Dimes
 Poissa
|
 |
: 25.06.2016 klo 15:48:55 |
|
 Koko nimi: Leicester City Football Club Perustettu: 1884 (nimellä Leicester Fosse) Kotistadion: King Power Stadium (kapasiteetti 32 300) Omistaja: King Power Group International Puheenjohtaja: Vichai Srivaddhanaprabha Saavutukset: Liigamestaruus 2016, Liigacupin mestaruus 1964, 1997, 2000, FA Charity Shield 1971 Linkkejä: Nettisivut Twitter Instagram Youtube Ihan ensin haluan onnitella jokaista, joka osui missä tahansa Leicesteriin liittyneessä vedossaan viime kaudella. Ei pelkästään mestaruuspommissa, vaan myös missä tahansa yksittäiseen otteluun tai pelaajan suoritukseen liittyvässä vedossa. Vasta kun luin ajatuksen kanssa uudestaan viime kesänä kirjoittamani kausitopicin 2015-16 avausviestin, havahduin viimeistään, miten kaikki voikin olla niin eri tavalla nyt kuin tuolloin. Itsestään selvät ennustukset, kuten Leicesterin kyvyttömyys taistella europaikoista, Danny Simpsonin riittämättömyys putoamistaistossa ja valmentajanvaihdoksesta aiheutuvat negatiiviset asiat, eivät lopulta pitäneet kutinsa yhtään. Jamie Vardyn paikkaa avauksessa kyseenalaistettiin ja Andrej Kramaricin uskottiin kantavan joukkuetta lukuisilla maaleillaan. Claudio Ranieri ei luottamusta herättänyt. Kuinka päinvastoin kaikki pystyikään menemään. Niin sairasta kuin se onkin, Leicester ei ehkä juhlisi mestaruutta, jos viime kesä olisi mennyt vähänkään eri tavalla. Adam Smithille, James Pearsonille ja Tom Hopperille on varmasti välitetty kiitokset jälkikäteen seuran tulevaisuuden kannalta arvokkaasta työstä, mitä kolmikko teki bangkokilaisessa bordellissa kesällä 2015. Ilman tuota hässäkkää, ei Ranieria olisi ollut tarvetta palkata ja Pearsonin alaisuudessa oltaisiin jatkettu ties kuinka kauan. Kaikki kunnia toki Pearsonille hänen aikanaan otetuista päänahkoista ja saavutuksista, mutta hänen valtakaudellaan Valioliigan mestaruuden nappaaminen olisi vaatinut vielä tuplasti suurempaa pommia kuin mitä Ranierilta. Niin paljon kuin Ranieri saikin arvostelua asiantuntijapiireiltä kauden alla, osoittautui italialaisherran nimitys täysin oikeaksi ratkaisuksi. Äänekkäimpien Ranieri-vastustajienkin oli talven mittaan myönnyttävä antamaan Hopeaketulle hänen ansaitsemansa kunnia joukkueen lennosta, vaikka Ranierin työ perustuikin paljolti Pearsonin aikakaudella kasattujen perusasioiden päälle. Kuitenkin kun järjellä ajattelee asiaa, kuka on niin hullu, että palkkaa joukkueen valmentajaksi tuoreeltaan Kreikan maajoukkueessa flopanneen, heikohkoa englantia puhuneen ja olemattoman vähän kokemusta putoamista vastaan taistelevan seuran peräsimestä omaavan miehen? En tiedä, mutta jokaiselle tuohon päätökseen vaikuttaneelle pitää myöntää välittömästi tuntuva palkankorotus. Odotukset viime kaudelta olivat varmasti matalammat kuin vuosikausiin, mutta toikin palkintokaappiin seurahistorian suurimman saavutuksen. Kauden avausviikonloppuna napattu erittäin vakuuttava 4-2-voitto Sunderlandista herätti ensimmäisen kipinän siitä, että ehkäpä kausi tultaisiin muistamaan vielä jostain muustakin kuin kulisseissa tapahtuvista sekoiluista. Se, mitä Ranieri oli onnistunut muuttamaan Pearsonin ajoista, näkyi miesten uudenlaisessa pelaamisen ilossa. Ei jäänyt ihan yhteen tai kahteen pelaajaan, jotka pelasivat italialaisen alaisuudessa uransa parhaan kauden ja iso tukku nuorukaisia harppasi Ranierin valmennuksessa uuden askeleen eteenpäin kehityksessään. Lopulta suurin tekijä tämän onnistumisessa oli Claudion ymmärrys antaa pelaajille vapautta ja tilaa omille ratkaisuille. Pelitapa oli ankara, jossa sooloilulle ei ollut sijaa, mutta silti jokaisella oli enemmän omaa vapautta kuin Pearsonin aikana ikinä. Niin mukavaa kuin kahden valmentajan peluuttaman pallon vertaileminen onkin, on vain todettava, että vertaaminen jääköön tähän ja todettava, että molemmat ovat tehneet fantastista työtä tahoillaan eikä Ranierin saavutus ole Pearsonilta pois. Ilman Pearsonin saavutuksia Leicester City ei olisi nyt hallitseva mestari. Kiitos siitä.  Claudio Ranieri ja lehdistötilaisuudet - siinäpä vasta yhdistelmäPelaajisto ei loppupeleissä suurta muutosta kokenut viime kesänä, mikä omalta osaltaan antoi joukkueelle rauhaa keskittyä muuhun kuin jatkuvaan siirtosaagaan. Merkittävät hankinnat tehtiin pian kesän alussa ja joukkue oli muutamaa kiinnitystä vaille valmis jo kuukautta ennen sarjan alkua. Edellisen kerran, kun Leicester noudatti samankaltaista rauhallisempaa siirtopolitiikkaa kesällä, tuloksena oli nousu Valioliigaan. Toimivista palasista pidettiin kiinni, turhaksi koetut saatiin ulos ja hankinnat osuivat vähintäänkin hyvin kohdalleen, vaikka Inlerille ja Benalouanelle ei keksitty mitään käyttöä. Nimi Pelimin Pelimäärät Maaleja
| Kasper Schmeichel | 3420 | 38+0 | -36 | | Ritchie De Laet | 656 | 7+5 | 1 | | Wes Morgan | 3420 | 38+0 | 2 | | Robert Huth | 3150 | 35+0 | 3 | | Daniel Amartey* | 102 | 1+4 | 0 | | Danny Simpson | 2613 | 30+0 | 0 | | Marcin Wasilewski | 302 | 3+1 | 0 | | Christian Fuchs | 2710 | 30+2 | 0 | | Yohan Benalouane | 66 | 0+4 | 0 | | Danny Drinkwater | 3039 | 35+0 | 2 | | Andy King | 1050 | 9+16 | 2 | | Marc Albrighton | 2769 | 34+4 | 2 | | N'Golo Kanté | 3020 | 33+4 | 1 | | Jeffrey Schlupp | 1385 | 14+10 | 1 | | Demarai Gray* | 178 | 1+11 | 0 | | Nathan Dyer | 213 | 0+12 | 1 | | Riyad Mahrez | 3058 | 36+1 | 17 | | Gökhan Inler | 195 | 3+2 | 0 | | Jamie Vardy | 3140 | 36+0 | 24 | | Andrej Kramaric | 22 | 0+2 | 0 | | Shinji Okazaki | 2074 | 28+8 | 5 | | Leonardo Ulloa | 970 | 7+22 | 6 | | Joe Dodoo | 19 | 0+1 | 0 |
* Liittyi joukkueeseen tammikuussa
Leicesterin pelitapahan ei kaikkien silmää miellyttänyt, sillä se ei kummoista seksipalloa tarjonnut vaan kylmää tulosfutista alusta loppuun. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pallon nopeasti eteenpäin toimittamiseen perustunut pelaaminen ei aina ollut sitä viihdyttävintä jalkapalloa kaikkien mielestä, varsinkaan kevättalvesta, jolloin joukkue tuntui ottaneen tavoitteekseen repiä mahdollisimman niukkoja 1-0-voittoja tapahtuipa otteluissa mitä tahansa. Pallonhallintaan ja syöttöjen onnistumiseen liittyneet tilastot olivat yleinen naurun aihe, kun hyvinkin monet paineen alta puolustuksesta lähteneet pitkät roiskaisut keskikentälle eivät päätyneet oikeaan osoitteeseen eikä pallon haltuun saatua sitä kovin montaa sekuntia vaivauduttu pitämään. Kauden päätteeksi keskimääräiseksi pallonhallintaprosentiksi jäi 44,8, mikä lienee ensimmäinen kerta koko jalkapallotilastoinnin aikakaudella, kun mestarijoukkue on jäänyt alle puolen. Samalla määrä oli koko Valioliigan kolmanneksi pienin, taakse jäivät vain Sunderland (43,3%) ja West Bromwich (42,2%). Onnistuneiden syöttöjen osumaprosentti oli vaatimaton 70,5, mikä voitti ainoastaan WBA:n vastaavan. Viimeistään näiden myötä voidaan heittää turhilla tilastoilla vesilintua, vaikka ihan mielenkiintoista settiä tuolta numeroiden maailmasta löytyykin Leicesteriin liittyen.
Leicester siirtyi lopullisesti sarjan kärkeen tammikuun puolivälissä eikä sittemmin enää luopunut hankkimistaan asemista. Vaikka joukkue oli elämänsä vireessä piikkipaikalla ja vain keskivaikea otteluohjelma tuossa vaiheessa edessään, ei Kettuja pidetty suurimpana mestarisuosikkina ennen kuin kanssakilpailijat omilla esityksillään hoitivat itsensä pihalle pokaalitaistosta. Ainoat perusteet ’’kuplan puhkeamiselle’’ taisivat olla vain joukkueen kokemattomuus vastaavista tilanteista sekä pelaajiston rajallisuus. Loukkaantuminen useammalle avainpelurille olisi takuulla hidastanut Ranierin mestaruusjunaa, mutta pelaajien sitoutuminen yhteiseen pelitapaan oli sillä tasolla, että pahaan tappiokierteeseen tuskin oltaisiin ajauduttu ilman Mahrezia tai Kantéta. Kuitenkin fysiotiimi hoiti hommansa huikealla tavalla, sillä lukuisia kertoja puolikuntoiset miehet saatiin joukkueen vahvuuteen ja esimerkiksi Vardylta olisi jäänyt useampi ottelu pelaamatta (ja maali tekemättä) ilman taikoja tehnyttä lääkintähenkilöstöä. Pieniä mutta mestaruudesta puhuttaessa merkittäviä tekijöitä tällaiset taustatiimin onnistumiset.
Tehoduo Vardy ja Mahrez viimeisteli yhdessä 41 liigamaalia
Kesä 2016 - Kuka sisään, kuka ulos?
 Saapuneet:
GK Ron-Robert Zieler (Hannover 96) £3,5m
DF Luis Hernández (Sporting Gijón) ilmainen
 Lähteneet:
FW Andrej Kramarić (TSG Hoffenheim) n. £5m
GK Mark Schwarzer (sopimus päättyi, ura päättyy)
DF Paul Konchesky (sopimus päättyi)
MF Dean Hammond (sopimus päättyi)
FW Jacob Blyth (sopimus päättyi)
MF Jack Barmby (sopimus päättyi)
Paikka Mestarien liigassa, check. Tarvetta uusille pelaajille, check. Rahaa, check. Näistä tekijöistä on rakennettu Leicesterin siirtohuhumylly kesälle 2016. Mestaruutta lähdetään puolustamaan liigassa ja samaan aikaan pitäisi kunnialla selvittää myös europelit. Viime kauden kapea pelaajarinki ei siihen riitä rasituksen kasvaessa selvästi aiemmasta, uusia vahvistuksia kaivataan.
Kuten niin perinteistä, suurin kysymysmerkki kohdistuu Leicesterin tapauksessa taas puolustuslinjaan. Vasemman laitapakin paikka on Fuchsin jäädessä kunnossa ja toivottavasti Chilwellin jäädessä myös Plan B on olemassa jo omasta takaa. Oikea puoli onkin merkittävästi suurempi murhe. Simpson ja De Laet eivät vastaa Valioliigan huipulla kestämiseen vaadittavia laatukriteerejä eikä nuoren Amarteyn varaan kannata suunnitelmia vielä rakentaa. Joukkue suorastaan huutaa uuden oikean pakin perään, mutta huhuissa ei juuri tuolle paikalle ole vastauksia riittänyt. Ainoastaan Hertha Berlinin slovakialaista Peter Pekarikia on joissain lähteissä tarjottu mahdollisena hankintana, mutta nämäkään juorut eivät taida olla sieltä vakavimmasta päästä. Topparin paikalle saatiin jo sisään Sporting Gijónin espanjalainen Luis Hernández eikä enempää uusia miehiä keskuspuolustukseen taideta tarvita, ellei odottamattomia lähtijöitä tule. The Sunin mukaan Leicester on ollut kiinnostunut Sevillan ja Ranskan maajoukkueen Adil Ramista, mutta en pidättele hengitystäni tuon suhteen.
Keskikenttä kokee varmasti isoimman myllerryksen. Mahrez ja Kanté ovat lukuisien suurseurojen kiikarissa ja Leicesterissä on valmistauduttu jo puoli vuotta miesten lähtöön. Samaa kaliiperiä ei saada sisään ihan halvalla, eikä Leicesterin siirtopolitiikkaan taida kuulua suurten starojen kosiskeleminen. Puolustavaksi keskikenttäpelaajaksi saadaan erittäin suurella todennäköisyydellä Ranskan liigan OGC Nicessa vakuuttavia otteita esittänyt Nampalys Mendy, joka ei kuitenkaan ole tulossa Kantéta korvaamaan. Mendy on yksi Kettujen pitkäaikaisimmista kiinnostuksen kohteista ja tuo siirto mennee läpi £13m hintaan Kantén kohtalosta riippumatta. Keskikentän pohjalle on huhuttu myös Unkarin EM-joukkueeseen kuuluvaa Adam Nagya, jonka toivotaan irtoavan Ferencvárosin riveistä kahdella miljoonalla punnalla. Unkarilaista tavoittelee myös muutamat muut Valioliigan seurat, mutta miehen todennäköisin päätepiste on Marseille.
Hyökkäys kaipaa yhtä tai kahta uutta vahvistusta jo nykyistenkin miesten lisäksi. Jos lähtijöitä tulee hyökkäysvalikoimaan, voi Leicesterillä olla kovakin tarve etsiä uusia maalintekijöitä. Islam Slimanin perässä juokseminen on ilmeisesti jo lopetettu, mutta CSKA Moskovan nigerialaistykki Ahmed Musa kiinnostaa yhä. Ongelmaksi taitaa vain muodostua miehen jättimäinen sopimus CSKA:n kanssa, sillä venäläiset eivät ole tarttuneet £23m tarjoukseen. Kärkeen on myös ehdotettu AZ Alkmaarissa hurjan läpimurron tehnyttä Vincent Janssenia, joka nakutti debyyttikaudellaan 27 maalia ja vei Eredivisien maalikuninkuuden. Kettujen mahdollisuudet Tottenhamia vastaan taistella miehestä eivät vain ole kovin realistiset.
Nykyinen pelaajarinkihän näyttää seuraavalta...
Maalivahdit:
Kasper Schmeichel  (29v, sopimus 2018, kuudes kausi)
Legendan poika nappasi ensimmäisen ison saavutuksensa ollen taas joukkueen kantavia voimia, kuten niin totutusti aikaisemminkin. Syyskaudesta puuttui maagisuus ja Schmeichel sai oman osansa kritiikistä, kun puolustus korkattiin liian helposti auki. Selvä tasonnosto tapahtui vuodenvaihteessa ja keväällä tanskalainen keräsi jokaista päästettyä maalia kohden moninkertaisen määrän huipputorjuntoja. Vaikka ikää on jo lähemmäs 30 vuotta, on pelaamisessa tapahtunut seuran nousun mukana kehitystä merkittävästi eteenpäin, eikä nyky-Kasperin kohdalla ole helppoa keksiä heikkouksia, jos niitä ikinä ylipäätään on ollutkaan. Zielerin liityttyä joukkueen mukaan, on Kasper täysin uudessa tilanteessa urallaan, kun joutuu todella kilpailemaan pelaavan veskarin paikasta.
Ron-Robert Zieler  (27v, 2020, ensimmäinen kausi)
Jos huhuihin on uskominen, Zieler oli Leicesterin kakkosvaihtoehto uudeksi veskariksi Loris Kariusin jälkeen. Kariusin tehtyä sopimuksen Liverpooliin, maksoi Leicester Hannoverille 3,5 miljoonan euron korvauksen Zieleristä ja nyt saksalainen on kisaamassa Schmeichelin kanssa peliminuuteista. Maailmanmestarin statuksella liikkuva maalivahti saatiin todella edulliseen hintaan, eikä mies varmasti ole tyytymässä penkkivahdin rooliin. Peluutus on vielä mysteeri, mutta mitä luultavammin molemmat saavat mahdollisuutensa isoissa peleissä. Yhteistä historiaa monien Leicester-pelaajien kanssa lyötyy, sillä myös Zieler on ManU:n akatemian kasvatteja.
Daniel Iversen (18v, 2019, toinen kausi)
Tanskan kontakteilla tammikuussa Esbjergistä hankittu juuttien nuorten maajoukkuevahti pelasi kevään aikana kuusi ottelua akatemian maalilla. Ei erityisempää kommenttia ole tarvinnut lukea nuorukaisen otteista, joten kaiketi on vastannut valmennuksen odotuksia. 18-vuotiasta Iverseniä hehkutettiin talvella Tanskan lupaavimpien maalivahtien joukkoon ja kuuluihan hän jo selvästi alaikäisenä Esbjergin edustusjoukkueeseen. Siellä debyytti jäi kuitenkin virallisissa peleissä tekemättä. Jonny Maddisonin sopimuksen päätyttyä paikka Kettujen U21-joukkueen ykkösvahtina pitäisi olla selvä ja olisi luultavasti ollut sitä Maddisonin kanssakin.
Ben Hamer  (28v, 2018, kolmas kausi)
Ei tietoa miehestä kentän ulkopuolella, mutta ilmeisen hankalahko persoona on aiheuttanut uralle synkän syöksykiidon. Viime kaudella ei mahtunut Valioliiga-ryhmässä penkillekään, vaan passitettiin Nottinghamin pikavisiitin kautta Bristol Cityyn lainalle. Ei onnistunut nappaamaan ykkösvahdin paikkaa edes Championshipissa, vaan vuoden lainasta huolimatta palasi jo talvella takaisin Leicesteriin, kun lainaseurakaan ei keksinyt miehelle mitään käyttöä. Hurja romahdus siitä, kun Leicesteriin saapuessaan lukeutui Championshipin parhaimmistoon pelipaikallaan. Sopimusta on yhä vuosi jäljellä, mutta kukaan tuskin pahastuisi, jos uusi seura löytyisi kesän aikana. Leicesterillä ei mitään käyttöä, katsomokomennus tai lainalle lähtö todennäköisin vaihtoehto.
Puolustajat:
Ritchie De Laet  (27v, 2018, viides kausi)
Asennetta riittää, mutta taitoa ei ihan samassa suhteessa. Luotettava sotaratsu putosi syksyllä avauksesta, kun liiallinen hyökkäysinto aiheutti omassa päässä turhan suuria ongelmia. RDL:n kanssa joukkue päästi keskimäärin yli kaksi osumaa per peli ja turhan moni maali rakentui De Laetin oikean laidan kautta. Ei tyytynyt varamiehen rooliin, vaan lähti tammikuussa mukaan Middlesbrough'n nousuprojektiin, missä historiallinen kahden ylimmän sarjatason mestaruus yhdellä kaudella jäi niukasti saavuttamatta. RDL on joukkueen todennäköisimpiä lähtijöitä, kun oikean pakin paikalle kaivataan uutta vahvistusta.
Wes Morgan  (32v, 2017, viides kausi)
Captain Morgan nousee kovaa vauhtia seuralegendaksi, jota ylistetään vielä vuosikymmenien päästä. Ei anna periksi tippaakaan ja käy vaikka itse tarvittaessa painamassa fyysisellä ylivoimallaan pallon vastustajan häkkiin, jos joukkuekavereista ei siihen ole. Jotenkin kuvaavaa, että vaikka Morgan ei yleensä maalinteossa loista, iski Kapteeni kevään tiukoissa peleissä kaksi tahtomaalia. Tokihan Morganilla on paljon puutteita pelaamisessa, mutta jamaikalainen kompensoi heikkouksiaan vahvalla johtamisella ja oikealla sijoittumisellaan. Ihan helpolla ei Morgania saa Leicesteriä jättämään.
Robert Huth (31v, 2018, kolmas kausi)
Vuosi sitten jännitettiin saadaanko Huth irroitettua pysyvästi Stokesta. Siirron vahvistuttua luotto puolustukseen kasvoi tuntuvasti, sillä Huthin saapuminen oli yksi oleellisimmista seikoista miksi Leicester onnistui säilyttämään sarjapaikkansa. Twitter-kommenteilla kannattajien suosikkipelaajaksi, mutta kentän puolella parannettavaa jäi. Siitä huolimatta ehdottomasti plusmerkkinen kausi alla - toki tämä nyt on itsestään selvää kenen tahansa kohdalla. Vieläkö kaikkien aikojen eniten valioliigaotteluita pelannut saksalainen jatkaa avauksen kamana vai meneekö tuore hankinta Luis Hernández edelle? Ainakin Huthin ammattimaisen pienieleistä vastustajan provosointia jää ikävä, jos penkille putoaa.
Daniel Amartey  (21v, 2020, toinen kausi)
Kööpenhaminasta tammikussa Leicesteriin, mutta vähäisen peliajan takia juuri kuvaa ghanalaisesta ei jäänyt. Muutaman pelin perusteella totuttelemista Valioliigaan jäi, joten uusi kausi näyttää onko Amarteysta ratkaisuksi krooniseen oikean pakin kaipuuseen. Jos Amartey tuohon rooliin nimenomaan etsittiin, oli se hieman erikoinen päätös, sillä miestä enemmän seuranneiden mukaan tuo ei todellakaan olisi se hänen paras pelipaikkansa. Mahdollista toki myös topparina tai keskikentän pohjalla pelaaminen, minne saattaa myös huonolla tuurilla olla tarvetta alkavaksi kaudeksi.
Danny Simpson (29v, 2017, kolmas kausi)
Vuosi sitten yhdeksän kymmenestä Kettujen kannattajasta oli valmiina laittamaan Simpsonin lihoiksi, nyt mielipiteet ovat muuttuneet jonkun verran suopeammaksi. Täydellisestä paniikkihankinnasta kuoriutui avauksen kamaa, mutta ensisijaisesti siksi, että kanssakilpailijoista ei ollut senkään vertaa ottamaan roolia itselleen. Oikea pakki on murheellinen pelipaikka, joten Simpson saa lähes 99-prosenttisella varmuudella haastajan kesän aikana. Simpsonilla oli toki hetkensä eikä pidä liikaa dumata siviilielämän hölmöilyiden takia, mutta epätasaisuuden takia en lähtisi uuteen kauteen Simpson ykkösvaihtoehtona laitaan.
Marcin Wasilewski  (36v, 2017, neljäs kausi)
Alkaa olla jo vähän menneen talven lumia, vaikka vielä vuosi sitten taisin kirjoitellakin, ettei ikä paina missään. Täyttää paikkansa edelleen topparina, mutta lähtökohtaisesti kaikki tuolle paikalle soveltuvat vaihtoehdot joukkueessa ovat Wasylin edellä. Valitettavaa, että Wasilewskin viime kaudesta jäi päällimmäisenä mieleen kevään Arsenal-pelin lisäajalla täysin ilman tarvetta aiheutettu vapari, josta Welbeck kuittasi vastustajalle täydet pisteet. Juuri tuollaiset hetken mielijohteesta syntyneet MVNT?-hetket pitävät huolen, että sympaattinen ja kannattajien rakastama puolalainen on parempi pitää vain joukkuehengen luojana, jollaiseksi mies vielä yhdeksi vuodeksi palkattiin.
Liam Moore (23v, 2017, kuudes kausi)
Kovasti on kääntymässä menetetyn lupauksen puolelle, vaikka 23-vuotiaana ura on vasta alussa. Viime kaudella pelasi 10 ottelua Championship-futista Bristol Cityn paidassa varsin keskinkertaisesti ja pelaili kevätpuoliskon kaudesta U21-joukkueen mukana. Valioliigaan nuorukaisesta ei ole, joten nyt olisi hyvä löytää pysyvä pelipaikka alempaa ennemmin kuin jumittua viimeiseksi Leicester-kaudeksi katsomoon tai junnujoukkueeseen. Championshipista luulisi halukkaita ottajia löytyvän.
Christian Fuchs  (30v, 2018, toinen kausi)
Itävaltalainen oli juuri niin fantastinen kuin villeimmissä unelmissa toivottiin. Siirron yhteydessä varoiteltiin Fuchsin olevan puolustussuuntaan riskialtis, mutta ilmeisesti mies nosti tasoaan tuolla osa-alueella, sillä mitään aihetta ei ollut pelkoon. Ehkä sitten johtui siitä, että vertasi automaattisesti katastrofaaliseen Koncheskyyn ja ei älynnyt, että Schalken ''heikko puolustamaan'' tarkoittaa väkisinkin jotain parempaa kuin oli totuttu. Pitkät sivurajalingot toivat uudenlaista vaaraa hyökkäyssektorille ja osasihan Fuchs mallikkaasti viskoa keskityksiäkin maaliinsa. Talven ManU-ottelun 60 metrin avaava pystysyöttö Vardyn maaliin aiheuttaa kettukannattajien etumuksissa lievää painetta vielä pitkään. EM-kisat menivät maajoukkueelta penkin alle, mutta Fuchs hoiti ruutunsa kohtalaisesti sielläkin.
Luis Hernández  (27v, 2020, ensimmäinen kausi)
27-vuotias Espanjan alasarjajyrä pelasi ensimmäisen La Liga -kautensa ja heti sai ulkomailla kiinnostuksen heräämään. Itselläni ei juuri havaintoja miehestä ole, mutta ilmeisesti kyseessä on pätevä Real Madridin kasvatti, joka putosi kuitenkin nuorena loukkaantumisten takia rahakkaammilta kentiltä pois. Oleellista on huomata, että Hernández on hankittu samoilla periaatteilla kuin Mahrez ja Kanté, eli vakuuttavien tilastoanalyysejen pohjalta. Toivottavasti osuu yhtä (tai edes suunnilleen) hyvin maaliin tämä erikoiselta tuntuva hankinta. Kovin paljoa ei diilissä pysty häviämään, sillä Leicester sai jantterin ilmaissiirrolla Sporting-sopimuksen päätyttyä. Mielenkiintoinen yksityiskohta sekin, että Hernández on Leicesterin seurahistorian ensimmäinen vakituisesti hankittu espanjalainen, Ignasi Miquel kun oli muutama kausi sitten vain lainalla.
Yohan Benalouane  (29v, 2019, toinen kausi)
Outo hankinta alkujaankin, eikä muuksi muuttunut. Atalantassa ilmeisen vakuuttavasti esiintynyt tunisialainen kustansi Leicesterille viiden miljoonan punnan luokkaa olleen siirtokorvauksen, ja sillä rahalla saatiin liigassa neljä kertaa vaihdosta tarvittu toppari. Luultavasti Ranierilla ei täysin riittänyt luotto Huthiin ja Morganiin, jolloin Benalouanen oli suunnitelmissa periä toisen paikka, mutta eipä tunisialainen avauspaikkaa saanut syksyn heikommin sujuneen jakson aikanakaan. Tammikuussa lähti osto-optiolla Fiorentinaan lainalle, missä peliaikaa ei kertynyt minuuttiakaan keväällä, joten mies palasi Leicesteriin roikkumaan kirjoille. Pois vaan, mikäli varteenotettava kosija tulee vastaan.
Benjamin Chilwell (19v, 2016, toinen kausi)
Maasta taivaisiin ylistetty 19-vuotias U21-maajoukkueleimalla varustettu vasen pakki jaksaa Liverpoolia kiinnostaa. Ei vielä minuuttiakaan valioliigafutista pelanneeksi talentiksi hinnat pyörivät tuntuvissa summissa, mutta seitsemän miljoonan tarjouksen hylkäämiselle on syynsä. Chilwellissä on potentiaalia nousta tulevaisuudessa A-maajoukkueen ympyröihin, mistä esimakua nähtiin kesän Toulon-turnauksessa. Samaisessa turnauksessa Chilwell loukkasi polveaan ikävästi, joten pre-season menee ainakin osittain siitä toipumiseen. Toivottavasti kestää Kettujen vahvuudessa ja haastaa toden teolla Fuchsin pelipaikasta alkavalla kaudella.
Keskikenttäpelaajat:
Danny Drinkwater (26v, 2018, viides kausi)
Mitähän miehen juomaveteen (no pun intended) sekoitettiin viime kesänä? Jos peliälyä myytäisiin laittomasti pullossa, Drinky olisi välittömästi poliisin tarkkailussa. Ensimmäinen Valioliiga-kausi meni odotuksiin nähden penkin alle, mutta harppasi taas Championshipissa totuttuihin dominoiviin esityksiin, toki tällä kertaa vähän isommissa kekkereissä. Paikka Englannin EM-ryhmästä olisi ollut upea päätös kaudelle, mutta ulosjääminen oli varsin odotettavissa eikä DD itsekään tainnut putoamista ottaa kovin raskaasti. Toivottavasti saa jatkaa avauksessa eikä menetä paikkaansa jollekin ison rahan hankinnalle.
Matty James (24v, 2018, viides kausi)
Vakava polvivamma piti Jamesin poissa kuvioista koko kauden. Tammi-helmikuussa palasi ensimmäisiä pelejä pelaamaan sitten toukokuun 2015, mutta enempää kuin puolikkaita otteluita junnujoukkueen mukana ei ehtinyt pelata. Leicesterin vaihtoehdot Jamesin paikalle keskikentän keskustaan ovat muuttuneet aika radikaalisti loukkaantumisen aikana, joten ihan välittömästi paluuta Valioliigaan ei ole tulossa. Pystyykö ottamaan paikkansa takaisin vai onko edessä siirto uudelleen Championshipiin? Tasonsa puolesta menisi Valioliigassakin, mutta pitkä poissaolo varmasti arveluttaa.
Andy King  (27v, 2018, yhdestoista kausi)
Pakko nostaa hattua korkealla aina kun Kingistä puhutaan. Seurauskollisuutta ei sovi väheksyä nykypäivänä, eikä varsinkaan tilanteessa, jossa rooli on samanlainen kuin Kingillä. Peliaikaa tulee vain jos joku avainpelaaja puuttuu, mutta aina kentälle päästyään antaa sellaisen muistutuksen olemassaolostaan, että suorastaan kaduttaa istuttaa walesilaista penkillä. Kevään ratkaisuhetkillä hyppäsi kevyesti mukaan pitkän pelaamattomuuden jälkeen ja suoriutui siinä missä kuka tahansa muukin. Nyt palkintokaapista löytyy League Onen, Championshipin ja Valioliigan kultaiset mitalit Leicesterin paidasta. Mestarien liigan ja kovempien pelien myötä rooli taitaa vain pienentyä entisestään, mikä on kyllä sääli. Vaikea kuitenkaan nähdä Kingin olevan lähdössä, vaikka tilanteet muuttuisi miten.
Marc Albrighton (26v, 2018, kolmas kausi)
Kaikki kilpailut mukaan lukien koko joukkueen eniten otteluita päättyneellä kaudella pelannut pelaaja, mutta ei saa ansaitsemaansa arvostusta suurelta yleisöltä. Villa-kasvatti pelasi kevyesti uran toistaiseksi parhaan kautensa ja oli syyskauden näytöillä pitkään aiheesta ensimmäisiä nimiä, joita Ranieri kokoonpanoon kirjoitti. Kevään mittaan meno hyytyi ja Albrighton kesti vanhoilla esityksillä avauksen miehenä - ja toki myös siksi, ettei ollut parempaakaan vaihtoehtoa heittää vasempaan laitaan. Jos saisi tasaisuutta suorittamiseen, ei pelipaikkaa kyseenalaistaisi kukaan. Menettääkö paikkansa kesän aikana?
N'Golo Kanté  (25v, 2019, toinen kausi)
“Steve [Walsh], don’t ever listen to me again. I don’t know what I’m talking about!” totesi Ranieri, kun ensisilmäyksellä tyrmäämänsä Kantén näki kentällä ja totesi miehen olevan varsin pätevä täyttämään Cambiasson jättämän tyhjiön keskikentällä. Menee saman ''kukapa olisi uskonut'' -mantran toistamiseksi, mutta onhan tämä Kantén nousu futismaailman huipulle yhdessä vuossa sellainen tarina, ettei paremmasta väliä. Vielä joitain vuosia sitten Ranskan amatöörisarjoissa pyörinyt hiomaton timantti löydettiin tilastoja tutkailemalla Caenista ja osoittautui välittömästi joka pennin arvoiseksi sijoitukseksi. Yhden ottelun aikana ehtii riistämään pallon käsittämättömän moneen kertaan ja sen menetettyään juoksee puoli kenttää hakeakseen pelivälineen takaisin itselleen. Syötöt kun menisivät vielä hieman paremmalla prosentilla kohteeseensa, niin voisi sanoa malilais-ranskalaisen olevan hyvin lähellä maailman parasta omassa roolissaan. Valitettavasti Leicesterin kokoluokassa olevalla seuralla ei ole varaa kauaa pitää tämän tason miestä, joten jännitettäväksi jää, lähteekö Kanté heti vai kohta.
Jeffrey Schlupp (23v, 2020, kuudes kausi)
Unohtiko joku kertoa Ranierille, että Schluppista saattaisi olla iloa myös hyökkääjänä? Ghanalainen istui penkillä samaan aikaan kun Vardyn kärkiparia etsittiin kuukausia. Ranierin aikana Schluppin pelipaikaksi on vakiintunut entistäkin selvemmin vasemman laiturin paikka, missä mies on kieltämättä ollut aina peliaikaa saadessaan vaarallinen. Hyökkäyksiin nouseminen on niin vahvaa, että kärjessä kokeileminen toivottavasti tulee ajankohtaiseksi vielä jossain välissä. Valittiin jälleen joukkueen vuoden nuoreksi pelaajaksi, vaikka ikää ''jo'' 23 vuotta. Schlupphan on ollut jo ikuisuuden edustuksen riveissä ja toivottavasti on sitä myös jatkossa. Melkein silti pelaajan saappaissa lähtisin kokeilemaan siipiä muualla, sillä Leicesterillä ei ole juuri muuta tarjota kuin vaihtopelaajan hommia ja Schluppilla riittää kykyä olla isompikin tähti.
Demarai Gray (20v, 2020, toinen kausi)
Pitkään Football Leaguen suurimpia talentteja, joka saatiin naarattua Leicesteriin talven aikana. Mitään maailmaa mullistavaa ei nähty puolessa kaudessa, vaan päinvastoin superlupaukseksi varsin keskinkertaista tahkoamista. Tammikuussa hankkiminen antoi sen vaikutelman, että Graylle tarjottiin puoli vuotta aikaa sopeutua kovempiin haasteisiin ja nyt kokonaisen pre-seasonin jälkeen odotetaan nuorukaiselta paljon. Toistaiseksi suurimmat näytöt on nähty U21-maajoukkueen paidassa, joten eiköhän lyö läpi tulevalla kaudella liigassakin. Mahrezin paikallehan Graysta odotetaan uutta avauksen miestä, kun algerialainen odotettavasti lähitulevaisuudessa menetetään. Onko Graysta vastaamaan niin suuriin saappaisiin?
Riyad Mahrez  (25v, 2019, kolmas kausi)
Mahrezin kyvyt tiedettiin (ainakin omassa leirissä), mutta 17 maalia oli silti jokunen osuma enemmän kuin odotettiin. Kantoi joukkuetta vaikeilla hetkillä käytännössä yksin, kun Kanté ei vielä ollut saanut mahdollisuutta läpimurtoon ja Vardylla oli hieman hiljaisempi vaihe meneillään. Typerältä tuntuu antaa tuollaisen kauden jälkeen mitään kritiikin sävytteistä sanaakaan, mutta nopeasti kaiken julkisuudelta saaminen ei jäänyt näkymättä kentällä. Tärkeissä peleissä nähtiin joitain liian itsekkäitä ratkaisuja, jotka alkoivat samoihin aikoihin kuin puheet miljoonasiirroista nousivat juorulehtien otsikoihin. Lähteekö nyt, vai jääkö vielä kaudeksi? Kiinnostavaa joka tapauksessa nähdä miten lähes täyden kympin kausi alla vaikuttaa uuden kauden aloittamiseen. Kasvaako gorilla niskaan, jos verkot eivät heilukaan samaan malliin kuin ennen?
Gökhan Inler  (32v, 2018, toinen kausi)
Kolme miljoonaa piti olla naurettavan pieni korvaus siitä työstä mitä Inlerin suunniteltiin tekevän Leicesterissä. Nyt siinä oli melkein kolme miljoonaa liikaa. Sveitsin maajoukkuekapteeni ei sopeutunut Valioliigaan yhtään ja jumittui vaihtomieheksi. Erikoisen hasardeja ratkaisuja syntyi paljon, eikä Ranieri jaksanut kauaa katsella sveitsiläistä avauksessa. Olisi kiinnostava kuulla mihin perustui Inlerin vaikeudet Leicesterissä, sillä miehen perustason piti olla helposti parempaa kuin mitä Drinkwater pystyy joukkueelle tarjoamaan. Tammikuussa puhuttiin lainalle lähdöstä, muttei päässyt sopimukseen siirrosta ja vähäinen peliaika maksoi paikan Sveitsin EM-joukkueessa. Lähtenee kesän aikana.
Hyökkääjät:
Jamie Vardy (29v, 2020, viides kausi)
Vuosi sitten mietittiin onko Vardy riittävän tehokas kärki Leicesterille ja pitäisikö myydä, jos muutaman miljoonan tarjous jostain saataisiin. Onneksi pidettiin kiinni ja kiitoksena saatiin 24 maalia. Uudesta kaudesta tulee epäilemättä selvästi raskaampi, kun Vardyn varsin yksipuolinen pelikirja on vastustajien toimesta skoutattu ja lehdistö on pitänyt huolen siitä, ettei Vardy ole jäänyt tuntemattomaksi suuruudeksi kenellekään. Tuore neljän vuoden jatkosopimus pitää huolen, että JV9:n varaan voidaan luottaa Leicesterin hyökkäyspelaaminen jatkossakin. Mahrezin kohtalo määrittää paljolti Vardyn onnistumista ensi kaudella, sillä ilman algerialaisen tarjoamia palloja Jamie on kärjessä aika yksinäinen. Samanlaisia henkilökemioita ei hetkessä luoda.
Shinji Okazaki  (30v, 2019, toinen kausi)
Iloinen japanilainen ei ollut pettymys, muttei silti säästynyt täysin arvosteluilta. Mainzissa isoa maalintekijän vastuuta kantanut hyökkääjä jäi Leicesterissä Vardyn sidekickiksi hyökkäyspäässä, jonka tehtävä oli ilman palloa murtaa puolustuksia ja raivata Vardyn kaipaamia paikkoja. Sai melkoisesti kuraa niskaansa siitä, että maalisaldo jumittui vain viiteen maaliin, mutta japanilaisella oli paljon muutakin tarjottavaa joukkueelle kuin pelkät maalit. Asenteesta ei jää Okazakin pelaaminen ikinä kiinni, sillä stereotyyppisenä aasialaisena työnteon määrä on ihailtavan kovaa. Eniten rikottu pelaaja liigassa viime kaudella, mikä kertoo omalta osaltaan paljon Shinjin pelityylistä; aina siellä missä sattuu ja tapahtuu. Pääseekö kokeilemaan maalitykin hommia jossain vaiheessa vai peluutetaanko jatkossakin tutussa roolissa? Saksarimaali Newcastlea vastaan muistetaan vielä pitkään.
Leonardo Ulloa  (29v, 2018, kolmas kausi)
No ei se nyt ihan lähtenyt. Ulloasta ei ollut enää iloa, kun maalimäärät jäivät Vardyn pimentoon. Itseluottamuksen puute loisti kilometrien päähän, kun aiemmin itsestään selvä paikka avauskentällisessä jäi saavuttamatta. Talvi oli todella raskasta aikaa argentiinalaiselle miehen tehdessä jatkuvasti otteluiden lopuista vartin mittaisia cameo-rooleja ja usein hortoillessa koko sen ajan täysin pihalla ottelun juonesta. Kasasi itsensä mestaruustaiston alkaessa ja sai nimiinsä huipputärkeitä osumia. 2-2-tasurissa West Hamia vastaan pääsi pilkulta laittamaan lisäajalla tasoituksen, mikä selkeästi avasi päänsisäisiä lukkoja. Pystyy 20 maalin kauteen kaiken mennessä kohdalleen, mutta siihen pääsemiseksi tarvitsee avainpelaajan roolin.
Joe Dodoo (20v, 2016, toinen kausi)
Mr League Cup. Debytoi edustuksen mukana elokuun liigacup-pelissä Burya vastaan ja teki välittömästi hattutempun. Seuraavalla kierroksella West Hamia vastaan verkko heilui myöskin ja näillä näytöillä pääsi kerran vaihdosta sisään Valioliigassa. Herätti kiinnostusta alemmilla sarjatasoilla ja lähti syyskaudeksi lainalle juurikin Buryyn. Ikää 20 vuotta, mutta ei taida murtautua Leicesterin edustukseen pysyvästi. Edessä lähtö pysyvästi League Oneen?
Tuleva kausi
Eurooppa kutsuu. Uudenlainen maailma edessä, vaikka onhan Leicesterillä kokemusta europelien pelaamisesta vuosituhannen vaihteesta UEFA Cupista sekä 60-luvulta Cup-voittajien Cupista. Nuo tosin jäivät lähinnä kokeilun asteelle, sillä Leicester putosi kauden 2000-01 UEFA Cupista välittömästi ensimmäisellä kierroksella Belgradin Punaisen tähden käsittelyssä yhteismaalein 4-2 ja paria kautta aikaisemmin Atletico Madridille 1-4. Nyt edessä on varmasti kuusi lohkopeliä ja toivottavasti vielä jokunen pudotuspeliottelu siihen päälle. Valioliigan mestarille automaattisesti tuleva paikka arvontojen ykköskorista tarjoaa kyllä hyvät saumat edetä pitkällekin. Onneksi englantilaisseurat eivät ole asettaneet rimaa viime vuosina kovin korkealle tuossa kilpailussa, joten tuskinpa Leicester yhtään sen huonommin suoriutuu edustustehtävästään kuin perinteiset suuretkaan.
Pitkän tähtäimen tavoite thaimaalaisomistajilla oli hilata Leicester Mestarien liigaan. Tuo tavoite täyttyi odottamattoman nopeasti, joten seuraava askel on luonnollisesti oltava paikan vakiinnuttaminen huipulla. Kuuden kärkeen sijoittuminen vaatisi taas loistavaa kautta, mutta vahvistuvalla joukkueella on kaikki mahdollisuudet pystyä siihen. Tuskinpa kovin moni pettyisi, vaikka vuoden päästä sijoitus olisi kymmeneskin, mutta ylemmälle puoliskolle taulukosta täytyy päästä näillä panostuksilla.
Pre-seasonin ohjelma:
19.07. Oxford United - LCFC (@ Kassam Stadium, Oxford)
23.07. Celtic - LCFC (@ Celtic Park, Glasgow) *
30.07. Paris St Germain - LCFC (@ StubHub Center, Kalifornia, USA) *
03.08. FC Barcelona - LCFC (@ Friends Arena, Tukholma, Ruotsi) *
* Ottelu on osa International Champions Cupia
FA Community Shield:
07.08. LCFC - Manchester United (@ Wembley, Lontoo)
Tulevan kauden peliasut, viimeinen kausi Puman räteillä? |
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 17.03.2017 klo 03:19:04 kirjoittanut Dimes »
|
|
|
|
|
