yhteen lajiin keskittyminen

[hauman]

Iltasanomisa oli   tänään jutttu kiekkoilun puolelta nuorista suomalaisista kiekkoilijoista. Pisti silmään Toni Söderholmin suvaitsevaisuus toisia lajeja kohtaan.
Hänen mukaansa  2014 liigaan tulevat nuoret pelaajat ovat mailankäsittelyltään vähän taitavampia mutta urheilijoina yksipuolisempia. "..jos osaa vain pelata lätkää, tuleeko
pelaajasta koskaan niin hyvä kuin mahdollista? Kyllä se vain tuo lätkään uuden ulottuvuuden siinä miten osaa lukea peliä, jos osaa pelata muitakin lajeja -se, että on monipuolisesti
pelannut ja harrastanut monia eri lajeja, on vain hyvä juttu lätkän kannalta" -  Söderholm sanoo.  Hän pelasi itse 19-vuotiaaksi asti myös tennistä ja jalkapalloa. Hän on sitä mieltä, että moni nuori saattaa nykypäivänä keskittyä vain yhteen lajiin liian varhain.

Kysymykseni: Miksi ? Miksi jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueissa - seuroissa ei nykyisin enää hyväksytä joukkoonsa kahta lajia harrastavaa nuorta ?  Valmentaja painostavat
lopettamaan toisen lajin hyvin aikaisin. Enää ei onnistuu "lätkää talvella ja futista kesällä).

Lajit ovat toisilleen mustasukkaisia ja "vihollisia"..taas miksi ? Monipuolinen urheilu ja  muidenkin lajien harrastaminen tukee toisiansa.

Tätä asia puitu useita kertoja, mutta aina vaan ihmettelen..
 
 

[Snoopy]

Itse olen puhunut jääkiekkoilijoiden puolesta jo vuosia ja ollut pahastikin vastatuulessa tässä asiassa. Mielestäni palloilulajit tukevat toisiaan hyvin paljon ja se näkyy niin monessa asiassa, että juuri heitä tulisi suosia.

Jalkapalloilijat jotka harrastavat mm. jääkiekkoa ovat pelitilanteissa keskivertoa fyysisempiä ja voittavat keskimäärin enemmän 1v1 tilanteita. He ovat selkeästi nopeampia ja kunnoltaan parempia. Pallonkäsittelyssä he usein häviävät ja joukkueissa joissa olen valmentanut ei ole ollut yhtään kultatason jääkiekkoilevaa pelaajaa.

Kuitenkin kun olen rakentanut joukkuetta jossa on jääkiekkoilevia pelaajia ollut jopa neljä kappaletta kilparyhmässä kerrallaan, olen saanut selkeästi paremman kokonaisuuden aikaiseksi kuin ikäryhmässä jossa ei ole ollut yhtään. Taitotasollisesti en näe näillä joukkueilla suurtakaan eroa, koska pidän tärkeämpänä monipuolista joukkuetta kuin pelkkää taitojoukkuetta.

Suurimmaksi ongelmaksi tulee raha. Kun menemme isompien joukkueiden edustusjoukkueisiin, niin jalkapallossa kk. maksut ovat jo huomattavat, puhumattakaan jääkiekon maksuista. Perheillä ei vain ole varaa harrastaa edes pienemmillä paikkakunnilla kahta valtalajia kerrallaan.

Toinen on tietenkin käytettävissä oleva aika. Ihanne tilanteessa valtalajit voisivat sopia harjoitus ja pelipäivänsä, jolloin päällekkäisyyksiä olisi vähemmän, mutta tätä ei tietenkään tapahdu, koska harjoitus ja pelipaikkoja on aivan liian vähän tällaiseen järjestelyyn. Nyt kuitenkin molemmat lajit kärsivät tästä, koska päällekkäisyyksiä on liian paljon.

Liian aikaisin tulee lapsille päätettäväksi kumman lajin valitsee...

-Snoopy-

[Tolisman]

Ei kaikkia lajeja oman  päälajin tavoin tarvitse harrastaa seuratoiminnan alla!.

[kortsupappi]

a

[Tolisman]

Litillä on jääkiekkotaustaa. Tämähän tuli ilmi dokkarissakin, kun Ajaxin heppu kävi läpi erästä Litin maaleista. Kuinkas monella muulla maajoukkuestatuksen omaavalla pelaajalla on jääkiekkotaustaa?

Muistaakseni Zlatan oli kova harrastaa lätkää mutta joutu valitsemaan fudiksen taloudellisista syistä.

[Knossos]

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji, sillä monista muista lajeista poiketen avainasemassa on silmä-jalkayhteistyö. Laadukkaalla jalkapallovalmennuksella pelaajan on mahdollista saada tarpeeksi monipuolista treeniä.

Suomalaisjunnujen ongelma onkin liian vähäisissä harjoitusmäärissä. Mikäli tämän liian vähäisen jalkapalloharjoittelun päälle lisää harjoittelun jonkin muun lajin parissa, on se tietenkin parempi kuin pelkkä futistreeni. Ideaalitilanne kuitenkin olisi se, että koko harjoituskapasiteetti täytettäisiin monipuolisella jalkapalloharjoittelulla.

Jalkapalloilijat jotka harrastavat mm. jääkiekkoa ovat pelitilanteissa keskivertoa fyysisempiä ja voittavat keskimäärin enemmän 1v1 tilanteita. He ovat selkeästi nopeampia ja kunnoltaan parempia. Pallonkäsittelyssä he usein häviävät ja joukkueissa joissa olen valmentanut ei ole ollut yhtään kultatason jääkiekkoilevaa pelaajaa.

Maailman huipulla on lukematon määrä jalkapalloilijoita, jotka voittavat paljon 1vs1-tilanteita, ovat nopeita ja kovakuntoisia, vaikka ovat keskittyneet puhtaasti jalkapalloon. Eli jääkiekko ei ole mikään ratkaisu tässä tilanteessa, vaan riittävä ja laadukas jalkapallotreeni.

[Snoopy]

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji, sillä monista muista lajeista poiketen avainasemassa on silmä-jalkayhteistyö. Laadukkaalla jalkapallovalmennuksella pelaajan on mahdollista saada tarpeeksi monipuolista treeniä.

Suomalaisjunnujen ongelma onkin liian vähäisissä harjoitusmäärissä. Mikäli tämän liian vähäisen jalkapalloharjoittelun päälle lisää harjoittelun jonkin muun lajin parissa, on se tietenkin parempi kuin pelkkä futistreeni. Ideaalitilanne kuitenkin olisi se, että koko harjoituskapasiteetti täytettäisiin monipuolisella jalkapalloharjoittelulla.

Maailman huipulla on lukematon määrä jalkapalloilijoita, jotka voittavat paljon 1vs1-tilanteita, ovat nopeita ja kovakuntoisia, vaikka ovat keskittyneet puhtaasti jalkapalloon. Eli jääkiekko ei ole mikään ratkaisu tässä tilanteessa, vaan riittävä ja laadukas jalkapallotreeni.

Tämä onkin se mielenkiintoinen asia, koska mitä me teemme eritavalla. Omien kokemusten puolesta melkein kaikkien ikäluokkien fyysisimmät pelaajat ovat jääkiekkoa harrastavia pelaajia. Tänä viikonloppuna olen tätä asiaa miettinyt paljon ja käynyt pelaajia läpi, niin selkeästi fyysisimmät pelaajat tulevat jääkiekon puolesta. Kuitenkin kun katsotaan eri joukkueiden harjoituksia, niin ne pitävät sisällään paljon 1v1 harjoituksia ja paljon ns. kahnausta, mutta silti näistä pelaajista ei ole tarpeeksi kovuutta voittaa niitä 1v1 tilanteita mitä pitäisi.

-Snoopy- 

[Knossos]

Tämä onkin se mielenkiintoinen asia, koska mitä me teemme eritavalla. Omien kokemusten puolesta melkein kaikkien ikäluokkien fyysisimmät pelaajat ovat jääkiekkoa harrastavia pelaajia. Tänä viikonloppuna olen tätä asiaa miettinyt paljon ja käynyt pelaajia läpi, niin selkeästi fyysisimmät pelaajat tulevat jääkiekon puolesta. Kuitenkin kun katsotaan eri joukkueiden harjoituksia, niin ne pitävät sisällään paljon 1v1 harjoituksia ja paljon ns. kahnausta, mutta silti näistä pelaajista ei ole tarpeeksi kovuutta voittaa niitä 1v1 tilanteita mitä pitäisi.

-Snoopy- 

Siis vetävätkö nämä jääkiekkoa harrastamattomat pelaajat futistreeniä enemmän kuin ohella jääkiekkoa harrastavat pelaajat? Vai onko kaikilla saman verran jalkapalloharjoittelua + kiekkoilijoilla kiekkotreenit päälle?

Toisaalta ei välttämättä ole sattumaa, että fyysisesti lahjakkaimmat junnut ovat alkujaankin ajautuneet myös jääkiekon pariin. Eli syy-seuraus voi olla toisinpäinkin.

[Snoopy]

Tuossa kun on viimeiset vuodet ollut mukana kolmessa peräkkäisessä ikäluokassa samaan aikaan, niin on hyvin nähnyt pelaajien kasvun ja sama tuntuu toistuvan, eli jokaisessa ikäluokassa on ne kahdesta - neljään poikaa, jotka pelaavat jääkiekkoa ja jotka menestyvät myös siellä. Kaikki ovat aktiivisia harjoittelijoita, mutta pelillisesti ja taidoiltaan ovat siinä kilpa/aktiivi tasojen välimaastossa. Fyysisempiä, mutta eivät taitavimpia, kuitenkin monipuolisia.

Harjoitusmäärät ovat yhteensä suuremmat kuin jalkapalloilijoilla, mutta lajiharjoittelun jakautumisen takia eivät pallon kanssa niin taitavia. Taitaa mennä niin, että talvella jalkapalloa kaksi kertaa viikossa, jääkiekkoa kolme - neljä kertaa viikossa. Usein viikonloppuina tekevät molempia samana päivänä.

Yhdessä ikäluokassa jääkiekkoilija on koko joukkueen paras pelaaja, muissa eivät ole tainneet saada edes hopeamerkkiä, mutta ovat selkeä vahvistus kilparyhmään.

-Snoopy-

[Knossos]

Eli ahkerimmat harjoittelijat ovat fyysisimpiä. Lähtökohta lienee siis se, että ainoastaan jalkapalloa pelaavat treenaavat liian vähän.

Riittävä fyysinen taso on kuitenkin todistettavasti mahdollista saavuttaa pelkällä jalkapalloon keskittyvällä treenilläkin.

[Snoopy]

Niin mutta se kysymys olikin, että mitä teemme eri tavalla kuin maailmalla. Pääsääntöisesti ohjattua toimintaa ja harjoittelua on saman verran, mutta maailmalla pelaajat harjoittelevat omalla ajalla enemmän. Kuitenkin uskon, että omalla ajalla harjoittelu on enemmän tekniikkapohjaista harjoittelua, eikö? Miten ja miksi sitten eroamme fyysisestä pelaamisesta niin paljon muiden maiden pelaajista?

-Snoopy-

[Knossos]

Niin mutta se kysymys olikin, että mitä teemme eri tavalla kuin maailmalla. Pääsääntöisesti ohjattua toimintaa ja harjoittelua on saman verran, mutta maailmalla pelaajat harjoittelevat omalla ajalla enemmän. Kuitenkin uskon, että omalla ajalla harjoittelu on enemmän tekniikkapohjaista harjoittelua, eikö? Miten ja miksi sitten eroamme fyysisestä pelaamisesta niin paljon muiden maiden pelaajista?

-Snoopy-

Osittain varmasti johtuu siitä, että Suomessa muut lajit vievät joka ikäryhmästä ison osan fyysisesti lahjakkaimmista junioreista.

Toisaalta harjoittelun laadussakin ollaan varmasti valtavasti jäljessä monia muita maita. Tässä kohdassa tarvitaan sitä mystistä jalkapalloneroa kertomaan, miten suomalaista jalkapalloharjoittelua parannetaan laadullisesti. Minulla ei valitettavasti ole vastausta.

Yleisesti pointtini kuitenkin topikin aiheen mukaisesti oli se, että optimaalisin tilanne on se, jossa pelaaja keskittyy ainoastaan jalkapalloon ja saa sen parissa riittävästi laadukasta treeniä.

[Snoopy]

No nyt kun jälleen katsoo näiden vuosien pelaaja listoja niin itseasiassa kilparyhmien pelaajilla ei ole juurikaan muita lajeja kuin jääkiekko ja niitäkin poikia siis per joukkue 2-4.  Myöskään harjoitteluaktiivisuus ei ole kilparyhmillä huono, joten itse en usko tuohon, että toiset lajit veisivät juurikaan harjoittelumääriä päälajilta.

Kun sitten katson toisen seuran pelaajalistoja ja sieltä edustusjoukkueiden pelaajien harrastuksia, niin siellä jääkiekonpelaajia on vielä vähemmän ja heillä ei ole juurikaan mitään poissaoloja. Tunnen monet näistä pelaajista ja tiedän niiden olevan myös hyvin omatoimisia harjoittelun suhteen.

Itse en lähtisi hakemaan syitä toisista lajeista, päinvastoin, tällä nykyisellä systeemillä niistä on mielestäni jopa ollut joukkueelle hyötyä vaikka ne näkyvätkin pallollisessa taidossa. Eli syy on mielestäni enemmänkin itse lajiharjoittelussa.

-Snoopy-

[Lenko]

Ongelma on sekä laadussa että määrässä. Ei siinä sen kummempaa ole. Lätkän pelaat, jotka pelaavat jalkapalloa, harjoittelevat enemmän kuin pelkät jalkapalloilijat. Tällä on vaikutusta erityisesti fysiikkaan ja kun jalkapallon harjoittelu on usein erityisesti fyysisesti liian yksipuolista, on yhtälö valmis.

Ei se kolme tuntia päivässä ole mikään hassunhauska mukaluku vaan ihan oikeasti kelvollinen mittari sille, minkä minimissään tarvitsee lajiharjoittelua päivässä kymmenen vuoden ajan kehittyäkseen huippu-urheilijaksi. Kaiken treenin ei tarvitse olla peräsuoli pitkällä säntäilyä vaan mukaan mahtuu niitä pallotteluja, pomputteluja ja kevyitä treenejä. Sopivan kuormituksen hakeminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Siinä väitän, että jalkapallovalmennus on monin paikoin kujalla ja tässä auttaa toinen laji, jonka rasitus on jossain määrin erilaista kuin futistreenin.

Edelleen, paras vaihtoehto olisi, jos kaikki tarpeellinen treeni tulisi lajin sisältä. Niin vain ei yleensä ole.

Yksinkertaistettuna: yhteen lajiin keskittyminen on paras vaihtoehto, jos seura pystyy tarjoamaan riittävän määrän, riittävän monipuolusta treeniä. Koska näin ei useimmiten ole, toisen lajin harrastajat ovat usein erityisesti fyysisesti jalkapalloilijoita edellä.

[Knossos]

No nyt kun jälleen katsoo näiden vuosien pelaaja listoja niin itseasiassa kilparyhmien pelaajilla ei ole juurikaan muita lajeja kuin jääkiekko ja niitäkin poikia siis per joukkue 2-4.  Myöskään harjoitteluaktiivisuus ei ole kilparyhmillä huono, joten itse en usko tuohon, että toiset lajit veisivät juurikaan harjoittelumääriä päälajilta.

Missään vaiheessa en tietenkään väittänyt toisten lajien vievän harjoittelumääriä toiselta lajilta. Heikossa nykytilanteessa kaikki ylimääräinen treeni lajin ulkopuolellakin on tietenkin plussaa, mutta se ei ihan kamalasti lohduta tässä puujalkojen maassa. Toistan vielä: optimaalisin tilanne on se, jossa kaikki harjoittelu on (1) jalkapalloon räätälöityä, sitä on (2) tarpeeksi ja harjoittelu on (3) riittävän laadukasta. Tällä hetkellä Suomessa ei yleistettynä toimi yksikään näistä kolmesta kohdasta, joten ei ole ihmekään, että olemme pelaajakehityksessä muita jäljessä.

Itse en lähtisi hakemaan syitä toisista lajeista, päinvastoin, tällä nykyisellä systeemillä niistä on mielestäni jopa ollut joukkueelle hyötyä vaikka ne näkyvätkin pallollisessa taidossa.

Totta kai ylimääräisestä treenistä on hyötyä, kun ainoastaan jalkapalloon keskittyneet pelaajat eivät tällä hetkellä saa riittävästi riittävän monipuolista treeniä. Vikaa löytyy varmasti niin systeemistä, pelaajien asenteesta kuin valmentajistakin.

Ongelma on sekä laadussa että määrässä. Ei siinä sen kummempaa ole. Lätkän pelaat, jotka pelaavat jalkapalloa, harjoittelevat enemmän kuin pelkät jalkapalloilijat. Tällä on vaikutusta erityisesti fysiikkaan ja kun jalkapallon harjoittelu on usein erityisesti fyysisesti liian yksipuolista, on yhtälö valmis.

Ei se kolme tuntia päivässä ole mikään hassunhauska mukaluku vaan ihan oikeasti kelvollinen mittari sille, minkä minimissään tarvitsee lajiharjoittelua päivässä kymmenen vuoden ajan kehittyäkseen huippu-urheilijaksi. Kaiken treenin ei tarvitse olla peräsuoli pitkällä säntäilyä vaan mukaan mahtuu niitä pallotteluja, pomputteluja ja kevyitä treenejä. Sopivan kuormituksen hakeminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Siinä väitän, että jalkapallovalmennus on monin paikoin kujalla ja tässä auttaa toinen laji, jonka rasitus on jossain määrin erilaista kuin futistreenin.

Edelleen, paras vaihtoehto olisi, jos kaikki tarpeellinen treeni tulisi lajin sisältä. Niin vain ei yleensä ole.

Yksinkertaistettuna: yhteen lajiin keskittyminen on paras vaihtoehto, jos seura pystyy tarjoamaan riittävän määrän, riittävän monipuolusta treeniä. Koska näin ei useimmiten ole, toisen lajin harrastajat ovat usein erityisesti fyysisesti jalkapalloilijoita edellä.

Aamen. Lenko osasi muotoilla koko pointtini toivottavasti paremmin ymmärrettävään muotoon.

[gv39]

Kertokaas viisaat, miten vaikuttaa maailman muuttuminen. Nyt jalkapalloa voisi harrastaa olosuhteiden puolesta 24/7/365. On tekonurmea ja hallia ja kuplahallia. Entisaikaan ei ollut (ainakaan laajasti) tätä mahdollisuutta. Nythän tilanne on, että käytännössä kaikki kilpa - ja haastajatason porukat harjoittelevat 11 kk tai enemmänkin vuodessa. Heinäkuussa ja jouluna on yleensä harjoittelutaukoa, mutta turnaukset monesti hoitavat sen, ettei jalkapallosta pääse eroon silloinkaan.

Kun aina pitää verrata ulkomaihin, niin ulkomailla ei ole talvea eikä jääkiekkoa kilpailemassa lahjakkuuksista. Onko ainoasta vertailukelpoisesta maasta eli Ruotsin tilanteesta tietoa?

Onko näkemystä/kokemusta siitä, että lajien kirjo estää leipiintymistä vai tuleeko kaksista treeneistä ja valmentajien "omistushalusta" väsymistä ja stressiä?