Mitä joukkueen menoon tulee yleisesti, niin tämä nyky meno on kyllä todella hyvää ja monipuolista. Vielä ei toki tässä vaiheessa kautta uskalla mitään suuria ennustuksia tehdä...
Vielä on tosiaan liian aikaista ennustella mitään, koska kausi on pitkä ja ennen kevättä&keväällä ehtii voimasuhteissa tapahtua heilahteluja suuntaan jos toiseenkin jos on tapahtuakseen. Kyllähän esimerkiksi Blaugrana pelasi parilla edellisellä kaudella Titon ja Tatan alaisuudessa liki täydelliset syyspuoliskot peliesitysten näyttäessä lupaavilta, mutta siitä huolimatta kyseisien kausien keväinä haaviin lopulta tarttui vain yksi pytty kuudesta mahdollisesta peliesitysten lässähtäessä samalla todella pahasti syksyyn verrattuna. (Eli tällä kaavalla Barcelona taistelee ensi keväänä putoamista vastaan.) Samoina kausina (Mourinhon viimeinen & Ancelottin ensimmäinen) Real Madridilla oli vaikeaa syksyllä, mutta lopulta kuitenkin päätyi keväällä olemaan pelillisesti Barcelonaa edellä. Valkoiset tosin pääsivät nostamaan siitä huolimatta tuona aikana vain yhtä kevään pokaalia Barcelonaa enemmän, mutta siitä syyttävä sormi tuleekin oikeastaan osoittaa Simeonen Atléticon suuntaan, joka on pilannut Espanjan jättiläisten juhlia viime vuosina varsin säännöllisesti (enkä pitäisi suurimpana ihmeenä, vaikka sama meno jollain tasolla jatkuisi).
Tähän olisi ollut aika vaikea kesän ja heikosti alkaneen alkukauden jälkeen uskoa, mutta juuri nyt peli on todella hyvin uomissaan.
Niinpä. Vielä seitsemän viikkoa sitten Valkoisten leirissä manattiin kahden tappiollisen liigaottelun ja patjantekijöille hävityn Supercupin jälkeen kuinka joukkueen peli oli pahasti epätasapainossa eikä paremmasta huomisesta ollut tietoakaan, koska edellisen kevään avainpelaajat tasapainon kannalta - Di María ja Alonso - olivat vaihtaneet maisemaa. Ja tältähän se totuuden nimissä näytti. Ancelotti on kuitenkin tehnyt fantastista työtä pelaajistonsa kanssa ja saanut joukkueensa pelin varsin nopeasti jälleen tasapainoiseksi. Edelleen sama pointti: Jalkapallomaailmassa voimasuhteet muuttuvat todella nopeasti ja herkästi.
Vastaiskut toki lähtevät edelleen terävästi, mutta itseäni on lämmittänyt, että nykyään joukkue tuntuu pelaavan parempaa kombinaatiopeliä ja ajoittain viimeisellä kolmanneksella nähdäänkin oikein näppäriä syöttökuvioita. Noita olen ollut näkevinäni selkeästi edellistä kautta enemmän, vaikkei ne aina maalin tai edes maalipaikkaan johtaisikaan.
Tämä on syksyn Real Madridin isoin edistysaskel omissa papereissani. Kombinaatiopelaaminen on todellakin nykyisellään sen verran vakuuttavalla tasolla, jotta vastustajat eivät enää pärjää Los Blancosia vastaan yhtä helposti peluuttamalla puolustuslinjaansa syvällä. Etenkin keskikentän tekniset pelaajat - Isco, Kroos, Modric ja James - taitavat tämän pienessä tilassa pelaamisen todella hyvin. CR nyt on niin hyvä pelaaja, että pystyy pelaamaan millaista futista tahansa korkealla tasolla.
Sitten loppuun vielä Marcelolle ja Benzemalle peukut
Voisihan noita kehuja jakaa muillekin, mutta erityisesti nämä kaksi jamppaa pelaavat tällä hetkellä todella kovalla tasolla.
Marcelo tuntuu todella nauttivan Ancelottin systeemistä, jossa hän saa nousta lähes poikkeuksetta suhteellisen vapaasti (vertaa Mourinhon systeemi aiemmin). Lisäksi kun keskikentän nelikko Isco-Kroos-Modric-James on keskittynyt pallollisena pelaamaan varsin kapealla keskustassa, on Marcelolle jäänyt niin sanotusti latu auki omalla laidallaan juoksuille, jotka nämä keskikentän hyvät syöttelijät ovat usein syötöillään löytäneet. Benzema puolestaan haki rooliaan kauden alussa ajautuen usein varsin leveälle tarjoilemaan paikkoja muille. Sittemmin ranskalainen on sopeutunut paremmin ja alkanut päästä useammin myös maalipaikoille. Niinpä hänen syksyllä tähän mennessä iskemät tehot 10+7 (16 ottelua) kertovat kuitenkin, että kesystä
kissasta on kasvanut jälleen esiin se peto, joka nähtiin vastaavanlaisessa iskussa viimeksi Mourinhon keskimmäisellä kaudella.
***
Pelillisesti on tultu kauas keväästä 2012, jolloin Real Madrid varmisti liigamestaruuden (ei matemaattisesti) Camp Noulla ottamallaan 1-2 voittolla. Tuolloin Mourinhon lauma pallon saadessaan keskittyi pelaamaan sen todella nopeasti ylös, usein jopa roiskien, koska se ei halunnut menettää sitä vaarallisilla alueilla Barcelonalle. Ero tämän syksyn Madridiin on huomattava. Sen voi huomata vaikkapa Pepen syöttöprosentista: 2012 Camp Noulla se oli luokkaa 40%, Bernabéulla pelatussa Klassikossa pari viikkoa sitten 87,5%. Paljon on tapahtunut Valkoisten leirissä kuin myös Barcelonan leirissä. Itse asiassa voidaan ajatella, että monessa asiassa Ancelottin Real Madrid on ottanut oppia muutaman vuoden takaiselta Barcelonalta säilyttäen kuitenkin samalla muutamia Mourinhon aikaisia vahvuuksia, kuten vahvan vastahyökkäyspelaamisen sekä pallottoman pelaamisen kentän molemmissa päissä. Barcelonassa puolestaan kehitys on polkenut jo vuosia paikoillaan, kun jalkapallon evoluutio muualla on mennyt koko ajan eteenpäin. Edelleen Barcelonassa pelaa maailmanluokan pelaajia ja viime kesänä tehtiin viimein hankintoja, mutta siitä huolimatta punainen lanka nykyiseltä seurajohdolta koko projektin osalta kuin myös pelillisesti joukkueelta kentällä viime aikoina on tuntunut olevan huolestuttavasti kadoksissa. Paljon tulee mieleen vuosien 1996-2003 Barcelona...
Madridistat ovat syystäkin tällä hetkellä positiivisia, sillä Ancelottin resepti näyttää toimivalta. Joukkue pelaa fantastista ja monipuolista futista niin pallollisena kuin pallottomanakin, on valmis ja kykeneväinen puolustamaan omalla kenttäpuoliskolla, mutta hoitaa puolustamisen kuitenkin mieluiten prässipelaamisen kautta olemalla hyvin organisoitu, oikein sijoittunut ja juoksuvoimainen porukka siirtymävaiheissa sekä oman pallonmenetyksen että vastustajan vastaavan jälkeen. Tätä ei voi sanoa kaikilta osin Barcelonasta, ei etenkään oikeastaan yhdenkään kokonaisen 90-minuuttisen ajalta tältä syksyltä. Mutta Katalonian ulkopuolelta sen sijaan löytyy muutama varteenotettava joukkue, joka pystyy kyllä hyvänä päivänä Valkoiset kaatamaan. (Enkä nyt väitä, etteikö Barcelona siihen pystyisi jatkossa, jos ja kun se peliään parantaa.) Bayern nyt luonnollisesti on vahva, samoin Chelsea, mutta pelillisesti täysin eri tavalla kuin Bayern. Ja nyt kun Atléticon isot hankinnat - Griezmann ja Mandžukić - ovat viimein näyttäneet saavan juonen päästä kiinni Simeonen varsin vaativassa pelisysteemissä, on Atleti edelleen todella vaikeasti voitettava joukkue. Edellisen Valkoisten ja patjantekijöiden kohtaamisen jälkeen molemmat joukkueet ovat ottaneet isoja pelillisiä edistysaskeleita eteenpäin. Ensi vuoden alussa joukkueet jälleen todennäköisesti kohtaavat yhteensä kolmeen otteeseen Copa del Reyn peleissä sekä liigassa, joten mikäs sen mielenkiintoisempaa, kun ei kaikella kunnioituksella nykykuntoinen Liverpool ole vertailukelpoinen mittari Real Madridille edes sitä vähää alusta...
