Swansea AFC 2014/15 Satu: Alasarjakapteenista Valioliiga-valmentajaksi

[swansea]

Koska en nähnyt voitto-ottelua Aston Villaa vastaa, liitän tähän Max Hicksin artikkelin, jonka monista ajatuksista olen samaa mieltä. Linkistä (http://www.espnfc.co.uk/club/swansea-city/318/blog/post/2217217/swansea-failing-to-convince-with-their-football?) voi käydä lukemassa, millaisen keskustelun artikkeli sai aikaiseksi.

Swansea clung on for another 1-0 win on Boxing Day and although manager Garry Monk talked up his teams "winning mentality" afterwards, there is a difference between playing to win and managing not to lose. Against Aston Villa, Swansea got lucky.

Real "winning mentality" would have seen Swansea take more than seven shots on goal all game. That's roughly one shot every 13 minutes, hardly a winning formula under most circumstances.

Villa were unlucky not to be awarded a penalty for Ash Williams' blatant push -- for once Swansea got a big missed call go their way -- and in the dying moments goalkeeper Lukasz Fabianski had to rescue his team (and not for the first time this season) with two fantastic saves.
In fact, Villa dominated all the major offensive criteria: More possession, more shots, more dribbles, more tackles, more successful aerial duels and fewer fouls. Swansea's only goal came from a free kick and Swansea barely got Brad Guzan's gloves dirty.

These observations might seem negative, but it is important Swansea don't convince themselves they are doing better than they are. Football is not a game decided by strengths, it is a game decided by weaknesses, and Swansea have weaknesses to address. In the second half, for example, the Swans made a reasonable effort to press Villa, but were inexplicably reluctant to tackle.

A clean sheet looks good on paper, but a season-long problem persists -- Swansea's opponents are still getting a free pass to shoot on goal. That's a significant weakness in a sport where shots on goal are ultimately how games are won.

Teams with winning mentalities don't play passively and ride their luck; they play aggressively, choking their opponents while enjoying the lion's share of the play. Chelsea are perhaps this season's defining example. Swansea aren't Chelsea of course, but still have enough talent to manufacture more than seven shots against middleweight visitors while not having to rely on highlight-reel saves at the other end to get a result.

Swansea look strong on paper, sitting eighth in the table at nearly the halfway point of the season. This season has been a strange one, though. The standings have been complicated by the slow start of Manchester United, the fast start and subsequent slump of Southampton, the effect of Europa League football on Tottenham and Everton, and the fact that at least ten teams have been woeful this season. Even 10th place Newcastle United have more losses than wins.

Swansea have benefited from these factors, but may need a reminder of who they are in order to maintain a top ten berth on their own merit rather than by happenstance. Over the Swans' first three Premier League seasons, the side averaged 56.7 percent possession, 84.8 percent pass success and 12.9 shots per game. This season, Swansea are averaging 49.2 percent possession, 83 percent pass success and just 10.8 shots per game.

In Wilfried Bony, Swansea have arguably the best striker in football outside of the Champions League. This team needs to give him more chances to shoot, because he will score goals given the opportunity. Swansea have historically been able to see games out by keeping hold of the ball. This season is the first one in the top fight that the side have less than 50 percent possession on average. A 1.8 percent drop in passing success might seem negligible, but it still represents a decline in what was formerly a famous Swansea strength.

It's ironic now to think that former manager Michael Laudrup was fired for 'eroding' Swansea's standards and that Monk boasted he would usher in a return to 'the Swansea way'. These Swans are not playing very much like Swansea of late. Two wins by the smallest possible margin against bottom half teams is not nearly convincing enough.

Monk's tactical tweaks have amounted to more long balls and consequently less possession, but being direct is supposed to result in more shots on goal, not less. Playing long balls is a fine idea to provide contrast, but only if the team is ready to exploit it.

Too often, the Swans throw long balls to an isolated Bony who has no support. If Monk wants to tear up the Swansea textbook, he needs to be bolder and braver -- playing Bafe Gomis with Bony is almost essential if Monk is going to go long for a game.

Most would prefer Monk to do what he said he would and restore Swansea's possession and passing game, especially since the Swans have a striker capable of finishing all those intricate passing plays. Remember those?

[swansea]

Ensimmäistä kertaa tällä kaudella en nukkunut ottelun jälkeistä yötä Swansea-paita päällä. Tämä vakava mielenilmaus johtui siitä, että koko Swansean joukkue saisi hävetä eilistä esitystään.

Ensimmäisellä puoliajalla Swansea pelasi niin tylsää ja huonoa jalkapalloa, etten muista vastaavaa. Toisella puoliajalla viihdearvo lisääntyi, valitettavasti. Esitys muistutti lähinnä hupailua, jonka ainoat narahdukset johtuvat tahattomasta komiikasta. Fabianski potkaisee pallon Lallanan rinnan kautta omaan maaliin. Shelvey pistää vielä paremmaksi ja puskee oman maalin.

Monk yritti herätellä Shelveyn ennen ottelua julkisella lausumalla hänen otteistaan (käyttäen sanaa lazy). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Monk kritisoi julkisesti joukkueensa pelaajaa. Hän kertoi puhuneensa aiemmin Shelveyn kanssa, mutta se ei ollut auttanut. Eipä auttanut lehdistölle avautuminenkaan. Jotkut Swansea-fanit harmittelivat, ettei Shelvey saanut ensimmäisellä puoliajalla ansaitsemaansa punaista korttia, koska silloin meillä olisi ollut hieman toivoa. Ei pidä paikkaansa, sillä kaikki muutkin olivat surkeita. Millä tavoin joukkuetta pitäisi herätellä ennen seuraavaa peliä? Toivottavasti Monk keksii jotain. Se ei kuulostanut hyvältä, kun hän sanoi peliesitystä ihan hyväksi. Valehtelu ei koskaan auta.

Mutta eipä moisesta ottelusta tämän enempää. Seuraavassa pelaaja-arvostelu kauden ensimmäisestä puolikkaasta:

Fabianski: Erinomainen hankinta. On tuonut puolustuslinjaan varmuutta, mikä on näkynyt lukuisina nollapeleinä.
Rangel: Nähtävästi vammoja alla. Ei tue hyökkäyksiä kuten ennen, mikä johtunee osittain Monkin taktiikasta. Puolustuksessa pahoja virheitä.
Taylor: Tasaista yrittämistä. Olisi useimmissa Valioliiga-joukkueissa kakkosvaihtoehto vasemmaksi pakiksi.
Richards: On saanut kylliksi peliaikaa näyttää kykynsä. Niitä ei valitettavasti ole.
Williams: Varsin tasainen. Ei missään nimessä parhaita kausia. Mutta jos on joukkueen kapteeni ja nollapelejä on tosiaan kertynyt, lienee onnistunut paremmin, mitä televisiokuvasta on vaikuttanut.
Fernandez: Alun sopeutuminen ja myöhempi loukkaantuminen ovat vähentäneet peliaikaa. Pelatessaan mielestäni joukkueen paras toppari.
Amat: Pelasi hyvin ennen loukkaantumistaan. Sen jälkeen ei ole tullut minuuttiakaan peliaikaa.
Bartley: Ei osaa hyödyntää pituuttaan, siksi penkillä.
Ki: Joukkueen neljän parhaimman joukossa. Tasaisen hyvä läpi kauden. Tulee ikävä tammikuussa.
Britton: Vammat haittaavat. Pelatessaan on täyttänyt paikkansa.
Shelvey: Joukkueen vakiopelaajista huonoin. Hiuksista vittuun, jos niitä olisi. Alkaa olla kasvattajaseuransa tasoa.
Carroll: Kohtuullista pallollista pelaamista ja liikkumista, mutta on vain turhan heiveröinen kaksinkamppailuissa.
Montero: Kun pääsi sisään joukkueeseen, on väläytellyt vaarallisuuttaan. Viimeisiä ratkaisuja vaille kovan luokan pelimies.
Routledge: Hyvä alkukausi. Kun Montero otti vasemman laidan paikan, meni oikealla ja kadotti pelivireensä.
Dyer: Alkukauden maalinsylkijä. Mitä sitten tapahtui? Kun herhiläiseltä otetaan pistin pois, se ei ole enää herhiläinen.
Barrow: Näyttäytynyt parissa ottelussa edukseen. Nyt kun laitapelaamisessa on kriisi, saisi tulla yllätysratkaisijaksi.
Emnes: Viimeisten minuuttien varamies, josta ei ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa.
Sigurssson: Ratkaisusyöttöjensä ansiosta ehkä joukkueen tärkein pelaaja (Fabianskin ohella). Kun pallo on saatu viimeiselle kolmannekselle, se kannattaa syöttää Sigurdssonille.
Bony: Swansean kaikkien aikojen paras keskushyökkääjä. Välillä pelataan liikaakin Bonyn kautta (etenkin pitkillä syötöillä), mutta sehän vain osoittaa, miten paljon häneen luotetaan.
Gomis: Kelvollisia esityksiä ilman tehoja. Tammikuussa tehojen on löydyttävä.
Monk: Paljon on vielä todistettavaa ennen kuin voi ennustaa pitkää valmentajauraa. Mutta kun katsoo sarjataulukkoa ja pistemäärää, niin pakko siihen on uskoa, että on suoriutunut tehtävästä hyvin.

Sikäli käynnissä on kummallinen kausi, että huonoilla esityksillä on tullut enemmän pisteitä kuin hyvillä. Se tietää sikäli hyvää, että kun Ki, Bony ja Montero ovat tammikuun poissa, pelillinen taso laskee varmasti. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia johtopäätöksiä Jenkins tekee Liverpool-tappiosta. Luotetaanko todella jäljelle jääviin pelaajiin vai hankitaan siirtoikkunan aikana vahvistuksia (jotka Swansean taloudellisilla resursseilla tuskin ovat kovin kummoisia vahvistuksia)? Joka tapauksessa lähiaikoina on hankittava 1-2 laitapakkia, joten eikö sen voisi tehdä jo nyt, jos hyviä ehdokkaita sattuisi olemaan tarjolla. 

[swansea]

Jos vuoden ensimmäinen ottelu ennustaa tulevaa, keväästä tulee erittäin mielenkiintoinen. Etenkin tunnetasolla voi odottaa mitä tahansa tapahtuvaksi.

Kun Taylor joukkoineen jätti ottelun viidennellä minuutilla antamatta Greenille punaista korttia (joidenkin kommentaattoreiden mielestä kauden käsittämättömin tuomarivirhe), aloin olla epäuskoinen. Taasko merkittävät tuomiot kääntyvät näin? Ja kun Fer tykitti kaukaa vastustajan johtomaalin, olin aivan varma, että pelaisipa Swansea tänään miten tahansa, ottelusta ei saada pistettäkään. En jännittänyt yhtäkään Swansean maalipaikkaa, koska ei siitä kuitenkaan tule mitään. Ja vielä kun tuomarit päättivät ratkaista ottelun lopullisesti ajamalla Routledgen ulos (tilanteessa Henry taklaa vauhdilla vaarallisesti, niin että mahdollisesti vain Routledgen väistö pelasti jalan; tämän jälkeen Routledge nousee vimmastuneena ja alkaa huutaa Henrylle; hidastuskuvan perustella noustessa Routledgen jalka saattaa osua maassa olevaan Henryyn mutta vaatii kyllä mielikuvitusta tulkita sitä potkuksi; tuomarin päätös: Henrylle keltainen ja Routledgelle punainen), tunsin Tayloria kohtaa puhdasta vihaa (samalla taisin ajatella, että en muuten vihaa ketään muita ihmisiä kuin englantilaisia tuomareita). Mutta kun Bony tasoittaa ottelun huikealla yksilösuorituksella, tunsin tavatonta uhmakasta voimaa. Mitä enemmän joukkuettani koetellaan, sitä varmemmin seison sen takana. Jos Swansea kokoaisi armeijan ja lähtisi sotaan Englantia vastaan, liittyisin Hemingwayn tavoin vapaaehtoiseksi.

Pakko on edelleen kirjoittaa tuomareista. Tällä kaudella on ollut käsittämättömän paljon ala-arvoista tuomarointia (ei siis pelkästään Swansean otteluissa). Päätökset ovat täysin sattumanvaraisia. Minkäänlaista yhteistä linjaa sille, milloin annetaan rangaistuspotku, varoitus tai ulosajo, ei näytä olevan. Esimerkiksi MM-kisojen aikaan valitettiin aika paljon tuomarivirheistä, mutta eiväthän ne olleet mitään Valioliiga-otteluihin verrattuna. Jopa otteluiden jälkeiset pelikiellot myönnetään milloin mitenkin (Liverpool-ottelun jälkeen Shelvey sai oikeutetusti neljän ottelun pelikiellon, mutta Sterling ei saanut mitään, vaikka hän huitaisi tilanteen jälkeen Fernandezia kädellä naamaan). Yleensäkin tuomarilinja on sellainen, että saattaa olla yksi syy Englannin maajoukkueen kehnoon menestykseen. Jos muualla vihelletään aivan toisella tavalla kuin Valioliigassa, voi olla vaikeaa sopeutua kansainväliseen linjaan.

Eilisessä ottelussa lauottiin 49 kertaa, siis suurin piirtein joka toisella minuutilla. Ja kun laukauksia oli molemmilla joukkueilla suunnilleen yhtä paljon, ei ottelusta ainakaan puuttunut värikkyyttä (aiemmin kerrotun ohella). Swansea pelasi huomattavasti rohkeammin kuin Liverpoolia vastaan. Puolustus oli aika sekaisin, mutta räikeitä virheitä ei onneksi tullut. Hyökkäyksessä Gomis liikkui aktiivisesti ja sai monta hyvää maalipaikkaa, mutta jokaisella kerralla laukaus oli sellainen, että kenttäpelaajakin olisi ottanut sen kiinni. Tilanteista huolimatta vasta Bonyn tulo kentälle sai uskomaan, että tasoitus voisi tulla. Siinä on vaarallisen ja vaarattoman hyökkääjän ero, vaikka näennäisesti he saattaisivat pelata yhtä hyvin.

Sitten pitäisi selvitä jotenkin tammikuusta. Poissa ovat Bony, Ki, Montero, (Shelvey) ja Routledge (jos valitus ei mene läpi). Menetys tarkoittaa jota kuinkin samaa kuin että Chelsealta olisi poissa koko avausmiehistö. Esimerkiksi keskikentälle voidaan laittaa Britton, Carroll, Dyer ja Emnes. Vaihdossa on sitten Ruotsin kakkossarjasta hankittu Barrow ja League Twosta kjuri ostettu 19-vuotias Grimes. Mutta jos joukkue pelaa sillä päättäväisyydellä, millä eilen tasoitettiin ottelu tuomareista ja yhden pelaajan alivoimasta huolimatta, eivät ottelut ole vastustajille varmoja voittoja, vaikka vastassa ovatkin West Ham, Chelsea ja Southampton.

[swansea]

Tranmeren katsomo täyttyi, kun Valioliiga-joukkue tuli käymään. Tranmere pisti kaikkensa peliin, mutta ei lopulta mahtanut Valioliiga-joukkueelle mitään. Ottelun jälkeen Tranmeren valmentaja (Micky Adams, joka oli 1997 valmentajamme peräti kaksi viikkoa eroten ennen ensimmäistäkään ottelua) kehui, miten tasokas Valioliiga-joukkue oli. On se niin mukavaa paistatella auringossa.

Ottelussa merkittävintä olivat onnistumiset maalinteossa. Etenkin Gomisin, Barrow'n ja Carrollin maalit lämmittivät. Varsin vähän peliaikaa aiemmin saaneista onnistuivat parhaiten Barrow, Emnes, Carroll ja myös Tiendalli. Sen sijaan Tremmel ja Fulton olivat täysin vastustajan tasoa. Kokonaisuutena ottelu oli lähinnä miellyttävä välipala.

Routledgen pelikielto kumottiin. Se ei minulle riitä. Vaadin Taylorille vähintään kolmen ottelukierroksen taukoa.

[swansea]

Eilisestä ottelusta jäi pääosin positiivinen vaikutelma. Eikä syynä ole pelkästään se, ettei Carroll tehnyt yhtään maalia päällään tai että Swansea teki kulmapotkusta maalin.

Pääkysymys ennen ottelua oli se, miten Gomis ja Carroll pystyvät korvaamaan Bonyn ja Kin. Gomis asettui palikkana täsmälleen Bonyn kokoiseen aukkoon. Hän ei tyytynyt vain odottamaan rangaistusalueen tuntumassa maalipaikkoja vaan osallistui aktiivisesti peliin. Isokokoisena ja tarpeeksi liikkuvana pelaajana hän kykeni pitämään palloa kolmen topparin puserruksessa. Oikeastaan pitkään näytti siltä, että ainoa ero Bonyn ja Gomisin välillä on tehokkuus. Kun sitten Gomis puski kulmasta maalin (joka merkittiin tolppamiehen omaksi maaliksi), tämäkin epäilys katosi. Se oli erittäin tärkeä maali sekä Gomisille (joka juhli maalia Ranskan lippua heilutellen) että myös Swansealle. Carroll ei asettunut samalla tavoin Kin paikalle. Britton liikkui pallottomana siellä, missä Ki on totuttu näkemään. Sen sijaan pallollisessa pelissä Carroll jakeli samalla tavoin lyhyitä varmoja syöttöjä. Voisi siis sanoa, että Britton ja Carroll korvasivat yhdessä Kin. Tämä aiheutti ajoittain pieniä ongelmia, koska West Ham sai pitää liian helposti pallon itsellään. Ehkä Carroll ei ainakaan lähitulevaisuudessa tule tunnetuksi pallonriistoistaan, mutta ainakin hän saisi pelata hieman ylempänä ja hieman rohkeammin. Joka tapauksessa kelvollinen peli häneltäkin.

Kun Bony oli poissa, joukkue tuntui lähtevän rakentamaan peliä siihen tapaan, kuin aiempina vuosina on totuttu. Harvoin nähtiin pitkiä syöttöjä yksinään ylhäällä odottavalle hyökkääjälle, Gomisille. Tämän pelitavan olisi pitänyt suosia Dyeria ja Routledgea. Tai ainakin heidän olisi pitänyt ottaa enemmän vastuuta pelinrakentelusta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Oli hieno päätös Monkilta vaihtaa molemmat samalla kertaa. Laidoille tulleet Barrow ja Emnes olivat selvästi vaarallisempia kuin aloittanut kaksikko. Toki West Ham näytti siirtyvän vapaaehtoisesti pelkästään puolustamaan maalin johtoaan, mutta kyllä painopisteen selvä muutos oli myös Barrw'n ja Emnesin ansiota.

Kolmantena vaihtopelaaja kentälle tuli uutena tuttavuutena portugalilainen Oliveira. Varttitunnin mittainen ensiesitys oli lupaava. Sigurdssonin paikalla pelanneena hän liikkui hyvin ja halusi olla pelattavissa. Syötöt olivat varmoja ja järkeviä. Siitä ei tosin saanut minkäänlaista mielikuvaa, millainen hän mahtaa olla hyökkääjänä, sillä sellaiseksi hänet kaiketi hankittiin.

Ottelussa molemmilla joukkueilla oli omat hallintajaksonsa. West Ham osoitti lopussa, miksi se on sarjataulukossa varsin ylhäällä. Kun Swansea tasoitti ottelun, West Ham ei jäänyt enää pelkästään varjelemaan omaa maaliaan vaan sai aikaiseksi muutaman vaarallisen tilanteen. Loppujen lopuksi tasapeli oli juuri oikea tulos. Tähän on vielä lisättävä, että tuomari (Dean) onnistui hyvin ja oli tasapuolinen.

Positiiviseen mielikuva syntyi ehdottomasti siitä, että joukkue todisti pystyvänsä jatkamaan entisellä linjalla kahden avainpelaajan poissaoloista huolimatta. Minkäänlaista romahdusta ei ole näkyvissä.

[swansea]

Bonyn siirto on siis varmistunut. Hinta oli kaiketi 25 miljoonaa puntaa + kolme miljoonaa lisää peliesitysten jälkeen (mitä tarkoittaneekaan). Se oli hyvä kauppa.

Tietenkin olisi hienoa nähdä Bonyn pelaavan yhä meillä, mutta pienissä seuroissa nopeisiin hyvästeihin on totuttu. Pelaajia ja valmentajia lähteen mutta joukkue jää. Bonyn lähtöön ei liity katkeruutta senkään takia, että hän teki jatkosopimuksen viime vuoden lopulla. Ilman tuota sopimusta Bonylla olisi ollut 17 miljoonan punnan ostohinta. Toisin sanoen tuo sopimus toi Swansealle kymmenen miljoonaa. Kiitos niistä rahoista.

Entä oliko siirto Bonyn kannalta järkevä? Sen ymmärtää, että pelaaja haluaa testata taitojaan mahdollisimman korkealla. Samoin pelaajat haluavat menestystä ja kaiketi myös lisää rahaa (mitä en kyllä ymmärrä ollenkaan). Mutta mitä tässä kaikessa painaa peliaika ja fanien kunnioitus? Swanseassa Bony oli ehdoton tähti. Lähes jokainen hyökkäys pelattiin hänen kauttaan, ja hyvin monet myös päätettiin. Rahaseurassa hän kuuluu keskikastiin. Aina ei ole varmaa, mahtuuko hän edes pelaavaan kokoonpanoon.

Sitten on vielä Swansea-kirous. Yksikään Swanseasta lähtenyt pelaajat ei ole vielä vakiinnuttanut avauskokoonpanon paikkaa. Lähimpänä ovat olleet Allen ja Davies, eikä heitäkään ole voinut onnistella läpimurrosta. Scotland - voitti Championshipin maalikuninkuuden mutta teki parissa kaudessa ainoastaan muutaman maalin, vaikka hänellä oli apunaan tuttu valmentaja Swanseasta. Sinclair - tuleeko yhteenlasketusta peliajasta täyteen edes 90 minuuttia? Michu - huippukauden jälkeen ei minkäänlaista luottoa Napolissa (tosin vammatkin vaivanneet? Vorm - Hollannin maajoukkuemaalivahdista puhdas penkkiveikko. Bony - ....

Pellegrinin lausunnot eivät ole vakuuttaneet minua. Tosin ne ovat olleet realistisia. Hän on sanonut suoraan, että Bony ostettiin siksi että tarvittiin neljäs hyökkääjä. Pelejä on niin paljon, että varmasti hän saa näyttöpaikkoja, mutta onko vastuualueena pelkästään Englannin omat cupit? Käykö niin, että hänelle annetaan Valioliiga-otteluissa varttitunnin mahdollisuuksia näyttää osaamisensa?

Mitä City sitten saa? Bony on varmasti voimakkaimpia hyökkääjiä Valioliigassa. Hän pystyy pitämään puolustajan selkänsä takana ja suojaamaan palloa. Tarvitseeko City tällaista hyökkääjää? En ainakaan muista, että kukaan Cityn hyökkääjistä olisi pelannut tällaista roolia. Bony tuo myös luonnollisesti maalintekovoimaa. Kuitenkaan hän ei ole kliininen viimeistelijä. Etenkin Monkin kaudella hän on tehnyt maaleja, koska yleensä maalipaikat pelataan hänelle. Sanoisin, että Dzeko ja Jovetic ovat suurin piirtein samaa tasoa. Bony tuo lisäksi pääpelivoimaa. Kuitenkaan hän ei ole tehnyt päämaalejaan voittamalla puolustajansa vaan etsiytymällä vapaaseen paikkaan. Siinä suhteessa Dzeko on Bonya jopa parempi pääpelaaja. Miinusmerkkinä Bonylla on varsin vaatimaton ensimmäinen kosketus. Välillä pallo saattaa kimmota parin metrin päähän, vaikka syöttö olisi ollut helppo. Bony kyllä väläyttelee teknisiä suorituksia, mutta varmaan pallonpyörittelyyn hän ei ole täysin omiaan.

Arvioisin, että Aguero on selvä ykköshyökkääjä, joka pelaa niin paljon kuin vain pystyy. Dzeko tulee kakkosena. Kolmennasta paikasta lähtevät tavoittelemaan rinta rinnan Jovetic ja Bony. Toivoin todella Bonylle menestystä, mutta mitenkään selvää se ei tule olemaan. Maajoukkueessakin hän on pysynyt Drogban varjossa, vaikka Drogban loisto on ollut vuosia laskussa. Joka tapauksessa siirto oli väistämätön niin Bonyn kuin Swansean kannalta. Näin jalkapallon lainalaisuudet vain menevät.

[swansea]

Ei ole järkyttävää hävitä Chelsealle 0-5. Ei tietysti kivaakaan.

Swansea lähti haastamaan mestarisuosikkia vastaan neljällä puolustavalla pelaajalla (esimerkiksi West Ham pelasi edellisessä ottelussa meitä vastaan seitsemällä puolustavalla pelaajalla). Ottelun jälkeen (tai oikeastaan minuutin jälkeen) oli helppo sanoa, että se oli suuri virhe. Kun väärällä pelipaikalla pelannut Sigurdsson syötti vaikea pallon väärässä paikassa pelanneelle Carrollille, joka hädissään väisti syöttöä, peli oli ohi (Oscar kiitti ja teki maalin).

Mitä sitten Monk olisi voinut tehdä toisin? Olisiko hänen pitänyt pistää avaukseen viiden puolustajan linja, vaikka sellaista ei ole koskaan kokeiltu? Vai olisiko joku toppareista pitänyt nostaa keskikentän pohjalle? Amat olisi voinut hoitaa puolustamisen kohtuullisesti, mutta Chelsean prässätessä pallollinen pelaaminen olisi varmaankin ollut hankalaa. Nyt kokeiltiin, miten Carroll pystyy pelaamaan pohjalla ja Sigurdsson hänen vierellään. Ja nähtiin, etteivät pysty. Swansealla ei löydy yhdelle pelipaikalle kolme tai neljää vaihtoehtoa, ja kun nyt Ki sekä Britton olivat poissa, keskikentän pohjalle ei ollut yhtään vaihtoehtoa (toisella puoliajalla kentälle tullut Fulton ei ole ratkaisu, vaikka periaatteessa hän on tämän paikan pelaaja). Eli Monk olisi voinut tehdä muunkin ratkaisun, mutta ei se olisi mitään auttanut.

Tällaisen murskatappion jälkeen aletaan tietysti vaatia, että joukkueeseen on saatava vahvistuksia. Bonysta saadut 25 miljoonaa on käytettävä ennen siirtoikkunan sulkeutumista! Onneksi meillä on Jenkins. Hän ei ole hätäillyt ennenkään, eikä tee sitä nytkään. Lyhytnäköiset paniikkiratkaisut eivät kuulu hänen ajatusmaailmaansa. Heti Bonyn myynnin jälkeen hän ilmoitti, että rahat käytetään pääosin olosuhteiden kehittämiseen ja mahdollisesti stadionin laajennukseen. Tähtäin on järkevällä tavoin tulevaisuudessa. Se, että ollaan tällä kaudella sarjassa kahdeksas tai viidestoista, ei merkitse mitään sen rinnalla, pelataanko viiden vuoden päästä Valioliigassa.

Toki uusia hankintoja kaivataan. Jo kesästä lähtien on etsitty sopivia (sekä hinnan että taitojen puolesta) laitapuolustajia. Samoin yritettiin saada keskikentälle puolustavaa pelaajaa, mutta Stamboulin tapaiset pelaajat menivät muualle. Jos on mahdollisuus hankkia joukkuetta hyödyntävä pelaaja, tällainen hankinta varmasti tehdään, mutta mitään pakkoa ei ole. Sarjapaikan varmistamiseen ei ole enää pitkä matka.

Vielä pitää sanoa sananen vastustajasta. Eilisen esityksen perusteella Chelsea vie mestaruuden. Kuitenkin joukkue on pelannut koko kauden lähes samalla miehistöllä. Kostautuuko se, kun alkavat tärkeät pelit Euroopassa ja siihen lisätään muutama merkittävä loukkaantuminen? Ehkä Bonynkin puolesta toivon Cityn mestaruutta, vaikka tällä hetkellä Chealsea vaikuttaa vahvemmalta. 

[Lilywhite]

Joutsenet suorittivat ihan hyvän hankinnan puolustuksensa vahvikkeeksi, kun Kyle Naughton saapui seuraan Tottenhamista. Hintalappu pyörii siellä £5-6M hujakoilla ja siinä pitäisi olla Monk Monkilla niin sanottu varma hankinta käsissään, joka on ainakin osoittanut jo tasonsa tällä tasolla. Muistelisin miestä yhdistetyn Swanseaan jo kesällä, mutta tuolloin Kyle Walkerin lonkkaongelmat vesittivät siirron, mutta nyt kun molemmat Kylet ovat kunnossa ja DeAndre Yedlin on saapunut Pohjois-Lontooseen, oli aika kypsynyt tämän siirron toteutukselle.

Pohjois-Lontooseen tuo saapui aikoinaan Sheffield Unitedista yhdeksän miljoonan punnan kytkykaupassa yhdessä yllä mainitun Kyle Walkerin kanssa. Tuolloin Naughton oli Spursille se ykköstargetti ja Walker saapui siinä kaupan kylkiäisenä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Walker nousi näistä selvästi paremmaksi pelaajaksi ja valtasi oiken pakin tontin itselleen. Naughton onkin ollut Spursin riveissä vähän väliinputoajan roolissa ja monen mielestä tuo on ollut jopa huono, mitä hän ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Tuo huonous on noussut pinnalle pääosin silloin, kun mies on joutunut epäonnekseen tuuraamaan Spursissa vasemman laitapuolustajan paikalla, eli "väärällä puolella", kun sinne ei ole muita vaihtoehtoja ollut. Tuolla vasemmalla operoidessaan Naughts onkin ollut varsin hukassa, mutta luontaisella oikealla puolella pelatessaan sitten vastaavasti ihan hyvä. Hyökkässuuntaan pelattaessa mieheltä on turha odottaa mitään ihmetekoja ja vahvuudet tulevatkin esiin puolustuspelissä.
Mikäli miehen otteita on aiemmin seurannut, niin kaveri on tullut tutuksi myös lainakomennuksillaan Middlesbroughin, Leicesterin sekä Norwichin riveissä.

Kaikkea hyvää Kylelle Walesin maalle, tämä on varmasti hyvä siirto kaikille kolmelle osapuolelle.

[swansea]

Kun suurseurat tipahtivat aikaisessa vaiheessa jatkosta, Swansealla olisi ollut hyvät mahdollisuudet edetä pitkälle FA cupissa, mutta eipä niin tapahtunut tänäkään vuonna.

Ottelu meni pieleen heti alusta, kun Bartley hölmöili alimpana miehenä itselleen suoran punaisen kortin. Sen jälkeen normaalista pelistä ei ollut tietoakaan. Swansea sai maalinsa Sigurdssonin hienosta yksilösuorituksesta. Blackburnin tasoitus oli taitavasti tehty, eikä siitä kannata syyttää puolustusta. Sen sijaan voittomaali oli liian tuttua erikoistilannepuolustamista. Jälleen kerran Rangel oli pitämässä vastustajan parasta pääpelaajaa, eikä hän taaskaan ehtinyt edes hypätä ilmaan, kun hän oli jo hävinnyt kaksinkamppailun. Luulisin Swansean - ja etenkin Monkin - jo huomaavan, että erikoistilannepuolustamiseen pitää keksiä jotain uutta.

Seuraava kuukausi on Monkin kannalta tärkeä. Hänen on näytettävä, että hankaluuksien ilmetessä hän pystyy johtamaan joukkueensa vähintään kohtuullisiin esityksiin. Ja ongelmia todella on. Vanhojen vaivojen - erikoistilannepelaamisen ja punaisten korttien, joita on kohta kymmenen täynnä - lisäksi seuraavista otteluista ovat poissa Ki, Sigurdsson, Routledge ja mahdollisesti Williams ja Britton. Bonyn siirto vaikuttaa sekä pelillisesti että henkisesti. Nyt on ryhdistäydyttävä joukkueena ja etenkin pallollisessa pelaamisessa on palattava siihen tyyliin, josta Swansea on tunnettu. 

Ensimmäinen tammikuun hankinta on tehty. Jos Naughtonin vahvuudet ovat puolustuspelissä, hän on tervetullut oikeaksi pakiksi. Rangelin puolustusvirheitä on ollut tällä kaudella liikaa. Ja koska Monkin aikana laitapuolustajat eivät osallistu hyökkäämiseen yhtä aktiivisesti kuin aiemmin, Naughton ottanee Rangelin paikan varsin nopeasti. Oikeastaan oli outoa, ettei näin ollut jo eilisessä ottelussa. Enkä ihmettelisi, jos vasemmalla tapahtuisi samanlainen vaihdos: Taylor Crystal Palaceen ja Olsson Norwichista hänen paikalleen.

[swansea]

Pitkään näytti siltä, että Swansea saa Southamptonin vieraana onnekkaan (ja ansaitsemattoman) pisteen. Shelveyn laukaus toikin niitä kolme.

Parin huonon tuloksen jälkeen Swansea lähti vieraissa pelkästään puolustamaan. Monk mainitsi pelin jälkeen, että tarkoituksena oli turhauttaa kotijoukkue ensimmäisen tunnin aikana. Enpä tiedä, tuliko turhautumista vai väsyivätkö pelaajat, mutta tunnin pelin jälkeen Swansea sai pari hyökkäystä aikaiseksi ja lopulta myös tuon voittomaalin. Voitto ei ollut kaunis eikä ansaittu, mutta jos kaikki meni valmentajan suunnitelman mukaisesti, niin mikäpä siinä.

Pallollinen peli oli surkeaa. Tietysti tästä ei sikäli pidä täysin huolestua, koska jos tämä ottelu olisi käyty kuukausi sitten, yksikään nyt pelanneista keskikenttä- tai hyökkääjäpelaajista ei olisi ollut avauksessa. Keskikentän keskustan kaksikosta Fulton ei ole pallollisena lähellekään oikealla tasolla ja Carroll ei saa riistettyä palloa keneltäkään. Ja kun heidän edessään vielä pelaa Shelvey, joka mestari seisomaan kantapäillään, ei pallon hallinnasta tule mitään. Toisaalta syöttötyöskentelyssä on myös taktisia ongelmia. Erityisesti kaksi pelaamistapaa pisti pahasti silmään: laitapuolustaja syöttää samalla laidalla seisovalle keskikenttäpelaajalle, jonka takana odottaa puolustaja syötönkatkoa; tai sitten syötetään pallo Gomisille, jonka ympärillä on kolme vastustajaa eikä kymmenen metrin säteellä yhtään oman joukkueen pelaajaa. Mutta jos oma hyökkääminen oli heikkoa, vastaavasti puolustuslinja pelasi täydellisesti. Etenkin kolmikko Fabianski, Williams ja Fernandez oli erinomaisella pelipäällä. Williamsia tuli viime kaudella moitittua siitä, että hän pyrki peittämään laukauksia aivan Tremmelin edessä. Näköjään harjoittelu tekee mestarin, sillä eilen hän teki loistavan kaksoistorjunnan lähes maaliviivalta. Naughtonista voi sanoa sen verran, että pelkkänä puolustajana hän taitaa olla Rangelia parempi, ja koska Monkin aikana laitapuolustajilta ei vaadita nousemiskykyä, hän tullee ottamaan oikean pakin paikan itselleen.

Swansean tulevaisuuden kannalta on otettava huomioon kolme pääseikkaa:
1. Olosuhteiden ja sitä kautta oman juniorituotannon on kehityttävä. Kymmenen vuoden aikana Swansea on kasvattanut ainoastaan kaksi Valioliiga-tason (tai Walesin maajoukkuetason) pelaajaa, eli Allenin ja Daviesin. Muutaman viime vuoden aikana on tullut viestejä, että juniorijoukkueet menestyvät aiempaa paremmin. Suurpelaajia, kuten Bale, ei ole tiedossa, mutta mukana on paljon sellaisia junioreita, jotka saattavat kovalla työllä nousta edustusjoukkueeseen asti.
2. Sarjapaikan on säilyttävä. Tällä kaudella siitä ei ole enää pelkoa. Tässä Monk on onnistunut. Vaikka pelissä olisi paljonkin kehittämistä, ainakin tulosta on tullut. Monien mielestä se riittää. Seuraavalla kaudella saadaan taas suuret televisiorahat ja kaula samankokoisiin seuroihin kasvaa.
3. Swansean täytyy säilyttää peli-identiteetti. Kun katsoin eilistä ottelua, mieleeni tuli, että kymmenen vuotta sitten alimmalla sarjatasolla pallollinen pelaamisemme oli parempaa. Toki silloin peliä pyöritti Britton eikä Fulton. Mutta olivatpa pelaajat ketä tahansa, en voi hyväksyä sitä, että alamme yhä useammin pelata pelkkää tulospalloa. Tätä Monk valmennustiimeineen ei saa unohtaa.

[swansea]

Southamptonia vastaan Shelveyn laukaus toi kaksi pistettä. Eilen Defoen laukaus vei Swansealta kaksi pistettä. Reilu peli.

Peli Sunderlandia vastaan oli täysin erilainen kuin edellinen ottelu Southamptonia vastaan. Nyt puolustus- ja hyökkäyspelaaminen olivat tasapainossa. Sunderlandilla ei oikeastaan ollut Defoen vetoa lukuun ottamatta maalipaikkoja. Swansealla maalipaikkoja oli suurin piirtein viisi. Lisäksi pelinhallinta (on muuten kuvaavampi sana kuin pallonhallinta) oli selvästi kotijoukkueella. Tällainen joukkue Swansean kuuluu olla.

Mistä sitten pelinhallinta johtui? Yksi luonnollinen syy oli se, että Sunderland oli Southamptonia huonompi joukkue. Heidän avauksessaan pelasi kaksi entistä Swansea-pelaajaa: Gomez ja Graham. Nykyjoukkueeseen he eivät taitaisi mahtua edes penkille. Kuitenkin tällä peliesityksellä myös Southampton olisi ollut enemmän vaikeuksissa. Keskikentän duon muodostivat nyt Ki ja Cork. Cork pelasi ensimmäisen ottelunsa joukkueessa, joten hänen esitystään ei kannata liikaa ruotia. Hän vaikuttaa kyllin monipuoliselta pelaajalta. Ainoa selvä miinus (hölmön kortin lisäksi) oli Defoen maali, jossa sekä Cork että Ki olivat poissa paikaltaan ja Defoe pääsi juoksemaan vapaasti kohti puolustuslinjaa. Kin pelaamista ei voi olla pitämättä. Maali oli toki ottelun kohokohta, mutta ennen kaikkea pisti silmään hänen kykynsä luoda rauhallisesti peliä. Puhtaana pelintekijänä Ki on Veikkausliigan parhaita. Fabregas on antanut paljon ratkaisusyöttöjä (samoin kuin Swanseassa Sigurdsson), mutta Kin rooli on toisenlainen. Hän on se pelaaja, jonka syötöistä hyökkäykset lähtevät liikkeelle. Valitettavan vähän tällaisia pelaajia enää näkee. Luulisi esimerkiksi Arsenalin olevan kiinnostunut Kin kaltaisesta pelaajasta, joka pystyisi varmasti syöttämään palloja Özilille ja Sanchezille.

Oikea laitapakki Naughton syötti hienosti Kin puskumaalin. Se oli kauden ensimmäinen laitapakin antama maalisyöttö. Heti maalin jälkeen hänet vaihdettiin Taylorin paikalle vasemmalle (mahdollisesti siksi että Johnson tuli sille laidalle, ja oikeajalkaisena Naughton kýkeni estämään Tayloria paremmin leikkaukset keskelle). Sielläkin hän onnistui. Toisin sanoen voi varovaisesti ounastella, että hänestä maksetut viisi miljoonaa eivät ole menneet hukkaan. Hänen kaltaistaan pelaajaa Swansea on hakenut kesästä saakka.

Jos Swansea olisi ollut tehokkaampi vastustajan maalilla, kolme pistettä olisi tullut helposti. Gomisilla oli kaksi hienoa paikkaa, joista hän ei osunut. Hän pelasi yritteliäästi, mutta oikeita ratkaisuja (mm. oikea-aikaisia juoksuja rangaistualueella) ei tullut. Myös Dyerilla oli monta paikkaa, joista hän olisi oikealla ratkaisuilla järjestänyt maalin. Ehkä nämä molemmat kaipaisivat samanlaista itseluottamuspiikkiä, kuten Shelveylle kävi Southamptonia vastaan. Eilen Shelvey nimittäin pelasi kauden parhaan pelinsä.   

[swansea]

Vuosi on kulunut Monkin komennossa, joten tämä kirjoitus käsittelee lähinnä hänen ansioitaan. Vaikka pisteitä on tullut paljon, jotkin asiat huolestuttavat.

1. Pisteitä on tullut tasaisesti. Monkin aikana ei ole ollut yhtään selvää nousu- tai laskukautta. Tämän kauden alun kolme voittoa on helppo muistaa, koska silloin oltiin korkealla sarjataulukossa. Mutta jos katsoo pelejä viiden ottelun sarjoina, useimmiten niistä on tullut n. 5-7 pistettä. Eli koko ajan mennään hieman yli 40 pisteen vauhtia kaudessa. Se tietää aina sarjapaikan varmistamista. On hieno suoritus valmentajalta, että huonojen pelien jälkeen joukkue on aina ryhdistäytynyt. Loistavien kausien puute taas herättää kysymyksen, pelaako joukkue koskaan erityisen hyvin.

2. Joukkuepuolustus on kunnossa. Tämä on se kivijalka, miksi pisteitä on tullut tasaisesti. Muutamaanottelua lukuun ottamatta romahtamisia ei ole tullut. Vastustajat eivät saa suorilla hyökkäyksillä kovin monta maalipaikkaa ottelua kohden. Vastahyökkäyksiä on vähän. Monk on siis saanut joukkueen pelaamaan kurinalaisesti.

3. Erikoistilannepelaaminen on edelleen joukkueen huonoimpia puolia. Esimerkiksi Pulis on näyttänyt, että tämä on osa-alue, johon valmentajat voi vaikuttaa merkittävästi. Mitään kehitystä Monkin aikana ei ole tapahtunut. Muistaakseni Monkin aikana Swansea on tehnyt kaksi erikoistilannemaalia (jätän pois laskuista Sigurdssonin ampumat suorat vapaapotkumaalit). Ja vaikka pitää muistaa, että Swansealla on yleensä keskivertoa lyhempi joukkue, ei se ole ainoa selitys sille, miksi puolustuspäässä ei saada vahvoja pääpelaajia kuriin. Vikaa on myös järjestelmässä.

4. Perinteitä pyritään jatkamaan. Periaatteessa Monkin joukkue pyrkii edelleen pitämään palloa ja pelaamaan maata pitkin. Paikoitellen se sujuukin kohtuullisen hyvin. Kuitenkaan kovin näyttäväksi sitä ei voi väittää. Jos Swansea on päässyt hyvän alun jälkeen maalin johtoon, ote yleensä katoaa. Kiitettäviin esityksiin joukkue kykenee harvoin, vaikka väläytyksiä saatetaan nähdä. Pisteitä on saavutettu näyttävyyden kustannuksella.

5. Hyökkäyspelaaminen on yksilöiden harteilla. Tämä on mielestäni huolestuttavin asia. Etenkin tällä kaudella maalit ovat syntyneet lähinnä Bonyn tai Sigurdssonin yksilöonnistumisten kautta. Eilisessä WBA-ottelussa tämä kävi räikeästi silmille. Jos pallo saatiin Gomisille, hänellä oli vastassaan kaksi tai kolme pelaajaa eikä ketään apunaan. Bony olisi saattanut maalit tehdä mutta ei Gomis. Eikä Shelvey pysty ikimaailmassa antaman sellaisia läpisyöttöjä kuin Sigurdsson. Niinpä Swansea jäi eilen täysin vaille maalipaikkoja, vaikka pallo saatiin usein pelattua lähelle rangaistusrajaa. Swansea ei hyökkää enää joukkueena, ja sen tähden organisoitu puolustus pääsee varsin helpolla.

6. Pelaajakehitys ei toimi. Dyer ja Routledge ovat menneet Monkin aikana selvästi alaspäin, vaikka toki molemmilla on ollut yksi hyvä kausi. Shelveyn valmentaminen ei varmasti ole helppoa, mutta ei se silti saa olla selitys sille, että hänen kautensa on ollut surkea. Brittonilla on ollut paljon loukkaantumisia, joten sille valmentaja ei ole voinut mitään. Tosin siitä Monkia voi onnitella, ettei lihasrevähdyksistä johtuvia loukkaantumia ole ollut paljon, siis koko joukkueella, eli harjoitusten rasittavuus lienee kohdallaan. Myös laitapuolustajat Rangel ja Taylor ovat ottaneet takapakkia; tämä myös kirjaimellisesti, sillä hyökkäysten tukeminen on jäänyt vähemmälle. Williams on pysynyt tasollaan, ja hän ainakin jaksaa kapteenina kehua Monkia. Oikeastaan siis ainoastaan Ki on mennyt selvästi eteenpäin. Ja hänenkin osaltaan kannattaa muistaa, ettei Laudrupin aikana pahemmin ollut näyttömahdollisuuksia vaan hän pelasi suurimmaksi osaksi lainalla Sunderlandissa. Tähän voidaan lisätä vielä se, ettei yksikään juniori ole noussut pelaavaa kokoonpanoon. Toisin sanoen pelaajakohtaista kehittymistä ei ole tapahtunut Monkin aikana.

Yhteenveto: Swansea on hankkinut Monkin aikana hyvin pisteitä lähinnä koko joukkueen puolustuspelin ja tasaisen suorittamisen ansiota. Sen sijaan näyttävyys ja hyökkäävyys ovat kärsineet pahasti.
Lääke huoleen: Ei ole mikään ihme, jos alasarjojen keskustoppari ei saa hyökkäyspeliä heti kuntoon. Kesän aikana kannattaisi siis hankkia ulkomailta nuorehko innokas apuvalmentaja, jonka erikoisaluetta olisi hyökkäyspelaaminen. 

[swansea]

Swansean mörköjä ovat olleet suurikokoiset pääpelaajat, joita ei millään ole saatu kuriin. Nyt Swansea yrittää päästä pieneksi peikoksi ManU:lle. Kuusi pistettä yhdeltä suurista on huikea saavutus.

Valmentajan tehtävä on valita kentälle parhaat pelaajat, jotka saavat pelata niillä pelipaikoilla, joilla he ovat parhaimmillaan. Niinpä Monkin eiliset valinnat olivat erinomaisia. Jo pitkään laiturit ovat pelanneet huonosti. Toinen huomioitava asia oli, että Sigurdsson oli päässyt pelikiellosta, eikä häntä voinut jättää kokoonpanon ulkopuolelle, vaikka Shelvey oli osoittanut hänen pelipaikallaan elpymisen oireita. Monk teki rohkean ratkaisun. Hän muutti jatkuvasti käytetyn 4-2-3-1 -peliryhmittymän muotoon 4-3-2-1. Tämä siis tarkoitti sitä, että luovuttiin laituripelistä. Eniten tämä vaikutti keskikenttäpeliin. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla pallollisessa pelissä oli kaivattua monipuolisuutta. Toinen puoliaika oli toki lähinnä puolustustaistelua, mutta se ei johtunut peliryhmittymästä.

Keskikentän pohjalla pelasi yksin Cork. Hän hoiti fyysisenä pelaajana Fellainin. Muutenkin hän osoitti viimeistään tässä ottelussa olevansa Swansealle sopiva vahvistus. Aiemmissa otteluissa keskikentän kaksikko on pelannut vierekkäin. Tämä on tuottanut ongelmia pallottomassa pelaamisessa (etenkin Shelvey on ollut niin pahasti pihalla, että heidän välissään ja takanaan on ollut liikaa tilaa). Tuntuisi siltä, että kun puolustuslinjan edessä on ainoastaan yksi pelaaja, hän tietää, ettei siitä voi lähteä pois. Pelirooli on siten selkeä. Corkin edessä (ManU:n painaessa päällä vierellä) pelasivat Ki ja Shelvey. Koska tiedettiin, että Cork pysyy puolustuksen apuna, he saattoivat hyödyntää hyökkäystaitojaan. Niinpä ensimmäisen maalin teki Ki Shelveyn syötöstä.

Hyökkäyksessä Sigurdsson ja Routledge pelasivat Gomisin alapuolella. Tosin joissakin tilanteissa Sigurdsson saattoi olla keskellä ja Gomis ja Routledge hieman enemmän laidoilla. Yhden ottelun perusteella on mahdoton sanoa, oliko kyse sovituista vaihdoksista vai tuottiko uusi peliryhmittymä sekaannusta. Sigurdsson ei ollut yhtä hallitseva hyökkäyspelaaja kuin aiemmin kauden aikana. Syynä saattoi toki olla pelirytmin hakeminen pitkän pelikiellon jälkeen. Routledge oli paremmin pelissä mukana kuin laidalla. Gomisilla oli ottelun alussa kaksi vapaata puskupaikkaa, joista Bony olisi varmasti tehnyt ainakin yhden maalin. Lopussa Gomis sai kuitenkin palkinnon yrittämisestään, kun Shelveyn kaukolaukaus kimposi hänen päästään maaliin.

Vaikka Swansea joutui etenkin toisella puoliajalla pitkälti puolustamaan, niinä hetkinä kun saatiin omaa pallollista pelaamista aikaan, peli näytti hyvältä. Ennalta arvattavuus oli poissa. Näkisin mielelläni, että eilistä ryhmittymää kokeiltaisiin myös jatkossa. Tietenkin siinäkin on omat ongelmansa: miten laidat puolustetaan (miten esimerkiksi Shelvey kykenee auttamaan Tayloria) ja miten Montero, joka kuitenkin kuuluisi taitojensa puolesta avaukseen, soveltuu tähän pelitapaan. Kun hän tuli eilen vaihdosta kentälle, hän pelasi vanhaan tapaan selvästi laiturina (tosin se auttoi luomaan painetta myös ManU:n päätyyn).

 

[swansea]

Kauden tavoite oli saada 40 pistettä, joilla sarjapaikka pitäisi säilyä. Nyt tuo pisteraja on saavutettu, ja jäljellä on 11 ottelua. Mitä tehtäisiin?

Eiliseen otteluun Swansea lähti samalla peliryhmittymällä kuin edellisessä ottelussa. Ainoana muutoksena Carroll tuli loukkaantuneen Sigurdssonin tilalle. Taas saatiin voitto, joten tuon ryhmittymän voittoprosentti on täysi sata. Tosin myös kauden alussa voitettiin nuo samat joukkueet, vaikka käytettiin sitä perinteistä ryhmittymää. Ehkäpä on tässä vaiheessa turha aprikoida, kumpaa kannattaisi jatkossa käyttää. Ehkä molempia.

Asettuivatpa pelaajat mille pelipaikoille tahansa, tärkeintä on liike ja huolelliset syötöt. Eilisellä peliesityksellä ei olisi toiminut mikään ryhmittymä, siis pallollisessa pelissä. Shelvey antoi pari hyvää pitkää syöttöä, mutta kokonaisuudessa oma peli oli pahasti kateissa. Puolustuskaan ei ollut mitenkään erityisen pitävä, mutta onneksi vastassa oli Burnley, jota kyllä uhkaa tippuminen, jos tällaisia otteluja ei pystytä kääntämään edes tasapeleiksi. Kunnioitettava yritys säilyä pelkillä brittipelaajilla, mutta pelkkä viimeiseen asti yrittäminen ei taida pelastaa heitä putoamiselta. Ja kun putoavat, vaikea on nousta takaisin, vaikka tuskin Valioliigajoukkueet ovat kiinnostuneita, Ingsiä lukuun ottamatta, näistä pelaajista.

Syöttötyöskentely sujui molemmilta joukkueilta heikosti. Yksinkertainen viiden metrin syöttö saattoi mennä sivurajan ylitse. Oivaltavia syöttöjä ei ollut juuri lainkaan. Itse tehtyjä maalipaikkoja oli vain muutama. Kaiken kaikkiaan ottelu oli tylsä ja huonotasoinen. Kuvaavaa ottelulle oli se, miten Swansea sai voittomaalinsa. Williams jatkoi kulmapotkun päällään Corkille, joka oli jätetty täysin vapaasti maalin teen. Hän ohjauksensa maalivahti pelasti yläriman kautta kentälle. Cork pääsi laukomaan uudemman kerran, mutta veto epäonnistui eikä mennyt edes maalia kohti. Kuitenkin Burnleyn puolustaja onnistui ohjaamaan pallon kohti maassa makaavaa maalivahtia. Maalivahti sai pallon käsiinsä mutta röpelsi sen hädissään maaliviivan yli. Miksi tällaisia maaleja ei tule silloin, kun Swansea pelaa hyvin?

Pitkän kauden aikana tulee otteluja, jotka eivät oikein innosta sen enempää pelaajia kuin katsojiakaan. Tämä nyt oli sellainen. Voisiko seuraavassa ottelussa keskittyä pisteiden sijasta pelitason nostoon, please?

[swansea]

Koska Swansean pallollinen pelaaminen on ollut viime aikana varsin vaatimatonta, päätin kiinnittää huomioni puolustuspelaamiseen. Ja tietysti tuli valittua sellainen ottelu, joka päättyi 3-2.

Kun Tottenham lähti avaamaan peliä puolustuksen kautta, Swansea viisi ylintä pelaajaa olivat melko korkealla. Televisiokuvasta ei valitettavasti pystynyt näkemään, missä puolustuslinja oli siinä vaiheessa, mutta siitä päätellen, että Tottenham pystyi syöttämään puolipitkiä palloja puolustuksen ja keskikentän väliin, todennäköisesti linja oli turhan alhaalla. Varsinaista prässiä ylimmät pelaajat eivät tehneet vaan lähinnä pyrkivät peittämään syöttölinjoja.

Kun Tottenham sai pelattua palloa neljänkymmenen metrin päähän Swansean maalista, sekä keskikenttä että puolustus valuivat yhä alemmas. Lopulta puolustuslinja oli lähes pilkun kohdalla ja keskikenttä hieman rangaistusalueen yläpuolella. Tästä huolimatta Tottenham pääsi laukomaan monta kertaa vapaasti läheltä rangaistusaluetta. Kaksi ensimmäistä maalia aiheutui siitä, että keskikenttäpelaaja pääsi juoksemaan rangaistusalueelle vapaaseen maalintekopaikkaan. Keskikentän puolustus petti ottelussa pahasti.

Alhaalla makaava puolustuslinja muistuttaa niitä pelejä, jolloin Monk oli itse pelaamassa harvoja Valioliiga-otteluitaan. Hän oli silloin jo hidas, että jokainen pistopallo olisi ollut myrkkyä. Williams-Fernandez -topparipari ei ole nopea mutta ei myöskään niin hidas, että se pakottaisi tällaiseen ratkaisuun. Lisäksi tällainen puolustustapa mahdollistaa sen, että vastustaja pääsee keskittämään varsin läheltä, eikä Swansea ole mikään pääpelijoukkue.

Swansea ei taklannut juuri lainkaan. En löytänyt mistään taklaustilastoja (kai sellaisia tehdään), mutta oman arvioni mukaan ottelussa oli harvinaisen vähän vapaapotkuja, eikä niille olisi ollut aihettakaan. Swansea pelaajat pysyivät parin metrin päässä pallosta edes pyrkimättä ottamaan sitä pois. Puolustuspelaaminen perustui puhtaasti syöttösuuntien peittämiseen.

Koska puolustus laskeutuu hyvin alas eikä pallonriistoja tapahdu, on näistä asetelmista hyvin vaikea nousta omiin hyökkäyksiin. Silloin kun joukkue tähän kykeni, se osoitti kyllä vaarallisuutensa. Kin törkkäisy meni aika helposti Lorisin jalkojen välistä maaliin, mutta Sigurdssonin hienolle volleylle maalivahti ei voinut mitään. Ja aivan lopussa Loris sitten venytti upeasti Fernandezin puskuun. Olisi ollut melkoinen vääryys pelitapahtumiin nähden, jos Swansea olisi tasoittanut ottelun. Tottenham pelasi toki hyvin, mutta Swansean puolustuspelaaminen teki sen heille turhan helpoksi.

[swansea]

Koska viimeksi katsoin ottelua puolustuksen näkökulmasta, nyt keskityin hyökkäyspelaamiseen. Ja koska televisiokuvasta hyökkäysten avaamista ei pysty kokonaisuudessa havaitsemaan, täytyy tyytyä pelkästään siihen, miten Swansea pelasi päästyään keskiviivan yli.

Päätavoite oli pelata pallo maata pitkin puolustuslinjan ja keskikentän väliin. Sekä Gomis että Sigurdsson odottelivat palloa pääosin selkä maaliin päin. Seuraavaksi palloa pyrittiin pelaamaan yhdellä kosketuksella eteenpäin juokseville pelaajille. Jos syöttö annettiin edelleen keskustaan, Liverpoolin puolustus pystyi yleensä katkaisemaan sen, mutta jos hyökkäystä jatkettiin laitaan, tilaa löytyi varsin hyvin.

Kovin usein Swansea ei pelannut suoraan laitojen kautta. Tämä johtui pitkälti siitä, ettei ryhmittymässä ollut selviä laitureita. Pari kertaa Routledge juoksi keskeltä oikeaan laitaan, jolloin hän pääsi myös keskittämään melko vaarallisesti. Vasemmalla Taylor nousi pakin paikaltaan muutaman kerran ja itse asiassa järjesti nousuillaan melkeinpä parhaat maalipaikat. Laidoilta tulleet hyökkäykset olivat siis harvinaisia, mutta silloin kun niin tehtiin, hyökkäykset olivat vaarallisia.

Kolmas vaihtoehto hyökkäyksille olivat pitkät syötöt puolustuslinjan väleihin. Yleensä tällaista syöttöä yritti Shelvey. Vaikka yksikään näistä ei tuottanut tulosta, pari kertaa oli varsin lähellä, että Swansean pelaaja olisi päässyt vapaaseen maalipaikkaan.

Swansea hyökkäsi siis monipuolisesti. Tätä korosti vielä se, että hyökkäyslinjan Gomis-Sigurdsson-Routledge lisäksi myös Ki, Shelvey ja Taylor osallistuivat vuorollaan hyökkäyksiin. Vaikka parhaat paikat siunautuivat Gomisille ja Sigurdssonille, paikkoja olisi saattanut tulla muillekin.

Se, ettei Swansea saanut hyvästä ja monipuolisesta hyökkäyspelaamisestaan huolimatta maalia, johtui lähinnä viimeistelyn tai viimeisten ratkaisujen heikkoudesta. Vaikka Gomisin esitys oli jälleen kohtuullinen, ei se riitä, jos maaleja eikä oikein maalipaikkojakaan tule. Jos kevään aikana ei tapahdu kohennusta, kesällä on saatava laadukkaampi hyökkääjä. Mutta ennen sitä on vain jatkettava tällaista hyökkäämispelaamista ja luotettava siihen, että maaleja tulee tarpeeksi.

Edellä kerrottu kuvaa Swansean ensimmäisen puoliajan pelaamista. Tauon jälkeen Swansea hävisi täydellisesti keskikentän, joten sen jälkeen hyökkääminen oli olematonta. Sitä, johtuiko otteen menettäminen taktisista seikoista vai kunnon loppumisesta, en lähde tässä pohtimaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Shelvey, joka pelasi ensimmäisellä puoliajalla parhaan ottelunsa puolustussuuntaan, ei juurikaan koskenut toisella puoliajalla palloon. 

[swansea]

Swansean noustua Valioliigaan se sai paljon kehuja ennakkoluulottomasta pallonhallintaan perustuvasta pelitavastaan. Pienemmällä äänellä puhuttiin siitä, ettei joukkueella ole mitään muuta suunnitelmaa. Jos vastustaja onnistui pelaamaan tavalla, joka oli Swansealle epämieluisa, joukkueellamme ei ollut keinoja, miten vastata siihen. Eilinen ottelu osoitti, että nyt on ainakin selvä pyrkimys pelata kahdella erilaisella tavalla.

Swansea aloitti viime aikoina tutuksi tulleella ryhmittymällä, jossa ei ole varsinaisia laitureita. Joukkue sai pelin hallintaansa keskikentän kolmikkonsa Cork, Ki, Shelvey (jota Sigurdsson tuki ylempänä) avulla, eikä se jäänyt pelkäksi näennäishallinnaksi vaan tuli myös maalitilanteita. Taylor syötti nousunsa päätteeksi Gomisin vapaaseen paikkaan, mutta hän ei onnistunut viimeistelyssään. Vaikka muutamia muitakin hyviä paikkoja oli, taukotilanne jäi maalittomaksi.

Runsaan tunnin kohdalla Monk teki vaihdon, jossa Montero tuli Sigurdssonin tilalle. Samalla peliryhmittymäksi tuli aiempien kausien 4-3-3. Montero pelasi vasemmalla laidalla ja Routledge oikealla. Koska keskikentän keskustasta väheni yksi pelaaja, Aston Villa pääsi paremmin peliin mukaan ja loi joitakin maalipaikkoja. Nyt Swansea iski laitojen kautta vastaiskuilla. Tämä oli kolmesta syystä järkevää. Jo ennen peliä oli kirjoitettu, että Aston Villa on ollut vaikeuksissa linjan taakse annetuissa syötöissä. Lisäksi he olivat ensimmäisen puoliajan puolustamisen jälkeen hieman jo väsyneitä. Ja ennen kaikkea meillä oli heittää Montero peliin.

Montero oli eilen paras hyökkäyspelaajamme, vaikka hän pelasi ainoastaan vajaat puoli tuntia. Hän meni laidallaan kahdenkin pelaajan ohitse ja antoi kuljetustensa päätteeksi vieläpä hyviä syöttöjä. Ensimmäisen väläytyksen jälkeen Gomis vielä tuhri paikkansa, mutta sepä olikin ollut vasta harjoittelua. Ottelun ratkaissut maali oli hieno. Ensin Routledge vapauttaa ulkosyrjäsyötöllä Monteron, joka puolestaan syöttää ulkosyrjäsyötöllä maalin eteen, missä Gomis voittaa kamppailun topparia vastaan ja liukuu pallon maaliin. On tietysti epäreilua Monteroa kohtaan, että tuollaisen esityksen jälkeen hän saattaa jäädä seuraavassakin ottelussa avauksen ulkopuolelle. Mutta jos hän on juuri se pelaaja, joka mahdollistaa pelitavan muutoksen, se on täysin ymmärrettävää.

Entä voisiko Monk kokeilla myös sitä, että pelin alussa lähdettäisiin ryhmittymällä B ja vaihdettaisiin se myöhemmin viime aikoina suosittuun ryhmittymään? Ainakin kärkijoukkueita vastaan tätä kannattaisi kokeilla. Eli alussa pyrittäisiin pääsemään vastahyökkäysten avulla johtoon, minkä jälkeen ei keskityttäisikään pelkästään puolustamiseen, kuten Monkin aikana on tullut tutuksi, vaan haastettaisiin vastustaja keskikentän kamppailuun. Välttämättä se ei olisi puolustuksellisesti sen huonompi ratkaisu, ja etuna olisi vielä se, että vastustaja joutuisi keskittymään myös puolustamiseen.

[swansea]

Pitipä jälleen ennen ottelua katsoa koostetta vuodelta 2003. Kauden viimeisessä ottelussa kohtasivat Swansea ja Hull. Swansean täytyi voittaa, jotta se säilyisi ammattilaissarjoissa. Avauskokoonpanossa mm. Britton ja Martinez. Swansea nousee 1-2 -tappiotilanteesta voittoon, kiitos Thomasin hattutempun. Ikuinen kiitos myös Hullille.

Koska Wales on menestynyt hienosti karsinnoissa, päätin tarkkailla erityisesti maajoukkuepelaajia Williams ja Taylor. Samalla oli pakko verrata heitä Suomen vastaavien pelipaikkojen pelaajiin. Williams on suunnilleen Toivion kokoinen, ei varmasti yhtään sen nopeampi eikä välttämättä edes kovin paljon taitavampi. Silti ero on valtava. Oikeastaan yksi ainoa tilanne todisti sen. Hullin hyökkääjälle syötettiin keskiviivan tuntumaan. Williams oli heti selän takana. Hyökkääjä onnistui suojaamaan palloa, mutta Williams työnsi ja työnsi häntä eteenpäin, kunnes oltiin lähes Hullin rangaistusalueella. Mitä olisi Toivio tehnyt vastaavassa tilanteessa? Todennäköisesti pitänyt metrin raon ja antanut hyökkääjän rauhassa katsella, minne pallon syöttäisi. Entä sitten Taylor? Urosella on varmasti parempi vasen jalka kuin hänellä. Ei Taylor ole kovin nopea eikä vahvakaan, hieman kuin Uronen ilman hyvää potkutekniikkaa. Mutta antaako hän vastustajan laiturin keskittää vapaasti? Ei varmasti. Joskus hän menee päälle jopa typerän oloisesti, mutta vastaavasti se antaa vaikutelman, että hän on jatkuvasti valmiina. Eilen vastassa oli Elmohamady, joka on tunnettu nimenomaan keskityksistään. Ottelun aikana Elmohamady sai aikaiseksi yhden ainoan keskityksen ja senkin kolmenkymmenen metrin päästä päätyrajasta. Se, mikä tekee Williamsista ja Taylorista Valioliiga-pelaajia, on puhtaasti asenne. Sama asenne on viemässä Walesia kisoihin, eikä suinkaan yksittäisen tähden, Balen, loistokkuus.

Todellista asennetta osoitti eilen myös Naughton, joka varmasti näki, että Meyler on liukumassa jalkapohja edellä. Hän kuitenkin jatkoi kohti palloa. Tuloksena Meylorille punainen kortti ja Naughtonille sairaalareissu. Se tilanne oli ottelun lopullinen ratkaisu, sillä sitä ennen Hull oli saanut hengen päälle. Voi toki ajatella, että tietenkin ammattipelaaja pelaa tilanteet loppuun, mutta kyse onkin siitä, millä tahdolla ne viedään loppuun. Tuossakin tilanteessa olisi ehkä ollut järkevää vetää jalka pois taklauksen tieltä, koska se tapahtui keskialueella eikä pallon menettämisestä olisi koitunut vaaraa (lisäksi tuomari olisi joka tapauksessa viheltänyt vapaapotkun vaarallisesta pelistä). Mutta jos harjoituskentillä on iskostettu mieleen, että jokainen tilanne pelataan todella loppuun asti eikä vain olla pelailevinaan, väistäminen on vain mahdotonta. Tietynlaista asennetta osoitti myös Hullin valmentaja Bruce, jonka mielestä taklauksessa ei ollut mitään väärää. Tunnekuohussa näin voi nähdä, vaikka punainen kortti on ainoa vaihtoehto, jos pelaaja liukuu nappulat edellä vastustajan sääreen.

Gomis teki kaksi hienoa maalia. Ensimmäinen oli osittain omituisen paitsiotulkinnan syytä. Kun Naughton puski pallon kohti puolustuslinjaa, Gomis oli selvästi paitsiossa, mutta koska hän ei lähtenyt hyppäämään pääpalloon, sitä ei liputettu. Ja kun sitten toppari kykeni puskemaan pallon ainoastaan ylöspäin, Gomis heräsi henkiin ja potkaisi pallon saksipotkulla maaliin. Toisessa maalissa Sigurdsson lähetti hänet läpi keskiviivalta asti. Hän malttoi odottaa maalivahdin liikettä ja nosti pallon kauniisti maaliin. Noiden maalien perusteella Gomisia saattaisi pitää hurjana maalintekijänä, mitä hän ei todellisuudessa ole. Kuitenkin itseluottamus on viime peleissä noussut ja hän on nykyisin hyvä hyökkääjä. Jossain toisessa joukkueessa hän olisi saanut näyttömahdollisuuden parissa ottelussa, epäonnistunut ja jäänyt lopullisesti penkille tai jopa katsomoon. Joskus on ihan hyvä, ettei kilpailua ole.

Kiitos jälleen Hull pisteistä. Toivottavasti sarjapaikkanne varmistuu viimeisellä kierroksella, kun pakkovoiton edessä kukistatte Manchester Unitedin. Sitä ottelukoostetta saattaisi Steve Bruce katsella monet kerrat iho kananlihalla.

[swansea]

Entinen opettaja tulee vierailulle. Hän on innostuksestaan huolimatta myös hermostunut. Hän haluaisi toki näyttää kaiken osaamisensa, mutta miten hän tekisi sen loukkaamatta esikuvaansa? Hän päättää jättää hermoilut ja pysyä omana rentona itsenään. Kuitenkin kaikki sen huomaavat: hän matkii kaikessa entistä opettajaansa. Jos opettaja nostaa sormensa ohimolleen ja hieraisee korvanlehteään, ei mene monta minuuttia, kun hän toistaa nuo eleet. Se on tiedostamatonta ihailua. Jossain vaiheessa hän huokaisee, että tämähän menee hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä ja hymyileviä...

Swansean ja Evertonin välisessä ottelussa ei nähty mitään ihmeellistä. Pelaajamateriaali on varsin samanvertainen. Molemmat pelaavat samantapaista jalkapalloa. Molemmilla on voittoja alla. Kummallakaan ei ole paineita sarjasijoituksesta. Mitäpä muuta ottelusta voisikaan odottaa kuin tasapeliä.

Swansean syöttötyöskentely ei lähtenyt heti alusta kulkemaan. Niinkin varmaotteinen syöttelijä kuin Ki sortui helppoihin virheisiin. Vähitellen paine alkoi kuitenkin siirtyä yhä lähemmäs Evertonin maalia. Saatiin aikaiseksi muutama kohtuullisen vaarallinen puskupaikka ja sitten myös Gomisin laukaus, jonka Howard vaivoin torjui kulmaksi. Mutta siihen laukaukseen Swansean hyvä ote kariutui. Gomis joutui vaihtoon, ja kun penkillä ei ollut yhtään hyökkääjää, Emnes tuli laitaan ja Sigurdsson asettui jonkinlaiseksi hyökkääjäksi. Liian moni hyökkäyspään pelaaja oli väärällä paikalla. Everton sai otteen ja myös johtomaalin. Toisella puoliajalla ei tapahtunut kaivattua muutosta. Molemmat joukkueet jatkoivat pelityylilleen uskollisina. Evertonin pelaaja syyllistyi typerään käsivirheeseen, ja Shelvey hoiti rankkarin varmaotteisesti. Molemmat saivat maalin, tasapeli 1-1. Ihan kiva.

Tämän ottelun tapahtumien jälkeen katse kääntyy väkisinkin kesän pelaajahankintoihin. On selvää, että hankintalistan kärjessä on hyökkääjä (ja tämän hyökkääjän pitäisi olla Gomisia parempi; Ings ei kelpaa). Tässä vaiheessa kiinnostavimmalta vaihtoehdolta vaikuttaisi Anderlechtin Mitrovic. Swansea voisi mainostaa itseään ponnahduslautana Valioliigan suurseuroihin: "Bony lähti juuri meiltä Man Cityyn." Toinen hankinta on (vasen) laitapakki. Kun Taylor sai nyt kahden ottelun pelikiellon, vasemmalla laidalle ei ole laittaa ketään. Ainoa käytettävissä oleva pakki on Rangel, jonka ura alkaa olla parin vuoden sisällä ohi. Eli näille pelipaikoille yhtä onnistuneet hankinnat kuin Cork ja Naughton ovat tällä kaudella olleet, niin siinäpä ensi vuoden joukkue onkin hienosäätöä vaille valmis.

... Kun he sitten kättelevät vierailun päätteeksi, hän tuntee olonsa helpottuneeksi. Hän ei mokannut.

   

[swansea]

Ensimmäiseen Valioliiga-kauteensa 2011-2012 Swansea lähti seuraavalla kokoonpanolla: Vorm, Rangel, Caulker, Williams, Tate, Britton, Allen, Dobbie, Dyer, Sinclair ja Graham. Kokemusta Valioliiga-peleistä näillä pelaajilla ei ollut käytännössä lainkaan. Niinpä kun Swansea oli hävinnyt ensimmäisen ottelunsa (vierastappio Citylle), joku esitti nerokkaan oivalluksensa, että Swansea on Valioliiga-historian huonoin joukkue.

Kun katsoo Leicesterin eilistä avauskokoonpanoa, se on ainakin nimekkäämpi kuin Swansean silloinen miehistö. Jos Swansea olisi hankkinut silloin Cambiasson tai Huthin, he olisivat olleet huikeita ostoksia (ja aivan liian kalliita). Kuitenkin Leicester kamppailee tällä hetkellä putoamista vastaan.

Swansea sai sillä kaudella 47 pistettä, saman määrän mitä tällä hetkellä. Nykyisessä joukkueessa on Kin, Sigurdssonin ja Monteron kaltaisia maajoukkuepelaajia, joiden myötä on saattanut olettaakin, ettei joukkue joudu missään vaiheessa putoamiskurimukseen. Tämä joukkue on selvästi parempi kuin Leicester. Tasoero ei silti näkynyt eilisessä ottelussa. Tämä Swansea olisi hävinnyt myös ensimmäisen kauden Swansealle. Jos kentällä ei pelaa joukkue, yksilöillä ei ole juuri merkitystä.

Leicester oli saanut edellisistä voitoista uuden innon, jolla se lähti hakemaan voittoa myös Swanseaa vastaan. Ensimmäisen parikymmentä minuuttia kotijoukkue liikkui enemmän ja halusi tehdä maalin. Siinä se myös onnistui haluttomalta vaikuttavan vierailijan avustuksella. Tahtomaalilla joukkue pääsi tavoitteeseensa. Toisella puoliajalla Leicester saattoi vaihtaa taktiikkaa ja peliryhmittymää puolustusvoittoisemmaksi. Swansea sai pallonhallinnan, mutta edelleenkään mukana ei ollut tarvittavaa tahtoa. Leicester sai edelleen parempia maalipaikkoja, joista viimeinen toi ansaitun voiton.

Oliveira pelasi ensimmäistä kertaa puhtaana kärkipelaajana. Tulos ei ollut kehuttava. Hän ei pystynyt ollenkaan pitämään topparia selkänsä takana. Kun Bony junttasi jalkansa maahan, siinä hän pysyi, vaikka olisi työnnetty puskutraktorilla. Sen sijaan Oliveira tuupattiin helposti pois pallosta. Turha Englannissa on odotella sellaisista tilanteista vapaapotkuja. Sen sijaan rankkarin hän olisi voinut saada. Ei olisi tarvinnut kuin ottaa matala askel ja juosta maahan venytettyyn jalkaan. Sen sijaan hän hyppäsi jalan yli, menetti hieman tasapainoaan eikä saanut palloa avopaikasta maaliin. Kaipa hän saa tästä rehellisyysmitalin.

Ilman tahtoa ei voi voittaa. Toisaalta tilanteessa, jossa ei ole järin paljon enää saavutettavaa eikä menetettävää, löysä vieraspeli on ymmärrettävää ja inhimillistä. Tässä vaiheessa kautta putoamista vastaan taistelevat joukkueet ovat aina olleet vaarallisia jopa kärkijoukkueille. Ele vihainen, en edes turhautunut. Silloin tällöin vain tulee tällaisia pelejä.

[swansea]

Eilinen ottelu kuvasi varsin hyvin Swansea koko kautta. Joukkue ryhdistäytyy aina huonon jakson jälkeen. Toisaalta myös hyvää jaksoa seuraa usein notkahdus. Yhteenlaskettuna mennään kuitenkin hyvän puolelle.

Ensimmäinen jakso Newcastlea vastaan oli samanlainen kuin edellinen ottelu Leicesterin vieraana. Hyökkäyspelistä ei tullut mitään. Puolustus sinällään toimi, kunnes puolustusvirhe lahjoitti kotijoukkueelle helpon johtomaalin. Cork joutui tuuraamaan laidalla Rangelia, joka oli ties missä, eikä kyennyt minkäänlaiseen rytminvaihdokseen. Syöttö maalin editse olisi mennyt harmittomasti päädystä yli, mutta Amat, jonka paikka ei missään nimessä ole laidalla, venytti palloon ja ohjasi sen oman maalin eteen, mistä Perez sai pistää pallon tyhjään maaliin. Edellisviikolla maali olisi tiennyt tappiota, mutta koska huonoa peliä ei saa seurata toinen huono peli, Swansea ryhdistäytyi.

Se, miten Swansea nousi voittoon, on myös kuvaavaa Swansean kaudelle. Kun Bony lähti, näytti pitkään siltä, ettei Gomisista tulisi millään tasolla hänen korvaajaansa. Yksi maali kuitenkin nosti Gomisin itseluottamusta ja hän alkoi paukuttaa maaleja. Sitten hän loukkaantui. Näytti pitkään siltä, ettei Oliveirasta tulisi millään tasolla hänen korvaajaansa. Ennen tasoitusmaalia Oliveira oli hävinnyt jokaisen kaksinkamppailun. Oikeastaan hän ei ollut onnistunut missään. Mutta kulmapotkutilanteessa lisäajalla hän sitten päihittää puolustajansa painikamppailussa ja puskee maalin. Ja niinpä toiselle puoliajalle astelee joukkue, joka kampeaa väkisin itsensä voittoon. Toisessa maalissa Oliveira älykäs juoksu antaa Monterolle mahdollisuuden vapauttavaan syöttöön ja Sigurdssonille sijoitukseen maalin alanurkkaan. Kolmannessa maalissa Cork ja Oliveira sahaavat vastahyökkäyksessä puolustuksen puhki ja Cork pääsee pistämään Oliveiran syötöstä palloon tyhjään maaliin. Nytkö sitten Oliveira alkaa ratkaista otteluja?

Ensimmäisellä puoliajalla Swansea sai kolme maalipaikkaa, jotka kaikki tulivat kulmista. Kaksi ensimmäistä mahdollisuutta siunautui Williamsille ja Fernandezille. Ei ollut suuri yllätys, etteivät he onnistuneen, sillä kauden aikana yksikään Swansean puolustaja ei ole tehnyt maalia sen enempää liigassa kuin cupeissakaan. Jos näin jatkuu kauden loppuun asti, on se melkoinen saavutus.

Eilen Swansea palasi jälleen laituripeliin (Routledgen ja Taylorin poissaolojen vuoksi). Dyer oli laidallaan näkyvä mutta tehoton, Montero näkyvä ja tehokas. Siinä näiden kahden ero. Sigursson pääsi pelaamaan kymppipaikalle, mikä sopii hänelle parhaiten. Shelvey oli avauksessa Kin sijasta. Toivottavasti seuraavassa ottelussa on toisin päin. Vaikka Shelvey pelasi hyvin, olisi epäreilua kauden kokonaispanosta ajatellen, että Ki - ehkä vuoden pelaaja - joutuisi aloittamaan loppukauden pelit penkiltä.

Niin, nyt ovat ennätyspisteet kasassa. Seuraava ennätys tulee Stokea vastaan kotona.

[Binääripyhimys]

Pakko tulla kehumaan Swanseata, huikean kauden on joukkue pelannut. Eurooppaliigaan mahdollisesti oikeuttava 7. sija on mielestäni Walesiläisille täyttä realismia, Southampton on vain pisteen edellä eikä joukkueen nykyisellä formilla ole välttämättä saamassa pistettäkään otteluistaan Aston Villaa ja Cityä vastaan. Swansealla vielä edessä täysin voitettavissa oleva ottelu Crystal Palacen vieraana, ja mikäli joutsenet tuon voittavat tarvitsee Southampton vähintään yhden voiton tai kaksi tasapeliä. Toki Swansea voi Cityltäkin pisteitä vielä napata. Garry Monk Manager of the season?

[jordan]

Pakko kehua Swansean lisäksi myös swanseata, loistavaa raporttia koko kauden.

[Binääripyhimys]

Pakko kehua Swansean lisäksi myös swanseata, loistavaa raporttia koko kauden.

Tähän kyllä sama, swansean tekstejä on aina ilo lukea

[swansea]

Eilisen ottelun hahmo oli Lukazs Fabianski. Niinpä on syytä osoittaa hänelle ansaittua huomiota.

Arsenal osti Fabianski 2007 2.1 miljoonalla. Hän pelasi seitsemän vuoden aikana 32 ottelua. Ei häntä ostettu ykkösmaalivahdiksi eikä hän tainnut koskaan saada mahdollisuutta osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Swansea hankki hänet viime kesänä ilmaissiirrolla. Alusta asti oli selvää, että hän olisi koko kauden ykkösmaalivahti. Tähän mennessä hän on pelannut 35 ottelua. Vaikka on melko mahdotonta listata eri joukkueiden maalivahteja keskenään, voi olettaa, että hän on ollut tällä kaudella kuuden parhaan maalivahdin joukossa.

Fabianski on Swansean näköinen maalivahti. Eilisessäkään ottelussa hän ei tehnyt yhtään sellaista torjuntaa, minkä takia suurseurojen kiinnostus voisi kohota. Nollapeli tuli sen tähden, että hän oli jatkuvasti sijoittunut oikein ja liimasi vedot varmasti vartaloaan vasten. Samalla hän on pelannut koko kauden. Ja samalla tavoin on Swansea esiintynyt. Koska joukkueessa ei ole suuria tähtiä (tai jos on, heidät on pakko myydä pois), on pelattava joukkueena. On sijoituttava oikein. Sitä Swansea tuntui harjoittelevan koko pelin ajan. Arsenal hallitsi täydellisesti palloa ja etenkin toisella puoliajalla näytti siltä, että kotijoukkue tekee väistämättä johtomaalin. Mutta aina oli joku Swansean pelaaja tiellä. Tai sitten Fabianski.

Fabianski on puolalainen. Muita Swansean ulkomaanhankintoja (en nyt laske tähän englantilaisia) ovat ecuadorilainen, islantilainen, eteläkorealainen ja ruotsalainen. Näiden maiden maajoukkueet eivät kuulua suurten luokkaan, joten tuntuu sopivalta, että he löytävät paikkansa Walesista. Toki joukkueeseen mahtuu pelaajia Espanjasta, Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Argentiinasta ja Portugalista, mutta eivät he ole tulleessaan olleet suuria nimiä omissa sarjoissaan. Swansea voisi olla siis turvallinen vaihtoehto myös suomalaispelaajalle (tervetuloa siis Hradecky, jos kakkosmaalivahdin paikka kiinnostaa).

Tämä kausi on osoittanut Swansealle, että tärkeintä Valioliigassa on tasainen suorittaminen. Jos joukkueen itseluottamus alkaa rakoilla, jokainen vastustaja osaa käyttää sitä hyväkseen. Kahden tappion jälkeen pitää saada taas vähintään tasapeli. Olipa vastassa kärkijoukkue tai sarjataulukon viimeinen, koko joukkueen on pelattava sovitulla tavalla. On luotettava toisiin ja osoitettava olevansa itse luottamuksen arvoinen. Tällainen Fabianski on ollut läpi kauden. Ei hohdokasta vaan varmaa.