Montakohan omaa kasvattia kuuluu nykyisin Schalken avauskokoonpanoon? Tai edes montako Saksalaista. Annan pienen vihjeen, huomattavasti vähemmän, kuin 97 Mestareiden liigan voittaneessa "rahalla rakennetussa" joukkueessa.
Schalkella on tällä hetkellä omia kasvatteja avauksessa kaksi kappaletta:
Manuel Neuer ja
Christian Pander. Saksalaissyntyisiä pelaajia (joista kolme syntynyt, asunut ja kasvanut Gelsenkirchenissä) on tällä kaudella ollut säännöllisesti kuusi:
Neuer,
Pander,
Hamit Altintop,
Halil Altintop,
Kevin Kuranyi ja
Fabian Ernst.
Dortmundilla oli kaudella 1996/1997 säännöllisesti avauskokoonpanossa kaksi kasvattia,
Lars Ricken ja
Michael Zorc. Varauksin myös
Stefan Klos (seuraan 19-vuotiaana) voidaan laskea omaksi kasvatiksi, jolloin määrä olisi kolme. Säännöllisesti avauksessa oli saksalaisia 12 kappaletta: Ricken, Zorc, Klos,
Stefan Reuter (Juventuksesta kaudelle 92/93),
Knut Reinhardt (Leverkusen 91/92),
Andreas Möller (Frankfurt 87/88, pois 89/90, takaisin Juventuksesta kaudeksi 94/95),
Jörg Heinrich (Freiburg 95/96),
Matthias Sammer (Inter Milan 92/93),
Martin Kree (Leverkusen 94/95),
Heiko Herrlich (Gladbach 95/96),
Karlheinz Riedle (Lazio 93/94) sekä
Jürgen Köhler (Juventus 95/96). Ulkomaalaisia säännöllisesti avauksessa oli 4 kappaletta:
Stéphane Chapuisat (Belgia),
Paul Lambert (Skotlanti),
Wolfgang Feiersinger (Itävalta) ja
Julio Cesar (Brasilia).
Ulkomaalaiset lisäsin Dortmundin lukuihin, sillä tähän hätään on hyvin vaikea sanoa, millä kokoonpanoilla ja kuinka usein Dortmund tuolloin pelasi. Mutta siis 12 saksalaista ja neljä ulkolaista esiintyivät säännöllisesti avauksessa.
* * *
Tarkastellaan hieman sitä, miten Dortmund rakensi tiensä ensin mestaruuksiin kausilla 1994/95 ja 95/96 sekä tuohon sieniliigan voittoon 96/97. Ensimmäinen askel otettiin kaudeksi 1991/92, jolloin seuran valmentajaksi nousi Ottmar Hitzfeld, nykyisellään kaikille tuttu mies. Samalla kaudella joukkueeseen hankittiin muutama myöhemmillä kausilla merkittävämpi kaveri: Chapuisat, Reinhardt ja Bodo Schmidt. Tätä ennen joukkueessa oli pari palasta, jotka olivat enemmän tai vähemmän merkittävimmissä rooleissa mestaruusvuosina. Nämä olivat sinne edelliselle kaudelle hankittu Thomas Franck, sekä oma kasvatti Michael Zorc. 91/92 kausi oli oikeastaan myös ensimmäinen, jolloin Stefan Klos sai vastuuta. Tuolla kaudella muuten vaikuttaneista henkilöistä kaksi oli omia kasvatteja, Michael Lusch ja Günter Kutowski. Kauden lopuksi Thomas Helmer häipyi Müncheniin.
Kaudeksi 92/93 hankittiin aussi Ned Zelic (vain 4 peliä 94/95) ja Stefan Reuter. Reuter hankittiin Juventuksesta (28 peliä), jonne tämä oli siirtynyt aloitettuaan uransa Nürnbergissä ja jatkettuaan sieltä Bayerniin. Reuterilla oli Dortmundiin siirtyessään allaan 200 BuLi-peliä, 30 maaottelua, maailmanmestaruus, 2 Saksan mestaruutta sekä kertaalleen kakkossijat BuLissa ja Serie A:ssa. Talvikaudella hankittiin sitten kenties se kaikkein isoin tekijä, kun Matthias Sammer siirtyi isolla rahalla Inter Milanista keltamustiin. Sammerilla oli tuolloin vähemmän meriittejä kuin Reuterilla, olihan mies lähtöisin vasta paria vuotta aiemmin lakkautetusta Itä-Saksasta. Saksan mestaruuden hän oli ehtinyt jo edellisellä kaudella voittaa Stuttgartissa (Dortmund oli toinen sarjassa). Myöhemmästä urasta tuskin tarvitsee niin hirveästi puhua.
Joka tapauksessa, seuraan hankittiin tuolla kaudella kaksi erittäin kovan luokan tekijää. Tuloksena neljäs sija liigassa ja tappio UEFA-Cupin finaaleissa Juvelle.
Kaudeksi 93/94 Dortmund hankki Karlheinz Riedlen sekä luopio Steffen Freundin (kausi 96/97 meni loukkaantumisten muodossa). Riedle tuli kolmen Lazio vuoden jälkeen, aloitettuaan uransa Blau-Weiß 90 Berliinissä ja Werdassa. Tilillä oli jo päälle 120 BuLi-ottelua, yli 80 Serie A-ottelua, 30 maaottelua ja meriittilistalla olivat maailmanmestaruus, EM-hopea ja Saksan mestaruus. Freundilta ei vastaavia meriittejä löytynyt, mutta hän oli vakiinnuttanut paikkansa BuLissa avauskokoonpanon miehenä ja tulipa miehestä muutamaa vuotta myöhemmin Euroopan mestari. Puhutaan siis edelleenkin kovan luokan tekijöistä, jotka hankittiin seuraan.
Kaudeksi 94/95, jolloin irtosi se ensimmäinen mestaruus, joukkueeseen oli tuotu isolla rahalla toiselle visiitilleen Andreas Möller. Möllerillä oli tuolloin yli 40 maaottelua, maailmanmestaruus, n. 150 BuLi-peliä, Saksan cup ja UEFA-Cupin voitto. Ei turha mies. Möllerin mukana paketissa Juvelta hankittiin brassi Julio Cesar (UEFA-Cupin voitto, valittu vuoden 1986 MM-kisojen parhaaksi toppariksi) ja Leverkusenista irtosi kokenut, yli 300 BuLi-ottelua pelannut Martin Kree (Pokal-voitto 1993). Ei hassumpia hankintoja nämäkään. 94/95 kaudella omista kasvateista säännöllisesti esiintyivät Ricken ja Zorc. Klos vartioi Dortmundin maalia.
Mestaruuden jälkeen satsattiin taas joukkueeseen. Sinne hankittiin edellisen kauden maalikuningas BuLista, Heiko Herrlich. Tämän lisäksi hankittiin Freiburgista kesken kauden Jörg Heinrich (maajoukkuetason mies), tsekki Patrik Berger (maajoukkuemies hänkin) sekä Jürgen Köhler. Köhler tuli Juventuksesta (yli 100 Seria A-peliä) ja oli pelannut jo yli 200 peliä BuLissa. Lisäksi löytyi yli 70 maajoukkuepeliä. Meriittejä löytyi maailmanmestaruuden (myöhemmin myös Euroopan mestari), EM-hopean, UEFA-Cupin voiton, Saksan mestaruuden ja scudetton verran (kahdesti Serie A:n kakkonen). Aika helvetin kova kaveri.
Dortmund uusi tuolla kaudella mestaruutensa.
Seuraavaksi kaudeksi seuraan hankittiin skotlantilainen Paul Lambert (40 maaottelua, MM-kisoissa 1998, pysäytti Zidanen UCL-finaalissa), Wolfgang Feiersinger (UEFA-Cupin finaalissa 1994, 46 maaottelua Itävallalle) ja Juventuksesta Paulo Sosa (51 maaottelua Portugalille), jonka kausi meni loukkaantumisten takia pitkälti piloille. Herkkusieniliigassa tuli siis tällä kaudella voitto.
Matkalla mestaruuteen Dortmund oli siis hankkinut kaudesta 91/92 lähtien seuraavat runkopelaajat:
Stefan Reuter,
Knut Reinhardt,
Andreas Möller,
Jörg Heinrich,
Matthias Sammer,
Martin Kree,
Heiko Herrlich,
Karlheinz Riedle,
Jürgen Köhler,
Stéphane Chapuisat,
Paul Lambert,
Wolfgang Feiersinger sekä
Julio Cesar. Lisäksi penkiltä löytyi näiden miesten lisäksi muutama muu kelpo pelaaja, jos tarvis oli (Sosa, Ibrahim Tanko, Vladimir But, jne.). Omia kasvatteja merkittävissä rooleissa aina mestaruuteen asti oli todellakin vain kaksi, Lars Ricken ja Michael Zorc. Lisäksi oli maalivahti Stefan Klos, josta ei tiedä sanoa, lasketaanko kasvatiksi vai ei.
Tuosta voi kukin vetää johtopäätöksensä. Kylmällä rahalla ostettua menestystä.
Tosin tuohan ei ole vielä mitään verrattuna tapaan, jolla Dortmund hankki vuoden 2002 mestaruuden. Silloinhan raha ei uponnut enää edes saksalaisiin, vaan kaiken maailman ulkomaalaispelureita virtasi keltamustiin. Muistaa pitää kuitenkin, ettei Dortmund ollut tuossa yksin. Kaikki saksalaisethan tätä ovat harjoittaneet.