Seura: Chelsea Football Club
Perustettu: 1905
Omistaja: Roman Abramovits
Puheenjohtaja: Bruce Buck
Manageri: Jose Mourinho
Apuvalmentajat: Steve Holland, Rui Faria, Silvino Louro
...
Kaunein taustahenkilö ja matsien isoin ilo: Eva Carneiro (edustusjoukkueen lääkäri)
On jälleen aika aloitella uusi kausi ja ne kliseiset uudet kujeet. Lontoon sininen leijonalauma lähtee uuteen kauteen maalitaulu selässään sillä viime kausi meni joukkueelta sen verran näytöstyyliin että jokainen liigajoukkue haluaa varmasti raapia pisteitä otteluistaan Chelseaa vastaan. Viime kaudella joukkue johti sarjaa ensimmäisestä ottelukierroksesta asti ja joukkueen peli ja pelityyli voidaan helposti jakaa kahteen osioon; todelliseen yltiöhyökkäämiseen ja taktiseen kypsyyteen. Chelsea nuiji kauden avauspuolikkaalla vastustajiaan oikealta, keskeltä ja vasemmalta ja ehkäpä paras esimerkki elo-joulukuun pelityylistä oli liigan alkukierroksilla pelattu Everton-peli (loppunumerot Chelsealle 6-3) jossa joukkueesta huokui todellista voittamisen meininkiä ja aina vastustajan rimpuillessa lähelle, iski Chelsea lähes heti itsensä irti köysistä. Kuluttava pelityyli alkoi kuitenkin joulukuun jälkeen vaatia verojansa kun Chelsean otteista huokui selkeästi tiettyjen pelaajien kohdalla uupumusta ja liekö Mourinho suunnitellut siirtonsa jo kauden alussa vai ei, oli miehen peliliike nerokas. Kauas taakse jäivät seksintäyteiset 5-0- ja 3-0-voitot jossa paikoilla joukkue mässäili ja tilalle tulivat äärimmäisen tarkkaan ja vähän energiaa kuluttavaan peliin perustuvat yhden maalin voitot. Kyseinen pelityyli ei muiden seurojen faneilta (ja edustajilta) sekä tuulareilta kiitosta kerännyt mutta se oli silti tehokasta ja joukkue meni liigassa menojaan. Kyseinen pelityyli kuitenkin oli osasyy Chelsean eurotaipaleen "ennenaikaiseen" päättymiseen joten aivan puhtaita papereita ei joukkue viime kauden tuplastaan huolimatta voi ansaita.
Käydäänpäs kertauksen vuoksi kalenterikvartaaleittain läpi viime kauden kulkua:
Kausi 14/15 - Kahdenlaista dominanssiaPre-season
Ei vain kiitos 147 kertaa vaan kiitos kaikista minuuteista joita Chelsea-paidassa pelasitKesä 2014 jää Chelsea-fanien mieleen suurten aikakausien päätöksinä. Seuran kaikkien aikojen paras maalintekijä ja liigan yksi kaikkien aikojen pelaajista,
Frank Lampard, poistui virallisesti joukkueesta kohti uran päätöshetkiä. Liigassa tämä suuri pelaaja kuitenkin nähtäisiin vielä seurajoukkueiden välisten porsaanreikien myötä mutta Chelsean paidassa ei Lampardia enää nähtäisi. Myös
Ashley Cole voidaan laskea isojen menetysten joukkoon. Huippuvuosinaan pelipaikkansa ylivoimaisesti maailman parhaana päivätyönsä hoitanut "Cashley" oli läpi Chelsea-uransa ristiriitainen hahmo lähinnä kentän ja lajinulkopuolella tapahtuneiden hölmöilyjen vuoksi mutta kentällä mies oli viimeistä Chelsea-kauttaan lukuun ottamatta loistava ammattilainen joka tulee ehdottomasti jäämään osaksi Chelsean folklorea. Muiden merkittävien lähtijöiden joukossa olivat kulttipelaajat
Hilario sekä
David Luiz (josta PSG maksoi kaikkien aikojen suurimman puolustajasta maksetun summan, lähemmäs 50 miljoonaa euroa) kuin myös
Samuel Eto'o,
Romelu Lukaku,
Sam Hutchinson ja
Demba Ba.
Jos Frank Lampard ja Ashley Cole jättivät ison aukon lähtiessään fanien sydämiin, oli hyökkääjistöön palannut paluumuuttaja sitäkin parempi paikkaus futisromantiikannälkäisimmille faneille.
Didier Drogba palasi Chelseaan yhden vuoden sopimuksella ja vaikka kuningasnorsu ei enää takavuosien vedossa ollutkaan, oli sopimusuutinen silti hieman balsamia kahden edellä mainitun seuraikonin lähtöuutisen jälkeen. Siirtoikkunan muut nimet olivatkin sitten erittäin kovaa tavaraa. Atletico Madrid toimi todellisena kultasuonena Chelsealle kun se kaappasi samassa siirtoikkunassa joukkueesta itselleen niin maaliruisku
Diego Costan, laitapuolustaja
Filipe Luisin sekä, pienen huopaamisen jälkeen, spanskiseurassa kolme kautta lainalla olleen maalivahti
Thibault Courtois'n. Eniten puhetta herättänyt hankinta oli kuitenkin
Cesc Fabregasin lunastaminen Barcelonasta jonne mies oli siirtynyt muutama vuosi sitten "unelmiensa siirrolla" verivihollinen Arsenalista. Keskikenttäpelaajan otteet eivät olleet pariin vuoteen olleet ihan sitä magiaa mitä aikoinaan tykkimiesten riveissä joten kovimmat puristit pelkäsivät kyseessä olevan vain helppo tilipussi Fabregasille joten ilmassa oli pienoista. Uutena hankintana voidaan myös pitää edellisenä kautena jo ostettua
Kurt Zoumaa joka liittyi virallisesti Chelsean muonavahvuuteen pre-seasonilla. Nuorelle ranskalaispuolustajalle ei kaavailtu kovinkaan suurta roolia 14/15-kaudelle mutta junnulle pelinumeroksi annettu 5 antoi viitteitä siitä että Mourinholla oli suuria suunnitelmia nuorukaisen varalle.
Pre-seasonin harjoituspelit menivät Chelsealta melko stabiilisti eikä mitään suurempia johtopäätöksiä kannattanut vielä treenimatseista vetää. Isoimmaksi ilonaiheeksi nousi Diego Costan kliininen kyky tehdä maaleja joka lupasi hyvää viime kausina kärkipelaajien tehottomuudesta kärsivälle joukkueelle.
Elo-SyyskuuChelsea aloitti kauden 2014/2015 liigataipaleen vieraskentällä rutiinivoitolla sarjanousija Burnleysta. Nousijajoukkueelle ominaisessa huumassa ensimmäistä kotipeliään pelannut Burnley siirtyi jopa matsissa johtoon flegmaattisesti pelanneen Chelsean kustannuksella mutta tulevat mestarit nousivat nopeasti tasolleen ja tekivät voittoon tarvitut osumat tyylillä. Siirtoikkunan sulkeutuessa joukkue teki vielä muutaman siirron. Monellakin tapaa legendaarinen
Fernando Torres siirtyi lainalle sopimuksensa loppuun asti AC Milaniin ja tämän mukaan lähti loppukauden pituisella lainapestillä
Marco Van Ginkel. Reservijoukkueesta tuttu
Patrick Bamford sai vuodenvaihteeseen asti ulottuvan lainapestin sarjaporrasta alempana pelaavan Middlesborough'n riveihin ja siirto oli erittäin suotuisa nuorelle lupaukselle joka tultaisiin myöhemmin valitsemaan Championshipin kauden parhaaksi pelaajaksi. Chelsea kohensi vielä hyökkäyskalustoaan QPR:stä tulleella
Loic Remyllä joka läpäisi kuin läpäisikin Chelsean lääkärintarkastuksen saatuaan sitä ennen hylsyt mm. Liverpoolin medicalista.
Vihaajat vihaaElokuun parhaaksi liigapelaajaksi päättäjien toimesta valittu Diego Costa jatkoi ilotulitustaan seuraavana kuukautena kun joukkue eteni voitosta voittoon, kärsittyään siinä välissä pienen pistekolauksen Manchester Citylle kun Stamford Bridgellä pelattu matsi päättyi sopuisaan 1-1-tasuriin. Merkittävän tuosta tasapelistä teki se että muuan Frank Lampard kävi iskemässä Citylle tasoitusmaalin vain muutama minuutti kentälle uskomattomien suosionosoitusten saattelemana tulonsa jälkeen. Kuten hienolta pelaajalta odottaa saattaa, mies ei tehnyt elettäkään tuulettaakseen maaliaan. Chelsea aloitti myös cup-ottelut syyskuussa niin eurokentillä kuin kotoisassa Carling Cupissakin. CL-taival alkoi nihkeällä tasurilla Schalkea vastaan ja jatkui vieläkin nihkeämmällä 1-0-taisteluvoitolla Sportingia vastaan. Nihkeydestä kun päästiin puhumaan niin myös Carling Cupin peli Boltonia vastaan oli vaikea ja joukkue eteni vaivoin jatkoon 2-1-voitolla.
Loka-JoulukuuIllat alkoivat pimenemään mutta Chelsean peli meni vain valoisampaan suuntaan. Joukkue jatkoi railakasta hyökkäyspeliään ja eteni tappioitta kaikissa kilpailuissa aina joulukuun alkuun asti. Ensimmäistä kertaa koko kautena Chelsea jäi maaleitta marraskuun viimeisessä ottelussa Sunderlandia vastaan ja ensimmäinen tappio tuli Newcastlen, tarkemmin sanoen Papiss Cissen, käsittelyssä viikkoa myöhemmin. Liigan puolella joukkue oli edelleen kuitenkin kukkona tunkiolla kun lähimmät kilpailijat, City ja suuryllättäjä Southampton, tiputtelivat myös pisteitä. CL:n puolella Chelsea voitti lohkonsa lopulta lohkonsa vaikka tulosten joukkoon mahtui jopa enemmän tai vähemmän nöyryyttävä tasuri Mariborin vieraana. Vastustajaksi sieniliigan jatkopeleihin Chelsea tulisi saamaan viime kaudelta tutuksi tulleen PSG:n. Carling Cup jatkui myös joukkueen osalta vaikeaksi meni niin Shrewsburyn kuin Derbynkin vieraana. Jatkoon kuitenkin Chelsea cupissa eteni ja vuodenvaihteen jälkeen kaksiosaisessa semifinaalissa vastaan asettuisi rakas cup-vihollinen Liverpool.
Maalitehtailuaan hyvällä tahdilla jatkanut Diego Costa alkoi talven edetessä näyttää takeita värikkäästä loukkaantumishistoriastaan. Mies paini niin takareisi- kuin nivusvaivojenkin kanssa ja kun Remy oli myös tovin poissa nivusvamman vuoksi, sai seuralegenda Didier Drogba näyttää osaamistaan ja mies oli isossa roolissa etenkin lokakuun lopussa pelatuissa matseissa. Isoin tapahtuma oli totta kai
John Obi Mikelin tekemä maali joka on lause jota ei liian usein näe.
Juhlahumua Schalken kustannuksella käydyissä teurastajaisissaTammi-maaliskuuTammikuu ja vuosi 2015 alkoi hirvittävällä tavalla. Paikallisottelu Tottenhamia vastaan muodostui malliesimerkiksi siitä mihin kauden komeetta, Harry Kane, oli kykeneväinen ja nuorukaisen suvereenin esityksen myötä Chelsea otti viiden päästetyn maalin myötä kakkoseen tavalla, jonkalaista Mourinho ei ollut ennen liigassa kokenut (kolmisen viikkoa myöhemmin luvassa olisi lähes yhtä suuri nöyryytys). Tämän tappion jälkeen Chelsea pysyi sarjataulukon kärjessä vain enää aakkosjärjestyksen turvin kun tilastot kakkosena olleen Manchester Cityn kanssa olivat tasan. Chelsea kokosi rivinsä nopeasti kauden ensimmäisessä FA-cupin ottelussaan Watfordia vastaan ja pääsi myös seuraavassa pelissä kostamaan kauden avaustappionsa Newcastlelle tyylikkäällä 2-0-voitolla. Liigassa Chelsean meno oli tuloksellisesti vakuuttavaa koko kevättalven ajan ja peli-ilme oli muuttunut yli-iloisesta hyökkäämisestä todella pilkuntarkaksi tulosurheiluksi.
Chelsea oli mukana kaikissa neljässä kilpailussa ja jatkuneet hyvät tulokset saivat fanit jopa maiskuttelemaan triplan sijaan "quadruplella". Paluu maan kamaralle tuli kuitenkin ennennäkemättömällä tavalla kun paria sarjaporrasta alempana pelaava Bradford saapui FA-cupissa vieraaksi Stamford Bridgelle. Chelsea aloitti ottelun suvereenisti parilla nopeahkolla maalilla ja matsi alkoi näyttämään taputellulta mutta Bradford teki tempun jota kukaan ei uskonut näkevänsä tuona iltana. Ei riittänyt että Bradford meni otteluparista jatkoon mutta se teki sen nousemalla kahden maalin tappioasemasta kahden maalin voittoon paukuttelemalla neljä peräkkäistä maalia ja kaikki tämä vielä stadionilla josta aniharva on ikinä hakenut voiton. Yksi luku lisää cupin unohtumattomiin tarinoihin. Myös europelit päättyivät Chelsean osalta nololla tavalla kun PSG tuli ja vei otteluparin nimiinsä vierasmaalisäännön turvin kahden tasurin jälkeen. Ensimmäinen osaottelu Pariisissa oli Mourinholta tuttua CL-jatkopelien ensimmäistä osaottelua eli sangen varovaista tunnustelua ja virheiden välttelyä. Toinen osaottelu Lontoossa alkoi Zlatanin shokeeraavalla ulosajolla jonka jälkeen Chelsea pääsi pelaamaan miesylivoimalla jo ennen kuin puoli tuntiakaan oli matsista pelattu. Chelsea ei kuitenkaan lähtenyt hyökkäämään vaan jatkoi yltiövarovaisella linjalla ja vaikka se meni ottelussa kahdesti johtoon, vajaamiehinen vierasmiehistö tasoitti pelin molemmilla kerroilla ja näin ollen päätti lontoolaisten taipaleen tämän kauden europeleissä. Syitä putoamiseen voidaan heittää suruttaa useaan suuntaan. Mourinhon taktiikalle, Costan koko matsin kestäneelle pelleilylle, heikolle erikoistilannepelaamiselle... ottelu oli monelle Chelsea-fanille kauden isoin pettymys.
‘He is an incredible manager and an incredible guy and that was a touch of class from him. He came in, he shook everyone’s hand, came round all the staff and players, and as he was going he said, “big balls, big balls!”’(Bradford-luotsi Jon Stead kommentoi cup-ottelun jälkimainikeja jossa Mourinho oli mennyt ottelun jälkeen vieraskoppiin onnittelemaan uskomattoman esityksen tehnyttä League One-joukkuetta)
Toisin kuin kaksi aiemmin mainittua pyttykilpailua, Carling Cup meni Chelsean osalta huomattavasti menestyksekkäämmin. Liverpoolin kanssa käyty kahden osaottelun välierä oli tiukka ja tasainen mutta isojen maalien erikoismies
Branislav Ivanovic, oli jälleen mies paikallaan ja ratkaisi Chelsealle finaalipaikan Tottenhamia vastaan. Monen fanin mielessä poltteli yhä vuoden ensimmäisenä kärsitty nöyryytys mutta Chelsea käänsi lopulta vähintäänkin yhtä suvereenilla esityksellä ja otti Mourinhon toisen valtakauden ensimmäisen pokaalin 2-0-voitolla.
Finaali oli Chelsean näytöstä ja näyttää että pelaajille ei tullut edes hikiAlkuvuotta synkensivät tosiaan nuo mainitut kaksi cup-nöyryytystä mutta myös Fabregasin huippuvireen katoaminen ja
Maticin sekä Diego Costan pelikiellot. Alkuvuosi toi luonnollisesti mukanaan uuden siirtoikkunan jonka myötä joukkueesta poistuivat lainasiirtonsa pysyväksi muuttanut laitapakki
Ryan Bertrand, vähälle peliajalle jäänyt maailmanmestari
Andre Schürrle sekä
Hazard... Thorgan siis. Sisään tuotiin
Juan Cuadrado joka oli edellisellä kaudella esiintynyt edukseen niin Fiorentinan paidassa Serie A:ssa kuin Kolumbian paidassa kesän MM-kisoissakin. Miehen ensimmäisestä keväästä sinisessä paidassa tulisi kuitenkin sangen vaikea. Kaupassa toiseen suuntaan lähti lainasopimuksen ja osto-option turvin
Mohamed Salah joka eli täysin uuden kevään saapasmaassa nostaen Fiorentinan tämän kaupan ehdottomaksi voittajaksi.
Huhti-toukokuuKauden viimeiset kuukaudet Chelsea pelasi vain varmistellakseen liigamestaruutta. Joukkueen peli oli entistä tarkempaa ja jopa vanha seniili Arsene Wenger äityi arvostelemaan joukkueen peli-ilmettä julkisesti, parantaen miehen ja Mourinhon välejä entisestään. Arsenal-varmistelun jälkeen joukkue kohtasi tärkeässä pelissä myötätuulessa liidelleen Manchester Unitedin. Chelsea raapi tyylikkään pelin myötä matsista 1-0-voiton ja viimeistään tämän matsin jälkeen alkoivat innokkaimmat jo käynnistelemään Moccamastereitaan mestaruuskahvien valmistusta varten. 3.5.2015 se vihdoin ja viimein varmistui. Chelsean ensimmäinen mestaruus viiteen vuoteen oli tosiasia kun joukkue kaatoi keväältä totuttuun varmistelevaan tyyliinsä Crystal Palacen kauden parhaaksi pelaajaksi valitun
Eden Hazardin maalilla. Liekö syynä liiallinen bilettäminen tai erittäin ennenaikainen mestaruuskrapula mutta loppukaudesta joukkue nyhjäsi vielä tasurin Liverpoolin kanssa ja kärsi 3-0-tappion West Bromwichille ottelussa, joka muistutti enemmän Mourinhon omaa teatteria kuin virallista jalkapallo-ottelua.
Yksi Eden Hazardin monista henkilökohtaisista pysteistä kaudella 2014/2015Kausi päättyi siis ikimuistoisiin mestaruusjuhliin jotka valitettavasti jäisivät viimeisiksi joukkueen riveissä kahdelle sen suurimmista seuralegendoista. Upea kausi (pl. PSG-parin toinen osaottelu) täynnä hienoja hetkiä. Kiitos Chelsea ja ennen kaikkea kiitos Cech ja Drogba
Suuret legendat viimeistä kertaa yhdessä näissä merkeissä. Kiitos menneistä vuosista!Kausi 2015/2016Pre-seasonin portteja kolkutellaan ja paljon on jo ehtinyt mestarijoukkueessa tapahtumaan. Mourinhon sanojen mukaan seurajohdon ykköstoive ensi kaudelle on CL-kinkereissä menestyminen joka edellyttää joukkueelta ennen kaikkea viime kautta parempaa kuntokäyrää. Chelsean hieno kahden pelityylin kausi kostautui viime vuonna PSG:tä vastaan nähtyyn aneemisuuteen ja ensi kaudella mielellään kauden alussa nämä kevätkauden aikana nähdyt hikiset 1-0-taisteluvoitot ja keväällä sitten kunnon tykitys päälle.
Lähteneiden listalta löytyy siis nyt jo varmuudella kaksi suurta nimeä. Petr Cech vaihtoi paikallisvastustaja Arsenaliin nostaen lähes yksinään tykkimiehet suuriksi haastajiksi mestaruudesta ja mikä hienointa tämän hienon miehen kannalta, pääsee mies mitä varmiten myös käsiksi liigan kaikkien aikojen nollapeliennätykseen. Didier Drogban matka jatkuu. Muita huhuttuja lähtijöitä ovat Ivanovic, Mikel, Remy, Cuadrado sekä Oscar. Kaikkien näiden herrasmiehien tulevaisuus ratkeaa varmuudella ennen siirtoikkunan umpeutumista. Hankintojakin joukkue on jo ehtinyt tekemään ja niistä kovimman profiilin omaa ehdottomasti takavuosien maalihai, viime kaudella ManU:ssa totaalisesti flopannut Radamel Falcao. Mies tulee esiintymään läpi kauden lainapelaajan statuksella joten nähtäväksi jää onko miehen ura huipulla lopullisesti ohi vai nouseeko komistus vielä takavuosien tasolleen? Muita spekuloituja isomman profiilin hankintoja ovat Stoken maalinsuulla edukseen esiintynyt Begovic sekä Liverpoolissa ongelmiin ajautunut Raheem Sterling.
Tsekataanpas hieman ensi kauden avainasemassa* olevaa miehistöä... (tilanne 11.7.2015)
(*: jätin tarkoituksella pois pelaajat joilla ei 99% varmuudella tule olemaan roolia Chelseassa ensi kaudella, ovat siirtyneet tai lainattu jo muualle tai eivät esiintyneet ykkösjoukkueessa viime kaudella. Jos haluaa täyden pelaajalistan niin ei muuta kuin Wikipediaan)Maalivahdit13 - Thibaut CourtoisCourtois tulee nappaamaan Cechin lähdön jälkeen kiistattoman ykkösvahdin paikan itselleen ja jos kypäräpäisen legendan korvaajaksi ei tule joko Neueria tai De Geaa, pysyy nuori belgi ykkösenä läpi kauden. Aika lailla varmaksi vahvistukseksi luokiteltava Begovic tuuraa tarvittaessa ja pelailee lähinnä cup-matseja alemman statuksen omaavia joukkueita vastaan.
Puolustajat2 - Branislav Ivanovic3 - Filipe Luis
5- Kurt Zouma
6- Nathan Ake
24 - Gary Cahill
26- John Terry (c)
28- César AzpilicuetaJohn Terry pelasi vanhoilla päivilläänkin vielä viime kaudella yhden parhaimmista kausistaan ja näytti jälleen kuvainnollisesti persettä jo pari vuotta sitten miehen has-beeniksi ristinneille asiantuntijapiireille. Tällä kaudella Captain Leader Legend tulee jatkamaan joukkueen ehdottomana ykköstopparina ja vierellä pelailee mitä varmiten Gary Cahill. Cahillin paikka ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu sillä viime kaudella Mourinho näpäytti maajoukkuepuolustajaa penkittämällä tämän junnuikäisen Kurt Zouman tieltä ja Zouma vastasi huutoon pelaamalla kuin vanha tekijä. Zouma pelasi erinomaisesti myös muutaman pelin puolustavan keskikentän roolissa joten tulevaisuuden suurnimi on ei vain loistava toppari, mutta myös monipuolinen alakerran pelaaja. Laitaosastolla Azpilicueta pelasi jälleen kerran virheettömän kauden ja ihan vaan tasoituksen vuoksi teki sen edelleen siellä "väärällä laidalla" Ivanovicin dominoidessa omaa laitaansa. Ivanovicin huhutun lähdön myötä "Dave" pääsisi vihdoin pelaamaan sille pelipaikalle johon mies on kouluttautunut jolloin Luis ottaisi toisen laidan haltuunsa. Brassin ensimmäinen kausi oli hieman kaksijakoinen sillä vastuuta ei tullut Mourin vähäisessä rotaatiossa likimainkaan niin paljoa kuin aluksi ennakoitiin mutta kentälle päästyään mies kyllä täytti hyvin paikkansa ja etenkin hyökkäyspäässä pitkätukka on spanskivirkaveljeään hyödyllisempi tapaus. Akelle luvassa jälleen jämäminuutteja pitkin kautta ja cup-esiintymisiä pubijengejä vastaan mutta millä pelipaikalla? Gullitin kaksoisolento on esittänyt mainioita otteita junnuissa niin keskus- kuin laitapuolustajanakin joten jos ei merkittäviä hankintoja alakertaan ole tulossa, tulee Ake pelaamaan DMC:n sijaan näillä pelipaikoilla.
Keskikenttäpelaajat4 - Cesc Fabregas
7 - Ramires
8 - Oscar
10 - Eden Hazard
12 - John Obi Mikel
17 - Mohamed Salah
21 - Nemanja Matic
22 - Willian
23 - Juan Cuadrado
36 - Ruben Loftus-CheekDMC-duo Matic ja Fabregas vakiinnutti paikkansa avauksessa viime kaudella ja tämä yhdistelmä osoittautui todelliseksi lottovoitoksi. Roolitus meni miesten osalta täysin nappiin ja siinä ei paljoa ollut sanottavaa aiempien kausien kyseisen pelipaikan vakiomiehillä, Ramiresilla ja Mikelillä. Mikel on melko varmasti muilla metsästysmailla ensi kaudella joten luvassa on joko uusi hankinta tai sitten Mourinho antaa enemmän vastuuta viime kauden lopulla (ja kesän junnukisoissa) edukseen esiintyneelle Ruben Loftus-Cheekille. Englannin superlupaus sai hieman negatiivista palstatilaa alkukesästä kun Mourinho lyttäsi täysin miehen fleguilun kauden jälkeen käydyssä treenihöntsässä mutta toisaalta se että Mourinho näin rankoin sanakääntein tällaisen pelin myötä asiasta avautuu, saattaa johtua siitä että velholla tosiaan on isot odotukset nuorukaisen varalle? Ylempänä sitten hääräävät Chelsean hyökkäyspelin tärkeimmät osa-alueet, tarkemmin sanoen Willian ja Hazard. Ensiksi mainittu kärsii edelleen lievästä aliarvostuksesta ja afropään tekemän duunin määrä ei valitettavasti kaikille lajia seuraaville tulospalveluiden ja maalikoosteiden välityksellä välity. Hazardista onkin sitten kaikki mahdollinen sanottu. Liigan ylivoimaisesti paras pelaaja viime kaudella ja parhaimmillaan mies kolkuttelee niitä kuuluisia "maailman parhaan" portteja. Tällä kaudella jälleen niitä uusia askeleita sitä himoittua Ballon D'oria kohti. Oscarin, Salahin ja Cuadradon tilanteet ovat vielä kirjoitushetkellä avoinna. Kaikkia kolmea ollaan huhujen mukaan viemässä joukkueesta ulos ja kuka ikinä joukkueesta lähteekään, on korvaaja pakko hankkia siirtomarkkinoiden kautta.
Hyökkääjät? - Radamel Falcao
18 - Loic Remy
19 - Diego Costa
35 - Dominic Solanke
? - Patrick BamfordEipä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että Atletissa mantereen pelätyimmäksi hyökkääjäksi kohonnut Falcao soittaisi kakkosmiehen viulua tuolloisen kakkosmiehen, Diego Costan, tuhotessa vastustajien puolustuksia ja tehden maaleja milloin vain sattuu haluamaan. Costa on ensisijainen ykköshyökkääjä kauteen lähdettäessä mutta miehen saikkarihistorian tuntien kuka tahansa onkaan sitten hyökkääjistä seuraavana nokkimisjärjestyksessä, tulee varmuudella saamaan kosolti peliaikaa. Remyn lähtöä on ennakoitu useassa lähteessä joka jättäisi paikan seuran nuoremmille pelaajille. Hyökkäyksessä tilanne on pitkästä aikaa junnujen osalta erittäin potentiaalinen kun Patrick Bamford meni ja voitti viime vuonna pimpin kauden parhaalle pelaajalle jaettavan palkinnon ja Solanke on päässyt juttujen perusteella Mourinhon kaverilistalle. Toivon vahvasti että jompikumpi, parhaassa tapauksessa molemmat, tulevat saamaan Chelseassa rutosti peliaikaa ensi kaudella ja lyömään edes osittain itsensä läpi.
Se siitä sitten. Pre-seasonin mehuilut alkakoot nyt ja enää vajaat neljä viikkoa niin päästään ketjussa jo pohtimaan Community Shieldin avauskokoonpanoja. Huikea kausi tulossa kaiken kaikkiaan nyt kun pahimmat vihollisetkin ovat vahvistelleen rivejään oikein kunnolla joten let the fun begin!
Lisäfiilistä hakiessa kannattaa tutustua myös lädifoorumistien varsin ammattimaiseen ennakkoon vaikka aamukaffettelun tai tylsän työpäivän yhteydessä:
http://weaintgotnohistory.sbnation.com/a/season-preview-2015
Äänestys
