Onhan Cityn muutos ollut valtava sitten vanhan stadikan ja 90-luvun, oikeastaan vaikea nähdä montaakaan seuraa, jotka tuollaisen myllerryksen ovat läpikäyneet. Jos tuossa mittakaavassa yhtäkään. Chelsea ehkä, mutta siitä on aavistuksen pidempi aika. Tosin lyhyt hujaus seurahistoriassa sekin.
Silloin, kun asustelin Manchesterissa 90-luvulla ja kävin Maine Roadilla matseissa, City oli sympaattinen perinneseura, joka aina silloin tällöin voittikin pelinsä. Saksalainen Uwe Rösler oli kyllä hankittu maaleja tekemään, tekikin niitä kiitettävästi, samoin Georgi Kinkladze Georgiasta toi taitoa ja eleganssia keskikentälle, mutta muuten mentiin lähinnä briteillä ja enimmäkseen vielä englantilaisilla. Oli siellä miehistössä vielä toki Eike Immel veskarina ja Michael Frontzeck pakkina, molemmat saksalaisia, ja sitten vielä se yksi äijä Georgiasta, mikä piru sen nimi olikaan...joku -vili se oli? Niin ja tietysti iso mies Irlannista, Niall Quinn. Mutta siis englantilainen jengi, jossa oli jokunen ulkomaalaisvahvistus.
Ero nykyiseen on melkeinpä täydellinen. Eri stadion, kokonaan eri luokan joukkue, omistussuhteet, rahankäyttö, valmennus...jopa osittain eri yleisökin. Myönnän, ettei aina ole helppoa suhtautua Cityn kohdalla ökyilyyn, kun seura edusti aikanaan (eikä nyt seurahistorian kannalta niin hirveän kauan sitten) jotain aivan muuta. "Pohjoisen Wembley" oli tiivistunnelmainen ja värikäs areena, yleisö enimmäkseen duunareita pienessä jurrissa. Oli se ihanaa. Aika kultaa muistot, joo, mutta siltikin.
Ökyjä on tietysti aina ollut, ja tulee olemaan, mutta jotkut niistä ovat aina sellaisia olleetkin, joten niihin on jotenkin tottunut. Real Madrid, Barcelona, Bayern, Juventus...ja vaikkapa ManU. Aikojen alussa jostain lähteneet nekin, mutta jo niin kauan suurseurastatuksella toimineet, että sitä ei kukaan elossa oleva muista. Cityn kohdalla monikin muistaa. ja noin suuren muutoksen sulattaminen, käsittäminen, on joskus vaikeata.
Nuo järjettömät summat pelaajiin, joita suurseurat käyttävät, ovat toki luku sinänsä. Mutta, kuten joku täällä sanoi, ajat ovat muuttuneet ja se ei välttämättä ole seuran vika. Menestystä saa vain yhdellä tavalla. Isolla rahalla. Eikä sekään näytä pelkästään riittävän. City ei ole enää se seura, jota Englannin vuosinani symppasin, mutta jostain syystä symppaan kyllä edelleen, ehkä pitkälti niiden muistojen vuoksi. Erästä suurta (ja pirun vihattua) saksalaisseuraakin edelleen symppaan, sekin toisinaan on vaikeata, mutta en siitäkään luovu. Se alkoi jo 60-luvun puolivälissä. Ja sitten on tietysti syntymäkaupunkini HIFK, jonka fanittaminen alkoi jo ennen kuin kunnolla edes muistan ja jonka sain jo perintönä.
Mitä Cityltä toivon jatkossa? Ehkä jonkinlaista vakiintumista, rauhoittumista, sitten kun se "ideaalimiehistö" on löytynyt. Jatkuva suuri muutos tekee henkisen kiinnittymisen joukkueeseen vaikeaksi. Tietysti mielelläni näkisin edes 1-2 kovan luokan englantilaispelaajaa Cityssä, mutta heitä tietysti nykyään on niin vähän, että kilpailu heistä on kovaa. Jos heitä saadaan, niin varmasti se täyttää myös niitä tyhjiä tuoleja katsomossa. Paikallinen yleisö kaipaa ja arvostaa. Ehkäpä tulevaisuudessa akatemian kautta voi tähän tulla jotain muutosta.
Tässä tällä kertaa. Kovin henkilökohtaista tietysti ja ymmärrän, jos kaikki eivät tähän kannanottoon löydä itseltään kiinnekohtia. Bear with me though, will you?
Joka tapauksessa, hyvää kesää tämän topikin lukijoille!
