AC Milan 2015-2016: Non Può Stare

[The Missionary]

Mihaa ollaan taas passittamassa tämän pelin jälkeen kortiston puolelle. Huhujen mukaan Silvio herää huomenaamuna krapulassa, katsoo pelin maalikoosteen ja päättää sitten serbin kohtalosta. Tilalle tulisi jo, ah, niin perinteiseen malliin viaton Herralle kelpaava uhrilammas, tällä kertaa nimeltään Brocchi. Samaan aikaan sekä Honda että Bonaventura ovat kritisoineet haastatteluissa johtoportaan toimia - rivien välissä tietysti (luultavasti niin välissä, ettei ainakaan Silvion nykyisellä aivosolujen määrällä sitä bongaa). Honda ei ollut tyytyväinen siihen, kuinka valmentajat ovat vaihtuneet kuin Palermossa konsanaan ja sitä, että joukkueeseen tuodaan aina yksi "tsämppiöni" jonka oletetaan hoitavan homman kotiin. Jack taas totesi, että ei se sattumaa ole, että meidän jengillä on vain 28 pinnaa ja että on selvää, notta jokin on pielessä.

Siirtomarkkinoilla olisi tarjolla muun muassa Ever Banega ihan muutamalla miljoonalla, mutta Galliani juoksee tatti ojossa 20 miljoonan Fellainin perässä. Fellainin, joka on suurin piirtein yhdistelmä Muntarin ja Polin huonoista puolista. Surullisintahan tässä on se, että ei tämäkään joukkue ole kovin kaukana siitä, että pystyttäisiin haastamaan jopa ihan kolmen kärjen tuntumaan. Tai no ehkei enää, kun helpohkosta neljän pelin putkesta (Verona, Carpi, Frosinone, Bologna) tuloksena oli 5/12 pistettä. Väittäisin, että ainakin kymmeneen pinnaan oltaisiin päästy kevyesti, jos keskikentällä Montolivon parina olisi ollut De Jongin, Kuckan tai Bertolatsinkin sijaan vaikkapa juurikin Banega tai sitten Witsel. Lisäksi oikealle laidalle pitäisi saada staattisen Hondan ja Zapatan sekä Urbyn kanssa maailman huonoimman jalkapalloilijan tittelistä kilpailevan Cercin tilalle joku oikeasti pätevä kaveri. Ei Boatengia. Menezkin olisi kyllä todella mukava apu Baccan kärkipariksi. Jos tuhnu Destrokin onnistui pussittamaan viime keväänä Menezin tarjoiluista maaleja, niin mihin pystyisikään Bacca saman miehen tarjoiltavana...

Erityisen surkeaa on materiaalin leveys tällä hetkellä. Jälleen kerran tilanne oli se, että maali pitäisi saada tehtyä, eikä penkiltä löydy oikeasti ketään muita hyökkääviä pelaajia kuin Luiz Adriano sekä Cerci. Jos avaukseen saataisiin hankittua nyt tammikuussa edes yksi oikeasti avauksen tason pelaaja, saataisiin penkillekin heti paremmin leveyttä ja variaatioita, kun jonkun Bertolaccin voisi tuodakin sisään vasta vaihdosta haastamaan pakkeja kuljetuksillaan maalia haettaessa. Puolustavina vaihtoina toimisivat sitten juurikin Kucka tai Mauri ja vastustajalle vittuiluvaihtona turvallisessa johtoasemassa Poli.

Ja ei Mihajlovicia pidä missään nimessä tämän yksittäisen matsin perusteella potkia. Peli oli melko hyvin kontrollissa ja ekat 80 minuuttia (mitkä näin) toivat niin paljon tekopaikkoja, että yhtään normaalimpana päivänä tilanne olisi ollut jotain 2,3-0,1. Tänään vain sattui Mirantelle huippupäivä ja lisäksi huikeaa epäonnea Niangin liukastuessa tyhjän maalin edessä, Bonaventuran ja Baccan mokatessa yksin läpi jne. Ja lisäksi sattui Cerci.

[CadornaFC]

Peli oli tosiaan täysin Milanin hallussa enkä muista että Bolognalla muita paikkoja olisi edes ollut kuin tuo yksi.Milanilla taas olisi ollut paikat naulata 3-0 taululle ja vihellellä peli loppuun mutta kun ei mene niin ei mene,ja tämä ei ole Mihan vika.

[Oronzo Canà]

Ja ei Mihajlovicia pidä missään nimessä tämän yksittäisen matsin perusteella potkia. Peli oli melko hyvin kontrollissa ja ekat 80 minuuttia (mitkä näin) toivat niin paljon tekopaikkoja, että yhtään normaalimpana päivänä tilanne olisi ollut jotain 2,3-0,1. Tänään vain sattui Mirantelle huippupäivä ja lisäksi huikeaa epäonnea Niangin liukastuessa tyhjän maalin edessä, Bonaventuran ja Baccan mokatessa yksin läpi jne. Ja lisäksi sattui Cerci.

Ensimmäisen 20 minuutin nihkeän pelaamisen jälkeen Milan toden totta otti kentän täysin haltuun. Etenkin ensimmäisen puoliajan lopun pelaaminen oli todella hyvin hanskassa ja Miranten torjumaan Niangin laukaukseen päättynyt todella pitkä hyökkäys oli oiva esimerkki siitä, miten paljon joukkue on mennyt eteenpäin. Milan kykeni tämän jälkeen pelaamaan erittäin hyvin kontrolloituja, pitkiä hyökkäyksiä ja pääsi aika hyvin murtautumaankin maalipaikkoihin.

Onkin jälleen ominaista Milanin seurajohdolle, että pelillisesti hyvän ottelun jälkeen ollaan pohtimassa potkuja. Berlusconi odotti paljon tältä neljän ottelun putkelta ja ymmärrettävästi kerätyt 5 pistettä luovat hyvin synkän tunnelman seuraan. Kritisointiin on tietenkin varaa, mutta kentällä on nähtävissä hyvinkin paljon kehitystä, jota valitettavasti vielä ei tulos seuraa. Tietenkin on aihetta kysyä miksi usein monistuu sama kaava, eli pelillinen hallinta kääntyy puolustuksen virheiden kautta hävityksi otteluksi. Edelleen ollaan siinä ristiriitaisessa ongelmassa, että vanhalla topparilla on nimenomaan vaikeuksia olla tarpeeksi pragmaattinen oman entisen leipälajinsa suhteen. Erityisesti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Mihan joukkue on hyvin haavoittuvainen ja eilinenkin maali tuli Abaten ja Cercin menetettyä todella typerällä tavalla pallo hyökkäysalueella.

Päätös vaihtaa valmentajaa tässä vaiheessa olisi jälleen mainio näyte siitä, kuinka seurajohto on pahasti jäänyt jälkeen jalkapalloymmärryksessä ja korostaa sitä taipumusta silkkaan toivomiseen. Brocchi olisi jälleen uusi karitsa tällä arvottamalla alttarilla, jossa itsekritiikki loistaa poissaolollaan. Seurajohdon perverssistä taipumuksesta menneisyyteen on erinomainen esimerkki Sacchin elämänkerrassa, jossa hän paljastaa Berlusconin ottaneen häneen yhteyttä ennen viime kautta, jos tämä olisi jälleen innostunut seurajoukkueen valmentamisesta. Sen sijaan, että yritettäisiin kaivaa modernin jalkapallon vaatimuksien mukaiset pienimmät marginaalit eduksi, on seura mielummin valmis ottamaan valmentajan, jonka viimeisin täysmittainen valmennuspesti seurajoukkueessa on vuodelta 1991.

Pelkästään tämä episodi kertoo kaiken oleellisen siitä, kuinka antiikkisessa maailmassa sinänsä moderneissa uusissa Casa Milanin tiloissa eletään. Kannattajien jatkuvat protestit ja jaloilla äänestäminen sivuutetaan täysin siinä missiossa löytää jokin taianomainen uusi valmennusratkaisu, joka poistaisi kaikki ongelmat ja säilyttäisi seurajohdon onnellisen status quon.

[IlDiavolo]

Haastavaa tulee olemaan Sinisalla ihan puhtaan otteluohjelmankin kannalta. Lauantain "kuolinpeli" Ikuisessa kaupungissa, Viola kotona, Empoli vieraissa, Derby, ja sitten vielä vierasreissu Sisiliaan. Kaikki varmaan muistavat punamustien recordin näitä kärkijengejä vastaan. Balotelli ja Boa voisivat hoitaa kuumetautinsa kondikseen ns. kreivin aikaan, mikäli meinaavat siis vielä serbin alaisuudessa palloa potkia. Ja kyllä siellä muutkin voisivat nyt mennä itseensä, pallot pussiin paikoista perkele! Balotellia varsinkin jo kova ikävä, kun taas Boa tuskin tulee olemaan mikään suoranainen vahvistus avaukseen (vaikka kuinka pelaajasta tykkäisikin) mutta tuohon tuo nyt sitä The Missionarynkin perään kuuluttamaa laajuutta penkille, eikä Cercia näin olisi pakko peluuttaa. Cercihan ei ole tammikuussa minnekään lähdössä lainalle kun Atletico oli näin päättänyt.

Samaa mieltä siitä, että turha se on Sinisaa syyttää siitä jos tuhnut eivät pistä paikoista palloja maaliin.

[The Missionary]

Paistoiko tänään päivä pikkuriikkisen jopa risukasaankin? Kahden paskan välisessä pippelinmittauksessa Milanin pippelissä oli nähtävillä aavistuksen vähemmän paskaa. Otteluiden alut ovat Sinisan alla olleet järjestään todella nihkeitä, mutta yleensä sellaiset 20-75 minuutit ollaankin menty aina punamustien komennossa - niin kuin nytkin. Pienellä viimeisen kolmanneksen huolellisuudella tämäkin ottelu olisi ollut voitettu tapaus.

Ei tämäkään silti hyvä esitys ollut, mutta onneksi vastassa oli kuitenkin Danten helvetissä vielä syvemmällä seikkaileva porukka. Boateng oli todellinen piristysruiske, en tajunnutkaan, kuinka paljon olin kaivannut miehen äärinmmäisen kulmikkaita kantapääjättöjä Baccaa mun käy sääliksi, kun tänään oli taas useampi maali ihan senteistä kiinni. Ensi viikolla olisi jo hyvä osua taas, ettei selkään eksy ylimääräisiä nisäkkäitä.

E: Ja Mihan kakkosmiehelle pienimuotoinen keskari. Kameran ottaessa hetken lähikuvaa ehdin jo ilmeen ja tunnusomaisen kyyryn niskan perusteella säikähtää, että muuan Bonera seisoisi puku päällä Milanin teknisellä alueella :keskari:

[Oronzo Canà]

"Potkaisin pulloa koska hukkasimme maalipaikan. Mitä minun olisi pitänyt tehdä, lausua runo? Penkillä ei enää nykyisin saa tehdä mitään. Heidän pitäisi hieman myös ymmärtää meitä. Eihän se hyvästä esimerkistä käy, mutta myös meidän pitää saada purkaa tunteita.."



Nenad Sakic

[CadornaFC]

4/6 pistettä olimpicolta,pitäskö siel pelata useammin

[IlDiavolo]

Joko on tullut tietoa siitä hajosko Abate taas pitemmäksikin aikaa. Hieman ihmetyttänyt se, että joulutauon jälkeen De Sciglio on pelannut vasemmassa laidassa Antonellin sijasta. De Sciglion potkutekniikka niin laukausten kuin keskitysten suhteen on kyllä suorastaan hirveää katseltavaa ja siksipä avut hyökkäyssuuntaan ovat kyllä varsin rajalliset. Abaten puuttuessa De Sciglio siirretään taas oikealle puolen ja Antonelli palaa avaukseen vasemmalle. Alkukaudesta täysin puskista sisään tullut Calabria on kadonnut sittemmin tutkasta vaikka ihan hyvinhän poikanen pelasi. Toivotaan ettei Abatelle sen pahemmin käynyt, kuitenkin omissa papereissa Abaten ja Antonellin tulisi olla se avaava kaksikko puolustuksen laitaan (vaikka eilen Roman osuma osittain myös Abaten piikkiin menikin).

Eilinen peli oli ekan jakson kannalta silkkaa kuraa mutta toinen nyt antoi hieman valoa tunnelin päähän. Toki vastustaja oli ihan umpipaska. Boatengin sisääntulo ja miehen ekan vartin rymistely oli juuri sellaista mitä ollaan kaivattu. Kuckan olisi pitänyt ehdottomasti osua toistamiseen jolloinka Milan olisi mitä luultavammin myös voittanut pelin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että noinkin rajallisilla taidoilla varustettu pelaaja kuitenkin pyrkii antamaan kentällä kaikkensa. Toisin kuin eilen koko matsin penkillä istunut kapteeni(mme). Luiz Adrino oli taas Baccan rinnalla täysin näkymätön. Ei tuo 4-4-2 nyt oikein tuolla kärkiparilla ja noinkin taidokkaalla keskikentällä oikein toimi. Ja tuossa nyt hävitään aina siinä, että Niang joutuu aloittamaan pelin penkiltä käsin. Innasen Mikko muuten puheli eilen pelin aikana vähän siihen malliin, että Balotelli haluaisi nyt sitten palata kuitenkin Liverpooliin Kloppin alaisuuteen. Onko asian laita todellakin näin?

Donnarumma, Bonaventura, Boateng. Siinäpä ne pelaajat joita ei käy syyttäminen siitä, että puolityhjän Stadio Olimpicon vihellyskonsertista surkean Roman isännöidessä matsia lähti vain piste mukaan.

Keskiviikkona sitten tiedossa tärkeä peli Coppa Italiassa. Tai ainakin tärkeä peli nykyisen Milanin mittapuulla. Voitolla tuosta punamustat ovat neljän parhaan joukossa turnauksessa ja saavat välierissä vastaansa joko Serie B:n Spezian tai vieläkin alempana pelaavan Alessandrian. Toisella puolen kaaviota sitten Juve, Inter, Napoli ja Lazio. Itsehän en luonnollisesti pidä Coppa Italiaa ja paikkaa Eurooppa-liigassa minään. Paljon enemmän kiinnostaa tulevan sunnuntain kotipeli Violaa vastaan. Viola kolmantena yhdeksän pistettä Milania edellä joten kyllä tuo peli toimii pitkälti vedenjakajana koko loppukaudelle. Sääli ettei seurajohto ole taaskaan ollenkaan hereillä. Ikkuna olisi auki..

[esson baarin ikkunapöytä]

BREAKING: Silvio Berlsuconi had a meeting with Marcello Lippi today, Source: Adnkronos News Agency

Mielestäni Milanilla ei ole tarvetta herätellä joukkuetta valmentajan vaihdoksella. Sinisa on, muutamaa kyseenalaista peluutusvalintaa lukuunottamatta, tehnyt mukiinmenevää työtä noinkin rajallisella pelaajamateriaalilla. Onko taas nyt niin, että parhaat päivänsä nähnyt seurajohto uhraa, välittömän menestyksen toivossa, taas yhden valmentajan? Näin tapahtuessa, otsikon viittaus verikostoon aukeaakin eritavalla, kun entinen Inter pelaaja nakataan roviolle. Ymmärtäähän Berlusconia täytyy, Lippi valmensi maailmanmestaruuden, joten Milan voittaa Scudetton.

IlDiavolon kanssa olen eri mieltä case De Scigliosta. Mielestäni Abate on hyvä juoksemaan, mutta vasemmalta oikealle pomputeltu De Sciglio voisi vielä nousta aiemmin nähdyn potentiaalin edellyttämälle tasolle, mikäli saisi pelata yhtä paikkaa ilman loukkaantumisia. Jälkimmäinen tuskin tulee onnistumaan, mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Sillä kai tämä Milanin kannattaminen läpi vaikeiden aikojen selittyy.

[Heiska]

Sinisa on, muutamaa kyseenalaista peluutusvalintaa lukuunottamatta, tehnyt mukiinmenevää työtä noinkin rajallisella pelaajamateriaalilla.

No Sinisa lienee osasyyllinen myös siihen rajalliseen pelaajamateriaaliin. Enkä nyt muutenkaan ole materiaalin rajallisuudesta ihan samaa mieltä.

Milan operoi toiseksi suurimmalla liikevaihdolla ja kolmanneksi suurimmalla pelaajabudejtilla, mutta on silti jäämässä toista kautta putkeen europelien ulkopuolelle. Tuoko on säilyttämisen arvoinen status quo?

[The Missionary]

Milan operoi toiseksi suurimmalla liikevaihdolla ja kolmanneksi suurimmalla pelaajabudejtilla, mutta on silti jäämässä toista kautta putkeen europelien ulkopuolelle. Tuoko on säilyttämisen arvoinen status quo?

Ja tätä kun vertaa tämänhetkiseen rosteriin, voi kyllä mielestäni syyttävää sormea alkaa heristellä mieluummin seurajohdon kuin valmentajan suuntaan. Milanin miehistö ei pärjää vertailussa huippujoukkueisiin kuin ainoastaan hyökkäyksen osalta - eikä maalivahtiosastollakaan valittamista ole. Toppareista sarjan kärkipään tasoon voi lukea kuuluvaksi ainoastaan Romagnolin, joka hänkin on vasta parikymppinen. Keskikentän keskustan pelaajista (IlDiavolon riemuksi ) jossain muussa huippujoukkueessa saattaisi avata ainoastaan Montolivo, joskin miehen rooli kentällä ei vaatisi kyllä vieläkin kovempaa pelaajaa kuin Montyn.

Tämä Silvion attacareshamppanjaseksifutisvittuhyökkääjiä-linja, jossa rahdataan huippukärkiä rosteriin vähintään kerran vuodessa pelaamaan joidenkin Polien ja Kuckien edessä on vain yksinkertaisesti väärä. Esimerkki oikeammasta suorittamisesta löytyy Torinosta, kun eikös Juvella sillä tappiottomalla kaudella, kun tappelivat Milanin kanssa Scudettosta viimeiseen asti (oi niitä aikoja..) ollut kärjessä tyyliin Vucinic, Matri ja Kaljarella? Alapuolelta löytyikin sitten vähän jotain muuta. Gallianikin olisi voinut viisaana miehenä kesällä ostaa esim. Baccan sijaan sen Witselin ja lisäksi sen kusipään näköisen afrikkalaistopparin Monacosta. Puolustus ja keskikenttä olisivat olleet huomattavasti paremmassa kuosissa ja kyllä Luiz Adriano ja Niangin osaisivat paikan tullen maalin tehdä.

Football Manager sikseen, ei Sinisakaan selviä puhtain paperein. Vaikka joukkue onkin huonosti ja epätasapainoisesti rakennettu (10 selkeästi hyökkäävää pelaajaa vrt. puolustavia keskikenttiä vain yksipuolinen NDJ ja junnu Jose Mauri) ja avainpelaajia on kärsinyt loukkaantumisista jonkin verran (Bertolacci, Menez, Niang, Balotellikin), on joukkueen pelaaminen silti sen verran aneemista ja mielikuvituksetonta, ettei tyytyväinen voi olla. Alkukaudesta tutuksi tulleet henkiset sulamiset ovat sentään jääneet pois ja voittaminen ei ilmeisesti pelota enää niin paljoa. Pelaajiltakin on tullut Sinisan suuntaan kehuja sen verran mukavasti, että uskoisin joukkueenkin olevan valmentajan takana. Ei siis potkuja Sinisalle tämän kauden aikana. Kesällä asiaa voidaan katsoa sitten uudestaan, mutta jos tämä mahdollisesti päällä oleva orastava nousu pelin tasossa jatkuu edelleenkin, ei mua haittaisi, vaikka Miha jatkaisi ensi kaudellekin. Ainakin kommentit lähdistölle ovat usein piristäviä.

Niin, ja nuo huhut Lippi-tapaamisesta kuitattiin Milan Channelin toimesta Irakin tiedotusministerillä lähes välittömästi. Lippi on muutenkin tällä hetkellä Viareggiossa, eikä Silvio varmaan olisi ehtinyt siellä käymään edes helikopterillakaan.

Laitetaan loppuun vielä lainaus Seedorfilta. Mielenkiinnolla odotellaan, tulisiko jotain mielenkiintoista..

Seedorf: "I have nothing to say about my coaching experience at Milan because I'm still under contract, will speak after 6 months."

[esson baarin ikkunapöytä]

No Sinisa lienee osasyyllinen myös siihen rajalliseen pelaajamateriaaliin. Enkä nyt muutenkaan ole materiaalin rajallisuudesta ihan samaa mieltä.

Milan operoi toiseksi suurimmalla liikevaihdolla ja kolmanneksi suurimmalla pelaajabudejtilla, mutta on silti jäämässä toista kautta putkeen europelien ulkopuolelle. Tuoko on säilyttämisen arvoinen status quo?

En ymmärrä juurikaan pelaajapolitiikasta, siirtomarkkinoiden hinnoista ja palkoista tuon taivaallista, mutta ummikkona ja sivustaseuraajana olen pistänyt (ehkäpä virheellisesti ja hyvin kapealla otannalla) merkille, että Milan on oman kuoppansa itse kaivanut. Otan esimerkiksi seuran sumuisilta saarilta, Englannista. ManU on hyvin samanlaisessa tilassa kuin Milan, takavuosien dominanssin jälkeen typerillä ja epäonnistuneilla valinnoilla saatettiin seura kurimukseen, josta ei tunnu olevan nopeaa ulospääsyä. Molemmat seurat ovat kuitenkin hyvin perinteikkäitä, sekä normeihin kuuluu menestys. Kysynnän- ja tarjonnanlaki pätee siinä määrin, että molemmat seurat todella tarvitsevat uusia pelaajia menestyäkseen ja siitä syystä voi myyvä joukkue lypsää vähän ylimääräistä, koska tarve on suuri. Tämä ei kaiken järjen mukaan ole Mihajlovicin vika, vaan ennemmin osoittaisin syyttävällä sormella seurajohtoa kohti. Senaattorien ulostaminen kerralla on itselläni päällimmäisenä mielestä. Unitedin tilanteesta ja siitä miten siihen päädyttiin en osaa sanoa mitään, koska seura ei ole niin lähellä sydäntäni, että olisin asioista tarpeeksi hyvin perillä. Tottahan toki munakkaampi mies olisi lyönyt nuottivihkon käteen Gallianille minkä mukaan soitetaan pelaajamarkkinoilla ja hiljentänyt Berlusconin ilmastointiteipillä ja nippusiteillä, mutta jokainen tallustaa tavallaan.

Editointi: Pahoittelen, että toistan tekstissäni tässä topicissa jo useasti mainuttuja aiheita

[Alty]

Pistetääs tännekin sama viesti kuin tuonne matkailuosioon. Derbyyn olis tarkoitus mennä kuun lopussa. Jääkö noita derbylippuja yleensä jäljelle yleiseen myyntiin, joka alkaa 20.1 vai pitääkö turvautua välitysfirmoihin? Pari lippua pitäisi saada...

[MamboBob]

En ymmärrä juurikaan pelaajapolitiikasta, siirtomarkkinoiden hinnoista ja palkoista tuon taivaallista, mutta ummikkona ja sivustaseuraajana olen pistänyt (ehkäpä virheellisesti ja hyvin kapealla otannalla) merkille, että Milan on oman kuoppansa itse kaivanut. Otan esimerkiksi seuran sumuisilta saarilta, Englannista. ManU on hyvin samanlaisessa tilassa kuin Milan, takavuosien dominanssin jälkeen typerillä ja epäonnistuneilla valinnoilla saatettiin seura kurimukseen, josta ei tunnu olevan nopeaa ulospääsyä. Molemmat seurat ovat kuitenkin hyvin perinteikkäitä, sekä normeihin kuuluu menestys. Kysynnän- ja tarjonnanlaki pätee siinä määrin, että molemmat seurat todella tarvitsevat uusia pelaajia menestyäkseen ja siitä syystä voi myyvä joukkue lypsää vähän ylimääräistä, koska tarve on suuri. Tämä ei kaiken järjen mukaan ole Mihajlovicin vika, vaan ennemmin osoittaisin syyttävällä sormella seurajohtoa kohti. Senaattorien ulostaminen kerralla on itselläni päällimmäisenä mielestä. Unitedin tilanteesta ja siitä miten siihen päädyttiin en osaa sanoa mitään, koska seura ei ole niin lähellä sydäntäni, että olisin asioista tarpeeksi hyvin perillä. Tottahan toki munakkaampi mies olisi lyönyt nuottivihkon käteen Gallianille minkä mukaan soitetaan pelaajamarkkinoilla ja hiljentänyt Berlusconin ilmastointiteipillä ja nippusiteillä, mutta jokainen tallustaa tavallaan.

ManUssa mielestäni suurin syy nykytilanteeseen on se, että pelaajapolitiikka muuttunut täysin Fergusonin ajoista. Fergie käytti nuorten pelaajien (Esim. Ronaldo, Rafael, Smalling, jne.) sisäänajamiseen aikaa ja he saivat "rauhassa" sopeutua joukkueen pelisysteemiin ja saivat imeä seuran kulttuuria Fergusonin lisäksi mm. Paul Scholesilta, Ryan Giggsiltä, Gary Nevilleltä ja Rio Ferdinandilta. Nykyisinhän van Gaal ostaa yhdessä siirtoikkunassa puoli joukkueellista uusia pelaajia suoraan avaukseen. Sitten odotetaan, että kaikki klikkaa saman tien ja ihmetellään, kun ei tule tuloksia.

Milanin tilanteesta ketjun milanistit ovat varmasti allekirjoittanutta paremmin selvillä, mutta itselle näyttää siltä että seura on huonosti johdettu. Mikä on esimerkiksi Barbara Berlusconin rooli ja pätevyys siihen rooliin ja onko valmentajalla täysi valtuus pelillisistä asioista, vai puuttuuko Silvio niihin jatkuvasti? Kyselen siis ihan aidosti. Romalla menee tällä hetkellä niin päin sitä itseään, ettei oikein voi huudella vieraisiin pöytiin.

[grasso]

Milan tosiaan on ja on jo hyvän aikaa ollut huonosti johdettu seura. Suurin ongelma seurassa on ehdottomasti organisaation ylin porras. Ennen kuin se on kunnossa, on turhaa odottaa myöskään kentän puolella muuta kuin ajoittaisia suonenvetoja. Nykyinen seurajohto on juuttunut mielikuvissaan aikoihin, jolloin puolustuslinjaa johti Baresi ja Maldini pelasi vielä vasemmalla. Pitkäjänteisyys puuttuu seuran kaikesta toiminnasta ja seurajohdon syvään pinttyneet haaveet oman Guardiolan löytämisestä ovat ajaneet jo kaksi seurassa pelaajana menestyksekkäästi esiintynyttä ja valmennusuraa vasta aloittelevaa miestä teuraalle. Mihinkään fergiemäiseen sisäänajoon ei Milanissa ole yhdelläkään valmentajalla varaa. Aikaa siihen ei ole, vaan tulosta pitäisi tulla mahdollisimman nopeasti, vaikka seuraorganisaation menestykselle luomat edellytykset eivät vastaakaan odotuksia. Lisäksi seurajohto tekee siirtoikkunoiden aikaan merkillisiä hankintoja ja Genoasta hyvävelidiilien tuomien täytemiesten odotetaan täyttävän sellaiset saappaat, joiden täyttämiseen vaadittaisiin tosiasiassa nykymarkkinoilla kymmenien miljoonien siirtokorvausten maksamista. Aihehan on tämän ja jo ainakin edellisen topicin kestoaiheita, joten kiinnostuneille löytyy kyllä kattavasti tekstiä, jos aihe syvällisemmin kiinnostaa.

En ymmärrä juurikaan pelaajapolitiikasta, siirtomarkkinoiden hinnoista ja palkoista tuon taivaallista, mutta ummikkona ja sivustaseuraajana olen pistänyt (ehkäpä virheellisesti ja hyvin kapealla otannalla) merkille, että Milan on oman kuoppansa itse kaivanut. Otan esimerkiksi seuran sumuisilta saarilta, Englannista. ManU on hyvin samanlaisessa tilassa kuin Milan, takavuosien dominanssin jälkeen typerillä ja epäonnistuneilla valinnoilla saatettiin seura kurimukseen, josta ei tunnu olevan nopeaa ulospääsyä. Molemmat seurat ovat kuitenkin hyvin perinteikkäitä, sekä normeihin kuuluu menestys. Kysynnän- ja tarjonnanlaki pätee siinä määrin, että molemmat seurat todella tarvitsevat uusia pelaajia menestyäkseen ja siitä syystä voi myyvä joukkue lypsää vähän ylimääräistä, koska tarve on suuri. Tämä ei kaiken järjen mukaan ole Mihajlovicin vika, vaan ennemmin osoittaisin syyttävällä sormella seurajohtoa kohti. Senaattorien ulostaminen kerralla on itselläni päällimmäisenä mielestä. Unitedin tilanteesta ja siitä miten siihen päädyttiin en osaa sanoa mitään, koska seura ei ole niin lähellä sydäntäni, että olisin asioista tarpeeksi hyvin perillä. Tottahan toki munakkaampi mies olisi lyönyt nuottivihkon käteen Gallianille minkä mukaan soitetaan pelaajamarkkinoilla ja hiljentänyt Berlusconin ilmastointiteipillä ja nippusiteillä, mutta jokainen tallustaa tavallaan.

Editointi: Pahoittelen, että toistan tekstissäni tässä topicissa jo useasti mainuttuja aiheita

Sinisan munattomuutta nyt on kuitenki turhaa nostaa esiin. Niin kauan kun seurajohto on nykyisellään ja elää omassa mielikuvitusmaailmassaan, on turhaa odottaa, että joku valmentaja voisi tiukasti sanella pelaajapolitiikkaa, täysin edes peluutusta tai yleisiä suuntaviivoja seuran kehittämiseksi ilman, että saisi liittyä Seedorfin ja Pippon seuraksi entisten valmentajien listaan.

[Oronzo Canà]

No Sinisa lienee osasyyllinen myös siihen rajalliseen pelaajamateriaaliin. Enkä nyt muutenkaan ole materiaalin rajallisuudesta ihan samaa mieltä.

Milan operoi toiseksi suurimmalla liikevaihdolla ja kolmanneksi suurimmalla pelaajabudejtilla, mutta on silti jäämässä toista kautta putkeen europelien ulkopuolelle. Tuoko on säilyttämisen arvoinen status quo?

Jotain perää toki tässä viestissä, mutta eihän lopulta rahan määrällä ole mitään merkitystä, mikäli sen käyttäminen ei noudata modernin urheilujohtamisen lainalaisuuksia.

Otetaan käsillä oleva kausi esimerkiksi. Mihajlovicin muodossa saatiin pienen tauon jälkeen valmentaja peluuttajan sijaan.  Alusta asti oli selvää, että edes jotenkin menestyäkseen joukkue tarvitsee vahvistuksia jokaiselle kentän osa-alueelle. 80+ miljoonaa kulutettiin suurin elein, ikään kuin ilmineeraten sitä, kuinka kulta-aikojen Milan olisi takaisin pelissä, niin tärkeää oli silkan rahan käyttö ja sen tuominen julkisesti esille. Nostettiin glorifioiden kesän 2001 rahankäyttö, joskin tuolloin samalla rahalla sai Rui Costan, Pirlon ja Inzaghin. Taisihan se musta pekka (Bertolacci) kädessä kuitenkin hieman poskia punottaa. Toki ymmärrettävää bisneslogiikkaa tuossa, kenties jo useamman vuoden enenevissä määrin autioituva San Siro olisi saattanut saada penkeilleen täytetää, mikäli onnistuneesti tämä uusi joukkue osattaisiin myydä.

Kenties voidaan spekuloida sillä, että Mihajlovic tietyllä tapaa hirtti itsensä ristiretkellä saadakseen Romagnolin, sillä sen lahjan muodossa jäi saamatta pelin kannalta elinätärkeä elementti - linkki rakenteluvaiheen ja hyökkäyspelaamisen välille. Kaapin paikkahan Mihajlovicille näytettiin Sorianon muodossa, jonka tilalle hankittiin Kucka. Myös toinen iso hankinta - Witsel - jäi tekemättä, koska tuossa kohtaa muutaman miljoonan säästäminen nousi kynnyskysymykseksi. Rahallisesti siis tehtiin perverssi kompromissi, jossa oikeastaan tuhlattiin muttei lopulta investoitu kunnolla. Toisaalta rahan käyttäminen näissä määrin osoittaa sen puutteen ymmärtää modernia jalkapalloa jos otetaan verrokiksi vaikkapa Fiorentina.

On selvää, että Mihajlovic on osasyyllinen, valmentajan tehtäviä tässä tuskin tarvitsee alkaa kertaamaan. Mihajlovic on erittäin pedantti valmentaja, jonka toimintatapaan oli parin anarkiantäyteisen kauden jälkeen melko hankala sopeutua. Toki Conte onnistui hieman vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta tässä tullaankin nimenomaan seurarakenteiden väliseen eroon. Myös se selittää sen, miksi Juventus melko suurien muutosten jälkeen kykeni ponnistamaan jaloilleen hyvin lyhyen kompastelun jälkeen siinä missä Milanissa keräillään luita kohta viidettä vuotta. Itse asiassa juurikin nyt Milanin pelissä alkaa pikkuhiljaa näkymään loogisia asioita, joukkuepelin lainalaisuuksia, joskaan tulokset eivät vielä sitä täysin seuraa. Esimerkiksi Bolognalle hävitty peli oli tulosta lukuunottamatta hyvää peliä. Seurajohto vaan kun ei tulosten taa näe ja siksi ainoat jäljet joita seurataan ovat tulosten muodostamat ja ne ovat hyvin epäselviä jälkiä. Voidaan vain kuvitella kuinka erilaisilla äänepainoilla Roma-otteluun oltaisiin lähdetty, mikäli Bologna olisi päättynyt 3-0, joka ei olisi ollut minkäänlainen vääryys. Sen sijaan kotitappio nosti potkupuheet vielä äänekkäämmiksi.

Milanin ongelma on tämä squadra più titolata del mondo - nimikkeellä kulkeva valheellinen sisäinen illuusio jostain onnistuneesta seurasta. Toki Berlusconi oli brändäämisen avanguardiassa, mutta tuon liikemies vielä tuolloin osasi, joskin olinhan tuon ajan jalkapallo vaatimuksiltaan melko erilaista nykyiseen verrattuna.  Kuitenkin menestyksestä huolimatta Milanin urheilujohtaminen on kaikkien näiden vuosien aikana lopulta ollut melko keskinkertaista. Sacchihan tipahti Milanin syliin periaatteessa vahingossa ja sekin Berlusconin populistimaisen ajattelutavan myötä. Piti saada vastustajan valmentaja, koska niille hävittiin, tai ainakin lähes. Siinä missä Sacchi uudisti globaalia jalkapalloa, seurasi häntä täysin eri mentaliteetilla operoiva, tuohon aikaan Polisportiva Mediolanumia johtanut Capello. Tekona se puhuu paljon jalkapalloilullisesta sattumanvaraisuudesta, vaikka olihan Capello lopulta nouseva historian suurimpien menestyjien joukkoon.  Se, että Sacchi osui Milaniin oli siis puhdasta sattumaa, mistään laadukkaasta urheilujohtamisesta ei voida puhua, vaikka Berlusconi omaa vainuaan jaksaa usein korostaa. Pitää myös muistaa se, että Milanin 90-luku ei alkua lukuunottamatta ollut suinkaan mitään voitokasta paraatia, vaan hyvin samankaltaista taaperrusta. Myöhemmät valmentajavalinnat kielivät hyvin siitä sekamelskasta, jossa seura elää. Tabarez ja Terim saivat yhdessä alle kauden aikaa. Leonardo, Seedorf ja Inzaghi ovat olleet silkkaa unelmointia. Ainoastaan Zaccheroni, Ancelotti ja Allegri ovat olleet perusteltuja valmentajavalintoja seuraan ja näkisin Mihajlovicin siinä jatkumossa, vaikka hänkään tuskin mikään ensisijainen vaihtoehto oli. Nyt tämä arvoton näytelmä on taipumassa näytökseen, jossa Brocchi esiintyisi kuohittuna miehenä Lippin "valvonnassa".

Samanaikaisesti seura kaipaisi kipeästi päivitystä nykyaikaan, mutta vähemmistöosakkuuden hankkiminen tuskin on kovin mielekäs sijoitus kenenkään mielestä, etenkin kun mahdollisuudet tehdä rahaa stadionin muodossa ovat olemattomat.

Voi vain ihailla sitä tapaa jolla Juventus operoi ja siksi tämä heidän "ihmeellinen" nousu ei suinkaan ole sen kummempi, kuin yhä uusi luku niin loogisessa ja stabiilissa jatkumossa. Tiedetään mitä ollaan, tiedetään miten ollaan ja yksinkertaisesti näiden askelmerkkien mukaan mennään. Pohtiessa Milanin kohdalla näitä samoja asioita, päätyy melko erilaisiin johtopäätöksiin. Ei ole mitään identiteettiä, ei ole mitään sellaista josta saada kiinni. Pitäisi voittaa, pitäisi pelata hienoa peliä, pitäisi olla milloin mestareita, milloin nuoria. Milloin brasilialaisia, milloin italialaisia. Mihajlovicille voi toki antaa potkut, se varmaan olisi hänelle itselleenkin helpotus, niin irvokas toimintaympäristö Milan on.

[esson baarin ikkunapöytä]

Sinisan munattomuutta nyt on kuitenki turhaa nostaa esiin.

Tarkoituksenani ei ollu mollata Sinisan munia, vaan sarkastisesti implikoida kuinka suuret pallit tuohon epäkiitolliseen työhön tarvitsee. Hyvin johdetussa seurassa ei oman pelikirjan myymiseen ei edes tarvitsisi ryhtyä, koska hyvä johto olisi hankkiessaan tiennyt mitä saa.

[IlDiavolo]

Pistetääs tännekin sama viesti kuin tuonne matkailuosioon. Derbyyn olis tarkoitus mennä kuun lopussa. Jääkö noita derbylippuja yleensä jäljelle yleiseen myyntiin, joka alkaa 20.1 vai pitääkö turvautua välitysfirmoihin? Pari lippua pitäisi saada...

Olin syksyllä kauden ensimmäisessä Derbyssa paikanpäällä ja hyvin sai liput tilattua kotijoukkueen (Inter) kotisivuilta. Siellä oli ensiksi tarjolla vain lippuja tiettyihin sektoreihin mutta jossain kohtaa kaikki tulivat myyntiin. Ostettiin varmuuden vuoksi liput samantien eikä jääty odottelemaan, että koko katsomo aukeaisi (olisi voinut kyllä jälkiviisaana odottaakin). Suhkot hintavathan nuo olivat hyviltä paikoilta (330€ maksoi kolme kipaletta Primo Anello Arancio sektorista) mutta toisaalta eipä tuolla ihan joka vuosi tule käytyä. Että kyllä takuulla saa helpostikin liput yleisestä myynnistä kuhan vaan on ajoissa liikenteessä. Tulivat vielä kätevästi mailiin josta pystyi tulostaan jne.

[grasso]

Tarkoituksenani ei ollu mollata Sinisan munia, vaan sarkastisesti implikoida kuinka suuret pallit tuohon epäkiitolliseen työhön tarvitsee. Hyvin johdetussa seurassa ei oman pelikirjan myymiseen ei edes tarvitsisi ryhtyä, koska hyvä johto olisi hankkiessaan tiennyt mitä saa.

Tämä on toki täysin totta. Haen takkini jne.

[The Missionary]

MilanNews.it:

Save the date. The Thursday and Friday will be crucial in the whole affair from the sale of 48% of the share of the consortium of Milan Bee Taechaubol. Tomorrow morning the representatives of Fininvest, headed by Alessandro Franzosi, will start flying to Shenzhen where between Thursday and Friday, in fact, there will be important discussions with the Thai brokers and representatives of the new consortium that has set up. In addition to the manager of Fininvest there will also be a man of the company Milan, a firm testimony of how - by now - we have entered the hot phase of the story. So, for the second time in a few months, will be the men of Via Paleocapa to go to Asia, but the news is not over.

CHANGE - The accelerated in the affair was made possible thanks to the change of the composition of lenders, all Chinese now, that Bee has found in recent months. The initial training consists of CITIC Bank and ADS Security, saw the exit of the Arab part of the consortium and is for this reason that Taechaubol, in total silence, continued its work of conviction of another asset that all interested ' Milan deal.

TIMELINE - But how long will it take before you get to the definition of the deal? Nor from the Bee or by Fininvest - as it is evident in MilanNews.it - ​​will be asked some specific dates, but if there will be meetings in Shenzhen in the coming days should be fine, then within 2-3 weeks you should get to the closing of the deal, with attached trip Milan Bee to meet Berlusconi and affix their signatures on documents, in line with what has been written yesterday in these columns. So there we are, either in or out, the future is now.

Red and black -foorumilta kopsattu google-käännös MilanNewsin artikkelista. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Bee is back in business. Mene ja tiedä.

Tästä varmaan löytyy jonkin ajan päästä vähän enemmän infoo englanniksikin. Itseltä ei italiaano valitettavasti taivu, joten en ota sen suuremmin vielä kantaa, kun en kuitenkaan kääntäjäänkään liikaa luota.

E: Pojat pistivät tänään tuulemaan oikein kunnolla. Luiz Adriano lähdössä Kiinaan pyöreästi 15 miljoonalla. Palkkaa miehelle tulossa röyhkeät 8 miltsiä kaudessa. Ysipaidan tuulisuus jatkuu..

[IlDiavolo]

15 miltsillä päästäisin LA:n samantien Kiinaan hankkimaan mukavat eläkesäästöt. Lunastanut jokseenkin kaikki odotukset (joita ei siis ollut yhtään). Olisi myös pitkästä aikaa Milanilta rahankin suhteen hyvä diili. Tokihan jos brassi lähtee niin ikkunan loppuaika menee taas uutta seksikästä ysiä ettiessä ja keskikentän vahvistus unohdetaan jälleen kerran tyystin. Toki eipä tuosta muutenkaan mitään huhuja ole enää oikein ollut. Ja tulevien härkäviikkojen jälkeen kausi lieneekin taas paketissa.

Donnarumma kesällä Massimo Taibin suuria jalanjälkiä seuraten Mansen suuntaan?
http://www.football-italia.net/78264/man-utd-%E2%82%AC40m-donnarumma

Lienee toki osastoa höpöhöpö. Mutta jos leikitään tovin ajan, että pitäisi paikkaansa niin myisin samantien. Miksikö? No tietenkin siksi, että Milanin lähihistoria on nyt pullollaan näitä tovin valokeilassa viihtyneitä jannuja joidenka arvo on sittemmin romahtanut jonnekin siwojen aletarrojen tasolle. Pato, El Shaarawy, De Sciglio...

Ja esson baarin ikkunapöydälle: Milanin ja Manun tilanteessa on tietenkin nopeasti katsottuna paljon samaa. Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että Manulla on saumat ratkaista muutoksen tuulet huomattavasti Milania nopeammin kun valuuttaa riittää. Manu kuitenkin tehnyt Fergien jälkeen lähinnä epäonnistuneita valmentajavalintoja ja sitten epäonnistunut valmentaja on hakenut karkkikaupasta kalliilla aivan väärän makuisia namuja. Milanin kohdalla ongelmat juontavat paljon kauemmaksi ja niiden ratkaisemisessakin kestää paljon sumusaaria kauemmin, rahaa kun ei oikein ole. Seurajohdon nykylinjalla ongelmien ratkaiseminen on sitä paitsi suorastaan mahdotonta, kun käsite pitkäaikainen suunnitelma on täysin outo. Siitähän Milanin kohdalla kaikki ongelmat juontuu omasta mielestäni, että seuran valtasi hyvänolontunne 2000-luvun alun menestyksen jälkeen ja jäivät laakereilleen lepäämään. Senaattoreita olisi pitänyt uusia pikkuhiljaa, eikä kertarykäyksellä siinä vaiheessa kun parasta ennen päivämäärä oli jo mennyt. Sen sijaan vanhainkodissa oli mukava istuskella pitkä ja kallis soppari kädessä. Ja Genoan pelaajamateriaalista on kovin hankalaa keksiä näille päteviä seuraajia. Myös ns. franchise-pelaajien myyminen (Kaka, Thiago Silva, Zlatan) kalliilla muualle oli virhe, varsinkin kun näillekin koitettiin hankkia korvaajia lähinnä ilmaissiirroilla/lainoilla ja parasta ennen-osastosta. Kaiken tämän ympärillä jalkapallomaailma on kallistunut koko ajan ja Milanin rahahanat tyrehtyneet. Henkilöstöpuolelta poimittakoon Ariedo Braidan jonka päästäminen Barcelonaan oli myös virhe. Kaikenkaikkiaan todella amatöörimaista puuhastelua.

Surkuhupaisaa on sekin, että naapuri Inter ei punamustien toilailuista oppinut mitään vaan toisti suuren osan näiden virheistä. Vasta kun vanha menestystekijä Roberto Mancini palasi taloon alkoi hommassa olla taas jotain järkeä. Milanin kannalta harmillista, että Carletto painuu nyt sinne Saksaan varmaan pidemmäksikin aikaa.

[esson baarin ikkunapöytä]

Ja esson baarin ikkunapöydälle: Milanin ja Manun tilanteessa on tietenkin nopeasti katsottuna paljon samaa. Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että Manulla on saumat ratkaista muutoksen tuulet huomattavasti Milania nopeammin kun valuuttaa riittää.

Pahoittelen huonoa esimerkkiä. Tarkoituksena oli vain maallikon silmin katsoa ja kertoa Heiskalle esimerkin turvin oma näkemys asioista, joka voi olla myös tyystin väärä. Eli mielestäni nukkuville jättiläisille voi laittaa ilmaa hintaan, koska tarve nousta pikaisesti huipulle on olemassa, siksi myös siirtobudjetti vaikuttaa hulppealta.

[Oronzo Canà]

Siitähän Milanin kohdalla kaikki ongelmat juontuu omasta mielestäni, että seuran valtasi hyvänolontunne 2000-luvun alun menestyksen jälkeen ja jäivät laakereilleen lepäämään. Senaattoreita olisi pitänyt uusia pikkuhiljaa, eikä kertarykäyksellä siinä vaiheessa kun parasta ennen päivämäärä oli jo mennyt. Sen sijaan vanhainkodissa oli mukava istuskella pitkä ja kallis soppari kädessä. Ja Genoan pelaajamateriaalista on kovin hankalaa keksiä näille päteviä seuraajia. Myös ns. franchise-pelaajien myyminen (Kaka, Thiago Silva, Zlatan) kalliilla muualle oli virhe, varsinkin kun näillekin koitettiin hankkia korvaajia lähinnä ilmaissiirroilla/lainoilla ja parasta ennen-osastosta. Kaiken tämän ympärillä jalkapallomaailma on kallistunut koko ajan ja Milanin rahahanat tyrehtyneet. Henkilöstöpuolelta poimittakoon Ariedo Braidan jonka päästäminen Barcelonaan oli myös virhe. Kaikenkaikkiaan todella amatöörimaista puuhastelua.

Viittaaminen 2000-luvun alun menestykseen on silkasti erittäin harhaanjohtavaa ja jopa osittain väärinkin. Kyllä, Euroopassa oltiin hyviä mutta Serie A:ssa 2004 mestaruuden ja 2005 kakkossijan lisäksi menestyminen on monisyinen käsite. Eikä sitä voida perustella sarjan jossain määrin kovemmalla tasolla, sillä tuohonkaan aikaan rahaa ei osattu käyttää kovinkaan hyvin. Noiden kahden kauden lisäksi muutamaa kolmossijaan lukuunottamatta menestystä sai odottaa aina keväälle 2011 asti. Sitä ennen taas pitää palata vuoteen 1999 ja siitä vuoteen 1996.

Aikaväli Sacchin tulosta vuonna 1987 aina Capellon luotsaamaan mestaruuteen 1996 muodostaa selkeästi menestyneen ajanjakson, jolloin Milan ei ollut ainoastaan maansa huipulla, vaan maailman huipulla. Joskin jo Capellon aikana pelillinen edelläkävijyys oli muisto vain ja itse asiassa tuosta lähtevä ajanjakso muistuttaa hyvin paljon nykyhetkiin johtaneita episodeja - eli ei osattu päästää irti ja uudistua. Se, että valinta osui myöhemmin historiaa tekevään Sacchiin, oli seuran onni ja pelastus ja toisaalta irvokkaan urheilujohtamisen onnistunut sattuma. Ei ollut kaukana ettei tänään 80-vuotta täyttävää, Italiassa mainetta niittänyttä koripallovalmentajaa Dan Petersonia tullut valituksi Sacchin edeltä pestiin:

"Galliani ricorda che il tecnico americano di basket era amato e stimato dallo stesso Silvio Berlusconi: "Affidammo a Bruno Bogarelli l'incarico di strappare la firma al coach. Io e il presidente Berlusconi eravamo affascinati dalla grande Olimpia, Dan era un grande motivatore. Ha sbagliato a rifiutare, poteva diventare il primo uomo a vincere scudetti e coppe sia nel calcio che nel basket".

Galliani muistaa koripallovalmentajan olleen Berlusconin ihailun kohteena: "Annoimme Bruno Bogarellille tehtävän saada coachin nimi paperiin. Mahtava Olimpia (Milano) kiehtoi minua ja Berlusconia. Dan oli suuri motivaattori. Hän teki erheen kieltäytyessään, sillä hänestä olisi voinut tulla ensimmäinen valmentaja, joka voittaa scudeton niin kori- kuin jalkapallossa".


On toki suhteellista miettiä menestystä aikaisemmin verrattuna nykyiseen toimintaan, mutta silloin pitää olla johdonmukainen. Siispä vasta viimeiset kaksi kautta ja tämä käsillä oleva ovat todellisen huonoja kausia, sillä vielä keväällä 2013 parjattu Allegri kykeni joukkueen luotsaamaan kolmanneksi. Näin ollen 2000-luvun linjasta ei kovinkaan suurta poikkeamaa tule, joskin tuuliajoilla oleva seura ei edes rahalla osaa paikata oman toimintansa puutteita.

[Clocker]

Muuten tututtuun tapaan täyttä rautaa OC:lta, mutta mä en mitenkään suostu hyväksymään tuota Allegrin Milan-aikojen romantisointia. Koko tuota aikaa kuvasti Milanin peli-ilmeen hiljattainen mädättyminen ja "suurten" pelaajien asteittainen pihalle heittäminen, usein ihan Allegrin omasta toiveesta. Pirlo käy näistä malliesimerkkinä. Kyllä, yksi mestaruus tuli, mutta täysin ylivoimaisella materiaalilla sen kauden Serie A:han. Materiaalin perusteella seuraavalla kaudellakin mestaruus olisi pitänyt voittaa, mutta niinpä sitä jäädyttiin kakkossijalle. Sen jälkeen on kaiken kaikkiaan menty yhä lisää alamäkeen, oli valmentajana kuka hyvänsä. Voidaan toki puhua pisteistä ja sijoituksista mittareina, jotka eivät sinällään valehtele, mutta omasta vinkkelistäni Milanin seuraaminen on ollut enenemissä määrin puisevaa touhua Ancelottin lähdön jälkeen (tai no, ainakin Seedorfin potkuihin saakka; sen jälkeen en osaa sanoa, mutta kommenttien/tulosten perusteella homma ei ainkaan parempaan suuntaan ole mennyt, heh).

Tämä 1,5 vuotta jatkunut katseluboikottini ei muuten edelleenkään johdu millään tavalla peliesityksistä tai valmentajasta, tai edes pelaajistosta, vaan johtoportaasta. Berlusconi, Galliani, ja kumppanit ovat häpeäksi seuralle. Mielenkiinnolla odottelen, mitä sanottavaa Seedorfilla on sopimuksen päätyttyä.

[Oronzo Canà]

Muuten tututtuun tapaan täyttä rautaa OC:lta, mutta mä en mitenkään suostu hyväksymään tuota Allegrin Milan-aikojen romantisointia. Koko tuota aikaa kuvasti Milanin peli-ilmeen hiljattainen mädättyminen ja "suurten" pelaajien asteittainen pihalle heittäminen, usein ihan Allegrin omasta toiveesta. Pirlo käy näistä malliesimerkkinä. Kyllä, yksi mestaruus tuli, mutta täysin ylivoimaisella materiaalilla sen kauden Serie A:han. Materiaalin perusteella seuraavalla kaudellakin mestaruus olisi pitänyt voittaa, mutta niinpä sitä jäädyttiin kakkossijalle. Sen jälkeen on kaiken kaikkiaan menty yhä lisää alamäkeen, oli valmentajana kuka hyvänsä. Voidaan toki puhua pisteistä ja sijoituksista mittareina, jotka eivät sinällään valehtele, mutta omasta vinkkelistäni Milanin seuraaminen on ollut enenemissä määrin puisevaa touhua Ancelottin lähdön jälkeen (tai no, ainakin Seedorfin potkuihin saakka; sen jälkeen en osaa sanoa, mutta kommenttien/tulosten perusteella homma ei ainkaan parempaan suuntaan ole mennyt, heh).

Päinvastoin. Nimenomaan pyrin kyseenalaistamaan kaiken tämän romantisoinnin ja siinä kohtaa myös Ancelottin kovin kultaisiksi muuttuneet ajat on syytä kyseenalaistaa. Jos halutaan kärjistää, niin on huomionarvoista, että Allegrin alaisuudessa jokainen kausi päätettiin 3 parhaan joukossa. Suurelta mestarilta, Ancelottilta tämä onnistui 5 kertaa 8 kauden aikana, mestaruuksien mennessä tasan puhumattakaan siitä, että Ancelottin alaisuudessa nämä Allegrin mädättämät pelaajat olivat hieman vireämmässä kunnossa. Ancelottin viimeinen kausi tuotti kolmannen sijan, jota ennen yhtä korkeaa sijoitusta juhlittiin kaudella 2006. Voittoprosentti toki on Ancelottilla parempi ja luonnollisesti menestyminen Euroopassa ovat omassa luokassaan.

Mutta lopulta tässäkin on ymmärrettävästi kyse mielikuvista, jotka kumpuavat valitettavasti sangen heikosta historiantuntemuksesta. Selkeästikin on niin, että on olemassa Ancelottin aika, jota edeltää hämyinen ja epäselvä historia, sekä seuraa tämä sekava tila. Se on tietenkin ymmärrettävää, jos miettii kaupallistuneen jalkapallon ja mediakentän muutosta osumista juurikin tuohon ajankohtaan. Se tekee silti jossain määrin melko suurta vääryyttä ja aiheuttaa väkivaltaisia johtopäätöksiä, kuten juuri esimerkiksi sen, että Ancelottiin verrattuna Allegri on debiili valmentamaan jalkapalloa. Jos jatketaan kärjistämistä, niin Allegrihan on valmennusurhansa pituuteen verrattuna Ancelottin askelmerkeissä. Muistetaan se, että Ancelotti oli Sacchin valmennustiimissä USA:n MM-kisoissa vuonna 1994. Mitä tulee noihin materiaaleihin, niin heikosta nipusta Ancelottin aikanakaan tuskin oli kyse. Mutta kuten sanoin, kysehän on täysin mielikuvista ja muistoista, aivan kuin Carletton aikana peli olisi ollut suuremmoista, mitä se ei varsinkaan loppua kohden ollut ja minkä vuoksi forumillakin mestarivalmentajasta tuli Kaskelotti.