Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[Papin]

Jos Köpi lasketaan, niin kyllä pitää samaan tilastoon laskea myös häntä enemmän Valju- ja Serie A-pelejä pelanneet Forss (90-luku), Skrabb (90-luku), Sauli Väisänen (90-luku) ja Mäenpää (80-luku).

On totta, että Toni Kallio ei ole mikään paras esimerkki 1970-luvun pelaajiston erinomaisuudesta, mutta oletko sitä mieltä, että nämä mainitsemasi top4-seurassa käväisseet pelaajat falsifioivat koko huomion tai väitteen pelaajasukupolvien eroista? Tilastointi oli toki näiltä osin puutteellinen tai hieman epäjohdonmukainen.

Vuonna 1985 syntynyt Mäenpää tosiaan kuuluu tuohon kasarilistaukseen - hän on pelannut kuitenkin noin 1500 minuuttia Serie A:ta.

Mainitsemasi ysärikaverit ovat käyneet kentällä kymmenessä (Skrabb) tai vähemmän top4-ottelussa ja pelanneet kukin pari sataa minuuttia Serie A:ta tai Valioliigaa (Forss).

Yksi selkeä selitys maajoukkueen pelaajatilanteen heikkouteen on se, että 1990-luvun jälkipuoliskon suomalaisen pelaajakehityksen ”helmet” ovat ainoastaan Fredrik Jensen, Kaan Kairinen ja Marcus Forss. Heidän jälkeensä käytännössä pelkkiä keskinkertaisuuksia. Ja jokainen voi sitten itse arvioida, miten tämä kolmikko pärjää kansainvälisessä vertailussa. 1995-2000 syntyneet pelaajat ovat tällä hetkellä 25-30-vuotiaita, eli pelaajina parhaassa iässään.

[törömömmö]

Elo Rating -taulukko näyttää sen, minkä olemme oikeastaan tienneetkin: huippulukemissa käytiin 2000-luvun alun kultaisen sukupolven vuosina, sieltä lasketeltiin vähitellen 2010-luvun puoliväliin mennessä vastaaviin lukuihin kuin oltiin nähty viimeksi 1990-luvulla. Riveluution aikana hetkellinen terävä nousu ja sen jälkeen taas jyrkkää laskua 1990-lukua vastaaviin lukemiin.

Mun on tuosta vaikea saada irti muuta kuin että Suomen taso nousi sotien jälkeen 2000-luvulle asti, minkä jälkeen se on jäänyt heilumaan sinne missä se on nyt parikymmentä vuotta ollut. Jos viereen laittaa esim. Ruotsin ja Norjan tai vaikka  käyrät, niin aika samanlaista satunnaisvaihtelua siellä on. Etenkin Norjalla on ollut hurjaa heilahtelua.

[Papin]

Mun on tuosta vaikea saada irti muuta kuin että Suomen taso nousi sotien jälkeen 2000-luvulle asti, minkä jälkeen se on jäänyt heilumaan sinne missä se on nyt parikymmentä vuotta ollut. Jos viereen laittaa esim. Ruotsin ja Norjan tai vaikka  käyrät, niin aika samanlaista satunnaisvaihtelua siellä on. Etenkin Norjalla on ollut hurjaa heilahtelua.

Eli kaikki hyvin ja tämä otsikko voidaan sulkea.

[erno]

Se mikä tosta pitää ymmärtää on se että muualla mentiin eteenpäin ja Suomessa junnattiin paikallaan. Ja junnataan edelleen. Tohon ei tartte muuta taustalle ku kattoa parit hjk:n europelit ja ymmärtää se että meidän parhaan seuran pelaajat on fyysisesti lapsia bulgarioihin, kosovoihin ja unkareihin verrattuna.

2000-luvun alkupuolen poppoo vaikuttaa jollain tavalla pirteältä.

[Jinete]

Mun on tuosta vaikea saada irti muuta kuin että Suomen taso nousi sotien jälkeen 2000-luvulle asti, minkä jälkeen se on jäänyt heilumaan sinne missä se on nyt parikymmentä vuotta ollut. Jos viereen laittaa esim. Ruotsin ja Norjan tai vaikka  käyrät, niin aika samanlaista satunnaisvaihtelua siellä on. Etenkin Norjalla on ollut hurjaa heilahtelua.

Vaihtelua kyllä, mutta Norjan ELO-lukeman keskiarvo tällä vuosituhannella on jotakuinkin sama kuin Suomen huippu. Ruotsilla ja Tanskalla sitten vielä korkeampi.Ruotsilla itse asiassa pohjat olivat aika samoissa kuin Suomen huiput, kunnes tuli viimeisin romahdus, jossa pohjapiikki kävi Suomen keskiarvon paikkeilla.

[Triangelikostaja]

Tuntuu, että valmennuksessa annetaan vielä aivan liian paljon tasoitusta yleisesti kilpakumppaneille. Varmasti näkyy niin edustusten päävalmentajissa kuin ihan ruohonjuuritason valmennuksessa.

[KALLEKALLE]

1970-luku
Jari Litmanen
Sami Hyypiä
Antti Niemi
Jussi Jääskeläinen
Peter Enckelman
Jonatan Johansson
Joonas Kolkka
Aki Riihilahti
Simo Valakari
Shefki Kuqi
Teemu Tainio
Hannu Tihinen
Toni Kallio

1980-luku
Petri Pasanen
Pekka Lagerblom
Mikael Forssel
Niklas Moisander
Alexei Eremenko jr.
Roman Eremenko
Perparim Hetemaj
Lukas Hradecky
Jukka Raitala
Berat Sadik

1990-luku
Alexander Ring
Jere Uronen
Joel Pohjanpalo
Teemu Pukki
Fredrik Jensen
Jesse Joronen
 
2000-luku

-

(Seuraa paljon konditionaaleja.)

Jos tätä asiaa haluaa tarkastella manaamatta koko suomalaista pelaajatuotantoa, syyksi 2000-luvun vaikeuksiin voi nostaa pelaajasukupolven loukkaantumisalttiuden sekä laajentuneen kansainvälisen tason ja skouttauksen.

Suomalaispelaajan tie top5-sarjoihin tuntuu loputtoman pitkältä, kun ura vaatii aina askelia taaksepäin mennäkseen eteenpäin. Ilman merkittäviä loukkaantumisia 2000-luvulla syntyneistä Skyttä, Suhonen ja Hyryläinen olisivat hyvinkin voineet jensenmäiseen statukseen päästä. Näiden nimien lisäksi mm. Jimi Tauriaisen loukkaantumishistoria on kammottava.

Ns. eye testin perusteella ainakin Antman, Walta ja Marhiev voisivat suunnilleen pärjätä top5-liigoissa (viimeksimainitun agentti ei osannut omaa uraansakaan suoranaisesti maksimoida).

Tällä hetkellä suomalaispelaajien suhteen eletään epätoivoista eraa, jossa huippukaudetkaan (Antman, Koski, Walta, Marhiev) eivät näytä johtavan hyviin siirtoihin.

Hiuksia halkomalla noille listoille voisi lisätä Glen Kamaran, Timo Stavitskin ja aiemmin mainitun Skrabbin, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että 1970-luvulla syntyneistä myös Mika Nurmela ja Janne Saarinen kävivät kypsällä iällä vetämässä kaudet Bundesligassa. Nykyään ”vastaavan tasoiset” suomalaispelaajat siirtyvät maksimissaan kakkosbundekseen.

[törömömmö]

Se mikä tosta pitää ymmärtää on se että muualla mentiin eteenpäin ja Suomessa junnattiin paikallaan. Ja junnataan edelleen. Tohon ei tartte muuta taustalle ku kattoa parit hjk:n europelit ja ymmärtää se että meidän parhaan seuran pelaajat on fyysisesti lapsia bulgarioihin, kosovoihin ja unkareihin verrattuna.

2000-luvun alkupuolen poppoo vaikuttaa jollain tavalla pirteältä.

Elo-ranking on suhteellinen mittari, ja jos katsot monta eri vertailukohtaa, niin ei ole mitenkään havaittavissa trendiä, jossa muiden pisteet olisivat lähtökohtaisesti olleet kasvussa.

[törömömmö]

Vaihtelua kyllä, mutta Norjan ELO-lukeman keskiarvo tällä vuosituhannella on jotakuinkin sama kuin Suomen huippu. Ruotsilla ja Tanskalla sitten vielä korkeampi.Ruotsilla itse asiassa pohjat olivat aika samoissa kuin Suomen huiput, kunnes tuli viimeisin romahdus, jossa pohjapiikki kävi Suomen keskiarvon paikkeilla.

Kyllä, mutta eihän tässä siitä ollut puhe vaan väite oli, että Suomen taso on laskenut suhteessa aiempaan. Suomen taso oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä huomattavasti enemmän mainittujen alapuolella kuin 2000-luvulla, jonka ajan ero on pysynyt keskimäärin suht samana.

[törömömmö]

Eli kaikki hyvin ja tämä otsikko voidaan sulkea.

Ei kun kaikki on ihan yhtä perseestä kuin 20 vuotta sitten, mutta ei juuri enempää perseestä.

[Jinete]

Kyllä, mutta eihän tässä siitä ollut puhe vaan väite oli, että Suomen taso on laskenut suhteessa aiempaan. Suomen taso oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä huomattavasti enemmän mainittujen alapuolella kuin 2000-luvulla, jonka ajan ero on pysynyt keskimäärin suht samana.

Joo, siis Suomi nousi vuosina 1960->2000 ja saavutti huippunsa, minkä jälkeen 1650 on ollut varmaankin aika lähellä ELO-ratingin keskiarvoa, mutta tuo tulee laskemaan. Mutta Norja onnistui tekemään äkäisemmän nousun 1980->2000 ja on nyt korjannut noin keskiarvoon 1750, joka tulee kaiken järjen mukaan vielä nousemaan korkeammaksi. 1.1.1980 Suomi ja Norja olivat jotakuinkin samoissa (Suomi 1527 ja Norja 1477).

Norja käyrä on yhtä kuoppaa lukuun ottamatta pysynyt haarukassa 1700 - 1800 tällä vuodesta 2003 alkaen aina viime vuoteen asti, jolloin se nousi sen yläpuolelle ollen 1866 tällä hetkellä. Suomen haarukka on hieman leveämpi, 1600 - 1725, jos jätetään pahin kuoppa pois. Ja nyt ollaan siis uudessa kuopassa noin 1550 paikkeilla.

Eli on siis tapahtunut sekä se että Suomen taso on laskenut aiempaan että mm. Norjan on noussut. Vaikka siis molemmilla on ollut suurtakin vaihtelua. Suomen trendi on suht selkeästi ollut loivasti laskuvoittoinen.

[Rikkiviisas]

1970- ja 1980-luvuilla syntyneet hyötyivät Bosmanista, olemattomista ulkomaalaiskiintiöistä, useamman ison maan onnettomasta pelaajatuotannosta ja suhteellisesti pienemmästä erosta eri maiden liigojen sekä pelaajien välillä.

1990-luvulla syntyneet alkoivat jo kohdata kilpailua erityisesti Itä-Euroopasta ja Afrikasta Etelä-Amerikan lisäksi, mutta myös vähitellen säädetyistä kiintiöistä omille kasvateille, joka osaltaan on johtanut monissa maissa akatemiajärjestelmän uudelleen rakentamiseen.

2000-luvulla syntyneet ovat jo maailmassa, jossa on kiintiöitä omille kasvateille, Brexit, isoissakin liigoissa (etenkin Ligue 1 & 2 ja Serie A) kasvattajaseuroja ja monet pienemmät, kuten Hollanti ja Tanska, profiloituvat euromenestyssarjojen sijaan väliportaiksi tai jopa kasvattajasarjoiksi ja samaan aikaan useammasta syystä kotimainen sarjapalloilu on pysynyt paikallaan, koska talous ei ole kehittynyt ja ammattilaisia on kotimaan kentillä vähemmän. Suhteellinen ero moneen sarjaan on kasvanut merkittävästi.

Norja ja jopa Islanti ovat osanneet reagoida muutokseen, Suomi ei.
Tästä voi syyttää tietysti jääkiekon asemaa ja sitä, että moni muu maa on jalkapalloyhteiskunta ja esimerkiksi Islannissa on todella helppo maantieteen vuoksi keskittää resurssit.

[Julkea bulbul]

Meinasin tulla kirjoittamaan, että eiköhän Rikkiviisas kohta valista Bosmanin vaikutuksista, mutten ehtinyt. Myös vähän hassua takertua joidenkin skrabbien pelimäärien merkityksellisyyteen, kun alkuperäisen listauksen mukaisia ne kuitenkin olivat. Mikään noista ei tietenkään poista sitä varsinaista pointtia Papinin viestin taustalta ja sitä, miten surkea tilanne tällä hetkellä on oikeasti huippusarjoissa aktiivisesti pelaavien osalta.

[erno]

Elo-ranking on suhteellinen mittari, ja jos katsot monta eri vertailukohtaa, niin ei ole mitenkään havaittavissa trendiä, jossa muiden pisteet olisivat lähtökohtaisesti olleet kasvussa.

Sä voit mittaroida asioita erilaisin tavoin ja Elo-ranking on yksi niistä. Mä käytän itse yhtenä metriikkana sitä, että mikä on eri maiden pelaajamäärä top-5 sarjoissa, sekä tietyissä huippuseuroissa, jotka vertautuvat top-5 sarjoihin. Sekä tuohon päälle siirtokorvauksia ja muutamaa muuta juttua. Ja kun teet mittaroinnin tuota kautta, niin Suomi on esimerkiksi siirtokorvauspuolella täysin stagnaattisessa tilassa suhteessa muihin pohjoismaihin (sis. islanti), eli käytännössä meidän siirtokorvaukset eivät ole kehittyneet oikein mihinkään 15 vuoteen. Siinä missä skandinaavi-verrokeissa ne on moninkertaistuneet.

Myös vähän hassua takertua joidenkin skrabbien pelimäärien merkityksellisyyteen, kun alkuperäisen listauksen mukaisia ne kuitenkin olivat

Niin ja kun niitä on tuolla toisessakin päässä. Tihinen esimerkiksi pelasi 5.5 peliä, Janne Saarinen puolikkaan kauden, Köpi Kallio 4 peliä, eikä kenelläkään näistä varsinaisesti ollut lähelläkään että taso olis riittänyt noihin pelihin. Vaikka siis toki ovat kukin suomalaisittain hyviä jalkapalloilijoita jotka tekivät kunnioitettavan uran.

[törömömmö]

Sä voit mittaroida asioita erilaisin tavoin ja Elo-ranking on yksi niistä.

Elo-ranking on kuitenkin ainoa, joka mittaa suoraan tuloksia, ja on siten armottoman rehellinen mittari pitkällä tähtäimellä.

[erno]

Elo-ranking on kuitenkin ainoa, joka mittaa suoraan tuloksia, ja on siten armottoman rehellinen mittari pitkällä tähtäimellä.

Elo-ranking on mittari mikä mittaa tiettyjen joukkueiden välisiä tasoeroja armottomasti, mutta tuo on vaan yksi osa kokonaisuutta. Lisäksi rajatun joukkuemäärän tasovertailu pelkästään otteluiden tulosten perusteella on nollasummapeliä, eli et voi havaita trendiä jossa muut menee eteenpäin ja jossain stallataan.

Yhtälailla vaikka siirtokorvauspuoli on armoton ja armottoman rehellinen mittari, koska keskimäärin jalkapallossa seurat ovat valmiita maksamaan pelaajista jotka haluavat itselleen pelaajiksi. Ihan yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta suomalaisista huippupelaajista maksettiin 15-20 vuotta sitten 1.5-2.0m€ huituville meneviä siirtokorvauksia ja nyt suomalaista huippupelaajista maksetaan 1.0-2.0m€ huituville meneviä siirtokorvauksia. Samalla kun siirtokorvaukset kansainvälisesti on noin nelinkertaistuneet samassa ajanjaksossa.

[idänihme]

Jos verrataan suomalaisten pääsemisiä top4 sarjoihin niin kannattaa myös huomioida että top4 sarjat (erityisesti kdärkiseurat mutta valjussa myös häntäpää) ovat jatkuvasti erkaantuneet muista sarjoista. Vielä ysärin alussa moni "valioliigatasoinen" pelaaja pelasi muualla ja vastaavasti valjun jengeissä oli täytteenä heikompia pelaajia. Vastaavasti 80-luvulla ihan kotimaan liiga oli ammattilaissarjan lähempänä maailman huippusarjoja (pelaajien palkat/siirtosummat, eurocupmenestys). Tavallaan toimii molempiin suuntiin, joku nykyajan kakkosbundesjyrä olisi kasarilla saattanut eksyä sekä englannin että Suomen liigaan.

Edit: toki iso osa "tasoituksesta" oli ulkomaalaiskiintiöiden ansiota, eli ei sinne valioliigaan varsinaisesti helpompi ollut suomalaiselle päästä, mutta myös sarjojen absoluuttinen tasoero oli pienempi ja hyvin valideja maajoukkuepelaaja pystyi löytämään pienemmistä sarjoista.

[omp]

Toisaalta ei meillä ole juuri (ainakaan peliaikaa saavia) pelaajia edes top10 -sarjoissakaan. Antman ja Talvitie Hollannissa, Terho Belgiassa ja Kairinen Tšekissä. Ja Altin Zeqiri Turkissa, mutta Kosovon edustaminen houkutteli enemmän.

Zeqiri ja Terho ovat lisäksi suunnilleen ainoat pelaajat, jotka ovat päässeet suoraan Veikkausliigasta edes kohtuulliselle vastuulle tuon tason sarjoihin viimeisten vuosien aikana.


e. Jos verrataan vaikka Islantiin, niin Islannilla tällä hetkellä on pelkästään top5-sarjoissa avauksen miehinä tai isossa rotaatioroolissa 20-30v pelaajia:
Hákon Arnar Haraldsson - Lille (Ligue 1)
Orri Óskarsson - Real Sociedad (La Liga)
Albert Gudmundsson - Fiorentina (Serie A)
Mikael Egill Ellertsson - Genoa (Serie A) (viime kaudella lainalla Veneziassa Serie A:ssa)
Thórir Jóhann Helgason - Lecce (Serie A)

Lisäksi Ísak Jóhannesson siirtyi Kölniin Bundesliigaan oletettavasti isohkoon rooliin.

[Papin]

Ei ole mikään ihme, että taannumme suhteellisessa kilpailussa, kun futisväki ei pääse yksimielisyyteen edes siitä, meneekö meillä hyvin vai huonosti. Elo Rating näyttää, että sodan jälkeen meni huonommin ja Simon Skrabb on top4-pelaaja. Ei siinä sitten.

[atletico1]

Tänään 2009 syntyneet ottaneet näköjään railakkaasti 4-0 turpaan Ruotsilta. Tarttiskohan tehdä jotain?

[Julkea bulbul]

Ei ole mikään ihme, että taannumme suhteellisessa kilpailussa, kun futisväki ei pääse yksimielisyyteen edes siitä, meneekö meillä hyvin vai huonosti. Elo Rating näyttää, että sodan jälkeen meni huonommin ja Simon Skrabb on top4-pelaaja. Ei siinä sitten.

Hyvää uhriutumista ja olkiukkoilua, kun kukaan ei ole ollut mistään noista eri mieltä. Ei se muiden vika ole, että teit vähe turhan yksinkertaistetun vertailun, minkä hyödynnettävyys taitaa olla ainoa asia, mistä kukaan on kanssasi oikeasti ollut eri mieltä. Ja siitäkin vain nimellisesti.

Edit. Hieno typo, Hessu.

[Papin]

Hyvää uhrautumista ja olkiukkoilua, kun kukaan ei ole ollut mistään noista eri mieltä. Ei se muiden vika ole, että teit vähe turhan yksinkertaistetun vertailun, minkä hyödynnettävyys taitaa olla ainoa asia, mistä kukaan on kanssasi oikeasti ollut eri mieltä. Ja siitäkin vain nimellisesti.

No näinpä, käsi pystyyn turhien itkupotkuraivareiden merkiksi. Tämä on vain jokseenkin turhauttava keskustelunaihe. Ei toisten keskustelijoiden takia, vaan siksi, että tietyllä tavalla itse ongelma on tiedostettu jo pitkään lajipiireissä, mutta jos jotakin liikettä on tapahtunut tämän seurauksena, se on ollut taantumista. Ja taantumista siis nimenomaan suhteellisessa kilpailussa, koska se on ainoa asia, millä lopulta huippu-urheilussa on väliä.

[törömömmö]

Elo-ranking on mittari mikä mittaa tiettyjen joukkueiden välisiä tasoeroja armottomasti, mutta tuo on vaan yksi osa kokonaisuutta. Lisäksi rajatun joukkuemäärän tasovertailu pelkästään otteluiden tulosten perusteella on nollasummapeliä, eli et voi havaita trendiä jossa muut menee eteenpäin ja jossain stallataan.

Jos muut menee eteenpäin ja Suomessa stallataan, niin se näkyisi Elo rankingissä laskuna, juurikin siksi että se on nollasummapeliä. En ihan ymmärrä mikä olisi parempi mittari jalkapallojoukkueen tasosta kuin otteluiden tulokset, kun xG-eloakaan ei ole kai tarjolla (ehkä joskus tulevaisuudessa on).

[Jinete]

Jos muut menee eteenpäin ja Suomessa stallataan, niin se näkyisi Elo rankingissä laskuna, juurikin siksi että se on nollasummapeliä.

No se ELO-ratinghan on laskussa.

[Zazar]

Tässä sama taulukko, joka sisältää kaikki pelit top 5 -sarjoissa. Lisäksi vedin havainnollistavan "rajapyykin" 30 pelin kohdalle - minusta se on suunnilleen sellainen määrä pelejä, jota ei enää tuurilla ylitetä. Joten sen rajapyykin ylittävien pelaajien lukumäärä alkaa olla tilastollisesti sinnepäin vertailukelpoinen eri sukupolvien välillä.

70-79
436 Jussi Jääskeläinen
371 Sami Hyypiä
238 Teemu Tainio
148 Jonatan Johansson
143 Antti Niemi
62 Jari Litmanen
54 Peter Enckelman
51 Joonas Kolkka
50 Shefki Kuqi
31 Aki Riihilahti
—
28 Mika Nurmela
20 Simo Valakari
17 Janne Saarinen
11 Mika Lehkosuo
8 Hannu Tihinen
4 Toni Kallio


80-84
323 Lukas Hradecky
300 Perparim Hetemaj
186 Mikael Forssell
156 Petri Pasanen
145 Niklas Moisander
35 Alexei Eremenko jr
—
25 Pekka Lagerblom
24 Roman Eremenko
19 Jukka Raitala
17 Niki Mäenpää
13 Berat Sadik
1 Anssi Jaakkola
1 Jani Virtanen


90-94
110 Teemu Pukki
103 Fredrik Jensen
62 Joel Pohjanpalo
37 Jesse Joronen
32 Jere Uronen
—
14 Alexander Ring
13 Glen Kamara
10 Simon Skrabb
10 Timo Stavitski
7 Marcus Forss
7 Sauli Väisänen
1 Roope Riski

00-04
—
11 Naatan Skyttä
1 Niklas Pyyhtiä
1 Jimi Tauriainen

Joo - se on totta, että 1995-2000 syntyneet ikäluokat ovat heikoimmat sitten 60-luvun lopun ikäluokkien. Mutta kuten numeroista näkee, kyse ei ole mistään "hätkähdyttävästä" romahduksesta - etenkään, kun muistetaan, että...

1) 1970-luvun kultainen sukupolvi hyötyi erityisesti Bosmanista ja oman aikansa valioliigaympäristöstä, jonne pystyi suht luonnollisesti nousemaan ihan "riihilahtena" / "kuqina"
2) veikkailisin, että ainakin yksi ysärisukupolven triosta Kairinen, Kamara, Källman ehtii vanhoilla päivillään vielä top5 -sarjakauden pelaamaan --> näin se 30 pelin rajapyykki menisi numeroiden valossa rikki ihan yhtä monella pelaajalla kuin kasarisukupolvellakin
3) meillä on heti perään tulossa suhteessa hyvät junnuikäluokat 2001-2007, josta moni on ison siirron kintaalla ihan just tässä 0-2 vuoden sisällä.

---

Joo - sekin on totta, että riippumatta siitä, mitkä ikäluokat ovat kyseessä, suomalainen pelaajakasvatus on tasoltaan reippaasti perässä kaikkia muita Pohjoismaita. Ruotsia ja Tanskaa tuskin otamme kiinni ikinä, Islanti ja Färsaaret johtavat maailman kaikkia per capita -tilastoja - ja maantieteensä ja kokonsa osalta meidän paras mittatikkumme eli Norjakin on saanut top 5 -sarjoihin lähemmäs 150 v.1970 jälkeen syntynyttä pelaajaa. (A-maajoukkuetasolla turskat ovat v.2000 jälkeen toki onnistuneet alisuorittamaan materiaaliinsa nähden suorastaan veret seisauttavalla tavalla, mikä sitä elo-ratingiakin vääristää, mutta nyt taitaa olla niin kovia pelaajia käsissä että niitä ei pysäytä enää edes Ståle Solbakken.)

Silti kun omaa viiteryhmäämme haetaan, niin kannattaa huomioida, että muissa pohjoismaissa tehdään Euroopan tasolla aika erinomaista pelaajakehitystä väkilukuun nähden. Joten niidenkään taakse jääminen ei ole tarkoittanut "auttamatonta kilpailusta putoamista" ja balttien tai andorran tasolle uppoamista. Tilastoinpa kontekstoivasti myös top 5 -sarjojen pelaajat aiemmin tässä keskustelussa tarjotulta esimerkiltä, "ei juuri Suomea heikommalta" Kazakstanilta:

70-79
-

80-89
18 Heinrich Schmidtgal
5 Sergei Karimov
4 Konstantin Engel

90-99
32 Alexander Merkel

00-09
-

Pointtina, että noiden maiden ja Norjan välissä on aika hemmetisti muitakin Euroopan maita, joista voimme halutessamme etsiä omaa viiteryhmäämme. Perstuntumalta heitettynä, kaikista Euroopan maista olemme pelaajakehitykseltämme lähimpänä Bosnia-Hertsegovinaa ja Georgiaa, eivätkä Slovakia ja Slovenia niin valtavasti meitä edellä tuossa top5-liigapelaajien määrässä ole. Ja molemmilla niistä on välillä A-majun avauksessa kavereita, joiden seurastatukset herättäisivät kauhua Huuhkajienkin seuraajissa. Silti slovakit ja sloveenit ovat osanneet omaa pelaajistoaan A-maajoukkuetasolla hyödyntää, menneet 2000-luvun aikana arvokisoihin muutamaan otteeseen ja edenneet siellä jatkopeleihinkin.

---

Älä silti lue yllä olevaa kaneettia mitenkään niin ettäkö olisin jotenkin sitä mieltä, että tämä riittää. En vaan ole ikinä ymmärtänyt tätä muutamien nimimerkkien viljelemää logiikkaa, että kehitystä varten tarvittaisiin ensin jotain "realiteettien tunnustamista" Kazakstaniin itseään liioitellusti verraten ja ranteet näyttävästi auki vetäen. Kuten kaikessa kilpaurheilussa, niin myös jalkapallossa se parempaan pyrkiminen ja voittojen hakeminen on ihan perkele peruskivi. Ihan riippumatta siitä ollaanko Nations League A:ssa vai D:ssä.

Suunnilleen ainut asia, mistä suomalaisessa futiksessa ei ole pulaa ovat sellaiset ihmiset, joilla olisi kova halu ja tahtotila saada Suomeen enemmän hyviä jalkapalloilijoita ja menestyä paremmin. Sellaisia ihmisiä kilpaurheilussa on ja tulee aina olemaan ihan totaalisen riippumatta siitä, montako top 5-sarjojen pelaajaa Huuhkajien avauksessa just sillä hetkellä pelailee. Pelaajakehityksemme manaaminen ja tässä muutaman ikäluokan mittaisessa "aallonpohjassa" rypeminen ilman mitään kehitysehdotuksia ei siis ole järin hedelmällistä keskustelua kun kynnyskysymys on, miten saada suomalaisten futisihmisten halu ja tahtotila paremmista pelaajista siirrettyä kentälle ja muutettua kehitykseksi. Minua ainakin kiinnostaisi tietää lisää vaikkapa esim. siitä, mitä asioita Norjassa on tehty eri tavalla n. 1990 jälkeen syntyneiden pelaajien osalta, kun nekin ovat siinä kohtaa lähteneet meiltä aika kovalla vauhdilla karkuun.