Historiikin preface 19.4.2016
Kunkkis – laadukkaita harrastepelejä vai pubifutista läskin näkösenä?
Olin erittäin otettu, kun läheinen ystäväni futsalasiantuntija pyysi minua kirjoittamaan esipuheen Kunkkiksen historiikkiin. Käytän joukkueesta vastedes nimeä Kunkkis, sillä se on itselleni tutuin nimi. Muita nimiä ovat muun muassa Roys Boys ja FF2 Kuningasidea. Kunkkis on kymmenen vuotensa aikana kasvanut yhdeksi Tampereen puistofutisskenen legendaarisimmista joukkueista. Puistofutiksessa joukkueita tulee ja menee – ainakin alemmissa divisioonissa. Myös Kunkkis on ajoittain vaihtanut nimeään pysyäkseen paskimmassa divisioonassa, sillä muuten peli-ilo olisi laskenut, kun pelaajisto ei olisi kerryttänyt tilastomerkintöjä riittävästi.
Ensimmäiset minuuttini Kunkkis-paidassa pelasin historian toisessa FF2 Jalkapalloturnauksessa 5.7.2008. Oma ensivaikutelmani joukkueesta oli hieman ylimielinen. Olin salskea urheilijanuorukainen, joka oli tottunut treenaamaan 4-5 kertaa viikossa ja pelaamaan vielä lähes täysimittaisen ottelun siihen päälle. Luulin etukäteen pelaajien olevan about samantasoisia, mutta kokeneempia, kuin oman juniorijoukkueeni pelaajisto. Totuus oli kuitenkin toinen, mutta onneksi vastustajat olivat vielä huonompia. Voitimme kyseisen turnauksen helposti, sillä tulimme paikalle pelaamaan, emmekä dokaamaan. Ensimmäinen visiittini kattoi vain päivällä pelatut ottelut, sillä turnauksen jälkeinen lentopallomatsi kiinnosti minua ja Pajua kuin kilo paskaa. Lähdimmekin turnauksen jälkeen suoraa tietä kotiin. Kiitokset nimimerkki Siperialle, kun pyysit meitä tuolloin edustamaan seuraa.
Tuon iltapäivän otteluista ei jäänyt sen enempää kerrottavaa jälkipolville. Muistan otteluista lähinnä sen, että oli kiva käydä höntsäilemässä muutama peli. En olisi uskonut, että edustaisin Kunkkista vielä kahdeksan vuotta myöhemmin. Muistaakseni muutaman viikon tai kuukauden kuluttua Siperia pyysi minua uudestaan pelaamaan, eikä minulla ollut silloin mitään muutakaan tekemistä, joten halusin ilman muuta pelata lisää. Pian pystyssä oli jo toinen joukkue nimeltä JS Geezers, joka koottiin puoliksi Kunkkiksen runkopelaajista ja puoliksi uusista superjunnuista. Geezersistä tehtiin huippujengi, joka oli kilpailukykyinen mitä tahansa puistofutis- tai futsaljoukkuetta vastaan. Kävin kuitenkin samaan aikaan pelailemassa puistofutista myös Kunkkiksen riveissä, vaikka ensimmäisen sopimukseni kirjoitin vasta muutaman vuoden jälkeen.
Peilaillessa kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia havaitsen, että olen ollut liki kolmasosan elämästäni Kunkkiksen pelaaja. Se on suhteellisesti melko pitkä aika. Tuon kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut vaikka mitä. Mahtavia onnistumisia, henkilökohtaisia tragedioita, ilon ja surun hetkiä sekä tavallisia puistofutispeleisiä sateisina kesäpäivinä. Pitkään itselleni etusijalla olivat omat junnupelit, sitten Geezers ja jos jaksoin niin kävin välillä pelaamassa Kunkkiksen pelejä. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen on helppo todeta, että on helpompi koota huippujengi muutamaksi vuodeksi kuin jatkaa laadukasta työtä vuosikaudet (jopa vuosikymmenen ajan). Itselläni ei ole enää junnupelejä jäljellä, eikä Geezers ole ollut moneen vuoteen pystyssä. Kunkkis sen sijaan on, vaikka pelaajisto onkin vaihtunut melkein kokonaan. Lopulta suurin osa Geezersien huippupelaajista ryömi häntä koipien välissä takaisin Kunkkikseen, joka porskuttaa eteenpäin vahvempana kuin koskaan. Form is temporary, class is permanent.
Vaikka Kunkkis koostui alkuvaiheessa toisilleen tuntemattomista pelaajista, nykyään joukkue on vahva ja voimakas ryhmä, joka koostuu pääosin kolmen eri sukupolven edustajista. Tämä jaottelu on hieman karkea, mutta auttaa ymmärtämään Kunkkiksen sisäistä dynamiikkaa. Vanhimpaan sukupolveen kuuluvat 1970- ja 1980-luvuilla syntyneet kunkkislaiset. Tämä sukupolvi myös suurimmaksi osaksi vastasi Kunkkiksen toiminnan perustamisesta. Suurin osa tuon sukupolven edustajista pelaa puistofutista ja futsalia niin kutsutusti läskin näkösenä. Kokemuksen tuomalla varmuudella he suorittavat pelistä toiseen korkealla tasolla joko nakuttaen pisteitä tasaiseen tahtiin tai tehden pyyteetöntä työtä joukkueen eteen. Toinen sukupolvi on "ex-superjunnut" tai "ensimmäiset superjunnut". Tämän sukupolven edustajia voidaan pitää Kunkkiksen jatkuvuuden taanneena sukupolvena. Muutama heistä kuuluu myös originelleihin runkkislaisiin. Kyseiset pelaajat ovat syntyneet 1990-luvun alkupuolella. Tämän sukupolven edustajista on myös käytetty nimeä kultainen sukupolvi, sillä he ovat lähes poikkeuksetta miehittäneet Kunkkiksen piste-, syöttö- ja maalipörssien kärkisijoja. He ovat kiistattomasti joukkueen taitavimpia ja terävimpiä pelaajia, mutta heidän otteitaan häiritsee ailahtelevuus. Ajoittain he saattavat pelata koko kauden läskin näköisenä tai saapua tärkeään otteluun kaameassa kankkusessa. Silti he saattavat koska vain ratkaista pelin omalle joukkueelle. Kuluneen kahdeksen vuoden aikana tämän sukupolven vanhetessa myös peliotteiden ailahtelu on vähentynyt, mutta pelaajat ovat samalla muuttuneet hieman läskimmän näköiseksi. Kolmanneksi sukupolveksi voidaan lukea tulevat superjunnut. Tällä hetkellä superjunnuiksi laskettaneen kaikki vuoden 1997 jälkeen syntyneet vahvistukset, jotka ajoittain käyvät dominoimassa Kunkkiksen riveissä. Toki nuorten, itsestään vielä kovin epävarmojen superjunnujen tulevaisuudesta ei vielä voida tehdä kovinkaan pitkiä johtopäätöksiä. Joskus superjunnujen urat kestävät muutaman matsin, joskus kymmenen vuotta. Jako kolmeen eri sukupolveen on siis hyvin karkea, sillä pelaajiston vaihtuvuus on ollut suurta. Lisäksi joukkueen sisäinen koheesio on niin valtaisaa, ettei eri sukupolvien välisiä eroja välttämättä erota kovinkaan helpolla. Toki parran ja läskin näkösenä olemisen vähyys korreloi vahvasti pelaajan superjunnupitoisuuden ja iän kanssa.
Mutta mitä Kunkkis merkitsee pelaajille? Joukkue on aina enemmän kuin pelaajiensa summa. Kunkkiksesta on vuosien saatossa muodostunut pelaajille myös eräänlainen tukiverkosto. Kuluneiden kahdeksan vuoden aikana olen kasvanut ihmisenä ja huonontunut jalkapalloilijana. Urani alussa tärkeintä oli aina voitto. Edes maalien tekeminen ei kiinnostanut niin paljoa kuin voittaminen. Sen vuoksi keskityin usein tekemään pyyteetöntä työtä alaspäin, kun hyökkäyspelaamisemme näytti niin kovin usein olevan vahvempaa kuin puolustuspelaamisemme. Tärkeintä itselleni oli, että voitimme. Nykyään tärkeintä on ainakin useimmiten pelaaminen ja hauskanpito. Jos meillä on realistisia mahdollisuuksia voittaa jotain suurta niin niissä tapauksissa saattaa voitonhimo ottaa yliotteen lupsakasta hupailusta jalkapallon parissa.
Kuluneiden kahdeksan vuoden aikana olen ymmärtänyt, että jalkapallo ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Elämässä on oltava myös muuta sisältöä. Opiskelut, tyttöystävä, ystävät, jalkapallo, oluen naatiskelu ja tällä hetkellä melko satunnaiset työtehtävät ovat melko hyvässä tasapainossa elämässäni. Nämä asiat eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia. Mainitsemistani itselleni tärkeistä asioista liitän Kunkkikseen ainakin ystävät, jalkapallon ja oluen nautiskelun. Vaikka viime aikoina olenkin keskittynyt yhä vähemmän ja vähemmän jalkapalloon, on se kuitenkin yhä tärkeä osa elämääni. Jalkapallo on ihmisiä yhdistävä tekijä. Juuri sen vuoksi Kunkkiksenkin on ollut niin helppo yhdistää ihmisiä, vaikka pelaajilla ei olisi muuten mitään yhteistä asiaa. Kunkkisen ja muiden samankaltaisten yhteisöjen tuottamalle yhteisöllisyyden kasvulle on myös olemassa nimi: sosiaalinen pääoma. Sosiaalisen pääoman voi ymmärtää ihmisten välisinä verkostoina, jotka tuovat sen jäsenille mielihyvää. Kyseessä voi olla keilailukerho, marttakerho, pitsinnypläysseura tai harrastejalkapallojoukkue. Kunkkiksen hienous on siinä, että se tuottaa jäsenilleen sosiaalisen pääoman kasvua. Totta kai joukkue koostuu jalkapallosta pitävistä ihmisistä, muttei se yksin selitä sitä, miten jokaisena syksyisenä sadepäivänä Kunkkis saa joukkueellisen pelaajia paikalle kylmällä hiekkakentällä käytävään huonotasoiseen otteluun. Siinä ei ole kyse vain jalkapallosta, vaan jostain muusta.
Kunkkis on hieno kymmenvuotinen tarina, jonka loppua ei ainakaan tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pelaajat tukevat toisiaan niin ilon kuin surunkin hetkinä, vaikka eivät sitä välttämättä tulisi ymmärtäneeksikään. Puistofutis- ja futsalottelut tuovat mukavaa vaihtelua arjen puurtamiseen. Joukkue saadaan joka kaudeksi kasaan ja jokavuotinen pelaajien luonnollinen vaihtuvuus takaa dynaamisuuden jatkuvuuden. Osa pelaajista muuttaa toisiin kaupunkeihin, osa pelaajista lopettaa pelaamisen muista syistä. Kunkkis on onnistunut aina värväämään tilalle uusia kilpailukykyisiä pelaajia. Suuri kiitos tästä kuuluu pitkäaikaiselle valmentajalle Benille. Hän nauttii suurta pelaajiston luottamusta. Beniä voi hyvin nimittää Kunkkiksen Guy Rouxiksi, sillä hän on manageroinut joukkuetta koko sen olemassaolon ajan.
Muita pelaajia, joita haluan kiittää yhteisistä pelivuosista ovat: Siperia, futsalasiantuntija, Tyyne, Paju, Bupa, Caucho, Mantzios, Goimari, lazba, Bass, Pekko, Jipsö, Jortama, Mahdoton, Habba, Paavo, Aapo, Mannila, Spox, Töller, Sakke, Rasva... Suurimman osan kanssa yhteiset pelivuotemme jatkuvat. Niin ainakin toivon. Joidenkin osalta yhteisiä pelivuosia ei enää ole jäljellä. Oman aktiivisuuteni suhteen voin sanoa vain, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus. Kesällä pyrin osallistumaan otteluihin mahdollisimman usein. Asuinpaikkani voi olla Tampere, Helsinki, Ulan Bator tai Timbuktu. Pelaajistollamme on monenlaisia esteitä liittyen aktiivisuuteen: maantieteellisiä, perheeseen liittyviä tai omaan pelikuntoon liittyviä. Omalta osaltani mahdolliset esteet tulevat tulevan kauden osalta luultavimmin olemaan maantieteellisiä. Pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman usein käytettävissä tulevan kesän kamppailuissa.
Kunkkiksen tulevaisuus näyttää kaikinpuolin hyvältä. Joukkueenjohto on luotettavissa käsissä, pelaajilla on kodinasiat kunnossa ja urheilu maistuu. Tulevalta kesältä lähdetään hakemaan lohkovoittoa, mutta varaudutaan puppelointeihin ja jäätymisiin ratkaisevissa pilkuissa. Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että luultavasti ilman Kunkkista olisin noin 10 kiloa lihavampi, minulla ei olisi edes murto-osaa nykyisestä kaveripiiristäni ja olisin luultavasti montaa kokemusta köyhempi.
Aloitetaan siis valmistautuminen saunailtaan ja samalla myös seuraavaan kauteen.
