Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[törömömmö]

Hyvin sanottu. Itseäni vituttaa tämä jatkuva ranteidenviiltelymentaliteetti suomifutiksen ympärillä. Joo, ei ole asiat hyvin mutta ei kaikki nyt ihan niin umpipaskastikaan ole kuin täällä piehtaroidaan.

[Assuncao]

Toinen juttu on, että jos meinaamme jalkapallo- nimisessä lajissa pärjätä, pitäisi edes osa vuotta pelata alustalla, jolla jalkapalloa huipulla pelataan. Ympärivuotisella muovikitkatepastelulla ei pääse huipulle.

Tätä olen miettinyt itsekin. Esim. liukutaklauksia ei nähdä juuri ollenkaan. Ei vaikka pelattaisiin nurmella, koska on totuttu tepastelemaan tekiksellä. Otantani ei tosin ole järin suuri, mutta aina panee nykyään miettimään pelejä katsellessa. Tähän varmaan joku viisaampi sanoo, että pelaajat osaavat sijoittua nykyään paremmin jne. Mutta onko kovuus hävinnyt Suomi-futiksesta?

[Homer]

tuo väite että markkinat ovat globaalimmat ja kilpailu paljon kovempaa ei ole kylä mikään syy siihen että suomalaispelaajien taso on romahtanut. samaan aikaan ruotsi, norja ja tanska puskee pelaajia huippusarjoihin ennätyshinnoilla. Eli oikea syy löytyy vain ja ainoastaan peilistä. valmennuksen taso on todella heikkoa kautta linjan. katsokaa nyt millaisia heikkoja pimputtelijoita veikkausliigastakin tulee, ei noilla pelaajatyypeillä voi olla kysyntää maailmalla.

Valmennuksen taso on varmuudella suurin surkeaan tilanteeseen. En tiedä, millainen on Palloliiton strategia juniorivalmentajien koulutuksessa tällä hetkellä, mutta nimenomaan siihen pitäisi panostaa.

[idänihme]

Tätä olen miettinyt itsekin. Esim. liukutaklauksia ei nähdä juuri ollenkaan. Ei vaikka pelattaisiin nurmella, koska on totuttu tepastelemaan tekiksellä. Otantani ei tosin ole järin suuri, mutta aina panee nykyään miettimään pelejä katsellessa. Tähän varmaan joku viisaampi sanoo, että pelaajat osaavat sijoittua nykyään paremmin jne. Mutta onko kovuus hävinnyt Suomi-futiksesta?

En nyt oikein ymmärrä minne se kovuuskaan on kadonnut. Kun katson oman pojan (8v, ei kaupungin suurin ja totisin seura) treenejä niin kyllähän siellä kontaktia otetaan kovempaa kuin omina junnuaikoina. Liukkareitakin näkee ajoittain vaikka tekiksellä vedetään shortseissa jos kentällä ei ole lunta. Voi olla että oman sukupolven (83) jälkeen on ollut muitakin löysästi pelaavia, mutta kyllä junnut ainakin osaa pelata kovaa. Joskus uskallus katoaa peleissä, mutta kyllä peleissäkin rajuja taklauksia näkee. Jotenkin vaikea nähdä että nämä pojat seuraavan 10v aikana lopettaisivat taklaamisen, painimiseen jne.

Tuo nurmituntuman puute on toki ihan validi huoli. Kyllähän kaikki toimii nurmella hyvin eri tavalla, etenkin kun junnutekonurmet on usein vähän kovemman puoleisia ja harvoin kasteltuja. Ei nää pojat pääse vetämään sateessa 5 metrisiä liukutaklauksia kuten omina junnuaikoina. Tämän kesän hesacupin lätäkköjen täyttämät tekonurmet oli aikamoinen ylläri ainaki isojen kaupunkien pelaajille jotka eivät muualla pääse luonnonnurmelle.

[Hossam Ramsu]

Kaipa ne liukutaklaukset ovat lähteneet myös hiekkakentillä treenaamaan tottuneilla.

[Moviola]

Tilastoinpa kontekstoivasti myös top 5 -sarjojen pelaajat aiemmin tässä keskustelussa tarjotulta esimerkiltä, "ei juuri Suomea heikommalta" Kazakstanilta:

Näitä vertailuja tehdessä kannattaa toki ottaa huomioon se, että Kazakstanista on ollut kulttuurisista ja maantieteellisistä syistä luontevampaa siirtyä esim. Venäjän, Ukrainan tai Turkin liigojen kärkiseuroihin kuin johonkin Bundesliigan häntäpään sakkiin. Eli nämä top 5 -sarjat eivät ole mikään objektiivinen mittari, varsinkin kun nykyään saudit, MLS jne. ovat nousseet vaihtoehdoiksi maajoukkuetason pelaajillekin.

[Zazar]

Näitä vertailuja tehdessä kannattaa toki ottaa huomioon se, että Kazakstanista on ollut kulttuurisista ja maantieteellisistä syistä luontevampaa siirtyä esim. Venäjän, Ukrainan tai Turkin liigojen kärkiseuroihin kuin johonkin Bundesliigan häntäpään sakkiin. Eli nämä top 5 -sarjat eivät ole mikään objektiivinen mittari, varsinkin kun nykyään saudit, MLS jne. ovat nousseet vaihtoehdoiksi maajoukkuetason pelaajillekin.

Tietenkin osittain näin - ja samoin täytyy ottaa huomioon myös Suomea esim. Tanskaan verratessa että sieltä on paljon helpompi lähteä naapurin Bundesliigaan, tai Sloveniaan verratessa että Serie A on ihan naapurissa. Ja Irlanti on tässä tilastossa jo täysin vertailukelvoton, koska joka toisella Valioliiga-pelaajalla on irlantilainen isomummu.

Mutta mainittakoon nyt ettei Kazakstanista minään isoina joukkoina ole menty edes noihin maihin vaan Suomen Stadikalla kaatanut Zaynutdinov on ainut kazakki, joka on tehnyt edes vähän pitempää uraa isoissa seuroissa ulkomailla.

[Billy the Badger]

Kazakstanista on ollut kulttuurisista ja maantieteellisistä syistä luontevampaa siirtyä esim. Venäjän, Ukrainan tai Turkin liigojen kärkiseuroihin kuin johonkin Bundesliigan häntäpään sakkiin.

Ja kuten listauksestakin voi huomata, jokainen näistä esimerkeistä on siis Saksaan nuorena emigroituneita saksalaisen jalkapallokoneiston läpikäyneitä Kazakstanin saksalaisia.

[Rikkiviisas]

Perstuntumalta heitettynä, kaikista Euroopan maista olemme pelaajakehitykseltämme lähimpänä Bosnia-Hertsegovinaa ja Georgiaa, eivätkä Slovakia ja Slovenia niin valtavasti meitä edellä tuossa top5-liigapelaajien määrässä ole. Ja molemmilla niistä on välillä A-majun avauksessa kavereita, joiden seurastatukset herättäisivät kauhua Huuhkajienkin seuraajissa. Silti slovakit ja sloveenit ovat osanneet omaa pelaajistoaan A-maajoukkuetasolla hyödyntää, menneet 2000-luvun aikana arvokisoihin muutamaan otteeseen ja edenneet siellä jatkopeleihinkin.

Tässähän on se ero materiaaliselityksen ja muiden välillä.
Materiaaliselityksen mukaan pelaajien "tason" laskemalla yhteen saa joukkueen, joka voittaa ja pääsee arvokisoihin.
Muiden selitysmallien mukaan joukkueelle voidaan löytää pelitapa, joka saa pelaajat pelaamaan omalla tasollaan ja jopa ylittämään sen joukkueena.

Oikeastaanhan tässä on se hassuus, että suomalaiset junnuissa niin maajoukkueissa kuin seuroissa pelaavat yhteen ja sitä kautta usein "yli oman tasonsa", mutta yksikötasolla sitten joukkueista ei tule vastaavia tekijöitä kuin voittamistaan joukkueista. A-maajoukkueelle taas moinen  tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Tietenkin osittain näin - ja samoin täytyy ottaa huomioon myös Suomea esim. Tanskaan verratessa että sieltä on paljon helpompi lähteä naapurin Bundesliigaan, tai Sloveniaan verratessa että Serie A on ihan naapurissa. Ja Irlanti on tässä tilastossa jo täysin vertailukelvoton, koska joka toisella Valioliiga-pelaajalla on irlantilainen isomummu.

Islannista ja Norjasta on taas perinteisesti kaikilla aloilla suunnattu Brittein saarille tai Yhdysvaltoihin.
Ei tule mieleen yhtäkään islantilaista kolleegaa, joka ei olisi jossain vaiheessa Britteihin ja/tai Yhdysvaltoihin suunnannut ennen paluuta saarille.

[Maakuntasatraappi]

Erittäin ansiokas viesti ja hienoa vaivannäköä!

Muutama hajahuomio 70-luvulla syntyneistä...

1) 1970-luvun kultainen sukupolvi hyötyi erityisesti Bosmanista ja oman aikansa valioliigaympäristöstä, jonne pystyi suht luonnollisesti nousemaan ihan "riihilahtena" / "kuqina"

Shefki teki ja kulki tiensä Englannin sarjoissa niin, että pääsi ensin 2. sarjatason alakastijoukkueeseen ja sitten vuosia 2. ja 3. sarjatasolla riittävään kovaa jälkeä tehtyään lopulta pääsi useampaan otteeseen näyttämään Valioliigaan. Jossa siis lopulta ne yhteensä 50 esiintymistä ja kaikkiaan mahtava yli 700 kilpailullisen ottelun ura (josta valtaosa Britanniassa).

Ägänkin ura Englannissa kulki ensin vuosia 2. sarjatasolla, josta sitten nousi joukkueensa kanssa Valioliigaan ja jossa pääosin pysyi pelaavassa kokoonpanossa sen yhden kauden pääsarjatasollakin (josta CP tippui sukkana takaisin alemmas, mutta silti).

-> Samaan aikaan kun nämä kaksi pelaaja tekivät Englannissa tiensä 2. tai Shefkin tapauksessa jopa 3. tasolta vauhtia ottaen Valioliigaan piti heidän osoittaa olevansa pelipaikallaan parempia kuin valtaosa Championshipin tai siis silloisen 1. divisioonan pelaajista. Aivan sama luonnollinen kilpailu silloin oli olemassa kuin nykyäänkin ja aivan samoin siinä piti pärjätä kuin nykyäänkin. Mitä Bosman-sääntöön tulee, niin se oli Shefkin ja Ägän valioliigadebyyttien aikaan jo 10 vuotta vanha ja pelaajasiirtojen maantiede oli jo ehtinyt siihen mukautua.

Lisäksi 70-luvulla syntyneiden tilastosta hyppää tietysti silmään Litti, joka ei maailman sillä hetkellä parhaan seurajoukkueen sydämessä loistaessaan pelannut Top 5 -sarjassa (jollaista termiäkään ei tuolloin ollut ainakaan Ranskan ulkopuolella, vaan Top 4).

---> Vähän kaukana jo nykyhetkestä tuo 70-luvun kavalkadi, mutta sinne tosiaan mahtui maailman parhaassa seurajoukkueessa pelannut maailman parhaisiin pelaajiin luketunut kaveri (toki täysin poikkeusyksilö) sekä tuollaisia Shefkin ja Ägän kaltaisia työvoittoina saman maan sarjojen sisällä pääsarjaan eli Top 4 -liigaan itsensä kammenneita pelaajia (*) ja siinä välissä useiden satojen Top4 -liigan otteluiden korkean statuksen miehiä.

(*) Forss nykypelaajista Englannissa parhaansa tehnyt.

---

Mitään johtopäätöstä mistään asiasta en yritä tässä tehdä eikä tämä viesti luultavasti edistä keskustelua mihinkään suuntaan. Tai no tietysti se tuttu havainto, että 70-luvulla syntyneet ylipäätään rautaa ja sen jälkeen tasaista alamäkeä.

[Lubins Fred]

Omasta mielestä kaikkien aikojen kovimmat suomipelaajat ovat Litmanen, Hyypiä, Forssell ja Pukki sekä maalivahdeista Hradecky. Litti ja Forssell nousivat huipulle tekemällä mielipuolisen paljon omatoimista treeniä omasta intohimosta lajiin ja tämä on hyvin dokumentoitu. Pukki taitaa olla luonnonlahjakkuus, jolla on poikkeukselliset nopeusominaisuudet. Sen sijaan itselläni ei ole selkeää kuvaa siitä, miten Hyypiä tai Hradecky on noussut kv. tason huippupelaajaksi. Onko Suomesta noussut yhtään huippupelaajaa, jonka voisi selvästi sanoa olevan suomalaisen pelaajakasvatusprosessin tulosta?

[Frank Safka]

No eikö luonnonlahjakkuuden kouliminen vuosia kestävän junnuputken läpi ammattilaisjalkapalloilijaksi ole nimenomaan suomalaisen pelaajakasvatusprosessin tulosta?

[Triangelikostaja]

Bosnia-Hertsegovinat, Serbiat, Kroatiat jne on maatalousyhteiskuntia jossa ammattifutarin ura voi näyttäytyä ihan oikeasti väylänä pois semi-köyhyydestä. Ruotsi, Tanska, Norja on about suomen kokoisia pohjoismaita jotka jopa rikkaampia ja noissa kaikki toiminta ja kansallisen liigan taso ovat ihan eri tasolla. Tuo se vaan pistää ihmetyttämään.

Mulle joku maajoukkueen sen hetkinen taso on sinänsä yhdentekevä, koska tuohon menestykseen vaikuttaa ihan älyttömästi minkälaiset pelaajat sattuu olemaan just käytettävissä ottaen vielä huomioon se, että saako valmentaja porukan just pelaamaan lyhyessä ajassa halutun laisesti. Eli vaikka jollain maalla olisi 20 ihan helvetin hyvää keskikenttä- ja hyökkäyspään pelaajaa, niin jos topparit sattuu olemaan luvalla sanoen huonoja, niin voi isompi menestys vältellä. Siksi vaikka Suomi on nyt välillä pärjännyt ihan ok maajoukkueena, niin onhan kotimaan liigan ero kokonaisuutena edellä mainittuihin ihan järkyttävän iso tänä päivänä, eniten tietysti rahallisesti.

Valmennuksen taso on varmuudella suurin surkeaan tilanteeseen. En tiedä, millainen on Palloliiton strategia juniorivalmentajien koulutuksessa tällä hetkellä, mutta nimenomaan siihen pitäisi panostaa.

Ymmärtääkö Palloliitossa edessä mitä vaaditaan ja mitä pitäisi tehdä? Palloliitossa luudan lakaistava ja tuotava sellaisista maista tekijöitä jotka ymmärtää jotain kansainvälisestä futiksesta?

Miksi meiltä ei tule edelleenkään ainuttakaan kansainvälisen tason fyysisesti isoa hyökkääjälupausta joita esim Ruotsista, Norjasta, ja Tanskasta tulee jatkuvasti.

[Junnukoutsi]

Bosnia-Hertsegovinat, Serbiat, Kroatiat jne on maatalousyhteiskuntia jossa ammattifutarin ura voi näyttäytyä ihan oikeasti väylänä pois semi-köyhyydestä. Ruotsi, Tanska, Norja on about suomen kokoisia pohjoismaita jotka jopa rikkaampia ja noissa kaikki toiminta ja kansallisen liigan taso ovat ihan eri tasolla. Tuo se vaan pistää ihmetyttämään.

Mulle joku maajoukkueen sen hetkinen taso on sinänsä yhdentekevä, koska tuohon menestykseen vaikuttaa ihan älyttömästi minkälaiset pelaajat sattuu olemaan just käytettävissä ottaen vielä huomioon se, että saako valmentaja porukan just pelaamaan lyhyessä ajassa halutun laisesti. Eli vaikka jollain maalla olisi 20 ihan helvetin hyvää keskikenttä- ja hyökkäyspään pelaajaa, niin jos topparit sattuu olemaan luvalla sanoen huonoja, niin voi isompi menestys vältellä. Siksi vaikka Suomi on nyt välillä pärjännyt ihan ok maajoukkueena, niin onhan kotimaan liigan ero kokonaisuutena edellä mainittuihin ihan järkyttävän iso tänä päivänä, eniten tietysti rahallisesti.

Ymmärtääkö Palloliitossa edessä mitä vaaditaan ja mitä pitäisi tehdä? Palloliitossa luudan lakaistava ja tuotava sellaisista maista tekijöitä jotka ymmärtää jotain kansainvälisestä futiksesta?

Miksi meiltä ei tule edelleenkään ainuttakaan kansainvälisen tason fyysisesti isoa hyökkääjälupausta joita esim Ruotsista, Norjasta, ja Tanskasta tulee jatkuvasti.

Suomalaisissa seuroissa valtaosa arjen työstä tehdään vapaaehtoisten voimin. Nämä ovat yleensä, yleistäen, ihmisiä, joilla on takana hieman omaa pelaajataustaa, mutta vähän. Ja kauan sitten. Tulevat normaalisti mukaan siksi, että omat lapset aloittavat lajin parissa. Hyviä, motivoituneita ihmisiä, mutta alkuvaiheessa ei suurempaa ymmärrystä siitä, mitä pitäisi tehdä.

Osa saadaan mukaan valmentajapoluille, kouluttautumaan vähän enemmän. Kun sitten alkaa jotain osaamaan, tullaan vaiheeseen, että oma lapsi joko siirtyy ammattilaisten vetovastuulle, lopettaa tai kasvaa ohi junnuvaiheesta. Mikä tällaisia tyyppejä motivoi jatkamaan seurassa tai lajin parissa. Siinä on tämän maan iso kysymys. Raha? Sitä ei seuroissa ole. Yhteisö? Se on ehkä paras mahdollisuus, jos se toimii. Tuki seuralta? Todella tärkeää. Tunne siitä, että jos lähden taas ensi kaudeksi mukaan, niin koko joukkueen kaikki arki, suunnittelu ja toteuttaminen ei kaadu yksin mun niskaan.

Tähän tarvittaisiin Palloliiton ja seurojen edustusjoukkueiden tukea, miten tällainen yhteisö pidettäisiin pelissä kiinni, valmentajatapahtumilla jne. Tunteella, että olen tälle yhteisölle tärkeä. Tekijöiden huomiointia yhteisöllisillä jutuilla, kun kerran rahaa ei ole.

[törömömmö]

Miten tämä toimii muualla?

[Jinete]

Miten tämä toimii muualla?

Junnuvalmentajista oli viime vuonna juttua espanjalaislehdissä, sillä siwllä on tehty jotain aloitteita pimeänä maksettavien "palkkojen" kitkemiseksi. Mutta niistä jäi mieleen, että periaatteessa ihan nappuloista alkaen joukkueilla on palkatut valmentajat. Varsinkin nimekkäät seurat trkevät työsopimuksen ja maksavat ihan oikeatakin palkkaa, joka riippuu tasosta, kokemuksesta jne, mutta tyypillisempää on että valmentajat ovat vapaaehtoissopparilla ja saavat korvauksen pimeänä.

Esim https://www.elconfidencial.com/deportes/futbol/2024-12-19/futbol-base-espana-modesto-pago-negro_4025698/

[törömömmö]

Mistä rahat palkkoihin tulevat? Maksaako harrastus Espanjassa paljonkin enemmän vai puhutaanko tässä nyt jostain rahaseurojen akatemioista?

[Jinete]

Mistä rahat palkkoihin tulevat? Maksaako harrastus Espanjassa paljonkin enemmän vai puhutaanko tässä nyt jostain rahaseurojen akatemioista?

Artikkelissa kerrotaan maksujen olevan 300 - 1000 euroa vuodessa, mutta enemmänkin on liikkumisvaraa. Ja siinä puhutaan koko "fútbol base":sta eli siitä junnuiän futiksesta, sisältäen niin vaatimattomimmat pikkuseurat kuin isot ökyt.

[törömömmö]

Eli kysymykseni säilyy: mistä rahat valmentajille tulevat? Onko siellä enemmän lapsia per valmentaja?

[Jinete]

Eli kysymykseni säilyy: mistä rahat valmentajille tulevat? Onko siellä enemmän lapsia per valmentaja?

Tiedäthän että voit itsekin lukea sen linkin? Sen mukaan valmentajille maksetaan pimeänä 150 - 500 €/kk. Kaksi valmentajaa per joukkue. Eli jos molemmille maksetaan 150 €/kk ja lapsen maksu on 300 €/v, tarvitaan 12 lasta per joukkue että valmeantajien palkat on kuitattu. Ja ymmärtääkseni tuo on jotakuinkin joukkueen tyypillinen koko. Lisäksi seurat saavat julkista tukea kunnalta/maakunnalta.  Tuolla jonkun valencialaisen pikkuseuran pomo sanoo, että saavat 4000 €/v tukea.

Tämän enempää en asiasta tiedä.

[törömömmö]

Suomen ongelma siis lienee, että valmentajille maksetaan liikaa. Kun eikös meilläkin ole jo ihan pikkujunnuissa joukkueilla yleensä ihan palkolliset valkut?

[Herra]

Minkälainen on verrokkimaissa (Norja, Tanska ja miksei joku Kroatiakin) lajiväen suhtautuminen lapsuusvaiheessa muihin lajeihin? Jalkapallohan on viime vuosikymmeninä muuttunut jostain käsittämättömästä siihen suuntaan Suomessa, että pikkulasten pitää valita lajinsa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Olisiko Erling Haaland jätetty Suomessa tylysti futiksen seuratoiminnasta sivuun, kun se tyhmänä pelasi käsipalloa vielä jonain 14-vuotiaana, koska eihän maailman kilpailluimmassa lajissa nyt vaan voi päästä huipulle, jos ei tee muuta kuin potkii palloa. Siitä huolimatta, että tutkimukset puhuvat kaikki yhtä kieltä monilajisuuden puolesta.

Entä kuinka paljon Suomessa on ohjattua seuratoimintaa verrattuna muihin, parempia pelaajia tuottaviin maihin, jos mennään taas sinne lapsuusvaiheeseen?

[turkistarhaaja]

Suomen ongelma siis lienee, että valmentajille maksetaan liikaa. Kun eikös meilläkin ole jo ihan pikkujunnuissa joukkueilla yleensä ihan palkolliset valkut?

Isoimmissa seuroissa on yleensä palkallinen vastuuvalmentaja ja siihen päälle voi olla oto-valmentajia mutta lapsia on alkuvaiheessa niin paljon, että kyllä siellä isä- ja äitivalmentajiakin tarvitaan. Sitten keskisuurissa ja pienemmissä seuroissa (ja näitä on valtaosa seuroista) kaikki toimihenkilöt ovat tyypillisesti vapaaehtoisia ja tekevät hommia talkoopohjalta. Osa toki on käynyt koulutuksia jopa UEFA C -tasolle asti.

[Jinete]

Suomen ongelma siis lienee, että valmentajille maksetaan liikaa. Kun eikös meilläkin ole jo ihan pikkujunnuissa joukkueilla yleensä ihan palkolliset valkut?

En nyt ymmärrä miksi takerruit tuohon rahaan ylipäätään. Luulin että halusit tietää kuinka tämä on hoidettu muualla:

Kun sitten alkaa jotain osaamaan, tullaan vaiheeseen, että oma lapsi joko siirtyy ammattilaisten vetovastuulle, lopettaa tai kasvaa ohi junnuvaiheesta. Mikä tällaisia tyyppejä motivoi jatkamaan seurassa tai lajin parissa. Siinä on tämän maan iso kysymys.

Ja tuossa Espanjan tapauksessa, siinä linkkaamassani artikkelissa, kerrotaan vähintään puolisuorasti, että siellä hyväksikäytetään nuorten valmentajanalkujen intoa maksamalla heille pimeänä vähän, mutta että heille se riittää, koska saavat koulutuksen, jonka myötä mahdollisuudet kasvavat. Eli näkevät sen mahdollisuutena ammattiin. Iso ero siihen, että hommaa tehdään oman lapsen takia.

[törömömmö]

En nyt ymmärrä miksi takerruit tuohon rahaan ylipäätään. Luulin että halusit tietää kuinka tämä on hoidettu muualla:

No "mistä rahat?" on kai yleensä se vaikein ratkaistava asia kun pohditaan miten asia on hoidettu muualla. Jos olisi loputtomasti rahaa, niin joka junnujengillä olisi puikoissa pari Pep Guardiolaa.

Ja tuossa Espanjan tapauksessa, siinä linkkaamassani artikkelissa, kerrotaan vähintään puolisuorasti, että siellä hyväksikäytetään nuorten valmentajanalkujen intoa maksamalla heille pimeänä vähän, mutta että heille se riittää, koska saavat koulutuksen, jonka myötä mahdollisuudet kasvavat. Eli näkevät sen mahdollisuutena ammattiin. Iso ero siihen, että hommaa tehdään oman lapsen takia.

Onko Suomessa olemassa tuollaisia nuoria valmentajanalkuja?