F.C. Barcelona 2015/2016

[Incrível]

Neymarin isä kertoi, että MM-kisojen semi jää väliin, mutta finaaliin saumoja kuntoutua. Jos Depor hoidellaan ilman brassia niin minimaalisin vahingoin tästä selvittäneen. Tämän päivän tuloksella nyt ei ole ainakaan minkäänlaista merkitystä.

[Jääskraba]

Katoin tämän illan matsin sivusilmällä, ja Barcan peli oli huonointa, mitä muistan oikeastaan vuosikausiin. Kusenin olisi pitänyt voittaa useammalla maalilla.

Junnut olivat todellakin junnuja, mutta pelaajatasolla huomasi selvästi junnuista, että
- Gumbaulla ei ole mitään eväitä pelata ikinä Barcan paidassa
- Munir on aivan hukassa, tuskin jatkaa ensi kaudella Barcassa, mutta potentiaali varmasti on
- Samper on loistava riistämään palloja, mutta pallollisessa pelaamisessa ja oikeiden ratkaisujen tekemisessä on vielä paljon parannettavaa
- Sandron pelikäsitys on hyvin puutteellinen, eikä hänestäkään voi ihmeitä odottaa
- Kaptoum oli aika raakile, mutta näytti ainakin fyysisesti melko potentiaaliselta

Muista pelaajista:
- Messi on vieläkin fyysisesti todella vajavaisessa kunnossa, ehkä n. 60-70 % parhaasta tasostaan, mutta silti Barcan paras tai 2. paras kenttäpelaaja tänään
- Bartra oli loistava, aggressiivinen ja melko varma. Ei pysty ymmärtämään, miten Bartra ei ole noussut taistelemaan avauksen paikasta vieläkään
- Verminator oli taas totaalisen hukassa, ei ole päässyt yhtään tasolleen viimeisen loukkaantumisen jälkeen
- ter Stegen oli loistava ja kärkkyy kovasti Bravon avauspaikkaa, ylivoimaisesti matsin paras pelaaja

Muina huomioina: Jordi Alba pelasi yhden uransa heikoimmista otteluista, ja Rakitic oli kenties paras Barcan kenttäpelaajista kumpaankin suuntaan huomioituna. Kevin Kampl oli loistava - hänellä on harvinainen kyky purjehtia kevyesti useiden miesten läpi veto- tai syöttöpaikkaan. Aina ei jossain seurassa onnistu, ja Dortmund ei vain ollut oikea paikka oikeaan aikaan kaverille. Pikku herneelle taasen Leverkusen näyttää sopivan kuin nyrkki silmään, kun Manussa taas ei mikään sujunut. Sellaista se on.

[pujoli]

- Bartra oli loistava, aggressiivinen ja melko varma. Ei pysty ymmärtämään, miten Bartra ei ole noussut taistelemaan avauksen paikasta vieläkään

Muuten samoilla linjoilla, mutta tuohon on puututtava. Omaan silmään Bartra edelleen pelaa itseään ulos monesti todella helposti ja pelin avaaminen on todella heikkoa. En ihmettele yhtään, ettei pelaa tuon enempää noilla esityksillä. Fyysiset ominaisuudet kyllä olisi kunnossa, mutta muuten pitää paljon tapahtua, että Barca hänestä avaavan topparin vuosiksi saa.

[Jääskraba]

Muuten samoilla linjoilla, mutta tuohon on puututtava. Omaan silmään Bartra edelleen pelaa itseään ulos monesti todella helposti ja pelin avaaminen on todella heikkoa. En ihmettele yhtään, ettei pelaa tuon enempää noilla esityksillä. Fyysiset ominaisuudet kyllä olisi kunnossa, mutta muuten pitää paljon tapahtua, että Barca hänestä avaavan topparin vuosiksi saa.

Itse olen eri mieltä itsensä ulos pelaamisesta, sillä vaikka usein näyttää pelaavan itsensä ulos, onnistuu lähes aina homman paikkaamaan. Ehkä kyseessä on jonkinlainen ennakoitu yliaggressiivisuus. Olen kuitenkin samaa mieltä Bartran pelin avaamisen heikkoudesta; toisaalta Mascherano ei ole huomattavasti parempi tuossa suhteessa.

[Joherk]

- Samper on loistava riistämään palloja, mutta pallollisessa pelaamisessa ja oikeiden ratkaisujen tekemisessä on vielä paljon parannettavaa

Hyvää analyysia ja miltei kaikkiin sama. Mutta Samperin suhteen olen ihan päinvastaisella linjalla. Joo, katkoi paikoin hyvin Kusenia vastaan, mutta kyllä vahvuudet lepäävät ennen kaikkea pallollisessa pelissä. Sen mitä olen Samperia nähnyt, niin mieleen on lähinnä jäänyt kuva teknisesti taitavasta syöttelijästä, joka on ikäisekseen myös taktisesti hyvällä tasolla. Puolustussuuntaan junnu onkin sitten ollut useasti täysin hukassa, ja tästä syystä moni haluaisikin hänen pelaavan mieluumin ylempänä keskikentällä pivoten sijaan.

[aquel]

Muuten samoilla linjoilla, mutta tuohon on puututtava. Omaan silmään Bartra edelleen pelaa itseään ulos monesti todella helposti ja pelin avaaminen on todella heikkoa. En ihmettele yhtään, ettei pelaa tuon enempää noilla esityksillä. Fyysiset ominaisuudet kyllä olisi kunnossa, mutta muuten pitää paljon tapahtua, että Barca hänestä avaavan topparin vuosiksi saa.

Sama. + Adriano oli surkea ja Samper oli ok myös pallon kanssa varsinkin toisella puoliajalla. Enrique näyttäisi olevan samaa mieltä:

Luis Enrique: "Samper? Very good on the ball. He didn't do very well in the first half, played better in the second. Great test for him."

Kyllähän nämä puolivaloilla pelattavat ottelut ovat vähän nääh, Real Madridilla nämä. Kiva toki, että junnut ja b-miehistö saavat peliaikaa. Eikä näistä peleistä kannata mitään lopullisia hitti/huti -leimoja kenenkään otsaan leimata, sillä jokainen junnu näyttäisi paremmalta kuin tänään, jos saisi pelata ykkösnyrkin keskellä (Barcelonalle) merkityksellisessä ottelussa. Ja muistetaan, ettei nyt ollut vastassa mikään Segunda B-tason joukkue, vaan parhaana päivänään kenet tahansa kukistamaan pystyvä Leverkusen. Leverkusen osoitti aggressiivisella pelityylillään olevansa erinomainen joukkue, jota vastaan on todella haastava pelata. Saman se näytti jo Blaugranan ykkösnyrkille aiemmin syksyllä ja tuolloin Barcelona pelasi tosissaan...

UCL-pelit jäävät nyt pariksi kuukaudeksi tauolle. Maanantaina arvotaan neljännesvälierien vastustaja, joka voi olla mikä tahansa näistä:

PSG, Juventus, Arsenal, Benfica, Dynamo Kiova, PSV, Gent

Hyvällä tuurilla arpa osuu Gentiin tai PSV:hen, huonolla vastaan tulee koko kilpailun mustiin hevosiin laskettava PSG tai Juve. Blaugrana kohtasi molemmat jo viime kaudella, joten senkin vuoksi mieluiten ei kiitos. Tuttuja kaavoja noudattaen arvonta menee juurikin näin: Barcelonalle vastaan PSG ja Real Madridille PSV tai Gent...

Lauantaina olisi syytä palata taas voittojen tielle kotiottelussa Deportivoa vastaan...

[Monteri]

Paljon samoja havaintoja.
Lisäksi Camara oli todella positiivinen yllätys, Grimaldon jälkeen seuraava joka on omista junnuista säväyttänyt (omaan silmään).
Helsingissä vieraillessaan Grimaldo oli pirteä ja samaan tyyliin peliä ylöspäin vievä laitapakki, kuin tänään Camara. Toki sillä erotuksella, että tänään sisään vaihdettaessa lähes kaikkien ensimmäinen ajatus olisi ollut pelata alaspäin, toisin kuin HJK-pelissä, jota vastaan voi tehdä mitä haluaa. Tämä olikin tänään barcalla kateissa; luovuus ja rohkeus puuttui.
Camara toikin tätä peliin päästyään ja heti muutama hyvä tilanne ja pienoinen hallinta muistaakseni.
Puolustustaminen nuorukaisella toki hakusessa, wikipedian mukaan keskikenttäpelaaja (s.roberto tyylinen?) joka selittäisi hieman. Joku joka oikesti tietää voisi kertoa paremmin...

[joaquin17]

Jääskraban kanssa aika samoilla linjoilla.

Yksi isoin ongelma Leverkusenia vastaan oli avaaminen ja prässin purku. Lähtökohtaisesti peliä yritettiin rakentaa joukkueen identiteetille tyypillisesti maata pitkin lyhyillä syötillä ja kierrättämällä pelaajalta toiselle. Kuitenkin lähes poikkeuksetta päädyttiin tilanteeseen, jossa pelaaja joutuu paineenalaisena roiskaisemaan pitkän ja epätarkan pallon kohti hyökkääjiä. Voidaan ajatella, että Leverkusen onnistui prässissään erinomaisesti, mutta mielestäni kyse oli enemmän vierasjoukkueen huonoudesta. Yksinkertaisesti yritettiin pelata vaikeaa pelitapaa liian huonoilla pelaajilla. Pelaajien henkilökohtainen syöttötaito ja liikkuminen tyhjään tilaan eivät riittäneet toteuttamaan Barcalle tyypillistä pelitapaa.

Tämä on mielestäni huolestuttava asia, sillä kentällä pitäisi olla Barcan tulevaisuuden pelaajia. Tuloksellahan ei tässä pelissä ollut mitään merkitystä, mutta tapa jolla se tuli oli järkyttävä. Olisin ottanut mielummin vaikka 3-0 -tappion, jos pelinrakentelu olisi toiminut edes vähän alusta. Tällä hetkellä tuntuu, että junnutuotanto tökkii ja pahasti. Rafinhan ja Sergi Roberton jälkeen on ollut aika hiljaista. Näistäkin jälkimmäinen näytti jo menetetyltä tapaukselta.

Ehkä hieman pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden pelin perusteella, mutta samansuuntaisia esityksiä on näiltä junnuilta nähty jo aikaisemmissa otteluissa. Ehkä mulla on vaan liian korkea vaatimustaso, mutta en vain haluaisi Barcelonan ajautuvan täysin Realin raiteille, jossa valtaosa pelaajista ostetaan järkyttävillä hinnoilla ja omat junnut heitetään hiuksista vittuun.        

[Jääskraba]

Hyvää analyysia ja miltei kaikkiin sama. Mutta Samperin suhteen olen ihan päinvastaisella linjalla. Joo, katkoi paikoin hyvin Kusenia vastaan, mutta kyllä vahvuudet lepäävät ennen kaikkea pallollisessa pelissä.

Aiemmin näkemäni perusteella olisin väittänyt näin, mutta parin viime pelin otannalla pallollisessa pelissä on paljon kehittämistä. Toisaalta nämä keskikentän keskellä pelaavat jannut tarvitsevat välttämättä paljon peliaikaa päästäkseen siihen pallollisen pelin rytmiin. Jos palloa tulee liian vähän jalkaa eikä selkeitä ylöspäin pelaamiseen kelpaavia suuntia ole juuri tarjolla, kokemattomuus näkyy tällaisena hätäilynä ja liian monimutkaisten ratkaisujen hakemisena.

[aquel]

Jääskraban kanssa aika samoilla linjoilla.

Yksi isoin ongelma Leverkusenia vastaan oli avaaminen ja prässin purku. Lähtökohtaisesti peliä yritettiin rakentaa joukkueen identiteetille tyypillisesti maata pitkin lyhyillä syötillä ja kierrättämällä pelaajalta toiselle. Kuitenkin lähes poikkeuksetta päädyttiin tilanteeseen, jossa pelaaja joutuu paineenalaisena roiskaisemaan pitkän ja epätarkan pallon kohti hyökkääjiä. Voidaan ajatella, että Leverkusen onnistui prässissään erinomaisesti, mutta mielestäni kyse oli enemmän vierasjoukkueen huonoudesta. Yksinkertaisesti yritettiin pelata vaikeaa pelitapaa liian huonoilla pelaajilla. Pelaajien henkilökohtainen syöttötaito ja liikkuminen tyhjään tilaan eivät riittäneet toteuttamaan Barcalle tyypillistä pelitapaa.

Tämä on mielestäni huolestuttava asia, sillä kentällä pitäisi olla Barcan tulevaisuuden pelaajia. Tuloksellahan ei tässä pelissä ollut mitään merkitystä, mutta tapa jolla se tuli oli järkyttävä. Olisin ottanut mielummin vaikka 3-0 -tappion, jos pelinrakentelu olisi toiminut edes vähän alusta. Tällä hetkellä tuntuu, että junnutuotanto tökkii ja pahasti. Rafinhan ja Sergi Roberton jälkeen on ollut aika hiljaista. Näistäkin jälkimmäinen näytti jo menetetyltä tapaukselta.

Ehkä hieman pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhden pelin perusteella, mutta samansuuntaisia esityksiä on näiltä junnuilta nähty jo aikaisemmissa otteluissa. Ehkä mulla on vaan liian korkea vaatimustaso, mutta en vain haluaisi Barcelonan ajautuvan täysin Realin raiteille, jossa valtaosa pelaajista ostetaan järkyttävillä hinnoilla ja omat junnut heitetään hiuksista vittuun.        

Nooh tuskin nyt sentään näin on käymässä ihan heti, vaikka b-joukkue onkin lamassa ja näin ollen hyppäys La Masiasta Barcelonan ykkösjoukkueeseen on isompi ja haastavampi kuin vuosiin. Jokaiselle lupaukselle ei riitä peliaikaa ja jokainen lupaus ei lopulta kuitenkaan ole riittävän lahjakas Barcelonan ykkösjoukkueeseen lupaavista junnuvuosista huolimatta. Ympäristö on haastava ja muuttujia on paljon. Jokaselle pelipaikalle ei voi jokaisella aikakaudella nousta omia kasvatteja. Ykkösnyrkistä löytyy kuitenkin vielä puolet La Masiasta oppinsa ammentaneita: Piqué, Alba, Busi, Iniesta ja Messi. Lisäksi Sergi Roberto ja Rafinha muodostavat ykkösjoukkueen keskikentän tulevaisuuden ja osan jo nykyisyydestä. Bartra jatkaa taistelua peliajasta, jos vain haluaa. Tärkeintä on, että Enrique jatkaa näyttöpaikkojen antamista junnuille sopivien tilaisuuksien tullen, kuten hän onkin nyt tehnyt.

Munir ja Sandro ovat tänä syksynä saaneet niin paljon näyttöpaikkoja, että alkaa juna olla jo mennyt molemmilla, mikäli mitään dramaattista ei tapahdu. Viimeistään kesällä kummankin tulisi siirtyä (mieluiten pysyvällä siirrolla) muihin maisemiin.

[-haapis-]

- Gumbaulla ei ole mitään eväitä pelata ikinä Barcan paidassa

Vahva tämä. Miehellä ei ole pallollisena kovinkaan paljoa annettavaa ja puolustussuuntaan hän on ollut jokaisessa näkemässäni pelissä jopa pahemmin pihalla... Syötöt karkailevat luvattoman pahasti (ja jos menevät perille, tulevat ratkaisevan verran väärälle puolelle). Lisäksi mies on fyysisesti vahvan oloinen (noh... ainakin pituutta riittää), mutta kaksinkamppailuissa hän jää siitä huolimattomatta kakkoseksi turhan usein.

Tässä on tullut muutenkin hyviä pointteja esille, itsekin olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Nuoria pelaajia en kuitenkaan vielä lähde tyrmäämään epätoivoisimpia tapauksia lukuunottamatta (lue: Gumbau). Leverkusen ei kuitenkaan ole vastustajana missään nimessä sieltä helpoimmasta päästä.

Potentiaalia tuntuu kuitenkin olevan sentään suhteellisen laajalla rintamalla. Sandro ja erityisesti Munir ovat olleet erityisen vaisuja kaikin puolin. Sandroa kohtaan itselläni ei ole koskaan ollut sen suurempia odotuksia, mutta Munir oli kuitenkin B:ssä ja erityisesti viime kautta edeltävissä harkkamatseissa (jos nyt oikein muistan, kuitenkin vuosi-pari sitten harkkamatseja katsellessa miehestä jäi todella positiivinen kuva(!)) erittäin monipuolisen tuntuinen, erityisen röyhkeä ja kehityskelpoinen hyökkääjä, mutta hänen kehityksensä on toistaiseksi ainakin hidastunut. (Tekisiköhän lainapesti suuremmassa roolissa, hieman eri tyylillä pelaavassa joukkuessa terää hänen kohdallaan??) Samperin pelityyli miellyttää ainakin omaa silmää, joskin miehen peliesitysten taso heittelee vielä turhan paljon. Uskon kuitenkin, että erityisesti hänessä on ainesta tulevaksi runkopelaajaksi. Camaran toivoisin myös saavan entistä enemmän vastuuta, sillä hänen peliesityksistään ei ole ainakaan suuria negatiivisia mielikuvia jäänyt.

Toivottavasti Messi saa jostain terävyytensä takaisin. Peliesitykset ovat olleet vamman jälkeen tasoa "ihan ok", kuten tänäänkin, mutta jalka tuntuu painavan ja pahasti. Rytminvaihdot ja miehen koko olemus erityisesti pallollisena liikkuessa eivät ole olleet entisellään. Toki huoli voi hyvinkin olla ennenaikaista, sillä paluusta on kuitenkin vielä niin vähän aikaa...

[Metukka]

Samansuuntaisia fiiliksiä junnuista, kuin mitä tänne on jo kirjoitettu. Lisäksi Bartran taso tuntuu tippuneen viime kauden otteista.

Mutta eniten mieltäni on useassa cup-ottelussa tämän syksyn aikana rasittanut Ter Stegen. Hyviä torjuntoja kyllä; hyvää pelaamista jalallakin kyllä. Mutta monissa maaleissa tai laukauksissa ohi maalin tuntuu "jäätyvän" paikalleen ikään kuin ei ehtisi edes reagoimaan. En laita mitään tulluttua maalia hänen piikkiinsä, mutta tuo "seuraan vain katseella"-piirre saa jotenkin mulle aikaan epäluottavaisen tunteen.

Olenko tän suhteen täysin yksin?

[Jii]

Mutta eniten mieltäni on useassa cup-ottelussa tämän syksyn aikana rasittanut Ter Stegen. Hyviä torjuntoja kyllä; hyvää pelaamista jalallakin kyllä. Mutta monissa maaleissa tai laukauksissa ohi maalin tuntuu "jäätyvän" paikalleen ikään kuin ei ehtisi edes reagoimaan. En laita mitään tulluttua maalia hänen piikkiinsä, mutta tuo "seuraan vain katseella"-piirre saa jotenkin mulle aikaan epäluottavaisen tunteen.

Olenko tän suhteen täysin yksin?

Et. Bravo puolestaan tuntuu noutavan "mahdottomia" palloja, sellaisia, joihin MATS ei edes lähtisi yrittämään. Todella hyvä lähitorjuja kyllä.

[3-5-3hoax]

Paljon samoja havaintoja.
Lisäksi Camara oli todella positiivinen yllätys, Grimaldon jälkeen seuraava joka on omista junnuista säväyttänyt (omaan silmään).
Helsingissä vieraillessaan Grimaldo oli pirteä ja samaan tyyliin peliä ylöspäin vievä laitapakki, kuin tänään Camara. Toki sillä erotuksella, että tänään sisään vaihdettaessa lähes kaikkien ensimmäinen ajatus olisi ollut pelata alaspäin, toisin kuin HJK-pelissä, jota vastaan voi tehdä mitä haluaa. Tämä olikin tänään barcalla kateissa; luovuus ja rohkeus puuttui.
Camara toikin tätä peliin päästyään ja heti muutama hyvä tilanne ja pienoinen hallinta muistaakseni.
Puolustustaminen nuorukaisella toki hakusessa, wikipedian mukaan keskikenttäpelaaja (s.roberto tyylinen?) joka selittäisi hieman. Joku joka oikesti tietää voisi kertoa paremmin...

Pelasi viime kaudella b-joukkueessa lähinnä toisella puolella kuin Adama, muutamassa pelissä taisi olla kärkenäkin, mutta ehkä enemmän laidalta sisään ajava ja maalisyöttöjä metsästävä kaveri. Nopeana vertauksena mieleen tulee Iniestan aika laidalla. Tällä kaudella sitten vastuu lähinnä vasempana keskikenttänä. Enrique nähtävästi haluaa yhden puolustuskyvyttömän laitapakin lisää Alvesin (ja varauksella Alban) toveriksi. Toki kyseessä saattoi vain olla minuutit junnulle ja ei oikein tilaa muualla kentällä, tämä olisi oma oletukseni.

[Jääskraba]

Yksi yleinen pointti Barcan pelistä, mikä nyt ei pelkästään eilisen perusteella tullut mieleen, vaan koko tämän ja viime kauden perusteella: Tämä nyky-Barca pelaa hyvin eri tavalla kuin "SE" Pepin joukkue; oikeastaan tätä ei edes tunnista samaksi juokkueeksi. Esim. seuraavassa jutussa on muutama tilasto, josta tämä käy hyvin ilmi: (http://worldsoccertalk.com/2015/12/07/from-xavi-to-msn-the-numbers-behind-luis-enriques-barcelona-makeover/). Erot tilastojen välillä ovat aika huimaavia, ja pelifilosofisesti LE eroaa hyvin paljon Guardiolasta: siinä missä Guardiola on "filosofi" ja peluttaa vain tietyn filosofian mukaisesti, LE on täysiverinen pragmaatikko, joka halua lähinnä voittaa. Pepillä ei tietenkään ollut yhtä hyvää kärkikolmikkoa ikinä käytössään, mistä syystä tilanteet eivät ole täysin vertailukelpoiset, mutta lähtökohtaisesti Pepin pallonhallintalähestymistavalla tällaista keskikentän nopeasti ylittävää nyky-Barcelonaa ei olisi ikinä Pep ohjaksissa nähty.

Henk.koht. kuitenkin tietyllä tavalla kaipaan tuota Guardiolan ajan tikitaka-pimputtelua ja tietynlaista ylemmyydentuntoista, puhdasta filosofiaa pelijärjestelmän taustalla, ja nyt olen huomannut jättäväni aikaisempaa useammin Barcan matsien katsomisen väliin, koska pelillinen viihdearvo rajoittuu melko usein maalitilanteisiin ja peliin boksin sisällä. Tosin Iniestan pelatessa saa edelleen usein nauttia esteettisestä pimputtelusta ja tilankäytöstä, mutta silloinkin pallo pelataan omaan makuuni liian nopeasti maalintekopaikkoihin. Tämä nyt on tietenkin melko lapsellinen näkökulma asioihin, mutta nämä ovatkin mielipidekysymyksiä. Kyllähän nyky-Barca on niin järisyttävän kova hyökkäyskone, että ainakaan tuloksellisesti ja maalipaikkojen määrällä mitattuna ei ole pitäisi olla varaa mihinkään moitteisiin.

[Lord Bendtner]

Henk.koht. kuitenkin tietyllä tavalla kaipaan tuota Guardiolan ajan tikitaka-pimputtelua ja tietynlaista ylemmyydentuntoista, puhdasta filosofiaa pelijärjestelmän taustalla, ja nyt olen huomannut jättäväni aikaisempaa useammin Barcan matsien katsomisen väliin, koska pelillinen viihdearvo rajoittuu melko usein maalitilanteisiin ja peliin boksin sisällä. Tosin Iniestan pelatessa saa edelleen usein nauttia esteettisestä pimputtelusta ja tilankäytöstä, mutta silloinkin pallo pelataan omaan makuuni liian nopeasti maalintekopaikkoihin. Tämä nyt on tietenkin melko lapsellinen näkökulma asioihin, mutta nämä ovatkin mielipidekysymyksiä. Kyllähän nyky-Barca on niin järisyttävän kova hyökkäyskone, että ainakaan tuloksellisesti ja maalipaikkojen määrällä mitattuna ei ole pitäisi olla varaa mihinkään moitteisiin.

Itse tykkään tästä nykyisestä tyylistä, joskin on sanottava että Guardiolankin tyylissä oli se oma hienoutensa. Suurelta osalta allekirjoitankin ylläolevan tekstin ja on tähän väliin sanottava että mielestäni on hienoa että Guardiolankin työtä voi vielä julkisesti arvostaa. Foorumilla kun yleinen fiilis vaikuttaa olevan tyyliä "Tiki-taka on vaan tylsää nyhjäystä". Itse tosiaan näin tuossa Guardiolan tyylissä paljonkin mielenkiintoisia elementtejä. Tästä huolimatta tykkään tästä nykyisestä enemmän ja osaltaan tähän vaikuttaa herra nimeltä Luis Suarez, jonka "nousua takaisin huipulle" on ollut ilo seurata. El Pistolerosta on myös sanottava, että on hienoa nähdä miten koiruudet on Barcelonassa jääneet taka-alalle ja pääosassa ovat olleet miehen upeat suoritukset pallo kanssa ja ilman.

[Jii]

Tuollaisella hyökkäyskolmikolla on aika selvää, että paras taktiikka on toimittaa palloa mahdollisimman paljon heille. Ei se ole yhtä kaunista kuin Pepin aikana, mutta viihdyttävää se on.

[Jääskraba]

Niin, unohtui mainita se oleellinen seikka näissä vertailuissa, että nykyisellään Barca ei välttämättä ole "ylivoimainen" kenttätapahtumien hallitsijana, vaan maalipaikkojen luonnissa ja viimeistelyssä boksin sisällä ja sen tuntumassa. Edellisten valmentajien alaisuudessa Barcalla oli yleensä aina selvä pelin hallinta, mutta nykyisellään Barca voi voittaa usealla maalilla, vaikka pikakelattuna pelinhallinta ei ollut matsissa kummallakaan joukkueella selvästi. Tämä tahtoo myös sanoa, että nykyisellään Barcan pelissä ei ole ollenkaan vastaavaa kontrollia ja tasapainoa, vaan tehtävänä on yksinkertaisesti latoa enemmän maaleja kärkikolmikon avustuksella kuin vastustaja.

[Lord Bendtner]

Pallonhallinta ja pelin kontrollointi eivät ole synonyymejä, eikä niitä pitäisi ikinä rinnastaa toisiinsa.

[aquel]

Niin, unohtui mainita se oleellinen seikka näissä vertailuissa, että nykyisellään Barca ei välttämättä ole "ylivoimainen" kenttätapahtumien hallitsijana, vaan maalipaikkojen luonnissa ja viimeistelyssä boksin sisällä ja sen tuntumassa. Edellisten valmentajien alaisuudessa Barcalla oli yleensä aina selvä pelin hallinta, mutta nykyisellään Barca voi voittaa usealla maalilla, vaikka pikakelattuna pelinhallinta ei ollut matsissa kummallakaan joukkueella selvästi. Tämä tahtoo myös sanoa, että nykyisellään Barcan pelissä ei ole ollenkaan vastaavaa kontrollia ja tasapainoa, vaan tehtävänä on yksinkertaisesti latoa enemmän maaleja kärkikolmikon avustuksella kuin vastustaja.

On Blaugrana edelleen parhaimmillaan erittäin tasapainoinen joukkue kentällä, mutta Luchon Blaugrana vain ei perusta pelaamistaan yhtä merkittävästi pallonhallintaan kuin Guardiolan vastaava etenkin toisella, kolmannella ja neljännellä kaudellaan. Viime keväänä Enriquen Barcelona kykeni puolustamaan omalla alueellaan pitkiäkin ajanjaksoja ilman suurempaa hätää (=päästämättä vastustajaa jatkuvasti vaarallisille maalintekopaikoille). Samaa ei voinut aina sanoa Guardiolan Barcelonasta. Enriquen Barcelona muistuttaa (hyökkäys)pelaamisen monipuolisuuden suhteen enemmän kauden 2012-2013 Bayernia kuin Guardiolan Blaugranaa. Tosin Guardiolan Barcelona-joukkueita on monta versiota eikä vain yhtä. Enriquen Barcelona muistuttaa niistä eniten Pepin ensimmäisen kauden (2008-2009) versiota...

Pallonhallinta ja pelin kontrollointi eivät ole synonyymejä, eikä niitä pitäisi ikinä rinnastaa toisiinsa.

Jep. Esimerkiksi Atlético hallitsee useimpia pelejään pallottomana olemalla tiivis ja aggressiivinen pakottaen vastustajat hyökkäämään laidoilta keskitysten kautta keskustan sijaan. Etenkin patjantekijöiden mestaruuskaudella tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuollaisella hyökkäyskolmikolla on aika selvää, että paras taktiikka on toimittaa palloa mahdollisimman paljon heille. Ei se ole yhtä kaunista kuin Pepin aikana, mutta viihdyttävää se on.

Kyllä. Nykyisen joukkueen painopiste on hyökkäyskolmikossa - ymmärrettävästi. Kaudella 2008-2009 Pepin Barcelonalla oli viimeksi lähes yhtä hyvä hyökkäyskolmikko, jolloin joukkueen painopiste oli ajoittain lähes yhtä vahvasti hyökkäyskolmikossa kuin nykyään. Tosin tuolloinkin keskikenttä oli nykyistä merkittävämmässä roolissa pallollisena. Vuosina 2010-2014 Barcelonan painopiste oli pääasiassa timantin varassa:

                           Messi
              Iniesta                 Xavi
                         Busquets

Tehtävänjako oli selvä: Busi tasapainotti ja paikkasi muiden virheitä. Xavi ja Iniesta rakensivat peliä ja toimittivat palloa runsaasti Messille parhaille sektoreille. Messi vastasi paitsi tehoista, myös erinomaisen murtautumiskykynsä (kuljetukset & syötöt) ansiosta hyvin pitkälti myös tilanteiden luomisesta leveältä sisään leikkaaville muille pelaajille. Murtautumispelaamisessa Messin kuljetuskyky teki Xavin ja Iniestan syöttötyöskentelystä verrattaen merkityksettömämpää Barcelonan paidassa kuin mitä vastaava oli Espanjan maajoukkueessa. Vuosien kuluessa ja Xavin hiipuessa (ja sittemmin poistuessa takavasemmalle) sekä Messin että Busquetsin merkitys ja rooli Barcelonan pelinrakentelussa on kasvanut.

Kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse... Tämän 'pyhän kolminaisuuden' vaihtumisesta Iniesta-Xavi-Messistä Messi-Suárez-Neymariin kirjoitin kesällä 2014 edellisen Barcelona-ketjun avausviestissä:

Pyhä kolminaisuus

Xavi on pelannut Barcelonan ykkösjoukkueessa 90-luvun lopulta alkaen, Iniesta ja Messi 2000-luvun puolivälistä. He olivat loistavia pelaajia uriensa alusta lähtien, mutta vasta Guardiolan astuessa kesällä 2008 Barcelonan peräsimeen syttyi kolmikko täyteen liekkiinsä. Guardiolan valmentaman Barcelonan suuruus ilmentyi osuvimmin edellä mainitussa kolmikossa: Xavi-Iniesta-Messi. Heillä oli lähes telepaattinen yhteys kentällä, kuin kuudes aisti, jonka Pep herätti eloon. Kolmikko täydensi toistensa ominaisuuksia, yhdessä he olivat parhaita. Parhaimmillaan Pepin Barcelonaa ei pystynyt pysäyttämään kuin parkkeeraamaan sen kuuluisan bussin maalin eteen, mutta sekään ei taannut menestystä Pepin Barçaa vastaan. Guardiolan Barcelonan suurimpia saavutuksia titteleiden sijaan olikin juuri tämä: Vastustaja toisensa perään lähti jalkapallon pelaamisen sijaan rakentamaan ihmismuuria oman maalinsa eteen Blaugranan pysäyttämiseksi. Suurin syy tälle oli juurikin edellä mainittu kolmikko, sillä heitä vastaan oli vaarallista – lähes mahdotonta – lähteä taistelemaan avoimesti pallonhallinnasta.

Vaikka Xavi, Iniesta ja Messi joskus saattavatkin vaikuttaa kuolemattomilta supersankareilta, he ovat tavallisia ihmisiä, joille ikääntyminen tuo omat ongelmat mukanaan. Messi on edelleen oman kehityksensä aallonharjalla, Iniesta on sen juuri ohittanut ja Xavi on jo toisella puolella lähellä pohjaa. Tuosta kolmikosta ketään ei voi ottaa pois, sillä muuten se ei ole enää yhtä timanttinen. Xavi on väistymässä. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvää, poistuuko Xavi takavasemmalle New Yorkiin tai Qatariin, vai hyväksyykö hän pienentyneen roolinsa Enriquen Barçassa. Joka tapauksessa kameleontin lailla päätään pyörittävän Maestron suuruuden vuodet merkittävässä roolissa Blaugranassa ovat ohi, mikä rikkoo tuon maagisen kolmikon, joka teki suurtekoja Blaugranalle etenkin Pepin valmentamien neljän kauden aikana.

Xavin suora korvaaminen on ollut aina silkka mahdottomuus. Se ei ole mahdollista, sillä toista Xavin tasoista pelaajaa ei löydy. Xavin kaltaisia rakentavia keskikenttäpelaajia ei niin ikään kasva puissa. Thiagosta luovuttiin jo vuosi sitten, Cesc lähti tänä kesänä. Molempia, sekä Cesciä että Thiagoa, on syytetty pettureiksi, epäonnistujiksi ja pettymyksiksi, mutta kenties pohjimmainen syy heidän lähtöihinsä oli yksinkertaisempi kuin henkisen vahvuuden, peliajan tai kärsivällisyyden puute. Ehkä syy oli, että heistä kumpikaan ei ollut Xavi Hernández. Varsinkin Pepin ajoista lähtien Barcelonan pelisysteemi oli kuin tehty Xavin ominaisuuksille: Pelisysteemi perustui maksimoimaan Xavin kykyjä kontrolloida otteluita, joka loi pohjan Messin kyvylle tehdä taikoja hyökkäyspäässä vetäen samalla vastustajia puoleensa. Iniesta toimi sitten kahden joukkuetoverinsa risteytyksenä – hybridinä – aiheuttaen kaaosta vastustajien puolustukselle kontrolloiden samalla otteluita.

Niinpä Barcelonan seurajohto ja Luis Enrique näyttävät syystä tai toisesta hyvin pitkälti luopuneen ajatuksesta pyrkiä suoraan korvaamaan Maestron pehmeätä kosketusta, loputonta energiaa, vertaistaan hakevaa otteluiden kontrollointikykyä, virheetöntä sijoittumista ja puhdasta syöttötaitoa. Tästä merkkinä toimivat Blaugranan uudet keskikenttäpelaajat, Rafinha ja Rakitic. Molemmat ovat epäilemättä ja tietoisesti kaukana Maestron kaltaisesta kontrolloivasta keskikenttäpelaajasta.

Joukkue on suuntaamassa Enriquen johdolla kohti uutta aikaa, ja uusi aika tarvitsee uuden ’pyhän kolminaisuuden’. Sen sijaan, että Enrique rakentaisi joukkuetta äärimmäisen otteluiden kontrolloimisen varaan, kuten Xavi-Iniesta-Messi –kolmikon kanssa tehtiin, on hän rakentamassa joukkuetta hyökkäyspään kolmikon Neymar-Suárez-Messi varaan. Xavin ottelukontrollia ei yritetä korvata halvalla tai edes kalliilla kopiolla tuomalla tilalle väkisin toista profiililtaan Maestroa muistuttavaa kontrollipelaajaa, vaan Maestro korvataan puhtaalla tulivoimalla. Iniesta toki pysyy edelleen joukkueessa ja varmasti tärkeässä roolissa. Rakitic niin ikään pyörii nyt kuvioissa. Mutta ennakoin keskikentän, Rakiticin, Iniestan ja kumppaneiden, toimivan ikään kuin laukaisualustana yläpuolella pelaavalle dynaamiselle hyökkäyskolmikolle. Siinä missä Xavi, Iniesta ja Messi hallitsivat otteluita konrolloimisen, luovuuden, liikkeen, kuljettamisen ja pelinrakentamisen avulla, tulevat myös Neymar ja Suárez hyödyntämään ja tarjoamaan omia ominaisuuksiaan Messin kaltaisen neron rinnalla. Messi, Neymar ja Suárez osaavat kukin syöttää, kuljettaa, pelata pienissä tiloissa, tehdä maaleja ja luoda toisille niitä. Pepin Barcelona dominoi otteluita merkittävimmin keskikentän alueella, mutta uusi Blaugrana näyttää suuntaavan vahvuutensa tuhoamiseen vastustajansa hyökkäyspäässä.

Mitä järkeä tässä on? Mitä järkeä on korvata historian paras luova keskikenttäpelaaja hyökkääjällä? Siinäpä se. Xavi on niin hyvä, ettei häntä pysty korvaamaan yksi yhteen. Yksikään pelaaja ei pysty jäljittelemään Maestron kontrollikyvyn tasoa. Luis Enrique näyttää päättäneen, että miksi edes yrittää. Sen sijaan, että keskityttäisiin vastaamaan heikentyneeseen sijoittumisen ja positionaalisen pelaamisen tason palauttamiseen Guardiolan ajan tasolle hankkimalla kontrolloinnin hallitsevia ja palauttavia pelaajia, katsotaankin seurassa täysin vastakkaiseen suuntaan – kaaokseen. Jos Luis Enrique todella haluaa luoda kaaosta, onko olemassa parempaa tai sopivampaa pelaajaa rooliin kuin Luis Suárez?

Niinpä Barcelonan pelin tulevaisuus ei tule olla enää sidottu yltiöpäiseen pallonhallintaan, kuten se oli Pep Guardiolan viimeisten kausien (2010-2012) aikana. Sen sijaan, että Barcelona jatkossa pyrkisi maksimoimaan kaaosten kontrolloimisen, tulee se luomaan niitä ja viihtymään niiden keskellä aiempia vuosia paremmin – tai ainakin siihen molempiin suuntiin käyvät siirtohuhut viittaavat. Toki edelleen pallonhallinnan tulee olla vahva osa seuran pelitapaa, mutta sen ei pidä olla fetissi tai päätarkoitus. Sen on nykyinen pelikehitys maailmalla menestyvien joukkueiden kohdalla näyttänyt. Kausien 2005-2006 ja 2008-2009 versioita Blaugranasta voi pitää malleina sille, mitä ennakoin ja toivon ensi kaudelta näkevän – en välttämättä menestyksen suhteen, vaan pelitavan ja suunnan. Molempien kausien joukkueissa kärkipelaaja oli merkittävä osa joukkuetta, niin tulee olemaan ensi kaudellakin.

[SOINIO]

Pitää muistaa, että kyllähän Guardiolan tikitaka ja ylitsevuotava pallonhallinta ja kontrolli yhdistettynä pyrkimykseen riistoihin mahdollisimman ylhäällä toimivat myöskin puolustustapana, sillä näin saatiin isompi paine pidettyä pois omalta puolustuskolmannekselta. Tässä mielessä Pepiäkin voi pitää ihan pragmaatikkona ja tuloskeskeisenä, sillä ei se pimputtelu tosiaankaan aina viihdyttävyydessään vetänyt vertoja vaikkapa MSN:n ilotulitukselle. Heynckesin Bayernhan sen viimeistään sitten Titon Barcaa vastaan näyttikin, kuinka haavoittuva tuo Barca oli joutuessaan pois tuolta Guardiolan luomalta mukavuusalueelta.

[pallonhallinta 74%]

Pitää muistaa, että kyllähän Guardiolan tikitaka ja ylitsevuotava pallonhallinta ja kontrolli yhdistettynä pyrkimykseen riistoihin mahdollisimman ylhäällä toimivat myöskin puolustustapana, sillä näin saatiin isompi paine pidettyä pois omalta puolustuskolmannekselta. Tässä mielessä Pepiäkin voi pitää ihan pragmaatikkona ja tuloskeskeisenä, sillä ei se pimputtelu tosiaankaan aina viihdyttävyydessään vetänyt vertoja vaikkapa MSN:n ilotulitukselle. Heynckesin Bayernhan sen viimeistään sitten Titon Barcaa vastaan näyttikin, kuinka haavoittuva tuo Barca oli joutuessaan pois tuolta Guardiolan luomalta mukavuusalueelta.

Tästä täysin samaa mieltä. Parhaimmillaan Pepin Barcelona ei jättänyt vastustajille juuri mitään mahdollisuuksia hyökätä. Vastustajan pelin täydellistä tappamistahan se oli.

[SummerTime]

Pallonhallinta ja pelin kontrollointi eivät ole synonyymejä, eikä niitä pitäisi ikinä rinnastaa toisiinsa.

Tämä. Esim cl välierät 2013 Barca vs Bayern. Barca piti palloa mielin määrin mutta eihän Bayernilla tuossa otteluparissa mitään hätää ollut vaan peli oli täysin Bayernin kontrollissa.

Mielestäni Samper pelasi eilen hyvin! Sandro ja Munir vaan tammikuussa lainalle.

[Incrível]

Sandron voisi pistää ihan kokonaan lihoiksi. Kyseessä on upealla asenteella varustettu keskilahjakas pelaaja. Tulevaisuutta ei valitettavasti Barcelonassa ole. Munir sen sijaan menee vielä mielestäni hiomaton timantti-kategoriaan. Lahjakkuutta on enemmän kuin Sandrolla, mutta monellakin tapaa Munir on vielä kovin kevyt La Liga -tasolle oikeasti koviin peleihin.

Munir lainalle, Sandro myyntiin.

[KDB]

Sandro haiskahtaa kyllä pahasti perinteiseltä myynti takaisinosto-optiolla tapaukselta..