Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #114 : 09.04.2015 klo 12:36:27 |
|
Vitonen lohko 2
—————————
1. Mynämäen Pallo (MynPa)
Joukkueen runko muuttunut melkoisesti viime kaudesta. Onko varusmiespalvelus vai jokin muu nakertanut nuorta perusrunkoa talven aikana? Varma vastaus löytynee vain Mynämäeltä, mutta jotain yksi nähty pelikin tältä keväältä onneksi kertoo. Ja se kertoo hyviä asioita mynämäkeläisnäkökulmasta. Muutaman menetetyn nuoren tilalle on saatu aimo annos kokemusta. Eikä mitä tahansa kokemusta. Veikkausliigassa 2000-luvun alkuvuosina meritoituneet Markus Paija ja Jani Meriläinen ovat talven aikana mystisesti ilmestyneet valkopaitojen rinkiin. Toki Meriläisen MynPa-kontaktit ovat olleet jo vuosia tiedossa, joten minään yllätyksenä ”konkarin paluuta” ei voida pitää. Jännä nähdä, millä pelipaikoilla ja missä rooleissa entiset huippupelurit lopulta mynämäkeläisryhmityksessä esiintyvät.
Vanhojen jermujen lisäksi joukkueeseen on löytynyt uutta voimaa myös muille pelipaikoille. Toppari Tom Termaat ja vasen laitapakki David Sorin ovat minulle ainakin uusia tuttavuuksia, ja vaikuttivat kumpikin kelpo vahvistuksilta Vitoseen. Erityisesti pienikokoisen ja melko kepeäjalkaisen Sorinin kerta toisensa jälkeen tekemät hyvät ja rauhalliset ratkaisut pallollisena tekivät suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen.
Joka tapauksessa viime kaudella Kolmosessa heikosti esiintyneen ja täksi kaudeksi Neloseen pudonneen Liedon Pallon kylvettäminen Region’s Cupissa riittää nostamaan MynPan kakkoslohkon ennakkosuosikiksi. Joukkue pelasi hyvää jalkapalloa jo viime kaudella, mutta tällä kaudella joukkue tuntuisi olevan vielä paremmin balanssissa. Nuoruuden innon rinnalle on saatu tuhti annos kokemuksen tuomaa rauhallisuutta. Se kokemus tulee satamaan Mynämäkeläiseen laariin rajusti, kun syksyn kierroksilla pelataan noususta.
Hyvä valmennus, hyvät taustat, hyvät olosuhteet. MynPa on valmiina palaamaan Neloseen.
————
2. Raisio Futis (RaiFu)
Jaksoin viime kaudella odottaa RaiFun piristymistä syyskuuhun asti, ja sitten luovutin. Joukkueen tasoero koti- ja vieraspelien välillä säilyi käsittämättömän suurena aina päätöskierrokselle asti. Kotona pystyi kaatamaan kenet tahansa, mutta vieraissa pistekin oli jo voitto. Käsittämättömästä epätasapainosta huolimatta varmisti sarjapaikkansa täksi kaudeksi ilman suurempia ongelmia. Ja nyt on raisiolaisten vuoro näyttää, mihin tällä joukkueella oikeasti pääsee.
Hakan kevätturnaus antoi jo hyvää osviittaa siitä, että RaiFu osaa pelata myös muualla kuin Kerttulassa. Nuori joukkue haastoi hyvin niin Nelosen FC Inter 2:n kuin Kolmosen Hakan. Lisäksi tasasi pisteet sekamiehityksellä esiintyneen Bodan kanssa. Juoksuvoimainen ja vaikea vastus kaikille Vitosen joukkueille, mutta juoksuvoiman lisäksi joukkueessa on myös taitoa. Vuoden kokeneempi RaiFu on valmis tarraamaan kiinni kolmanteen nousijan paikkaan, josta on näillä näkymin muodostumassa raisiolaisten välinen kamppailu.
————
3. Piikkiön Palloseura (PiPS)
Kaatoi harjoituspelissä ÅCF:n ja laittoi sopivasti Errea Cupissa kapuloita SaTon rattaisiin. Nyt näyttää siltä, että perinteikäs Palloseura on heräämässä talviuniltaan. Piikkiössä on aina osattu tehdä hyvää juniorityötä, ja kunnasta onkin saatu Veikkausliigakentille viime vuosikymmeninä useita pelimiehiä. Osa pelimiehistä on uransa ehtoopuolella palannut Palloseuran väreihin, mutta viime vuosina näitä paluumuuttajia ei ole enää näkynyt. Ehkä se on ollut toisaalta ihan hyvä, ja PiPSissä on saatu rauhassa hioa uutta omaa sukupolvea, joka vääjäämättä nostaa seuran lähivuosina takaisin Neloseen. Vielä sen aika ei kuitenkaan ole, mutta lähellä ollaan jo.
Joukkueen valmentajana jatkaa viime kauden tapaan Jussi Lehtonen. Lehtonen on uskaltanut katsoa metodeissaan hieman Piikkiön keskuskenttää kauemmas. Harjoitteluun on otettu osaksi mukaan myös kehonhallintaa ja lihaskuntoa – tavoilla, jotka esimerkiksi Veikkausliigan FC Inter löysi vasta täksi talveksi. Hieraisin silmiäni, kun piipahdin Piikkiön liikuntahallilla runsas vuosi sitten katselemassa salibandynaisten treenejä. Siellä, liikuntahallin aulassa synkkänä arki-iltana runsas kymmenpäinen Palloseuran edustusjoukkue joogasi Lehtosen johdolla. Joogassa itsessään ei ole mitään erikoista, vaikka lihaskuntoharjoitteena se onkin vertaansa vailla. Erikoinen kokeilu kertoo pikemminkin siitä, että joukkueessa ollaan tosissaan ja Palloseuran värit halutaan hilata takaisin porrasta ylemmäs. Silloin on luontevaa kääntää myös neliskanttisia kiviä ja kokeilla valtavirrasta poikkeavaa.
Se erilaisuus nostaa Palloseuran tällä kaudella taas Vitosen eliittiin, ja ensi vuonna kenties vielä korkeammalle.
4. AC Sauvo
Sauvossa ei ole koskaan ollut ylitarjontaa pelaajista. Siitä huolimatta pieni, noin 3000 asukkaan kylä on onnistunut vuosi toisensa jälkeen luomaan hyvän ja tehokkaan joukkueen Vitoseen. Viime kaudella pelaajakato alkoi kuitenkin käydä niin suureksi, ettei edes Hakkispaanan kotitaika tahtonut enää kestää.
Tällä kaudella valkopaidat palaavat kuitenkin takaisin tasolleen. Harjoituksissa pelaajia on vilissyt parhaimmillaan parikymmentä, eivätkä treenipelitkään ole toistaiseksi tarjonneet aivan lohduttomia lukemia, sillä muun muassa Nelosen UPK kaatui tiiviin puolustuspelaamisen ansiosta 1–0.
Vaikka joukkueessa on muutama uusi pelaaja, nojaavat menestyshaaveet edelleen tuttujen luottoratsujen varassa. Samuli Lempiäinen ja Kalle Himberg ovat takuuvarmoja yli kymmenen maalin miehiä Vitoseen. Puolustuksessa taas Hakkispaanan Hannu ”Jaap Stam” Hautala pitää huolen, että ilman mustelmia maaleja ei kotijoukkueen verkkoon tehdä. Loukkaantumisestaan pikkuhiljaa kuntoon päässyt keskikentän moottori Tuukka Kankaanranta taas ravaa molempiin suuntiin siihen tahtiin, että katsomossa on niskat kipeänä 90 minuutin jälkeen.
Miksi Sauvo sitten on parempi kuin viime kaudella?
1. Joukkue on harjoitellut hyvin tammikuun alusta alkaen
2. Rinki on leveämpi kuin viime kaudella
3. Hakkispaanan kotitaika pitää jälleen
Vielä jää nähtäväksi, paljonko Sauvo hyötyy talvella Paimion Hakan edustuksen kanssa tehdystä farmisopimuksesta. Toistaiseksi pelaajaliikenne on kulkenut vain farmiseurasta ylöspäin. Jos portti Hakasta myös Sauvoon päin aukeaa, voi joukkue haastaa toden teolla myös kärkikolmikon.
5. KY-Sport
Opiskelijaporukan kevät on ollut tuloksia lukiessa rohkaiseva. Näin joukkueelta viime kaudella yhden pelin, ja siinä pelaava joukkue teki minuun positiivisen vaikutuksen. Vitosen tavaramerkit, tuomarille huutelu, myöhäiset rappaukset ja shefkikuqimaiset haltuunotot olivat lähes tipotiessään. KY-Sport halusi nauttia kentällä jalkapallosta, ja se näkyi usein onneksi myös tulostaulussa.
Peliäkään en ole joukkueelta tänä vuonna nähnyt, mutta uskon, että ryhmä hilaa itsensä kevätkaudella yllättävän korkealle. Syksy, ja varsinkin sen aloitus voi olla opiskelijaryhmälle nihkeä, mutta keväällä hankittu mukava pistepotti turvaa joukkueen sijoituksen ylemmässä keskikastissa. Se kertoo osittain myös lohko 2:n hieman heikommasta tasosta 1:een verrattuna, mutta myös sarjan tasaisuudesta. Ristiinpelaamisia tulee paljon. Ja silloin jo runsas 35 pisteen potti voi hyvin riittää sijoille 4–5.
6. AFC Campus
Vitosen tunnollisin puolustus ja samalla yksi heikoimmista hyökkäyksistä. Kun nämä faktat yhdistää, päästään sarjan keskikastiin, tällä kaudella sijalle kuusi. Campus on tuttu joukkue monen vuoden ajalta, ja vaikka joukkueen pelaajisto uusiutuu tasaisesti kuten muillakin Vitosen ryhmillä, tuntuvat Campuksen maalinteko-ongelmat riivaavan ryhmää vuodesta toiseen. Mutta se ei ole ongelma, jos alhaalla linjaa roikottavan joukkueen maaliin ei käytännössä pysty tekemään kahta maalia enempää. Silloin voittojakin tulee mukavasti.
Toisaalta joukkueessa ollaan varmasti ihan tyytyväisiä siihen, että sarjapaikka uusiutuu varmasti vuodesta toiseen, eikä ”pelkoa” nousutaistelusta ole. Vitosen näköinen ryhmä, ja siellä Campus tulee pysymään vielä vuosia eteenpäin.
7. VG-62 2
En nähnyt joukkueelta viime kaudella peliäkään, mutta jotain hajanaisia arvioita sain silti kasaan enemmän Kutosta kiertäneiltä tuttaviltani. Pelaajakierrätys ykkösjoukkueen kanssa ainakin toimi mukavasti jo kaudella 2013, enkä näe, että tuo tilanne ainakaan muuttuisi heikompaan suuntaan sarjaporrasta ylempänä. On Kolmosen VG:lle iso etu, että oma kakkosjoukkue pelaa vain kahta sarjaporrasta alempana.
Uskon, että Kolmosesta tuttuja pelimiehiä tullaan näkemään keltamustissa ensi kaudella aiempaa enemmän. Jo pelkästään se tieto tekee joukkueesta varteenotettavan nipun Vitoseen, vaikka ilmeisesti pohjat ovat olleet kunnossa jo omasta takaa. Siitä kielii muun muassa yhdessä Magenin kanssa suoritettu ”Kutosen teurastus”.
Nuori joukkue tulee pelaamaan paremman kevään kuin syksyn. Älkää yllättykö, jos keltamustat olisivat kesätauolle mentäessä jopa kärkinelikossa.
8. Kaarinan Palloseura (KaaPS)
Nyt täytyy rehellisesti sanoa, etten oikein edes tiedä mitä odottaa. Viime kaudella odotin, odotin, ja odotin aina lokakuulle saakka. Pidin Palloseuraa parempana joukkueena, kuin mitä sarjasijoitus ja putoaminen Kutoseen lopulta antoi ymmärtää.
Nyt Fasaanilaumalla on näytön paikka. Kabinettisuhmuroinneilla lunastettu paikka Vitoseen pitää hyödyntää viime vuotta paremmin. Joukkueessa on hyviä yksilöitä, mutta he tarvitsevat nyt tuekseen uusia kavereita. Toivon, että Kaarinassa riittää laatua vielä kaupungin viidenneksi parhaaseen joukkueeseen, ja KaaPon juniorimyllyn rippeet olisivat löytäneet punamustien luo. Jos näin ei ole käynyt, pelkään pahoin, että kapea rinki koituu jälleen Fasaanien kohtaloksi.
Toivo kuolee viimeisenä.
9. Raision Ryhti
Vitosessa pelaa tulevalla kaudella kolme raisiolaisporukkaa. Sekä RaiFulla että SCR:llä on kaiken mennessä nappiin molemmilla sauma taistella noususta sarjaporrasta ylemmäs. Nousijajoukkue Ryhdille puolestaan hyvä tavoite on uusia paikka sarjassa myös ensi kaudeksi. Luotan, että Kutosessa vakuuttavia otteita esittänyt joukkue sen myös tekee. Jos ja toivottavasti kun Tomi Sykkö jatkaa joukkueen kärjessä myös tulevalla kaudella, ei maalinteko tuota Ryhdille ongelmaa.
————
10. Kuuvuoren Laaki (KuuLa)
Täysin vieras tuttavuus minulle toistaiseksi. Kevään treenipelit ovat kuitenkin olleet tuloksellisesti rohkaisevia, joten mistään turhasta porukasta tuskin lienee kyse. Taistelee sarjapaikkansa puolesta siinä missä esimerkiksi Ryhti ja KaaPS edellä. Näillä mutuiluilla sijaluku kymmenen.
11. FC Halikko
Ei periaatteessa mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Kotikenttä Hippo-areena oli ainakin viime vuonna jo niin heikossa hapessa, että se voidaan laskea jonkinmoiseksi kotieduksi. Harva joukkue haluaa Halikkoon pelaamaan, sillä pahimmillaan kulunut alusta on laittanut sairaslistalle 90 minuutissa useamman avauskokoonpanon pelaajan.
No, olosuhdevinkumiset sikseen. Halikon perusrunko on säilynyt käsittääkseni melko samanlaisena jo useamman vuoden. Kunnassa (vai Salon kaupunginosassa?) on tehty hyvää juniorityötä jo vuosia. Näitä hedelmiä toivottavasti Halikossa päästään poimimaan lähivuosina, mutta vielä nuorisokaartista ei ole pelastajaksi. Oma veikkaukseni on, että jo viime syksyllä lähellä ollut putoaminen sarjaporrasta alemmas konkretisoituu tällä kaudella.
Syy ei ole pelkästään FC Halikossa, vaan myös tasaisessa sarjassa. Viime kaudella joukkue jätti taakseen heittopussi-RaiTeePeen, jonka tehtävää tällä kaudella sijaistaa pahimmassa tapauksessa TuTo. Myös Nagu ja Boda 2 olivat liikkeellä niin ohuella ja heikolla porukalla, että halikkolaisten oli melko helppoa siirtää putoamispeikkoa vuodella eteenpäin. Tänä vuonna tässä sarjassa ei yksinkertaisesti ole enää kolmea Halikkoa huonompaa joukkuetta.
12. Turun Toverit (TuTo)
Viime vuosien surullisin tarina turkulaispalloilussa. Rakettina Kakkosesta Vitoseen. Kahden viime kauden aikana yhteensä neljä pistettä. Näistä lähtökohdista on vaikea lähteä povaamaan menestystä, vaikka sarjataso onkin Tovereilla jokakeväiseen tapaan yhtä alempana. Lähdetään liikkeelle siitä, että Toverit tulevat voittamaan jalkapallo-ottelun tulevalla kaudella. Jollain perverssillä tavalla haluaisin uskoa, että niitä voittoja kertyy muutama, ja joukkueen kurssi lähtee pikkuhiljaa kääntymään.
Heikkomaineeseen joukkueeseen on kuitenkin vaikea houkutella edes tälle tasolle hyviä pelimiehiä, joten syksyllä edessä on vääjäämätön surkeuden multihuipentuma – putoaminen alimmalle mahdolliselle sarjatasolle Turun piirissä. Yllätyn, jos Toverit saa kasaan miesten edustusjoukkueen myös kaudeksi 2016. Jos näin kuitenkin tekevät, toivon, että tällä kaudella nähty pieni piristyminen jatkuu, ja joukkue alkaa tasaisesti kipuamaan takaisin kohti sitä tasoa, jolle se historiansa perusteella kuuluu.
————
Näissä peleissä ratkotaan kakkoslohkon kärkisijat:
Pe 17.4. PiPS – MynPa Piikkiö OVEX-Areena KHT klo 18.30
”Kumpikaan on tuskin vielä parhaassa terässään, mutta Palloseuralla on alla hieman enemmän otteluja tälle vuodelle. Pelituntuma on Piikkiössä vuodenaikaan ja sarjatasoon nähden hyvä, ja kotikentällään PiPS voi parhaimmillaan ryöstää ennakkosuosikilta jopa täyden pistepotin. MynPalle todella tärkeä peli sarjanousun kannalta.”
Pe 15.5. AC Sauvo – RaiFu Sauvo Hakkispaana KHT klo 19.00
”Tässä pelissä punnitaan ensimmäistä kertaa toden teolla se, pystyykö RaiFu kairaamaan pisteitä tällä kaudella kärkijoukkueilta myös vieraskentällä. Sauvo on tunnetusti hankala paikka kelle tahansa Vitosen porukalle. Jos peli kääntyy Sauvolle, saa kausi väkevän startin. Jos taas pisteet matkaavat Raisioon, voi Kerttulassa pysyä flow päällä lokakuulle asti.”
Su 4.10. RaiFu – MynPa Raisio Kerttula KHT klo 15.00
”Eipä olisi rouva Fortuna Turun piiritoimiston saunaosastolla voinut paljon paremmin suunnitella loppuhuipennusta sarjalle. Hyvin todennäköisesti tässä ottelussa on paljon panosta. Unelmatapauksessa jopa koko lohkovoitto on vielä auki Kerttulan hyytävässä tihkusateessa. Ja vaikka MynPa olisi karannut RaiFulta tavoittamattomiin, on paremmalle lohkokakkoselle tarjolla mahdollisesti paikka ensi vuodeksi Neloseen. Motiivia riittää tässä pelissä satavarmasti.”
Bonuksena, Raision derby osa 2:
La 29.8. Ryhti – RaiFu Raisio Kerttula nurmi klo 16.00
”Kauden toinen Raision paikallispeli pelataan Kerttulan nurmella. Paikallispeli on aina paikallispeli, ja kun matsi pelataan vielä nurmella, en voi kuin suositella viettämään yhtä kesän ehtoopuolen lauantai-iltapäivää Kerttulassa. RaiFu on selkeä ennakkosuosikki, mutta Ryhti laittaa kapuloita rattaisiin läpi 90-minuuttisen. Futiksella ei ole tässä vaiheessa kautta varaa menettää enää pistettäkään, mikä saattaa näkyä nuoren joukkueen otteissa. Oletettavasti raisiolainen futisväki löytää myös kentän laidalle, sillä ennen tätä ottelua pelataan ykköslohkon kärkisijoista pelissä SCR – SC Wolves. Kaikki kolme raisiolaista Vitosen porukkaa neljän tunnin sisällä. Toivottavasti myyntikojusta löytyy makkaraa riittävästi.”
|
