Kuka kehittyy dösässä? Tietysti pitää hoitaa Stadille oma kolmonen. Kuka hyötyy pitkistä pelimatkoista? Kakkosessa samaa ajattelua.
¨
Kuka kehittyy harrastesarjassa, jossa ei viitsitä ilmestyä kuin kotipeleihin, jos niihinkään, ellei olla krapulassa. Väliin jäävät pelit myös, jos vaimo pakottaa mökille, on jotkut kesän kaksistakymmenistä rokkifestareista tai beachfutisturnaus, josta siitäkin toivutaan pari päivää.
Samaan aikaan naristaan, että miksei jengi hommaa sitä ja tätä varustetta tai kustanna mitä milloinkin. Sit jaksetaan ihmetellä, että miksi jengillä ei ole tarpeeksi rahaa tai sponsoreita. Oikeasti itseäkin ihmetyttää, että miksi tällaisen sarjan joukkueita jotkut vielä jaksavat sponsoroida. Puhumattakaan siitä, että ketkä perse ruvella niitä sponsseja, rahoja ja talkoita jaksaa yrittää järjestää.
Ja tämän sarjan tulisi valmistaa pelaajia, jengejä, seuroja ja organisaatioita kokonaisvaltaisesti Kakkoseen tasapäisesti siinä kuin maakuntienkin Kolmoset? Niin kentällä, kuin sen ulkopuolella.
Tietenkään se Kakkonen ei ole kaikkien pelaajien, joukkueiden tai seurojen tavoitteena. Mutta kenen etu on sarjan kehittäminen heikoimpien ehdoilla? Kolmonen on suomalaisen futispyramidin puolessa välissä. Mielestäni kaikkien sarjojen, seurojen, joukkueiden tavoitteena tulisi olla toiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen. Se vie kaikkia eteenpäin. Paikoillaan seisova organisaatio ei motivoi ketään.
Toiminnan kehittämisen ei tarvitse tarkoittaa yksittäisen joukkueen kohdalla sarjanousun tavoittelua. Tavoitteena voi olla vaikkapa pieni ruuvaus ylöspäin vaatimustasossa, valmennuksen kehittäminen, taustojen vahvistaminen, yhteisöllisyyden lisääminen, joukkuehengen parantaminen, virkistystoiminnan kehittäminen. Tai vaikka uusien verkkareiden hankkiminen. Mitkä kukin joukkue suurimmiksi tarpeikseen katsoo.
Sori, tuli vähän pitkä, mutta kiitos provosta, pääsin lempiaiheeni pariin. Asiallisia ja pureskeltuja vastineita odottaen. Tällä kertaa ei ole edes oma lehmä ojassa.
