Kyllähän se kateelliseksi vetää, miten Norjasta ja Ruotsista tuntuu nykyisin tulevan supertähtiä liukuhihnalla ja meillä on lähinnä näitä kakkosliigojen ok-pelaajia ja penkinlämmittäjiä istumassa Skotlannin sumussa.
Ruotsi nyt on aina ollut ihan hyvä jalkapallossa, ei sitä voi edes verrata Suomeen tällä saralla. Norjasta en osaa sanoa, oli silläkin ihan ok-tasoisia Valioliiga- ja Bundesligapelaajia myös ennen tätä viime vuosien jalkapallorenessanssia. Vuosina 2003 ja 2009 Norja voittikin Suomen harjoitusotteluissa, kun taas vuosituhannen taitteessa Suomi kukisti Norjan jossain Pohjoismaaturnauksessa.
Kysymys sitten onkin, mitä esimerkiksi rikkaan Norjan lisäksi lilliputti-Islanti sekä hurmoksessa oleva Georgia tekevät oikein, ja mitä Suomi tekee väärin tällä saralla. Jääkiekko varmasti imee urheilullisesti lupaavat lapset täällä, mutta eikö Islannissakin käsipallo ole aika suosittua?
Heitetään tähän nyt hieman omaa pohdintaa, jonka lähetin toiseen lankaan:
Mitä jos keskityttäisiin Suomeen tai ainakin osittain samankaltaisella tasolla oleviin maihin?
1. Suomen materiaali on realistisesti heikkoa. Viime pelissä avauksessa olleista pelaajista vain muutama (Antman, Lod, Peltola, Kairinen) pelaa edes keskinkertaisessa sarjassa, ja suurin osa pelaajista on alasarjoissa tai mitäänsanomattomista eurooppalaissarjojen random-joukkueissa. Niiden muutamien maajoukkuetähtien saappaita ei ole saatu täytetyksi.
Vertailun vuoksi oletetaan, että Transfermarktin arvot ovat edes vähän sinne päin. Niissä Suomi jää Pohjois-Makedoniaa lukuun ottamatta jokaisen viime vuosina arvokisoissa käyneen joukkueen taakse. Suomen lähimmät maat TM-arvoissa puolestaan ovat Armenia, Bulgaria ja Montenegro, joista viimeisen TM-arvosta melkein puolet koostuu yhdestä Atalantan pelaajasta. Nations Leaguessa Suomi jäi B-liigan lohkojumboksi Englannin, Kreikan ja Irlannin takana. Armenia pelasi itsensä C-liigassa lohkokakkoseksi Pohjois-Makedonian perässä ja Färsaaria sekä Latviaa edellä. Bulgaria oli myös C-liigassa Pohjois-Irlannin, Luxemburgin ja Valko-Venäjän sisältäneen lohkonsa toinen. Montenegro puolestaan jäi Suomen tavoin B-liigan lohkonsa viimeiseksi, ja heidän vastustajiaan olivat Wales, Turkki, ja Islanti. Tämän perusteella voi sanoa, että Suomi pärjää juuri niin kuin olettaa sopii ja niin kuin Suomen tasoisen maan pitäisi pärjätä.
Entäs Fifa-ranking? Itse en siihen kiinnitä huomiota, mutta Suomi on sijalla 69. Montenegro on sijalla 77, Bulgaria sijalla 84 ja Armenia sijalla 105. Lähellä ovat mm. hurmoksessa oleva Georgia (67.), ohimennen mainittu Pohjois-Makedonia (62.) sekä Pohjois-Irlanti (71.), Bosnia (72.) ja Islanti (74.). Näistä Pohjois-Makedonia pelasi EM-kisoissa 2021, kun taas Georgia pääsi Saksan kisoihin viime vuoden kesällä. Bosnian, Pohjois-Irlannin ja Islannin kisareissuista on kulunut jo useampia vuosia. TM-arvoiltaan ja Nations League -tuloksiltaan suunilleen samassa luokassa painivat joukkueet ovat siis myös aika lailla samoilla ranking-sijoilla.
Mitenkäs samassa karsinta-arvontalohkossa olleet joukkueet? Suomen kanssa kolmoskorissa olivat Skotlanti, Slovenia, Irlanti, Albania, Pohjois-Makedonia, Georgia, Islanti, Pohjois-Irlanti, Montenegro, Bosnia ja Israel. Muutama noista nyt on Suomea huomattavasti parempi ja omaa kovatasoisia pelureita, mutta tutut naamat Montenegro ja Pohjois-Irlanti nousevat jälleen esiin. Noiden pelaajat eivät yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta myöskään edusta mitään huipputason jengejä, ja esimerkiksi Pohjois-Irlannin pelaajat ovat laajalti joissain Championship-joukkueissa.
No entä sitten vaikkapa Pohjois-Makedonia EM-kisoissa 2021 tai legendaarinen Islanti? Ei heilläkään mitään supertähtiä ollut. Pohjois-Makedonialla kuitenkin oli muutama ihan hyvässä joukkueessa pelannut pelaaja: maalivahti La Ligassa, laitapakki Valioliiganousijassa, puolustava keskikenttä Champpariseura Zagrebissa, Elmas ja Bardhi La Ligassa sekä Serie A:ssa, legenda Pandev Serie A:ssa... ihan mukiinmenevä runko. Jopa vuoden 2016 Islannilla oli jonkin verran ok-tason kansainvälistä kokemusta, kun nyt selailen joukkuetta: on Krasnodaria, Baselia, Valioliiga-Swanseaa, Augsburgia, Udinesea... suoraan sanottuna tuokin nippu on seuroiltaan yllättävän hyvä ja parempi kuin Suomen tämänhetkinen.
2. Vaikka Suomen joukkue onkin heikko, niin oikeanlainen valmentaja tai tyyli voi kompensoida heikkouksia ja nostaa tasoa. Kokonaisuus voi siis olla parempi kuin osiensa summa, niin kuin lontooksi sanotaan. Vaikka tuolla Islannilla olikin muutamia hyviä pelaajia, ei heidän joukkueensa ollut missään nimessä mikään järjettömän hyvä. Suomen tapauksessa tällaista tasonnostoa ei ole valitettavasti näkynyt.
3. Joskus myös tuurilla on vaikutuksensa. Runkopelaajat ja joukkueen selkäranka ovat parhaimmillaan juuri oikeaan ja samaan aikaan, turnauspaikkoja lisätään, arpa tuo heikompia vastustajia, Kreikka ja Bosnia ovat kriisissä ja kaikki tulokset menevät ristiin Suomelle otollisesti... mutta pelkkään tuuriin ei voi luottaa.
Kohdat 1 ja 2 ovat käytännössä ne, joihin voi oikeasti vaikuttaa. Valmentajaruletti toimii joskus ja joskus epäonnistuu, mutta ainakin periaatteessa omankin kansallisen pelifilosofian luominen toimivien ideoiden ja koulutusten pohjalta ei ole mahdotonta. Mitä puolestaan tulee pelaajakehityksen parantamiseen, Suomella on yksi merkittävä heikkous verrattuna moneen muuhun maahan: jääkiekko, joka kerää enemmän rahaa, huomiota ja lupaavia nuoria. Tästä huolimatta jalkapallon saralla ei saa luovuttaa, ja sekä Palloliiton että seurojan tasolla täytyy panostaa juniorituotantoon ja tehokkaaseen työskentelyyn (mutta miten?). Tällä hetkellä Suomi onnistuu tuottamaan ainakin jonkinlaisia suhteellisen lupaavia nuoria pelaajia ja junnu-EM:ään pääsy juuri Norjan kustannuksella oli hieno ja lupaava saavutus, mutta jotenkin tätä tuotantoa pitää pystyä parantamaan ja sille täytyy oikeasti luoda sopivat olosuhteet, joissa ottaa harppaus lähemmäs Euroopan huippusarjoja.
Äänestys
