Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[Jinete]

Onko Suomessa olemassa tuollaisia nuoria valmentajanalkuja?

Näkeekö Suomessa joku nuori jalkapallovalmentajan olevan järkevästi tavoiteltava ammatti?

[erno]

@Papin

Sä kun oot useammassa otsikossa vääntänyt nyt siitä, että suomalaisjunnuilla on vaikeaa päästä mihinkään, niin kannattaa muistaa historiaan peilaten se, että jos me katsotaan suomalaispelaajien urakehityksiä niin ne tapaukset jotka on oikeasti pelannut vaikka 21 vuoden iässä jossain merkittävässä seurassa tai sarjassa on aika vähissä.

Eli jos katsotaan vaikka tota kultasen sukupolven listausta minkä laitoit, niin esimerkinomaisesti:
Nure: 21v Suomi, 23v Ruotsi, josta vielä lyhyt maitojunailu Suomeen ennenkuin siirtyi 24 vuotiaana Hollannin divariin jossa pelasi useamman vuoden
Tihinen: 21v Suomi (siirtyi tässä iässä KePSistä Klubiin), josta pari vuotta myöhemmin Norjaan
Hyypiä: 21v Suomi, josta vuotta myöhemmin Willemiin
Moisander: 21v Hollannin divari, muutama vuosi myöhemmin AZ Alkmaariin
Saarinen: 21v Ruotsi, josta vielä vauhtia Klubin ja KäPan kautta ennenkuin pääsi 23v+ iässä Rosenborgiin
Hradecky: 21v Tanskan divari
Johansson: 21v TPS, 22v Flora

Valtaosa pelureista on vaatinut aika monta vuotta totuttautumista kansainväliseen tempoon ja vauhtiin, ennenkuin pystyvät pärjäämään. Poikkeuksia on lähinnä Peetu, Miklu, Tainio ja R. Eremenko (Jolle rajatapauksena), jotka pääsivät heti kättelyssä pelaamaan aika hyvällä tasolla. Koska se pohjaongelma, eli Veikkausliigan hyvin matala tempo on pysynyt koko ajan samana, niin ei ole mitään syytä olettaa että tuo asia olisi muuttunut tai muuttumassa lyhyellä aikajänteellä mihinkään. 3-4v on sellanen hyvä keskiarvo, mikä on vaadittu aktiivisia pelejä ennen valmiutta oikeasti kovempiin peleihin.

Siirrot suoraan liian kovalle tasolle eivät näytä nopeuttavan yhtään mitään, vaan olennaista tuntuu olevan lähinnä se että pelaaja pääsee pelaamaan seuraan ja ympäristöön, jossa kuuluu aktiivisesti pelaavaan kokoonpanoon. Jos siis katsotaan vaikka nuorempaa sukupolvea, niin Suhonen, Meisseli, Skyttä ja Liimatta esim. ovat siirtyneet ympyröihin jotka on olleet verrattaen lähellä vanhemman sukupolven maksimeita, mutta ovat kukin syystä tai toisesta jämähtäneet marginaalisesti/ei lainkaan pelaavaan määrään. Osalla syynä on loukit/fyysinen puoli, niinkuin on ollut aikaisemmillakin ikäluokilla. Kategorisesti ovat pysyneet liian pitkään tuolla (pl. Skyttä) ennen siirtoa sinne missä arvostus juuri tätä pelaajaa kohti on olemassa. Ja yhtälailla vaikka Pukki siis vaati N-kautta Bröndbyssä ennenkuin oli oikeasti valmis hyvään jalkapalloseuraan. Toki Pukki pelasi alkuun ihan kelvollisia määriä Schalkessa, mutta isossa kuvassa jäi myös piippuun.

[Papin]

Hyviä pointteja, joita kuitenkin opponoin siltä osin, että kyseenalaistan, olisiko Nuren tai vaikkapa Litmasen pelaajapolku nykytilanteessa mahdollinen? Tällä hetkellä yli kaksikymppisenä Veikkausliigasta siirtyvien osalta absoluuttisen huipun juna on tainnut mennä jo.

Hradecky putosi seuransa kanssa divariin kaudeksi ja Moisander haki Ajax-dropoutina vauhtia divarista, mutta yhteistä menestyneille suomalaisille pelaajille on se, että taka-askeleen otettuaan he ovat nousseet uudessa seurassaan nopeasti avainpelaajiksi ja johtajiksi.

Pukki pelasi Bundesliigan silloisessa huippujoukkueessa noin 50 peliä ja teki kunnioitettavat tehotkin, ja sai siirron suurseura Celticiin. Pohjanpaloa lainattiin Leverkusenista hyviin Bundes- ja Zweite-joukkueisiin.

Pidän yhteisenä tekijänä viimeisen 20 vuoden suomalaisille huippupelaajille sitä, että Suomen vaatimattoman tason pääsarjasta on lähdetty mahdollisimman nuorena maailmalle. Vaikka ns. maitojunalla olisi piipahdettua takaisin, on visiitti ollut lyhyt ja noustu nopeasti avainpelaajaksi.

Hradecky lähti nuorena, pelasi säännöllisesti hyvällä tasolla, vaikka seura käväisikin divarissa. Pukki lähti nuorena, käväisi välissä HJK:ssa, Schalke-pelit olivat hänelle ratkaiseva ponnahduslauta uudelleen maailmalle. Hetemaj lähti nuorena AEK:hon, loukkaantumisia, ura pelastui pelityylin muutoksella ja Brescian sarjanousulla. Sparv eteni nuorena akatemiareittiä, erottui johtajana U21-joukkueessa ja Halmstadissa. Moisander lähti nuorena Ajaxiin, nousi jokaisessa seurassaan alemmalla tasolla suureen rooliin. Ja niin edelleen.

Nythän ongelmana on se, että suomalaislupaukset eivät hyvistä otteistaan huolimatta saa oikein entiseen malliin nostetta uralleen. Tätä väitettä saa opponoida. Mutta esimerkkejä on mielestäni useita: Antman, Marhiev, Walta, Koski ja niin edelleen. Terhonkin lupaavasti alkanut ura ulkomailla vähän vastatuulessa.

[Triangelikostaja]

Nyt kun Gyokeres siirtyi Arsenaliin ja Isak on lähtökuopiossa Newcastlesta, niin kohta Ruotsilla varmaan tilanne, että hyökkäyspään kolmikko pelaa tyyliin Arsenalissa, Tottenhamissa ja sitten mihin tuota Isakia nyt sitten viedäänkään, Liverpool tai vastaava. Kivasti menee heilläkin.

Toi on paperilla melkein kovempi mitä jollain Englannilla jos optimi-avausta mietitään. Tai ihan samaa tasoa.

[Jinete]

Nyt kun Gyokeres siirtyi Arsenaliin ja Isak on lähtökuopiossa Newcastlesta, niin kohta Ruotsilla varmaan tilanne, että hyökkäyspään kolmikko pelaa tyyliin Arsenalissa, Tottenhamissa ja sitten mihin tuota Isakia nyt sitten viedäänkään, Liverpool tai vastaava. Kivasti menee heilläkin.

Toi on paperilla melkein kovempi mitä jollain Englannilla jos optimi-avausta mietitään. Tai ihan samaa tasoa.

Pärjääkö edes Norjalle?

[Junnukoutsi]

Isoimmissa seuroissa on yleensä palkallinen vastuuvalmentaja ja siihen päälle voi olla oto-valmentajia mutta lapsia on alkuvaiheessa niin paljon, että kyllä siellä isä- ja äitivalmentajiakin tarvitaan. Sitten keskisuurissa ja pienemmissä seuroissa (ja näitä on valtaosa seuroista) kaikki toimihenkilöt ovat tyypillisesti vapaaehtoisia ja tekevät hommia talkoopohjalta. Osa toki on käynyt koulutuksia jopa UEFA C -tasolle asti.

Juuri näin.

Ja kun nyt johonkin Espanjaan verrataan, niin täytyy muistaa, että Suomen jalkapallossa rahat kuluu kolmeen asiaan: palkat, olosuhteet ja pelimatkat. Talvella treenataan hallissa, n. 170 €/h. Esimerkiksi meidän seurassa n. 200 k€/vuosi. Tien päälle (matkustamiseen) kuluu toinen 200 k€/vuosi.

Veikkaan, että Espanjassa puuttuu valtaosin nämä kulut.

[erno]

@Papin

Tuo oli se mun pointti mitä yritin sanoa, että olennaista näyttää olevan ennemmin se, että pääset paikkaan jossa sulla on tarjolla johtava rooli tai vähintäänkin erittäin paljon pelaava rooli. Ja mä uskallan väittää että noi samat pelaajapolut on edelleen mahdollisia. Tällä hetkellä vaan aivan liian suuri osa suomalaisista hakee heti kättelyssä tosi suuria loikkia Veikkausliigasta. Naatti näyttää nyt (tai vuosi sitten) hahmottaneen mistä sitä uraa lähdetään rakentamaan ja vuosi hyvin maltillisen kokoisessa organisaatiossa Ranskan kakkosessa toi jo pöytään siirron perinteiseen saksalaisorganisaatioon, organisaation mittapuulla isolla siirtokorvauksella. Jos breikkaa Kaiserslauternin avaukseen kahdessa vuodessa isosti, niin todennäköisin seuraava siirto menee ykkösen puolelle. Jos ei, niin tämän pelaajan katto oli tuolla kakkostasoilla - mikä sekin on suomalaispelaajalle hyvä taso. Vaikkapa kakkosbulin puolella Suomen maajoukkuepelaajista pelipaikkansa ovat vakiinnuttaneet Laukkanen, Myyry, Jolle, Kuqi, Ring, Ägä, Lagerblom, Zico Hjelm - lähes kaikki maajoukkueen vakiokalustoa omana aikanaan. Osa terävintä kärkeä, osa ei. mutta tarpeellista kuitenkin.

Esimerkkinä vastakkaisesta voisi heittää vaikka 2005 syntyneen Talvitien, joka kulki suosiolla Suomesta belgian divariin ja siitä hiljalleen Eredivisieen. Seuraavaksi sitten mitataan löytyykö Juholta kyvyt ja fysii

[Papin]

@Papin

Tuo oli se mun pointti mitä yritin sanoa, että olennaista näyttää olevan ennemmin se, että pääset paikkaan jossa sulla on tarjolla johtava rooli tai vähintäänkin erittäin paljon pelaava rooli. Ja mä uskallan väittää että noi samat pelaajapolut on edelleen mahdollisia. Tällä hetkellä vaan aivan liian suuri osa suomalaisista hakee heti kättelyssä tosi suuria loikkia Veikkausliigasta. Naatti näyttää nyt (tai vuosi sitten) hahmottaneen mistä sitä uraa lähdetään rakentamaan ja vuosi hyvin maltillisen kokoisessa organisaatiossa Ranskan kakkosessa toi jo pöytään siirron perinteiseen saksalaisorganisaatioon, organisaation mittapuulla isolla siirtokorvauksella. Jos breikkaa Kaiserslauternin avaukseen kahdessa vuodessa isosti, niin todennäköisin seuraava siirto menee ykkösen puolelle. Jos ei, niin tämän pelaajan katto oli tuolla kakkostasoilla - mikä sekin on suomalaispelaajalle hyvä taso. Vaikkapa kakkosbulin puolella Suomen maajoukkuepelaajista pelipaikkansa ovat vakiinnuttaneet Laukkanen, Myyry, Jolle, Kuqi, Ring, Ägä, Lagerblom, Zico Hjelm - lähes kaikki maajoukkueen vakiokalustoa omana aikanaan. Osa terävintä kärkeä, osa ei. mutta tarpeellista kuitenkin.

Esimerkkinä vastakkaisesta voisi heittää vaikka 2005 syntyneen Talvitien, joka kulki suosiolla Suomesta belgian divariin ja siitä hiljalleen Eredivisieen. Seuraavaksi sitten mitataan löytyykö Juholta kyvyt ja fysii

Nyt kun luen viestisi uudelleen, niin tosiaan, niinpä olikin. Tarkentaakseni omaa pointtiani: kyse ei siis ole siitä, että mielestäni suomalaisten junioreiden pitäisi siirtyä liian aikaisin liian kovaan ympäristöön. Näyttää nykyevidenssin valossa melko selvältä, että niin sanotusti läpipelattu suomalainen junioripolku ei valmista pelaajia mitenkään kilpailuun, jos 19-vuotiaana pitäisikin ottaa pelipaikka portugalilaisilta, ranskalaisilta tai saksalaisilta ikätovereilta. Erikseen ovat varhaisessa teini-iässä lähtevät akatemiapelaajat, mutta täysi-ikäiseksi Suomessa pelaavien pelaajien osalta Ruotsi, Norja, Tanska tai esimerkiksi Hollannin divari ovat nykyään maltillisen haastava askel ylöspäin.

Akatemiapolulla pärjäävät entistä useammin ne valtavan määrän omatoimista harjoittelua tehneet poikkeuslahjakkuudet, joilla on vielä aika usein futishullu isä tai muu aikuinen vieressä. Juniorivalmennuksen tason ja todellisen kilpailun puuttumisen takia näiden intohimoisten futisjunnujen pitää entistä nuorempana lähteä sinne, missä on heitä haastavaa kilpailua ja huipulle valmistavaa harjoittelua.

Se, mistä olen huolestunut on suomalaisten pelaajien urakehitykset sen jälkeen, kun ovat hakeneet vauhtia alempaa ja siellä pärjänneet hyvinkin. Vaikuttaa siltä, että niin sanottu uran maksimitaso löytyy alempaa kuin aiemmilla pelaajasukupolvilla. Tästä voi huonona hetkenään viritellä salaliittoa "aina suomalaista sorsitaan", tai sitten vain todeta sen todennäköisemmän skenaarion, että Kairisia, Marhieveja ja Koskia ei pidetä kansainvälisesti samantasoisina lahjakkuuksina kuin esimerkiksi Pohjanpaloa, Pukkia tai Urosta aikoinaan pidettiin.

[Homer]

Tiedäthän että voit itsekin lukea sen linkin? Sen mukaan valmentajille maksetaan pimeänä 150 - 500 €/kk. Kaksi valmentajaa per joukkue. Eli jos molemmille maksetaan 150 €/kk ja lapsen maksu on 300 €/v, tarvitaan 12 lasta per joukkue että valmeantajien palkat on kuitattu. Ja ymmärtääkseni tuo on jotakuinkin joukkueen tyypillinen koko. Lisäksi seurat saavat julkista tukea kunnalta/maakunnalta.  Tuolla jonkun valencialaisen pikkuseuran pomo sanoo, että saavat 4000 €/v tukea.

Tämän enempää en asiasta tiedä.

Junnuvalmennuksen suurin ongelma on se, että valmentajat valmentavat lapsia kuin kyse olisi aikuisista. Keskitytään liikaa taktiikkaan ihan pienestä pitäen, kun oikeastaan pitäisi keskittyä perustaitojen opetteluun ja leikkiin, pallonhallintaan, 1 vs 1 leikkiin jne.

Taktiikat oppii myöhemminkin.

Sanoisin niin, että olennaisinta olisi laittaa rahaa junnuvalmentajien koulutukseen ja siihen, ettei junnujen vanhempien annettaisi tulla sekaantumaan mihinkään.

Junnuvalmentajissa on valitettavasti paljon porukkaa, jotka eivät ymmärrä juurikaan lasten kehityksestä mitään.

Sitten toki tarvitaan vanhempien tuki, eli kyllä vanhempienkin pitää vaatia, mutta ei siten, että viesti lapsille olisi ristiriidassa junnuvalmentajan kanssa. Parhaimmillaan futis on myös perhettä yhdistävä liima.

[Rikkiviisas]

Tuo oli se mun pointti mitä yritin sanoa, että olennaista näyttää olevan ennemmin se, että pääset paikkaan jossa sulla on tarjolla johtava rooli tai vähintäänkin erittäin paljon pelaava rooli. Ja mä uskallan väittää että noi samat pelaajapolut on edelleen mahdollisia. Tällä hetkellä vaan aivan liian suuri osa suomalaisista hakee heti kättelyssä tosi suuria loikkia Veikkausliigasta.

Toki pelaajatkin ja heidän taustajoukkonsa osaavat katsoa historiaan.
Tässä ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun isommissa sarjoissa pelanneista ja näin myös A-maajoukkueen vakiokalustosta kaikilla oli pohjalla Veikkausliigassa pelaamista eli kokemusta "miesten peleistä" (ts. jossa sinua vastaan ei pelaa samanikäinen vaan 30vee liigajyrä), kun taas akatemioissa käyneet hakivat joko ihan vauhtia Suomesta tai sitten katosivat "puistopeleihin".

Aika näyttää olisiko esim. Siltasen reitti se toimiva eli nuorella iällä vastuurooli Veikkausliigassa ja siitä kohtalaisen maltillinen harppaus, jolloin saat alle tai noin 20-vuotiaana kauden tai pari hakea läpimurtoa kovemmassa sarjassa ja näin on sitten valmiimpi ihan huipulle saakka.

[Triangelikostaja]

Junnuvalmennuksen suurin ongelma on se, että valmentajat valmentavat lapsia kuin kyse olisi aikuisista. Keskitytään liikaa taktiikkaan ihan pienestä pitäen, kun oikeastaan pitäisi keskittyä perustaitojen opetteluun ja leikkiin, pallonhallintaan, 1 vs 1 leikkiin jne.

Eikö tähän liity tavallaan osaltaan se, että jotkut valmentajat haluaa kovasti menestystä ja ehkä vähän henkilökohtaista glooriaa. Lyhyellä aikavälillä voidaan saada tulosta jos pojat / tytöt toteuttaa taktiikkaa hienosti, mutta loppupeleissä heistä ei tule niin hyviä pelaajia.

[törömömmö]

Toisaalta, Suomen ongelmaksi verrattuna Espanjaan todettiin, että täällä ei ole kunnianhimoisia nuoria ammattivalmentajiksi tähtääviä kavereita kentän laidalla. Hekö sitten keskittyisivät enemmän pitkän tähtäimen pelaajakehitykseen lyhyen tähtäimen tulosten sijaan?

[Homer]

Eikö tähän liity tavallaan osaltaan se, että jotkut valmentajat haluaa kovasti menestystä ja ehkä vähän henkilökohtaista glooriaa. Lyhyellä aikavälillä voidaan saada tulosta jos pojat / tytöt toteuttaa taktiikkaa hienosti, mutta loppupeleissä heistä ei tule niin hyviä pelaajia.

Näin se taitaa valitettavasti olla. Toisaalta Palloliitto voisi tehdä erittäin paljon tämän asenteen muuttamiseksi. Pelkästään se, että junnuvalmentajat pääsisivät tutustumaan huippumaiden junnuvalmennusfilosofiaan auttaisi paljon. Tämä tapahtuisi esim. siten, että Suomeen tuotaisiin vierailulla junnuvalmentajia huippumaista näyttämään kädestä pitäen, miten heillä hommia hoidetaan kussakin ikäluokassa.

[Rikkiviisas]

Eikö tähän liity tavallaan osaltaan se, että jotkut valmentajat haluaa kovasti menestystä ja ehkä vähän henkilökohtaista glooriaa. Lyhyellä aikavälillä voidaan saada tulosta jos pojat / tytöt toteuttaa taktiikkaa hienosti, mutta loppupeleissä heistä ei tule niin hyviä pelaajia.

Tämähän on se Suomen "ongelma".
Seurajoukkuetasolla ja myös maajoukkuetasolla junnujoukkueet pärjäävät hyvin, koska pelaavat kollektiivina ja pääsääntöisesti joukkue koostuu oikean ikäisistä pelaajista.

Monissa muissa maissa taas nuoremmista ikäluokista nostetaan herkemmin ylöspäin ja painotus on enemmän pelaajissa, jolloin joukkuepelaaminen kärsii ja sitä kautta joukkueena pelaavat joukkueet pärjäävät.

[Homer]

Erinomainen artikkeli Niko Laihosta ja siitä, miten junnuvalmennuksen vaatimustasoa pitäisi nostaa:

Jalkapallo | Niko Laiho vaatii Hongan junioreilta paljon eikä pelkää sanoa sitä ääneen
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011415513.html

Vain tämä tie johtaa pitkällä tähtäimellä tuloksiin myös maajoukkueessa.

Ja Laihokin toteaa, että futis ja junnuvalmennus kehittyy koko ajan, viisi vuotta sitten hänellä olleet opit hävettävät nyt.

Laiho toteaa myös sen, että oppi on haettava ulkomailta, ei Suomesta.

[Wissi]

Karu kesä paljasti Suomen jalkapalloilun tilan

Kommentti|On hyvin mahdollista, että tulevana syksynä Euroopan top4-sarjoissa ei käytännössä pelaa ainuttakaan suomalaista jalkapalloilijaa, kirjoittaa Jaakko Tiira.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011420559.html

[Dirk Kuyt]

Luke siirtyy Saksasta Ranskaan -> Ala puhumaan top5-liigojen sijasta top4-liigoista, ja saat skandaalijutun.

[Höyrypää]

Siis eikö täälä oikeasti ymmärretä...Mikä meni vikaan ?   Lapsellinen harjoittelukulttuuri. Aivan liian yksipuolinen harjoittelu liian nuorena. Harjoitellaan 13v eteenpäin n. 40% liian vähän sekä hlö-kohtaisia taito-ominaisuuksia sekä fysiikkaa. Pelin ymmärrys yleensä riittävää. Ominaisuuksien puute, et voi menestyä Suomen rajojen ulkopuolella, ellei ole ominaisuuksia. Perusasiahan on, että perustekniikka ja kosketus täytyy olla viimeistään13v huipputasolla, muuten on turha kuvitella yhtään mitään. Mutta tämän jälkeen vasta aletaan katsomaan kenestä on ja kenestä ei. Nopeus, maksimivauhti, voimatasot, räjähtävyys, max.hapenotto, peruskestävyys, ketteryys, liikkuvuus + psyykkiset ominaisuudet (joita täytyy kehittää ihan kuten muitakin ominaisuuksia).
Jos Veikkausliiga-joukkueiden taso on MAS-testissä 4.25-4.40 niin ei tarvitse ihmetellä, miksi Tempo Veikkausliigassa on on kuin hidastetussa filmissä. Töihin siitä nuoret pelaajat ja valmentajat. Ja sit kun sitä työtä tehdään niin tarkka seuranta, tuottaako se treeni kehitystä. Futis on loppujen lopuksi todella, todella yksinkertaista.

[Käännös]

Kaikki entiset top5 sarjan pelaajat palloliiton järjestämään tapahtumaan ja yritetään saada heitä auttamaan meidän nuorten uran edistämisessä. Ei olisi väärin jos saisivat jonkinlaisen provikan onnistuneista siirroista. Tällä hetkellä meidän agentit eivät toimi ja peräkylän poikaa on helppo huijata jos ja kun (olosuhteiden pakosta) ovat ulkomaisen agentuuritoimiston asiakkaita ilman kunnollista välikättä.

Joka tapauksessa turha tavoitella kuuta taivaalta ja on aina parempi olla avainpelaaja kuin ylihyvän joukkueen jokerikortti ja sen tason määrittämisessä vanhat konkarit varmasti osaisivat myös auttaa, jotka suomalaisittain ovat järjestäen kulkeneet pohjalta ylös polun hekin.

[elanalistadefutbol]

Ajaxin jalkapalloanalytiikan johtaja näytti aikoinaan eräässä kansainvälisessä seminaarissa videon, jossa konkreettisesti näytettiin kuinka pelin tempo vaihtelee eri sarjojen välillä. Esimerkiksi Eredivisien ja Champions liigan välillä oli iso ero. Noihin verrattuna Suomen Veikkausliiga on kävelyjalkapalloa.
 
Laiho taas on harvana suomalaisena ymmärtänyt sen, että suomalainen jalkapallovalmennus ja liiton höpinät ovat lähinnä vitsi. Eerikkilän, Inkilän, Miettisen ja kumppaneiden johtamien pöllöpolkujen kautta homma on lähinnä kvasitieteellistö paskaa. Pikkusormet pystyssä istutaan teamsissa tai jossain seminaarissa toistelemasss hienolta kuulostavia käsitteitä, joiden merkityksen jokainen ymmärtää eri tavalla tai ei ymmärrä ollenkaan.

Jos kehitystä oikeasti haluttaisiin, koko nykyinen Neuvostoliitosta kopioitu ”suunnitelmatalousmalli” pitäisi räjäyttää ja siirtyä malliin, jossa toiminnan keskiössä olisi pragmaattinen toiminta eli potentiaalisten pelaajien löytäminen, pelipaikoista kilpaileminen pienestä pitäen ja valmennus, jossa haistatetaan vittu mukavuusalueella hipsuttelulle. Toki tuo on utopiaa, koska Suomessa, pesäpallo, kiekko, keihäs ja hiihtomaassa, ei ole oikeaa jalkapallokulttuuria, jossa lapset kasvaisivat lajin sisällä ja sitä kautta jo pienestä pitäen sisäistäisivät lajin keskeisiä tekijöitä.

Suomalaisen urheiluvalmennuksen absurdiutta korostaa Jyväskylän urheiluhöpötemia. Vuosikymmenten mittauksilla on selvitetty missä kulmassa keihään tulee lähteä ja miten mäkimiehen pitää ponnistaa, mutta tulokset osoittavat, että käytännössä tällä tiedolla ei ole mitään merkitystä. Tiedolla ei keppi lennä, hyppääjä ponnista eikä palloa potkaista. Siihen tarvitaan intohimoisesti lajia treenaava lahjakkuus, paino sanalla lahjakkuus, eikä kvasiälyllisellä paskatiedolla keskinkertaisten oman elämänsä mourinhojen valmentama keskinkertaisuus. Valitettavasti Suomessa keskinkertaisuudet valmentavat keskinkertaisuuksia ja heitä johtaa otona toimivat vallanhimoiset harrastajat. Siis kun tuloksia katsoo.

[Holmgård]

Toisaalta mitä muutamia vuosia sitten hieman seurasi muutamia näitä "vaatijoita" jotka koko aika räyhäävät ja pakottavat kovaan tempoon, niin se oli pelossa ravaamista ressin alla. Futarin pitäisi kuitenkin yleensä olla mieleltään selkeä ja tyyni, viihtyä kentällä, vaikka tempo ja intensiteetti olisi mitä.

Toinen homma on että se karsi pelistä paljon elementtejä; kukaan ei kantapäällä syöttänyt, jalkapohjalla rullannut, tsipannut, tuskin edes käytti ulkosyrjää. Haastaminen, jekut ja oivallukset olivat tipotiessään.

Jalkapallo ei ole jalkapallosta riisuttua hätäistä säntäilyä, vaan monimutkainen pelikudos. Tempoa tulee nostaa, mutta lajin lainalaisuuksia kunnioittaen.

[Triangelikostaja]

Jos Veikkausliiga-joukkueiden taso on MAS-testissä 4.25-4.40 niin ei tarvitse ihmetellä, miksi Tempo Veikkausliigassa on on kuin hidastetussa filmissä. Töihin siitä nuoret pelaajat ja valmentajat. Ja sit kun sitä työtä tehdään niin tarkka seuranta, tuottaako se treeni kehitystä. Futis on loppujen lopuksi todella, todella yksinkertaista.

Olikohan se RoPS joka pelasi männävuosina eurokarsinnoissa jotain skottijengiä vastaan, Aberdeen tai vastaava. Taidossa ei oikeasti ollut mitään eroa näiden joukkueiden välillä, jopa RoPSilaisten eduksi. Fysiikassa kuitenkin skotit pieksi Ropsin pelaajat 100-0 ja tuon turvin menivät otteluparissa jatkoon. Oli oikeasti aika silmät avaava näky, että miten iso ero fysiikassa oli noiden joukkueiden välissä. Ja fysiikkaa voisivat kaikki suomalaiset parantaa puhtaasti vaan treenaamalla kovemmin / fiksummin.

Toki puujalkaiset skotit ei juurikaan pärjää sitten vähänkään kovempien sarjojen joukkueita vastaan paitsi Rangers ja Celtic, mutta kuitenkin ihan vaan ajatuksena miten paljon vaan se, että pelaaja jaksaa juosta ja uskaltaa kamppailla auttaa jalkapallossa.

Ja no, ei tosiaan tarvitsisi edes mitään skotlantia miettiä. Katsoo vaan vaikka Allsvenskanin tai Norjan liigan pelejä niin näkee sen miten paljon kovempi tempo siellä on.

[Vikkelä vaihtomies]

Ollaan siis käyty täysi kierros. Foorumikonsensus on muodostunut: Paxu-Mixu oli oikeassa, jos on löysä, niin on löysä

[erno]

Ei tossa tartte kattoa edes mitään Ajaxeja tai CL:iä, vaan katsaus ihan kotoisaan Veikkausliigaan riittää. Vaikkapa Klubin Benji tai KuPSin Cisse ei ole monella tavalla kategorisoiden ihan hirveän hyviä jalkapalloilijoita, mutta etenkin Benji on ihan vitun huippu-urheilija ja atleetti ja pystyy tuon turvin tekemään monissa matseissa ihan mitä haluaa.

[Wissi]

Ruotsilla Isak, Norjalla Haaland, Tanskalla Højlund: Miksi kaltaisiasi ei ole enemmän, Mikael Forssell? – ”Messi ja Ronaldo tuskin miettivät aikanaan monilajisuutta”

Mikael Forssell vertaa suomalaista ja ruotsalaista jalkapallokulttuuria ja paljastaa, miksi naapurimaat kasvattavat huippuhyökkääjiä sukupolvi toisensa jälkeen – kun taas Suomi ei ole saanut nauttia Forssellin ja Teemu Pukin jälkeen yhdestäkään maailman huipputason hyökkääjästä.

Osmo Reima

https://www.apu.fi/artikkelit/ruotsilla-isak-norjalla-haaland-tanskalla-hojlund-miksi-kaltaisiasi-ei-ole-enemman-mikael-forssell-messi-ja-ronaldo-tuskin-miettivat-aikanaan-monilajisuutta