Andorra oli tapaturma, Armenia ja Azerbaidzan osoitus siitä, että kehitys idässä on nopeampaa kuin uskommekaan. Laitanpa tämän toisessakin topikissa pohtimani tähän:
Otteluun lähdettiin selkeänä suosikkina kun vastaan asettui jalkapallokääpiö Azerbaidzan. Näin ruokki media kansan mieltä pelin alla ja kertoi samalla sen kuinka täällä -ja samalla suomalaisten jalkapalloilijoiden päässä- asioihin suhtaudutaan. Vanhat NL:n maat kuitenkin kuuluvat mielestäni täysin eri kastiin kuin kääpiösarjassa jo vuosikymmeniä taapertaneet euromaat (Malta, Lux, Albania jne.) Ne nimittäin kehittyvät.
NL:n aikana kaikki huippuosaaminen kerättiin punalipun alle armeijan seuroihin ja syrjäseudulla saatiin olla onnellisia jos oma joukkue pääsi pääsarjaan. Näin Azereitten, Armenian, Georgian yms. kehittyminen jäi alakerroksiin. Maajoukkuetoimintaa ei ollut. NL:n joukkueisiin vääräkansalaisilla ei ollut juuri asiaa.
Nyt hissi on ollut liikkeellä 10 vuotta. Ylöspäin. Kansallistunne on kova, omat sarjat pyörivät, halpaa pelaajaa matkustaa jonokaupalla länteen kokemusta hankkimaan, toiset kovettumaan timanteiksi asti. Me ajattelemme täällä näiden maiden pysyvän kääpiökastissa vaikka mahdollista on se, että esim.Kazakstan pelaa em/mm -turnauksessa ennen kuin Suomi.
Sisu on kova juttu mutta näyttää siltä, että täysin jalostamattomana se ei kelpaa tulosurheiluun. Suota sillä kuokitaan, mutta vain niin kauan kun kellot ei käy eikä tulostauluakaan ole. Sisun ohella pitäisi oppia pettymään. Niin kauan kuin suomalainen luonne ei osaa rajusti pettyä puukottamatta toista tai vetämättä itseään jojoon, ei se uskalla liikoja toivoakaan. Tämä kuuluu haastatteluissa teesinä "parhaani teen, katsotaan mihin se riittää".
. Suuria ja mahtavia vastaan rimpuilu onnistuu ja kunniakas tappio maistuu lähes voitolta, mutta ennakkosuosikin viitta on suomalaiselle outo vaate.
Suomen maajoukkuekin on nippu suomalaisella luonteella varustettuja miehiä. Omissa seuroissaan saattaa mielen vallata erilainen hurmos, kun puoli koppia pallokorvia huutaa c'mon ladsia, mutta kun äijät kerätään kasaan, valtaa suomalaisugrilainen melankolia mielet.
Vanhojen neukku-SNT:n ensimmäiset maaottelut pelattiin 1992 ja sen jälkeen arvokisoissa ovat käyneet jo Ukraina ja Latvia. Pyyhkikäämme siis pysyvästi pois ajatus jalkapallokääpiöistä, kun kysymys saattaa olla uinuvista jättiläisistä.
Hirveetä paskaa. Kyseessähän ei ole mikään kaukomaiden nousu. Armenia on toki ihan ok porukka, mutta Azerbaidzan ei. En usko, että olisi parissa vuodessa mennyt niin paljon eteenpäin eikä mikään siltä näytäkään.
Enkä jaksa kyllä tuota analyysia suomalaisesta mielenlaadusta, kun Muurisen aikana de facto nämä matsit voitettiin. Silloin suomalainen mentaliteetti oli esteenä voitoille suuremmista... :
