Quan has tocat el cel,
i sents a prop l'infern,
camines sense fe,
sense destí, sense saviesa.Tänään jalkapallojoukkue Barcelonalla on edessä lähes mahdoton tehtävä. Mestarien liigassa mikään joukkue ei ole koskaan noussut 4-0 tappion jälkeen jatkoon. Urheilussa mahdottomia tai mahdottomalta tuntuvia esteitä tulee jokaisella urheilijalla vastaan jossain vaiheessa. Joskus ne esteet ylitetään, joskus ei. Siitä huolimatta yrittäminen ja parhaansa antaminen on se, mikä lopulta palkitsee tappionkin hetkellä - jopa huipputasolla. Barcelona on luonnollisesti joukkue, jolle ei riitä mikään muu kuin kaiken voittaminen vuodesta ja kaudesta toiseen, mutta aina se ei ole mahdollista. Tällöin on tunnustettava vastustaja paremmaksi ja palattava tulevaisuudessa entistä viisaampana yrittämään uudestaan. Kolme viikkoa sitten Pariisissa Barcelona pelasi Luis Enriquen aikakauden heikoimman ottelunsa, minkä seuraksena joukkue on nyt enemmän kuin selkä seinää vasten, se on jo kuopassa lähes elottomana ja muserrettuna. Nouseeko Barcelona tuosta kuopasta takaisin eloon, taistelemaan ja näyttämään, että kolme viikkoa sitten nähty esitys ei ollut
todellisen Barcelonan esittämä?
Luis Enrique on tehnyt kolme viikkoa töitä sen eteen, että joukkue ensinnäkin toipuisi Pariisissa koetusta katastrofista sekä henkisesti että pelillisesti ja sittemmin olisi niin valmis kuin vain mahdollista taistelemaan tänään 90+ minuuttia jatkopaikasta Emeryn erittäin fyysistä, juoksuvoimaista ja taktisesti viisasta joukkuetta vastaan. PSG on oikeasti todella kova joukkue tällä hetkellä, minkä vuoksi tehtävä on niinkin vaikea tai mahdoton kuin se on. Mutta kaikkensa joukkue tulee varmasti tekemään.
Ei Barcelona niin huono joukkue ole kuin miltä se kolme viikkoa sitten näytti. PSG pelasi taktisesti, fyysisesti ja viimeistelynkin osalta lähes täydellisen ottelun. Emery iski Barcelonan heikkouksiin. Blaugrana ei ollut yhtenäinen vaan jätti liikaa tiloja linjojensa väleihin, joita vahvat kuljettajat Di María ja kumppanit hyödynsivät Verrattin tarjoiluista. Hyökkäyskolmikon prässi oli surkeaa, keskikenttä joutui siten juoksemaan ja huolehtimaan aivan liian isoista tiloista. Puolustuslinja ei noussut keskikentän mukana, vaan tyytyi siihen että tilaa linjan eteen jäi ja runsaasti. Pallollisena Barcelonan rakentelu pysähtyi viimeistään Messiin, joka ei löytänyt tilaa PSG:n linjojen välistä ja jonka syöttösuunnat olivat varsin rajalliset. Taktisessa mielessä Barcelona ei voisi oikeastaan pelata enää tuon huonommin eikä PSG paremmin kuin mitä kolme viikkoa sitten Pariisissa nähtiin.
Mitä Barcelona tänään sitten tekee toisin, jotta voisi nousta edes jollain tasolla taistelemaan jatkopaikasta? Ensinnäkin ottelu pelataan Camp Noulla, mikä on automaattinen etu. Toki tänään jokainen pariisilaisten tekemä maali on vierasmaali eikä Blaugrana iskenyt niitä yhtään kolme viikkoa sitten, mikä on vastustajan laadukkuuden lisäksi toinen iso tekijä sille, miksi jatkopaikan saavuttaminen on tänään Barcelonalle lähes mahdotonta. Oman maalin pitäminen puhtaana tulee olemaan Barcelonalle vaikeampi tehtävä illan aikana kuin neljän maalin tekeminen PSG:n verkkoon.
Barcelona loi pitkästi yli toistakymmentä laadukasta maalintekopaikkaa Celtaa vastaan lauantaina ja iski niistä viisi maalia. Vastustaja loi tekopaikkoja kolme. Jopa kolme viikkoa sitten Pariisissa Barcelona loi sen pelaamisen tason ollessa huonoimmillaankin pari-kolme erinomaista tekopaikkaa, mutta ei valitettavasti tehnyt niistä yhtään osumaa. Tänään Blaugranalla on vastassa Celtaa laadukkaampi joukkue, mutta siitä huolimatta on todennäköistä, että Barcelona luo tekopaikkoja jatkopaikkaan riittävän määrän. Ratkaisevaa on viimeistellä paikoista kylmästi ja armotta sen lisäksi, että PSG ei onnistu omista paikoistaan, joita sekin vuoren varmasti muutamia pystyy luomaan.
Pariisissa ja sitä ennen Blaugrana hyökkäsi 4-3-3:lla Messin pelatessa keskellä ja oikean laidan jäädessä tyhjäksi. Muodostelman ongelmia on lueteltu tällä forumilla ihan riittävän monta kertaa, joten ei kerrata niitä tässä.
Kolmessa viimeisimmässä pelissään Barcelona on nähty 3-3-1-3 -muodostelmassa, jossa Neymar ja Rafinha pitävät leveyden ja pääsevät 1vs1-haastotilanteisiin laidoillaan niitä voittaen. Messi pelaa keskikentän timantin ylimpänä, mutta laskeutuu toki välillä sitä alemmas hakemaan palloa. Tämä muodostelma nähdään varmasti myös tänään. Muodostelma tuo oikean laidan mukaan peliin. Lisäksi se tuo lisää syöttösuuntia sekä pelinavausvaiheeseen alakerralle & Busille että Messille linjojen väliin hyökkäyspäässä. Formaatio on riskialtis puolustussuuntaan, mutta tässä vaiheessa riskejä on pakko ottaa avausosan tuloksen jälkeen.
Suárez kommentoi taannoin tämän illan ottelun olevan yksi hänen uransa tärkeimmistä otteluista. Pitää varmasti paikkansa etenkin, jos Barcelona tekee ihmeestä totta ja nousee jatkoon. Realistisesti jos ajatellaan, niin ei tule käymään. Blaugrana hakee varmasti hyvää alkua ottelulle ja sen seurauksena aikaista avausmaalia, jotta saisi kotiyleisön alusta asti hyvin mukaan - niin hyvin kuin se vain Camp Noulla on mahdollista. Toisen maalin tekeminen ennen puoliaikaa toisi joukkueen oikeasti jälleen takaisin ottelupariin mukaan tosissaan. Sen jälkeen toisella puoliajalla tärkeintä Blaugranan kannalta on kärsivällisyys: Kahden lisämaalin tekeminen on täysin mahdollista 45 minuutin aikana ja se tarkoittaisi jatkoaikaa, mutta PSG:n iskiessä vierasmaalin on vuori liian iso kiivettäväksi, sillä neljän maalin tekeminen alle yhden puoliajan aikana PSG:n tasoista joukkuetta vastaan on mahdotonta.
On mielenkiintoista nähdä, miten Emery lähtee peluuttamaan PSG:tä. Kuinka alhaalla he puolustavat? Pyrkivätkö pitämään palloa ja tappamaan aikaa vai hakevatko nopeilla hyökkäyksillä aikaista vierasmaalia? Barcelona tuskin enää tekee sitä virhettä, että se jättäisi oman puolustuslinjansa eteen yhtä paljon tilaa kuin Pariisissa. Camp Noulla Blaugrana jättää tilan mieluummin puolustuslinjansa taakse, mikä sekään ei ole vaaratonta, mutta luo paremmat edellytykset ottelun hallitsemiselle.
Luulen, että ottelussa Barcelona pelaa tänään todella hyvin ja voittaa parin-kolmen - jopa neljän - maalin erolla, mutta se ei tule riittämään jatkoon, koska PSG tekee vähintään yhden vierasmaalin. Niinpä kauden kaunein kilpailu - Mestarien liiga - jää tältäkin kaudelta valloittamatta, mutta positiivisesti ajateltuna putoaminen tässä vaiheessa antaa Barcelonalle kilpailijoitaan paremmat lähtökohdat voittaa kauden tärkein kilpailu: Espanjan liigamestaruus. Sen saavuttaminen kolmatta kertaa peräkkäin on aina huikea saavutus. Tänä keväänä liigamestaruus tulisi kaudella, jolla Real Madrid haluaa voittaa liigamestaruuden monen vuoden mestaruudettoman ajanjakson jälkeen keinolla millä hyvänsä enemmän kuin kenties koskaan - tai ainakin enemmän kuin pitkään pitkään aikaan - mikä tekisi Barcelonan hypoteettisesti voittamasta mestaruudesta erityisen maukkaan ja loisteliaan. Eli kävi tänään miten tahansa, kausi ei pääty Blaugranan osalta missään nimessä vielä tähän iltaan...
Kauniiden jäähyväisten ja kiitoksien jättäminen Luis Enriquelle parin tänä keväänä voitetun pokaalin ja loistavan hyökkäysvoittoisen jalkapallon muodossa olisi joukkueelta mitä parhainta. Samalla ne toimisivat myös Luchon viimeisenä lahjana culéille. Osittain jäähyväisten antaminen alkaa tietyllä tapaa jo tänään, sillä todennäköisesti ilta on Luchon Barcelonan viimeinen Mestarien liigassa. Jos se sitä on, olkoon se sitten täynnä rock'n rollia, rohkeutta, toivoa, jalkapallon tunteiden vuoristorataa ja unelmia; olkoon se yksittäisen illan kaunis mahdollisuus saavuttaa jotain suurta - jotain unohtumatonta ja ikimuistoista - olkoon se mahdollisuus toteuttaa kaikkien comebackien ja remuntadajen äiti, josta tultaisiin onnistuessaan puhumaan vielä vuosienkin päästä, ja epäonnistuessaankin yritys jäisi kauniiksi joutsenlauluksi Euroopan arvostetuimmassa seurajoukkuekilpailussa mahdottoman ja ylivoimaisen haasteen edessä.
https://www.youtube.com/watch?v=qM9TjAmzstoTornarem a ser grans, hi tornarem,
quan sortim d'aquesta tempesta,
que amaguem rere rostre indiferent,
però cou i ens fa sentir que hi tornarem...¡Visca el Barça!
