Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[suomiveto]

Eikö junnut tosiaan treenaa tyyliin ollenkaan oikealla nurmella? Kai nyt jossain kohti kesää pitäisi edes luonto äidin mukana nurmia olla, että välillä voisi niilläkin treenailla? Jos tosiaan realiteetti on se, että kaikki tavoitteellisesti harrastavat pelaa 100 % tekonurtsilla kesälläkin, niin aika erikoista.

Tottakai treenaa. Meillä on kaikki kesän harjoitukset oikealla nurmella poislukien kevään ensimmäiset.

[Jau]

Korjasin

Meidän junnuputki sylkee ulos pörrääviä pygmejä ilman varsinaisia vahvuuksia. Kaiken päälle heitä pidetään vielä 25-vuotiaina jonain tulevaisuuden lupauksina, joiden maajoukkueessa peluuttamisen kanssa pitää olla tarkkana. Onko kyse siitä, että jalkapallon pariin hakeutuu vain se heikompi aines vai onnistuuko järjestelmä vain hukkaamaan oikeat lahjakkuudet matkan varrella? Nähdäänkö nyt mitä Barcan ja Espanjan fanittaminen jalkapallovalmennuksen keskuudessa ilman ymmärrystä lajin evoluutiosta on saanut aikaan?

Olisi mielenkiintoista nähdä, että miten esim. Suomen maajoukkueen keskipituus suhteutuu maan miesten keskipituuteen nähden ja mikä tämä luku on muissa maissa. Hollantilaiset taitaa olla maailman pisin kansa, joten eilinen vielä oikein kärjisti tätä eroa.

Hollanti taitaa tosiaan olla maailman pisin kansa, mutta se ei poista sitä faktaa että suomalaiset lähes poikkeuksetta häviävät sekä nopeus- että voimatasoissa ihan järkyttävästi. Tai tältä se ainakin näyttää kun lähdetään pelaamaan huippuja vastaan. Tämä on aivan käsittämätöntä, kun fudarin fysiikka ei kuitenkaan ole mikään surrealistinen, jossa VO2Max -testissä pitäisi puhaltaa +80, satasta ei tarvitse juosta alle 10,5 sekuntiin jne. Pukki on kenttäpelaajsta paras suomalainen viimeisen kymmenen vuoden ajalta, mutta kun katsoo hänenkin fysiikkaa kun lähti Klubista, niin takamatka oli ihan järkyttävä.

Boldattuun vahva sama. Skytästä on puhuttu käsitykseni mukaan piireissä melko kauan ja Wallan jättäminen ulos viime ikkunassa oli "oikeusmurha", mutta sopivat kuvaukseen oikein hyvin ja vaikea nähdä, että kumpikaan murtautuisi top-7 -sarjan joukkueen avaukseen.

Kolkalta eilen ihan painavaa asiaa siitä kuinka suomalaisessa junnutyössä lähinnä läpsytellään. Varmasti monia syitä, mutta onko esim kovinkaan monessa suomalaisessa junnujoukkueessa aidosti kilpailua peliajasta? Suomalainen junnutyö on varmasti mennyt isossa kuvassa eteenpäin, mutta tuottaa tällä hetkellä Allsvenskanin tasoisia kavereita, jotka sitten seuravalintojen ansiosta voivat päätyä jonnekin Itä-Euroopan syövereihin penkille - näin kärjistäen.

[Tsei Tsei]

Varmaan riippuu ottelusta? Nytkin avauskokoonpanosta edellisestä ottelusta muuttui melkein puolet. Yksi ottelu ei kerro yhtään mitään. Yhtään pitemmällä tähtäimellä tuskin ainakaan jäädään keskipituudesta. Joka tapauksessa "liian lyhyet pelaajat" on varmasti merkittävin selitys Suomen jalkapallon nykytilanteelle . Onneksi se on helposti korjattu vaikka pelkillä veikkausliigapelaajilla

Ei se ole syy nykytilanteelle, mutta tulee olemaan ongelma, jos meidän parhaat pelaajat ovat jatkuvasti pienikokoisia. Onneksi on sentään Hyryläinen ja tuolla U19-jengissä taitaa olla edes jotain vähän fyysisempiä pelaajia tulossa.

On se oikeasti vähän huolestuttavaa, jos meidän parhaiten taidossa pärjäävät pelaajat häviävät 100-0 fysiikassa Hollannille. Myös Puola ja Liettua ovat selvästi Suomea isompia ja fyysisempiä tässä lohkossa.

Hollantia vastaan oltiin tietysti jäljessä ihan kaikilla osa-alueilla, mutta sentään taidossa ja joukkuepelissä on jotain toivoa näkyvissä. Fysiikan osalta ei niinkään.

[Valonheitin]

Sinällään ihan mielenkiintoista, kun junnuputkessa suositaan fyysisesti varhain kypsyneitä kavereita, mutta maajoukkueessa puolestaan on aika pientä pipertäjää. Ehkä Suomessa haetaan tulosta junioripeleissä sen verran kiimassa, että näitä fyysisesti vahvoja pelaajia peluutetaan vain ja ainoastaan optimaalisella pelipaikalla ja edusta revitään kaikki hyöty irti.

Aikuismaailman kynnyksella fyysinen etu on sitten syöty, mutta tekninen/taktinen osaaminen ei riitä siirtymiseen aikuisten peleihin.

[Kardooni]

Siteeraan itseäni. Mielestäni Suomi pelaa juuri omalla realistisella tasollaan tällä hetkellä.

Mitä jos keskityttäisiin Suomeen tai ainakin osittain samankaltaisella tasolla oleviin maihin?

1. Suomen materiaali on realistisesti heikkoa.

Vertailun vuoksi oletetaan, että Transfermarktin arvot ovat edes vähän sinne päin. Niissä Suomi jää Pohjois-Makedoniaa lukuun ottamatta jokaisen viime vuosina arvokisoissa käyneen joukkueen taakse. Suomen lähimmät maat TM-arvoissa puolestaan ovat Armenia, Bulgaria ja Montenegro, joista viimeisen TM-arvosta melkein puolet koostuu yhdestä Atalantan pelaajasta. -- voi sanoa, että Suomi pärjää juuri niin kuin olettaa sopii ja niin kuin Suomen tasoisen maan pitäisi pärjätä.

Entäs Fifa-ranking? Itse en siihen kiinnitä huomiota, mutta Suomi on sijalla 69. Montenegro on sijalla 77, Bulgaria sijalla 84 ja Armenia sijalla 105. Lähellä ovat mm. hurmoksessa oleva Georgia (67.), ohimennen mainittu Pohjois-Makedonia (62.) sekä Pohjois-Irlanti (71.), Bosnia (72.) ja Islanti (74.). --

Mitenkäs samassa karsinta-arvontalohkossa olleet joukkueet? Suomen kanssa kolmoskorissa olivat Skotlanti, Slovenia, Irlanti, Albania, Pohjois-Makedonia, Georgia, Islanti, Pohjois-Irlanti, Montenegro, Bosnia ja Israel. Muutama noista nyt on Suomea huomattavasti parempi ja omaa kovatasoisia pelureita, mutta tutut naamat Montenegro ja Pohjois-Irlanti nousevat jälleen esiin.

Jos keskitytään noihin FIFA-rankingissa lähisijoilla oleviin maihin sekä samassa arvontakorissa olleisiin joukkueisiin sekä niiden tuloksiin, näemme, että tällä hetkellä Suomen pistekeskiarvo on 1,4. Montenegron, Armenian, Georgian sekä Islannin pistekeskiarvot ovat 1,0, Bulgarian 0,0, Pohjois-Makedonian sekä Pohjois-Irlannin kova 2,0 ja Bosnian ryhmän paras 2,17. Arvontakorin muilla joukkueilla, joista pariin mielestäni Suomea on hankala verrata, pistekeskiarvo on 2,5 Skotlannilla, 0,66 Slovenialla, 0,33 Irlannilla, 1,8 Albanialla sekä 1,5 Israelilla.

Eli nätisti listaten:

Skotlanti 2,5
Bosnia 2,17
Pohjois-Irlanti 2,0
Pohjois-Makedonia 2,0
Albania 1,8
Israel 1,5
Suomi 1,4
Montenegro 1,0
Armenia 1,0
Georgia 1,0
Slovenia 0,66
Irlanti 0,33
Bulgaria 0,00

Voimme toki väitellä lohkojen vaikeudesta, pistekeskiarvojen turhuudesta sekä Suomen passiivisesta pelitavasta, mutta minun mielestäni tulokset laajalti tukevat ajatusta siitä, että Suomi on yksinkertaisesti palannut omalle tasolleen ja pelaa juuri niin kuin tällaisesta nipusta sopii olettaa. Toisaalta mm. Pohjois-Irlanti on selvästi kerännyt parempia tuloksia kuin mitä maalta sopii olettaa eli periaatteessa Suomikin voisi pystyä tähän, mutta laajalti en näe Suomen alisuorittavan tasoonsa nähden.

Friisin pelitapaa kritisoidaan myös ymmärrettävästi, mutta ei sekään ihan niin simppeliä ole. Esimerkiksi kisapaikasta taisteleva Pohjois-Makedonia pelasi juuri tasan Belgian kanssa vieraissa oman pallonhallintaprosentin ollessa 21 ja laukausten määrän jäädessä 3:een. Vertailun vuoksi Suomen pallonhallinta Alankomaita vastaan oli 31% ja laukauksia oli 7 - ja kyllä, joku voi sanoa että tappioasemassa oleminen tekee joukkueesta hyökkäävämmän, mutta tästäkin voi olla montaa mieltä, kun oikeasti katsoo peliä.

Nostetaan tämäkin kohta vielä aikaisemmasta viestistäni:

2. Vaikka Suomen joukkue onkin heikko, niin oikeanlainen valmentaja tai tyyli voi kompensoida heikkouksia ja nostaa tasoa. Kokonaisuus voi siis olla parempi kuin osiensa summa, niin kuin lontooksi sanotaan.

3. Joskus myös tuurilla on vaikutuksensa. Runkopelaajat ja joukkueen selkäranka ovat parhaimmillaan juuri oikeaan ja samaan aikaan, turnauspaikkoja lisätään, arpa tuo heikompia vastustajia, Kreikka ja Bosnia ovat kriisissä ja kaikki tulokset menevät ristiin Suomelle otollisesti... mutta pelkkään tuuriin ei voi luottaa.

Eli en nyt tietenkään Friisille aivan puhtaita papereita anna, mutta en jaksa myöskään haukkua häntä. Jotkut pelit voisivat näyttää paremmalta, mutta tuskin tällä materiaalilla oikeasti mitään hienoa jalkapalloa pysty pelaamaan. Toinen valmentaja voisi kuitenkin löytää paremmat työkalut ryhmän tason tai itsevarmuuden nostamiseen.

Summa summarum, Suomen tulokset vastaavat joukkueen tasoa.

[Papin]

Esimerkiksi kisapaikasta taisteleva Pohjois-Makedonia pelasi juuri tasan Belgian kanssa vieraissa oman pallonhallintaprosentin ollessa 21 ja laukausten määrän jäädessä 3:een. Vertailun vuoksi Suomen pallonhallinta Alankomaita vastaan oli 31% ja laukauksia oli 7 - ja kyllä, joku voi sanoa että tappioasemassa oleminen tekee joukkueesta hyökkäävämmän, mutta tästäkin voi olla montaa mieltä, kun oikeasti katsoo peliä.

Summa summarum, Suomen tulokset vastaavat joukkueen tasoa.

Pohjois-Makedonia pelasi näissä karsinnoissa kaksi kertaa tasan Belgiaa vastaan. Slovakia voitti hiljattain Saksan 2-0.

Suomen ongelma on juuri nyt se, että paitsi pelaajisto on keskinkertainen myös kollektiivi on hajanainen. Eli se kokoonpano, johon Friis alkaa luottaa, tarvitsee enemmän yhteisiä kokemuksia. Tällä hetkellä vaihtuvuus pelaajistossa on vielä liian suurta.

Slovakian pelaajamateriaali ei ole kokonaisuutena valtavasti Suomen edellä, mutta yksi merkittävä ero siinä on. Heikohkon maajoukkueen puolustukseen kohdistuu suurin paine. Slovakian alakerrassa on Valioliiga-maalivahti, Serie A -pakki ja kaksi Turkin liigan huippujoukkueissa pelaavaa topparia. Keskikentän pohjalla on Genkin avauksen mies.

Jos Huuhkajien alakerta olisi edes tällaisella - ei mitenkään utopistisella - tasolla, voisi myös suurmaita vastaan lähteä pelaamaan ihan oikeata jalkapallo-ottelua.

[Kulma]

Ei se ole syy nykytilanteelle, mutta tulee olemaan ongelma, jos meidän parhaat pelaajat ovat jatkuvasti pienikokoisia. Onneksi on sentään Hyryläinen ja tuolla U19-jengissä taitaa olla edes jotain vähän fyysisempiä pelaajia tulossa.

On se oikeasti vähän huolestuttavaa, jos meidän parhaiten taidossa pärjäävät pelaajat häviävät 100-0 fysiikassa Hollannille. Myös Puola ja Liettua ovat selvästi Suomea isompia ja fyysisempiä tässä lohkossa.

Hollantia vastaan oltiin tietysti jäljessä ihan kaikilla osa-alueilla, mutta sentään taidossa ja joukkuepelissä on jotain toivoa näkyvissä. Fysiikan osalta ei niinkään.

Herätti vähän mielenkiintoa kyllä toi keskipituus, meillä avaus ilman veskareita oli eilen 181 cm ja Hollannilla 185 cm. Eli taistelu tuulimyllyjä vastaan.

Edellisen kerran vieraissa 7.9.2010 vastaavat oli meillä 184 cm ja Hollannilla 180 cm ja silloin hävittiin vaan 2-1.

[Tsei Tsei]

Slovakian pelaajamateriaali ei ole kokonaisuutena valtavasti Suomen edellä, mutta yksi merkittävä ero siinä on. Heikohkon maajoukkueen puolustukseen kohdistuu suurin paine. Slovakian alakerrassa on Valioliiga-maalivahti, Serie A -pakki ja kaksi Turkin liigan huippujoukkueissa pelaavaa topparia. Keskikentän pohjalla on Genkin avauksen mies.

Jos Huuhkajien alakerta olisi edes tällaisella - ei mitenkään utopistisella - tasolla, voisi myös suurmaita vastaan lähteä pelaamaan ihan oikeata jalkapallo-ottelua.

Onhan Slovakian materiaali nyt selvästi kovempi kuin Suomella. Mutta siitä samaa mieltä, että tuollaiseen materiaaliin meillä on sentään mahdollisuus lähitulevaisuudessa.

[-jda-]

Nyt ollaan siis aallonpohjassa ja onnistuttiin ennätysajassa tasaamaan lopputurnaus-buumin synnyttämä noste maajoukkuetasolla. Edellinen aallonharja oli kultaisen sukupolven aikana kun saatiin ukkoja isoihin joukkueisiin maailmalle. Näiden välissä oli aika pitkä aika aallonpohjaa joten odotellaanko uutta nostetta taas toistakymmentä vuotta?

Näyttää että maailman kärki karkaa Suomelta (majupelaajien laatu ja valmennuksen taso) kovaa vauhtia horisonttiin isojen maiden osalta, ja pienemmätkin maat painavat ohituskaistalta ohi, joten aallonpohjan jossa nyt ollaan voidaan olettaa olevan edellistä pidempi? Mikä sen seuraavan aallonharjan edes laukaisisi? Lopputurnauspaikka olisi iso juttu mutta ei enää niin absoluuttisen iso kuin aiemmin, yksittäisen Suomalaisen pelaajan menestys isoissa valoissa ei enää olisi uutta (harvinaista ja tokihan tässä on syntynyt useampikin sukupolvi joka ei sitä ole kokenut), joten mikä seuraavan menestysbuumin meillä käynnistää ja hilaa majun ylös aallonpohjasta?

Majuhan heijastelee käytännössä kaikkea jalkapallotekemistä Suomessa, junnuvalmennuksesta lähtien (toki aina viiveellä). Välillä tuntuukin tyhmältä hakea syyllisiä valmentajista tai pelaajista, selkeästi se korjausliike (ja iso sellainen) pitäisi tehdä syvemmällä järjestelmän syövereissä. Eilen kuuntelin Hollanti-matsin alkulätinöissä Kolkan juttuja, kyllähän siellä hyvin yksinkertaistetussa muodossa yksi juurisyistä tuli esille. Suomalaiset junnut eivät saa riittävän laadukasta valmennusta ja jäävät koko ajan jälkeen verrokkimaista (siis isossa kuvassa, toki poikkeuksiakin on). Eikä Kolkka ole ainoa joka näin sanoo, ihan samaa viestiä on tullut monelta muultakin isompia ympyröitä nähneeltä ex-pelaajalta.

Suomalaisella joukkueurheilussa, jossa harrastajamäärä on rajallinen ja muksut tulevat harrastuksen pariin hyvinvointiyhteiskunnasta joka ei ruoski heitä eteenpäin samalla tavalla kuin monen muun maan köyhät olot, ei ole mitään saumaa pärjätä kansainvälisesti jalkapallon kaltaisessa kilpaillussa lajissa pelkällä menestyksen tuomalla nosteella ja kasvaneilla harrastajamäärillä - kyllä palloliiton pitäisi järjestää seuratasolla toiminta siten että se seuraava aallonharja syntyy kansainvälisen vertailun kestävän junioripolun läpikäyneistä, kilpaurheiluun valmistelluista junnuista jotka ottavat paikkansa isojen sarjojen joukkueissa nimenomaan sieltä kentältä eikä vaihtopenkiltä tai ikuisten akatemialupausten pitkästä jonosta. Eikö Suomi kendossakin ole tehokkaasti onnistunut kompensoimaan materiaalin kapeutta juuri muita paremmalla valmennuksella ja omalla peli-identiteetilllä joka juurrutetaan junnuihin mahdollisimman nuorena. Toki, sielläkin taitaa valllita menestyskrapulan takia yltäkylläisen pysähtyneisyyden aika ja homma sakkaa jo siellä junnupuolellakin.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Slovakian pelaajamateriaali ei ole kokonaisuutena valtavasti Suomen edellä, mutta yksi merkittävä ero siinä on. Heikohkon maajoukkueen puolustukseen kohdistuu suurin paine. Slovakian alakerrassa on Valioliiga-maalivahti, Serie A -pakki ja kaksi Turkin liigan huippujoukkueissa pelaavaa topparia. Keskikentän pohjalla on Genkin avauksen mies.

Noiden lisäksi Slovakialla on heittää puolustukseen Atletico Madridin avauksen mies, Serie A-toppari, Bundesliiga-toppari ja loput puolustajat pelaavat Puolan, Hollannin, Belgian ja Tshekin pääsarjoissa. Keskikentälle on heittää tuon Genkin lisäksi Napolia, Turkin liigaa, Ranskan pääsarjaa, kakkosbulia, Serie A:ta ja Championshipiä. Hyökkäyksessä on tasaisempaa, kun Slovakian hyökkääjät pelaavat Championshipissä, Tshekissä, Norjassa, Hollannissa, Kreikassa jne.

Väittäisin, että Slovakian pelaajamateriaali on todella paljon Suomea edellä.

[Villahousu]

Sivuhuomiona, että kehuttu Slovakia on viimeisen noin neljän kuukauden aikana hävinnyt Kreikalle (4-1), Israelille ja Pohjois-Irlannille. (Ei mitään kummemmin Suomeen liittyvää pointtia: kunhan mainitsin.) (Toki Kreikka- ja Israel- olivat ystävyysotteluita, mutta tuo hiljattainen P-Irlanti-tappio aito pupellus.)

[Norppa]

Nyt on jo jonkin aikaa on eletty aikakautta, jossa miehen ikään tulevat pelaajat on Suomessa kasvatettu ja opetettu kaikkein kiimaisimpaan Barcelona-Guardiola-Tikitaka -uskovaisuuden aikaan.

Ei kovin laadukkaita pelaajia Euroopan silmissä nuo opit Suomessa kasvattaneet.

[leeremick26]

Pannaas tähän alle ihan faktuaalisia lukuja (peliesityksiin en ota kantaa, niitä osaavat kaikki arvioida itse). Pitäisi olla oikein, joku tilastoniilo jos huomaa virheitä niin saa toki sanoa.

Käynnissä olevat jalkapallon MM-karsinnat on pistekeskiarvollisesti paras suoritus Suomelta sitten MM-karsintojen 2010 ja toiseksi paras pistekeskiarvo 31 vuoteen (kaaviossa laskettu vikaan matsiin Suomelle voitto Maltasta).

1994 (UEFA Group 6): Pld 10, Pts 5 → 0,500.
1998 (UEFA Group 3): Pld 8, Pts 11 → 1,375.
2002 (UEFA Group 9): Pld 8, Pts 12 → 1,500.
2006 (UEFA Group 1): Pld 12, Pts 16 → 1,333.
2010 (UEFA Group 4): Pld 10, Pts 18 → 1,800.
2014 (UEFA Group I): Pld 8, Pts 9 → 1,125.
2018 (UEFA Group I): Pld 10, Pts 9 → 0,900.
2022 (UEFA Group D): Pld 8, Pts 11 → 1,375.
2025 (UEFA Group G): Pld 8, Pts 13 → 1,625.

EM-kisakarsinnat mukaan lukien (tässä aikaväli 41 vuotta) kyseessä on viidenneksi paras saldo.

Euro 1984 (lohko 2) — Pld 6, Pts 1 → 0,167.
Euro 1988 (lohko 6) — Pld 6, Pts 3 → 0,500.
Euro 1992 (lohko 6) — Pld 8, Pts 6 → 0,750.
Euro 1996 (lohko 8 ) — Pld 10, Pts 15 → 1,500.
Euro 2000 (lohko 3) — Pld 8, Pts 10 → 1,250.
Euro 2004 (lohko 9) — Pld 8, Pts 10 → 1,250.
Euro 2008 (lohko A) — Pld 14, Pts 24 → 1,714.
Euro 2012 (lohko E) — Pld 10, Pts 10 → 1,000.
Euro 2016 (lohko F) — Pld 10, Pts 12 → 1,200.
Euro 2020 (lohko J) — Pld 10, Pts 18 → 1,800.
Euro 2024 (lohko H) — Pld 10, Pts 18 → 1,800.

Toistan, tämä ei ole mikään kannaotto puolesta tai vastaan Friisiä, ihan vain lukuja (mitä tuolla aiemmin onkin jo myös pyöritelty vähän eri kantilta tosin).

[Käpylän Harakka]

Summa summarum, Suomen tulokset vastaavat joukkueen tasoa.

Tästä aivan samaa mieltä ja näin on ollut jo pitkään, vaikka välillä on toki ollut yksittäisiä vähän korkeamman profiilin pelaajia kuin esimerkiksi nyt. Isossa kuvassa Suomi on vakiintunut sellaiseksi keskikastin joukkueeksi, joka voi muiden pupeltaessa tai pelatessa sopivasti ristiin olla hyvin lähellä kisapaikkaa. Vuonna 2019 tämä arpa osui (mistä oli Bosnia ja Kreikan kompuroinnin lisäksi kiittäminen myös kasvaneita kisoja).

Jos katsoo noita aiempien karsintojen pistekeskiarvoja, on ilmeistä, että tämän topikin otsikon mukainen aallonpohja oli Mixun ja Backen aikakausi, jolloin karsintojen pistekeskiarvo jäi neljään otteeseen 0,9–1,2 pisteeseen. Tuota edeltäneet karsinnat meni selvästi paremmin (Hodarin kannsa 1,7 ja Baxterin kanssa 1,8) kuten myös kolmet karsinnat Riven kaudella (keskiarvo 1,4–1,8). Olettaen, että Malta kaatuu kotona, näiden karsintojen keskiarvo on 1,6 pistettä. Eli aika sitä aallonpohjaa lukuunottamatta melko tasaista menoa, vaikka pelaajat, valmentejat ja vastustajat ovat vaihtuneet.

Toki tasaisuutta selittää osin se, että karsinnoissa on Suomen kaltaisen maan näkökulmasta aina sama rakenne. Vastustajista 1–2 on hyvin vaikeita, 2–3 kaadettavissa ja 1–2 heittopussia, jolloin tietty määrä pisteitä tulee aika helposti ja täysi potti on käytännössä mahdotonta saavuttaa. Se vuonna 2019 saatu kisapaikka tuli aika selkeällä suorituksella: hävittiin kahdesti kenelle pitikin (Italia), pahimpien kilpakumppanien kanssa tasattiin pisteet (Bosnia ja Kreikka) ja heittopusseilta (Armenia ja Liechtenstein) otettiin kaikki mahdollinen.

Verrattuna tuohon, “sukupolvien unelman” täyttymykseen, nämä päättyvät karsinnat kuten myös Riven viimeiset karsinnat ovat olleet aika samankaltaiset. Jälkeen on jääty vain kompuroimalla yksittäisissä, ns. “helpoissa” otteluissa (Kazakstan kotona, Liettua vieraissa). Vuoden 2022 MM-karsinnassa jäi kiinni siitä, että Ukraina päävastustajana otti keskinäisistä enemmän pisteitä.

Jälkikäteen tiedetään, että Kazakstanin kaataminen ei olisi riittänyt kisapaikkaan, mutta hyvin pienestä se olisi jäänyt kiinni. Liettua-vierastasurin kääntäminen voitoksi olisi voinut hyvinkin riittää näissä karsinnoissa jatkopaikkaan. Ukrainaa vastaan kotitappion muuttaminen tasuriksi tai vierastasurin muuttaminen voitoksi olisi riittänyt jatkoon. Kun lohkoissa pelataan varsin pienimäärä otteluita, on yhdellä ottelulla suuri merkitys.

Näiden karsintojen osalta olisi mielestäni Friisin kannalta kohtuullista huomioida myös se, että aika valmistautua näihin karsintoihin oli varsin lyhyt. Sen lisäksi hommaa on sotkenut myös se, että vaikka sukupolven vaihdokselle on ollut ilmeinen tarve, osa potentiaalisista pelaajista pidettiin – omasta mielestäni ihan perustellustikin! – kevään ajan U21-ringissä. Olisiko se Kaunasin matsi pysynyt paremmin hanskassa ilman noita rasitteita?

Mutta nämä karsinnat eivät kyllä missään nimessä ole tämän topikin kamaa, vaikka pelillisten puutteiden ruotiminen muuten onkin aivan aiheellista.

[10 puukkoa]

Väittäisin Suomen elävän tällä hetkellä ehkä niitä kaikista vaikeimpia vuosia pelaajamateriaalin kannalta. Ysärin jälkimmäisellä puoliskolla syntyneiden ikäluokat on hukattu ihan täysin, ja juuri tällaisten parhaassa peli-iässä olevien 25-30-vuotiaiden ympärille maajoukkueiden runko yleensä rakentuu. Eilen vuosina 1995-2000 syntyneitä kävi kentällä kolme: Tenho, Kairinen ja Källman. Sivussa olevista Hoskonen vahvistaisi jengiä, mutta muuten on aika hiljaista.

Onneksi vuodesta 2001 alkaen ikäluokat näyttävät pääsääntöisesti selvästi paremmilta. Jonkun vuoden kestää, että näistä kasvaa laadukas ja riittävän kokenut runko maajoukkueeseen, mutta suunta on oikea.

[maness]

Toistan, tämä ei ole mikään kannaotto puolesta tai vastaan Friisiä, ihan vain lukuja (mitä tuolla aiemmin onkin jo myös pyöritelty vähän eri kantilta tosin).

Luvut lukuina, eikä nuo nyt paljoa enempää ilman taustoitusta kerro, vaan nopeasti muistiin palautellen pärjääminen on ollut aika suorassa lineaarissa lohkon kinkkisyyden kanssa.

[Villahousu]

Luvut lukuina, eikä nuo nyt paljoa enempää ilman taustoitusta kerro, vaan nopeasti muistiin palautellen pärjääminen on ollut aika suorassa lineaarissa lohkon kinkkisyyden kanssa.

Ja voi esimerkiksi laskea, mikä pistekeskiarvo olisi, jos olisi päädytty neljän joukkueen lohkoon (joita siis lohkoista puolet): eli sama lohko ilman Maltaa...
(e. Vastaus lienee: 1.116p) (Toisaalta ei tuollaisia neljän joukkueen lohkoja ole tainnut olla vaihtoehtona vuosikymmeniin. Eli samaa mieltä kuten kaikki muutkin, ettei nämä pistekeskiarvojen vertailut kovin hedelmällisiä.)

[Kardooni]

Ja voi esimerkiksi laskea, mikä pistekeskiarvo olisi, jos olisi päädytty neljän joukkueen lohkoon (joita siis lohkoista puolet): eli sama lohko ilman Maltaa...
(e. Vastaus lienee: 1.116p) (Toisaalta ei tuollaisia neljän joukkueen lohkoja ole tainnut olla vaihtoehtona vuosikymmeniin. Eli samaa mieltä kuten kaikki muutkin, ettei nämä pistekeskiarvojen vertailut kovin hedelmällisiä.)

Neljän lohkoja on jonkin verran juuri näissä karsinnoissa, joita tällä hetkellä pelataan. Muutama edellä mainitsemistani verrokkimaista on juuri sellaisissa lohkoissa. Jotkut ovat pärjänneet Suomea paremmin ja jotkut heikommin. Pistekeskiarvolla 1,16 Suomi olisi tämän hetken vertailussa muuten samalla sijalla listassani.

[Villahousu]

Neljän lohkoja on jonkin verran juuri näissä karsinnoissa, joita tällä hetkellä pelataan. Muutama edellä mainitsemistani verrokkimaista on juuri sellaisissa lohkoissa. Jotkut ovat pärjänneet Suomea paremmin ja jotkut heikommin. Pistekeskiarvolla 1,16 Suomi olisi tämän hetken vertailussa muuten samalla sijalla listassani.

Juuri se oli tietysti pointtini, että Suomi olisi voinut päätyä nimenomaan näissä karsinnoissa neljän maan lohkoon. Mutta kun verrataan historiaan (kuten leeremick26 teki, ja joita kommentoin), vertailua vaikeuttaa, ettei noin "pieniä" lohkoja ole ollut vuosikymmeniin.

[Hugh]

Pannaas tähän alle ihan faktuaalisia lukuja (peliesityksiin en ota kantaa, niitä osaavat kaikki arvioida itse). Pitäisi olla oikein, joku tilastoniilo jos huomaa virheitä niin saa toki sanoa.

Käynnissä olevat jalkapallon MM-karsinnat on pistekeskiarvollisesti paras suoritus Suomelta sitten MM-karsintojen 2010 ja toiseksi paras pistekeskiarvo 31 vuoteen (kaaviossa laskettu vikaan matsiin Suomelle voitto Maltasta).

1994 (UEFA Group 6): Pld 10, Pts 7 → 0,700.
1998 (UEFA Group 3): Pld 8, Pts 11 → 1,375.
2002 (UEFA Group 9): Pld 8, Pts 12 → 1,500.
2006 (UEFA Group 1): Pld 12, Pts 16 → 1,333.
2010 (UEFA Group 4): Pld 10, Pts 18 → 1,800.
2014 (UEFA Group I): Pld 8, Pts 9 → 1,125.
2018 (UEFA Group I): Pld 10, Pts 9 → 0,900.
2022 (UEFA Group D): Pld 8, Pts 11 → 1,375.
2025 (UEFA Group G): Pld 8, Pts 13 → 1,625.

EM-kisakarsinnat mukaan lukien (tässä aikaväli 41 vuotta) kyseessä on viidenneksi paras saldo.

Euro 1984 (lohko 2) — Pld 6, Pts 1 → 0,167.
Euro 1988 (lohko 6) — Pld 6, Pts 4 → 0,667.
Euro 1992 (lohko 6) — Pld 8, Pts 7 → 0,875.
Euro 1996 (lohko 8 ) — Pld 10, Pts 15 → 1,500.
Euro 2000 (lohko 3) — Pld 8, Pts 10 → 1,250.
Euro 2004 (lohko 9) — Pld 8, Pts 10 → 1,250.
Euro 2008 (lohko A) — Pld 14, Pts 24 → 1,714.
Euro 2012 (lohko E) — Pld 10, Pts 10 → 1,000.
Euro 2016 (lohko F) — Pld 10, Pts 12 → 1,200.
Euro 2020 (lohko J) — Pld 10, Pts 18 → 1,800.
Euro 2024 (lohko H) — Pld 10, Pts 18 → 1,800.

Toistan, tämä ei ole mikään kannaotto puolesta tai vastaan Friisiä, ihan vain lukuja (mitä tuolla aiemmin onkin jo myös pyöritelty vähän eri kantilta tosin).

Hyvä listaus. Huomiona kuitenkin vanhemmista vuosista, että vuoden 1994 MM-karsintoihin asti voitosta sai vain 2 pistettä. Korjasin boldattuna vertailukelpoiset luvut, mitä 3 pisteen systeemillä olisi tuolloin saatu. Ei toki muuta isoa kuvaa juuri lainkaan.

[kinbles]

Suomi ei voittanut Em-kisoissa edes Hollannin U-21 joukkuetta.

Nyt puolet avauksesta oli U-21 kisajoukkueen pelaajia. Tämän lisäksi Alho, Terho, Ståhl, Kairinen, Antman.

--
Suurin dilemma on se, että jos Tanskalla on lisenssoituja pelaajia kaksinkertainen määrä Suomeen nähden. (Vai oliko se 10 x)

Jotain pitää Palloliitossa uudistaa se on selvä juttu ja se on urheilullinen puoli, eli sinne tarvitaan kokopäiväiset ammattilaiset uudistamaan koko pelaajapolku ja tälläiset paperinpyörittäjät voi heittää sieltä vittuun.

Kyllähän tässä tehdään koko ajan jotain väärin, jos esim. Hollanti on näin saatanan ylivoimainen, että edes niiden kenttäpuoliskolle ei päästä.
Miksi Litmasta, Kolkkaa ynnä muita tai sitten kylmästi ulkomaalaisia ei vaikka Saksasta tai Hollannista ei oteta uudistamaan koko saatanan pelaajapolku ja urheilullinen puoli. Jotainhan tässä pitää tehdä kun vittu 20 vuotta sitten hävitään kotikentällä Hollannille 4-0 ja nyt turpaan tulee 0-4 vieraissa.

Kyllähän se kateelliseksi vetää, miten Norjasta ja Ruotsista tuntuu nykyisin tulevan supertähtiä liukuhihnalla ja meillä on lähinnä näitä kakkosliigojen ok-pelaajia ja penkinlämmittäjiä istumassa Skotlannin sumussa.

Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Islannista ja Fär Saarilta tulee koko ajan laadukasta pelaaja ulos ja Suomesta lähinnä paskaa.

[tab]

Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Islannista ja Fär Saarilta tulee koko ajan laadukasta pelaaja ulos ja Suomesta lähinnä paskaa.

Se pelaajapolku pitäisi mennä samalla tavalla kuin Urosella tai Siltasella, että viimeistään 18-vuotiaana Ruotsin liigaan ja sieltä sitten eteenpäin. Meillä pitäisi nähdä kilpailuetuna se, että liigan heikon tason takia jo alaikäiset pelaajat yltävät miesten peleihin. Lisää panoksia siihen, että saadaan koulittua yläasteikäisistä muutamassa vuodessa liigatasolle kelpaavia ja väylä auki ruotsalaisseuroihin. Suomen liigajoukkueet voisi tehdä farmisopimuksia Allsvenskan-seurojen kanssa.

[HomeTeamHeroes]

"Palloliitossa työskentelee n. 140 päätoimista työntekijää."
Kun puhutaan yhden päävalmentajan palkasta, se on aika pieni pisara meressä kun liitolla menee pelkkiin omiin palkkoihin vajaa miljoona kuussa ja vuodessa kymppimiltsi (simppeli laskukaava 3000€/kk x 140 hlö x 1,5 työnantajan sivukuluineen = 630k/kk ja ihan varmasti aika moni isompi tai pienempi johtaja nauttii reilusti suurempaa palkkaa.) Hemmetin kallista puuhastelua (paitsi Huuhkajien somevastaava, on ihan ok+ duunia tehnyt). Ajatella, jos näiden kavereilleen hillotolppia saunovien tilalla olisivat alan ammattilaiset.

[Jinete]

Ajatella, jos näiden kavereilleen hillotolppia saunovien tilalla olisivat alan ammattilaiset.

Ketä sulla oli mielessä sinne istuttaa tilalle? Mistä ne tulisivat? Vaihtamalla aina paranee?

Ja jos näille nykyisillekin palkkaa kerran maksetaan, niin ammattilaisiahan hekin ovat.

[22pistepirkka]

1. Pelaajien määrä ja taso
Tärkeintä olisi, että suomalainen junioriputki tuottaisi riittävän määrän hyviä jalkapalloilijoita. Mielestäni hyvä jalkapalloilija on ensisijaisesti teknisesti taitava ja riittävän varhaisessa vaiheessa myös riittävän fysiikan treenannut tavoitteellinen urheilija. Suomen nykymallissa (jossa ei ole huippuseurojen akatemioita) tästä osa-alueesta iso vastuu on junioreilla / pelaajilla itsellään sekä heidän lähipiirillään. Seuroilta pitäisi saada tähän enemmän tukea esimerkiksi harjoitusohjelmien ja tilojen osalta. Näennäinen suomalainen akatemiatoiminta tässä nykyisessä muodossaan ei tuota pelaajia.

2. Veikkausliigan ja kansallisen liigan taso
Sekä Veikkausliiga että Kansallinen liiga ovat liian heikkoja. Monesti ulkomaille siirtyneiden pelaajien ensimmäisissä kommenteissa korostuu selvä vaatimustason nousu.

3. Pelaajien boostaus
Jotta Suomesta saadaan siirto eteenpäin on nuoren kohdalla välttämätöntä saada roolia mahdollisimman varhain ja systemaattisesti ja on tärkeää että seuralla on halu viedä pelaajaa eteenpäin. Tässä ehkä onnistuneita esimerkkejä ovat Liimatta ja Siltanen, sekä Ruoppi samoilla askeleilla tulossa. Hyviä pelaajia jo sinänsä, mutta lisäksi myös seurojensa vahvasti esille nostamia ja eteenpäin puskemia. Tämä seurojen tekemä boostaus on erityisen tärkeää jos pelaajan taustalla / lähipiirissä ei ole entistä pelaajaa boostaamassa jälkikasvuaan. Seuroillehan boostauksesta tulee välitön palkkio kun siirto toteutuu.

4. Rahoitus
Tekoäly kertoo kysyttäessä, että Suomessa yhteiskunnan taloudellinen panostus urheiluun on väkilukuun suhteutettuna jäljessä esimerkiksi Ruotsia ja Norjaa. Muut Pohjoismaat vaikuttaisivst lisäksi olevan urheilun sponsoroinnin hyödyntämisessä Suomea edellä. Suomessa julkinen rahoitus kohdistuu ensisijaisesti liikunta- ja urheilupaikkoihin, rakenteisiin, seuroihin ja järjestöihin. Rahoitusta pitäisi saada lisää, varmaankin ensisijaisesti sponsoritoiminnan kautta ja kyllähän rahoituksen kohdentamista pitäisi miettiä uudelleen (onko meillä liian isot, raskaat ja kalliit rakenteet)

Jonkinlaisella kehityksellä em. kohdissa päästäisiin jo eteenpäin. Kaikissa tilanteissa tärkeintä on tuottaa hyviä pelaajia ja tässä korostaisin merkittävästi perustekniikkaa ja taitoa - potkuja, syöttöjä, kuljetuksia, dribblausta ym. paljon, erittäin paljon.
Ja urheilijalla on oltava urheilijan fysiikka.