Ai taasko sotketaan politiikka kannattamiseen? "Refugees welcome"-tyyliin
En tiedä, nielaisinko Rapalan, vai kohtasinko ihan vilpittömän typerän kommentin.
Kentällä, itse pelissä, ei juurikaan ole politiikkaa, elleivät pelaajat sitten innostu puhumaan sitä ottelun tiimellyksessä. Näinkin on joskus tapahtunut.
Mutta kentän ulkopuolella sitä on vääjäämättä, sitä ei voi mitenkään pestä urheilusta pois, halusi tai ei. Jo ottelun - saati kokonaisten kisojen - järjestäminen on mitä suurimmassa määrin politiikkaa. Kaikki, mitä kisoista puhutaan (ja myös jätetään puhumatta), on politiikkaa.
Ja MM-kisojen myöntäminen Qatariin, ihmisoikeuksia räikeästi rikkovaan roistovaltioon, jonka menestys perustuu paitsi öljyyn, myös orjuudessa eläviin siirtotyöläisiin, on politiikkaa siitä likaisimmasta päästä. Korruptoituneelle FIFA:lle rima ei tietysti koskaan ole liian matalalla, etteikö sen ali pääsisi, mutta käydäänhän Qatarissa parhaillaan myös yleisurheilun MM-kisoja, mikä on likimain yhtä vastenmielistä.
Puhuipa Litmanen sitten qatarilaisten laskuun ruohonkorsista tai vaikka kengännauhoista, kyse on maksetusta lausunnosta, joka kiillottaa sheikkien julkikuvaa ja tuo Qatarille sen kaipaamaa myönteistä kansainvälistä huomiota.
Vai onko Litmanen muka nimetty joksikin olosuhdeasiantuntijaksi, joka puhui pelkästään ammatillisesta näkökulmasta? Ei, hän puhui valovoimaisena ex-pelaajatähtenä, joka oli aikanaan yksi maailman parhaista, ja jonka nimi yhä muistetaan. Ja sehän oli nimenomaan järjestäjien tarkoituskin.
Noh, emme tiedä, onko Litti kyyninen rahastaja vaiko pelkkä hyväuskoinen hölmö, hyödyllinen idiootti. Luultavasti hiukan molempia, vaikka hyväuskoisen hölmön rooli olisi ehkä helpommin anteeksiannettavissa.
Näissä kommenteissa, joiden mukaan politiikkaa ei pitäisi sotkea urheiluun, esitetään se yleinen, mutta outo ajatus, että urheilu olisi ikään kuin maailman ja yhteiskunnan ulkopuolinen saareke, jossa arvojen, pelisääntöjen ja kansainvälisten oikeuksien ei tarvitse päteä. Ollaan lomalla maailmasta.
Näinhän ei ole. Urheilun - ja ennen kaikkea jalkapallon maailman suurimpana lajina - pitäisi ottaa vastuuta niin ihmisoikeuksista kuin ympäristöstäkin. Viimeksimainittu on jäänyt kenties vielä vähemmälle huomiolle kuin edellinen.
Ei pidä olla naiivi, Kisoja on toki myönnetty ennenkin liki yhtä hatarin perustein. Venäjän kisat 2018 olivat politiikkaa ja niin myös Argentiinan kisat 1978 (joissa Argentiinan kenraalijuntta mitä todennäköisimmin myös osti mestaruuden, kun maa kukisti välierässä Perun epäilyttävän suurinumeroisesti).
Mutta niinhän se on, että se politiikka huomataan politiikaksi yleensä vasta silloin, kun se on omien arvojen vastaista. Alkaa vimmattu mölinä, ettei politiikkaa pitäisi tuoda urheiluun. Toistan: se on ollut siellä aina eikä sitä sieltä pois saa. Siksi pitäisi tehdä parempaa, kunniallisempaa politiikkaa.
Kyllä näiden Litmasen kommenttien jälkeen Riku Riskin arvostus nousee entisestään. Hieno mies (ihan riippumatta siitä, millainen mies on panemaan).
