Finnish Kebabin pelaaja anal yysejä odotellessa
Täältä tulee.
Elikäs kirjoittelinpas tällaisen raportin. En mikään asiantuntija ole, mutta oli ihan kiva saada ajatuksia ajatuksia ylös, kun ei kavereita kiinnosta aiheesta keskustella.
---
Kaudella 2014 AC Oulu sijoittui Ykkösessä neljänneksi vain kolme pistettä sarjavoittaja HIFK:n taakse. Lopulta Ykkösestä nousi Veikkausliigaan kolme joukkuetta kabinettipäätösten myötä ja viimeisen liigapaikan sai siis Ilves, joka sijoittui pykälän Oulua ylemmäs sarjataulukossa. Pisteitä joukkueet keräsivät saman verran (47), mutta Ilveksen maaliero oli +16, kun Oululla se oli +14. Viimeisellä kierroksella Ilves raiskasi huumorijoukkue Viikingit luvuin 10-0, joten jossittelulle jäi tilaa. Fakta oli kuitenkin se, että Oulu pelaisi kaudella 2015 Ykkösessä.
Odotukset olivat kovat. Oulun kausi päättyi huikeaan 14 ottelun tappiottomaan putkeen ja peli-ilme oli loistava. Talvella tuli "maireita pommeja" tasaiseen tahtiin ja fiilis oli hyvä. Suomen Cupissakin edettiin aina kahdeksan parhaan joukkoon, mutta vieraspeli IFK Mariehamnia vastaan päättyi 1-4-tappioon. Kokemus oli kuitenkin hieno ja kiima katossa.
Valitettavasti kausi oli aivan järkyttävä pettymys. Ensimmäinen ottelu PK-35:ttä vastaan kotona oli järkyttävää sontaa päättyen 1-3-tappioon. Joukkue vaikutti pelokkaalta ja väkisin tuli mieleen pojat vs. miehet –asetelma. Seuraava ottelu TPS:ää vastaan meni paremmin, mutta siitäkään ei saatu pistettä enempää.
Ensimmäinen vieraspeli oli FC Jazzia vastaan kolmannella kierroksella ja hirveissä olosuhteissa pelattu ottelu päättyi 1-3-tappioon. Tunnelmat eivät olleet kovinkaan luottavaiset. VIFK-kotiottelusta revittiin 3-2-voitto, vaikka vastustaja oli erittäin löysällä jalalla kentällä. Tämän jälkeen surkeat vieraspelit jatkuivat ja peleistä MP:tä ja Hakaa vastaan saatiin vain yksi piste.
Toukokuun saldo oli siis kuudesta ottelusta viisi pistettä maalierolla 8-12. Ei hyvä. 6. kesäkuuta pelatussa ”Perämeren derbyssä” PS Kemiä vastaan nähtiin kuitenkin huikea tasonnosto ja hyvän esityksen myötä saatiin ansaittu 2-0-voitto. Tässä pelissä nähtiin, että mihin parhaimmillaan pystytään, kun asenne on kunnossa. Tämän jälkeen EIF:stä napattiin mukava 2-0-vierasvoitto, vaikka ottelun viimeiset 10-20 minuuttia menivätkin heikosti. Tunnelmat olivat kuitenkin nousemaan päin, kunnes vieraspeli PK-35:ttä käänsi kaiken – saatiin pelata miesylivoimalla 54 minuuttia ja siinä ajassa tekaistiin yksi maali, kun taas kotijoukkue taikoi kolme maalia. Huh huh!
Viimeistään TPS:ää vastaan kärsityn 0-1-vierastappion myötä sarjanousuhaaveet sai kuopata. Nyt taisteltaisiin ennemminkin sarjapaikasta! Heinäkuussa alkoi kuitenkin jälleen edelliskaudelta tuttu tappioton putki ja tällä kertaa se kesti syyskuun puoliväliin saakka. Tuolla aikavälillä ACO pelasi 11 ottelua saldolla 7-4-0. Voisi luulla, että fiilis olisi tuollaisen putken jälkeen hyvä, mutta eipä kovin luotto kauhean korkealle noussut missään vaiheessa. Edelliskauden seksistä ei ollut hajuakaan, vaan tuo oli enemmän tuollaista puolikovalla kalulla leikkimistä.
Lopulta tappioton putki päättyi siis järkyttävään vierastappioon huumorijoukkue MP:lle. Tämän jälkeen hävittiin vielä tärkeä kotiottelu Hakaa vastaan ja näin ollen ainoa tavoite loppukaudeksi oli säilyttää top-5-sijoitus. Viimeiset neljä peliä menivät tappioitta ja lopullinen sijoitus oli viides, vaikkakin viimeisessä ottelussa kotona JJK:ta vastaan voitolla oltaisiin noustu neljänneksi.
AC Oulu keräsi siis kaudella 2015 27 ottelusta 44 pistettä ja jäi yhdeksän pistettä sarjanousija PS Kemin ja viisi pistettä liigakarsija PK-35:n taakse. Joukkueen maaliero oli tosin surkea +3 (31 tehtyä, 28 päästettyä), joten käytännössä joukkue olisi tarvinnut vielä pisteen enemmän ohittaakseen kyseiset joukkueet. Edelliskaudella Oulu sai vain kolme pistettä enemmän kerättyä, joten onkin hullua, että näin paskalla pelillä saatiin tuollainen pistenippu kasaan.
Seuraavassa pelaajatilastoja yms. Toivottavasti ovat suurin piirtein oikein. En kuulu saunakerhoon, joten pelaajien omista mietteistä ei siis ole mitään hajua, kunhan mutuilen. Voihan se olla, että esim. pelaajapörssissä olevat Nurmos ja Heikkilä hakevat pelipaikkaa ensi kaudeksi muualta.
Maalivahdit1. Alessandro Marzuoli (17 ottelua, 1530 minuuttia, 6 nollapeliä, 19 päästettyä)
Teki cupissa huikean maalin lisäajalla Kemiä vastaan ja nousi nopeasti kannattajien mieleen. Alkukaudesta ei niin vakuuttanut, mutta otteet paranivat ja välillä pelasti pisteet kotiin. Jalalla tosin oli surkea. TPS-kotiottelun lopussa sekosi sitten täysin ja lopulta sopimus purettiin pelaajan aloitteesta. Ihan hyvä pelaaja Ykköseen, mutta miestä ei varmaan enää Suomen kentillä nähdä ainakaan tällä sarjatasolla. Kiitos mielenkiintoisista muistoista ja onnea jatkoon.
30. Johannes Wentin (10 ottelua, 900 minuuttia, 6 nollapeliä, 9 päästettyä)
Sai kesällä näytönpaikan Marzuolin pikkuvamman myötä ja pelasi mainiosti EIF:ää vastaan. PK-35-vieraspeli meni koko joukkueelta päin mäntyä, vaikkei Wentinin piikkiin maalit menneetkään. Syksyllä sai ykkösveskan paikan itselleen Marzuolin lähdettyä ja pelasi ihan hyvin. Voisi puolestani jatkaa ensi kaudellakin ykkösveskana, paitsi jos joku Monsalve olisi saatavilla.
Tommi Lindholm ja Pyry Yrjänäinen eivät pelanneet Ykkösessä minuuttiakaan. Lindholm käsittääkseni kävi alkuvuodesta armeijan Rovaniemellä ja pelasi kesällä jokusen pelin lainalla raahelaisessa AS Moonissa (Kolmonen sarjatasona). Yrjänäinen pelasi cup-ottelun VIFK:iä vastaan helmikuussa ja oli ihan hyvä. Muuten taisi pelata junnupelejä/jossain divarijengissä.
Puolustus2. Janne Hietanen (24 ottelua, 2083 minuuttia, 1+1)
Kuningasleijonan tämä kausi ei ollut yhtä vakuuttava kuin edellinen, mutta mielellään miehen otteita edelleen katsoo. Voitti hyvin pääpalloja ja jalalla edelleen mainio. Jatko epävarmaa. Lopettamisen myötä joukkueesta lähtisi iso kasa kokemusta pois.
6. Aleksi Lappalainen (3 ottelua, 148 minuuttia, 0+0)
Pelasi alkukaudesta vähän, muttei sujunut edelliskauden tahtiin ja sai istuskella penkillä. Lopulta sopimus purettiin ja kaveri siirtyi AC Kajaaniin pelaamaan Kakkosta. Seuran kotisivujen mukaan pelasi siellä 14 ottelua ja sai varmasti hyvää kokemusta. Jallu on puolestani tervetullut takaisin joukkueeseen, mutta en tiedä sitten seurajohdosta.
16. Lassi Nurmos (26 ottelua, 2340 minuuttia, 1+0)
Liittyi joukkueeseen RoPS:sta vähän ennen MIFK-cup-ottelua ja nappasi itselleen heti avauksen paikan loukkaantumissuman keskellä. Pelasi topparina täydet minuutit missaten vain yhden ottelun pelikiellon takia. Ihan hyvin suoriutui, vaikka laitapakkina on tainnut enemmän aiemmin pelata. Vastuuta on varmasti luvassa jatkossakin, jos haluaa täällä jatkaa.
17. Anselmi Nurmela (19 ottelua, 1104 minuuttia, 0+0)
Pelasi pääosin oikeana laitapuolustajana, vaikka aiemmin ollut lähinnä keskikentällä ACO:n paidassa. Suoriutui ihan kohtuullisesti, muttei vielä ole mikään sateentekijä. Kehittymisvaraa on edelleen ja eiköhän pelit jatku ACO:ssa ensi kaudellakin.
22. Iiro Vandell (26 ottelua, 2331 minuuttia, 1+1)
Tuli OPS:sta ja nappasi itselleen kausikortin avaukseen hyvien esitysten myötä. Pelasi pääosin vasempana pakkina, mutta pystyi operoimaan toisellakin laidalla ja myös topparina. Erittäin käyttökelpoinen kaveri monipuolisuutensa myötä. Hyökkäyssuuntaan tosin aika näkymätön ja oikeaa laitaa käytettiin paljon enemmän hyökätessä. Toivottavasti jatkaa kuitenkin.
23. Antti Peura (20 ottelua, 1603 minuuttia, 0+0)
Sopimus kattaa myös kauden 2016 ja kovat oli odotukset kaveria kohtaan. Alkukaudesta kärsi pikkuvammoista ja peliesitykset olivat surkeita. Kesällä alkoi pysyä kuitenkin kasassa ja pääosin oli kausari avaukseen, vaikka välillä turhauttikin katsoa. Toivottavasti parantaa muun joukkueen mukana.
Keskikenttä3. Crispine Odula Wadenya (10 ottelua, 510 minuuttia, 1+0)
Hankittiin Dominic Oppongin korvaajaksi avauksen toppariksi, mutta valitettavasti loukkaantui ennen kauden alkua ja loppukaudenkin kärsi jalkavaivoista. Lopulta kentälle päästessään pelipaikka löytyi keskikentän pohjalta ja kyllähän Odula ihan pelimieheltä vaikutti. Mielelläni antaisin miehelle vielä uuden mahdollisuuden, mutta loukkaantumiset tietysti huolettavat eikä miehen omista aatoksista ole tietoa.
5. Antti Uimaniemi (14 ottelua, 1154 minuuttia, 2+1)
Loukkaantui ikävästi Kemi-cup-ottelussa ja palasi vasta heinäkuussa pelikentille. Alun perin häntä suunniteltiin vasemmaksi laitapakiksi, mutta lopulta pelasikin keskikentän timantin laidalla. Oli hyvä ja oikein miellyttävän oloinen kaveri muutenkin. Jotenkin on vain sellainen kutina, että siirtyy nyt takaisin kotikaupunkiinsa Kemiin pelaamaan liigaa, jos/kun sen lisenssin saavat. Siellä on kuitenkin varmasti tarvetta kokeneelle liigapelaajalle.
6. Alfred Mapoka (11 ottelua, 756 minuuttia, 1+0)
OPS:n mädästä omenasta kuoriutui ihan kelpo pelaaja. Liittyi virallisesti joukkueen riveihin elokuussa Peipisen lähdettyä. Oli vähän erityylinen kk-pelaaja, kun uskalsi "leikkiä" pallon kanssa ja viihdyttää yleisöä. Miksei voisi jatkaa täällä.
8. Tuure Siira (24 ottelua, 1949 minuuttia, 0+3)
Valittiin kapteeniksi ja oli alkukaudesta hyvä, mutta meno vähän hyytyi kauden edetessä. Fanit kuitenkin tykkäävät ja on nuoresta iästä huolimattaan jo pelannut yli 100 ottelua ACO:n paidassa. Miestä itseään varmasti kuitenkin liigakentät jo kiinnostaisivat ja saattaa käydä jossain testillä. ACO:ssa on kuitenkin aina paikka hänelle.
9. Dritan Stafsula (22 ottelua, 1716 minuuttia, 3+6)
Pelasi laitapakkina hyvin Kemiä vastaan, mutta muuten oli varsin löysä. Pallonmenetyksiä ja huutamista joukkuekavereille. Toki pelin sujuessa oli Tanikin iloinen ja olihan siellä hyviäkin pelejä seassa. Ihan kelvolliset kendotehotkin sai kasaan. Taso kuitenkin putosi liikaa kauteen 2014 verrattuna ja mies päättikin lopettaa peliuransa tähän kauteen, kun ei liiganousua tullut. Näin ollen kiitokset Tanille menneistä vuosista ja hienoista muistoista, vaikka tämä kausi menikin heikommin!
10. Matias Ojala (19 ottelua, 1534 minuuttia, 1+3)
Kovat olivat odotukset, mutta pettynyt fiilishän tästä jäi. Oli jonkun verran loukkaantuneena eikä oikeaa roolia kentällä tahtonut löytyä. Miehellä kunnianhimoa riittää ja varmasti lähtee nyt hakemaan paikkaa liigaseurasta, kun sopimus ACO:n kanssa päättyy. Sellainen kutina, että joku poppoo kaverin riveihinsä ottaa, vaikka näille aatoksille foorumilla on naureskeltu.
11. Morten Gerster Peipinen (13 ottelua, 1071 minuuttia, 2+0)
Peipisestä kaavailtiin tälle kaudelle hyökkääjän sijasta keskikenttämiestä ja siellähän mies pelasikin. Ei nyt mikään sateentekijä kuitenkaan ollut ja elokuussa sopimuksen päättyessä palasi takaisin Tanskaan. Ristiriitainen kaveri. Välillä erinomainen, välillä niin turhauttava.
20. Henry Mäkäräinen (11 ottelua, 600 minuuttia, 1+1)
Ei paljoa pelannut loppujen lopuksi. Kesällä vietti AC Kajaanissa lainalla tovin. Mäkäräinenkin on tällainen keskikentän työmyyrä, joita joukkueessa riittää. Jatkanee täällä, jos rooli kelpaa tai sitten pelaa jossain Kakkosessa.
Hyökkäys14. Niklas Jokelainen (5 ottelua, 240 minuuttia, 0+1)
Superjunnu sai kesällä peliaikaa ja osoitti, että pystyy jo nuoresta iästään huolimatta vääntämään tällä tasolla. Aluksi jännitys näkyi otteissa, mutta oli siellä hyviäkin juttuja ja yleisö tykkää hänestä jo. Toivottavasti saisi ensi kaudella enemmän peliaikaa! Kunhan suorittaa nyt sen peruskoulun kiltisti loppuun…
15. Pekka Welling (12 ottelua, 242 minuuttia, 1+1)
Keksi-Peksi oli lähinnä vaihtomies ja vastuuta tuli vähän. 121 minuuttia meni kuitenkin yhteen kendotehoon, joten olisiko voinut jopa enemmänkin antaa vastuuta. Ei ollut Ranella pokkaa. No, enpä tiedä kaverin tulevaisuudesta. Ei vaikuta miltään huipputalentilta. Kenties dominointikausi jossain Kakkosessa tekisi hyvää?
18. Petteri Pietola (19 ottelua, 646 minuuttia, 2+1)
Loppukaudesta nappasi itselleen avauksen paikan ja oli mainio. Uskalsi haastaa ja muutenkin vikkelä kaveri. Jatkanee täällä ja napannee isomman roolin ensi kaudella.
21. Aapo Heikkilä (21 ottelua, 1348 minuuttia, 3+0)
Järkyttävä pettymys. Hyökkääjän rooli ei sopinut edes vähää alusta Aapolle. Otteista puuttui röyhkeys ja rohkeus. Ranea voi ainakin osittain syyttää Aapon huonosta kaudesta, kun peluutti miestä väärässä roolissa.
24. Kemo Darboe (24 ottelua, 1483 minuuttia, 6+6)
Sai sopimuksen vähän ennen kauden alkua ja kannattajat olivat ihmeissään. Ei vaikuttanut OPS-harjoitusottelussa, joka pelattiin huumoriporukalla, miltään ihmeelliseltä veijarilta. Lopulta oli tehokkain hyökkääjämme ja nousi fanien suosikiksi. Valitettavasti ei hänkään mikään kliininen viimeistelijä lopulta ollut ja meno hyytyi loppukautta kohden. Hyviä ominaisuuksia kuitenkin on ja antaisin mielelläni hänelle vielä toisen mahdollisuuden.
26. Toni Tahvanainen (23 ottelua, 1421 minuuttia, 5+2)
Symppis kaveri, mutta liian tuhnu hyökkääjäksi. Elokuussa oli suonenveto (5 ottelua, 3 maalia), mutta siinäpä se. Tekee toki paljon töitä ja näin, mutta kuten tiedetään, niin asenteen pitäisi olla jokaisella pelaajalla aina kunnossa. Jos halutaan menestyä, niin ei voida väkisin pitää kaikkia mukavia kavereita joukkueessa, joten jatko on epävarma.
Kausi 2016Ensi kaudella tavoitteena on jälleen nousu Veikkausliigaan. MP ja VIFK tippuivat takaisin Kakkoseen ja tilalle nousivat KPV ja GrIFK. Liigaan nousee PS Kemi. Jaro todennäköisesti on suora putoaja Liigasta. Liigakarsinnassa PK-35 saa todennäköisesti vastaansa VPS:n tai KTP:n.
Tietysti kabinetissa voi tapahtua mitä vaan. Kemin olosuhteet ovat surkeat, mutta uskon, että siellä saadaan saunottua lisenssi. PK-35 ei kiinnosta ketään, mutta voi hyvinkin yllättää karsinnassa ja uskon, että sielläkin saadaan lisenssi hankittua, jos se tulee ajankohtaiseksi.
Pelaajistossa tapahtuu luonnollisesti myös muutoksia. Dritan Stafsula lopettaa hienon peliuransa ja Janne Hietanenkin mahdollisesti keskittyy siviilielämään. Markus ”Mako” Heikkinen palaa Ouluun kolmen vuoden pahvilla ja tuo kaivattua voittamisen kulttuuria ja johtajuutta joukkueeseen. Muiden pelaajien liikkeistä ei voi vielä sanoa mitään varmaa (Lindholmin, Peuran ja Jokelaisen sopimukset toki jatkuvat).
Pelitapaan toivoisin muutoksia. Tämän kauden 4-4-2 ei näillä pelaajilla toiminut, koska Mika Nurmelan roolia keskikentällä/hyökkäyksessä ei kukaan oikein onnistunut täyttämään. Hyökkääjät pelasivat liian leveällä ja rohkeus puuttui. Rauno Ojasella on siis paljon katsottavaa peiliin.
Talouden ehdoilla tietysti mennään ja jatkossa haluan joukkueen edelleen rakentuvan oululaisten pelaajien ympärille. Ulkomaalaisvahvistukset ovat tietysti tervetulleita ja kärkeen tarvittaisiin röyhkeä, maalihimoinen kaveri. Keskikentälle tarvitaan luovuutta ja kovuutta. Mielenkiinnolla seurataan, millainen porukka ensi kaudelle saadaan aikaiseksi. Joka tapauksessa Oulu on laivastonsininen!
---
Loppuun vielä ihan mielenkiintoisia tilastoja siitä, että miten pelattiin kutakin vastustajaa vastaan:
Surullista katseltavaa vieraspelien tulokset ja otteet PK-35:ttä, TPS:ää, Hakaa, Jazzia ja MP:tä vastaan. Olisi pitänyt pystyä parempaan...
Senkin voisi vielä mainita, että joukkue teki tällä kaudella vain yhden maalin rangaistuspotkuista! Vaparimaalejakaan ei taidettu kauheasti nähdä. Kertoo kyllä paljon tuosta passiivisesta ja laiskasta hyökkäyspelaamisesta. Toki tuomarit olivat välillä ihan oikeasti aivan kujalla, mutta ei siitä sen enempää.
E: Sinitähtien sivuilla on muuten väärät tilastot tältä kaudelta Marzuolin ja Peipisen kohdalla. Virhe on tullut tuossa heinäkuun Jazz-kotiottelussa, jossa Marzuolia ei ole lainkaan kokoonpanossa ja Peipinen on avauksessa, vaikkei pelannut minuuttiakaan. Muuten massiivinen
tälle sivustolle ja kaikille kannattajille muutenkin.
