Mitäköhän asia FIFAlle kuuluu?
Tietysti kuuluu. Kyse on koko lajin kehittämisestä ja huolesta lajin kehityssuuntaa kohden. Ulkomaalaiskiintiöiden lisäksi odottelen vielä omien kasvattien kiintiötä. Jalkapallon muuttuessa yhä enemmän puhtaaksi bisnekseksi, jossa itse laji häviää setelipinojen taakse, on löydettävä keinot, joilla nykyinen kurssi saadaan käännettyä terveempään suuntaan. Tarkoitan sitä, että jalkapalloseuroilta tulisi poistaa mahdollisuus toimia vain rahan pois kerääjänä ilman, että seura itse antaa lajille mitään. Ykkösen puolella tätä asiaa hieman sivuttiin aiemmin. Laitan tähän mietteitäni sieltä:
Seuraavat asiat joita esitän, ovat omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni, jotka tosin nojaavat riveillä oleviin faktoihin.
Öky-määritelmä on rajattava koskevaksi niitä seuroja, joilla on mahdollisuus itse juuri mitään tuottamatta ostaa muiden seurojen parhaat pelaajat. Tähän toivoisinkin sääntömuutoksia, mutta palaan niihin pian.
Roma eli ökyelämää hetken. Se tuotti scudetton, mutta ajoi talousvaikeuksiin. Se kertoo heikosta talouden hallinnasta, mutta omalla tavallaan myös terveestä seurasta. On niitä, jotka viljelevät maan, toiset taas korjaavat sadon, mutta ikävä kyllä on myös seuroja, joiden rooliksi on muodostunut tuotetuista hedelmistä nauttiminen. Tähän on tultu edelleen kasvavien talouserojen myötä. Taloudelliset resurssit näkyvät lähes suorasti kenttätapahtumissa. Erojen itsenäistä umpeutumista on turha odottaa. Sitä ei tule tapahtumaan. Ainoa tapa saada kuilut pienemmiksi on sääntömuutoksien tekeminen.
Roma on tunnustettu ja jo hiljalleen perinteikäskin pelaajien tuottaja. Taloudellisen pohjakosketuksen myötä visiot ja tavoitteet oli laitettava uuteen uskoon. Punakeltaisten leirissä katseet suunnattiin puoliväkisin tulevaisuuteen. Seurajohto oppi, ettei se pysty sinnittelemään vuodesta toiseen suurten rinnalla niiden keinoja käyttäen. Totti, De Rossi, Aquilani ja muut oman akatemian tuotokset viitoittivat suuntaa ja loivat uskoa parempaan huomiseen, jonka välttämättömyytenä nähtiin omat juniorit – tulevaisuus.
Unelmat Gilardinosta, Zlatanista, Iaquintasta ja monista tuntemattomammistakin suuruuksista haudattiin yksi toisensa jälkeen. Tilalle maalailtiin visiot Okaka Chukasta, Palermosta, Della Pennasta ja monista muista juniorisarjoissa punakeltaista paitaa kantavista lupauksista. Roman oli raivattava omat polkunsa pystyäkseen jatkossa tarjoamaan vastusta pohjoisen mahdille.
Del Nerin, Völlerin ja muiden valmentajapettymysten jälkeen seurajohto näki viimein toivon nuorehkossa, lupaavassa ja kiistämättä erittäin kyvykkäässä Luciano Spallettissa. Entinen Udinese-luotsi haluttiin kiinnittää seuraan osana koko tulevaisuuteen tähtäävää projektia. Spalletti allekirjoitti hiljattain uuden ja pitkän sopimuksen punakeltaisten kanssa. Tällä haluttiin varmistaa vakaus. Kaljupään dokumentti oli vain osa suurempaa kokonaisuutta. Samalla kun Spalletti allekirjoitti paperin, jonka euromäärä yllätti suuruudellaan monet, puhallettiin uusia tuulia kannattelemaan muuttuvaa seuratoimintaa. Uudet linjavedot vaativat lisää taloudellisia satsauksia, joiden kuitenkin odotetaan maksavan itsensä takaisin – tulevaisuudessa, ajallaan.
Roma lohkaisi suuren osan tulopuolelta oman junioritoiminnan kehittämiseen entisestään. Spallettin työtehtäviin lisättiin enenevä vastuu ja osallistuminen seuran nuorisojoukkueiden toiminnasta. Luotiin selkeitä putkia pikkunappulasta seuran edustusjoukkueeseen. Juniorijoukkueiden pelitavat muutettiin – ajaxmaisesti – palvelemaan siirtymistä joukkueportaikossa askelmalta seuraavalle. Vanhimmat juniorit pelaavat tänään Spallettin pelikirjan mukaan, isä De Rossin johdolla.
Koko junioriohjelmaa muutettiin ja Trigorian harjoitustiloihin on luvassa suuria muutoksia, joiden tarkoituksena on palvella nimenomaan junioreiden kehittämistä. Osana uusia linjavetoja hyväksyttiin Contin kasaaman lautakunnan idea ja ehdotus roomalaisen jalkapallon kehittämiseksi. AS Roma jakaa tuntuvan summan Rooman kaupunginosien jalkapalloseurojen valmennuksen kehittämiseen. Punakeltaiset siis tarjoavat muille seuroille rahaa ammattivalmentajien palkkaamiseen ja määriteltyihin juniorien kehittämisprojekteihin. Romassa osataan ja luotetaan omaan osaamiseen, mutta huoli koskee muiden seurojen valmennuksellista laatua – koko pääkaupungin junnutuotantoa. Veto on arvostettava, koska sillä ei haeta omaa etua suoranaisesti, kuten niin monet kapean näkökentän seurat tekevät. Roma ei vaadi avustusta saavilta seuroilta mitään. Punakeltaisissa kabineteissa hyöty nähdään alueellisena kehittymisenä, josta Roma voi hyötyä kylläkin myöhemmin, mutta konkreettisimman edun saavat juuri pikkuseurat. Koko kaupungin jalkapalloa pyritään näin viemään eteenpäin eikä sitä mietitä, meneekö osa rahoista kehitykseen, josta hyötyy myös Lazio, sillä onhan selvää, että osa kehittyneemmän valmennuksen tuottamista helmistä valitsee myöhemmin taivaansiniset.
Kaikilla seuroilla ei ole samaan mahdollisuutta, mutta niiden osalta, joilla on, tätä pitäisi nähdä enemmän. Vaikka vanhaa velkaa maksetaan edelleen ja tavoitteena on suurten vauhdissa pysyminen, maltetaan ajatella myös tulevaisuutta – ei vain seuran vaan koko jalkapallon. On pieniä seuroja, jotka pystyvät kehittämään pelaajia suurempien juniorijoukkueisiin, on seuroja, jotka pystyvät kehittämään pelaajia pääsarjajoukkueisiin. Romalla on kuitenkin mahdollisuus kylvää, korjata ja hyödyntää. Tämä on terveintä, mitä seura voi tarjota – kokonainen ura samoissa väreissä nappulasta Olimpicolle.
Kukaan ei voi pakottaa tai ohjata suoraan chelskimäistä rahan käyttöä kokonaisuutta paremmin tukevaksi, mutta sääntömuutoksilla, joista jo mainitsin, voitaisiin saada paljon aikaan. Muutokset tietysti ovat vaikeita toteuttaa ja ehkä jopa utopistisia. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että tällä hetkellä järjestelmä ei tue lajin kehitystä niin hyvin kuin se voisi tehdä.
Oma – hyvin nopeasti pähkäilty – ehdotukseni olisi, että tehtäisiin selkeät kiintiöt seurojen pelaajarinkeihin, joiden laajuus ja taso vaikuttaisivat nykyjalkapallossa olevan yhä merkittävämpiä seikkoja menestymisen kannalta. Rotaatiomahdollisuus on päivän sana. Alla on esimerkinomaiset sääntömuutokset, joiden kaltaisia peräänkuulutan:
- Edustusjoukkueiden ringit rajataan esimerkiksi kahdeksaantoista pelaajaan. Tätä rinkiä voitaisiin täydentää seuran omilla kasvateilla.
- Ottelukohtaisessa kokoonpanossa tulisi olla aina vähintään 5 oman maan kansalaista, joista aina kahden on oltava kentällä samanaikaisesti
- Ottelukohtaiseen kokoonpanoon tulisi aina nimetä mukaan vähintään 2 omaa kasvattia.
Oma kasvatti tulisi tietysti määrittää tarkasti, mutta itse näkisin, että se voisi olla esimerkiksi pelaaja, jolla on 18-vuotiaana kirjattu tililleen tietty määrä seuran juniorijoukkueiden otteluita. Tietysti kansalaisuusasiaa sekaannuttaisi kahden passin omaavat pelaajat, joten tähänkin tulisi keksiä ratkaisut. EU:kin tietysti työntäisi lusikkansa soppaan, kun sääntöjä aletaan viilailla. Joka tapauksessa nämä muutokset pakottaisivat seurat yhä enemmän panostamaan junioritoimintaan. Tämä myös aiheuttaisi sen, että esimerkiksi Walter Samuel, Alvaro Recoba, Arjen Robben ja moni muun huippupelaaja nähtäisiin useammin kentällä tai he mahdollisesti vapautuisivat muiden seurojen käyttöön, kun ökyjoukkueissa tilaa olisi raivattava omille junioreille ja oman maan pelaajille muutenkin.
Koska ringit supistuisivat, pelaajien ylikuormittaminen varmasti pahenisi ilman, että siihen puututtaisi omin säännöin. Aiemmin taisin täällä ehdotellakin, että sääntöjen tulisi määrittää, kuinka monta ottelua yksittäinen pelaaja kauden aikana saa pelata. Myös monet asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että monien huippujalkapalloilijoiden kuormitus on niin epäinhimillistä, että siihen tulisi ehdottomasti puuttua ulkopuoliselta taholta, koska menestyspaine seurojen sisällä estää kohtuudessa pysymisen.
Isot tavoittelevat vain ja ainoastaan kilpailullista ja taloudellista menestystä. Tärkeämpää on olla parempi senkin kustannuksella, että tässä kilpailussa lopulta kaikki kärsivät. Laji kärsii. Vielä tilanne ei ole katastrofaalinen, mutta ilman muuta äärimmäisen hälyttävä. Kellot soivat, mutta niiden hiljentämiseksi ei pystytä tai osata tehdä mitään. Tämän takia kovat keinot olisikin otettava sääntömuutosten muodossa käyttöön. Kuulostaa tylyltä, mutta suurseuroja olisi laajemman kilpailun säilyttämiseksi haavoitettava. Tylyä tai ei, hyväksyttävää se olisi jalkapallon ja yhteisen kehittymisen nimissä tehtynä.
