenkaan olisi päättynyt maaliin ilman Olssonin liukastumista. Toisessa maalissa purkupallo ajautui Routledgelle, joka veti kuudentoista rajalta täydellisen Zlatan-potkun. Jos Zlatanilta kysyttäisiin, vaatiiko tuollainen potku onnea, vastaus olisi selvä. Sen sijaan Routledgen ilme paljasti, ettei hän oikein itsekään uskonut tuollaiseen maaliin. Näiden kahden maalin jälkeen WBA:lla ei oikeastaan ollut minkäänlaista toivoa pisteestä. Viimeisenkin pyristelyn päättyi Dyerin varmaan viimeistelyyn, kun Sigurdsson oli vapauttanut hänet kahden maalivahdin kanssa.

Pallollisena ottelu oli ehdottomasti Swansea paras tällä kaudella. Tähän auttoivat etenkin Kin ja Rangelin kohentuneet otteet. Molemmat antoivat lukuisia avaavia syöttöjä, joista Sigurdsson ja Bony pääsivät pelaamaan kohti puolustuslinjaa. Vaikka Bony ei ole vielä tehnyt maaliakaan - eilenkin oli pari huippupaikkaa - ei hänen esityksiään voi moittia. Swansean hyökkäyspelille on tärkeää, että hän tulee palloa vastaan. Lisäksi hänen kykynsä suojata palloa on kyllä vertaansa vailla. On melko huvittavaa katsella, kuinka hän seisoo tanakasti pallon kanssa ja pitää kädellä puolustajan takanaan. Tehojen suhteen Sigurdssonin alkukausi on ollut päinvastainen. Kuudesta Swansean maalista hän on tehnyt yhden ja syöttänyt neljä. Lisäksi Routledgen maali, jossa pallo ajautui hänelle puolustajan purusta, lähti liikkeelle Sigurdssonin keskityksestä. Eli kaikki te, jotka olette lähteneet Swanseasta ja huomanneet, ettei peli kuljekaan muualla, tulkaa takaisin kotiin.

Edelleen ollaan Chealsea vauhdissa, ja seuraavaksi kohtaammekin. 

[swansea]

Totuus valkeni toisella puoliajalla. Chelsea kotonaan parhaalla miehistöllä ja hyvässä vireessä. Vaikka kuinka toivoisi, jossain se raja tulee vastaan.

Ensimmäinen puolituntinen sujui hienosti. Swansea pelasi aristelematta ja sai luotua hyviä maalitilanteita. Tuli jopa johtomaali. Ki nousi vahvasti keskialueelta ja syötti puolustuslinjan taakse Taylorille. Taylor pisti maata pitkin maalille, ja Terry liukui pallon omiin. Swansea siirtyi epävirallisesti sarjan kärkipaikalle.

Chelsea vastasi taidon lisäksi fyysisyydellä. Kulmatilanteessa maalin edustan täyttivät Terry, Cahill, Ivanovic, Matic ja Diego Costa, joista viimeinen puski tasoituksen. Toisella puoliajalla Chelsea meni sitten menojaan. Shelveyn maali Bonyn hienosta syötöstä oli sopiva päätös ottelulle. Swansea yritti ja esitti ajoittain hienoja otteita, mutta paremmalle ei vain mahdettu mitään.

Alkukaudesta loistaneet Sigurdsson ja Dyer jäivät fyysisessä puristuksessa aika pahasti jalkoihin. Shelvey ja Ki olivat pallollisina hyviä, mutta puolustussuuntaan on tosiaan aika paljon parannettavaa. Vastustaja saa pelattua liian helposti pallon kuudentoista rajoille. Siirtoikkunan aikana yritettiin saada puolustavaa keskikenttäpelaajaa, mutta siinä ei tällä kertaa onnistuttu.

Elokuussa Monk valittiin kuukauden valmentajaksi. Sitten ei pystytty enää Chelsean vauhdissa.

[swansea]

Jos kauden kaksi ensimmäistä ottelua päättyi vastoin pelitapahtumia Swansean voittoon, kaksi viimeistä ottelua on tasoittanut tilanteen. Sekä Chelseaa että Southamptonia vastaan joukkue pelasi hyvin, mutta pisteitä tuli nolla.

Ensimmäiset puoli tuntia oli Swansean melko selkeää hallintaa. Pelissä oli vauhtia ja tunnetta. Hyökkäykset olivat monipuolisia. Dyer potkaisi maalin edessä ohi pomppivan pallon, Routledge laukoi ulkosyrjällä ylärimaan tilanteessa, jossa helppo sijoitus olisi johtanut maaliin, Bonyn pusku pelastettiin maaliviivalta. Jokin noista tilanteista olisi pitänyt johtaa maaliin. Niin ei käynyt, vaan peli kääntyi Bonyn typerän taklauksen myötä. Toisessa keltaisessa kortissa ei ollut mitään jossiteltavaa. Sen sijaan heti perään tapahtui lähes vastaavanlainen tilanne, joka olisi voinut johtaa toiseen ulosajoon. Fontella oli varoitus alla, kun hän liukui vauhdilla jalkapohja edellä. Routledge hyppäsi taklauksen alta. Swansea sai vapaapotkun, mutta Fonte pysyi kentällä. Ulosajo olisi ollut selvä, jos Routledge olisi antanut nappuloiden edes hipaista itseään - tai jos hän olisi hyppynsä jälkeen laskeutunut kyljelleen ja alkanut kieriä tuskasta. Vaikka filmaaminen on epäurheilijamaista ja kieltämättä usein etovaa, ei sitäkään voi tuomita mustavalkoisesti. Fonten taklaus oli vaarallinen ja se kohdistui Routledgen jalkaan. Periaatteessa siitä olisi siis kuulunut keltainen kortti. Samalla lailla mielestäni kuuluisi antaa rangaistuspotku, jos puolustaja liukuu hyökkääjän eteen niin että hyökkääjä joutuu hyppäämään jalan yli. Tuollaisessa tilanteessa on täysin mahdotonta enää hallita palloa kunnolla, joten maalintekopaikka menee sivu suun. Tällöin ymmärrän, että hyökkääjä heittäytyy maahan: koska puolustajan jalka ei ole osunut hyökkääjään, rangaistuspotkua ei vihellettäisi, ei vaikka se olisi estänyt maalintekopaikan.

Toisella puoliajalla Swansea esitti hienon puolustustaistelun. Ja vähintään yhtä hienoa oli se, miten yleisö kannusti pelaajia läpi puoliajan. Southampton ei saanut täydestä hallinnasta huolimatta yhtään kunnollista maalipaikkaa, kunnes Wanyaman kurotuslaukaus sattui uppoamaan yläkulmaan. Eihän se oikein ollut, mutta tällaista vain tapahtuu.

Koska Roy Hodgson oli katsomossa, pitänee kirjoittaa hieman niistä pelaajista, joita hän oli seuraamassa. Dyer oli oma itsensä. Paljon juoksua ilman sen kummempaa päämäärää. Osittain näyttävää kyllä, mutta Sterlingiin verrattuna maajoukkuepaikka on kaukana. Lähimpänä verrattavista on Lennon, mutta eipä taida hänkään mahtua enää maajoukkueeseen. Suurin miinus muistiinpanoihin tuli tilanteessa, jossa Southampton pelasi yksinkertaisella seinäsyötöllä laitapakin vapaaksi Swansean rangaistusalueelle. Dyer seurasi häntä lähinnä katseella. Routledge oli pääosin varsin näkymätön mutta pääsi silti ottelun parhaaseen maalipaikkaan. Noista tilanteista maajoukkueessa pitää tehdä aina maali. Ei siis plussaa hänellekään. Shelvey joutui näyttämään pelin luonteen vuoksi huonoimman puolensa eli pallottaman puolustamisen. Ja koska Hodgsonin joukkueessa sitä tulee paljon, ei hänenkään mahdollisuutensa kohentuneet. Lisäksi Shelvey näytti olevan pelin loppupuolella täysin puhki, joten fyysinen valmius ei taida edellyttää pääsyä kansainvälisiin peleihin. Toisin sanoen en usko, että yksikään heistä saa kahden viikon kuluttua kutsua maajoukkueeseen.

Swansea on pelannut nyt viisi ottelua, joiden avauksessa on ollut yhdeksän samaa pelaajaa. Lisäksi yksi vaihto on johtunut Amatin loukkaantumisesta ja toinen Bonyn maajoukkuematkasta. Tämän ymmärtää sikäli, kun katsoo sarjasijoitusta. Samoin voi olla hyvä ratkaisu, että kauden alussa avauskokoonpanon annetaan hitsautua yhteen. Toisaalta kausi on pitkä eikä siten ketään kannattaisi jättää syrjään. Eivät pelkät cup-ottelut kelpaa pelituntuman säilyttämisessä. Esimerkiksi Montero olisi jo ansainnut aloituspaikan. Eivätkä Shelveyn esitykset ole aina olleet aloituksen arvoisia. Mutta nämä asiat ovat tietenkin valmentajan päätettävissä, ja Monk on onnistunut alkukaudesta hyvin. Eilisen kaltaisella esityksellä - ilman hölmöilyjä - täysi pistepotti Sunderlandin vieraana on täysin realistinen. 

[swansea]

Luin uutisen, jossa Phil Neville mainitsi, että Manchester Unitedin pitää käyttää vielä 100 miljoonaa puntaa, ennen kuin joukkue voi saavuttaa mestaruuden. Siis yhteensä 250 miljoonaa. Jälleen kerran saatoin huomata, miten onnekas olenkaan ollut, kun aikoinani valitsin Swansean joukkueekseni. Ei mestaruus ole tuollaisten summien arvoista. Ei jalkapallo ole tuollaisten summien arvoista.

Vaikka myös Swansean maksamat siirtosummat ja palkat alkavat mielestäni ylittää kipurajan, ne ovat vielä sikäli hyväksyttävissä, että Swansea on jokaisella Valioliiga-kaudellaan summannut positiivisen tuloksen. Joukkueen takana ei ole äveriäitä nousukkaita, eikä maksuja hoideta myöskään päättömän suurilla paitamainoksilla tai Aasian markkinoiden oheismyynnillä. Rahat saadaan jalkapallosta, ja rahat menevät jalkapalloon. Se kuulostaa järkevältä toiminnalta.

Ei välttämättä mene enää kauan, kun jokin todella suurista joukkueista katoaa kokonaan kuvasta. Tuntuu kummalliselta ajatella, ettei olisi sellaista joukkuetta kuin Liverpool. Ainahan se on ollut olemassa. Mutta on liike-elämässä suurempiakin nimiä kaatunut, joten miksi niin ei kävisi myös jalkapallossa. Ehkä se tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun ei enää muisteta, että joskus pääosa kannattajista oli kaivosmiehiä. Ehkä vasta sitten kun liverpoolit ovat ensin viety rahan perässä toiselle puolen maapalloa.

Kun Swansea jossain vaiheessa alkaa tipahtaa sarjatasoilla alaspäin, voin todeta tyytyväisenä, että sekä nousut että laskut on koettu rehellisesti pelaamalla. Siitähän jalkapallossa kai on yhä kyse? Ei tarvita kuin pallo ja kengät, eikä välttämättä kenkiäkään.

Taidanpa kaivaa taas esiin vanhat ottelu-ohjelmat, jotka vanha swansealainen herrasmies minulle antoi. Olin silloin enimmäistä kertaa katsomassa Swansean ottelua. Ottelua edeltävänä päivänä tallustelin paljain jaloin Vetch Fieldin kentällä - niin, sellainen oli vielä silloin mahdollista - kun vastaan käveli tämä kunnioitettava vanhus. Hän kysyi ystävällisesti, olinko mahdollisesti heidän uusi topparinsa, jota oltiin niihin aikoihin hankkimassa (hinta-arvoltaan enintään 10 000 puntaa). Kun ilmoitin olevani Suomesta saapunut kannattaja, hän innostui näyttämään koko stadionin valmentajan toimistoa myöten; ja siinä samalla hän tietenkin kertoili kokemuksistaan toisessa maailmansodassa. Kun esittelykierros oli ohi, hän kaivoi jostain laatikosta edellisen vuoden otteluohjelmia. Kukapa niitä enää olisi kaivannut, arvottomia lehtisiä. Mutta taidanpa silti väittää sentimentaalisuudenkin uhalla, oi arvoisa Phil Neville, että minulle ne merkitsevät enemmän kuin rahalla ostetut mestaruudet.     

[hzn4000]

Jalkapalloromantiikalle

Ja yksinpuhelun laadukkaalle jatkamiselle samoin. Arvostan.

[Zukkis]

Nyt kyllä pamahti sellainen tarina swansea:lta Onnittelut myös liigacupin jatkoonpääsystä ja kyllähän tulee joka viikko tarkistettua topikki ja Swansean tulokset kun tietää, että laadukasta tarinointia on luvassa. Pidä jatkossakin ylhäällä Swansean värejä forumilla!

[swansea]

Swansea oli päästänyt Chelsea-ottelu lukuun ottamatta vähän maaleja. Sunderlandin viidestä ottelusta neljä oli päättynyt tasapeliin. Ei siis ollut yllätys, että näiden joukkueiden kohtaaminen päättyi maalittomaan tasapeliin.

Ottelun hahmo oli Fabianski. Hän on päässyt siihen vireeseen, jossa Vorm pelasi ensimmäisellä Swansea-kaudellaan. Maalivahdin varmat otteet ovat tuoneet itseluottamusta koko puolustuslinjaan. Ja kun vielä Fernandez on alkanut löytää saman sävelen Williamsin kanssa, puolustuksen kivijalka on kunnossa. Hyvää puolustuslinjaa tarvitaankin, sillä edelleenkään pari Ki-Shelvey ei kykene pysäyttämään keskialueen hyökkäyksiä. Ja kun laituritkin ovat lähinnä hyökkäyssuuntautuneita, voi pitää yllättävänä, miten vähän maaleja Swansea on päästänyt.

Hyökkäyssuuntaan Swansea oli varsin saamaton. Syöttötyöskentely ei ollut vaadittavalla tasolla. Gomis ei pystynyt pitämään palloa, jotta muut pelaajat olisivat ehtineet alhaalta tukemaan hyökkäyksiä. Monkin päätös peluuttaa jatkuvasti samaa avausta (Bonya ja Gomista lukuun ottamatta) on auttanut tilkitsemään puolustuksen, mutta hyökkäystä silmällä pitäen olisi ehkä aika käyttää tuoreita jalkoja. Toisaalta eipä vaihtopenkiltä löydy muita selviä vaihtoehtoja kuin Montero.

Toista kertaa peräkkäin Swansean pelaaja sai punaisen kortin. Ensimmäinen kortti oli omaa typeryyttä. Toisen kortin saattoi antaa, mutta samalla voi ihmetellä, miten Cattermole saattoi selvitä ottelusta keltaisella kortilla. Toisaalta eipä sekään ollut sikäli yllätys, että viheltämässä oli englantilaistuomareista se kaikkein pahin, Walesin-vihaaja Foy. Rangelin punaisen kortin lisäksi hän jätti ensimmäisellä puoliajalla viheltämättä selvän pilkun. Puolustaja potkaisi Routledgeä polveen, mutta koska hän ei heittäytynyt maahan, Foy jätti sen viheltämättä. Olisikohan Monkin aika ottaa Routledge puhutteluun ja näyttää hänelle videokooste Youngin ilmalennoista.

Pistesaldo on nyt kymmenen, eli neljäsosa tavoitteesta. Takana ovat ManU, Tottenham, Liverpool ja Everton. Eipä todellakaan hullummin.

(Olin estynyt näkemään ottelua, joten tämä oli fiktiivinen otteluraportti, joka pohjautui ottelutilastoihin ja fanien kommentteihin ottelusta. Ties vaikka tällä tavoin pääsisin Evening Postin kirjeenvaihtajaksi.)

[swansea]

Kun Pulisin aikaan vierailtiin Stokessa, oli lähes selvää, ettei pisteitä tule. Nykyisin on sentään toivoa. Mutta niin vain taas kävi, että esittämättä mitään erikoista pisteet jäivät tasaisessa ottelussa kotijoukkueelle.

Ei tarvitse kovin pitkään miettiä, mikä tekee Stokesta hankalan vastustajan: fyysisyys. Muutama pelaaja menee toistuvasti sallittavuuden rajan ylitse, jos tuomari sen vain sallii. Nyt oli toiveita siitä, että Oliver viheltäisi kädellä repimiset ja nilkoille tai pohkeisiin kopauttelut. Siltä myös aluksi vaikutti. Kolme Stoken pelaajaa sai ensimmäisellä puoliajalla varoituksen. Tuomarilinjan huipensi rangaistuspotku, kun Shawcross oli tapansa mukaan pistänyt molemmat kätensä Bonyn ympärille ja hieman nykäissyt. Lähes aina tuollaiset temput jäävät viheltämättä, mutta Oliver oli päättänyt pysyä tiukkana. Oliver, olet sankarini! Mutta eipä kestänyt hänenkään päänsä yleisön ja Stoke-pelaajien huutopaineessa. Ja ehkä Rangelin olisi kannattanut ymmärtää, että hyvitysrankkari vihellettäisiin pienimmästäkin hipaisusta. Ainakin Moses sen ymmärsi heittäytyessään. Toiveemme oli Oliverissa, ja niin vain sinäkin menit meidät pettämään. Tasoistusmaalin jälkeen jäätiin vain odottelemaan, kuka Stoken pelaajista puskee voittomaalin. Tällä kertaa se oli Crouchin sijasta Walters.

Ottelutapahtumat olivat toistoa tältä kaudelta. Ensimmäistä puoliaikaa Swansea hallitsi. Kaksi kertaa ennen maalia Swansean pelaaja pelattiin kauniilla syöttöpelillä kaksin maalivahdin kanssa. Näissä tilanteissa Sigurdsson hukkasi pallon päätyrajan yli ja Ki ampui suoraan maalivahdille, vaikkanmolemmissa reunoissa olisi ollut pari metriä tyhjää tilaa. Hukatuista maalitilanteista huolimatta kaikki näytti valoisalta, sillä hyökkäykset olivat swanseamaisia eli juuri sellaisia, joissa Stoken puolustus on vaikeuksissa. Toisella puoliajalla kaikki muuttui (kuten aina Monkin aikaan). Swansea laski Stoken alueelleen yhä helpommin. Ja kun keskikenttä oli laskeutunut, hyökkäysten avaukset olivat lähinnä pitkiä palloja. Swansea tuntuu olevan täysin aseeton, kun vastustajatkin lähtevät tasoitusta tai voittoa hakiessaan nostamaan hyökkäystään.

Ottelun jälkeen Monk oli tuohtunut tuomariratkaisuihin. Ja aivan oikein suuret päätökset ovat menneet pääosin Swansean vastaisesti. Silti Monkin kasvoilta näkyi kyllä ennen kaikkea huoli siitä, ettei hänellä ole välttämättä keinoja, joilla huonot hetket käännettäisiin positiivisiksi. Osittain se johtuu siitä, ettei penkiltä löydy pelaajia, jotka ratkaisevat otteluita. Ja osittain kaiketi siitä, että toisella puoliajalla unohdetaan oma peli. Olisi kai valmentajat tehtävä iskostaa pelaajille, ettei johtoasemassa mikään saa muuttua. Eilisen ottelun jälkeen Monk sai kannattajilta melkoisesti arvosteluja.

Onko sitten Monkilla mahdollisuuksia muuttaa mitään? Ainakaan avauskokoonpanoon ei näytä tulevan muutoksia, jos ei ole loukkaantumisia tai pelikieltoja. Kun katsoi eilen Carrollin otteita, se on varsin ymmärrettävää. Puolustussuuntaan hän oli pahasti heiveröinen, eikä hänellä ollut myöskään Brittonin tai Allenin sähäkkyyttä. Hyökkäyspäässä oli liikkuvuutta ja helpot syötöt menivät omille, mutta rohkeutta pelissä ei ollut. Tietysti yhden ottelun perusteella ei kannattaisi tuomita ketään, mutta valitettavasti tuli mieleen kysymys, eikö olisi kannattanut ottaa lainaan joku (vaikka taidollisesti huonompi) hieman valmiimpi pelaaja. Sen sijaan Monteron osalta penkkikomennukset alkavat vaikuttaa tyhmyydeltä. Käveleekö hän harjoituskentällä vai miksi hän pääsee kentälle enintään 60 minuutin kohdalla? Tai ehkä Monk on saanut päähänpinttymän, että Montero pääsee juoksemaan väsynyttä laitapulustajaa vastaan. Mitä sillä on väliä, onko puolustaja väsynyt tai ei, koska Montero kiihdyttää joka tapauksessa ohitse.

Ei Swansea menettänyt tässä ottelussa kuin yhden pisteen, mutta se on huolestuttavampaa, että viidessä viimeisessä ottelussa on saatu ainoastaan kaksi pistettä. Loistava alku on valunut hukkaan. Nykyisyys on tärkeämpää kuin menneisyys. Ja kaiken yllä leijuu huoli tulevaisuudesta. Seuraavassa kotipelissä Leicesteriä vastaan on tultava kolme pistettä. 

[swansea]

Leicester tuli vierasvastustajaksi juuri sopivaan aikaan. Viisi voitotonta ottelua oli tuonut joukkueelle pieniä paineita, joten helppo vastustaja sopi mainiosti. Kolme pistettä irtosi varsin vaivattomasti.

Ensimmäisellä puoliajalla Leicester ei saanut aikaiseksi edes tilanteen puolikasta. Eikä heidän puolustamisenkaan ollut tarpeeksi aggressiivista (ottelussa ei annettu yhtään varoitusta, eikä ollut kyllä tarvettakaan). Nähtävästi kukaan ei ollut vihjannut, ettei Swansea vastaan kannata pelata tuolla tavoin. Toisella puoliajalla Leicester oli enemmän hyökkäysalueella, mutta edelleenkään ei ollut suurta pelkoa siitä, että he tekisivät maalin. Swansea teki ottelussa kaksi nättiä syöttökuviota, joiden jälkeen Bonyn tarvitsi vain käydä pistämässä pallo maaliin. Kiva peli, kiitos.

Nyt kun on pelattu noin neljäsosa otteluista, on hyvä tehdä pieni kokonaiskatsaus Swansean otteista:
1. Tehdään ainoastaan kauniita maaleja. Lähes kaikki Swansea maalit ovat syntyneet niin, että maalintekijällä on vastassa enää maalivahti.
2. Sigurdsson syöttää. Näistä kauniista maaleista Sigurdsson on syöttänyt seitsemän. Eilen hän tuli vaihtoon nivustaan pidellen. Olisi valtava menetys, jos hän loukkaantuisi. Eräs kannattaja kommentoi eilisen jälkeen, että Sigurdssonin ja Bonyn syöttökuviot ovat sitä, minkä vuoksi hän tulee jokaiseen peliin.
3. Erikoistilanteet. Swansea ei ole tehnyt yhtään maalia päällä. Toisaalta vastustajat eivät ole tehneet niin monta maalia erikoistilanteista kuin olisi voinut pelätä. Osittain tämä johtunee siitä, että Fabianski hoitaa keskityspalloja varmemmin kuin Vorm.
4. Nollapelit. Yhdeksästä ottelusta neljässä on pidetty oma maali puhtaana. Vastustajana ovat olleet Burnley, WBA, Sunderland ja Leicester. Eli jos vastustajalla ei ole kalliilla ostettua hyökkääjää, joukkue pystyy pitämään tavalliset pelaajat poissa maalipaikoista.
5. Ei rotaatiota. Monk peluuttaa koko ajan samaa joukkuetta, jos muutoksiin ei ole pakottavaa syytä. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että puolustus on pitänyt varsin hyvin.
6. Keskikentän kaksikko pelaa vierekkäin. Kun Britton on edellisillä kausilla ollut pelaamassa, hän on ollut selvästi keskikentän alin pelaaja. Toinen keskustan pelaaja on pelannut enemmän hyökkäyssuuntaan. Alkukaudesta näytti siltä, ettei tuo vierekkäisyys onnistu. Heidän taakseen ja myös väliin syntyi liikaa tilaa. Kun kammallakaan ei tuntunut olevan ensisijaista vastuuta puolustamisesta, oli epävarmuutta siitä, kumpi hoitaa puolustuslinjan eteen juoksevat pelaajat. Hyökkäyssuuntaan on ollut hieman samaa ongelmaa. Välillä sekä Ki että Shelvey ovat liian kaukana, jotta ehtisivät tukemaan hyökkäyksiä. Pallollinen pelaaminen on molemmilta sujunut.
7. Laitapuolustajat nousevat varovaisesti. Ei voi sanoa, etteivätkö laitapuolustajat edelleen nousisi, mutta aiempaan nähden se on ollut selvästi varovaisempaa. Etenkin se on näkynyt Rangelin otteissa. Päätyyn asti hän ei nouse juuri lainkaan, eikä hän ole enää niin paljon mukana pallollisessa pelissä. Toisaalta tämä on auttanut siihen, että puolustussuuntaan hän on onnistunut paremmin kuin aiempia kausina.
8. Harvoin nopeita vastahyökkäyksiä. Vaikka Swansealla on nopeat laitapelaajat, Swansea ei harrasta vastahyökkäyspeliä. Pallo saatetaan pelata nopeasti Bonylle tai Sigurdssonille, mutta sen jälkeen pallo palautetaankin välittömästi taaksepäin ja otetaan ikään kuin uudelleen vauhtia. Vapauttavat syötöt (Sigurdsson tai Bony) pyritään antamaan vasta viimeisellä kolmanneksella.
9. Paljon pisteitä. Tällä vauhdilla Swansea tekee piste-ennätyksensä Valioliigassa. Mitäpä tuohon muuta voi sanoa kuin että hyvin menee.
10. Joukkue on pysynyt terveenä. Avauksen pelaajista ainoastaan Britton on ollut poissa, eikä hänkään olisi varma aloittaja. Pitää muistaa, että penkki ei ole missään nimessä Swansea vahvuus. Joko terveyden puolesta on ollut onnea tai sitten satsaukset harjoitusolosuhteisiin alkavat tuottaa tulosta.

[swansea]

Eilisestä ottelusta ei tarvitse kirjoittaa kuin yhdestä tilanteesta. Fernandez liukuu säärisuojat edellä pallon eteen, hyökkääjä kaatuu ja tuomari antaa Fernandezille suoran punaisen kortin. Kaiken järjen mukaan tuon tilanteen täytyy kääntyä Swansean eduksi. Monkin puheet siitä, että tuomareiden tärkeät ratkaisut ovat menneet pitkin kautta Swansean vastaisesti, saavat melkoisesti lisävoimaa, kun hän tapaa perjantaina erotuomareiden päällikön (mikä tuo titteli lieneekään). Vaikka kukaan ei voi mennä määräämään, että Swansean pelejä pitää viheltää jatkossa harkiten, voisi hyvinkin olettaa, että jatkossa jotkut tuomiot kääntyvät myös Swansean eduksi (myös väärin vihellettyinä). Eli aivan samalla tavoin kuin yksittäisissä otteluissa tuomarit hyvittävät helposti vääriä ratkaisujaan, uskon, että sama vaikutus tulee olemaan myös pidemmällä aikavälillä.

Voi olla, että tuo kirjoitukseni on toiveajattelua. Sen sijaan siitä olen varma, että Fernandezin pelikielto kumotaan. Tai mistä sitä tietää, ehkä seuraavassa ottelussa vastustajalle vihelletään rangaistuspotku ja Williams saa punaisen, koska on puskenut pallon pois ennen kuin hyökkääjä on ehtinyt tehdä maaliin. Syy: ilmeisen maalintekopaikan estäminen.

[swansea]

On maailmassa sentään vielä oikeutta: Fernandezin pelikielto on peruttu (lähteenä BBC ja Swansean verkkosivut).

[swansea]

Kuudesta edellisestä Everton-ottelusta oli saatu yksi piste. Tämä, ja ottelutapahtumat, huomioon ottaen tasapeli oli hieno suoritus. Ja kun maaleja ei syntynyt, nyt on pidetty joka toisessa sarjaottelussa oma maali puhtaana.

Ottelun alkupuolella mikään ei viitannut siihen, että maaleja ei nähtäisi. Swansea pelasi tyypillisen syöttökuvien, jonka päätteeksi Sigurdsson (myös yhtä tyypillisesti) vapautti Bonyn kahden maalivahdin kanssa. Maalivahti sai kuitenkin torjuttua laukauksen jalallaan. Swansealle siunautui muutama muukin puolittainen paikka, mutta vähitellen Everton otti ohjat yhä selvemmin haltuunsa. Viimeiset kaksikymmentä minuuttia maalin uhka oli jatkuva. Lopulta gongi pelasti Swansean, ja päästiin miettimään, millä Evertonin prässi saataisiin purettua. Swansean hyökkäyksistä ei lopulta ollut tullut mitään, koska jos pallo saatiin hetkeksi haltuun, Evertonin pelaajat kävivät heti päälle ja veivät pallon jalasta.

Päinvastoin kuin kauden muissa otteluissa Swansea aloitti toisen puoliajan pirteästi. Selviin maalipaikkoihin ei päästy, mutta peli siirtyi enemmän Evertonin päähän. Välillä pelattiin aivan samalla tavoin kuin Everton ensimmäisen puoliajan lopussa eli Everton ei ehtinyt huoahtaa edellisestä hyökkäyksestä, kun seuraava oli jo käynnissä. Pelitaktisen muutoksen lisäksi Monk teki toisenkin onnistuneen ratkaisun ottamalla Bonyn vaihtoon ennen kuin olisi saanut toisen varoituksen. Valitettavasti kolmas ratkaisu jäi tekemättä. Shelvey jäi kentällä varoituksensa kanssa, oli typerä ja sai toisen. Viimeiset kaksikymmentä minuuttia Swansea keskittyi puolustamiseen. Täysin selviin maalipaikkoihin Everton ei päässyt, joten kotiin vietiin taistelupiste.

Tämän ottelun hahmo oli Jonjo Shelvey. Ensimmäisellä puoliajalla Evertonin puolustaja heittäytyi hänen laukauksensa eteen ja pallo osui selvästi käteen (puolustaja heittäytyi maahan käsi ojossa; Monk sanoikin, että jos Fabianski olisi tehnyt tuollaisen torjunnan, hän olisi onnitellut tätä hienosta venytyksestä). Tästä Shelvey-poika nähtävästi kiukustui, ja kun pallonriistokaan ei onnistunut vaan siitä vihellettiin vastustajalle vapaapotku, niin tietysti piti tyrkätä suutuspäissään palloa vähän kauemmas. Tästä Tuomari-setä nuhteli häntä varoituksella ja sanoi, että älä poika tee enää tuollaista. Vaan sitten vastustajan keskikenttäpelaaja oli juoksemassa hänen ohitseen, ja äiti oli pakottanut aamulla pistämään kumisaappaat jalkaan eikä niillä pystynyt kunnolla juoksemaan, niin Shelvey päätti sitten mennä sen toisen kaverin eteen niin ettei hänkään pääsisi juoksemaan. Eikä Tuomari-setä uskonut taaskaan hänen selitystään. Kyllähän ostettaessa tiedettiin, millainen Shelvey on, mutta kyllä kai hänenkin pitäisi sentään joskus aikuistua. Tuhma Shelvey.

Jotkut nimittäin oppivat. Routledge tunnettiin vuosia sitten päättömänä pörrääjänä, joka ei saa mitään järkevää aikaan. Nykyisin hän tekee usein oikeita ratkaisuja sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Hänestä on tullut hieman näkymättömämpi mutta samalla joukkueelleen tärkeämpi pelaaja. Tärkeimmät pelaajat tässä ottelussa olivat kuitenkin Fernandez ja Williams. Fernandez teki suurin piirtein kaiken oikein. Williamsille tuli muutama hassi, mutta vastapainoksi hän teki yhden upean venytyksen, joka todennäköisesti esti Lukakun maalin.

Eniten puolustusongelmia oli vasemmalla laidalla. Taylor ei meinannut pärjätä yksi vastaan yksi -tilanteissa vaan keskityksiä sateli hänen ohitseen. Kun lisäksi Montero ei onnistunut pitämään omaa miestään, laidalla oli etenkin ensimmäisellä puolella jatkuva uhka. Toisaalta se saattoi olla jopa Swansean pelastus, sillä nyt Baines ei ollut niin paljon pallossa kuin aiemmissa kohtaamisissa.

Seuraavaksi on vastassa Arsenal. Mielenkiintoista nähdä, saadaanko pidettyä Sanchez aisoissa. Sinällään Arsenalin kanssa on tultu viime vuosina toimeen. 

[swansea]

Swansealla on kapea miehistö. Ennen tätä päivää oli käytetty ainoastaan pelaajaa. Vakiopelaajista oli poissa Fernandez, Routledge, Shelvey ja Dyer. Avauksessa oli Bartley, jolla ei ollut pelannut koko kautena minuuttiakaan, sekä Carroll ja Emnes, joilla oli taskussa lähinnä hajaminuutteja. Vastassa Arsenal. Pitäisikö toivoa pistettä?

Nyt pitää antaa kehuja Monkille. Ensinnäkin varamiehisyydestä huolimatta Swansea lähti heti pelaamaan omaan peliään eikä kunnioittanut Arsenalia yhtään. Niinpä ensimmäisen 40 minuutin aikana Swansea oli aavistuksen hallitseva osapuoli. Kun sitten Arsenal otti pelin haltuunsa ja meni ansaitusti 0-1-johtoon, Monk teki onnistuneet vaihdot juuri oikeaan aikaan. Laitaan tullut Barrow (ensimmäinen Swanseasssa pelannut ruotsalainen) pelasi ennakkoluulottomasti ja hankki vahvalla kuljetuksellaan vapaapotkun, jonka Sigurdsson ampui upeasti muurin yli ylänurkkaan. Muutenkin Barrow vaikutti varsin mielenkiintoiselta pelaajalta. Heti tasoituksen jälkeen Monk vaihtoi Gomisin Bonyn tilalle, eikä mennyt kauan, kun hän puski Monteron keskityksestä voittomaalin. Lopussa otettiin vielä Britton kentälle rauhoittamaan peliä. Loistavaa työtä Monk.

Koko Swansea joukkue onnistui mainiosti, mutta haluan nostaa esille kaksi pelaajaa: Kin ja Monteron. Kin onnistuneimmat pelit ovat olleet ne, joissa Shelvey on ollut pelikiellossa. Koska aineistona on ainoastaan kaksi ottelua, sattuman merkitys on turhan suuri. Silti väitän, etteivät Ki ja Shelvey osaa pelata yhdessä. Eilen Ki oli erittäin varma (aivan kuin Britton niin monina kausina) pallon kanssa, ja lisäksi hän voitti suuren määrän pääpalloja sekä sijoittui pallottomana oikein. Onko mahdollisesti niin, että Shelveyn puutteellinen pelikäsitys hankaloittaa myös Kin peliä? Toinen onnistuja oli eilen Montero. Erään tilaston mukaan hän olisi tehnyt ottelussa 57 kuljetusta. Ainakin Chambers joutui tuon tuosta epämiellyttäviin juoksukilpailuihin. Evertonia vastaan Montero ei päässyt juuri lainkaan nopean laitapuolustajan ohitse, mutta tänään hän vietti juhlapäivää, joka huipentui komeaan maalisyöttöön.

Kun Swansea avauskokoonpano ilmestyi, huomioni kiinnittyi siihen, että Swansealla oli varmasti pisin miehistö Valioliiga-aikana. Bartleylla, Killa, Emnes,illä Sigurdssonilla ja Bonylla oli kaikilla sen verran pituutta ja pääpelivoimaa, että saattoi odotella ensimmäistä päällä tehtyä erikoistilannemaalia. Tuli vapaapotkumaali ja tuli myös puskumaali, mutta edelleenkään kulmapotkut eivät olleet niin laadukkaita, että niistä olisi voinut syntyä mitään vaarallista. Aika kummallista, koska Sigurdssonilla on kuitenkin oivallinen potkutekniikka.

Seuraavassa ottelussa Monk kohtaa ongelman, jota ei olisi voinut ennen eilistä uskoa. Ketkä pistetään avaukseen ja ketkä jätetään kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle? Jos Fernandez kuntoutuu, Bartleyn edellä on kolme topparia. Carroll pelasi kauden parhaan ottelunsa, mutta silti hän jää Kin, Shelvey ja Brittonin taakse. Entä mitä tehdään Barrow'lle ja Emnesille. Gomis sai maalisarakkeen auki, mutta kai ketiBony on silti hänen edellään. Onpa kokoonpano mikä tahansa, siihen kai tässä pitää alkaa luottaa siihen, että Monk tekee oikeat valinnat. Viides sija sarjataulukossa - takana Arsenal, ManU, Liverpool, Tottenham ja Everton - loistavaa, Monk ja Jenkins.
 

[swansea]

Swansea teki avausmaalin pelaamalla Bony keskeltä läpi. Siinä maalissa ei muuta erikoista kuin se, ettei syöttäjänä ollut Sigurdsson vaan Dyer. Maalin jälkeen City otti pelin hallintaan ja teki kaksi ansaittua maalia. Loppupuolella Gomis pelattiin läpi, mutta hän ei onnistunut, ja aivan lopussa Shelveyn vapaapotku kimposi kohti tyhjää maalia mutta kääntyi hieman tolpan ohi. Swansea ei pelannut erityisen hyvin eikä huonosti. Parhaat pelaajat olivat Fabianski ja Ki. Sigurdsson näyttää pelaavan maaottelutauon jälkeen aina vaisuimmat pelinsä. Muutamien pelaajien taso tai itseluottamus ei riittänyt.

Jotenkin tällaiset ottelut eivät vain innosta. Jos kohdataan Chelsea tai City vieraissa, on etukäteen selvää, että piste voidaan saada ainoastaan puolustamalla tai hitommoisella tuurilla. Pelilliset hienoudet jäävät vähiin. Raha painaa liikaa. Pellegrini ei ottaisi yhtään Swansean pelaajaa avaukseensa; tämä on helppo todistaa, sillä muutenhan City olisi jo ostanut kyseisen pelaajan. En ymmärrä lainkaan, miksi aina tällaiset ottelut valitaan televisioitaviksi. Vaikka altavastaaja sattuisikin joskus viemään pisteitä, ei se lisää ottelun pelillisiä arvoja. Toinen hyökkää ja toinen puolustaa, mitä hauskaa siinä on?

Enpä viisti kirjoittaa pelistä tämän enempää. Sen sijaan jatkan ajatusleikkiä siitä, ketkä mahtuisivat minkäkin joukkueen kokoonpanoihin. Otan vertailukohteiksi Swansea ja Suomen maajoukkueen.

Maalivahti: Fabianski on ehdoton ykkönen, mutta ottaisin Hradeckyn kakkosmaalivahdiksi kolmen vuoden sopimuksella.
Vasen pakki: Swansean heikoin osa, mutta niin on myös maajoukkueen. Tarjoaisin silti Uroselle kahden vuoden sopimusta 21-vuotiaiden joukkueessa. Jos hän saisi ensimmäisenä vuonna fysiikan kuntoon, murtautuminen edustukseen olisi mahdollista.
Oikea pakki: En arvosta Tiendallia yhtään, joten Arkivuo menee hänen edelleen. Ja koska Arkivuo pystyy pelaamaan molemmilla laidoilla, hän pääsisi penkille ja joskus myös avaukseen, kun Rangelia lepuutetaan.
Topparit: Moisander sopisi Swansean pelityyliin. Hän kaipaa kuitenkin rinnalleen hyvän pääpelaajan. Niinpä hän joutuisi taistelemaan avauspaikasta kapteeni Williamsin kanssa. Williams voittaa taistelun fyysisyytensä ja kapteenin asemansa vuoksi. Moisanderille voisi kyllä tarjota halpaa sopimusta, sillä samalla hän voisi tuurata vasemman pakin paikkaa. En usko, että Moisander hyväksyisi tarjoustani. Muilla toppareilla ei luonnollisesti olisi mitään asiaa joukkueeseemme.
Keskikentän keskimmäinen kaksikko: Sparvin vauhti ei riitä. Hän pelaa hieman samalla tavoin kuin Ki, mutta Ki on selvästi parempi. Kauko voisi korvata Shelveyn ulkonäkönsä puolesta mutta ei muuten. Hetemaj sopisi taistelutahtonsa puolesta Valioliigaan; korttienkin määrä puolittuisi. Valitettavasti hän ei oikein sovi Swansean pelityyliin. Pelkkää rikkovaa pelaajaa Swansea ei käytä. Kuitenkin Hetemajta voisi kokeilla suurjoukkueita vastaan, joten tarjoaisin vuoden sopimusta. Jos Hetemaj kaipaisi uusia kokemuksia, hän saattaisi suostuakin. Ja jos hän onnistuisi, seuraavana vuonna voisi jokin rikkovaan peliin satsaava joukkue tarjota sopimusta.
Ylimmäinen keksikenttäpelaaja: Sigurdsson on ollut tällä kaudella niin loistava, ettei Eremenko nousisi hänen edelleen. Sinällään hän sopisi mainiosti Swansea joukkueeseen, mutta valitettavasti meillä ei ole varaa siihen, että ostaisimme kalliin pelaajan, joka ei välttämättä ottaisi avauskokoonpanon paikkaa. Tietenkin Eremenko pystyisi pelaamaan myös alempana keskikentällä, mutta siinä tapauksessa avauskokoonpanosta tulisi liian hyökkäyspainotteinen. Olisi toki hienoa nähdä, miten Eremenko ja Sigurdsson ruokkisivat syötöillään Bonya ja nopeita laitureita. Valitettavasti taloudelliset realiteetit eivät salli sitä, että ostaisimme Eremenkon tiettyjä vastustajia ajatellen, vaikka myönnämme, että taidollisesti Eremenko olisi meille lähes ihanteellinen pelaaja.
Laiturit: Helppo päätös, koska Suomella ei ole yhtään.
Keskushyökkääjä: Kenelläkään ei ole edellytyksiä ohittaa Bonya ja Gomisia. Tarkkailemme kuitenkin Pohjanpalon kehitystä.

[swansea]

Swansea on nyt menettänyt johtoasemansa jälkeen 13 pistettä (en ole tätä itse laskenut, mutta luotan muiden tietoihin). Eli kasassa voisi olla 32 pistettä. Vaikka sarjasijoitus on hieno, vielä parempaankin olisi mahdollisuuksia.

Eilinen ottelu oli kauden räikein osoitus, miten voittopisteet voidaan menettää. Vartin jälkeen ottelu olisi pitänyt olla ratkaistu. Läheltä piti -tilanteita oli jatkuvasti. Swansea tuli keskeltä sekä molemmilta laidoilta. Crystal Palace yritti vain jotenkin selviytyä. Bonyn taidokkaan maalin jälkeen Swansea antoi hetkeksi (10 minuutiksi) vastustajalle mahdollisuuden tulla peliin mukaan. Nähtävästi myös Atkinson ajatteli, ettei pelistä tule tasapuolista, jos hän ei hieman avita. Selostajatkin totesivat useaan kertaa, ettei tilanteessa ollut rangaistuspotkun aineksia. Ja kun hidastusta katsoo, vaikea siitä on huomata, missä vaiheessa Shelvey osuu Chamakhiin. Muutenkin on pieni mysteeri, miten Chamakh ei saanut ottelun aikana kahta keltaista korttia. Mutta olivatpa tuomarin päätökset mitä tahansa, niistä huolimatta Swansean olisi pitänyt voittaa kevyesti.

Sigurdsson pelasi sekä Routledgen että Shelveyn kaksin maalivahdin kanssa. Hänellä itselläänkin oli kolme paikkaa, joista olisi voinut maalin tehdä. Montero ohitti alussa Wardin milloin vain halusi, mutta jostain syystä Swansea ei käyttänyt tätäkään mahdollisuutta tarpeeksi tehokkaasti. Joukkueelta puuttuu kyky ratkaista ottelut johtoasemassa. Alkukaudesta syy oli pitkälti taktiikassa. Toiselle puoliajalle tultiin aina liian varovaisesti. Ja kun ote oli menetetty, ei sitä enää saatu takaisin. Eilen ei ollut kyse siitäkään. Ote säilyi, mutta Crystal sai pidettyä loppuajan puolustuksensa tiiviinä. Vaihdot eivät tuoneet tarvittavaa piristystä. Päättäväisyys kääntää ottelut voitoiksi puuttuu.

Yksi syy pisteiden menetykseen on ollut henkilökohtaisissa hölmöilyistä. Etenkin Shelveyn osuus on ollut merkittävä. Jos eilinen rangaistuspotku oli oikea vihellys, se aiheutui Shelveyn kömpelyydestä. Yleensäkin hän tuntuu olevan taklaustilanteissa usein myöhässä. Virheettömiä pallonriistoja tulee vähän. Joko hän ei todellakaan hallitse kehoaan tai sitten hallitsematta jää pää. Ehkä keskittyminen ei vain pysy koko aikaa pelissä. Mahdollisesti siksi hän epäonnistui lähes varmassa maalipaikassa, jossa hän sai syötön maalin eteen eikä ainakaan viiteen metriin ollut yhtään puolustajaa häiritsemässä. Hän ei kuitenkaan osunut kunnolla palloon. Koko kautta ajatellen Shelvey on ollut joukkueen huonoin pelaaja. Näkisin mielelläni Brittonin hänen tilallaan, jolloin Ki nousisi hieman ylemmäs.

Ottelun jälkeen tasapeli harmitti paljon, mutta nyt kaiken alkaa nähdä taas positiivisessa valossa. Esitys oli kuitenkin kauden parhaita. Etenkin alussa pelissä oli tempoa, taitoa ja vaihtelevuutta, eli juuri sellaista peliä mistä Swansea opittiin tuntemaan Rodgersin aikana. Vastustaja oli täysin altavastaaja. Ainoastaan maalintekotaidon puute esti suurinumeroisen voiton. Jonain toisena päivänä niin olisikin käynyt. Ja jos saa valita, tuleeko piste huonolla vai hyvällä pelillä, luonnollisesti valinta kääntyy jälkimmäiseen. Suuremmasta harmituksesta huolimatta.
 
 

[swansea]

Olisi ollut suuri vääryys, jos Swansea olisi jäänyt heti lauantain jälkeen taas kotitasapeliin. Tai eihän se vääryys ole, jos ei saada palloa hyvistäkään paikoista maaliin. Onneksi lopulta Ki avitti hyökkäysosastoa ja toi helpottavan ja ehdottomasti ansaitun voiton. Friendkin oli hyvä.

Swansea oli tehnyt kokoonpanoon kaksi muutosta: Richards tuli oikeaksi pakiksi Rangelin paikalle ja Britton palasi viimein paikalleen alimmaksi keskikenttäpelaajaksi Shelveyn tilalle. Richards pelasi parhaimman pelinsä, minkä olen nähnyt. Hän tuki hyökkäyksiä eikä puolustaminen tuottaminen hankaluuksia. Ja onhan se aina hienoa, että välillä joku oma kasvattikin mahtuu avaukseen. Suurin muutos oli kuitenkin Brittnoin paluu. Aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollut, hän täytti ne välit, joista QPR olisi saattanut päästä hyökkäykseen. Ja tietenkin yleisö hurrasi, kun pikku Britton nousi pääpalloon ja vieläpä voitti sen. Lisäksi Brittonin vahvuuksiin kuuluu se, että hän tekee kanssapelaajista entistä parempia. Vaikka Ki on pelannut useamman hyvän pelin putkeen, eilen hän nosti tasoaan vielä aiemmasta. Nyt kun hän tiesi, että Britton vaanii takana, hän saattoi nousta rohkeammin katkaisemaan hyökkäyksiä samoin kuin osallistumaan niihin. Kiitoksena tästä tärkeä voittomaali rangaistusalueen sisältä. Ki oli mestari, mutta ei Brittonkaan pelkkä mailapoika ollut.

Bony, Bony, Bony, Bony, Bony... Ainakin viisi maalipaikkaa hän hukkasi. Toki siinä oli osuutensa myös mainiosti pelanneella Greenillä. Jotenkin Bony oli kumman huolimaton. Se näkyi myös lukuisissa harhasyötöissä (tai pudotuksista alaspäin). Silti hänen peliesitystään ei voi haukkua huonoksi. On sekin taito että pääsee maalipaikoille. Mutta ehkä tuo kliinisen viimeistelyn puutee on syynä siihen, ettei häntä ole ostettu muualle. Milloin viimeksi Bony on tehnyt räkämaalin? Tai milloin kukaan Swansean pelaaja? Eilenkin jäi mieleen tilanne, jossa Green tipautti keskityksen taakseen. Bony haroi harmistuneena hiuksiaan, kun ei tullut mentyä haistelemaan raatoa. Niinpä.

Peli kulkee, siitä ei ole epäilystäkään. Nyt uskaltaa sanoa, että Monk on onnistunut. Laudrup teki virheen luottamalla Kin sijasta Shelveyhyn. Britton, Ki ja Sigurdsson muodostavat kolmikon, jonka liikkumista ja pallonkäsittelyä on ilo seurata. Bony pelaa etenkin Sigurdssonin kanssa hyvin yhteen ja tuo tietenkin taidon lisäksi myös voimaa. Laidoilta löytyy neljä vauhtiveikkoa. Kelpo toppareitakin on neljä. Maalilla Fabianski on varma. Ainoastaan laitapakkien osalta voisi toivoa hieman enemmän, vaikka eivät hekään ole missään nimessä pettäneet.

Seuraavaksi kohdataan vieraissa West Ham. Eli loppuviikosta on syytä harjoitella erikoistilanteita. Päällä tehtyjä kulmuri- tai vapaapotkumaaleja on turha Swansealta odottaa, mutta se olisi hienoa, jos kotijoukkuekaan ei siihen kykenisi. Niiden estämiseksi Bartley jatkaa varmasti Williamsin parina. Brittonin toivon pystyvän pelaamaan, koska Shelvey vastannee West Hamin fyysisyyteen lähinnä typeryydellään. Niin, ei kai siinä muuta kuin että pidetään palloa samalla tavoin kuin kahdessa edellisessä kotipelissä eikä anneta West Hamille mahdollisuuksia keskityksiin.

[swansea]

Carroll, Crouch, Fellaini, Holt - pahimmat möröt vuosien saatossa. Vähemmän hätää Swansealla on ollut Suarezin, Agueron, Hazardin ja Özilin kanssa kuin noiden korstojen. Ja eniten minua ottaa päähän, kun he tekevät maaleja puolustuksemme keskeltä.

Vastakohdat väkevöittävät elämää. Ilman vihattuja vastustajia pelit olisivat tylsempiä. Erilaiset käsitykset siitä, mikä on oikein tai mikä on kaunista, tuovat peliin mukaan lisää tunnetta. Eikä se haittaa, vaikka tuo tunne olisi viha. Eilinen ottelu käytiin nimenomaan kahden eri pelikäsityksen eikä niinkään kahden joukkueen välillä.

West Ham pyrki voittamaan ottelun fyysisyydellä. Pieni kenttä antoi mahdollisuuden prässätä ylhäältä asti. Mitä useammin Swansea joutuisi lähettämään pitkän pallon, sitä enemmän käytäisiin fyysisiä kaksinkamppailuja. Ja mitä useammin he pääsisivät lähettämään keskityksiä Swansean rangaistusalueelle, sitä lähempänä he olisivat maalintekoa. Swansean mahdollisuudet sen sijaan piilivät nopeassa pallonliikuttelussa. Mitä enemmän West Hamin pelaajat joutuisivat juoksemaan pallon perässä, sitä enemmän syntyisi rakoja, joihin Swansea voisi iskeä. Mitä enemmän West Ham joutuisi puolustamaan jaloilla, sitä vaarallisempia Swansean hyökkäykset olisivat.

Heti alusta lähtien West Ham pääsi toteuttamaan omaa pelityyliään. Swansean syöttöpeli oli lähes surkeaa. Esimerkiksi Routledge ei tainnut ensimmäisen kymmenen minuutin aikana syöttää yhtään syöttöä omille. Erikoistilanteisiin sentään oli varauduttu juoksuttamalla Bony aina maalin eteen. Hän purkikin keksityksiä enemmän kuin yksikään Swansean puolustaja. Oikeastaan pelin ainoasta valonpilkahduksesta tuli Swansean johtomaali. Sigurdsson syötti pallon kahden kankean puolustajan välistä nopealle Monterolle, joka syötti myös maata pitkin Bonylle, joka siirsi pallon maaliin. Juuri näin Swansean olisi kuulunut pelata. Mutta niin ei käynyt. Liian moni pelaaja pelasi yhden kauden huonoimmista otteluistaan. Harmittavasti yksi heistä oli kapteeni Williams. Etenkin Carrollin vartiointi West Hamin toisessa maalissa oli karmeaa katsottavaa.

Lopulta ottelu ratkesi Fabianskin ulosajoon, josta Swansea on muuten tehnyt valituksen, koska kieltämättä hiukan näytti siltä, että ennen yhteentörmäystä Sakho olisi ottanut pallon mukaansa kädellään. En tosin usko, että Swansea olisi saanut tasoitettua, vaikka olisi pelattu loppupeli tasamiehityksillä. Swansea oli hävinnyt henkisesti ideologisen sodan West Hamille, eikä sellaisesta tappiosta enää nousta. Mutta odottakaapa West Hamin kannattajat kevättä. Silloin toivonne lepää parissa erikoistilanteessa. Muun ajan juoksette pienten ja nopeiden pelaajien perässä.

[swansea]

Tottenhamia vastaan olisi pitänyt peliesityksen perusteella saada kolme pistettä, mutta ei saatu yhtään. Pitää siis löytää kolme syytä, joista jokainen on pisteen arvoinen.

1. Tottenhamin ensimmäinen maali kulmasta. Tottenhamin vaarallisin pääpelaaja on Kane. Häntä vastaan kulmapotkussa pelasi Rangel, joka häviää pääpalloja itseäänkin pienemmille hyökkääjille. Tällä kertaa Rangel ei edes hypännyt, joten puskutilanteesta puolet Kanesta oli hänen yläpuolellaan. Vai pelasiko Swansea jonkinlaista paikkaa? Ei ainakaan siltä vaikuttanut, kun Richards (tuli Rangelin tilalle) hävisi täysin Kanella pääpallotavoittelun ja pallo meni vain aavistuksen ohi maalista. Miksi Bartley on kentällä, jos hän ei pidä vastustajan parasta pääpelaajaa? (Toisessa maalissa Bartley päästi Eriksenin laukomaan jalkojen välistä helpon maalin; toivon, että seuraavassa ottelussa Amat on Bartleyn paikalla). Hämmästyttävää, että Carrollin kahdesta maalista ei ollut opittu mitään.

2. Vaihdot menivät totaalisesti pieleen. Britton oli erittäin hyvä 50 minuuttia. Sitten jostain syystä hänen tilalle tuli Shelvey. Toki Shelvey antoi muutaman hienon pitkän syötön, mutta se ei riitä, jos pelaajalla ei ole mitään käsitystä siitä, miten pitäisi sijoittua ja liikkua vastustajan hyökätessä. Seuraavaksi vaihdettiin Rangelin tilalle Richards. Mitä tekee laitapuolustajalla, joka ei saa palloa lentämään pariakymmentä metriä pidemmälle? Maalihan siitä potkusta tuli. Eikä Richards edes näyttänyt epäonnistuneen purussaan. Pallo ei vain lentänyt minnekään. Vaikka hän on oma kasvatti, lähettäisin lainalle Gillinghamiin. Viimeisenä vaihtona Bonyn tilalle tuli Gomis. Vaikka Bony tuhri monta maalipaikkaa, oli hän kuitenkin jatkuvasti vaarallinen. En tiedä, oliko vaihtojen taustalla muuta kuin peliesitykset, mutta ainakaan vaihdot eivät auttaneet Swansea.

3. Maalintekotaito on kateissa. Paikkoja oli paljon. Yksin Bony olisi voinut tehdä vähintään kolme maalia. Ja pahinta tässä on se, että maaleja voi odottaa lähes ainoastaan Bonylta. Routledge saattaa osua läpiajoista, mutta oikealla pelatessaan hän ei pääse läpi. Toisella puolen Montero ei tule tekemään kuin enintään pari maalia kaudessa. Ki on loistava pelinrakentaja mutta ei maalintekijä. Katseet kääntyvät Sigurdssoniin, mutta hän näyttää keskittyneen niin paljon maalisyöttöjen antamiseen, ettei laukaisu tule yleensä edes mieleen. Shelvey saattaisi tehdä maaleja, mutta tällä hetkellä hänen pelisuorituksensa eivät oikeuta häntä avaukseen, eivät ehkä edes jäännösminuuteille. Ja puolustajilta ei tule maaleja kuin ihmeellisillä säkäpompuilla. Etenkin Williamsin käyttäminen hyökkäyskulmureissa on lähes surkuhupaisaa. Mitä siis tapahtuu, kun Bony lähtee Afrikan mestaruusturnaukseen?

Jos kuitenkin unohdetaan nuo kolme syytä, Swansea pelasi eilen hienosti. Tottenhamin puolustus oli pitkät ajat täysin kusessa. Kymmenestä vastaavasta pelistä Swansea olisi voittanut kuusi tai seitsemän, kaksi tai kolme olisi päättynyt tasan ja vain yhdessä (tai puolessatoista) pelissä oli jouduttu poistumaan häviäjinä. Nyt sattui käymään niin. Ei syytä huoleen niin pitkään, kun peli sujuu. Sitä paitsi Fabianski palaa taas maalille.

[swansea]

Tottenham-ottelun jälkeen Monk sanoi, että se oli ilkein mahdollinen tapa hävitä. Kaiketi eilinen Hull-voitto oli sitten ilkein mahdollinen tapa voittaa.

Monk oli tehnyt edelliseen otteluun nähden seitsemän muutosta. Se ihmetytti. Pelillisesti Swansea oli vienyt Tottenhamia miten tahtoi. Lisäksi vastassa oli joukkue, jolta voisi saada paljon kaivattuja vieraspisteitä. Miksi siis muutokset? Kuulemma oli pieniä vammoja, jotka eivät kuitenkaan estä pelaamista seuraavalla viikolla. Lisäksi otteluruuhka on tulossa. Mutta eikö kannattaisi lepuuttaa pelaajia otteluruuhkan aikana eikä ennen sitä? Syytökset Monkia kohtaan oli tehty ja pistetty pöytälaatikkoon.

Swansean peli alkoikin erittäin sekavasti. Näytti siltä kuin kyseessä olisi kriisijoukkue, joka ei saa helppojakaan syöttöjä omille. Onneksi vastassa oli todellinen kriisijoukkue. Mikä tahansa muu joukkue (ehkä Leicesteriä lukuun ottamatta) olisi rankaissut Swansea-pelaajien sekoilusta. Mutta kuinka sitten kävikään! Shelvey laukoo vasemmalla jalalla kahdestakymmenestäviidestä metristä laukauksen, joka olisi mennyt ohi mutta osuukin Kin kylkeen ja kimpoaa maaliin. Huonot esitykset palkitaan lahjamaalilla.

Maalin jälkeen otteet eivät vapautuneet, eivät kohentuneet. Ottelun kokokohdat Swansean osalta olivat Shelveyn tolppalaukaus, Shelveyn laukaus vapaasta paikasta päin maalivahtia ja Fabianskin alanurkkaheittäytyminen Jelavicin puskuun. Eikä Hull ollut tippaakaan parempi. Äänestäisin ottelun Valioliigan surkeimmaksi tällä kaudella.

Swansean ainoat positiivisesti onnistuneet olivat Ki ja Fabianski. Fernendez ja Carroll eivät möhlineet. Niistä pelaajista, jotka olisivat voineet antaa tässä pelissä näyttöjä Monkille, kukaan ei onnistunut. Shelveylle on taas annettava erikoismaininta. Eräässä tilanteessa Routledge teki juoksun puolustajien väliin. No, antoiko Shelvey helpon läpisyötön. Ei hän edes nähnyt juoksua vaan päätti laukaista paikaltaan kaukolaukauksen, joka sitten osuu sisätolppaan ja vierii maalin editse. Ja sitten kun Ki syöttää hänet maalin eteen vapaaksi, niin että maalivahti joutuu vielä poikittaisliikkeeseen, Shelvey tietysti laukoo maalivahdin jalkaan. Eikä muita pieniä kiljahduksia aiheuttaneita tapahtumia viitsi edes mainita. Jos katsoisi Swansean pelejä ilman sen kummempia tunteita joukkuetta kohtaan, Shelveyn otteet olisivat varmasti viihdyttäviä, hauskojakin.

Kun tuli aloitettua Monkin kommenteilla, pitänee myös lopettaa niihin. Hän on sanonut, ettei Bonylle ja Kille tarvita paikkaajia, kun he lähtevät tammikuussa maanosiensa mestaruuskilpailuihin. Että tästä joukkueesta löytyy heille korvaajat. Gomis ja Shelvey, niinkö? Siinä tapauksessa toivon joulun ajalta muhkeaa pistepottia, joka lämmittää vielä talviunienkin aikana.