Petri Vuorinen, mies ja myytti, solmi ensimmäisenä todellisena Klubi-kaappauksenaan ei enempää, eikä vähempää, kuin Senegalin maajoukkuepelurin - nautinnollisen viihdyttäjän. Aika näyttää onko PV lopulta nero vai narri. Tämä luultavasti selviää hyvinkin pian.
Tämä sinänsä kätevä tiivistelmä Vuorisen tähänastisesta Klubi-urasta ja sen ensimmäisestä todellisesta arviontipaikasta unohtaa yhden tärkeän tekijän nerouden historiallisessa anatomiassa. Moni historian kulussa narriksi aikanaan haukuttu poikkeushahmo onkin osoittautunut jälkitarkastuksessa väärin ymmärretyksi ja ehkä aikaansa edellä olleeksi neroksi.
Jos nerous on radikaalisti uusien ajatteluväylien raivaamista ja vallankumouksellisten tekniikkojen ja toimintatapojen perustamista, niin emme voi vakiintunein ja välittömin pätevyyden kriteerein arvioida ongelmattomasti myös näitä vakiintuneita arviointiperustuksia mullistavia teorioita tai innovaatioita.
Nerous vaatii tilaa, aikaa ja kypsymistä eikä voi kukoistaa välittömästi ensimmäisestä epäonnistumisesta tuomitsevassa ja konventioihin ja konformismiin pakottavassa ympäristössä. Epäonnistuminen on sallittava. Kyseenalaistamista ja uteliasta uuden kokeilua rohkaistava.
Emme siis voisi tuomita Vuorista yksikäsitteisesti ”narriksi” siinä hypoteettisessa tilanteessa jossa uraauurtavan uudenlaisen, innovatiivisenrohkean rekrypolitiikan ensimmäinen haku kostautuisi ”tyhjäksi arvaksi” tai ”koomiseksi viihdyttäjäksi”. Nämä kokeiluvaiheen riskit ja vesiperät pitää vain hyväksyä osana innovatiiviotoiminnan perusluonnetta ja suuremman hyvän ja tulevan läpimurron nimissä.
Suuret oivallukset ja keksinnöt laskeutuvat tuskin koskaan yhtenä selkeänä kaiken kattavana kertailmestyksenä löytäjiensä mieleen vaan menestystä on tyypillisesti edeltänyt useampi yritys, erehdys, korjaus ja tarkennus sekä pitkäkin inkubaatioaika.
Tämä huomio on vahva vasta-argumentti ilmestyksen reaaliselle ontologialle ylipäänsä. Wittgenstein ei turhaan todennut ettei jumala ilmesty maailmassa; kuinka ”se” voisi, sillä ei olisi mitään sanottavaa Tämä pätee myös nerouden negatiivis-elusiiviseen luonteeseen, se ei tule todeksi kertarysäyksellä tai ainakaan ensiyrittämällä. Kyse on siis pitkälti kulttuurisesta illuusiosta. Kuten sartrelaisessa analyysissa jumala on mahdoton olio, koska sen käsite on loogis-fenomenologinen sekasikiö, määritelmällisesti ”olio-itsessään-itselleen”, siis sekä ihminen - tietoinen subjekti- että kosminen teollisuusvatkain - aineellinen/täydellinen ja täydellisesti tyhjentyvä objekti.
Nero on vastaavasti ”mahdoton olio” siksi, että se on samalla sekä jotain kertaluontoista että pysyvää. Jos se on pysyvää, se menettää jumalallisen välähdyksenomaisen luonteensa ja tulee osaksi mundaania, sameaa, yhdentekevää persoonaa. Jos se on kertaluontoista kuten ”ilmestys” se katoaa seuraavassa kuin hetkellinen tähdenlento tai pullonhenki eikä ole samastettavissa henkilöön jonka nimissä se hetken ”säkenöi ja operoi”.
Näin neron myytti menettää kantavuutensa. Ja putoaa tyhjyyden pedonkitaan.
Mutta palataan kuitenkin takaisin maanpinnalle ja arkiymmärrykseen. Edellä totesimme että epäonnistuminen on sallittava kuten tyhjää jauhavat myllyt joen rannalla. Jos siis haluamme antaa neroudelle aidon mahdollisuuden ja herkänymmärtävän ilmaantumisympäristön.
Toisaalta emme voi kutsua ketään neroksi vain yhden, yksittäisen, irrallisen, ehkä satunnaisen ja satumaisen onnistumisen pohjalta.
Tarvitaan pitempi tarkasteluväli. Tarvitaan draaman kaari ja ihmisen elämä.
Tekisipä mielemme sanoa että arvan osumattomuus tässä nimenomaisessa tapauksessa ainostaan vahvistaisi uskoamme Vuorisen myyttiseen nerouteen. Muutenhan kyse on populaarinarratiivin mukaan vain tylsästä sattumasta tai aivan liian ilmeisestä ja helposta onnistumisesta. Ensin pitää epäonnistua ja saada kuraa niskaansa, olla parjattu ja väärinymmärretty. Tarvitaan taistelua, epätoivoa, vastoinkäymisiä, eksymistä.
Vasta sen jälkeen suuri nerous sallii itsensä laskeutua osaksi ihmisen kuolematonta legendaa, auraa ja mytologiaa.
Nikolai Tesla, Albert Einstein, Petri Vuorinen - sekä LKK. Kuka muukaan muka ei kuulu joukkoon narrien häh?!
Hyvää yötä. Huomenna olemme yhden aamun viisaampia. Hetken neroja jokainen.
