Kiina 中华人民共和国 - Uhka vai mahdollisuus?

[Wanha futaaja]

Miten Kiinan suuruus futismaana tulevaisuudessa mitataan? Maailmanmestaruuksina ja arvokisamenestyksenä ylipäätään? Vai sillä, että isolla rahalla kykenevät houkuttelemaan eniten tunnettuja ulkomaalaisia?

Tuleeko Kiina tuottamaan huippupelaajia kuin esim Brasilia? Vai ostaako vain liigan täydeltä ulkomaalaisia tähtipelaajia?

Futista pelataan enemmän kuin mitään muuta lajia. Silti ehdoton huippu, arvokisamenestyksenä laskettuna, on varsin kapea. MM-kultaa on voitanut vain yhteensä alle kymmenen maata, vaikka FIFA:lla jäseniä on kai yli 200, joka tapauksessa enemmän kuin YK:lla. Ja noistakin maista, jotka ovat kultaa voittaneet, ovat muutamat tehneet sen vain kerran. Huippu on siis näin mitattuna hyvin kapea. Liittyykö Kiina tulevaisuudessa näihin "eliittimaihin?"

Ei kai se mahdotonta ole, mutta sen todentamiseen voi mennä vuosikymmeniä. Tai pitkä aika joka tapauksessa.

[Aanti]

Kyllä ne taitavat syvemmällä yhteiskunnassa olla suurimmat hidasteet jalkapallon kehitykselle. Järjestelmässä lapsilla ei nätisti sanottuna ole oikein aikaa harrastuksille. Valinta oikean koulun ja jalkapalloakatemian välillä täytyy tehdä siinä muutaman vuoden iässä, koska kiinalaislasten minuuttiaikataulussa ei yksinkertaisesti ole aikaa ylimääräiselle, jonka ei katsota tulevaisuudessa olevan hyödyksi. Kerran viikossa jalkapalloharrastus saatetaan perheessä perustella sillä, että lapsi oppii samalla ulkomaalaisvalmentajan ohjauksessa englantia. Tähän se sitten jää, jos tavallista koulua meinaa käydä. Kiinan kilpailussa näille jalkapalloakatemian drop-outeille voi optimistisesti ennustaa sellaista kadunlakaisijan tai juna-asema lipunhuiskuttajan hommaa, jos jalkapalloura ei urkene. Toisena vaihtoehtona vanhemmilla on laittaa lapsi tavalliseen kouluun, josta todennäköisyydet hyvälle elintasolle ovat aika radikaalisti suuremmat.

Toki en epäile yhtään, etteikö Kiinassa tätä silti yritettäisi rahoittamalla jalkapalloakatemioita mottipäisillä summilla. Todennäköisimpänä lopputuloksena näkisin kuitenkin, että viidentoista vuoden päästä Kiinalla on Suomen tasoinen jalkapallomaajoukkue ja Suomen väkiluvun verran hobbytason "ammattijalkapalloilijoita".

Tätä pidän edelleenkin erittäin hyvänä yhteenvetona aiheesta:

Jalkapalloa telkkarista (tai edes paikanpäällä) katsovien määrä ei suoranaisesti johda menestykseen vihreällä veralla. Osaatko kuvitella kiinalaisten perheiden ainoiden lapsien futaavan tunteja päivässä savusumun keskellä hengityssuojaimet päässä. Niin, en minäkään.

Edit: 15 vuotta tästä eteenpäin parempi tarkastelupiste kuin 10 vuotta

[zlatanin nuttura]

Kyllä ne taitavat syvemmällä yhteiskunnassa olla suurimmat hidasteet jalkapallon kehitykselle. Järjestelmässä lapsilla ei nätisti sanottuna ole oikein aikaa harrastuksille. Valinta oikean koulun ja jalkapalloakatemian välillä täytyy tehdä siinä muutaman vuoden iässä, koska kiinalaislasten minuuttiaikataulussa ei yksinkertaisesti ole aikaa ylimääräiselle, jonka ei katsota tulevaisuudessa olevan hyödyksi. Kerran viikossa jalkapalloharrastus saatetaan perheessä perustella sillä, että lapsi oppii samalla ulkomaalaisvalmentajan ohjauksessa englantia. Tähän se sitten jää, jos tavallista koulua meinaa käydä. Kiinan kilpailussa näille jalkapalloakatemian drop-outeille voi optimistisesti ennustaa sellaista kadunlakaisijan tai juna-asema lipunhuiskuttajan hommaa, jos jalkapalloura ei urkene. Toisena vaihtoehtona vanhemmilla on laittaa lapsi tavalliseen kouluun, josta todennäköisyydet hyvälle elintasolle ovat aika radikaalisti suuremmat.

Kiinan olympiamenestys ainakin saavutettiin systeemillä, jossa lupaavat lapset laitettiin ja laitetaan "sisäoppilaitoksiin" jossa fokus pyörii kahden asian ympärillä: urheilun ja koulun. Vanhemmat lähettävät lapsensa kyseisiin laitoksiin oikein mielellään, koska se tarkoittaa että lapsi tulee joka tapauksessa saamaan hyvän koulutuksen (usein paremman kuin muuten olisi mahdollista) vaikkei urheilu-ura urkenisikaan. Aiheesta oli joskus kiva haastattelu länsimaahan muuttaneesta urheilijasta joka oli käynyt systeemin läpi, mutta se on näköjään hävinnyt internetistä. Paremman puutteessa kannattaa lukea tämä https://www.quora.com/Why-is-China-so-successful-at-the-Olympics/answer/Shane-Hayes-1

Systeemi on osoittautunut ihan toimivaksi yksilölajeissa, mutta jalkapallohan on hiukan kompeksisempi yhtälö ratkaistavaksi. Kiinan tulevaisuuden futismenestyksen tai sen puutteen kannalta olennaista ei liene se, millaisia staroja he saavat ostettua liigaansa, vaan se, millaisia valmentajia ja akatemioiden johtajia he saavat houkuteltua ja miten heidän oppinsa otetaan vastaan ja saadaan sopimaan kiinalaiseen kulttuuriin.

Miten Kiinan suuruus futismaana tulevaisuudessa mitataan? Maailmanmestaruuksina ja arvokisamenestyksenä ylipäätään? Vai sillä, että isolla rahalla kykenevät houkuttelemaan eniten tunnettuja ulkomaalaisia?

Ymmärtääkseni kyse on yhtäältä siitä, että Kiinasta ja sen maajoukkueesta halutaan menestyvä jalkapallomahti kansallisylpeydellisistä syistä, ja toisaalta siitä että huipulla tiedostetaan että jalkapallo on erinomainen "sirkushuvi", joka yhdistää ihmisiä ja pitää varsinkin nuoria poissa kaikennäköisestä pahanteosta. Kyynisesti sanoen mitä enemmän ihmiset keskittyvät jalkapalloon, sitä vähemmän he keskittyvät haastamaan kommunistista puoluetta. Eli jalkapallosta halutaan luoda kulttuurillinen instanssi.

[Ari Ratanen]

Kiinan olympiamenestys ainakin saavutettiin systeemillä, jossa lupaavat lapset laitettiin ja laitetaan "sisäoppilaitoksiin" jossa fokus pyörii kahden asian ympärillä: urheilun ja koulun. Vanhemmat lähettävät lapsensa kyseisiin laitoksiin oikein mielellään, koska se tarkoittaa että lapsi tulee joka tapauksessa saamaan hyvän koulutuksen (usein paremman kuin muuten olisi mahdollista) vaikkei urheilu-ura urkenisikaan. Aiheesta oli joskus kiva haastattelu länsimaahan muuttaneesta urheilijasta joka oli käynyt systeemin läpi, mutta se on näköjään hävinnyt internetistä. Paremman puutteessa kannattaa lukea tämä https://www.quora.com/Why-is-China-so-successful-at-the-Olympics/answer/Shane-Hayes-1

Vihdoinkin asiaa, pelkän mutuilun ohella. Noihin sisäoppilaitoksiin tosiaan riittää tulijoita enemmän kuin tarpeeksi ja porukkaa karsitaan halukkaiden joukosta. Massaahan tuossa maassa riittää ja mikäli saavat akatemiasysteemin toimimaan ja rekrytoitua osaavia valmentajia, niin voivat hyvinkin menestyä tulevaisuudessa, mutta aikaahan tuohon tarvitaan, joten parinkymmenen vuoden päästä voidaan vasta alkaa katsomaan, miten homma toimii. Mitkään "kiinalaisen kulttuurin erityispiirteet" tai muu vastaava mutuilu ei ole tähän esteenä.

[john white]

Vihdoinkin asiaa, pelkän mutuilun ohella. Noihin sisäoppilaitoksiin tosiaan riittää tulijoita enemmän kuin tarpeeksi ja porukkaa karsitaan halukkaiden joukosta. Massaahan tuossa maassa riittää ja mikäli saavat akatemiasysteemin toimimaan ja rekrytoitua osaavia valmentajia, niin voivat hyvinkin menestyä tulevaisuudessa, mutta aikaahan tuohon tarvitaan, joten parinkymmenen vuoden päästä voidaan vasta alkaa katsomaan, miten homma toimii. Mitkään "kiinalaisen kulttuurin erityispiirteet" tai muu vastaava mutuilu ei ole tähän esteenä.

Juuri näin. Hyvänä esimerkkinä on mm baletin ja klassisen musiikin alueelta, jossa parissa vuosikymmenessä Kiina on noussut maailman huipulle ilman mitään perinteitä.

[Eiccu]

Vihdoinkin asiaa, pelkän mutuilun ohella. Noihin sisäoppilaitoksiin tosiaan riittää tulijoita enemmän kuin tarpeeksi ja porukkaa karsitaan halukkaiden joukosta. Massaahan tuossa maassa riittää ja mikäli saavat akatemiasysteemin toimimaan ja rekrytoitua osaavia valmentajia, niin voivat hyvinkin menestyä tulevaisuudessa, mutta aikaahan tuohon tarvitaan, joten parinkymmenen vuoden päästä voidaan vasta alkaa katsomaan, miten homma toimii. Mitkään "kiinalaisen kulttuurin erityispiirteet" tai muu vastaava mutuilu ei ole tähän esteenä.

Jos touhu jatkuu tarpeeksi pitkään, niin tuloksiakin alkaa tulla, mutta on tosiaan aivan turha odottaa mitään suurta läpimurtoa seuraavan 15-20 vuoden aikana, vaikka taso nousisikin.

Neuvostoliitossa kulttuuri oli samankaltainen kuin Kiinassa ja siellä satsattiin myös futikseen. Neuvostoliitolla olikin välillä varsin vahva joukkue, etenkin Euroopassa, mutta ei se asukaslukuun nähden ihan lunastanut potentiaaliaan ja tuo oli aikaa, jolloin jalkapalloilijat muissa maissa ei varsinaisesti olleet vielä urheilijoita.

Kiina todennäköisesti nousee vakituiseksi arvokisakävijäksi, mutta en usko, että siitä tulee minun elinaikanani todellista huippumaata.

[Ari Ratanen]

En toki itsekään jaksa uskoa, että tulen näkemään Kiinaa maailmanmestarina, mutta esimerkiksi johtavaksi Aasian maaksi ja siten kovaksi futismaaksi nouseminen on hyvinkin mahdollista. Jalkapallo on kuitenkin sen verran kilpailtu laji, että huolimatta valtavista panostuksista, "edes" tuo saavutus ei ole mikään automaatio. Kun katsoo näitä satsauksia ja miten epävarmaa se menestyminen silti on, alkaa entistä enemmän naurattaa erään pohjois-eurooppalaisen maan Pöllöliitossa laaditut 2020-strategiat...

[Yaya Tourette]

Nimekkäitä valmentajia on Kiinan liigaan ainakin hankittu Scolari, Villas-Boas, Poyet, Pellegrini, Magath ja Cannavaro.

[Tiksa]

Oman marginaalisen Kiina-tuntemukseni spekuloisin, että iso ongelma futiksen kannalta tuossa Kiinan akatemiasysteemissä on ruohonjuuritoiminnan lähes totaalinen puuttuminen.

Kiinan uudessa urheilumenestyksessä korostuvat "yksiulotteiset" lajit: sukeltaminen, painonnosto, ammunta jne. Sen lisäksi Kiina toki dominoi siellä laajasti harrastettuja perinteisiä lajeja pingistä ja sulkista.

Tuo uusi menestys on saavutettu pitkälti akatemiasysteemeiden kautta joihin on jo hyvin nuorena valikoitu ne, joilla on nähty talenttia ko lajia kohtaan. Mä väittäisin, että monta kertaa helpompaa tunnistaa jostain kymmenvuotiaasta onko hänellä luontaista talenttia voimistelijaksi, painonnostajaksi tai pianistiksi kuin siihen onko hänellä potentiaalia huippufutaajaksi. Tuo futis kun on siitä hankala laji, että mikään yksittäinen kyvykkyys - nopeus, voima, koordinaatio, tms. - ei yksin ole riittävä tekijä joten "futistaipumusten" mittaaminen on varsin hankalaa etenkin jos kaverilla ei ole koskaan ollut tilaisuutta oikeasti opetella ja pelata futista. Toki isosta massasta ei tarvitse kovin tiheällä kammalla etsiä, että haaviin tarttuu muutama oikea talenttikin, mutta jos ihan maailman huipulle pyritään, niin valtaosaa talenteista ei edes noin isossa maassa ole varaa hukata.

[Suomari]

Mirrorin uutisen mukaan kiinalaiset yrittävät hankkia Mark Clattenburgin (sic)

http://www.mirror.co.uk/sport/football/transfer-news/chinese-super-league-targeting-move-9524426

Kauheasti sisältöähän Mirror ei tapansa mukaan ole uutiseen tarjonnut, mutta tämäkin huhu viittaisi siihen, että Kiina pyrkii pelaajien ja valmentajien lisäksi hankkimaan erotuomari- ja muuta organisaatio-osaamista ulkomailta.

[Hossam Ramsu]

Ottaisivatkohan Alajan lähimpine adjutantteineen samalla kyydillä?

[Yaya Tourette]

Oman marginaalisen Kiina-tuntemukseni spekuloisin, että iso ongelma futiksen kannalta tuossa Kiinan akatemiasysteemissä on ruohonjuuritoiminnan lähes totaalinen puuttuminen.

Kiinan uudessa urheilumenestyksessä korostuvat "yksiulotteiset" lajit: sukeltaminen, painonnosto, ammunta jne. Sen lisäksi Kiina toki dominoi siellä laajasti harrastettuja perinteisiä lajeja pingistä ja sulkista.

Onko tuo sukeltaminen diving eli uimahyppy?

[Yaya Tourette]

Ainakin omasta mielestään kiinalaiset ovat keksineet jalkapallon
The Economist | History: The mother of invention http://www.economist.com/news/china/21712173-golf-footballyou-name-it-what-china-claims-have-invented?frsc=dg%7Cd

[Seeteufel]

Ainakin omasta mielestään kiinalaiset ovat keksineet jalkapallon
The Economist | History: The mother of invention http://www.economist.com/news/china/21712173-golf-footballyou-name-it-what-china-claims-have-invented?frsc=dg%7Cd

Jalkapallon kaltaisia pelejä on pelattu aika monessakin paikassa ja FIFA tunnustanee ne modernin jalkapallon edeltäjiksi (myös kiinalaisten pelin).

[k98belvi]

John Cross (Mirrorin futistoimittaja), jota pidän suht fiksuna, tosin hän on Wengerin fanipoika, höpöttelee miten joku Alexis Sanchez saattaisi olla Kiinalle sama kuin mitä Gianfranco Zola, Eric Cantona ja Dennis Bergkamp olivat Valioliigalle eli nostivat sarjan maailman huipulle. Vaikea nähdä, että yksi, kaksi tai edes kolme maailman huippupelaajaa nostaisivat Kiinan futista ja sarjan kiinnostavuutta vielä mihinkään. Jollakin Englannilla ja Valioliigalla (tietenkin myös perinteinen I-div) omaavat niin paljon suuremmat perinteet, että kyllä Sanchez tms. on jo uransa lopettanut vuosia ennen sitä, että Kiinan mestaruusliiga nousee suosiossa lähellekään maailman huippuliigoja.

Tällä hetkellä Kiina on sekä uhka ja mahdollisuus. Uhka siinä, että heidän täysin järjettömät palkat saattavat saada päitä sekaisin. Toisaalta taas seura saattaa saada järjettömän siirtosumman pelaajasta, joka on heillä esim. rotaatiopelaaja (lue: Chelsea).

[Pikka]

Mitä pitkäjänteisemmin Kiinan liiga onnistuu nostamaan tasoaan (kokonaisvaltaisesti), niin sitä inhimillisemmäksi nuo siirtosummatkin muuttuvat. Kyse on kokonaispaketista mitä liiga tarjoaa pelaajille - tällä hetkellä tietty tarvitaan isompaa porkkanaa rahan muodossa.

Joitakin seikkoja:

1) Liigan absoluuttinen taso => Toistaiseksi suht alhainen. Vaatii omien kiinalaisten pelaajien tason noston, joka tuo liigalle korkeamman "perustason". Modernissa futiksessa toki ammattilaisjoukkueilla on suuret määrät vahvistuksia muualta, niin tämä seikka voisi ehkä jo korjaantua vuosikymmenessä tai parissa kokonaisuudessaan. Ulkomaalaiset ammattivalmentajat varmasti auttavat asiaa (laajassa mittakaavassa kallista, mutta jos vaan lompakko kestää pyrkimykset rakettimaiseen tason nostoon...)

2) Kokonaissuosio (Yleisömäärät, seurojen fanimäärät) => Toistaiseksi melko moni seura muovia ja kannattajapohjat suht ohuita ym. Kiinalaiset pitää saada innostumaan oman maan seuroista ja alkuun omien fanien innostaminen lienee helpointa näillä nimekkäillä, euroopan sarjoista tutuilla ulkkareilla.

Kiinassa käsittääkseni kuitenkin aika moni silti (yli miljardista asukkaasta) seuraa futista, joten potentiaalia on olemassa. Kokonaissuosion ja arvostuksen nostaminen on pitkäjänteinen prosessi, joka vie vuosikymmeniä. Oikotietä onneen ei tämän asian suhteen ole. Vie pitkään ennen kuin seurojen kannattajapohjat alkavat kukoistaa itsenäisesti ilman suurta käytettyä rahamäärää (markkinointia sun muuta).

Kokonaissuosion nousua tietty seuraisi sitten rahakkaammat TV-sopparit, paremmat sponssidiilit jne.

3) Olosuhteet (Stadionit & harjoittelu) => Infraa kehitetään koko ajan, Stadionien puolesta varmaan saadaan varmasti resurssit hyvinkin nopeasti kuntoon. Koko maan kattavat harjoitusolosuhteet sen sijaan...?

4) Palkkataso nyt ja tulevaisuudessa (pelaajien näkökulmasta) => Ainakin tällä hetkellä vahvistuksien osalta kunnossa, joskin KHL:mäisesti sarja pyörii täysin epäterveellisesti lähes pelkillä namusedillä tai muulla liiketaloudellisesti järjettömällä rahoituksella. Vaatii muihin kohtiin järjestelmällisesti kehitystä, jotta sarjan palkkataso pysyy kilpailukykyisenä.


Tässä jotain tajunnanvirtaa. Pitkä on tie Kiinan futiksella ja itse näkisin, että mikäli Kiinan liiga koskaan tulee pääsemään edes lähelle jotain Venäjän/Hollannin/Belgian/Sveitsin liigaa kokonaistasoltaan ja Kiinan maju onnistuu pääsemään MM-kisoihin (ja ehkä jonain kisavuonna jopa lohkosta jatkoon), niin ovat todellakin onnistuneet projektissaan. Haihattelut jostain Euroopan top-5 liigoista sun muista lienee syytä unohtaa samantien.

[Citizen-99]

1) Liigan absoluuttinen taso => Toistaiseksi suht alhainen. Vaatii omien kiinalaisten pelaajien tason noston, joka tuo liigalle korkeamman "perustason". Modernissa futiksessa toki ammattilaisjoukkueilla on suuret määrät vahvistuksia muualta, niin tämä seikka voisi ehkä jo korjaantua vuosikymmenessä tai parissa kokonaisuudessaan. Ulkomaalaiset ammattivalmentajat varmasti auttavat asiaa (laajassa mittakaavassa kallista, mutta jos vaan lompakko kestää pyrkimykset rakettimaiseen tason nostoon...)

Guanzhou Evergrande on kuitenkin voittanut Aasian Mestareiden liigan jo 2013 ja 2015, mikä on jo todella kovan luokan saavutus. Viime kaudella Jiangsu jäi lohkovaiheessa pisteen päähän FC Tokiosta ja Hyundaista, mikä vain kuvastaa Aasian kilpailun tasoa, kun suurnimiä, kuten Tokio ja Hyundai pystytään haastamaan. Shandong kukisti Hiroshiman. Shanghai Osakan ja Samsungin. Guanzhoi jäi pisteen päähän Urawa Red Diamondsista ja kaksi Sydneystä. Parhaat arabijoukkueet vielä kirittävät. Ei tuollainen kilpailu varmaan länteen vannovien elämää mullista, mutta paljon merkityksellimpää alueellista kilpailua ei Itä-Aasiaan Kiinan kaltainen mahti voisi toivoa rakennustyönsä pohjaksi.

Geopoliittisesti nuo seudut eivät kalpene eurooppalaisille. Korean tai Japanin ohittamasta Kiinasta puhuttaisiin jo jalkapallon huippumaana.

[Eiccu]

Korean tai Japanin ohittamasta Kiinasta puhuttaisiin jo jalkapallon huippumaana.

Melkoisen infllaation on kyllä huippumaa nimitys kärsinyt, jos kahdesti MM-kisojen alkulohkosta jatkoon selviinneiden sekä FIFA rankingissa sijoilta 37 ja 45 löytyvien Korean ja Japanin ohittaminen siihen riittää.

[Vorssander]

1) Liigan absoluuttinen taso => Toistaiseksi suht alhainen. Vaatii omien kiinalaisten pelaajien tason noston, joka tuo liigalle korkeamman "perustason". Modernissa futiksessa toki ammattilaisjoukkueilla on suuret määrät vahvistuksia muualta, niin tämä seikka voisi ehkä jo korjaantua vuosikymmenessä tai parissa kokonaisuudessaan. Ulkomaalaiset ammattivalmentajat varmasti auttavat asiaa (laajassa mittakaavassa kallista, mutta jos vaan lompakko kestää pyrkimykset rakettimaiseen tason nostoon...)

Ymmärtääkseni Kiinassa ei nimenomaan haluta täyttää joukkueita ulkomaalaisilla tähdillä, mistä johtuen sarjassa on myös tiukat ulkomaalaisrajoitukset. Pyrkimyksenä on kiinalaisen jalkapallon kehittäminen, joten en usko toimintatapojen muuttuvan merkittävästi lähivuosina. Ulkomaalaispelaajien määrää saatetaan toki kasvattaa, mutta niiden tarkoituksena on jatkossakin lisätä kiinnostusta sarjaa kohtaan ja tukea samalla paikallisten pelaajien kehittymistä.

[Citizen-99]

Melkoisen infllaation on kyllä huippumaa nimitys kärsinyt, jos kahdesti MM-kisojen alkulohkosta jatkoon selviinneiden sekä FIFA rankingissa sijoilta 37 ja 45 löytyvien Korean ja Japanin ohittaminen siihen riittää.

Kotimainen huippuliiga ja menestystä nauttineet maajoukkueet kyllä riittävät maapallon kokoisella alueella jonkinlaiseen tunnustukseen. Maajoukkueetkin Eloratingissa sijoilla 21 ja 27. Tietysti, jos tällainen menestys on automaatio... Japanin nykyaikainen jalkapallo on suunnilleen yhtä vanha laitos kuin moderni Wengerin Arsenal ihan noin muistutukseksi vaan.

[Eiccu]

Kotimainen huippuliiga ja menestystä nauttineet maajoukkueet kyllä riittävät maapallon kokoisella alueella jonkinlaiseen tunnustukseen. Maajoukkueetkin Eloratingissa sijoilla 21 ja 27. Tietysti, jos tällainen menestys on automaatio... Japanin nykyaikainen jalkapallo on suunnilleen yhtä vanha laitos kuin moderni Wengerin Arsenal ihan noin muistutukseksi vaan.

Kaikki on suhteellista. Itse pidän huippumaina niitä, jotka ovat vakituisesti MM-kisojen jatkopeleissä ja välillä mitaleillakin. Pari kertaa neljönnesvälieriin selvityminen ei vielä omasta mielestäni riitä. Japani ja Etelä-Korea ovat ihan hyviä maajoukkueita, mutta en usko, että kumpikaan noista kuuluisi MM-kisojen vakiokalustoon, jos joutuisivat karsimaan Euroopassa tai Etelä-Amerikassa.

[Vorssander]

Miten Kiinan suuruus futismaana tulevaisuudessa mitataan? Maailmanmestaruuksina ja arvokisamenestyksenä ylipäätään? Vai sillä, että isolla rahalla kykenevät houkuttelemaan eniten tunnettuja ulkomaalaisia?

Futista pelataan enemmän kuin mitään muuta lajia. Silti ehdoton huippu, arvokisamenestyksenä laskettuna, on varsin kapea. MM-kultaa on voitanut vain yhteensä alle kymmenen maata, vaikka FIFA:lla jäseniä on kai yli 200, joka tapauksessa enemmän kuin YK:lla. Ja noistakin maista, jotka ovat kultaa voittaneet, ovat muutamat tehneet sen vain kerran. Huippu on siis näin mitattuna hyvin kapea. Liittyykö Kiina tulevaisuudessa näihin "eliittimaihin?"

Taso on käytännössä pakko mitata maajoukkuemenestyksen perusteella, sillä Kiinan sarjan ei panostuksista huolimatta välttämättä saavuta maailmanlaajuisesti kovin kummoista painoarvoa. Se vaatisi käytännössä maanosien välisen Mestarien liigan, joka on toki tulevaisuudessa täysin mahdollinen skenaario. Toisaalta on syytä muistaa, että esimerkiksi MLS:n tavoin Kiinalla on niin isot sisämarkkinat, että katsojia ei välttämättä edes tarvita ulkomailta. Tasokkaan sarjan edellytys se ei välttämättä ole, mutta suurempi huomioarvo vaatisi ehdottomasti kovaa kansainvälistä kilpailua.

Tuota lainausta kommentoin sen verran, että esimerkiksi Hollanti ei ole voittanut maailmanmestaruutta, mutta sen voinee kiistatta laskea jalkapallon huippumaaksi. Hollannin tasolle en usko Kiinan yltävän, mutta sillä on kaikki edellytykset nousta hyvin pärjääväksi arvokisojen vakiokävijäksi. Aasian ykkösmaan titteli on toki varmasti se kiinalaisten ensimmäinen tavoite.

Toisaalta pelkän arvokisamenestyksen perusteella arvioiminen asettaa esimerkiksi Englannin hieman kyseenalaiseen valoon. Englanti on voittanut 2000-luvulla kaksi arvokisojen pudotuspelivaiheen ottelua. Ensimmäisen MM-kisoissa 2002 ja toisen heti seuraavissa MM-kisoissa 2006.

[Eiccu]

Toisaalta pelkän arvokisamenestyksen perusteella arvioiminen asettaa esimerkiksi Englannin hieman kyseenalaiseen valoon. Englanti on voittanut 2000-luvulla kaksi arvokisojen pudotuspelivaiheen ottelua. Ensimmäisen MM-kisoissa 2002 ja toisen heti seuraavissa MM-kisoissa 2006.

Totta, mutta Englanti on ollut viimeisen 20 vuoden aikana 5 kertaa arvokisojen 8 parhaan joukossa, joista kerran välierissä. Ihan hirveän monet eivät ole yltäneet edes tuollaiseen menestykseen, vaikka ei tuossa Englannin menestyksessä erityisesti hurraamista ole ollut.

[Switek]

Kenelle tuota Kiinan futiksen nostatusta edes varsinaisesti tehdään?
Kiinalaisille itselleen vai kansainvälisille markkinoille?
Uskoisin että Kiinalaisilla on mielessä tehdä tuosta liigastaan joku kansainvälinen superliiga jonka voi uutena vientituotteena myydä maailmalle. Eräänlainen Aasian valioliiga. Oman maan futisfanit menee sitten siinä sivussa mukana.
Vaikea uskoa että pelkästään kiinalaisyleisön takia tuonne noin paljon rahaa ja korkean profiilin pelaajia syydetään. Moderni huippufutis on nykyään ennen kaikkea globaalia viihdeteollisuutta, urheilun Hollywoodia. On se Euroopassakin huomattu että viihdeasiakkaiden ja mieshuorien lompakot on pohjattomia eikä Euroopan rahaliigojen ahneudella ole nykyään mitään rajaa. On siis ihan luonnollista että kiinalaiset haluaa osansa tästä.


Jalkpallokulttuurillisesti Kiinan kohdalla suurin este futiksen juurtumiseen lienee kulttuurierot. Eurooppalaisen kulttuuripiirin ilmiönä jalkapallon juurtuminen kiinaan lienee vaikeaa ja aikaa vievää. Esimerkiksi käsitykset identiteetistä, paikallisuudesta tai perinteistä ovat kiinalaisessa kulttuurissa täysin erilaisia ja perustuvat eri asioihin. Kiinalainen kulttuuri on perinteisesti ollut myös varsin sisäänpäinlämpiävää, eikä länsimainen hapatus paljoa Kiinassa paina.
Sitä en epäile hetkeäkään etteikö jalkapallosta saada Kiinassa rahakasta ja jopa suurtakin ilmiötä (onhan se sitä jo nyt), mutta jalkapallon roolin juurtuminen joksikin viihdeteollisuuden palvelua syvemmäksi lienee todella vaikeaa.
Mieshuora-, viihde- ja tv-markkinat tuolla tulee olemaan (toki on jo nyt) valtavat, mutta tuskin meidän elinaikanamme Kiinassa mitään eurooppalaista jalkapallon kulttuuripenetraatiota tullaan näkemään.

[Vorssander]

Totta, mutta Englanti on ollut viimeisen 20 vuoden aikana 5 kertaa arvokisojen 8 parhaan joukossa, joista kerran välierissä. Ihan hirveän monet eivät ole yltäneet edes tuollaiseen menestykseen, vaikka ei tuossa Englannin menestyksessä erityisesti hurraamista ole ollut.

Samaan on itse asiassa yltänyt myös - kas kummaa - Kiina, joka on ollut tuona aikana kahdesti neljän parhaan joukossa arvokisoissa. On toki hieman epäreilua vertailla Eurooppaa ja Aasiaa, mutta minkäs teet, kun molemmat pelaavat oman maanosansa kisoissa. Englannilla kaksi noista puolivälieräpaikoista on toki saavutettu MM-kisoissa.

Ei tuohon kannata sen enempää tarttua, mutta pointtina oli lähinnä se, että aukoton tasonmittaus on vaikeaa. Kannattaako Euroopasta mittariksi ottaa Englanti vai 2000-luvulla arvokisoissa paremmin menestynyt Kreikka?