13 vuoden tauon jälkeen Turun Palloseura pelaa Ykköstä. TPS on pelannut toisella sarjatasolla vain viidesti aiemmin, eikä visiitti ole koskaan ollut pitkä. Nytkin seura on ilmoittanut, että tavoitteena on välitön paluu liigaan. Tavoite ei ole mahdoton, mutta vaikea se on. Kilpailu nyky-Ykkösessä on todella kovaa, ja ainakin KTP ja Ilves - todennäköisesti 1-2 muutakin joukkuetta - rakentavat ensi kautta TPS:ää paremmista lähtökohdista. Tepsin on onnistuttava erittäin hyvin joukkueen rakentamisessa, kauteen valmistautumisessa ja tietysti pelillisestikin. Päälle vaaditaan vähän tuuria, kuten tasaisissa sarjoissa aina.
Märehditään nyt kuitenkin mennyt kausikin ensin läpi.
KAUSI 2014Seura ei hyvistä vuosista huolimatta ollut kuitenkaan taloudellisesti niin hyvin tolpillaan kuin monet luulivat. Kaudella 2013 tehtiin sitten se kardinaalivirhe ja laskettiin taloudellinen tulos urheilullisen menestyksen varaan. Floppikauden takia europelien kierrosrahat jäivät kuitenkin saamatta ja pelaajamyynti tekemättä, joten talous räjähti käsiin.
Kauden 2014 joukkue oli siis nuori, nimetön ja melko pienellä rahalla koottu. Lisäksi valmistautumisaika kauteen oli olematon. Joukkue sai valmentajan helmikuussa, ja joukkue oli kasassa vain noin 40 päivää ennen kauden alkua. Penkin taakse hätiin hankittiin jälleen Mika Laurikainen, joka johti menestyksellä myös vuosien 2000-01 pelastusoperaatiota.
Kaikissa ennakkoarvioinneissa TPS oli suurin putoajasuosikki. Peliyhtiöiden papereissa TPS putoaisi liigasta noin 60 prosentin todennäköisyydellä.
Ainakin allekirjoittanut oli - ja on edelleen - sitä mieltä, että joukkue ei ollut materiaaliltaan sentään ihan niin huono, että tilanne olisi toivoton. Kaudelle tarvittiin kuitenkin hyvä alku, jotta lumipallo lähtisi kierimään oikeaan suuntaan.
Sitä alkua ei todellakaan saatu. Kausi alkoi täysin voitettavissa olevalla kotiottelulla Honkaa vastaan. Käkeen tuli kuitenkin maalein 0-1. Viikkoa myöhemmin hävittiin VPS:lle vieraissa samoin lukemin, ja seuraavassa kotipelissä tukkaan tuli IFK Mariehamnilta.
TPS oli peleissä mukana, ja itse asiassa peliesityksetkin olivat tilanteeseen nähden erittäin hyviä ja lupaavia. Neljännen kierroksen shokkivoitto HJK:sta sai toivon nousemaan. Jonkinlainen käännekohta taisi kuitenkin olla viidennen kierroksen kotiottelu RoPSia vastaan. Ensimmäisellä puoliajalla TPS oli täysin suvereeni ja olisi voinut edes kelvollisella viimeistelyllä paketoida ottelun jo taukoon mennessä. Joka ikinen paikka kuitenkin tuhlattiin, ja toisella jaksolla piristynyt RoPS kuittasi 2-0-voiton.
Seuraavista kahdeksasta ottelustaan TPS voitti vain kaksi. Kesäkuun alussa voitetun IFK Mariehamn -kotipelin jälkeen alkoi vielä synkempi jakso: kuudesta ottelusta yksi ainoa piste, joka ansaittiin kotitasapelillä KuPSia vastaan. Tilanne alkoi näyttää todella tuskaiselta.
Heinä-elokuussa tapahtui kuitenkin käänne parempaan. Alkukaudesta rahkeet eivät riittäneet edes satunnaisten ryöstöpisteiden nappaamiseen, mutta nyt joukkue oli luonut itselleen erinomaisen ominaisuuden: siitä tuli vaikea voitettava. TPS pelasi seitsemän tappiotonta ottelua peräkkäin ja otti tärkeät voitot Hongasta ja RoPSista. RoPS-voitto elokuun viimeisenä päivänä nosti Tepsin pitkästä aikaa pois putoajan paikalta. Peli ei ollut enää yhtä kaunista kuin alkukaudesta, mutta tuloksia tuli.
Syyskuun alun maajoukkuetauolla tilanne oli oikeastaan aika herkullinenkin. TPS oli sarjassa Hongan edellä, millä ei ollut oikeastaan pätkääkään käytännön merkitystä, mutta sitäkin suurempi henkinen merkitys. Samaan aikaan Honka sukelsi todella pahasti. TPS:n loppuohjelma tiedettiin todella pahaksi, sillä viidessä viimeisessä ottelussa vastaan tulisi koko sarjan kärkiviisikko. Niistä peleistä ei voitu budjetoida pistettäkään Hongan ohjelma oli kuitenkin lähes yhtä paha, ja TPS oli oppinut ottamaan pisteitä. Putoajakandidaateista vahvoilla olisi se, joka olisi sijalla 11 sarjan 29. kierroksen jälkeen.
Maajoukkuetauon jälkeen kahdessa ensimmäisessä ottelussa vastassa olivat MYPA ja Inter. Kumpikin ottelu tuntui olevan täysin voitettavissa: MYPA oli vahva kotijoukkue ja TPS heikko vierasjoukkue, mutta MYPA:lla oli noihin aikoihin vaikeuksia. Naapurikin pelasi taas kerran masentavaa kautta, ja TPS näytti pääsevän otteluun jopa Interiä paremmista lähtökohdista.
MYPA kuitenkin kiri tunnissa 2-0-johtoon. Mika Ääritalo kavensi, mutta TPS:n lopun kiri ei lopulta riittänyt edes pisteeseen.
Tässäkään vaiheessa kirves ei ollut vielä kaivossa, mutta kauden kolmas derby Interiä vastaan oli täydellinen fiasko. Ääritalon 50. minuutilla tekemän 1-2-kavennuksen jälkeen kaikki oli vielä auki. Kymmenen minuuttia myöhemmin Interille vihellettiin kuitenkin kyseenalainen pilkku, ja Ääritalo lensi punaisella kortilla ulos. Mika Ojalan tekemän 3-1-maalin jälkeen TPS ei pelannut enää pisteistä.
Panosta oli kuitenkin vielä, sillä ennen ottelua TPS:n ja Hongan maalierot olivat erittäin lähellä toisiaan. Eivät olleet enää kahden tunnin päästä. TPS:n pelaaminen alivoimalla oli Jukka Lehtovaaran sanoin "yksi saatanan vitsi". 1-6-tappio pudotti TPS:n jälleen jumboksi, ja samalla Honka voitti MYPA:n 2-0. Lisäksi maaliero otti niin pahasti osumaa, että käytännössä loppukauden aikana Tepsin olisi pitänyt nousta pisteissä Hongan ohi.
Helpommin sanottu kuin tehty, kun viisi viimeistä vastustajaa olivat SJK, HJK, KuPS, FC Lahti ja IFK Mariehamn - sarjan kärkikuusikon joukkueet, joilla jokaisella oli panosta TPS:ää vastaan. Tappiot seurasivat toistaan samalla, kun Honka alkoi napsia pisteitä. 31. kierroksen KuPS-vierastappion jälkeen putoaminen oli käytännössä varmaa, ja matemaattisestikin putoaminen varmistui 32. kierroksen kotiottelussa FC Lahtea vastaan. Petri Pasanen teki 89. minuutilla Mustien Kuhnureiden voittomaalin, eikä silläkään lopulta ollut väliä. Tasapelikään ei olisi riittänyt, eikä lopulta edes voitto, koska Honka pelasi samaan aikaan tasapelin KuPSin kanssa.
Putoaminen ratkesi näennäisen myöhään, mutta kylmiä lukuja katsomalla voimme valitettavasti todeta, että tilanne oli melkoisen selvä.
Veikkausliigassa säilymiseen riittää yleensä piste per peli -tahti, eli 33 pistettä. Joskus hiukan vähempikin riittää, mutta TPS jäi tästä yhdeksän pisteen päähän.
TPS päästi sarjassa eniten maaleja, mutta teki niitä itse ylivoimaisesti vähiten. Niistäkin 21 maalista yhdeksän, lähes puolet, tehtiin vain kolmessa eri ottelussa. 30 muussa ottelussa tehtiin siis vain 12 maalia. Voittoja tuli vain kuusi ja vieraissa vain yksi. TPS otti pisteitä vain 12 ottelusta. Kaikki muut putoajat vuodesta 2010 lähtien ovat pystyneet parempaan.
Sarjan ensimmäisellä kolmanneksella TPS otti 6 pistettä, toisella kolmanneksella 10 pistettä ja viimeisellä kolmanneksella kahdeksan pistettä. Yhdelläkään kolmanneksella TPS ei siis päässyt siihen piste per peli -tahtiin, jolla Veikkausliigassa säilytään. Paras jakso oli seitsemän ottelun tappioton putki 20.7-31.8., mutta niistäkin otteluista viisi päättyi tasan. Pisteitä oli siinä vaiheessa kasassa niin vähän, että tasurit eivät enää riittäneet, vaan pelejä olisi pitänyt voittaa. Jälkeenpäin(kin) katsottuna on erittäin kyseenalaista, että otteluiden lopussa TPS alkoi varmistella pistettä, kun olisi ehdottomasti pitänyt hakea kolmea.
Talven tapahtumat ja taloudellinen romahdus ovat tietysti suurimmat syyt lopputulokseen, mutta jos puhutaan vain pelikentän tapahtumista, niin löydän muutaman syyn putoamiseen.
Huono alku. Edelleen, joukkue ei mielestäni ollut aivan niin huono kuin kaikki väittivät, mutta alkukaudesta olisi pitänyt pärjätä, jotta nuorelle joukkueelle olisi saatu itseluottamusta. Nyt heti kärkeen hävittiin kuudesta ottelusta viisi.
Liian suuri vaihtuvuus. Joukkue koottiin vähän mistä saatiin ja kaikenkarvaisilla sopimuksilla. Vaihtuvuutta oli aivan liikaa. Huhtikuussa joukkue oli erilainen kuin heinä-elokuussa, ja lokakuussa se oli erilainen kuin heinä-elokuussa. Kauden alussa joukkueessa oli viisi pelaaja, jotka eivät nähneet kauden loppua Turussa. Lokakuussa joukkueessa oli toiset viisi pelaajaa, jotka aloittivat kautensa muualla. Päälle loukkaantumiset ja pitkäaikaisloukkaantumisista toipuneet, ja vaihtuvuutta oli aika paljon yhden kauden ajaksi.
Pisteitä liian harvoista peleistä. Kuulostaa idioottimaiselta itsestäänselvyydeltä, mutta yritän sanoa sitä, että TPS ei ollut tarpeeksi vaikea voitettava. Esimerkiksi alkukaudella pelattiin useita pelejä, joissa oltiin vallan hyvin kyydissä, ja mukaan olisi pitänyt saada vähintään yksi piste (silloin, kun tasureista olisi vielä ollut apua). Esimerkiksi alkukauden Honka- ja RoPS-kotipelit olisi niillä esityksillä pitänyt hoitaa. Vastustajat kuitenkin hoitivat pelin toisensa jälkeen rutiinilla. Tepsin olisi myös pitänyt venyä muutamaan kunnon yllätykseen, mutta ainoaksi sellaiseksi jäi vierasvoitto HJK:sta. Muissa peleissä voitettiin "vain" ei-vielä-vauhtiin-päässyt SJK, silloinen kriisijoukkue IFK Mariehamn, surkea vierasjoukkue MYPA ja sarjan häntäpään RoPS.
Yhteenvetona: toivo eli pitkään, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eihän se ollut edes lähellä.
KAUSI 2015Uusia tuulia on siis luvassa. Pöytä on kokolailla tyhjä: pelaajasopimuksia on vähän, mikä on sekä uhka ehkä mahdollisuus. Joukkueen rakennus on kova haaste, mutta onnistuessaan voi tuoda isoja tuloksia. Lisäksi ensi kaudella yksittäinen pelaaja ei todennäköisesti lohkaise viidesosaa pelaajabudjetista.
Pelaajabudjetti tulee laskemaan 350 000 eurosta, mutta en pidä sitäkään Ykkösen tasolla ongelmana. Ykkönen on tasainen sarja, ja noin 300 000 eurolla sinne voi kasata hyvinkin kilpailukykyisen joukkueen. Hyvä junioritoiminta luo myös mukavat pohjat Tepsille.
Sopimustilanne liigapuolen ketjusta kopioituna on seuraava:
12. Jukka Lehtovaara (2015)
Linkki 30. Arnold Uschanoff
Linkki 35. Jere Aalto (2015)
Linkki 2. Aleksi Ojanperä (2015)
Linkki 14. Ville Rannikko
15. Miro Tenho (2015)
Linkki 6. Matej Hradecky (2015)
Linkki 16. Santeri Peltola
Linkki 19. Eero Tamminen (2015)
LinkkiMaalivahtiosastolla Lehtovaaran jatkamiseen on vaikea uskoa, mutta katsotaan miten käy. En kuitenkaan näe välttämättä tarvetta uudelle hankinnalle. Uschanoff on pelannut hyvin Kakkosessa ja lupaavasti liigassa, joten ehkä Ykkönen olisi sopiva seuraava askel?
Puolustus on mysteeri. Tenho pelasi hyvän läpimurtokauden, mutta Ykkönen lienee hänellekin tässä vaiheessa oikea sarjataso. Rannikko sai loppukaudesta enenevässä määrin vastuuta, Ojanperä on edelleen lupaava nimi. Ville-Valtteri Starckilla ei taida olla sopimusta, mutta eiköhän hänet Ykköseen kiinnitetä vaikeasta kaudesta huolimatta?
Menneen kauden puolustajista lähettäisin Juri Kinnusen ja Felipe Aspegrenin matkoihinsa, en näe kummallekaan käyttöä edes Ykkösessä. Sami Rähmösen jatkosopimus on epätodennäköinen, joskin tietyt asiat saattavat edelleen kallistaa vaakaa TPS:n suuntaan. Alex De Johnia moni pitää varmana ensi kauden liigapelaajana näyttöjen perusteella, mutta olisin itse sen suhteen hiukan varovainen. Fyysiset ominaisuudet ovat huippuluokkaa, mutta kokonaispaketissa on vielä aika paljon hiomista, eivätkä joukkueen päästämät lähes kaksi maalia per peli ole jenkillekään mikään meriitti. Toki pelaajan omat tavoitteet ovat varmasti liigassa, ja joku joukkue saattaa kiinnostuakin. Niklas Friberg pelasi loppukauden lainalla. En tiedä, mitä ajatuksia pelaajalla itsellään on, mutta kausi Ykkösessä voisi kyllä tehdä Fribergillekin hyvää.
Keskikenttäpelaajista Jesper Brechteliä tuskin nähdään. Muutenhan keskikentän sopimuspelaajatkin olivat lähinnä junnuja. Matias Louannolle ei ollut mitään käyttöä. Santeri Peltolan sopimustilanteesta ei ole oikein tietoa, mutta keskikentällä Peltola pelasi ajoittain hyviäkin pelejä. Santeri Mäkinen on vasta hiljalleen pääsemässä vauhtiin. Kiinnostusta muualta ei välttämättä ole valtavasti, kiitos loukkaantumishistorian, mutta kiinnostaako (entistä?) suurlupausta Ykkönen? Jonni Peräaholle tehtiin sopimus lähinnä, että saatiin edes liigalisenssiin tarvittava määrä pahveja, mutta vastuu voisi hänelläkin kasvaa tulevaisuudessa. Voinemme kuitenkin todeta, että keskikentän tilanne on täysin auki.
Hyökkääjistä Juho Lehtosen on aika hakea uutta alkua muualla, Mika Ääritalon pitämiseen tuskin on mitään mahdollisuuksia taloudellisesti tai urheilullisesti. Riku Sjöroos jatkanee, Patrik Lomski on täysi mysteeri. Joachim Osvold lähtee. Dennis Okaru tuskin olisi kallis, mutta ei kyllä ole koskaan pelikunnossakaan. Eero Tammisella jatkuu sopimus, joten hänet voidaan laskea mukaan. Mikko Hyyrynen lopettanee, mutta one more year olisi kyllä huipputeko. Meillä on siis käytännössä kaksi hyökkääjää.
Pukukoppi on siis melko tyhjä, ja se on sekä uhka että mahdollisuus. Nyt testataan Juha Reinin kykyjä. Turku, TPS, menestystä tavoitteleva joukkue, kaupungin opiskelumahdollisuudet jne. antavat kyllä mahdollisuuden tarjota kiinnostava kokonaisuus eteenpäin pyrkiville nuorille pelaajille. Nyt mitataan seuran kykyä rakentaa joukkue.
Mikään suuri nousijasuosikki TPS tulee tuskin olemaan, mutta Turussa on kaikki edellytykset koota joukkue, jolla kilpaillaan sarjan viidestä kärkisijasta. Sen viisikon sisällä marginaalit ovat taas aika pienet, ja mitä tahansa voi tapahtua. Ensi vuonna pelattavat karsinnatkin tekevät hommasta mielenkiintoinen.
Mielestäni suurin kysymys ei kuitenkaan ole se, nouseeko TPS ensi vuonna, 2016 vai joskus myöhemmin. Viimeisen noin 10 vuoden aikana seuraa on uudistettu rajusti milloin mihinkin suuntaan, joskus hyvällä ja joskus huonolla tavalla. Nyt olisi aika löytää seuran toiminnalle punainen lanka. Todennäköisesti TPS on vielä tällä vuosikymmenellä liigajoukkue, mutta IMO ehdottomasti mieluummin vaikka pari-kolme kautta divarissa ja perustukset kuntoon kuin pelkkä menestyksen jahtaaminen. Seura on luvannut lähiaikoina kertoa jatkosuunnitelmista, ja toivottavasti nyt saadaan vihdoin vastaus kysymykseen siitä, mitä TPS aikoo olla.
Jätin nyt ihan tarkoituksella pois spekulaatiot pelipaikasta ja mahdollisesta kabinettipaikasta liigaa, niitä keskusteluita tullaan varmaan käymään tässä topicissa ilman syvällistä alustustakin.
Loppukaneettina totean, että vaikka putoaminen ja sen syyt ovatkin ikäviä, niin toisaalta odotan tulevaa kautta aika innollakin. Ykkönen on kovatasoinen ja tasainen sarja, ja se tarjoaa Turun näkökulmasta myös paljon enemmän järjellisiä vierasreissuja kuin liiga. Kai se vaihtelu sitten virkistää, vaikka sarjasta putoaminen ei sinällään juuri houkutellut.
Tässä tämänvuotinen oksennus, kai se keskustelu tästäkin saadaan käyntiin kun kerran ennenkin on saatu.
