Saavuin Manchesteriin 14.6.2013. Vastaanotto oli häkellyttävän hyvä, johtuen suurimmaksi osaksi Mancinin katastrofaalisen viimeisen kauden takia. Cityn johtoporras tiesi tismalleen mitä saavat; hyökkäävä jalkapalloa harjoittava rauhallinen herrasmies, joka ei riitaudu pelaajiston tai johtoportaan kanssa.
Manchester Citylla on hieno ja pitkä historia, jota ovat kuitenkin varjostaneet ääripään taloudelliset ongelmat; vuonna 1880 perustettu West Gorton (myöhemmin nimi vaihdettiin uuden sijainnin mukaiseksi Ardwick AFC:ksi), ajautui rahallisiin ongelmiin kaudella 1893/94, jonka seurauksena nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa. Vaikka joukkue on vuosien varrella voittanut pystin jos toisenkin, se ei kuitenkaan noussut suuren yleisön suosioon ennen vuotta 2008 kun sheikki Mansour osti sen. Ensimmäisellä kauteni jälkeen joukkueen seuraavat talousongelmat nostivat kuitenkin päätään, eli rahaa oli käytetty liikaa tuloihin nähden ja joukkue joutui UEFAn Financial Fairplayn kouriin. Hyvä ystäväni Soriano vakuutti minulle että seura olisi hoitanut raha-asiat tunnollisesti, mutta UEFA oli eri mieltä. Tämän seurauksena seura ei saanut käyttää 50m£ enempää pelaajasiirtoihin, jonka lisäksi palkkakulujen piti pysyä samana.
Ensimmäinen kauteni Cityn peräsimessä oli suuri menestys, ja voin ilokseni todeta että voitimme sekä liigan että Capitol Cupin tyylillä, pelaten Malagasta tuttua hyökkäävää jalkapalloa. Avainpelaajani olivat huikeassa vireessä, ja leppoisin tuntemani afrikkalainen Yaya teki juuri sitä työtä mitä halusin; hän suorastaan dominoi keskikenttää Valioliigassa.
Toinen kauteni olikin sitten totaalinen katastrofi.
En väitä olevani syytön menestymättömyyteen, mutta kesän MM-kisat eivät voineet olla vaikuttamatta. Pelaajat, joihin edellisellä kaudella olin voinut luottaa sataprosenttisesti, eivät nousseet enää sille tasolle mihin he kykenevät (Dzeko, Yaya), ja puolustukseni johtaja Kompany ei taida enää ikinä nousta sille tasolle mitä hän oli vielä muutama vuosi takaperin.
Voin kuitenkin ylpeänä todeta että vanha sanonta ”vanha koira ei uusia temppuja opi” ei pidä tämän koiran kohdalla täysin paikkaansa.
Vanha ihannesysteemini 4-4-2 oli alkanut säröillä heti toisen kauteni alussa (ja tätä ennen Euroopassa), joten vaihdoin joukkueen muotoa 4-3-3 taktiikan mukaiseksi. Tämä johti kuuden ottelun voittoputkeen, mutta ennen kaikkea korjasi tuon ikivanhan ongelmakohtani, eli keskikentän keskustan tilkitseminen. Toure ei ole vuosiin jaksanut puolustaa, ja kuin vahingossa sain kompensoitua hänen heikkoutensa pitäen kuitenkin vahvan tikitaka-mentaliteetin elossa.
Kesä 2015 on ollut äärimmäisen kiireistä aikaa, ja vaikka sain kaipaamani jatkosopimuksen, tiedän sydämessäni että aikani on lopussa tämän hienon joukkueen peräsimessä. Juteltuamme johtoportaan kanssa ymmärrän että olemme kaikki samaa mieltä kauden tavoitteista; mikään muu kuin Valioliigan mestaruus ei kelpaa. Pyysin Sorianoa ja Txikiä muokkaamaan joukkueen runkoa nuorempaan sekä sopivammaksi yhden kärjen taktiikkaa, ja olen suht tyytyväinen kesän myyntilistaan;
Boyata ei ikinä noussut sille tasolle mille toivoimme.
Nastasic ei ikinä täysin toipunut loukkaantumisistaan, ja poika tarvitsi uuden alun.
Sinclairin, Guidettin ja Hiwulan taso ei todenäköisesti tule ikinä riittämään top-4 joukkueeseen.
Jovetic ei yksinkertaisesti sopeutunut Valioliigaan, joka näkyi merkittävinä loukkaantumisina lähes jatkuvalla syötöllä. Hänestä voi tulla maailmanluokan pelaaja, ja toivon hänen joskus palaavan Cityyn.
Dzeko ei enää löytänyt sitä tappajanvaistoa millä hän oli aikaisempina vuosina ratkaissut mestaruuksia, joten hänen oli aika jatkaa matkaa.
Milner.. No, Milner halusi suurempaa roolia mitä emme valitettavasti pystyneet tarjoamaan.
Odottelusta huolimatta saimme lopulta haluamamme kohteet myös sisäänpäin, ja toimme Sterlingin isolla rahalla sisään tuomaan lisää vauhtia hyökkäykseen. Hinta oli suolainen, mutta uskon vakaasti että miehestä tulee vielä 100 miljoonan punnan arvoinen pelaaja tulevaisuudessa. Tämän lisäksi panostimme keskikenttään Delphin muodossa, ja toimme lupaavia nuorukaisia kuten Enes Unal ja Partick Roberts joukkueeseen.
Koska minulla ei ole paljon aikaa jäljellä joukkueen peräsimessä, olen päättänyt jättää jälkeni hieman eri tavalla kuin edeltäjäni. Olen nostanut ykkösjoukkueeseen äärimmäisen lupaavat Denayerin, Iheanachon ja Lopesin, joille haluan antaa paljon mahdollisuuksia tällä kaudella. Manchester Cityn on aika alkaa panostamaan omaan La Masiaan, ja tällä kolmikolla on hyvä aloittaa.
Joukkue on kuitenkin pohjimmiltaan pysynyt samana, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Kun katsoo esimerkiksi meluisia naapureitamme, uskallan jo ennustaa että liikaa kerralla ei ole ikinä hyvä asia. Uskon kuitenkin meidän tuovan vielä äärimmäisen lahjakkaan De Bruynen ryhmäämme, jonka jälkeen kesän bisnekset ovat valmiit. Saanen esitellä, Manchester City vuosimallia 2015/16;
Joe Hart, Willy Caballero, Richard Wright.
Gael Clichy, Martin Demichelis, Jason Denayer, Aleksandar Kolarov, Vincent Kompany, Eliaquim Mangala, Bacary Sagna, Pablo Zabaleta.
Fabian Delph, Fernando Francisco Reges, Fernandinho Luiz Roza, Marcos Lopes, Samir Nasri, Jesus Navas, David Silva, Raheem Sterling, Patrick Roberts, Yaya Toure, Bruno Zuculini.
Sergio Aguero, Wilfried Bony, Kelechi Iheanacho.
Tavoitteet ovat yksinkertaiset: voita liiga ja etene Mestarien liigassa pidemmälle kuin koskaan aiemmin.
Haasteemme alkaa nyt.
