Mr. Brando
 Poissa
|
 |
Vastaus #19 : 02.12.2014 klo 19:22:29 |
|
Mr. Brando, vaikutat mietteliäältä. Mitä ajatuksia viime päivien uutiset ovat herättäneet?
Sanotaanko näin, että en hypi riemusta. Ensialkuun on todettava, että pidän positiivisena, että edustusjoukkueesta ylipäätään kuuluu jotain. Jos Kipinän otteet kentällä olivat viime vuonna mollivoittoisia, niin samaa voi sanoa myös tiedotuksesta. Hienoa, että seuran jäsenille, kannattajille ja suurelle yleisölle annetaan jo tässä vaiheessa informaatiota tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevan kauden suunnitelmista.
Mitä tulee itse uutisten substanssisisältöön, olen kahden vaiheilla.
Mitä tarkoitat?
Pidän Mikko Eskelisen valintaa Gnistanin päävalmentajaksi oikeansuuntaisena toimenpiteenä. Eskelinen on profiloitunut nuorten pelaajien kehittäjäksi ja hän on nimenomaan pelin opettaja termin varsinaisessa merkityksessä. Fakta toki on, että Eskelisellä ei ole kokemusta aikuisjoukkueen valmentamisesta, mutta en pidä tätä järin suurena puutteena. Olen varma, että Gnistanin peli tulee kehittymään kauden aikana ja verrattuna viime kauteen joukkueen pelaamisessa on varmasti nähtävissä selkeä rakenne ja harjoittelut mallit. Eskelinen on hyvällä tavalla järjestelmän ulkopuolelta tuleva toimija, hänellä ei ole rasitteenaan niin sanottua hyvä veli-verkostoa, eikä mitään aikaisempia velvollisuuksia Gnistan-johtoa kohtaan. Eskelisen onnistumisen kannalta avainasemaan tulee nousemaan se, kuinka hyvin Gnistanin pelaajat kykenevät omaksumaan valmentajan ajatukset ja ovatko he vielä aikuisiällä valmiita kehittymään ja oppimaan teknis-taktisia elementtejä. Pidän Eskelistä siis hyvänä valinta, mutta laajassa kuvassa valinnan onnistumisen tulee kuitenkin ratkaisemaan se, miten tästä jatketaan - sanotaan vaikka 5 vuotta - eteenpäin. Viime vuosien valmentajarekrytoinnit eivät ole olleet Kipinässä millään tavalla johdonmukaisia tai loogisia. Olen sen ajatussuuntauksen kannattaja, että valmentajavalinnoissa tuli suosia pitällä tähtäimellä samalla tavalla pelistä ajattelevia valmentajia. Nyt muutos Saarelaisesta Eskeliseen on valtava ja mikäli Eskelisen jälkeen taas päädytään vuoden jälkeen täysin erilaiseen valmentajaan, koko touhussa ei ole mitään mieltä. Amatöörijalkapallossa tempoilu erilaisten valmentajien ja eri pelitapojen välillä ei palvele millään tavalla pelaajien kokonaisvaltaista kehittymistä. Laitila, Honkavaara, Sarap, Lehtola, Saarelainen, Eskelinen - edes lottokone ei pystyisi arvomaan näin sekalaista seurakuntaa valmentajia. Enää emme voi käyttää termiä "oulunkyläläinen jalkapallo" samalla tavalla kuin vaikkapa 2000-luvun taitteessa, jolloin valmentajina toimineet Korkeakunnas, Pallas ja Tamminen oliva pelin ja pelitavallisten asioiden suhteen samalla sivulla ja ajattelivat jalkapallosta samalla tavalla. Nyt Gnistanin edustusjoukkueesta on tullut hollitupa, jossa valmentamista käy kokeilemassa milloin mikäkin valmentaja, eikä rekrytointiprosessissa kiinnitetä millaan tavalla huomiota siihen kysymykseen, minkälaista jalkapalloa juuri kyseinen valmentaja peluuttaa. Toivottavasti tälle suuntaukselle saadaan mahdollisimman pian piste.
Entä miten suhtaudut Gnistanin ja HIFK:n väliseen yhteistyösopimukseen?
Kyse on - kuvainnollisesti - Gnistanin saattohoidosta. Järjestely saattaa toki toimia lyhyellä aikavälillä, mutta jos ja kun yhteistyö tulee kestämään yhden tai maksimissaan kaksi vuotta, ei siitä tulee jäämään kovinkaan suurta hyötyä. Sen sijaan, että Gnistanissa kiinnitettäisiin huomiota omaan pelajaatuotantoon ja juniorijärjestelmään, seura luottaa nyt siihen, että pelaajavirta HIFK:sta riittää pitämään keltapaidat kuivilla. Pitkällä aikavälillä tämä on tuhon tie ja huomio keskittyy aivan vääriin asioihin. Kakkosen sarjatasosta on tullut koko seuralla riippakivi, jonka eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Nyt ollaan kokonaan unohdettu se seikka, että vain pitkäjänteinen, jokapäiväinen ja riittävän laadukas pelaajakehitys ja juniorituotanto tuo menestyksen, ei toisin päin! Vuoropuhelu edustusjoukkueen ja juniorijoukkueiden välillä on edelleen olematonta, mistään yhtenäisestä pelitavasta seurassa ei voida puhua enkä jaksa uskoa, että Eskelinen tai muut edustusjoukkueen valmentajat vaikuttaisivat kovinkaan paljoa junioripuolella saati kävisivät keskusteluja junioriammattivalmentajien kanssa.
Minulla ei ole kompetenssia arvioida Eskelisen ja Gnistanin välisen sopimuksen sisältöä, koska vain Eskelinen, Gnistanin seurajohto ja muutamat muut henkilöt tietävät tuon sopimuksen tarkemmat ehdot. Jos julkisuuteen annetut tiedot siitä, että Eskelisellä on valmennusvelvoitteita myös HIFK:ssa (yksilövalmennus, aamuvalmennus, jne.), pitävät paikkansa, en voi muuta kuin ihmetellä. Mikäli Eskelinen halutaan sitouttaa Gnistaniin ja saada hänestä maksimaalinen hyöty, minkä ihmeen takia mies työskentelee myös HIFK:lle. Yksinkertainen maalaisjärkeni ajattelee, että Eskelinen tulisi sitouttaa vain ja ainoastaan Gnistaniin. Nyt tällainen kaksoisrooli herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja mikäli Gnistanin alkukausi sujuu pelillisesti alakanttiin, puheet tästä kaksoisroolista vain kiihtyvät. Tuloksia ei tietenkään tule katsoa liikaa, vaan ratkaisevaa on se, onko Eskelinen pre-seasonilla todella panostanut Gnistaniin ja joukkueen pelaamisen ohjaamiseen vai onko huomio ollut enemmän HIFK:n toiminnassa. Ja tämä ei ole millään tasolla Eskelisen ongelma, vaan ainoastaan hänet palkanneen Gnistanin seurajohdon. Olen aivan varma, että jossain vaiheessa tämä kysymys tulee nousemaan tavalla tai toisella esille.
Olet monessa yhteydessä korostanut juniorityön merkitystä ja antanut tästä haipakkaa Gnistanin seurajohdolle. Minkälaisena näet tilanteen juuri nyt?
Gnistanin toiminnasta on tullut minulle monta kertaa mieleen eräänlainen kafkalainen järjestelmä, jossa järki pakenee ja sinänsä järkevät valmentajat ja toimijat menettävät tolkkunsa. Nythän tilanne Gnistanissa on se, että seura on kuulemani ja näkemäni mukaan äärettömän riippuvainen muutamista juniorivalmentajista. Mikäli jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että näiden valmentajien mieli vetää vielä suurempiin junioriseuroihin tai kokonaan jalkapallon ulkopuolelle, korttitalo sortuu täydellisesti. Valmentajien sitouttaminen seuraan on edelleen puutteellista, heiltä puuttuu kokonaan ylemmän portaan tuki (esim. päätoimisen valmennuspäälikön mentorointi) eikä yhtenäisen valmennuslinja puuttuminen ainakaan helpota asiaa. Sanon sen suoraan: viime vuosien kohtuullinen juniorimenestys on tullut seuran toiminnasta huolimatta, ei sen ansiosta. Mieleni vetää matalaksi erityisesti se, että Gnistan voisi juniorityössään aidosti olla vaikkapa KäPan kaltainen toimija, jolla on joka ikäluokassa määrätty, yhtenäinen pelitapa, valmentajat ovat seuralla tosiasiallisesti - ei vain paperilla - tärkeitä ja heidän kehittämiseen halutaan oikeasti panostaa. Huomio tulisi kiinnittää voimallisesti junioritoimintaan ja nostaa tämä puoli selkeästi tärkeämmäksi kuin edustusjoukkue.
Puheidesi perusteella saa sen käsityksen, että seurassa ei ole mitään positiivista. Onko tosiaan näin?
Ei missään nimessä! Se, että kritisoin seuraa - välillä voimakkainkin sanankääntein - johtuu vain ainoastaan siitä, että Gnistan on myös itselleni edelleen tärkeä yhteisö. Kantava periaate huoneentaulussani on, että ole hyvä pelille, niin peli on hyvä sinulle. Niin makaa kuin petaa. En näe mitään periaattelista estettä sille, etteikö Gnistan voisi nousta pääkaupunkiseudun laadukkaimpien organisaatioiden joukkoon niin edustusjoukkueen kuin juniorijoukkueidenkin osalta. Krabbe ja kumppanit tekivät tämän 90-luvulla, joten miksei joku tai jotkut muut voisi tehdä sitä myös 2010-luvulla. Toki kilpailu on kiristynyt ja naapuriseuroissa tehdään entistä laadukkaampaa työtä, mutta tämän taakse ei voi verhoutua. Nyt seuraan kaivataan vain laadukkaampaan prosessia, selkeämpää johtamista, painopistealueiden uudelleenarviointia ja ennen kaikkea aikaa. Pikavoitot edustusjoukkueen muodossa on nyt unohdettava!
Oulunkylä ja sen lähialueet muodustavat laajan yhteisön, junioripuolella on hyvä henki ja tyttöjoukkueet - ja osa poikajoukkueista - ovat nähdäkseni hyvässä nosteessa. Resursseja siis on, ei välttämättä puhtaan rahan muodossa, vaan ennen muuta ihmisissä. Se, kuka minäkin vuonna koutsaa edustusjoukkuetta, on vain pieni pisara purossa. Paljon tärkeämpää on se, miten Gnistaniin voidaan luoda sellaiset valmennukselliset olosuhteet, että kaikki vaiva ja voima voidaan käyttää pelaajien ja pelin opettamiseen ja kehittämiseen.
Palataan vielä edustusjoukkueeseen. Minkälaisina näet edarin mahdollisuudet pärjätä Kakkosessa?
En ole ennustajaeukko, mutta pidän näkymiä kaiken kaikkiaan kuitenkin positiivisina. Tulokset ovat yksi osa, peliotteet toinen. Alkukausi on varmasti jälleen haasteellinen, mutta niin kauan kuin pelaajat ovat sitoutuneita Eskelisen prosessiin, tulokset tulevat kauden mittaan parantumaan. On positiivista, että Vuorelan, Koskisen, Kautin ja Kataisen kaltaisten avainpelaajien kanssa on saatu sopimukset rustattua jo tässä vaiheessa. HIFK:sta tullee varmasti oivia täsmähankintoja, jotka voivat tuoda ratkaisevan lisän. Problemaattisempi kysymys liittyy Kyttä Uusitalon kaltaisten kokeneempien pelaajien asemaan. Olen Kytän vankkumaton kannattaja, mutta nyt aletaan mielestäni olla jo siinä rajalla, että miehellä ei ole välttämättä enää tuoda riittävää pelillistä panosta joukkueella. En usko, että miehelle löytyy enää avauspaikkaa Eskelisen papereissa ja oma kysymyksenä on, miten maestro kykenee sitoutumaan vaihtopelaajan rooliin vähäisillä minuuteilla. En siis pistäisi lainkaan pahitteeksi, vaikka Kytälle jäisi vain managerin ja eräänlaisen urheilutoimenjohtajan positio. Omissa papereissani Antton Koskinen on yksi ratkaisevimmista palasista. Viime kaudella Koskisen otteissa oli liikaa ailahtelevaisuutta, mikä johtui suureksi osaksi Saarelaisen heikosta valmennusprosessista. Jos Eskelinen onnistuu luomaan Gnistanin pelitavan Koskisen ominaisuuksia tukevaksi, povaan tälle liitolle erittäin ruusuista tulevaisuutta. Ongelmia voi kauden aikana syntyä siinä, jos Gnistanissa ravaa paljon HIFK:n pelaajia. Mitä yhtenäisemmin joukkue pääsee harjoittelemaan ja pelaamaan, sitä paremmaksi tulos varmasti muodostuu. Runko on tällä hetkellä varsin tasapainoinen, mutta varsinkin hyökkäysosasto kaipaa laadukkaampia pelaajia. Pastila on keskiverto Kakkosen-tason hyökkääjä, mutta ei mikään ratkaisija tai pelien kääntäjä. Eikä tässä kokonaisuudessa voi missää nimessä unohtaa kakkosvalmentaja Billy Kokon roolia. Kokko on kuulemani mukaan pelaajien keskuudessa pidetty valmentaja ja tuo kokeneempana valmentajana varmasti lisäarvoa Eskeliselle. Kauden vaikeina hetkinä Kokon rooli nousee tärkeään asemaan.
Karua fakta tietysti on se, että omia A-junioreita ei edustusjoukkueeseen ole taaskaan nousemassa. Tätä ei auta murehtia määräänsä enempää. Sen kanssa pitää pystyä elämään. Toivottavasti 2020-luvulla tilanne on se, että Gnistanissakaan ei tarvi haikailla muualle, vaan laadukas pelajaapolku tuottaa omia nuoria edustusjoukkueeseen.
Mielenkiinnolla odotan, miten Eskelisen prosessi lähtee käyntiin. Kirjoituskynäni on teroitettu ja tulen jälleen väijymään Ogelin Wembleyllä musta Kartion kansio käsissäni ja kynä sauhuten, millä tavalla edustusjoukkue harjoittelee ja millaisia otteita pelaajat esittävät. Tunnelin päässä siintää valo, mutta matka on vielä todella, todella pitkä.
Mr. Brando, oulunkyläläistä jalkapalloa vuodesta 1986
|
