
Maanantaina laitettiin Schalkenkin osalta kesän siirtoruletti pakettiin ja on aika luoda lyhyt katsaus menneisiin pariin kuukauteen. Alkuun voinee sanoa kevään valtavan kritiikin kohteena viettäneen Horst Heldtin aloittaneen urakkansa hyvin tai paikoin erinomaisestikin, mutta parin kolmen viimeisen päivän aikana tänä ilmeinen managerointisuonenveto päättyi kuin seinään. Aloittaen tulopuolen ensimmäisistä hankinnoista on Johannes Geisin nimi luonnollisesti nostettava keskiöön. Mainzissa pari vahvaa kautta tahkonnut ex-fürthiläinen oli vahvasti kuninkaansinisten kiikarissa alkukesästä lähtien ja lopulta päätyikin paidoista kauneimpaan, vaikka satunnaisia kilpakosijoita löytyi muualtakin. Schalken paketti taisi lyhyen tähtäimen menestysnäkymiä lukuun ottamatta olla silti selkeästi paras näistä kaikista, kun keltamustassa naapurissa päätettiin luottaa valmiiksi kaaderista löytyneisiin tissi- ja pullaposkiin. Varma paikka aloitusmiehistössä suuressa pallollisessa roolissa ankkurina, roima palkankorotus ja mahdollisuus näyttää osaamistaan myös torstailiigassa. Tällaiseen pakettiin on ymmärrettävää tarttua nuorena kaverina. Schalken kannalta ilahduttavasti Heldt sai painettua Geisista maksetun siirtokorvauksenkin siedettävälle tasolle nykymarkkinoihin nähtynä. Kymppipuolikas on ruhrilaisittain tietysti valtava summa ja bonuksiakin täytynee maksaa lähivuosina päälle, mutta tähän sopii hyvin
viittaus aiemmin otsikossa mainittuihin tusinaukkoihin.
Kaivatun pallovahvan kutosen kaveriksi Heldt taikoi Ruhrin alueen sydämeen myös Bremenissä menneen kauden aikana ihastuttaneen Franco Di Santon sekä Razgradin missäliemaassa edeltävät vuodet urakoineen Junior Caicaran. Käytännössä tämän kolmikon myötä paikkailtiin kolme menneiden vuosien suurta ongelmakohtaa, Di Santon tuodessa osaavan varamiehen - tai vaihtoehdon, parin - Huntelaarille kärkeen ja brassi Caicaran sysätessä Benedikt Höwedesin kaltaiset hätäratkaisut oikeaksi laitapakiksi historiaan. Kaksikosta täytyi pulittaa yhdessä samanlainen summa kuin Geisista yksinään, mutta ainakin Di Santon osalta voi hyvällä syyllä puhua alehinnasta. (
Stichwort: Andre Gray, Burnley ja €12.4M tai Josip Drmic, Gladbach ja €10M.) Caicarasta on yhä vaikea sanoa paljoakaan. Edeltävän kerran vastaavanlainen summa laitapakista maksettiin Rafinhan kohdalla, mutta tuosta on kymmenen vuotta. Pakko toivoa ex-razgradilaisen onnistuvan edes osittain yhtä hyvin kuin maanmiehensä aikoinaan.
Täysin bulgarialaisbrasilialaisen arvan varaan Schalkessa ei kuitenkaan heittäydytty. Sascha Rietherissä Heldt haki aikaisemminkin tavoittelemansa kokeneen varamiehen varmistamaan selustaa alakerran oikean laidan ykkösmiehen Atsuto Uchidan yhä huilatessa määrittelemättömän ajan. Ilmaissiirtona erinomainen ja monikäyttöinen haku, mutta samalla myös alleviivava tapaus kuninkaansinisten menneiden vuosien siirtopolitiikan sekopäisyydestä. Gelsenkirchenissä hiihdeltiin pari kautta ilman kakkoslaitapakkia oikealle ja kulutettiin Uchida käytännössä puhki, kun Clemens Tönnies halusi taannoin vähän näyttää huolehtivansa Schalken taloudesta ja esti Rietherin aikaisemman hankinnan muutaman satatonnisen tähden. Uskaltaisin väittää Caicaraa katseltavan tänään muilla mailla ja Uchidan olevan kunnossa, mikäli asiat olisi hoidettu tuolloin kuntoon. Tyhmyydestä sakotetaan.
Hankintapuolen muita nimiä olivat edeltäneen kevään aikana varmistettu Matija Nastasic englantilaisöky Manchester Citystä, nuori maalivahti Alexander Nübel Paderbornista ja Bayern Münchenistä yllättäen lainattu tanskalainen Pierre-Emile Höjbjerg. Nastasic oli akillesjänteensä pamahtamiseen asti selkeä aloitusmiehistön toppari, Nübel taas on kakkosporukasta nostetun konkari Michael Gspurningin tapaan pääasiallisesti lämmittämässä vaihtopenkkiä Fabian Gieferin yhä, tai taas, pakkolomaillessa. Höjbjerg on puolestaan on erikoinen haku. Saksalaisiin medialähteisiin luotettaessa nuorukainen oli käytännössä Leverkusenin miehiä, mutta ykskaks müncheniläisten Reschke ja Sammer nykäisivät maton pillerimiehien Rudi Völlerin alta sekä lainasivat keskikenttämiehen Schalkeen. En valita, varsinkaan maanantain farssin jälkeen, sillä käyttöä edeltävän kevään Augsburgissa niin ikään lainalla viettäneelle tanskalaiselle taatusti löytyy. Ainoa valitettavampi puoli on osto-option uupuminen lainapahvista. Tarvittaessa tuo lienee kuitenkin ratkaistavissa sopuisasti ensi kesänä Bayernin kanssa.
... vaan se tuosta, nyt katse kesän lähtöihin. Tämän suhteen katseeni kiinnittyy ensimmäisenä seuraaviin nimiin: Julian Draxler, Jefferson Farfan, Maurice Multhaup, Tranquillo Barnetta ja Chinedu Obasi. Viisikko yhdistävä seikka? Hyökkääviä laitamiehiä kaikkia. Nyt katse pikaisesti takaisin tulopuolen nimiin. Hyökkääviä laitamiehiä? Aivan, ei ainuttakaan. Allekirjoittaneen herneaivoihin ei mahdu Heldtin tältä osin suorittama laskutoimitus. Alkukesä paasataan halusta olla vastaisuudessa taktisesti monipuolisempi, ennalta-arvaamattomampi ja mukautumiskykyisempi, mutta siirtoikkunan viimeisenä päivänä rykäistään tavoite vessanpöntöstä alas. Schalken hyökkäävä keskikenttä on nyt laitapaikkojen osalta seitinohu. Tai oikeastaan olematon, sillä Sidney Sam - ainoastaan failanneen medicalin takia yhä kuninkaansinisissä viihtyvä kaveri - on ainoa varsinainen kyseisen tontin mies. Tämä on silkkaa idiotismia. Allekirjoitan yhä Draxlerin ja Farfanin myynnit, €40M on iso raha, mutta kuinka on mahdollista olla hankkimatta ainuttakaan varamiestä näille ja luopua kaikista olemassaolleista? Heldtin osaamisesta kielii tältä osin erityisesti tapaus Barnetta sekä menneinä päivinä huhuissa pyörineet potentiaaliset hankinnat. Barnettalta löytyi alkukesään saakka halukkuutta pysyä seurassa lyhyelläkin pahvilla, mutta Heldt unohti yksinkertaisesti aloittaa neuvottelut sveitsiläisen kanssa. Tämä kyllästyi ja ilmoitti lähtevänsä tästä pellesirkuksesta. 'Barney' olisi muutoin tällä haavaa äärimmäisen arvokas kaveri kaaderissa.
Ja ne huhupuolen kaverit? Stuttgartin serbialainen Filip Kostic, Xherdan Shaqiri ja keltamustan naapurin puolalainen Jakub Blaszczykowski. Kun kaikki Heldtin hankinnat, Nastasic menee Di Matteon nimiin, 'sattuivat' löytymään BuLin sisältä, lienee aiheellista kyseenalaistaa Schalken scouttauksen taso. Eikö sieltä ulkomailta muka pystytä löytämään ainuttakaan kelvollista vaihtoehtoa? (Caicara sattui vahingossa silmään palloiltuaan Razgradin kanssa tattiliigassa.) Miksi hirttäydyttiin kiinni Kosticiin, kun Stussgart selvästi ilmoitti haluavansa tästä tähtitieteellisen ja täysin ylimitoitetun summan rahaa? Miksi ei kysytty esimerkiksi ystävyysseura Twenteltä Hakim Ziyechiä tai Portoon lähtenyttä Jesus Coronaa? Miksei käyty Roomassa ihailemassa Tottin yhä fantastisia pakaroita ja kysymässä siinä sivussa Internazionaleen
lainasopimuksella lähteneen Adem Ljajicin perään? Ciprian Maricat sun muut muistaen Heldtin kanssa on toki syytä olla varovainen ulkomailta hankittaessa, vaan silti. Ei se scouttaus voi olla nykyään sillä tasolla, että katsellaan vain ylihintaisen ex-BuLi Shaqirin, stuttgartilaisarpa Kosticin ja - ei helvetissä - keltamustassa naapurissa tietyn statuksen saavuttaneen 'Kuba' Blaszczykowskin perään. Ilman Di Matteon Nastasicia Schalkelta löytyisi edeltäneiden viiden siirtoikkunan ajalta kokonaista kaksi Saksan ulkopuolelta seuraan tuotua hankintaa. Prinssi Boatengin ollessa näistä toinen. En vain yksinkertaisesti ymmärrä.
Kaaderin suomia mahdollisuuksia myöhemmin pohdittaessa sanottakoon pari sanaa vielä laitamiesten ulkopuolisista lähdöistä. Kreikkalaiskolossi Kyriakos Papadopoulos lähti kesällä odotetusti ex-lainaseuraansa Leverkuseniin ihan kivalta näyttävää maksua vastaan. Kreikkalaisen kohdalla silti harmittaa se miehen kohdalla hukkaan mennyt potentiaali ja saatua selkeästi suurempi rahasumma. Schalke on nykyään yksinkertaisesti hukassa nuorten skloddien
Betreuungin suhteen. Tai on ollut sitä aina 'Charly' Neumannin poistumisesta lähtien. Papadopoulos esimerkiksi jätettiin lähes täysin heitteille Gelsenkirchenissä. Ruhrin alueen sydämessä piirit on pienet ja moni tiesi hyvin, minkälaisessa porukassa 'Papa' liikkui, mutta seuraa se ei tainnut kiinnostaa ennen suoritusten kärsimistä. Täysin ala-arvoista toimintaa. Kuninkaansinisestä näkökulmasta myös monissa tapauksissa kalliiksi osoittautunutta sellaista.
Muista nimimiehistä Christian Fuchsin pahvi päättyi tähän kesään ja puolustuskyvytön itävaltalaislaitapakki suuntasi sumusaarille Leicesterin paitaan. Passeli osoite itseään tolkuttomasti yliarvostavalle kaverille. Fuchsissa oli paljon pitämisen arvoisia piirteitä, mutta vastaavasti monia raivopuuskia aiheuttaneita ominaisuuksia ja kaikista ratkaisevimpana seikkana se miehen suoritustaso sukelsi dramaattisesti kausi kaudelta. Menneellä kaudella toki hieman piristyi hyvin tarkkaan rajatussa roolissa. Silti ehdottoman oikea päätös päästää Fuchs lähtemään. Samaa voi sanoa Timon Wellenreutherin, Felix Schröterin ja aiemmin otsikossa käsitellyn Donis Avdijaj'n lainasopimuksista tahoillaan. Wellenreutherin en usko Schalkea enää edustavan, mutta Grazissa hyvää duunia painava Avdijaj saanee mahdollisuutensa ensi kesänä ja Bundesliga Westin menneen kauden ykköstykin Schröterin ensiaskeleita ammattilaistasolla on mielenkiintoista seurata kuninkaansinisiä perspektiivejäkin silmällä pitäen. (Sama pätee luonnollisesti Ingolstadtiin kolmivuotisella pahvilla vaihtaneeseen Multhaupiin ja Fortunaan lähteneeseen Marcel Sobottkaan.) Hyvin on anyway saatu taas poikasia maailmalle
Knappenschmiedestä. Vaikka ilmiselviä nimiä ei tällä hetkellä olekaan tyrkyllä, niin kukaties taas tänäkin vuonna Elgertin porukasta löytyisi vahvistus tai kaksi paikkailemaan alisuorittavien ammattilaisten tontteja Schalken ykkösmiehistössä. Tätä puolta seurasta kun ei Heldtkään pysty äkkiseltään ryssimään.
Sisään €31.7M
Johannes Geis (1. FSV Mainz, €10.5M)
Matija Nastasic (Manchester City, €9.5M)
Franco Di Santo (Werder Bremen, €6M)
Júnior Caiçara (PFK Ludogorets Razgrad, €4.5M)
Pierre-Emile Höjbjerg (Bayern München, €1M lainakorvaus)
Alexander Nübel (SC Paderborn 07, €0.2M)
Felipe Santana (Olympiacos, palasi lainalta)
Sascha Riether (SC Freiburg, ilmaissiirto)
Michael Gspurning (FC Schalke 04 II)
Thilo Kehrer (FC Schalke 04 U19)
Leroy Sané (FC Schalke 04 U19)
Felix Platte (FC Schalke 04 U19)
Ulos €50.2M
Julian Draxler (VfL Wolfsburg, €36M)
Jefferson Farfan (Al-Jazira Abu Dhabi, €7M)
Kyriakos Papadopoulos (Bayer Leverkusen, €6.5M)
Maurice Multhaup (FC Ingolstadt 04, €0.5M)
Marcel Sobottka (Fortuna Düsseldorf, €0.2M)
Timon Wellenreuther (RCD Mallorca, vuoden lainasopimus)
Tranquillo Barnetta (Philadelphia Union, sopimus päättyi)
Felix Schröter (1. FC Heidenheim, vuoden lainasopimus)
Jan Kirchhoff (Bayern München, lainasopimus päättyi)
Donis Avdijaj (SK Sturm Graz, vuoden lainasopimus)
Christian Fuchs (Leicester City, sopimus päättyi)
Pascal Itter (SV Grödig, ilmaissiirto)
Christian Wetklo (FC Schalke 04 II)
Chinedu Obasi (sopimus päättyi)