Ensimmäiset muistikuvat on jostain 70-luvun puolivälistä, lauantaisista englannin liiga -matseista, saunasta ja Asterix-limpparista.
Varsinainen innostus kuitenkin iski joskus 80-luvun alussa kun Anderlecht kävi treenaamassa Tanhulan kentällä ennen euromatsia kopareita vastaan. Intoa puhkuen mentiin seuraamaan treenejä, ja laskeskelin että muistivihkossa oli vielä yksi tyhjä sivu ja siinä viisitoista riviä, kyllähän siihen joukkueen nimmarit mahtuu. Oli valtava pettymys, kun eka pelaaja veti nimmarinsa koko sivulle. Itkua pyrskien olin mennyt kotiin, ja tokaissut äitille "Kunhan musta tulee ammattipelaaja, niin opettelen kyllä kirjoittamaan joka riville!"
No ei tullut ammattilaista, mutta rakkaus lajiin on säilynyt niistä päivistä eteenpäin.
Silloinen Zlatan selkeästi.
