Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #163 : 04.04.2016 klo 17:45:35 |
|
Kaikenkaikkiaan kaikkien aikojen Kolmonen on erittäin kiharaista ennakoitavaa. Joukkueiden välillä on hankalaa löytää eroja, ja yllätyksiä kauden aikana tullaan näkemään takuulla paljon. Muutamia tärkeitä pointteja sarjasta on kuitenkin helppo havaita. On vahvoja kotijoukkueita, fysiikkaan nojaavia joukkueita ja sitten niitä, jotka pelaavat joukkueena pallonhallintaan nojaavaa jalkapalloa ja myös niitä, jotka antavat miellään pallon vastustajalle ja pyrkivät pelivälineen saadessaan iskemään nopeasti vastaan.
Merkillepantavaa on, että periaatteessa jokaisella pelitavalla pystyy menestymään ensi kauden Kolmosessa. Vaikka pallonhallintaan nojaavat joukkueet keikkuvatkin ennakon kärkipäässä, voi esimerkiksi pystypalloihin ja pystypaineihin nojaava VG-62 olla todellinen kanto monen palloa rakastavan joukkueen kaskessa. Varsinkin Kuparivuorella.
Toisaalta taas pallonhallintaan pyrkivällä Wilppaalla tulee takuulla kiire ainakin kevään peleissä, sillä paletti ei ole helmi-maaliskuun aikana näyttänyt vielä laisinkaan valmiilta. Matkaa edes Kolmosen keskikastiin on todella paljon, mutta jätetään Saloonkin tylystä ennakosta huolimatta vielä sauma.
Mitäpä sitä enempiä turisemaan, antaa ennakon puhua puolestaan ja herättää toivottavasti jatkokeskustelua:
—————
1. Masku
Vaikka muutama peluri viime kaudella Kakkosessa alkua lukuunottamatta hyvin esiintyneestä nipusta lähtikin, on Masku paperilla aivan kiistaton ykkössuosikki Kolmoseen. Ja kun otteet ovat kevään aikana näyttäneet kentälläkin vähintään lupaavilta, ei ole syytä epäillä, miksei Masku pystyisi tekemään pikapaluuta liiton sarjoihin.
Taponkedon lentokentällä Laiho, Louanto, Koivunen ja kumppanit tulevat pyörittämään vierailijoita sellaisessa karusellissa, että alta pois. Mutta kun tila otetaan Kuparivuorella pois, menee yhtä äkkiä pallotaitureiden homma monta kertaa hankalammaksi. Sama voi hyvin käydä myös Raunistulassa tai vaikka Paraisilla, joten mitään ylikävelyä on mahtavasta materiaalista huolimatta turha odottaa.
Myös se fakta, että Maskua on veikkailtu lähes jokaisessa tuutissa sarjan ennakkosuosikiksi, ei ainakaan helpota joukkueen urakkaa. Vaikka materiaali on kunnossa, ovat myös haastajat lähellä. Ylimielisyydelle ei ole varaa, ja toivottavasti harjoituspeleissä nähty ailahtelevaisuus pysyy kurissa sarjapeleissä heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Kakkosessa rutinoituneiden pelaajien on nyt totuteltava ottamaan nappulakenkää nilkkaan alasarjajyriltä, kestettävä se ja viimeisteltävä paikoista silloin kun niitä aukeaa.
Sillä reseptillä Taponkedolla päästään syyskuussa nostamaan mestaruuslippiksiä päälaelle.
———
2. KaaPo
Jonkin verran vaihtuvuutta ja viime hetken vahvistuksia. Siitä huolimatta hyvin kaarinalaisen näköinen ryhmä, joka tulee varmasti taistelemaan Maskua vastaan siinä missä esimerkiksi TPK ja VG-62, joskin eri aseilla.
Peli ei ole ollut aivan vielä kevään aikana uomissaan Kivikosken aikakauden harjoitusmatseissa, mutta maaliskuinen Regions’ Cupin ottelu Peimaria vastaan kertoi jo huomattavasti enemmän. Siinä KaaPo oli kuskin paikalla ensimmäistä 20 minuuttia lukuunottamatta, ja sellaisella tasolla Poikien pitääkin jatkaa, jos he mielivät vääntää pitkän kauden nousutaistoa Maskua vastaan.
Kuten kaikissa joukkueissa, joissa on talven aikana vaihtunut valmentaja ja vähintään kolmannes pelaajista, ei KaaPonkaan peli ole ollut vielä kevään korvalla missään nimessä valmista. Harhasyöttöjä, virhearvioita ja yksinkertaisesti huonoa valmistautumista. Pikku hiljaa kuitenkin askel askeleelta parempaan päin, ja sehän tässä vaiheessa vuotta on tärkeintä.
Menetti loistavan Tempo Hopsun SalPaan, mutta toisaalta sai tilalle esimerkiksi Lahden, Puputin ja Filatoffin. Koko kolmikko suoraan Kolmosen kermaan. Kokenut kaarti on kapea, mutta riittävä kaitsemaan nuorempiaan. Saarinen jakaa palloa edelleen viisaasti keskellä ja tukee silloin, kun nuoremmat lohkaisevat turhankin ison siivun nousuillaan. Luotoset eivät enää tee yksin kesää Kaarinaan, mutta ovat edelleen mainio lisä Kolmosen kärkisijoista taistellessa.
Kaikenkaikkiaan tasapainoinen ryhmä, joka lähtee kauteen fyysisesti kaikkein vahvimpana sarjan joukkueista. Pojat aloitti Kivikosken alaisuudessa treenaamisen jo marraskuussa, ja on pelannut kevään aikana jo kymmenisen ottelua. En olisi yllättynyt, vaikka KaaPo kurvaisi sarjan kärkipaikalla kesätauolle. Mutta riittääkö joukkueen henkinen vahvuus 8–10 kuukautta sen jälkeen, kun treenikausi on aloitettu?
Siinä kysymys, johon saadaan vastauksia Keskurin nurmella heti heinäkuussa. Siihen asti kaikki sujuu varmasti kuin se kuuluisa tanssi.
3. TPK
Timo Jalo teki paluun muutaman vuoden KaaPo-retken jälkeen takaisin Kerhoon, ja kuherruskuukausi on ainakin sujunut aivan kuin vanhasta muistista. Tai no, onko Kerho koskaan pelannut tuloksellisesti huonoa pre-seasonia? En minä ainakaan muista, mutta toisaalta muistini on kovin lyhyt.
Joka tapauksessa Kerhon peli on näyttänyt kevään aikana niin hyvältä, ettei ole syytä epäillä joukkueen pelaavan kaikkien aikojen Kolmosessa edelleenkin niistä sijoista, joista joukkue on vääntänyt myös astetta löysemmissä Kolmosissa.
Äkkiseltään syksyllä Kerhon peliä katsellessa heräsi kysymys, että miten näin vahvasti pallonhallintaan jo vuosia nojanneen joukkueen tulee käymään, kun samaan sarjaan ympätään vanhojen kiusojen lisäksi vielä ÅIFK, KaaPo ja Masku. Ensimmäinen ajatus oli, että nämä Kakkosen nousukkaat prässäisivät kerholaisilta luulot pois ja lukemat taululla menisivät todella rumiksi.
Aivan turha pelko. TPK on kevään harjoituspeleissä näyttänyt, että vaikka vastus kovenee, pysyy pallo jalassa ja ennen kaikkea vaihtaa omistajaa edelleen riittävän liukkaasti tuloksen tekemiseksi. Jalon paluu on tuonut joukkueen ratkaisuihin jälleen sellaista röyhkeyttä, jolla tulosta tulee syntymään niin kotona kuin kuin vieraissa tulevalla kaudella.
Nimilistaa katsoessa vaihtuvuus ei ole ollut niin suurta, kuin kevään treenipelien kokoonpanoista olisi voinut olettaa. Jos itse mallailisin tähän joukkueen avauskokoonpanoa, ei vaikkapa viime kauden Regions’ Cupin finaaliin yltäneestä ryhmästä tarvitsisi vaihtaa montaa nimeä. Ja se on hyvä asia, parhaat joukkueet pysyvät niiltä osin ennallaan, jotka eivät tarvitse parannusta.
Lehtoset, Sundin, Lastula, Ruuskanen, Lepistö ja Paajanen ovat kaikki Kolmosen huipputasoa. Ja kun siihen palettiin ynnätään Uschanoffin jälkeen sarjan paras (myös jalalla) maalivahti Wahlstén, tulee TPK viemään pallonhallintansa vastustajien silmissä jopa piinaavan pitkälle.
Uskon, että Kerho tulee olemaan yhden ”välivuoden” jälkeen jälleen sarjassa sellainen joukkue, jonka pelejä seuratessa saa haukkoa henkeä komeiden syöttökombinaatioiden päätteeksi. Silmälle kaunista, tulostaululle maireaa ja vastustajalle turhauttavaa. Sitä on TPK vuosimallia 2016.
4. VG-62
Sarjan vahvin kotijoukkue Maskun ohella, mutta täysin eri syystä. Jos Masku elää Taponkedon tilasta, nauttii VG Kuparivuorella sen puutteesta. Ei nopea, mutta kaksinkamppailuvoimassa PaiHan ohella sarjan vahvin joukkue.
Lavonen on kausi toisensa perään takuuvarma vähintään kymmenen maalin hyökkääjä. Koirasella olisi myös potentiaalia samaan, mutta ilmeisesti polvivamma pitää toisen kärkimiehen sivussa pitkään. Iso menetys joukkueelle kuin joukkueelle, mutta naantalilaisilla on onneksi naftaliinissa pari lähes Koirasen tasoista viimeistelijää. Ei siis anneta maalitykin loukkaantumisen hämätä liiaksi.
Joukkue, josta on vaikea keksiä huonoa osa-aluetta väkisinkään. Keskikentällä Raukunen on tähän sarjaan loistava pelaaja, ja kärkiosastolle löytyy ratkaisuvoimaa myös Lavosen takana. Jami Laaksonen on valmentajana vielä kääntämätön kortti, mutta Tommilan kanssa operoidessa homma tuskin kaatuu myöskään siihen osastoon. PaiHan, TPK:n ja Peimarin ohella parhaiten talven aikana kasassa pysynyt ryhmä. Se ynnättynä todelliseen kotietuun tekee VG:stä kärkikolmikon suurimman haastajan.
5. ÅIFK
Tammikuussa ei kuulunut mitään ja helmikuussa näytti surkealta, mutta maaliskuussa alkoi aurinko paistaa myös toispuol jokke. Ei nyt mitään porotusta, mutta sellaista sopivan poutapilvistä kuitenkin.
Nimilista on edelleen kovin kapea, mutta riittävän laadukas napsimaan pisteitä kivikovassa Kolmosessa heti ensimmäisiltä kierroksilta lähtien. Enkä usko, että Åbon lopullinen pelaajapooli on vielä tässä. Uusia nimiä tulee kokoonpanoissa vilisemään vielä huhti-touko-kesäkuun aikana takuulla.
Valmentajana Petteri Joensuu on tehnyt lähes tekemättömässä paikassa kevään aikana hyvää työtä. Kun pelaajia on alkanut löytyä, ovat tuloksetkin parantuneet kovaa vauhtia. Huhtikuussa Åbo alkaa olla jo todellinen uhka keskikastin joukkueille, ja mitä pidemmäksi kausi etenee, sitä vaarallisempi Kanarialinnut on.
Tullee aloittamaan kauden nihkeästi, mutta nousee kesän ja syksyn aikana komeasti putoamistaistosta keskikastiin ja sielläkin vielä parempaan päähän. Heikko kevät ja uuden opettelu syö kuitenkin vielä tällä kaudella mahdollisuuden pelata aivan kärkipään sijoituksista. Mutta jos Joensuu jatkaa ryhmän peräsimessä ja löytää kauden aikana yhteisen sävelen joukkueensa kanssa, voi Åbo palata takaisin liiton sarjoihin lähivuosina.
Potentiaalia perinteikkäässä seurassa on, sitä ei kukaan voi kiistää.
6. PIF
Vähän samanlainen tarina kuin Åbossa, mutta aivan niin syvältä suosta Joonas Laurikaisen ei ole tarvinnut ryhmäänsä kammeta kauteen kuin Joensuun Turussa. Rinki on edelleen kovin kapea, mutta siitä huolimatta joukosta löytyy sellaista lahjakkuutta, josta muut Kolmosen koutsit voivat vain haaveilla.
Sarjan paras maalivahti Arnold Uschanoff on heittämällä Kakkosen, jopa Ykkösen tasoa. Itse odottelin mainion SalPassa pelatun viime kauden jälkeen, että Arska siirtyisi oitis sarjaporrasta ylemmäs. Siihen nähden oli iso yllätys, että nuori maalivahti päätti lopulta palata kotiin Paraisille. No, ehtii sitä sieltäkin, kuten Reponen viime kaudella osoitti.
Veli Hartola on kärkipelaajien joukossa aivan Kolmosen kärkipäätä edelleen. Jos tarjoilu pelaa, lataa Hartola jälleen joukkueelleen 10–20 tärkeää maalia kauden aikana. Hartolan lisäksi ryhmästä on nostettava esiin Ville Ranta-Aho, joka näytti jo viime kaudella olevansa elintärkeä pelaaja punapaitaiselle ryhmälle.
Mutta sitten onkin jo vähän hiljaisempaa. Perushyviä pelaajia Kolmoseen, mutta ei sen enempää. Enkä yllättyisi, vaikka Laurikainen vahvistaisi ja leventäisi joukkuettaan vielä kevään aikana. Runsaan 15 pelaajan rinki ei ole riittävä kauden laadukkaaseen läpiklaaraamiseen, ja siihen oireeseen etsitään rannikolla vielä varmasti sopivia lääkkeitä. Niihin lääkkeisiin perustuu myös ennakko.
7. Peimari Utd
Joukkue, jota on saanut hilata ennakkokuvitelmissa sija sijalta ylöspäin kauden lähestyessä. Tammikuussa joukkue haastoi ja jopa hallitsi paikallisottelua PaiHaa vastaan Suomen Cupissa. Silloin oli selvää, että Peimari ei todellakaan olisi heittopussi kivenkovassa Kolmosessakaan. Maaliskuussa ryhmä laittoi KaaPon todella ahtaalle Regions’ Cupin 1. kierroksella, ja tuon ottelun jälkeen oli mielestäni päivänselvää, ettei paimiolais-sauvolainen joukkue joutuisi jännittämään sarjapaikkansa puolesta syksyllä.
Hyvin organisoitu ja tasapainoinen ryhmä, joka viimeisissä ratkaisuissa nojaa kuitenkin muutamaan edelleen tällekin tasolle poikkeukselliseen yksilöönsä. Portugalin avut Lima–Neves–Soares takaavat sen, että joukkueella on oma ohut saumansa aivan jokaista sarjan ryhmää vastaan.
Mutta on Peimarilla pikkuhiljaa onnekseen myös jotain muuta kuin muutama ulkomaan apu. Keskikentän kaksikko Vihervirta–Ibrahimi on kasvanut sellaisiin mittoihin, joita Peimari ensi kaudella kipeästi jo kaipaa. Kun tähän lisätään vielä joukkueeseen kevään aikana liittynyt Turun seudun jalkapallokiertolainen Ali Al-Take, voi sanoa, että joukkueessa riittää ratkaisuvoimaa myös viime kaudella pitkälti tehoista vastanneen Soaresin takana.
Ryhmän keski-ikä on varmasti Kolmosen matalin, ja se tulee näkymään vielä tulevalla kaudella monessa pelissä. Turhia puolustuspään virheitä, huolimattomuutta ratkaisupaikoissa ja kitinää silloin, kun oma peli ei kuljekaan ja vastustaja vie marjat nenän edestä pois.
Joka tapauksessa, Peimari tulee yllättämään vielä monet muutkin kuin allekirjoittaneen tulevan kauden aikana.
8. PaiHa
Keskikaistaltaan sarjan kärkipäätä, mutta laidoissa antaa tasoitusta liiaksi. Maalivahti Leino on edelleen parhaana päivänään sarjan kärkikastin veräjänvartioita, ja myös topparipari Länsimies-Leino on perustasollaankin aivan loistava Kolmoseen. Kun siihen päälle laittaa KaaPosta naaratun Laaksosen, ajokoira-Kraakkussuon ja espanjan taituri Soler Freixerin, alkaa kakku olla kirsikkaa vaille valmis. Ja tuona kirsikkana häärii tälläkin kaudella Iiro Sarparanta, jolta kukaan tuskin enää kehtaa odottaa mitään muuta kuin vähintään 15 maalin kautta.
Mutta siinäpä se sitten onkin. Lähderinne olisi parhaimmillaan topparina, mutta stunttaa vain kohtalaisesti keskikentän pohjalla tai puolustuksen laidalla. Toisella laidalla Westerholm on ihan hyvä, mutta taso alkaa väkisinkin olla kiikun kaakun tulevan kauden Kolmosen kanssa. Vähän joka paikalla seilaavassa Hölsössä olisi potentiaalia, mutta ainakin kevään peleissä itseluottamus on ollut tipotiessään.
Vaikka joukkue on avauksensa osalta kenties jopa hieman vahvistunut (Laaksonen), on leveyttä hävinnyt sitäkin enemmän. Kytösaho ja Kinnunen siirtyivät Vitoseen, Kvarnström Neloseen, eikä ikoni-Haltiatakaan ole enää kevään peleissä ryhmän mukana näkynyt. Kirjosen vaihtoehdot penkillä alkavat käydä vähiin, ja sormi menee suuhun viimeistään siinä kohtaa, jos avauspelaajista parikin loukkaantuu tai jättää muista syistä pelejä väliin.
No, eväitä joka tapauksessa on. Esimerkiksi Victor Djibalene on väläytellyt viimeisen vuoden aikana tasaisesti, ja jos nuo välähdykset saadaan tulevalla kaudella realisoitua jatkuvaksi liekitykseksi, on Sarparannalla hyvä aseenkantaja vierellään. Ja jos Hölsö alkaa kevään ja kesän edetessä pelata tasollaan, saa joukkue laitapeliinsä lisää vaihtoehtoja.
Taatusti vahva kotijoukkue, joka tulee runnomaan väkisin sarjapaikan kovassa Kolmosessa myös kaudeksi 2017.
———
9. JyTy
Viime kausi alkoi kuin unelma, mutta tasaantui syksyä kohden. Ei aivan sellainen kausi kuin ennakkoon maalailin, mutta mikäs siinä. Pinkkipaitojen touhuja on aina ilo seurata, oli sarjataso mikä tahansa. Ja on sarjalle iso etu, että JyTy on omana erilaisena ryhmänään mukana myös kaikkien aikojen Kolmosessa.
Enkä usko, että JyTy on aivan ensimmäisenä liipaisimella tälläkään kaudella. On saanut takalinjoille Salmen ja Grönlundin TPK:sta, ja myös ylemmille oksille on saapunut leveyttä talven aikana. Ei sarjan vauhdikkain saati taitavin joukkue, mutta kokemus ja pelisilmä korvaa edellämainitut puutteet edelleen riittävästi. Tulee fiksuudellaan viemään pongoja myös aivan kärkijengeiltä, jos niiden ote herpaantuu hetkeksikään.
Karhunen tuskin enää lataa yli kymmenen maalin kautta, mutta uusi tulokas, Interin fysio (?) Eduardo Rodriquez saattaa sen hyvinkin tehdä. Vikkeläkinttuinen ja yllätysvalmis Rodriquez ei ole aivan JyTyn näköinen pelaaja, mutta siitä huolimatta oiva vahvistus kovaa vauhtia keski-ikäistyvälle joukkueelle.
Tällä kaudella Tykkien kone käynnistynee viime vuotta hitaammin, mutta ryhmä tullee silti napsimaan pisteitä läpi kauden sen verran tasaisesti, että mahdollisuudet sarjapaikan uusimiseen ovat vähintäänkin hyvät.
———
10. TuWe
Nyt tuskin nähdään samanlaista mahalaskua kuin viime kaudella. Siitä nähtiin esimakua jo, kun Pullisen ryhmä vieraili Paraisilla nappaamassa jatkopaikan Regions’ Cupin 2. kierrokselle viime viikonloppuna.
Vaikka TuWe onkin esiintynyt alkuvuoden harjoituspeleissä pirteästi, voi raaka sarjajärjestelmä (kolme varmaa putoajaa) tehdä tepposet Weikoille. Ennakkopapereissa kiivain taistelu kärkikahdeksikon takana käydään nimenomaan Weikkojen ja JyTyn välillä, ja tässä väännössä keskinäiset ottelut ovat erittäin tärkeitä.
Kun ottaa huomioon, että Weikot pääsevät Tykkien kimppuun ensimmäisen kerran vasta juhannuksen tienoilla, voi olettaa, että myös JyTyn resiina on silloin muuntunut vähintään perusvarmaksi höyryveturiksi. Ja se saattaa olla keväällä pirteästi esiintyneelle siinä vaiheessa kesää jo liikaa.
Povaan Raunistulaan viihdyttävää ja suht makoisaa kevättä, mutta pikkuhiljaa taantuvaa syksyä. Katsotaan, ollaanko lopulta yhtään lähellä totuutta. Joka tapauksessa tyvipäässäkin erot joukkueiden välillä pysyvät tiiviinä viimeisille kierroksille asti. Panosta riittää siis jälleen syyskuun loppuun asti koko sarjan leveydeltä.
11. JIK
Nyt täytyy sanoa, että tiedossa on vain parin avainpelaajan hyppääminen FC Ålandin riveihin. Ja koska joukkue eli jo viime kaudella pitkälti vahvasta keväästään, en uskalla luvata saarelle kovin maireaa kautta näin kovassa Kolmosessa. Tulee kuitenkin kotipelipistepottinsa turvin pitämään sarjassa yhden joukkueen takanaan. Kannattaa nauttia reissuista saarelle, sillä ensi kaudella niitä on Kolmosessa tuskin enää luvassa.
12. Wilpas
Ei tunnu mukavalta sanoa tätä, mutta tällä hetkellä Wilpas on todella kaukana menestyksestä Kolmosessa. Pelaajaruletti on pyörinyt kuin hyrrä talven aikana, mutta mitään kovin valmista ei ole ollut kentällä ainakaan vielä näyttää.
Potentiaaliltaan keltamustat ei varmasti ole sarjan huonoin joukkue, mutta kevät tulee näillä näkymin Salossa vastaan liian nopeasti. Ja otteluohjelma on tehty tätä taustaa vasten mahdollisimman surkeaksi Wilppaan näkökulmasta. Ne joukkueet, jolta Wilpas voisi napsia pisteitä, tulevat vastaan huhti-toukokuun aikana, jolloin ryhmä tuskin esittää vielä tämän kauden parastaan. Ja kun jyvä alkaa toivottavasti touko-kesäkuun taitteessa löytyä, ovatkin sitten vastassa VG vieraissa, TPK, Masku, KaaPo ja PaiHa vieraissa.
Ei ole välttämättä kovin mahdoton skenaario, että Wilppaan pistepussissa on heinäkuuhun tultaessa alle kymmenen pistettä. Ja sellaiselta takamatkalta on enää todella vaikea havitella sarjapaikan uusimista, vaikka peli syyskierroksella paranisikin merkittävästi.
————————————
Turun piirin Kolmonen pitää sisällään myös paljon muuta alkavalla kaudella kuin pelkästään äärimmäisen kovan tason ja tasaisuuden. Nostan esiin muutaman pointin, joista yleisö pääsee tällä kaudella nauttimaan, mutta niiden jatkumisesta ensi kaudella (ainakaan näin laajassa mittakaavassa) ei ole mitään takeita.
Kotihurmos
VG-62, PaiHa, PIF ja JIK ovat kaikki joukkueita, jotka tulevat keräämään tulevalla kaudella reilusti isomman pistepotin koti- kuin vieraskentältä. Edes kärkijoukkueet eivät pääse helpolla vieraillessaan Naantalissa, Paimiossa, Paraisilla tai Ahvenanmaalla. Kahdella ensimmäisellä paikkakunnalla kotijoukkueen lentoon siivittää puolustus-orientoitunut pelitapa ja vankka kotijoukkueen kannatus, kun taas kolmannessa perinteet suorastaan huutavat yleisön kera hyviä tuloksia kotinurmelta. Ahvenanmaalla taas on aina hankala vierailla, oli sarjataso mikä hyvänsä.
Paimion derbyt
Suomen Cupeissa on jo saatu maistiaisi, mutta kevään lämmössä yleisöennätys on isossa vaarassa mennä jälleen uusiksi. On pieni sääli, ettei Monskan Näköradio valinnut ensimmäisen kierroksen otteluksi Paimion paikallispeliä hurjasta yleisöodotteesta huolimatta, mutta varmasti tähänkin ratkaisuun on ollut jokin järkiperäinen syy taustalla. Toivottavasti Monska ja kumppanit pääsevät Paimion viheriölle sitten viimeistään heinäkuussa, jotta tällainen alasarjakulttuuri saisi ansaitsemaansa huomiota.
Itse peleistä povaan todella vähämaalisia, ja sarjasijoitusveikkauksesta huolimatta luotan tässä parissa enemmän kokemukseen kuin nuoruuteen. Heitetään veikkaus, että kauden avaus päättyy Cup-ottelun tavoin nihkeän vähämaalisena, mutta heinäkuussa Haka tulee olemaan Peimarin ulkomaan apujen lomaillessa parempi ja vievän näin ollen Paimion herruuden tämän kauden osalta nimiinsä.
Tähtipelaajat
Maskussa Laiho, Louanto ja Louanto, KaaPossa Saarinen ja Lahti, VG-62:ssa Lavonen, ÅIFK:ssa Camara ja Kaari, TPK:ssa Wahlstén, Piffenissä Ranta-Aho ja Hartola, Peimarissa Soares, Neves ja Lima, Hakassa Sarparanta, Soler ja L. Leino, JyTyssä Karhunen ja Rodriquez sekä Wilppaassa Mbonu. Halutessaan Kolmosesta saisi kasattua melko kohtuullisen pohjan Ykkösen joukkueelle. Onneksi nämä taiturit pelaavat kuitenkin tulevan kesän Turussa, jotta meille alasarjafaneille riittää silmäniloa ottelusta toiseen.
Poikkeuksellinen kausi, poikkeuksellinen määrä tälle tasolle aivan älyttömän hyviä pelaajia. Nauttikaa.
|
