AC Milan 2015-2016: Non Può Stare

[grasso]

Donnarumman esiinmarssi ja kolme pistettä Laziolta lämmittävät mieltä tämän kaiken farssin keskellä. En jaksa muistaa milloin sarjasijoituskin olisi ollut näin hyvä.

[Oronzo Canà]

Pitää yhtyä niihin moniin tahoihin, jotka kokivat eilen nähneensä pitkään aikaan noinkin hyvän Milanin. Jo pelkästään taulussa olevat 3-0 lukemat herättivät jopa nostalgisia tunteita ajalta, joka niin kaukaiselta on vuosien saatossa alkanut tuntumaan.

Toki on muistettava nyt, että mistään huipputason pelistä ei vielä ole kyse, vaikka tuo eilinen tulos komea olikin ja jatkoi voittojen putkea. Lazio oli yksinkertaisesti todella heikko eilen. Luonnollisesti siihen vaikutti prässitaso, jonka Sinisa vihdoin nosti kesäisten puheidensa tasolle. Tuolla Milan onnistui tukkimaan Lazion rakentelun erittäin hyvin, mutta totuuden nimissä Lazion peli oli todella heikkoa ja voidaankin joitain kysymyksiä heittää Piolin tulevaisuuden ylle - kuten Signori Lazio-topicissa kirjoitti.

Suurin muutos tosiaan on tämä pelisysteemin vaihdos. Ei ole mikään salaisuus, että Berlusconista tuo kahdella kärjellä (4-3-1-2) väkipakolla pelaaminen kumpusi. On muistettava, että Sacchin ja Capellon mahtipäivien calcio champagne perustui kahden kärjen systeemiin, usein 4-4-2 muotoon ja sen jälkeen on valmentaja toisensa jälkeen kipuillut tämän problematiikan kanssa. Sinisa yritti potkujen partaalle asti peluuttaa kahta kärkeä, mutta erittäin huonoin tuloksin. 4-4-2 ei nykymilaniin oikeanlaisten laitureiden puutteen vuoksi taivu ja alkukaudesta nähty pelisysteemi kaatui elokuun viimeiseen päivään, jolloin kauan odotettu trequartista jäi saamatta. 

Näin ollen jollain tavalla pitää arvostaa Sinisaa, joka kriittisimmällä hetkellä vaihtoi tietyllä tapaa epäedullsempaan suuntaan. Kahdesta kärjestä vaihto pois ilman tuloksia olisi saattanut merkitä työsuhteen päättymistä jo ennen näitä voitokkaita pelejä. Sen sijaan nyt tuloksia, nimenomaan tuloksia on tullut ja sitä kautta joukkueessa on jälleen hieman enemmän happea. Samalla myös erittäin huonollakin pelillä (Sassuolo) on onnistuttu kaapimaan pisteet, jonka psykologinen merkitys on yllättävän suuri. Chievoa vastaan nähtiin jo parempi Milan ja eilen peliin oli luotu jo aiemmin mainitsemiani prässielementtejä.

Uuden kenttämiehityksen myötä myös yksilötkin ovat onnistuneet paljon paremmin, juurikin paremman roolituksen kautta. Heikosti suojattu puolustuslinja ei tehnyt kunniaa 25 miljoonan Romagnolille. Epäselvä rooli keskikentällä sai 20 miljoonan Bertolaccin näyttämään täysin eksyneeltä pelaajalta. Luiz Adriano ja Bacca jäivät täysin ilman palloja ja näin myös jälkimmäisen kallis hinta, iästä puhumattakaan nousivat keskusteluissa esiin yhä uudestaan.

Sen verran pitää eiliseen Lazion maaliin ottaa kantaa, että kyllä De Sciglion olisi kuulunut tuo tilanne hoitaa ja ohjata Kishna epäedullisempaan kulmaan ja peittää jalka pois.

[Kermaperunat]

Sitä tulin vaan sanomaan, että enää ei vituta viime kesältä se, kuinka Milan muni Jackson Martinezin kaupat. Bacca on ihan ok lohdutuspalkinto.

[Barbusse]

Milan pelasi eilen todella hyvän ottelun, varsinkin kun ottaa huomioon Lazion hyvän vireen. Lazio näytti surkealta, mutta uskon sen olevan vain Milanin hyvyyttä. Hyökkääminen näytti melko organisoidulta ja pelaajat pelasivat tilanteet loppuun asti. Ehkä pelaajat alkavat vihdoinkin päästä perille taktisista kuvioista. Bonaventura voisi välillä jättää tosin ne kaukolaukaukset väliin ja kokeilla etsiä niitä hyökkääjiä boksista. Edellisessä pelissä varsinkin hän laukoi varmaan kymmenen kaukolaukausta taivaantuuliin.

Bacca sopii paremmin Milaniin kuin Jackson. Carlitos ei ole boksissa yhtä väkevä, mutta pää kestää paremmin, sopeutuu paremmin erilaisiin taktiikoihin ja se nopeus yhdistettynä hyvin ajoitettuihin pystyjuoksuihin on vaarallinen yhdistelmä. Bacca on kuin nopea versio Inzaghista, jatkuvasti etsimässä rakoja puolustuksen linjojen välistä. Luiz Adriano taitaa olla hyökkäyksen heikoin pelaaja. Yhden kärjen taktiikka tuntuu toimivan hyvin, ehkä Balotellin voisi sijoittaa alemmaksi, sen sijaan että palattaisiin kahden kärjen taktiikkaan?

[IlDiavolo]

http://www.football-italia.net/75485/milan-seek-sirigu

Vähän ristiriitaiset ajatukset tästä uutisesta. Toisaalta kyseessä on huippumolari mutta toisaalta taas Donnarumma on kyllä antanut nyt sellaisia näyttöjä, että kyseessä lieneepi melko harvinainen lahjakkuus. Onko se sitten pakosta kenenkään etu jos Sirigu tulee ensisijaisesti torjumaan ykkösenä palloja ja Donnarumma siirtyy taas haastajan rooliin. Lazio-pelissä hymyissä suin seurailin tämän pitkän hujopin peliä, aivan uskomattoman itsevarmaa työskentelyä ikäisekseen. Atalanta-matsi jäi näkemättä mutta eikös Donnarumma valittu siinä MoM:ksi.

Tuo 0-0 tasuri todisti vain taas sen, että keskikenttä huutaa vahvistuksia. Bertolaccin vahva sisääntulo käänsi Sassuolo-matsin voitoksi ja vahvat otteet jatkuivat myös Chievoa ja Laziota vastaan. Myös Bonaventura on ollut viime peleissään ainakin todella lähellä parastaan mitä on ikinä tähän asti Milanissa esittänyt. Nyt kun kaksikko puuttui lauantain pelistä niin kovin suurena yllätyksenä ei tullut, että Edi Reja suojatteineen sen pisteen San Sirolta haki mukaansa.

Maajoukkuetauon jälkeen pari vedenjakaa edessä. Juve vieraissa iso haaste jonka jälkeen Miha pääsee ottamaan ensimmäisen erän entistä työnantajaansa vastaan. Sarjatilanne pienelle tauolle lähdettäessä on yllättävänkin toivoa herättävä. Hemmetin hieno homma, että Miha on tajunnut heivata Zapatan ja Elyn ns. hiuksista vittuun Alexin ja Mexesin tieltä ja näin Romagnolinkaan ei tarvitse enää puolustaa kahden miehen edestä. Paljon parjaamani Alessio Cerci on myös herännyt horroksestaan kreivin aikaan. Palkintona tästä kutsu takaisin Azzurri-nuttuun. Balotellin olisi tietenkin mukava saada pikkuhiljaa takas vahvuuteen.

[KooJii]

http://www.football-italia.net/75485/milan-seek-sirigu

Vähän ristiriitaiset ajatukset tästä uutisesta. Toisaalta kyseessä on huippumolari mutta toisaalta taas Donnarumma on kyllä antanut nyt sellaisia näyttöjä, että kyseessä lieneepi melko harvinainen lahjakkuus. Onko se sitten pakosta kenenkään etu jos Sirigu tulee ensisijaisesti torjumaan ykkösenä palloja ja Donnarumma siirtyy taas haastajan rooliin. Lazio-pelissä hymyissä suin seurailin tämän pitkän hujopin peliä, aivan uskomattoman itsevarmaa työskentelyä ikäisekseen. Atalanta-matsi jäi näkemättä mutta eikös Donnarumma valittu siinä MoM:ksi.

Tuo 0-0 tasuri todisti vain taas sen, että keskikenttä huutaa vahvistuksia. Bertolaccin vahva sisääntulo käänsi Sassuolo-matsin voitoksi ja vahvat otteet jatkuivat myös Chievoa ja Laziota vastaan. Myös Bonaventura on ollut viime peleissään ainakin todella lähellä parastaan mitä on ikinä tähän asti Milanissa esittänyt. Nyt kun kaksikko puuttui lauantain pelistä niin kovin suurena yllätyksenä ei tullut, että Edi Reja suojatteineen sen pisteen San Sirolta haki mukaansa.

Maajoukkuetauon jälkeen pari vedenjakaa edessä. Juve vieraissa iso haaste jonka jälkeen Miha pääsee ottamaan ensimmäisen erän entistä työnantajaansa vastaan. Sarjatilanne pienelle tauolle lähdettäessä on yllättävänkin toivoa herättävä. Hemmetin hieno homma, että Miha on tajunnut heivata Zapatan ja Elyn ns. hiuksista vittuun Alexin ja Mexesin tieltä ja näin Romagnolinkaan ei tarvitse enää puolustaa kahden miehen edestä. Paljon parjaamani Alessio Cerci on myös herännyt horroksestaan kreivin aikaan. Palkintona tästä kutsu takaisin Azzurri-nuttuun. Balotellin olisi tietenkin mukava saada pikkuhiljaa takas vahvuuteen.

Juu luovuus puuttui tuosta Milanin pelaamisesta ja Atalanta vei keskikentän herruuden. Bonan ja Bertolaccin puuttumisen lisäksi Montolivo joutui pelaamaan selvästi keskenkuntoisena. Noh, majutauko tulee hyvään saumaan ja toivottavasti saadaan ukkoja sairastuvalta.

Atalanta pelissä kummastutti kovasti Kuckan vaihto L. Adrianoon. Miha yritti riskillä hakea voittoa (mikä lähes tuotti tulosta Adrianon puskussa) mutta jo tässä vaiheessa Atalanta oli saanut vahvan otteen keskikentästä. Olisiko ollut järkevämpi ottaa peli kontrolliin tuomalla yksi KK pelaaja lisää, esim. NDJ...

[The Missionary]

Atalanta pelissä kummastutti kovasti Kuckan vaihto L. Adrianoon. Miha yritti riskillä hakea voittoa (mikä lähes tuotti tulosta Adrianon puskussa) mutta jo tässä vaiheessa Atalanta oli saanut vahvan otteen keskikentästä. Olisiko ollut järkevämpi ottaa peli kontrolliin tuomalla yksi KK pelaaja lisää, esim. NDJ...

Miha tästä puhuikin pelin jälkeen. Selvästi riskiratkaisu tehdä näin, ja tällä kertaa ei kannattanut (joskaan ei kostautunutkaan), enkä kyllä usko, että De Jonginkaan tuominen olisi tuosta voittoa tuonut, kun Atalantan puolustus oli niin vahvalla päällä, ettei Sportiellon maalille ollut juuri asiaa. Sinänsä mukava nähdä Mihalta riskejäkin, joku Allegrihan kun olisi tuossa tilanteessa vaihtanut Muntarin piikkiin ja Flavio Roman kymppipaikalle turvaamaan tasapelipistettä.

Sarjataulukko näyttää tosiaan tällä hetkellä yllättävänkin hyvältä. Kiitos tästä kuuluu sille, ettei kellään muullakaan tunnu menevän oikein putkeen. Milanin vuoden loppuohjelma on melko suotuisahko, kun Juve-matsin jälkeen jäljellä on enää Sampdoria, Carpi, Verona ja Frosinone. Noistakin matseista joku 12 pinnaa kotiin, niin ollaan joulutauolla oikeasti iskuasetelmissa jopa CL-paikkoihin nähden. Tammikuussa sitten kova keskikenttämies markkinoilta, Menez kuntoon (jne.) ja ensi kaudella nähdään taas, kun Bonera laulaa UCL-hymnin mukana kuin kansallislaulua konsanaan

[IlDiavolo]

Balotellin olisi tietenkin mukava saada pikkuhiljaa takas vahvuuteen.

Tätä joudutaan sitten ikävä kyllä odottamaan hieman pitempi tovi. Nivunen ei ole ottanut parantuakseen joten puukkoahan tuossa tarvitaan. Operaatio suoritettaneen näillä näkymin ensi viikolla ja paluu kentille tapahtunee vasta talvitauon jälkeen.

[SOINIO]

On muistettava, että Sacchin ja Capellon mahtipäivien calcio champagne perustui kahden kärjen systeemiin, usein 4-4-2 muotoon

Toki noissa joukkueissa toisena hyökkääjänä pelasi usein varsin kympihtävä pelaaja tyyliin Gullit tai Savicevic.

[IlDiavolo]

Balotellin operaatio suoritettiin eilen ja toipumisajaksi ollaan arvioitu noin kuukauden päiviä. Vielä viime viikolla pelättiin väriläiskän missaavan jopa tulevat kolme kuukautta leikkauksen takia. Balo tosin oli itse kertonut palaavansa harjoitusvahvuuteen jo kahden viikon kuluttua.

Ikävä kyllä Bertolacci ei ole vieläkään toipunut vammoistaan jotka sai Lazio-pelissä ja näin ylihuominen Juve-peli jäänee väliin. Poissa luultavasti myöskin De Jong ja Diego Lopez. Sekä tietenkin Balo ja Menez.

Atalanta-matsin pelikiellon takia missannut Bonaventura sentään taas käytettävissä.

[IlDiavolo]

Siinä missä Roma alkaa valmistautumaan matkaamiseen Camp Noun uumeniin kohtaamaan Euroopan kiistatonta ykkösjoukkuetta FC Barcelonaa Mestarien liigassa veivaa Milan samaan aikaan kotopuolessa taas kerran yhtä hienosti nimettyä harkkahöntsäilyä (Trofeo San Nicola tällä kertaa tämän superjännittävän koitoksen nimi). Kolme varttia käydään taas vuoron perään kentällä kirmaamassa ja vastassa tällä kertaa Bari, ja ylläripylläri Inter. Huomenna pelataan siis järjestyksessään viides Milanon derby tälle kesälle/syksylle. Paikallisottelulle käynee kohta samoin kuin taannoin SM-liigassa Stadin derbylle, eikö hifkit ja jokerit kohdanneet loppuvaiheessa toisiaan suunnilleen viikottain. Tiedä sitten kuinka iso lauma tuolla ukkoja juoksee samaan aikaan kentällä kun livetuloksiin Milan-Inter ja Bari-Inter ollaan merkitty alkavan samaan aikaan. No joo. Höntsien ainoa maininnan arvoinen asia lieneepi se, että Boa on taas kerran merkitty mukaan punamustien kokoonpanoon.

Lauantainen Juve-peli tuli vilkuiltua melkoisessa kännissä. Vaikutti tylsältä peliltä jossa Milanilla ei ollut varsinkaan toisella jaksolla enää mitään sauman tapaistakaan edetä kentällä eteenpäin. Sellaista taistelun tapaista vääjäämättömän edessä. Keskikenttä on vain suorastaan mitätön joten kyllähän Boateng, vaikkei mikään sateentekijä olekaan, ei tuota ainakaan heikentää voi.

Tulevan viikonlopun sarjakierrosta ja kotipeliä Sampdoriaa vastaan ajatellen positiivista on se, että Montellan Dorian peli oli kaikkea muuta valmista vieraspelissä Udinesea vastaan (itseasiassa aika helkkarin kaukana siitä). Mutta kun Bertolacci näyttää vieläkin olevan toipilaana ja Boalla ei tosiaan vielä niitä pelioikeuksia ole niin eiköhän tuokin pääty johonkin räkäiseen 1-1 tasuriin. Sinisalle toki mielenkiintoinen ottelu tiedossa.

Milanin Gloria-porukka kävi Kiinassa pelailemassa (vaikka eipä tuo ihan täysin pelailulta koosteen perusteella näytäkään). Turpaan tuli siinäkin, mutta Milanin kautta aikain tärkein pelaaja Ibrahim Ba vaikutti sentään eläytyvän täysillä peliin, totutusti vaihtopenkiltä käsin: https://www.youtube.com/watch?v=bgfXEfaOEcY



Ja kaiken Ba-hekumoinnin jälkeen voitanee vielä todeta, että Mr Bee:n osuuksien varmistuminen myöhästyy taas kerran.

[The Missionary]

Eihän tätä höntsyturnausta näköjään edes telvisioida.. Ihan täysin nolla markkaa, en ymmärrä, miksi näitä edes järjestetään. Jonkun Trofeo Berluskoonin ennen kauden alkua vielä ymmärtää, mutta mitä kukaan koostuu siitä, että Milanin Primavera muutamalla penkkiveikolla höystettynä lähtee Bariin asti pelaamaan pokaalista. Tuskin paikallisiakaan kiinnostaa nähdä jotain Nocerinoja ja Oduamadeja (vittuako se vieläkin tekee Milanissa?) höntsäämässä kolmen vartin pelejä. No, ehkä siinä jotkut Locatelli ja Felicioli saa vähän kokemusta miesten peleistä, mutta yhtä hyvin voisi pyytää jonkin lähialueen Serie C -jengin pelaamaan Milanelloon ja pääsisi vähän helpommalla.

Ja mitä tulee Milanin pelaamiseen, menee tämä loppuvuosi oikeasti aikamoisella pettuleivällä, kun Bertolacci ei tunnu pysyvän kasassa ja Kucon tsemppikupla on alkanut tyhjentyä. Tammikuussa tarttis saada vaikka se Witsel sisään, jos tässä meinataan haastaa edes auttavasti europaikoista. Sitä ennen toivotaan vaan, että Zapata ei pääse kentälle ja että Donnarumman kupoli kestää ja katsellaan, kun Montolivo joutuu levittelemään kaaripalloja seisoville miehille jalkaan, kun pallon syöttäminen tuntuu olevan hämmentävän monelle Milanin pelaajalle ylitsepääsemättömän vaikeaa.

[IlDiavolo]

Milan kuitenkin niittasi Barin kumoon lukemin 1-0! Kolmevarttisen ainukainen merkattiin Barin omaksi maaliksi. Jos Inter ei seuraavaksi onnistu Baria voittamaan niin Milanille riittää tämän superturnauksen finaalissa tasurikin merdaa vastaan kannuun!

Milan avasi äsken näin: Abbiati, Calabria, Ely, Simic, Felicioli; Locatelli, Mauri, Nocerino; Suso, Oduamadi, Cutrone

...jeejee!

e. Inter nurin Polin osumalla. Milanille kannu.

Abbiati; Calabria, Mexes, Zapata, De Sciglio; Poli, Locatelli, Nocerino; Suso, Boateng, Hamadi

[IlDiavolo]

Kun katsoo miten Milan on pärjännyt sarjataulukossa yläpuolella olevia joukkueita vastaan niin ei tarvitse kahdesti miettiä onko keskikenttä tällä hetkellä ajan mukaisella tasolla:

Fiorentina - Milan 2-0
Inter - Milan 1-0
Milan - Napoli 0-4
Juventus - Milan 1-0

0-0-4 maalierolla 0-8. Ok vajaalla pelannut Sassuolo kaatui San Sirolla vaivalloisesti 2-1 mutta Sassuolo tuskin jää tuonne sarjan kärjen tuntumaan kovin pitkäksi aikaa roikkumaan (kuten tuskin jää myöskään Milan tällä meiningillä). Roma on edelleen kohtaamatta.

Berlusconi ostappa nyt tammikuussa joku oikea keskikentän jätkä tuonne. Enkä tarkoita nyt mitään Genoan jämiä, niillä kuparinen jää jatkossakin rikkomatta oikeita joukkueita vastaan. Hyökkääjiin on turha osoittaa sormea, niillä kun ei tee paljon paskaakaan kun keskikentällä mollottaa tyhjiö, suoranainen musta aukko.

[CadornaFC]

Milanin seuraavat 4 vastustajaa kuitenkin on Sampdoria kotona,Carpi vieraissa,Hellas kotona ja Frosinone vieraissa,näistä täydet 12 pinnaa (pitäis olla otettavissa,sampdoria ei oo kummone tällä kaudella ollu vieraskentällä) niin joulua päässään viettämään sangen kohtalaisista sarja-asetelmista.kusiset 1-0 voitot ala Inter kelpaa hyvin.
Tammikuussa pitää sitten laatua ostaa sisään ennenkaikkia keskikentälle

[Chingón]

Otetaas seurantaan. Katson juuri vuoden 2005 UCL finaalia. Tulos on toki murheellinen mutta tuo XI... :nostalgia:

[Virallinen]

Nätit pyörähdykset Kuckalta ennen Bonaventuran 1-0 maalia. Tauolle 2-0 johdossa Niangin tehtyä pilkusta 2-0.

[IlDiavolo]

Milanin seuraavat 4 vastustajaa kuitenkin on Sampdoria kotona,Carpi vieraissa,Hellas kotona ja Frosinone vieraissa,näistä täydet 12 pinnaa (pitäis olla otettavissa,sampdoria ei oo kummone tällä kaudella ollu vieraskentällä) niin joulua päässään viettämään sangen kohtalaisista sarja-asetelmista.kusiset 1-0 voitot ala Inter kelpaa hyvin.

Kyllähän tämä mahdollisuuden rajoissa on mikäli otteet vieraspeleissäkin ovat samaa luokkaa mitä tänä iltana kotona. Doria oli vielä pahempi vastaantulija kuin Lazio.

[Oronzo Canà]

Äänestystopicissa harmiteltiin tämän ketjun tilaa. Niinhän se on, että monella tapaa tämä on hiljentynyt. Parhaimmillaan Milanin ketju oli perustasoltaan italialaisen jalkapallon suhteen jopa primus inter pares. Valitettavasti kirjoittajia on kadonnut ja sen ymmärtää. On selvää,  että huumorilla hyvin hankalasti voidaan korvata asiaa..

Toki hiljentyminen kuvaa myös seuraa oivasti, joka on tehnyt itsestään jotenkin niin surullisen hahmon. Seuran tila on heikko ja siitä ei oikein saa miltään osin kiinni. On puhuttu niin paljon ja tehty niin kovin vähän. Menneisyys on liian suurta unohdettavaksi ja etenkin siitä on liian vaikeaa päästää kiinni. Omalta osaltaan tämä on näkynyt uutta stadionia liittyvän tapahtumaketjun suhteen, jonka suhteen Milan teki jopa drakonisen suunnanmuutoksen. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että kansainvälisillä sijoittajilla ei tämän kaltaisen kulurakenteen omaavaan seuraan ole mitään konkreettista kiinnostusta, joskaan emme voi poistaa epäilyksen verhoa myös Berlusconin yltä.

SpazioMilanissa tähän astista kautta ja Mihajlovicin toimintaa on ruodittu seuraavin sanankääntein. Mitä mieltä te kollegat?

"Viiden kuukauden jälkeen voidaan vihdoin tehdä ensimmäisiä arviointeja Mihajlovicin tähän astisesta työstä. Serbi saapui seuraan entisenä interistana, joka - etenkin verrattuna ikonisiin ja rakastettuihin edeltäjiinsä Seedorfiin ja Inzaghiin - on ollut vaikea lähtökohta luottamuksen ansaitsemisen suhteen. Alusta asti hän on sanonut asiat suoraan, seissyt sanojensa takana eikä ole kätkeytynyt tekosyiden taakse. Hänen luonteensa on lopulta juurikin tämä: vilpitön ja suora senkin senkin kustannuksella, että ihmisenä vaikuttaa luotaantyöntävältä.

Slaavilainen veri myös toisaalta kiertää näin. Milan ennen kaikkea tarvitsi vahvan persoonallisuuden omaavaa henkilöä, joka ei olisi altis nimekkäiden pelaajien ja korkeampien tahojen vaikutukselle. Tämä ymmärrettävästi on asia, josta kaikki eivät pidä. Lähtien niistä tahoista, joilla on ollut tapana päättää ja vaikuttaa teknis-taktisiin aspekteihin siitä syystä, että he kustantavat koko lystin ja päätyen kannattajiin, joka on suhtautunut hyvin varauksellisesti valmentajaan. Joukkueen ailahtelevainen kausi alkoi huonosti, joskin jatkossa on nähty rohkaiseviakin esityksiä. Paljon on muuttunut aina pelaajista pelitapaan ja rohkeitakin valintoja on tehty, ennen kaikkea lahjakkaiden nuorten pelaajien suhteen. Vihdoin parasta ennen - päiväys näyttää olevan kauempana edessä päin.

Liukastelut kuuluvat siis asiaan, etenkin uudistuksen vaiheessa, kuten asiaan kuuluu myös nöyryyttäviin tuloksiin kyllästyneiden fanien kärsimättömyys. He haluaisivat nähdä Milaninsa jälleen yhtenä pääosan esittäjistä tai vähintään kilpailemassa tärkeistä sijoutuksista ja mielenkiintoisista tavoitteista. Erona pariin aiempaan kauteen, nyt näyttäisi siltä, että ollaan projektin äärellä. Näyttää siltä, pelaamisen aihio on olemassa. Laziota ja Sampdoriaa vastaan nähtiin erittäin hyvinkin pirteät esitykset, joista näkyi jälkiä viihdyttävyydenkin äärelle. 4-4-2 näyttäisi olevan se tie, joka johdattaa oikealle suunnalle tämän kauden suhteen. Kaikki haluaisimme nähdä huipulla olevan Milanin, mutta tarvitsemme kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa mikäli tosiaan haluamme panostaa nuoriin. Tämä ei merkitse, etteikö hyviä asioita voitaisi odottaa myös tältäkin kaudelta, mutta pitää pysyä yhteisessä rintamassa ja soutaa samaan suuntaan.

Ainakin luonteensa puolesta Mihajlovic vaikuttaisi olevan oikea ihminen. Hän on näyttänyt omaavansa selkeän näkemyksen, mutta hänelle pitää antaa työrauha. Valitettavasti Milanilta on puuttunut tärkeitä elementtejä viime aikoina, joista seuran sisäinen koheesion puute on yksi. Seurajohdon pitää asettua valmentajansa puolelle ja hyväksyä hänen ratkaisunsa. Lopulta peli näyttää sen onko valmentaja onnistunut valinnoissaan. 30 pelaajan pitäää tehdä työtä osoittaen valmentajalleen olevan pelipaidan arvoisia.

Crotonea vastaan Milan oli menettää kasvonsa, sillä tälä hetkellä näyttää siltä, että joukkueen sisällä on ristivetoa pelaavien pelaajien ja muiden välillä. Kolmas ja viimeinen kappale käsitteleekin komponentteja, joiden pitää tehdä töitä vain ja ainoastaan joukuueen hyväksi. Crotonea vastaan nimenomaan fanit puuttuivat, ainakin Curva Sudin väki, joka vaikuttaa olevan herkkähipiäistä ihmisiä kohtaan, jotka eivät jokaisen lausunnon yhteydessä muista ylistää heitä ja jotka saattavat muistuttaa heitä hätäisistä vihellyskonserteista ja primadonnamaisista asenteista joukkuetta kohtaan."

Dopo cinque mesi si può già tracciare un primo bilancio sull’operato di Sinisa Mihajlovic. Il tecnico serbo è arrivato come ex interista e già questo, dalle parti di Milanello, non è il massimo per uno che deve conquistarsi la fiducia, già questo significa che, a differenza di gente come Clarence Seedorf e Pippo Inzaghi, amati e venerati dai tifosi in quanto bandiere rossonere, l’obiettivo di farsi amare (o quantomeno guadagnarsi la fiducia) dall’ambiente diventa molto complicato. Lui ci ha messo subito la faccia, non si è mai nascosto dietro ad alibi e dichiarazioni di circostanza e ha sempre detto quello che pensava. Il suo carattere infondo è quello: schietto, sincero, diretto, a costo di non farsi amare da tutti, a costo di sembrare scontroso e antipatico.

Il sangue slavo d’altronde insegna questo. Al Milan poi c’era particolarmente bisogno di una figura forte, di carattere e personalità che non si facesse influenzare da vertici alti e giocatori con un nome pesante dietro la maglia. Questo, però, evidentemente non piace proprio a tutti. A partire da chi ha sempre avuto la presunzione di decidere e dirimere anche le questioni tecnico-tattiche che riguardano il campo, solo perché ci mette il denaro, per finire ai tifosi, anzi alla curva, quella curva che è ai ferri corti con il tecnico serbo. La squadra sta disputando una stagione altalenante, iniziata male, ma proseguita con qualche prestazione incoraggiante. Si è cambiato tanto, dai moduli ai giocatori, si sono fatte delle scelte coraggiose e si sta cercando di lanciare tanti giovani interessanti, per un progetto che finalmente può essere considerato a lunga scadenza.

Ci sta quindi qualche scivolone, ci sta soprattutto un periodo di assestamento. Ci sta, del resto, anche l’impazienza del tifoso che è stufo di umiliazioni e prese in giro e vorrebbe veder tornare il suo Milan protagonista o almeno competitivo per posizioni di classifica ed obiettivi interessanti. A differenza delle ultime due stagioni, però, al momento sembra esserci un progetto, sembra esserci un’idea di calcio. Contro Lazio e Sampdoria, infatti, si è vista una squadra viva, una squadra che a tratti diverte anche ed ora, infortuni permettendo, il 4-4-2 sembra essere la strada per dare un senso a questa stagione. Tutti vorremmo vedere il Milan ambire al vertice, ma ci vuole pazienza e, soprattutto se si punta sui giovani, ci vuole tempo. Questo non vuol dire che qualcosa di buono non si possa già pretendere da questa stagione, ma bisogna restare uniti, bisogna remare tutti dalla stessa parte.

Almeno caratterialmente, infatti, Mihajlovic sembra essere l’uomo giusto e ha dimostrato di avere le idee chiare, ma bisogna lasciarlo in pace, bisogna farlo lavorare. Al Milan, purtroppo, sono mancati tanti elementi nell’ultimo periodo, una di queste è stata la coesione tra le varie parti. La dirigenza deve schierarsi dalla parte del Mister e approvare tutte le sue scelte, poi sarà il campo a parlare e a dare il verdetto finale sul suo operato. I giocatori, a parte i casi di malcontento che non possono non esserci in una rosa di quasi 30 elementi, devono lavorare e seguire il proprio tecnico e dimostrare di meritarsi la maglia.

Con il Crotone il Milan ha rischiato la faccia e ha fatto una mezza figuraccia, proprio perché al momento sembra esserci troppa differenza di spirito, di voglia di lottare tra chi gioca e chi no. E qui si apre il terzo ed ultimo capitolo tra le componenti che devono agire solo ed esclusivamente per il bene della squadra. Contro il Crotone soprattutto sono mancati loro, i tifosi, o almeno quella Curva Sud che pare essere un po’ troppo permalosa e non abituata a chi, non ammaestrato da società e superiori, non ne tessa le lodi in ogni dichiarazione, a chi giustamente rimprovera atteggiamenti da prima donna e fischi ingenerosi prevenuti e affrettati.

[el_m0nstro]

Omalta osalta hiljaisuus johtunut lähinnä siitä, että toistaiseksi mielipiteet Mihajlovicin tähänastisesta työstä ja Milanin peli-ilmeestä ovat ymmärrettävästi heitelleet, jonka seurauksena anti tähän topiciin olisi ollut lähinnä "Jos Carpia vastaan onnistutaan samalla tavalla.." tai "Jos ennen joulutaukoa kerätään vielä vähintään 7p.. " tyylistä varsin hedelmätöntä jossittelua.

Vaikka esitykset ovatkin heilahdelleet, yhdyn SpazioMilanin kolumnissa siihen kohtaan että pelaamisessa tuntuu kuitenkin olevan (ainakin edelliskausiin verrattaessa) idea/aihio. Mihajlovicin toisaalta meritokraattinen ja toisaalta systeemin ehdoilla tapahtuva peluuttaminen on myös miellyttänyt. Esimerkkeinä De Jongin tipauttaminen penkille, Donnarumman nostaminen tolppien väliiin, Cerci ohittanut Hondan nokkimisjärjestyksessä jne.

Pelaajistosta olen samaa mieltä kuin olin ennen kautta (ja mistä lainatussa tekstissäkin puhuttu), se on rakenteellisesti paremmalla tolalla. Joukkueessa ei ole Essienin ja Zaccardon kaltaisia riippakiviä, joille ei ole käyttöä mutta joista ei eroonkaan pääse. Äkkiseltään kaikki vähemmän tarpeelliset pelaajat ovat sellaisia joilla on joko sopimus loppumassa, tai joille luulisi löytyvän ottajia. Avainpelaajista taas kukaan ei ole "parasta ennen"-osastoa, ja nuoria lupauksiakin löytyy, joista esim. Romagnolilla, Niangilla ja Donnarummalla on realistinen mahdollisuus nousta tulevaisuudessa maailman ehdottomaan eliittiin. Joukkueen huonoin osa-alue on tällä hetkellä keskikenttä, ja vaikka Alex onkin nyt pelannut ihan hyvin, niin viimeistään kesäkuussa toivoisin maailmanluokan toppariparia Romagnolille.

Kauempana vihreästä verrasta Milanin asiat tuntuvat taas olevan jokseenkin sekavassa tilassa. Bee ei ole vieläkään ostanut osuuttaan, mikä on herättänyt epäilyksiä siitä tuleeko tämä koskaan tapahtumaan. Omasta positiosta vaikea kommentoida ensinnäkin sitä että onko epäilyksissä perää, tai toisekseen sitä että jos kauppa jäisi toteutumatta, niin mitkä olisivat sen vaikutukset, ts. minkälaisiin vaikeuksiin seura ajautuisi. Stadion-projektista taasen ei ole hetkeen kuulunut, ja silloin kun kuuluu niin ristiriitaista.

[The Missionary]

Raapustelin tähän vähän pidempää kannanottoa, mutta muuan pirkko tuli kesken kaiken kylään ja onnistuin hävittämään viestin

Mutta lyhyen kaavan mukaan..

Seitsemän kertaa maaleitta tällä kaudella - useammin kuin yksikään muu joukkue. Se on ihan liikaa, etenkin kun miettii Milanin hyökkäyskalustoa. Tarjolla on kuitenkin ehkä sarjan paras keskushyökkääjä Bacca, viime kaudella dominoinut Menez, Italian huipulle noussut Bonaventura ja lisäksi Luiz Adriano, Niang, Balotelli, Cerci, Honda... Vastaavasti keskikentälle löytyy mitat täyttäviä miehiä käytännössä vain Montolivo ja parin viimeisen pelaamansa ottelun perusteella Bertolacci. Sieltä osastolta löytyy siis selkeä laatuvajaus. Milanin hyökkäyspelaamisesta tuntuvat puuttuvan tällä hetkellä sekä vauhti että kunnon murtautumismallit. Tilanteiden rakentelu nojaa siihen, sattuuko Cerci tai Bonaventura saamaan laidallaan jalkansa vapaaksi. Carpi tuplasi molemmat, ja Milan menettikin ekalla puolikkaalla pallon peräti 18 kertaa vastustajan taklattua tai katkaistua syötön. Tämän hetken Cerci on muutenkin niin epävarma pelaaja, että miehen onnistumisen varaan laskeminen taktiikassa on vähän kuin pistäisi asuntolainan Nokian osakkeisiin.

Miha on saanut puolustuksen kuntoon, siitä paljon plussaa, mutta hyökkäyspeli on enemmän keskikastin joukkueen tsemppifutista kuin kärkisijoista taistelevan seuran voittavaa jalkapalloa - jollaista Milanin kuitenkin käsittääkseni olisi tarkoitus kauheasti yrittää pelata. Maaleistakin todella moni on tullut erikoistilanteista, eikä suoranaisesti pelitilanteesta. Erikoistilanteiden hyödyntäminen on toki hyvä asia, mutta ei Milanin pitäisi olla mikään vittucatania, joka sumputtaa koko matsin ja saa lopussa kulman. Toki Sinisallakin tietyllä tavalla ovat kädet sidottuna käytettävissä olevan materiaalin suhteen, sillä eihän keskinkertaisesta materiaalista voi saada irti shamppanjafutista, mutta parempaan pitää pystyä. Huolestuttavaa on se, että lähes joka pelissä, jossa Milan on jäänyt maaleitta, on vastustaja saanut tukittua puolustuksensa niin hyvin, ettei missään vaiheessa ole edes tuntunut siltä, että Milan voisi maalin iskeä. Eilenkin Serie A:n huonoin (eniten maaleja päästänyt) puolustus nollasi Milanin niin, että ensimmäinen maalipaikkakin taisi tulla 85. minuutilla - ja sekin kulmasta. Toisaalta taas Milanin penkin kapeutta kuvaa hyvin se, että käytännössä pakkovoitto-ottelussa Miha teki tasatilanteessa vain yhden vaihdon - eikä toisaalta penkillä kyllä ollutkaan ketään muuta, ketä olisi tehnyt mieli nähdä kentällä.

Lopullisia tuomioita Sinisalle voi toki antaa vasta kauden päätyttyä, kun sekä lyhyt- (Bertolacci) että pitkäaikaispoissaolleet (Menez, Balotelli) ollaan saatu takaisin ruotuun ja uuden valmentajan systeemien opettelun piikkiin ei voi laittaa mitään. Jonkinlaista arviointia Sinisan onnistumisesta voi silti tehdä, nimittäin viime kaudella Pippon alaisuudessa Milanilla oli 15 kierroksen jälkeen 24 pistettä ja nyt kesän valmentajanvaihdoksen sekä lähes sadan miljoonan pelaajakauppojen jälkeen samassa kohdassa - niin ikään 24 pistettä. EOM?

E: Tuli tästä näköjään siltikin pitkähkö..

[Kermaperunat]

Mastour on näköjään kuukausi sitten saanut Malagassa 5 minuuttia peliaikaa. Saisiko kauden loppuun mennessä vartin kasaan?

[Clocker]

Kommentoidakseni lyhyesti hiljaisuutta; oma mittani täyttyi lopullisesti siinä vaiheessa, kun Seedorfille annettiin potkut jopa Berlun ja Gallianin mittapuulla alhaiseen tyyliin. Ennen kuin tuo kaksikko poistuu, en aio Milanin touhuja futisforumia enempää seurata. Luonnollisesti tällä pohjalla ei myöskään juuri kirjoittamisen arvoista kommentoitavaa ole.

[IlDiavolo]

Seedorfin puolivuotiskausi on edelleen omissa kirjoissa ajanjakso jonka pohjalta en pysty sanomaan juuta enkä jaata itse valmentajan taidoista. Se, että tulee Brasiliasta pelikengät jalassa suoraan ykkösvalmentajaksi Milanin kaltaiseen suurseuraan jonka pelaajistoon ole pystynyt mitenkään vaikuttamaan ja joka on tottunut syksyn ajan vain ja ainoastaan häviämään on tilanne hitusen ongelmallinen. Sitten kun seurajohto päättää vielä asettaa jotain naurettavia EL-tavotteita kevääksi kun tuossa tilanteessa pitäisi enemmänkin rohkeasti antaa nuorisolle vastuuta on pannukakku valmis. Pitää kuitenkin muistaa, että Allegri antoi viimeisissä otteluissaan Milanin penkin päässä vastuuta Cristantelle ja poika oli parhaimillaan jopa koko kentän paras pelaaja. Seedorf ei paineen alla edes pystynyt jannua peluuttamaan kun piti päästä Eurooppa-liigaan jne. Eivät päässeet, ja se mitä Cristantelle sittemmin kävi on lähinnä surullista. Seedorf kuitenkin onnistui kaiken paskan keskellä sentään voittamaan Derbyn, propsit siitä. Raikkaita lausuntojakin antoi, ja nehän ne koituivat sitten kohtaloksi.

Seedorfin jälkeen Pippo uhrattiin aivan liian aikaisin. Toisaalta olisiko suostunut enää edes jäämään Primaveran valmentajaksi kun mm. Sassuolo oli miehestä kiinnostunut aiemmin keväällä siinä kohtaa kun Di Francesco kävi hermolomalla sitä en tiedä. Joka tapauksessa kyllähän enemmistö varmaan tiesi mikä tulee olemaan Pipponkin kohtalo. Vaikkakin vuosi sitten tähän aikaan en enää siihen halunnutkaan uskoa kun peli rullasi näillä main paremmin kuin hetkeen (Romaa vastaan vajaalla 0-0 tasuri vieraissa, Napolista selvä voitto, ja joulun höntsässä Realista murskavoitto). Nää on näitä "musta tuntuu"-juttuja mutta väitäin näin, että mikäli Seedorf ja Pippo vielä valmentajahommissa nähdään niin ensiksi mainittu tulee vetämään menestyksekkäämmän uran niissä hommissa. Ja en perustele.

Se on kuitenkin sanomattakin selvää, että niin Seedorf kuin tietenkin myös Pippokin ovat oman arvosteluasteikkoni yläpuolella. Kumpikin on kirjoittanut liiankin vahvasti nimensä Milanin historiaan. Arvostan isolla A:lla!

Senpä takia olikin ihan hyvä, että Sinisa asteli taloon. Allegrin jälkeen Milanilla on taas valmentaja jota voi inhota, ihan taustojensakin takia. Mercato oli onnistunut: Milanin pitikin polttaa rahaa hyökkääjään (hyökkääjiin) kun kärkeen oli tarjolla alkukesästä lähinnä vain Matri. Jackson Martinezin siirtosaagan kuseminen oli lopulta Milanin onni sillä onhan Bacca nyt kolumbialaiskaksikosta se parempi maalintekijä. Ja sellaista kait haettiin. Baccakaan ei kuitenkaan ole mikään Zlatan joka yksin pystyisi nostamaan itsensä ja pelikaverinsa sellaiselle jalustalle jossa oikeasti kilpaitaisiin niistä sijoista joita seurajohto nyt varsin epärealistikin hamuaa. Se on sanomattakin selvää, että Milan kaipaa helvetin kipeästi Mestarien liigaa. Se, että poltat sata milliä kesän aikana joukkueeseen jonka sarjasijoitus oli viime kaudella kymmenes, 17 pistettä Mestarien liigan karsintapaikkaa ja 18 pistettä suoraa paikkaa jäljessä, ei vaan yksinkertaisesti riitä jos siinä välissä pahimmatkin kilpakumppanit vahvistuvat vielä enemmän. Romagnoli oli niin tärkeä pelaaja Sinisalle tätä projektia ajatellen, että laittoi tätä varten heti itsensä puolittain poikkiteloin seurajohdon kanssa. Ja tuohan toiminta kannatti. Romagnoli on ollut tämän kauden paras pelaaja punamustista, ja mikä parasta hyviä vuosia on edessä vielä kasapäin. Siinä tietynlaisessa uhkapelissä jota Sinisa harrasti Rodrigo Elyn suhteen Milan hävisi varmaankin pisteen tai pari. Noille pisteille on kuitenkin yksi hailee kun toinen lappu osui sitten kohdilleen. Ja tällä tarkoitan tietenkin Gigi Donnarummaa. Häikäisevän itsevarma kaveri ikäisekseen. Ei tarvitse enää Perinista haaveilla. Mikäli Diego Lopez pakkaa nyt kamansa ja häippäsee niin omasta mielestäni Donnarummalle voitaisiin hankkia taas kokenut veteraani kaveriksi. Sirigua en tähän hätään edes haluaisi kun tämä kuitenkin söisi Donnarumman peliaikaa ja mahdollista kasvua melko helvetin merkittäväksi pelaajaksi. Pituuttahan pojalla riittää enemmän kuin laki salliin. Sinisalle propsit myös Niangin suhteen. Uskoa ja kärsivällisyyttä patonkiin löytyy, siitä osoitus että palasi heti vammojensa jälkeen suoraan pelaavaan kokoonpanoon. Jonkun muun valmentajan käsissä lahjakkuudesta oltasiin varmaankin irroitettu. El Shaarawyn lähtöa sen sijaan suren edelleen. Cerci on kyllä viime peleissään osoittanut tietynlaista luonnetta mutta ei hänestä miksikään ihmeidentekijäksi ole. Toki viimeksi mainitun peluuttaminen on vähän pakon sanelema juttu kun Balo ja Menez ovat edelleen sivussa rintamalta. Molemmissa on aina riskitekijänsä mutta tarvittavaa potentiaalia, sitä löytyy. Calabria oli itselle täysin pystymetsistä noussut Sinisan löytö. Näitä ollaan kaivattu kyllä viime kausina paljon enemmänkin. Tavallaan sääli, että Alessando Mastalli lähetettiin vuodeksi Sveitsiin lainalle. Toisaalta vuosi Zemanin oppikoulussa voi tehdä hyvääkin ja onhan Sveitsin liiga varmasti Primaveraa parempi paikka opiskella astumista suurempiin ympyröihin. Tämä Locatelli voisi olla vaikka se seuraava uusi naama joka astuu nykyään varsin haalealle punamatolle yleisön pällisteltäväksi.

Pureudutaanpas sitten vielä toviksi ihan vaan puhtaisiin pelillisiin ongelmiin. Ennen kauden alkua oli vielä varsin epäselvää tuleeko Montolivolla olemaan mitään osaa taikka arpaa Sinisan palapelissä. Kapteenin siirrostakin huhuiltiin enemmän tai vähemmän vahvasti. Kauden mittaan Montolivo on kuitenkin ottanut oman paikkansa kp:ssa ja onkin selvästikin se Sinisan liideri keskikentälle. Nyt puhutaan jopa, että miehen kesällä päättyvään varsin rahakkaaseen soppariin kirjoitettaisiin lisää vuosia. No joo muuten ihan sama mutta se on fakta, että niin kauan kuin Milanin keskikenttää johtaa Riccardo Montolivon kaltainen pelaaja ei asiaa top3:seen ja paluuseen Mestarien liigaan yksinkertaisesti ole. Ja se on fakta. Milanin pitäisi vielä repiä jostain ihmeestä viisikymmentä milliä lisää siirtokuluihin ja saada jollain kumman konstilla houkuteltua joku oikea johtaja aivan luokattomalle keskikentälleen. Montolivo ei näytä voittajalta, varmaankin siksi ettei ole koskaan ikinä mitään voittanut.  Silti, kaikesta huolimatta, ihan pätevä lisäapu hiemankin osaavammalle keskikentälle.

Jos/kun Milan epäonnistuu tavoitteessaan ja on kauden päätyttyä taas kerran Mestarien liigan ulkopuolella niin Sinisan asema tulee joutumaan syyniin. Ei mies itse ole pakosta tehtävässään epäonnistunut, mutta jos vain tulee sauma, että maailman parhaan valmentajan kanssa istutaan iltaa niin tottakai Carletton paluulle on näytettävä vihreää valoa. Siinä tilanteessa kun on helposti Sinisaa kovemmatkin nimimiehet helposti uhrattavissa. Seedorfin ja Pippon tapaan myös Ancelotti on omalla asteikolla kaiken arvostelun yläpuolella.

Menneisyys on todentotta aivan liian suurta unohdettavaksi. Ja itse en ainakaan edes yritä kulta-aikoja unohtaa, päinvastoin. Milan on vain seurana aivan ylivoimasella ykköstilalla kuningaslajin historiassa, ja tulee sitä myös olemaan, hamaan loppuun asti. Tuo seura on ensinnäkin sytyttänyt rakkauden niin italofutikseen, Italiaan (kuitenkin koko ajan pilke silmäkulmassa), kuin myös koko lajiin. En vain tykkää seurata mitään urheilua ellei sieltä löydy todellisia henk.kohtaisia suosikkeja. Jalkapallohistorian upein väriyhdistelmä, upea historia täynnä upeita persoonia, jo lapsena katsotut mafiaklassikot, niin kovasti vihattu catenaccio jota kaikki ovat arvokisoissa kironneet, vanhan kunnon Veikkaaja-lehden upeat kirjoitukset seurasta ja perheestä sen ympärillä, jne. Tästä yhdistelmästä se liekki aikoinaan syttyi. Ja tämän liekien voimalla ollaan pelejä seurattu, ensin lehdistä, tekstitelkkarista, Ylen UCL-illoissa, ja sittemmin maksukanavilta, välillä aivan helvetin räkäisiltä striimeiltä, ja lopulta pitkän haaveen jälkeen myös paikanpäällä, San Sirolla, toivoen ettei seuraava reissua tuohon niin värikkääseen maahan tarvitse odottaa yhtä pitkää aikaa. Myönnän etten tajua hevon helvettiäkään maan historiasta, kulttuurista, kielestä ja perinteistä. Niitä varten on onneksi tälläkin forumilla niin paljon taitavampia kirjoittajia. Mieshuorako? Ei. Paremminkin pilke silmäkulmassa etenevä larppaaja. Tuo seura, maa, sen ihmiset ja aivan jumalattoman kaunis kieli tarjoavat vain niin helkutin hyvää viihdettä ja komediaakin. Tunteita ennenkaikkea. Sen takia itse en varmaan koskaan osaa sanoa mitään järkevää ja lopullista mielipidettä koska Berlusconin ja Gallianin harrastaman teatterin esiripun tulisi sulkeutua. Enkä osaa myöskään sanoa koska Milanin olisi aika esiintyä San Sirolla ainoastaan vierasjoukkueen roolissa. Romantiikka ajaa näissä asioissa vain järjen ohi. Piste. Ja kun tämä par´aikaa käynnissä oleva Mestarien liigan peli on ohitse taidan avata vielä yhden bissen, kaivaa komerosta DVD:t esille ja lyödä Sopranosien Napoli-jakson pyörimään. https://www.youtube.com/watch?v=OxT442bSG68

FORZA MILAN!

PS. Ja jos näistä rönsyilevistä ja kaljanhuuruisiksi menneistä tunnelmoinneista palataan toviksi totuuksien pariin niin mainittakoot, että Boan ja Schalken tiet ovat nyt vihdoinkin virallisestikin eronneet. Näin ghanalainen on mitä todennäköisemmin taas Milanin mies tammikuusta alkaen. Yhden uuden ajan Milan-suosikkini paluulle ehdottomasti peukku ylös.

[tomboz]

Täysin sama