Hyviä pointteja, positiivisia pointteja, maailmanluokan pointteja.
Muovisuudesta varmaan kuullaan vielä melko pitkään ja suoraan sanoen itsekin toivoisin, että joukkueessa olisi enemmän paikallisia pelaajia, mutta realiteetit täytyy ymmärtää. Mestaruus on mestaruus ja koska tällä hetkellä seinäjokelaisia liigatason pelaajia ei vain yksinkertaisesti juurikaan ole niin asiasta on ihan vitun turha itkeä. Olisihan se hienoa jos SJK:lla olisi 80-vuotinen historia ja helvetisti seuralegendoja, mutta valitsen muovin kymmenen kertaa kymmenestä jos vaihtoehtona on derbyt jossain Kakkosessa.
Jalkapallo tosiaan lienee ajanut muiden lajien ohi Seinäjoen suosituimmaksi urheilulajiksi. Pitäisin tätä tärkeänä erityisesti siksi, että lahjakkuudet saataisiin entistä enemmän jalkapallon pariin. Juniorityöhön on satsattu ja uskoisin ettei nykyisille junnuille paljon parempaa motivaattoria ole kuin todistaa paikanpäällä kultaisen sunnuntain kaltaista huumaa omassa kotikaupungissa. Uskon, että 10 vuoden päästä SJK:n edustusjoukkueessa on huomattavasti enemmän omia kasvatteja, kun kannua nostellaan toivottavasti jo ties kuinka monetta kertaa.
"Derby jossain Kakkosessa" oli aikoinaan Seinäjoellakin kova juttu ja varmasti yksi syy sille, että SJK:n kaltainen seura on ylipäätään olemassa. Nykyhetkeä voi kunnioittaa myös ilman perinteiden mollaamista ja päinvastoin. Oma mutu on se, että osa derbyjä katselemassa olleista ihmisistä istuu nykyään SJK:n pelatessa kotisohvallaan. Tilalle on tullut uusia jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä. Osa yritysten kautta, osa menestyksen ja kiinnostavan tapahtuman perässä. Hyvä niin. Jos olisin SJK:n taustalla, olisin kuitenkin paljon nykyistä kiinnostuneempi myös niistä seinäjokisista, jotka eivät vielä ole Kerhon takana. "Haters gonna hate" tai "Koirat haukkuu, karavaani kulkee..." -tyylisten lausuntojen sijaan SJK:n kannattaisi ottaa lakki nöyrästi käteen ja selvittää syyt sille kysymykselle miksi Suomen mestaruuden voittanut seura jakaa Seinäjoella edelleen mielipiteitä. Hieman lisää nöyryyttä ja laskeutumista tavallisten pohjalaisten pariin, niin Seinäjoki voi tulevaisuudessa olla oikeasti merkittävä osa kotimaista jalkapallokulttuuriamme. Jalkapallokaupungiksi kehittyminen vaatii kuitenkin sen, että karkeasti sanottuna yhden joukkueen kaupungissa jokainen jalkapalloa seuraava Seinäjokinen vannoon mustan ja kultaisen nimeen.
Mitä junioreihin tulee, niin siellä tilanne ei ole välttämättä aivan niin valoisa, mitä voisi mustakultaisen ulkokuoren perusteella olettaa. En siis usko, että sieltä on lähivuosina tulossa montaakaan liiga- saati maajoukkuetason pelaajaa. Ja tämä ei siis ole kiinni valmennuksesta tai osaamisesta, päinvastoin. Toki duuni on vasta alussa ja hedelmiä nostellaan vasta kymmenen vuoden päästä - jos nostellaan. Ongelma on mielestäni siinä, että Etelä-Pohjanmaalla ei ole tarpeeksi syvälle juurtunutta jalkapallokulttuuria. Tai sanotaanko niin, että kilpailu eri lajien välillä on kovempaa, eikä jalkapallon asema ole yhtä vahva kuin esimerkiksi Helsingissä, Tampereella tai Turussa. Jääkiekko vie lahjakkaita junioreita ympäri Suomea, mutta Seinäjoella ja ympäryskunnissa kilpailussa ovat mukana myös pesäpallo, paini ja uusimpana tulokkaana salibandy. Nämä lajit vievät osan siitä kipeästi kaivatusta massasta, josta voisi syntyä uusia Toni Lehtisiä. SJK:n juniorijoukkueissa on olemassa nykyiselläänkin hyviä yksilöitä, mutta verrattuna Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, massaa ei vain ole tarpeeksi ja tämä näkyy suoraan myös juniorijoukkueiden menestyksessä. On todella mielenkiintoista, että TP-Seinäjoen aikakaudella juniorijoukkueet olivat Suomen mittakaavalla jopa kovempia kuin nykyisellään. Resurssit ovat parantuneet ja valmennus on kehittynyt, mutta pelaajien taso on pysynyt ennallaan tai jopa laskenut - toki muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Yksi iso ongelma on pelaajapolun katkeaminen juuri siinä kriittisessä pisteessä. Ensi kaudella Kerho-07 pelaa Kolmosessa ja SJK parhaimmillaan Euroopassa. Tuohon väliin tulee varmasti joku farmijengi tyyliin Kakkosen Lapuan Virkiä, mutta polulta löytyy edelleen aukkoja - aukkoja, joista kärsivät esimerkiksi fyysisesti myöhemmin kehittyvät lupaukset. Miesten Kakkonen tai Kolmonen saattaa tappaa monen taitavan juniorin innostuksen, jos heidän fysiikkansa ei ole vielä aikuisten tasolla. Muun muassa tämän vuoksi on olemassa A-junioreiden SM-sarja, joka toimii mielestäni varsin hyvin tulevaisuuden liigapelaajien kehittäjänä. Ainakin se on yksi hyvä etappi matkalla aikuisuuteen ja mahdolliseen ammattilaisuuteen. SJK:n tasoisella organisaatiolla tulisi ehdottomasti olla joukkue A:n SM-sarjassa, B:n SM-sarjassa sekä Kakkosessa. Näin turvattaisiin pelaajapolun jatkuvuus ja tulevaisuuden liigapelaajien kehittyminen. Nykyisellään systeemi tulee olemaan kutakuinkin se, että edustusjoukkueeseen hankitaan ennen kauden alkua 6-7 runkopelaajaa muista Veikkausliigaseuroista. Tämän ohella kokeillaan muutamaa "low risk, high reward" -tyylin junioria. Tällainen systeemi on omiaan vahvistamaan käsityksiä seuran muovisuudesta ja rahalla tehdystä joukkuuesta. Vaikka totuus tai pyrkimykset olisivatkin jotain muuta.
Summa summarum voisi sanoa, että mestaruushuumassa ja kultaisen kaupungin kirkkaissa valoissa, kannattaisi SJK:n ja sen kannattajien alkaa miettimään myös tulevaisuuttaan (kuten seura varmasti tekeekin). Mestaruus tuli ja sillä saatiin arvokas lippu Eurooppaan. Jotta homma kasvaisi ja kehittyisi entisestään, tulisi maaperän kuitenkin olla nykyistäkin rikkaampi. Koko kaupungin tulisi olla seuran värien takana - ilman kyräilyä tai katkeruutta. Lisäksi tuon mainitsemani pelaajapolun merkitystä ei voida väheksyä. Jos SJK aikoo joskus olla joukkue, jonka riveissä on "omia poikia", tulisi sen vaalia entistä paremmin myös junioritoimintansa jatkuvuutta ja lahjakkaiden junioripelaajien kehitystä.
