Tänne asiallista arviointia

[pelipaita]

Tuomarikolmikko oli hyvä. Onko niistä kenelläkään huonoa sanottavaa? Jämptiä toimintaa ja linjakkaita tuomioita.

Tuomarit onnistuneet silloin, kun eivät nouse otsikoihin saati mielipiteisiin asti. Kyseinen kolmikko oli keskiviikkona hyvä. Tuomiot linjassa, sukellukset kurissa, rauhallista pillin käyttöä. Tähän emme kaatuneet.

[Vaihtomies]

Ei kai se Hodgsonin vika oo, jos joku Azerbaizhnin vaihtokeskikenttäpelaaja, joka ei oo koskaan tehny maalia, lataa elämänsä kudin tähän paikkaan? Heikko esityshän toi kaiken kaikkiaan oli, ite ihmettelen yhen kären taktiikkaa tällaseen peliin, jossa kuitenki pitäis yrittää voittaa...

Ei mikään yksittäinen tilanne tietenkään ole varsinaisesti Hodgsonin vika. Kuitenkin päävalmentaja kantaa vastuun tuloksesta-viime kädessähän Roy valitsee pelaajat, taktiikan jne. Siitä myös maksetaan huomattava korvaus. Näin ollen Hodgsonin(kuten myös miehen symppisarmeijan) on oltava valmis  kohtaamaan kritiikkii. Maailman loppuhan tämä tappio ei (ihan) ollut, mutta muutos systeemiin on tultava. Muuten ei kisapaikasta kannata edes haaveilla. Mitä tulee tuohon iänikuiseen peliaikakeskusteluun liittyen Suomen pelaajiin, täytyy muistuttaa, että eipä ne Azerin pelaajatkaan varsinaisesti Euroopan huippujoukkueissa täysiä minuutteja pelaa-ainakaan tietääkseni.

[vasurinho]

Ajatusvirtaa..

Otteluun lähdettiin selkeänä suosikkina kun vastaan asettui jalkapallokääpiö Azerbaidzan. Näin ruokki media kansan mieltä pelin alla. Vanhat NL:n maat kuuluvat mielestäni eri kastiin kuin kääpiösarjassa jo vuosikymmeniä taapertaneet euromaat (Malta, Lux, Albania jne.)

NL:n aikana kaikki huippuosaaminen kerättiin punalipun alle armeijan seuroihin ja syrjäseudulla saatiin olla onnellisia jos oma joukkue pääsi pääsarjaan. Näin Azereitten, Armenian, Georgian yms. kehittyminen jäi alakerroksiin.
Nyt hissi on ollut liikkeellä 10 vuotta. Kansallistunne on kova, omat sarjat pyörivät, halpaa pelaajaa matkustaa jonokaupalla länteen kokemusta hankkimaan, toiset kovettumaan timanteiksi asti. Me ajattelemme täällä näiden maiden pysyvän kääpiökastissa vaikka mahdollista on se, että joku Kazakstan pelaa em/mm -turnauksessa ennen kuin Suomi.

Sisu on kova juttu mutta näyttää siltä, että se ei täysin jalostamattomana kelpaa tulosurheiluun. Suota sillä kuokitaan, mutta vain niin kauan kun kellot ei käy eikä tulostauluakaan ole. Sisun rinnalla pitäisi oppia pettymään. Niin kauan kuin suomalainen luonne ei osaa rajusti pettyä puukottamatta toista tai vetämättä itseään jojoon, ei se uskalla liikoja toivoakaan. Tämä kuuluu haastatteluissa teesinä "parhaani teen, katsotaan mihin se riittää".

Suomen maajoukkuekin on nippu suomalaisella luonteella varustettuja miehiä. Omissa seuroissaan saattaa mielen vallata erilainen hurmos, kun puoli koppia pallokorvia huutaa c'mon ladsia, mutta kun äijät kerätään kasaan, valtaa suomalaisugrilainen melankolia mielet.

Vanhojen neukku-SNT:n ensimmäiset maaottelut pelattiin 1992 ja sen jälkeen arvokisoissa ovat käyneet jo Ukraina ja Latvia. Pyyhkikäämme siis pysyvästi pois ajatus jalkapallokääpiöistä, kun kysymys saattaa olla uinuvista jättiläisistä.

[Rikkiviisas]

Selkeästihän ottelua lähdettiin voittamaan.
Kuitenkin Väyrynen pelasi alhaalla ja vain yksi kärki.

Sitten mikään ei toimi, mutta Roy ei tee minkäänlaisia muutoksia.
Toista puoliaikaa mennään ja edelleenkään ei mistään tule mitään. Tässä vaiheessa omien sanojensa mukaan Royn mielestä piste olisi hyvä. Ensimmäinen vaihto on tulossa 82 minuutilla, mutta sitten azerit tekevät maalin ja sitä pistettä ei tule.

Tästä on taas syytä oppia, että varmisteleminen kannattaa todella harvoin ja jos peli ei toimi, on sitä muutettava tai muuten vastustaja rankaisee. Tähän Roy ei pystynyt.

Samaten kolme pistettä olisivat olleet todella tärkeät ja Suomen tasoisen joukkueen pitäisi vähemmälläkin puolustusorientaatiolla pystyä pitämään azerit nollilla. Riskin ottaminen panostamalla hyökkäykseen olisi ehkä kostautunut ja nyt Royta kirottaisiin, mutta samaan johti myös tämä yltiövaroivaisuus ja se, että käytännössä mitään ei tehty.

Jotain azereita vastaan voi pelata riskillä, kyllähän riski voi kostautua, mutta toisaalta palkintona olisi ollut kolme pistettä. Nyt ei riskiä otettu ja silti menetettiin kolme pistettä. Onhan tämä jälkiviisautta, mutta mieluummin häviää yrittämällä jättipottia kuin tyytymällä toisekseen parhaaseen, jota sitten ei edes saa.