Lauantain peli Alavésia vastaan oli klassinen ottelu, jossa taitavammalla joukkueella ei onnistunut etenkään maalien edustoilla mikään, kun taas altavastaaja pelasi kaikki tähdet oikeassa asennossa kauden ottelun. Jalkapallossa jokainen (huippu)joukkue kokee joskus vastaavanlaisen ottelun pitkän kauden aikana, jopa FC Barcelona. Kovasti tuli mieleen Herculés-ottelu vuosien takaa ja toisaalta myös Celta-ottelu viime syksyltä, jossa Barcelonalla oli aivan tarpeeksi huippupaikkoja iskeä 5-7 maalia, mutta jonkin ihmeen kautta Celta voitti ottelun 4-1 Blaugranan onnistuessa maalinteossa vain kertaalleen.
Alavés sai ottelussa tasan kaksi erinomaista maalintekopaikkaa, joista se rokotti kylmästi. Barcelonan kannalta maalit tulivat ikäviin aikoihin: Ensimmäinen puoliajan lopussa, toinen 1-1 tilanteessa ja juuri kun Barcelonan oli tarkoitus laittaa Messin, Iniestan ja Suárezin myötä isompaa vaihdetta silmään ja kääntää ottelu. Alavésin toisen maalin myötä kävikin niin, että Blaugranan selkäranka katkesi eikä todellista kiriä koskaan nähty.
Barcelona loi pelissä aivan riittävästi laadukkaita tekopaikkoja pelin voittamiseen:
1. Neymarin puskupaikka noin kuudesta metristä heti Alavésin 0-1 maalin jälkeen
2. Rakiticin boksin sisältä lähtenyt ja etukulmasta ohi mennyt laukaus ensimmäisen puoliajan lopussa
3. Mathieun pusku kulmapotkusta, josta Blaugrana iski ottelun ainoan osumansa
4. Kaksi minuuttia myöhemmin Mathieu suti ohi tuhannen taalan paikasta vitosen viivalta kulmapotkusta
5. Toisen puoliajan seitsemännellä minuutilla Paco Alcácer pääsi ohjaamaan Turanin laadukkaasta keskityksestä etutolpalta
6. Messin takatolpalta ohi mennyt laukaus lisäajan lopussa
Ongelma oli luonnollisesti, ettei Barcelona tehnyt paikoistaan kuin yhden osuman ja vastustaja teki kaksi. Eikä edellä lueteltuihin huippupaikkoihin laskettu mukaan puolittaisia tekopaikkoja (2x Aleix Vidal, Rakitic, Iniesta) tai Messin vapaapotkua 20 minuuttia ennen ottelun loppua.
Lauantain ottelussa Barcelona epäonnistui sekä kollektiivisesti joukkueena että yksilötasolla oikeastaan jokaisen pelaajan osalta. Luis Enrique otti ottelun jälkeen vastuun tuloksesta, kuten pitääkin, sillä olihan hän vastuussa avauskokoonpanon valitsemisesta tuhannen muun asian lisäksi. Avauskokoonpanon voi todeta olevan liian kokeilunhaluinen ja rotaatiovoittoinen liian aikaisin. Keväällä, kun Blaugrana pelaa esimerkiksi huhtikuussa mahdollisten UCL-puolivälierien välissä Real Sociedadia vastaan Camp Noulla, ovat Digne, Aleix Vidal, Denis Suárez ja Paco Alcácer valmiimpia kuin viime lauantaina. Nyt Enrique työnsi kentälle liian monta uutta palasta, minkä seurauksena vanhat ja tutut palatkaan eivät tuntuneet sopivan palapeliin.
Bravon lähdön myötä ter Stegenistä on tullut entistä tärkeämpi pelaaja Barcelonalle etenkin vielä tässä vaiheessa, kun Cillessen ei ole sisällä joukkueessa, kaupungissa tai seurassa. Cillessen joutui lauantaina raadolliseen paikkaan: Hollantilaiselle siunaantui hyvin vähän torjuntatöitä, mutta maaleista ensimmäiselle ei ollut mitään tehtävissä ja toisellekin hyvin vähän vaikka vähän näppejään saikin väliin. Ter Stegenin poissaolo näkyi Alavésia vastaan etenkin avauspelaamisessa.
Alakerta oli täysin erilainen kuin esimerkiksi Athleticia vastaan elokuussa: Digne-Mathieu-Mascherano-Aleix Vidal. Yllättävintä itselleni oli, että juuri Mascheranon virheiden seurauksena syntyivät molemmat Alavésin maalit. Toisaalta Mascherano pelaa yleensä vasempana topparina eikä oikeana, mikä varmasti vaikutti jonkin verran, sillä argentiinalainen ei päässyt hyödyntämään samoja automaatioita, joita hänelle on varmasti kehittynyt vasempana topparina pelatessaan.
Keskikentällä jokainen oli pettymys eikä pelannut omalla tasollaan. Hyökkäyksessä Paco Alcácer oli näkymätön kahta tilannetta lukuun ottamatta: Ensimmäisen puoliajan lopussa Alcácer teki 9-pelaajalle tyypillisen liikkeen boksissa. Mathieu löysi keskityksellään Pacon, joka puski pallon Turanille, joka puolestaan pudotti sen Rakiticille. Rakiticin veto meni ohi. Toinen tilanne kerrattiinkin jo yllä aiemmin Barcelonan huippupaikoissa. Paco tarvitsee aikaa.
Enrique ei pelkästään luottanut useisiin tuoreisiin hankintoihin, vaan myös juuri Brasiliasta kotiutuneeseen ja ensimmäistä kertaa sitten toukokuun seurajoukkueessaan pelaavaan Neymariin, jonka harteille langetettiin vastuu luovuudesta hyökkäyspelaamisen suhteen Messin ollessa penkillä. Neymar oli ok - syötti Mathieun maalin - mutta kaipaa kunnon ottelurytmiin pääsemistä, kuten tietysti koko joukkue. Turan ei ollut oikealla yhtä hyvä kuin mitä oli ollut ennen maaottelutaukoa vasemmalla.
Liikaa uusia pelaajia vaikutti Barcelonan pelaamiseen. Peli lähti sekaisesti käyntiin, Alavés haistoi tämän ja käytti tilaisuutensa hyväksi. Barcelona heräsi, loi 5/6 ottelun parhaasta tekopaikastaan 40 ja 60 minuutin välisenä aikana, mutta ei tehnyt niistä kuin yhden osuman. Tämän jälkeen isoja aseita vaihdettiin kentälle, mutta aina kun vaihdetaan tasa- tai tappiotilanteessa kentälle pelaajia - etenkin huippupelaajia - asetetaan siinä samalla normaalia suuremmat psykologiset odotukset ottelun kääntämisestä juuri näille pelaajille. Tähän kun yhdistetään Alavésin pahaan aikaan tullut 1-2 maali, voidaan ymmärtää, miksi Barcelonan kiri jäi niinkin vaisuksi.
Onko culéjen syytä olla huolissaan? Tuskin. Mikään sarja ei ratkea ensimmäisen kolmen kierroksen aikana. Maaottelutauon jälkeen Barcelonalla on yleensä aina vähän normaalia vaikeampaa, niin oli nytkin. Yleensä vaikeudet johtuvat väsymyksestä, nyt ne johtuivat liiallisen rotaation ja tiettyjen pelaajien vähäisen ottelurytmin aiheuttamasta sekaisuudesta.
Vaikka Alavés-tappio voidaankin laittaa rotaation piikkiin, tulee se olemaan avain kauden pokaalien kannalta. Rotaatiota on nimittäin pakko harrastaa, jotta joukkue on riittävän hyvässä iskussa huhti-toukokuussa, kun pokaalit ratkotaan. Jatkossa Enriquen täytyy vain käyttää rotaatiota järkevämmin kuin lauantaina. Syyspuoliskolla mestaruuksi ei voiteta, ne voidaan ainoastaan hävitä. Syyspuoliskon kolme päätavoitetta voidaan luetella: Ensinnäkin tavoitteena on pysyä liigassa iskuetäisyydessä mestaruustaistelussa kauden jälkimmäisen puoliskon ratkaisupaikkoja ajatellen. Toiseksi: Edetä jatkoon lohkovaiheesta UCL:ssa. Kolmanneksi: Hyödyntää rotaation avulla joukkueen leveyttä ja syvyyttä mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi niin, että pelaajista mahdollisimman monen voi tarvittaessa sijoittaa avauskokoonpanoon ilman, että joukkueen iskukyky putoaa ratkaisevasti. Samalla ykköspyssyt pysyvät tuoreina ja terveinä kauden vaikeimpiin ja ratkaiseviin otteluihin. Rotaation seurauksena yleensä menettää syksyllä vähän enemmän pisteitä helpoissa paikoissa kuin ilman rotaatiota, mutta palkintona joukkue on iskukykyisempi puolestaan talvella ja keväällä.
