HJK:n markkinointi: Kilpailua sohvaa vastaan

[mjanders]

Onko muuten Klubi markkoinoinut mitenkään matseja esim. lentokentän kautta saapuville japanilaisille? Joku mainos Finskin koneessa jaettavassa lehdessä tai saapuvien aulassa lentokentällä luulisi olevan ihan fiksu juttu?

Oliko muuten tuosta keväällä paljon puhutusta "isosta" Japaninkuviosta vieläkään selvyyttä mikä se sitte loppujen lopuksi oli vai menikö se puihin? Tuskin se nyt tuo japaninkielinen Twittertili ainakaan oli...

Offside 3/2015 -lehdessä kerrottiin että japanilaisia hankitaan HJK:hon näyteikkunaan ja tarkoitus olisi myydä eteenpäin Eurooppaan. Vaikka palkkaa ei ole tarjota saman verran kuin Japanissa, niin sillä yritetään houkutella japanilaisia tänne ("ei haluta olla esteenä kun pelaaja haluaa siirtyä isompaan liigaan"). HJK ilmeisesti kiinnostaa japanilaisia ja 40000 japanilaista tihrusti striimiä jostakin liigacup-ottelusta RoPS:ia vastaan, ja Atomin paitoja olisi myyty enemmän viikossa kuin muita koko viime vuonna. Ilmeisesti HJK yrittää myös houkutella japanilaisia yrityksiä sponsoreiksi.

[Perusveijo]

Oli muuten tuo Klubimobiili päässyt myös Hesarin Nyt-liitteeseen. Mursukin on jutun mukaan lippuja myymässä.

Onkohan tää Mannila Mikkonen-Mannilalle sukua...?

[hoc]

Onko tää Mannila se jannu joka ei osaa kirjoittaa viikonpäivien nimiä oikein?

[Mulattimunkki]

Itse asiassa tuossakin jutussa näkyvät taas ne tutut suomalaisen jalkapallon mielikuvaongelmat, jotka eivät osaltaan edes pidä paikkaansa - mutta joita futisihmisetkin tykkäävät korostaa surkutellessaan, kuinka meidän lähtötila olisi jotenkin surkea.

Totuus on kuitenkin se, ettei helsinkiläisessä tai klubilaisessa jalkapallokulttuurissa oikeastaan ole (enää) mitään pahemmin surkuteltavaa. Kun suuri yleisö on jo oppinut käymään ainakin europeleissä ja derbyissä, seuraava askel on enää havahtua siihen, että Veikkausliigakin on oikeastaan paljon mielikuviaan parempi sarja. Siksi jalkapalloihmisten itsensä olisi ainakin pyrittävä välttämään surkuttelevaa mediapuhetta ja ainaista vertailua ulkomaihin (joista tietenkin aina valitaan ne parhaat esimerkit ja sitten epäreilusti oletetaan, että Helsingissä pitäisi olla samanlaista). Toimittajan kysymysten ja ennakkoasenteiden takia haastateltava joutuu myös aina puolustautumaan ja yrittämään vain sopertaa jotain vastaukseksi. Mutta harvoin se onnistuu kovin luontevasti. Nyt tästäkin jutusta jäi mielikuva, että HJK jotenkin yrittäisi rimpuilla mahdotonta tehtävää vastaan, kun suomifutis nyt vain on tuomittu rypemään mudassa. Mikä on tietenkin outo ja yksipuolinen totuus, kun kaikki tietävät millaista juhlaa HJK:n seuraaminen on viime vuosina ollut ja millainen on nykyään tunnelma peleissä...

[Taivaankumma]

Leedisia? Ei sitten edes Ellandia? Tai vaikka ihan Elland? Tai Ella?

[philo]

Aika pitkälti omat ajatukset kiteytettyinä tässä postissa. Jutussa sopivasti nostettu tekstistä esille "Jalkapallo ei kuulu suomalaisen rutiineihin", jotta se joka ei varsinaisesti vaivaudu lukemaan artikkeliä kokonaisuudessaan näkee vain tuon "kohokohdan".

[Vorssander]

Onkohan tää Mannila Mikkonen-Mannilalle sukua...?

Taitaa olla aviomies?

[Vince]

Aika pitkälti omat ajatukset kiteytettyinä tässä postissa. Jutussa sopivasti nostettu tekstistä esille "Jalkapallo ei kuulu suomalaisen rutiineihin", jotta se joka ei varsinaisesti vaivaudu lukemaan artikkeliä kokonaisuudessaan näkee vain tuon "kohokohdan".

Jep. Klubin ei todellakaan pidä enää hävetä itseänsä. HJK:sta on tullut suomalaisen futiksen "premium-tuote" ohi majun (okei, no katsojamäärissä tullaan varmaan aina häviämään, mutta noin yleiseltä mielikuvaltaan). Varmaan vertauskuvana toimisi KHL-narrit.

Asiasta sadanteen, tällä kaudella oli helppo suostutella kolme kaveria europeliin. Yksi heistä on piinkova Barca-huora, kaksi kendojanaria. Toinen heistä käynyt viimeksi kaudella 2001 katsomassa traagisen Haka-kotipelin ja toinen kävi katsomassa Köpis-pelin viimekaudella. Kaikki innoissaan ostivat flabat peliin heti kun lipunmyynti aukesi, ja ihan fiiliksissään menossa, ja surkuttelivat jo, kun Derby on loppuunmyyty. Näin ne asenteet muuttuvat.

[hoc]

Taitaa olla aviomies?

Ei kai? Jos osakeyhtiön markkinointijohta tilailee mieheltään/miehensä yhtiöltä osakeyhtölle markkinointipalveluita ilman että yhtiön hallitus tai johtoryhmä puuttuu asiaan, aletaan olla kyllä puuhastelun ytimessä... Eturistiriita on niin ilmeinen, että hallitus/jory olisi totaalisen kuutamolla tehtävästään.

[kokistuoppi]

Tuo ei ehkä ollut niin hyvää markkinointistrategiaa voivotella tehtävän vaikeutta, vaikka se vaikeaa onkin.

Eurooppa-liigassahan HJK kusi lippuhinnoittelunsa. En tiedä kuinka hyvin olisi loskaisena, marraskuisena myöhäisiltana täyttynyt edullisilla hinnoilla. Sitä voi kai vain arvailla.

[Vince]

Tuo ei ehkä ollut niin hyvää markkinointistrategiaa voivotella tehtävän vaikeutta, vaikka se vaikeaa onkin.

Eurooppa-liigassahan HJK kusi lippuhinnoittelunsa. En tiedä kuinka hyvin olisi loskaisena, marraskuisena myöhäisiltana täyttynyt edullisilla hinnoilla. Sitä voi kai vain arvailla.

Uskoisin, että aika moni. Olihan niissä legendaarisissa Torinon 2006-häviöjuhlissakin joku 2000 ihmistä hytisemässä tuulisella Senaatintorilla (mainio topic muuten se ykkösfoorumin liveseuranta). Suomalaisia kiinnostaa menestys (tai kendossa myös se hopea) ja viimeiseen Köpis-peliin olisi varmasti saanut vedettyä tuvan täyteen. Tuskin Torino-peliin, koska sitä aikaisempi peliesitys oli ihan munaton.

[kokistuoppi]

Uskoisin, että aika moni. Olihan niissä legendaarisissa Torinon 2006-häviöjuhlissakin joku 2000 ihmistä hytisemässä tuulisella Senaatintorilla (mainio topic muuten se ykkösfoorumin liveseuranta). Suomalaisia kiinnostaa menestys (tai kendossa myös se hopea) ja viimeiseen Köpis-peliin olisi varmasti saanut vedettyä tuvan täyteen. Tuskin Torino-peliin, koska sitä aikaisempi peliesitys oli ihan munaton.

Joo, ja olihan siinä EL-lohkossa uutuudenviehätystäkin. Epäonnistuminen oli selkeästi HJK:n puolelta hinnoittelussa, kun muistaa että jotain v*tun Rabotnickiä vastaan taisi olla täysi tupa. Kesähelteessä toki, mutta silti. Europelit ja derbyt kiinnostavat ihmisiä hieman harmaaseen Veikkausliigan perusarkeen verrattuna aika paljonkin.

[Nice10]

HJK:n markkinoinnista vastaavan mielestä mikään ei ole vaikeampaa kuin suomalaisen jalkapallon mainostaminen?

Luinko oikein tuon ensimmäisen lauseen? Meinaan pidemmälle en jaksa ..

Ei jumalauta ..

[JJO]

Oikeassahan se on. Rehellisyydestä pisteet.

[Othello]

Niin, siellähän kaveri puhuu "suomalaisesta jalkapallokulttuurista" elämänsä vaikeimpana tehtävänä, ei suoraan Klubin brändin markkinoinnista. Eli ongelmat ovat syvemmällä kuin Klubissa joka on tätä nykyä erinomaisen tunnettu "brändi", johon liittyy paljon positiivisia viboja. Silti homma kusee, koska Suomi ei ole jalkapalloyhteiskunta. Klubin markinointiosasto on huomannut ja tunnustanut tehtävänsä haasteellisuuden: pelkkä brändin vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ei ole riittänyt täyttämään Sonera Stadionia Veikkausliiga-otteluissa  derbyä lukuunottamatta; katsojaluvut eivät ole juuri kasvaneet parin vikan vuoden aikana. --Ongelma on suomalaisessa asenneilmastossa ja kulttuurissa, joten tehtävä on oikeasti "mahdoton". Siksi #jalkapallokulttuuripäivä ja muut Klubin markkinoinnilliset "kulttuuriteot" --- nehän ovat vain naamioituja epätoivon ja turhautumisen ilmauksia: "Ettekö te urpot nyt tajua!? Mikä vittu teitä vaivaa! On hieno seura. Upea stadion keskellä Töölöä. Menestyvä joukkue. Mielenkiintoisia pelaajia. Ja Klubin tahraton brändi ja palkitut markkinointiteot..." ---Klubi tavoittelee merkittävää yleisömäärien kasvua: "potentiaalia on".  Mutta kun jalkapallo ei kuulu suomalaiseen elämänmenoon itsestäänselvyytenä kuten sauna ja viina, kirves ja perhe.--Siis Klubi käy donquijotemaista taistelua tuulimyllyjä vastaan hyökätessään suomalaisen antijalkapallokulttuurin kimppuunja myydessään suomalaista jalkapalloa Klubin brändin ohella.  Yritys hyvä kymmenen, tulos huono nolla.

[Nice10]

Oikeassahan se on. Rehellisyydestä pisteet.

Paskat ole. Suomesta löytyy urheilunkin puolelta varmaan sata vaikeammin mainostettavaa lajia saati lajikulttuuria. Puhumattakaan oikeasta bisneksestä, jossa jokainen pörssiyrityskin on lähtenyt nakkikioskin kokoluokasta.

Jos haluaa unohtaa termeinäkin nuo markkinoinnit, mainostamiset jne. ja keskittyä myymään tuotetta, niin ihan ensimmäinen lähtökohta on se, että tuollaista sitaattia ei koskaan ikinä missään saa myyjän suusta julkisesti tulla. Tämän pitäisi olla itsestään selvää palkitulle ammattimiehelle.

Toki nämä Leedsit, Liverpoolit ja muut vilisevät näissä niin usein, että eipä näitä enää vuosiin ole jaksanut ajatuksella edes lukea ja kommentoida.

[JJO]

Se on nähty mihin julkisena lähtökohtana ruusuinen jepu-jepu-jee-kusetusasenne kantaa. Ensinnäkin se on täyttä paskaa eikä kotifutiksen kohdalla ei pidä milläänsäkään paikkaansa. Toki jonkun koriksen, säbän tai lentiksen markkinoinnin kanssa Helsingissä voi olla tietyllä tavalla olla vaikeampaa, mutta jos tuon viestin haluaa ottaa noin kirjaimellisesti niin voi sitäkin ajatusleikkiä jatkaa. Mun mielestä realistisesti asian voi nähdä niinkin että futis ja seurakulttuuri ovat globaaliin kokoluokaansa nähden pahimmassa kuopassa Suomessa ja se tekee futiksen markkinoinnista vaikeampaa kuin isolla osalla pienemmistä lajeista.

Syykin on selvä. Lajilla - etenkin sen huipputoiminnalla - on niin voimakas negatiivinen stigma (vuosikymmenten surkealla työllä täysin itseaiheutettu ylhäältä alas koko lajipiirin toimesta, ei pelkästään HJK:n osalta), että voi hyvin ajatella HJK:n olevan korkeintaan nollapisteessä asiassa, siinäkin tapauksessa melkein kaikki muut seurat eivät edes ole nollapisteessä vaan pakkasen puolella. Kovin monella muulla lajilla ei ole samanlaista riippakiveä kannettavana. Ehkä niistä ei ole alun alkaenkaan välittty sen vertaa, mutta harva kantaa sellaista lastia harteillaan kuin futis. Sen huomaa ihan ihmisten arkisuhtautumisessa lajiin. Eikä se ole niiden ihmisten, vaan lajin toimijoiden vika.

Silloin mielestäni on virkistävää realismia puhua sen haasteen kokoluokasta naminami-höpöilyn sijaan. Kotifutiksessa on kuultu ihan riittävästi tyhjää puhetta valtavasta potentiaalista, hyvistä brändeistä ja elinvoimaisista yhteisöistä. Se on kaikki osoittautunut täydeksi fuulaksi ja se johtuu siitä, ettei Suomessa ole futiksessa oikein yhtään uskottavaa seurayhteisöä tai brändiä. Ja sen saa sanoa ääneen - markkinamieskin. Jan Waldenilla nämä kukkaketofantasiat. Futiksessa hommat on hoidettu niin pitkään niin päin persettä, että eihän kukaan ottaisi tosissaan mitään muuta kuin asian kylmän realismin. Ei se tarkoita sitä, etteikö asioita voisi parantaa - siihenhän tuossa pyritään. Usko tai älä, asiakkaat (tässä vaiheessa voi ihan hyvin puhua asiakkaista) osaavat arvostaa rehellistä puhetta.

Päivänselväähän on se, ettei kukaan ikinä missään tai koskaan Suomessa ole onnistunut markkinoimaan suomalaista jalkapalloseuraa onnistuneesti ja pitkäjänteisesti. Siis sellaisella tavalla, että yksittäisten tempausten sijaan pala palalta houkutellaan ihmisiä seuran ympärille ja autetaan omilta osin luomaan seurayhteisö, joka elää voimakkaana joukkueen ympärillä. Markkinointihan on luonnollisesti vain siitä osa.

[Nice10]

Itse en varsinaisesti puhunut mistään jepujee-meiningistä tai siitä, että realismi pitäisi unohtaa. Myyjän tehtävä on myydä ja maailmassa myydään joka puolella suoranaista paskaakin erinomaisella menestyksellä. Siitäkin huolimatta, että kilpailijoilla on paremmat tuotteet, halvemmat hinnat, hienompi historia ja vaikka mitä. Jos tuote ei tee kauppaansa, niin hyvin paljon useammin vika on myyjässä kuin itse tuotteessa.

Yleisvaikutelma seurojen ja vaikkapa Palloliiton osalta on se, että kauheasti haluttaisiin pikkutakit päällä markkinoida, koordinoida ja tehdä kaikkia mainoksia ja tempauksia. Raakaan myyntityöhön ja myyntiprosessien kuntoonlaittamiseen ei haluta kääriä hihoja. Tietysti perusongelma on kansainvälisesti verraten resurssipula, joka ruokkii itse itseään kun osaavia ja laajan verkoston mukanaan tuovia myyjiäkään ei saa pikkurahalla. HJK on seurana kuitenkin piristynyt kovasti viime vuosina, mutta toisaalta Klubilta pitääkin odottaa hieman muita enemmän.

Onneksi kuitenkin Leedsillä on asiat paremmin ...

e:

Päivänselväähän on se, ettei kukaan ikinä missään tai koskaan Suomessa ole onnistunut markkinoimaan suomalaista jalkapalloseuraa onnistuneesti ja pitkäjänteisesti.

Tämäkin on suhteellista. Eipä tuo nyt hääviä ole Suomessa juuri muissakaan lajeissa. Kiekossakin muutama seura vetää muita vanavedessään ja isoimmillakin seuroilla on jopa vuosikymmenien huonoja jaksoja lähes kaikessa tekemisessä.

Peruspointti voisi kuitenkin olla se, että myyjällä on vain positiivisia haasteita, mieletön määrä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea mahdollisuus saavuttaa jotain mihin muut eivät koskaan pystyneet. Ammattimies kokee olevansa tuollaisessa tilanteessa etuoikeutettu eikä liian suuren seinän edessä.

[JJO]

Mainittakoon että HJK - tai ainakaan Mannilan klaani - ei koskaan puhu työstään HJK:n kanssa myyntinä. Se on väärä lähtökohta, ja futiksen kohdalla ovat itse asiassa ihan oikeassa. HJK:ta, tai mitään futisseuraa, ei voi myydä kuin saippuaa. Luulen että osin sen vuoksi useampi myyntialan erikoistyyppi joka on tullut ja mennyt eri futisseuroista on epäonnistunut.

Tuohon yksittäiseen lauseeseen tarttuminen on mun mielestä saivartelua mutta päätetään osaltani siihen, että mun mielestä virkistävä realismi ainakin nosti osakkeita, ei laskenut niitä.

Peruspointti voisi kuitenkin olla se, että myyjällä on vain positiivisia haasteita, mieletön määrä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea mahdollisuus saavuttaa jotain mihin muut eivät koskaan pystyneet. Ammattimies kokee olevansa tuollaisessa tilanteessa etuoikeutettu eikä liian suuren seinän edessä.

Eihän missään kohtaa juttua lue, että Mannila olisi mielestään liian suuren seinän edessä. Hänhän vain sanoo, että se on vaikein tehtävä tähän saakka. Edelleen takerrut liian kovaa muutamaan sanaan.

[Nice10]

Mainittakoon että HJK - tai ainakaan Mannilan klaani - ei koskaan puhu työstään HJK:n kanssa myyntinä. Se on väärä lähtökohta, ja futiksen kohdalla ovat itse asiassa ihan oikeassa. HJK:ta, tai mitään futisseuraa, ei voi myydä kuin saippuaa. Luulen että osin sen vuoksi useampi myyntialan erikoistyyppi joka on tullut ja mennyt eri futisseuroista on epäonnistunut.

Mannilan klaani on hoitanut leiviskäänsä kyllä hyvin, siitä olen edelleen samaa mieltä. Myynnin ja markkinoinnin painotuksesta olen kuitenkin vahvasti eri mieltä. Ulospäin voi antaa kuvaa mielummin ihan jostain muusta kuin markkinoinnista ylipäätään, mutta kyllä organisaation pitää sisältä ymmärtää se, että asiakkaalta pitää saada nimi paperiin tai eurot kassakoneeseen ja se tapahtuu viime kädessä myymällä. Markkinointi, peliesitykset, olosuhteet, somet ja kaikki muu vain tukee myyntiä. Ja totta helvetissä lajin erityispiirteet tulee hallita myös. Entisten autokauppiaiden, kiinteistövälittäjien ja rautakauppayrittäjien touhut futiksen parissa ovatkin monasti täysiä katastrofeja.

"Your name is "you're wanting", and you can't play the man's game, you can't close them, and then tell your wife your troubles. 'Cause only one thing counts in this world: get them to sign on the line which is dotted. You hear me you fuckin' faggots?"

Tuohon yksittäiseen lauseeseen tarttuminen on mun mielestä saivartelua mutta päätetään osaltani siihen, että mun mielestä virkistävä realismi ainakin nosti osakkeita, ei laskenut niitä.

Tuo yksittäinen lause pistää aika nopeasti tuosta jutusta silmään, jos satunnaisesti lehteä selaa. Tarkemmin juttua kun lukee eteenpäin, niin tällainen paikanpäältä futista suurkuluttava ihminen alkaakin jo tuntea itsensä suomalaisittain outolinnuksi. Ilmeisesti jotain on mennyt kasvatuksessa väärin kun diggaankin mennä mielummin stadionille kun jäisin katsomaan telkusta Liverpoolin tai Leedsin peliä.

Eihän missään kohtaa juttua lue, että Mannila olisi mielestään liian suuren seinän edessä. Hänhän vain sanoo, että se on vaikein tehtävä tähän saakka. Edelleen takerrut liian kovaa muutamaan sanaan.

Niistä muutamista sanoista juuri sitä palkkaakin osin maksetaan. Onhan siinä hirveästi eroa, että lukeeko ingressissä, että "Mikään ei ole vaikeampaa kuin mainostaa suomalaista jalkapalloa" vai esimerkiksi, että "Mikään ei ole sen kiinnostavampaa ja palkitsevampaa kuin olla mukana HJK-perheessä". Siis siitäkin huolimatta, että ei olisi tippaakaan tuota mieltä. Joku ihan muu taho voi sitten jossain erilaisessa yhteydessä, eri aikaan ja eri näkökulmasta purkaa taloushaasteita jne.

[Cretinhop]

Niistä muutamista sanoista juuri sitä palkkaakin osin maksetaan. Onhan siinä hirveästi eroa, että lukeeko ingressissä, että "Mikään ei ole vaikeampaa kuin mainostaa suomalaista jalkapalloa" vai esimerkiksi, että "Mikään ei ole sen kiinnostavampaa ja palkitsevampaa kuin olla mukana HJK-perheessä". Siis siitäkin huolimatta, että ei olisi tippaakaan tuota mieltä. Joku ihan muu taho voi sitten jossain erilaisessa yhteydessä, eri aikaan ja eri näkökulmasta purkaa taloushaasteita jne.

Onhan siinä ero. Ensimmäinen saa ainakin mut seraamaan mieleenkiinnolla miten siinä siitä huilomatta onnnistutaan.

Jälkimmäinen taas on sitä samaa ärsyttävää mitäänsanomatonta positiivisuuspaskaa joka ei tarkoita yhtään mitään. Eikä kiinnosta yhtään ketään.

[Nice10]

Onhan siinä ero. Ensimmäinen saa ainakin mut seraamaan mieleenkiinnolla miten siinä siitä huilomatta onnnistutaan.

Jälkimmäinen taas on sitä samaa ärsyttävää mitäänsanomatonta positiivisuuspaskaa joka ei tarkoita yhtään mitään. Eikä kiinnosta yhtään ketään.

Väärin. Suomifutiksen (vihaan tätä sanaa) ympärillä ei ole koskaan ollut mitään todellista positiivisuuspaskaa, vaan jatkuvaa vähättelyä ja sitä samaa epävarmuutta omasta tuotteesta kuin tuokin juttu pitää sisällään. Nuo faktat ovat ihan yleisessä tiedossa ja niistä on jauhettu niin ainakin niin kauan kun me olemme eläneet.

Tiettyjen toimijoiden, kuten myyjien tai sanotaan nyt sitten yleisön mieliksi markkinoijien pitää jokaisessa bisnesorganisaatiossa esiintyä ulospäin vain äärimmäisen sitoutuneina, olla ylpeä edustamastaan tuotteesta ja olla vaivaannuttavuuteen asti nimen omaan positiivisia. Vai löytyykö esimerkkejä menestyvistä yrityskulttuureista, joissa ei käytetä tuollaista lähestymiskulmaa? Jossain toisessa kanavassa, toiseen aikaan ja toisten toimijoiden taholta voi sitten asioita avata eri tavalla. Jossain Optiossa voi Lyytikäinen tai joku Ägä kertoa enemmän siitä haastepuolesta joskus kauden jälkeen.

Tuo juttu muutenkin kokoaa hyvin yhteen asioita, joista on jauhettu niin pitkään kuin muistan, mutta en ymmärrä miksi. Suomessa futis ei ole niin iso juttu kuin se on vaikkapa länsinaapurissa, mutta on se nyt sentäs kiekon jälkeen selkeästi seuratuin urheilulaji ja suomalaisilla on paljon enemmän perinteitä mennä futisstadionille kuin koripallokatsomoon, teatteriin, oopperaan, taidenäyttelyyn tai vaikkapa arkisin ravintolaan. Liverpoolit ja Leedsit voivat olla vieläkin isompi juttu, mutta se on jokaisen oma häpeä eikä senkään esilletuominen ole mitään uutta.

Joku HJK on ihan johtavia suomalaisia urheilubrändejä (suomalaisiin vastineisiinhan sitä pitääkin verrata!) sekä taloudellisesti ja olosuhteiden osalta todella vakaalla pohjalla. Viime vuonna kotona Euro-lohkossa jäi urheilullisesti taakse Pohjois-Euroopan suurin futisseura jne. Vähän eri lähtökohdat myyntimiehelle kuin kaupata lippuja johonkin KOM-teatterin Sattumia-näytökseen tai myydä puhelimessa Alibia. Jos haluaa kieriskellä itsesäälissä ja luoda kuvaa, että esimerkiksi Veikkausliiga ei valheellisesti olisi Suomen suosituin kesäurheilusarja, niin siitä vaan.

[kustaa vaasa]

Niin, siellähän kaveri puhuu "suomalaisesta jalkapallokulttuurista" elämänsä vaikeimpana tehtävänä, ei suoraan Klubin brändin markkinoinnista. Eli ongelmat ovat syvemmällä kuin Klubissa joka on tätä nykyä erinomaisen tunnettu "brändi", johon liittyy paljon positiivisia viboja. Silti homma kusee, koska Suomi ei ole jalkapalloyhteiskunta. Klubin markinointiosasto on huomannut ja tunnustanut tehtävänsä haasteellisuuden: pelkkä brändin vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ei ole riittänyt täyttämään Sonera Stadionia Veikkausliiga-otteluissa  derbyä lukuunottamatta; katsojaluvut eivät ole juuri kasvaneet parin vikan vuoden aikana. --Ongelma on suomalaisessa asenneilmastossa ja kulttuurissa, joten tehtävä on oikeasti "mahdoton". Siksi #jalkapallokulttuuripäivä ja muut Klubin markkinoinnilliset "kulttuuriteot" --- nehän ovat vain naamioituja epätoivon ja turhautumisen ilmauksia: "Ettekö te urpot nyt tajua!? Mikä vittu teitä vaivaa! On hieno seura. Upea stadion keskellä Töölöä. Menestyvä joukkue. Mielenkiintoisia pelaajia. Ja Klubin tahraton brändi ja palkitut markkinointiteot..." ---Klubi tavoittelee merkittävää yleisömäärien kasvua: "potentiaalia on".  Mutta kun jalkapallo ei kuulu suomalaiseen elämänmenoon itsestäänselvyytenä kuten sauna ja viina, kirves ja perhe.--Siis Klubi käy donquijotemaista taistelua tuulimyllyjä vastaan hyökätessään suomalaisen antijalkapallokulttuurin kimppuunja myydessään suomalaista jalkapalloa Klubin brändin ohella.  Yritys hyvä kymmenen, tulos huono nolla.

Toisaalta, Helsingissä on melkein 600 000 asukasta ja pääkaupunkiseudullakin yli miljoona. Kyllähän tuollaisesta ihmismäärästä pitäisi saada joka matsi täyteen tai edes puolilleen. Vaikka jalkapallo ei merkittävästi kuulukaan suomalaiseen kulttuuriin, eikä juurikaan hetkauta perus-Erkin elämää, niin luulisi kuitenkin edes 1% pääkaupunkiseutulaisista olevan kiinnostunut kotimaisesta jalkapallosta ja HJK:sta, mutta silti edes promillea helsinkiläisistä ei saada matseihin. Syitä voi vaan pohtia.

[JJO]

Väärin. Suomifutiksen (vihaan tätä sanaa) ympärillä ei ole koskaan ollut mitään todellista positiivisuuspaskaa, vaan jatkuvaa vähättelyä ja sitä samaa epävarmuutta omasta tuotteesta kuin tuokin juttu pitää sisällään. Nuo faktat ovat ihan yleisessä tiedossa ja niistä on jauhettu niin ainakin niin kauan kun me olemme eläneet.

Nimenomaan positiivisuuspaskaa on ollut, et vain muista. Koko Jan Waldenin aikakausi oli harhaista positiivisuuspaskaa, jossa myytiin (huom myytiin) illuusio kasvavista yleisömääristä, mahdollisesta buumista ja pumpattiin renkaita kaiken maailman fantasiahöperyydellä. Ja tietysti siihen päälle hukattiin ainutkertainen Veikkauksen rahoilla tarjottu mahdollisuus markkinoida seuroja siihen, että markkinoitiin Veikkausliigaa (muistatko vielä Pelimies #69 t-paidat?) mikä ei tietenkään kiinnostanut ketään koska kukaan ei katso Veikkausliigaa (tai mitään muutakaan liigaa) koska se on joku liiga vaan ne katsoo seuroja tai pelaajia.

Ongelma siinä kun Myydään positiivisuusharhalla ja se tuote pinnan alla kostautuu paskaksi on siinä että kerran-pari petetty asiakas ei enää palaa saman naminamin perässä. Ja paskalla tarkoitan näitä loputtomia konkursseja, sarjasta putoamisia kun rahat loppuu, vedonlyöntimanipulaatiota, heikkoja olosuhteita ja kaikkea sitä muuta mitä on juuri tällä Waldenin ajan positiivisuusroskalla yritetty peitellä. Kun tahna lävähti lasti kerrallaan tuulettimeen, uskottavuus katosi touhun ympäriltä täydellisesti. Siksi (no, osin siksi) sitä vähättelyä saakin koko ajan kuulla.

Muistan vielä kun liiga palkkasi ne myyntimiehet kiertämään eri paikkakunnilla ja lopputulos oli tärvätty kasa rahaa minkä jälkeen Veikkis löi rahahanat kiinni. Sen porukan ainoa siedettävä saavutus taisi olla ne hyvät tv-mainokset (niidenkin tavoittavuudesta voi olla montaa mieltä) ja ilmoitustaulut (Stadin spårakuskit, Kotkan ahtaajat jne). Jos en ole väärässä, niiden takana oli juuri Mannolan porukka.

Nekin rahat olisi voitu ohjata esimerkiksi paikallisesti eri seuroille. Sen sijaan markkinoitiin Veikkausliigaa - valheilla vieläpä. Ne sen ajan yleisömääräkusetukset olivat ihan legendaarisia, ja liiga maksaa siitä vieläkin kalliisti, kun nykynumerot näyttävät surkeiltä noin 10 vuoden takaisiin verrattuna.

Ei siinä ole mitään vikaa myydä positiivisuudella, mutta kannattaa olla varma, ettei pinnan alla kyde sellaista sontapommia, joka vieraannuttaa tavoiteltua yleisöä oikein toden teolla (eli siis ei pidä valehdella, siitä juuri täällä on pitkä pitkä historia). Ja niistä ongelmistahan mistä sitä vähättelyä saa kuulla eivät ne vähättelijät ole vastuussa.

[Perusveijo]

silti edes promillea helsinkiläisistä ei saada matseihin.

No kyllä siellä nyt yli 600 katsojaa on aina.
T: matikanope