Vaikka nämä kolme pistettä ovat yhtä arvokkaita kuin marraskuussa, niin olihan tuo Pepin projektin kannalta tärkeä voitto. Kuten Pepin tyyliin kuuluu, tähän peliin City lähti hallitsemaan palloa ja minimoimaan Sunderlandin maalipaikat. Pelisuunnitelman voi sanoa toimineen, vaikka Sunderland lopussa iskikin tasoituksen. Sunderland ei saanut kuin kaksi maalintekotilannetta koko ottelussa, mutta toisesta se iski.
Kuten tälläkäkin palstalla useasti todettiin, näkyy Pepin kädenjälki eniten siinä, miten totaalista futista joukkue pelaa. Etenkin tälläistä joukkuetta vastaan, jossa City saa helposti vähintään 60% pallonhalinnan, ei puolustukseen oikeastaan tarvita kahta perinteistä topparia. Kolarov pelaa topparina, koska osaa avata peliä ja syöttämällä puhkoa Sunderlandin ryhmityksen ensimmäisen linjan. Se on tärkeämpi ominaisuus näissä otteluissa kuin moni uskookaan. Sen avulla Cityn ylemmät hyökkäävämmät pelaajat saavat pallon suoraan jalkaansa ja pääsevät kääntymään ja etenemään.
Kyllähän tämä peli on täysin Cityn hallinnassa. Sunderland ei ole pystynyt järjestämällisesti luomaan maalipaikkoja, vaan ne ovat tulleet sattumanvaraisuuden kautta. Se on Pepin tavoite.
Tällä forumilla usein unohtuu, että tämä ei ole mitään Football Manageria. Pelaajat ovat ihmisiä ja ihminen ei sisäistä uutta dataa kuin osan kerrallaan. Siksi on aivan totaalisen turhaa ihmetellä miksei Cityn hyökkääminen ole parempaa ja miksei Cityn pelaajilla ole viimeiselle hyökkäyskolmannekselle olemassa laajaa kirjoa erilaisia murtautumismalleja. Ne tulevat kyllä, ajan kanssa. Pep on aloittanut pelitavan sisäänajon siitä hänelle tärkeimmästä ja hänelle ominaisimmasta, pallonhallinnasta. Se on hänellä kaiken lähtökohta, jonka jälkeen voidaan vasta alkaa luomaan uusia ulottuvuuksia pelaamiseen. Tänäänkin kaikesta näki, että hyökkäävillä pelaajilla oli suhteellisesti vapaat kädet eikä varsinaisia murtautumismalleja vielä ollut.
Kun sitä taas vertaa hitaaseen pelinrakenteluvaiheeseen, on ero selkeä. Siinä taas oli havaittavissa selkeää toisteisuutta. Pep halusi ylemmiltä pelaajilta liikkeitä pallottomana, jolloin tilan voittaminen on mahdollista. Pallollisella pelaajalla oli aina noiden pallottomien liikkeiden ansiosta vähintään kaksi vapaata syöttösuuntaa. Ja kun tilaa voitettiin, eteneminen oli mahdollista.
Cityn paras pelaaja on ollut aivan ylivoimaisesti Fernandinho. Aivan päällikkö-tason suorittamista keskikentän pohjalla. On aina ja koko ajan pelattavissa ja tarjoaa aina toppareilla ja laitapakeille vapaan syöttösuunnan. Hitaassa pelinavausvaiheessa Fernandinho laskee toppareiden väliin luoden näin aina Stonesille ja Kolaroville syöttösuunnan alaspäin, jotta Sunderland ei onnistu tavoitteessaan eli ohjata peliä avaava toppari laitaan, jolloin Sunderlandille on helpompaa sulkea syöttösuunnat ylöspäin.
Fernandinho oli koko ottelun erinomainen. Muistuttaa rooliltaan paljon Sergio Busquetsin peluutusta Barcelonassa. Ei ole varmasti minkäänlainen sattuma, että Pep kokee tuon tyyppisen pelaajan ja roolin tärkeäksi. Myös negatiivisen tilanteenvaihdon sattuessa Fernandinho suojeli erinomaisesti puolustuslinjaa. Etenkin tänään, kun toisena topparina pelasi laitapuolustaja, tuo oli äärimmäisen tärkeää. Sen ansiosta Sunderland ei päässyt juoksemaan suoraan kohti puolustuslinjaa.
John Stones oli pakkohankinta, mutta noinkin vähäisellä treenimäärällä uudessa joukkueesaan hän oli puolustuslinjan selkeä johtaja. Myös pallollisena kypsää pelaamista, joka on asia, jota Pep toppareiltaan vaatii.
Caballero oli maalissa ja pelin aikana tuli kieltämättä tunne, että onkohan Hartin päivät oikeasti luetut? Pep haluaa maalivahdin olevan puolustuslinjan takana pelaaja sweeper (sitä näimme, kun Caballero tuli kerran upeasti vastaan ja katkaisi hyökkäyksen) ja olevan osa pelinrakentelua. Caballero onnistui tänään jalalla pelaamisessaan. Yksi gamesaver ensimmäisellä jaksolla tuli ja Sunderlandin maaliin ja Defoen terävään viimeistelyyn Caballerolla ei ollut jakoja.
