Ei sitten viimeinen tajunnu sammuttaa valoja. Ilves - PK-35 FT 1-3
No johan oli matsi.
PK-35 Vantaa nöyryytti Ilvestä tavalla, jota en olisi ikimaailmassa uskonut. Ilves putosi nimittäin kelkasta totaalisesti ekan kympin jälkeen, kun vantaalaisten näyttävä lyhytsyöttöpeli lähti kunnolla pyörimään. Yhtä hämmentävää kuin nähdä suomalaisen naisjoukkueen pelaavan oikeaoppista, alhaalta asti rakennettua, älykästä ja taitavaa pallonhallintapeliä, oli nähdä mitä Ilveksen kenttäpelille oli talven aikana tapahtunut.
Olin jo ehtinyt iloita siitä, että Ilves aloitti Ykkösen visiittinsä aikana suoraviivaisen pystypallojen hakkaamiseen perustuvan pelitapansa modernisoinnin kohti lyhytsyöttöpeliä, mutta nyt näytti siltä, että paluu vanhaan tuttuun oli tosiasia. Tämä täytyy nyt todeta pienin varauksin, josko kyseessä olisi ollut tietoinen taktinen valinta erityisesti PK-35 Vantaata vastaan, mutta siltikin kovin, kovin vaatimatonta ja ponnetonta oli Ipan pelaaminen ylöspäin. Saatan tuskin kuvitella mitä ottelua katsomosta seurannut Rami Rosenberg tuumasi näkemästään. Itselleni Ilveksen pelillinen anti oli todella paha pettymys, vaikka nyt kauden avausottelusta olikin kyse.
PK-35 Vantaa leikittelikin Ilveksen kanssa välillä kuin kissa hiirellä ennen sen päätymistä suupalaksi, eivätkä ottelun loppunumerot tee oikeutta vierailijoille. Hiemankin paremmalla viimeistelyllä peli olisi ollut tauolla jo 1-5 tai 1-6, mutta Ilves pysyi pelissä mukana enemmän tuurilla kuin taidolla aina viimeiselle vartille saakka, kunnes Hanne Ojanperä päästi kissapedon lopullisesti tuskistaan.
Siinä missä PK-35 Vantaa rakenteli maltilla, monipuolisesti ja rytmittäen, hakkasi Ilves pitkää palloa joko puolustuslinjasta tai useimmiten suoraan Kreeta-Liisa Yli-Säntin toimesta. Juuri minkäänlaista keskikenttäpeliä ei kotijoukkueella ollut esittää, eikä Kaisa Björn/Emmaliina Tulkki -kaksikko pystynyt antamaan minkäänlaista vastusta Vilma Väisäselle ja Netta Kosolle. Taitofutiksen ystävänä en voi kylliksi hehkuttaa nimenomaan Netta Koson panosta. Kentän pienikokoisin pelaaja nöyryytti vastustajiaan tavalla, jota en itse ole yhdenkään suomalaisen naispelaajan aikaisemmin nähnyt tehneen. Loistavan teknisenä ja ketteränä pelaajana hän pystyi ottamaan aikaa ja tilaa mielin määrin Ilveksen linjan edessä, josta jakeli oivaltavia ja laadukkaita murtosyöttöjä kuten ei kukaan naisten maajoukkueessa.
Tässä apuna oli ehkä jossain määrin Ilveksen nuorehko puolustuslinja, josta Katri Mattssonin ja Anniina Pohjoismäen poissaolo näkyi karulla tavalla. Ilveksen nuoret maajoukkuepelaajat olivat PK-35 Vantaan käsittelyssä muutenkin pelkkiä statisteja ja laidalle siirtynyt Heidi Kollanenkin täysin yössä. Ottelua paikan päälle seuraamaan saapunut Andreé Jeglertz oli silminnähden hämmentynyt näkemästään ja mietti varmaan kuumeisesti miksi naisten maajoukkueen mukaan lähtee ottelussa täysin pimentoon jäänyt Kaisa Björn, eikä esim. keskikenttää suvereenisti dominoinut Vilma Väisänen tai Ilveksen puolustuslinjasta juoksuillaan reikäjuustoa tehnyt Sanni Franssi.
Itse taas hämmästelen miten on mahdollista, että Netta Koson tasoinen älykäs pallotaituri, suomalaisen naisfutiksen Leo Messi, ei ole maajoukkueessa. Tämä on mielestäni suoranainen skandaali ja kertoo tyhjentävästi miten kuutamolla Suomen Palloliiton maajoukkuetoiminto asioista on.
Tämän päivän pelillinen esitys PK-35 Vantaalta palautti kerralla oman pahasti horjuneen uskoni suomalaiseen naisjalkapalloon, enkä voi kylliksi kiittää joukkueen taustoja vaativan ja kunnianhimoisen pelitavan perusteellisesta opettamisesta. Tällaisessa ympäristössä pelaajatkin oikeasti kehittyvät, mutta mitä oppivat Ilveksen nuoret maajoukkuepelaajat, jos joukkueen pallollinen pelaaminen on käytännössä pelkkää pituuspotkukilpailua? Toivottavasti Ilveksessä ei ole tietoisesti lähdetty ainakaan peesailemaan naisten maajoukkueen pelitapaa, sillä sen tien päässä ei ole mitään sellaista, johon kehittyvien nuorten pelaajien kannattaisi käyttää aikaa.
Äänestys
