Osa IKausiennakko osa IILeicester CityTämä ei tule olemaan helppoa. Mestaruus toi kilpailijat rahatukkojen kanssa houkuttelemaan niin pelaajia, kuin seuran muutakin avainhenkilöstöä ja yksikään joukkue ei lähde ensi kaudella pelaamaan Leicesteriä vastaan heppoisella asenteella. Joukkueen taktiikka on vastustajien puolelta analysoitu tarkkaan ja moni varmasti ainakin kuvittelee löytäneensä lääkkeet. Toistaiseksi pelaajapuolella menetykset ovat jääneet N’Golo Kanteen, joka siirtyi Chelsean joukkueesen. Enemmän tai vähemmän hänen korvaajakseen joukkue hankki Nampalys Mendyn. Jos jotain, niin korvaus on ehkä yllättävänkin suoraviivainen. Siis 169-senttinen, energinen ja hyvin syöttelevä ranskalainen puolustava keskikenttämies. Mendy on myös Ranierille ennestään tuttu pelaaja, joten miehen voisi olettaa solahtavan joukkueeseen melko kivuttomasti. Myös muut hankinnat vaikuttavat vahvistavan ja leventävän pelaajarinkiä europelienkin vuoksi entistä raskaampaan kauteen. Viime kaudella Ranieri ei harrastanut kovinkaan paljon rotaatiota ja loukaantumisilta välttyminen vaikutti melkoiselta onnenkantamoiselta, jos mestaruus muuten ei sitä ollutkaan. Tällä kaudella menestystä ei haluta jättää onnettaren huomaan. Siitä kertovat mm. Schmeichelille kunnollisen kirityksen tarjoavan Zielerin ja harjoituskaudella kahdesti Barcan verkkoon pallon toimittanut pikajuoksijakärki Musan hankinnat. Toppari Hernandez ja nuorukaiset Kaputska ja Uche eivät äkkiseltään herätä tällä tasolla suuria tunteita, mutta Leicesterin scouttiorganisaatio on osoittanut kykynsä löytää edullisia helmiä, jotka ovat muilta jääneet huomaamatta. Ei siis kannata yllätyä jos erityisesti Hernandezista kuoriutuu vielä todellinen keskuspuolustuksen lukko. Joukkueella oli myös jo ennestään riveissään muutamia nuoria pelaajia, jotka saattavat päästä tekemään läpimurtonsa tulevalla kaudella.
Suuri huomio keskittyy nyt siihen menettääkö Leicester vielä muita avainpelaajiaan ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Ainakin Mahrezin ja Drinkwaterin perässä on useampi seura, mutta moni avainpelaaja on Vardyn johdolla myös sitoutunut seuraan. Jos joukkue pysyy kasassa, niin sillä on täydet edellytykset taistella ensi kaudellakin europaikoista. Mestaruuden uusiminen on silti liian suuri haaste kilpailijoiden vahvistuttua maailman nimekkäimmillä managereilla ja parhailla pelaajilla, jotka miljardi euroa voi heille ostaa. Yllätysmomentti on myös peruuttamattomasti menetetty, ellei seniori Ranieri ole kesän aikana kaivanut jostain uusia taikatemppuja. Luultavampaa silti on, että sarjassa nähdään ensi kaudella useita joukkueita, jotka ovat kopioineet sivun tai kaksi Ranierin viime kauden pelikirjasta.
LiverpoolKlopp on kesän aikana siivonnut pukukoppia ja muokkaa joukkueesta itsensä näköistä. Minkä näköinen joukkue sitten syntyy vaikkapa kahden potentiaalia omaavan, mutta leimallisesti erittäin epätasaisen laiturin hankkimisella 60m£ yhteishintaan? Kloppin Saksasta tuoma kolmikko Matip-Klavan-Karius taas on viettänyt toistaiseksi enemmän aikaa sairastuvalla, kuin kentällä. Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että Klavan ja Matip ovat molemmat laadukkaita puolustajia, jotka pystyvät pelaamaan useammassa kuin yhdessä roolissa ja auttavat sekä tilkitsemään viime vuonna muotoaan hakenutta pool-puolustusta, että parantamaan joukkueen avauspeliä. Molemmat pelaajat saatiin myös hankittua melko maltillisilla siirtokorvauksilla ja he saattavat olla siirtoikkunan parhaita hankintoja (mikäli pysyvät ehjinä). Myös Liverpoolin kohdalla maalinteko on ollut ajoittain pienoinen kysymysmerkki. Firmino-Ings kaksikko on kuitenkin harjoituskaudella tehnyt hyvin maaleja, vaikka kumpikaan ei silti ole ykköskärkenä Kloppin kaavailuissa. Sturridge on aloittamassa kauden ehjänä ja viime kauden lopulla mies väläytteli jo lupaavasti entistä kuntoaan. Nuori Origi pyrkii tällä kaudella tosissaan myös haastamaan Sturridgen avauksen paikasta. Bentekeä on huhuiltu pois seurasta, mutta ellei siirto tapahdu on tämä vahvempikin belgialainen yhä varteenotettava uhka minkä tahansa seuran puolustukselle ja taitaa siellä pelaajalistalla olla yhä myös yksi Balotelli. Pallo tulee siis alkavalla kaudella löytämään taatusti tiensä vastustajan verkkoon, mikäli joukkueen monet taitavat, mutta esityksissään ailahtelevat pelaajat saavat pidettyä keskittymisensä kasassa ja ruokittua kärkiä.
Harjoituskaudella Klopp on myös pelannut sekä 4-2-3-1 taktiikalla, että jonkinlaisella 4-3-3 variaatiolla. Lisäksi hän on peluuttanut jonkin verran pelaajia eri paikoilla. Nähtäväksi jää onko kyseessä oikeasti yritys siirtää pelaajia uusille pelipaikoille, vai pelkästään auttaa heitä ymmärtämään paremmin peliä myös kanssapelaajiensa näkökulmasta. Viime kaudella joukkue ei aina näyttänyt kykenevältä säilyttämään Kloppin taktista muotoa, vaan pakka hajosi näennäisesti uskon puutteeseen. Nähtäväksi jää onko pelitapa saatu iskostettua pelaajiin, kun Klopp on päässyt itse ohjaamaan kauteen valmistautumista. Kausi tulee joka tapauksessa olemaan Kloppille ja Liverpoolille näytön paikka. Kloppin odotetaan (vaikka mies itse ei moisesta näytä paljon stressaavan) lunastavan paikkansa liigan tähtimanagerien joukossa ja Liverpool seurana haluaa todistaa, että se ei ole tippunut kirkkaimman kärjen vauhdista. Myös tänä kesänä se näyttää ainakin siirtomarkkinoilla jäävän silti pahasti suurempien jalkoihin, vaikka Klopp onkin sanonut, ettei hän halua ostaa valtavilla summilla edellisten kauden onnistujia, vaan haluaa löytää pelaajat, jotka juuri tässä joukkueessa nousevat tulevaisuuden onnistujiksi. Europelien puute saattaa osoittautua kauden aikana merkittäväksi eduksi.
Manchester CityTämän päivän Manchester City ei ole joukkue, joka olisi tyytyväinen neljänteen sijaan sarjassa ja liigacup-kannuun. Siksi Guardiola, joka on Barcan ja Bayernin peräsimessä noussut managerimaailman ehkä kirkkaimmaksi tähdeksi. Nyt odotetaan miten mies sopeutuu Valioliigan. Hallitseva mestari Leicester voitti pokaalin nopealla vastahyökkäyspelillä, joka on ajoittain ollut myrkkyä Guardiolan pallonhallintapohjaiselle pelitavalle. Muiden joukkueiden ottaessa vaikutteita Leicesteristä on Man Cityn oltava tällä kaudella valmis vastaamaan haasteeseen.
Kesän siirtoikkunan osalta muutama asia pistää silmään. City tuuletteli vastustajan maaliverkkoa viime kaudella useammin kuin mikään muu joukkue, vaikka seuran ylivoimainen ykköskärki Sergio Aguero kärsikin pienistä loukkaantumisista. Iheanachon ja Bonynkin pelatessa kärjessä joukkue oli siis vaarallinen. Joukkueen ongelmat olivatkin enemmän iäkkään ja loukkaantumisista kärsineen puolustuksen puolella. Toki edellisten kausien keskikentän selkäranka Toure oli myös viime kaudella melkoinen varjo entisestään ja se osaltaan aiheutti enemmän painetta puolustukseen. Manchesterin sinisen puolen ostoslista on kuitenkin ollut kesän aikana hyökkäysvoittoinen. Loukkaantumisherkkä Gundogan kykenee ehjänä ollessaan auttamaan joukkuetta parantamaan pallohallintaa, sillä mies on erittäin tekninen ja hyvä kaksinkamppailuissa. Urallaan myöhään kovimmalle huipulle noussut Nolito tuo parhaimmillaan todellista vaaraa laitahyökkäyksiin ja sopeutunee vanhana barcalaisena Guardiolan pelitapaan. Nolito jäänee kuitenkin enemmän rotaatiopelaajaksi. Myös toinen laiturihankinta Sane saattaa lähtökohtaisesti olla vaihtomiehen roolissa, mutta nuorena ja viime aikoina kehitysaskeleita ottaneena pelaajana saattaa onnistuessaan nousta myös vahvasti taisteluun peliajasta Cityn laajassa keskikentän valikoimassa. Puolustusta Guardiola ei vielä ole vahvistanut. Seuralla on toki lupaavia nuoria puolustajia ja erityisesti Denayerin toivoisin saavan näyttöpaikan tulevalla kaudella, vaikka se saattaa vaatia, että nuorukainen kasvattaa pallit ja rohkeasti ottaa sen pelipaikan. Kompanyn parannellessa taas vammojaan siihen olisi hyvä paikka. Denayerin tasonnostokaan ei kuitenkaan poistaisi sitä tosiasiaa, että joukkueen puolustus kaipaa uudistamista, sillä laitapakit Glichy, Sagna, Zabaleta ja Kolarov ovat kaikki ohittaneet kolmen kympin merkkipaalun.
City on pelannut melko vähän harjoitusotteluita, joten joukkueen kunnon arvioinnissa pitää odottaa kauden alkua. Ilman vahvistuksia puolustukseen en usko seuran kykenevän kuitenkaan mestaruuteen ja noiden vahvistusten tullessakin Agueron pysyminen ehjänä olisi yhä kriittisen tärkeää. Tai sitten Jeesus tulee ja pelastaa tammikuussa.
Manchester UnitedZlatan Ibrahimovic. Kun puhutaan pelaajista, jotka omilla suorituksillaan pystyvät kääntämään otteluita, niin Zlatan on varmasti yksi kärkinimistä. Van Gaalin puolustusvoittoisella taktiikalla ManU sai aikaiseksi melko vaatimattomat 1,3 maalia ottelua kohden ja vaikka Mourinho ei yltiöpäisen hyökkäämisen puolestapuhujana olekaan tullut tunnetuksi, niin valmentajan vaihdos ja pitkänhuiskea ruotsalaistähden liittyminen seuraan tarkoittavat sitä, että tuo numero tulee alkavalla kaudella olemaan huomattavasti korkeampi.
Oma lukunsa on se miksi mies joka epäonnistui viime kaudella täydellisesti Chelseassa ja joka kohtuullisesta menestyksestä huolimatta oli myös Realissa yleisesti vihattu, palkittiin sopimuksella maailman yhden suurimman seuran kanssa ja siirtokassalla, jonka avulla voidaan vakavin naamoin puhua 130 miljoonan tuhlaamisesta ranskalaiseen tönkkösilliin. Vaikka Pogba tulisikin ja vaikka Zlatanin ansioita on mahdoton kiistää, niin siirtoikkunan paras hankinta seuralta saattaa silti olla laituri jonka nimeä ei kukaan pysty sanomaan humalassa kolmea kertaa peräkkäin (itse en pysty edes kerran selvinpäin). Armenialainen Mkhitaryan on kuitenkin pelaaja, josta on vaikea löytää heikkouksia. Hän pystyy pelaamaan monella eri pelipaikalla (vaikka oikea laita onkin hänen pääasiallinen toimistonsa), luomaan runsaasti maalipaikkoja seurakavereilleen ja myös itse päättämään hyökkäyksiä. Tämän miehen suoritukset ovat suuressa roolissa, kun mietitään mistä United saa paikkoja Zlatanille, Rooneylle ja Rashfordille. Kolmas toteutunut hankinta on hieman tuntemattomampi Eric Bailly. Atleettinen nuori puolustaja ei välttämättä ole heti valmis uuden seuran vastuunkantajaksi, mutta edellytyksiä kehittymiseen on. Nuorten puolustajien hankkiminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti ollut Mourinhon vahvuus, joten aika näyttää. Tarvetta puolustuksenkin vahvistamiseen olisi, sillä vain Smalling pelasi puolustajista viime kaudella vakituisesti ja päästettyjen maalien alhainen määrä oli enemmän pelitavan ja maalivahti De Gean, kuin puolustuksessa pelanneiden ansiota.
Vaikka seura ei vielä ole tyhjentänyt pukukoppiaan ylijäämästä, niin Mourinhon on otsikoiden mukaan väitetty ajavan useita pelaajia myös ulos seurasta. Januzaj, Mata, Schweinsteiger ja Rojo ovat ainakin lähtökuopissa. Vaikka lähtisivätkin, niin jäljelle on jäämässä mainettaan kovempi joukko pelimiehiä, jotka Mourinhon onnistuessa saattavat jopa tuoda mestaruuden Manchesterin punaiselle puolelle ensimmäistä kertaa sitten Sir Alexin aikojen.
MiddlesbroughMinä pidän tavasta jolla Boro on lähtenyt kauteen. Kun vertaa kahteen muuhun nousijaan, joiden kesä hiljaisine siirtomarkkinoineen ja aladivarijengejä vastaan pelattuine harjoitushöntsineen henkii anteeksipyytävää asennetta, niin Yorkshiressä ei nöyristellä. Vaikka joukkueen edellisestä visiitistä korkeimmalla sarjatasolla on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta, niin seura oli silloin pelannut kymmenen peräkkäistä kautta tuolla tasolla ja seuran organisaatiolle elämä Valioliigassa ei tule yllätyksenä. Vuodet sarjatasoa alempana ovat kuitenkin selkeästi kasvattaneet nälkää. Joukkueen vahvistukset vaikuttavat harkituilta ja harjoituskaudella joukkue on kohdannut Udinesen ja Real Betisin kaltaisia vastustajia ja hakenut tuntumaa kovempiin peleihin.
37-vuotiaalle maalivahti Konstantopoulokselle on hankittu suhteessa nuoriksi kilpailijoiksi Manussa HV-kohtelun saanut entinen barcavahti Valdes ja Aston Villassa 150 ottelun edestä valioliigakokemusta kerännyt Brad Guzan. Kumpikin tälle tasolle kelpoisia veräjänvartijoita. Myös puolustusta on uusittu. Joukkue hankki Espinosan tuomaan kovuutta keskuspuolustukseen ja laitapakiksi kuntoihme Barragan Valenciasta. Molemmat lähtökohtaisesti hyviä vahvistuksia. Manageri Karankan pelitavan sydämmessä on kahden puolustavahkon keskikenttäpelaajan taistelupari kentän ytimessä. Viime kaudella kaksikko Leadbitter-Clayton hoiti tämän tontin esimerkillisesti, mutta täksi kaudeksi heitä kirittämään hankittiin lisäksi hollantilainen De Roon. Fyysisenä ja yksinkertaisilla syötöillä hyvin peliä käynnistävänä De Roon solahtanee pelitapaan erinomaisesti. Hyökkäävämpään keskikentän kolmikkoon hankittiin Ajaxissa rotaatiopelaajaksi ajautunut tanskalainen lupaus Viktor Fischer, joka potentiaalistaan huolimatta voi myös päätyä floppaamaan fyysisessä Valioliigassa. Gaston Ramirezin lainan muuttaminen pysyväksi oli seuran kannalta myös tärkeä temppu. Seuran nimekkäin hankinta saattaa silti löytyä hyökkäyksestä. Viime kaudella melko vaatimattomiin maalilukemiin jääneeseen hyökkäyskalustoon lisättiin yksi Peto. Negredolla on toki ainekset olla jälleen yksi maalijyvänsä hukannut entinen maalitykki, mutta mies on harjoitusotteluissa jo väläytellyt lupaavasti. Kokonaisuutena vahvistukset vaikuttavat sopivan kunnianhimoisilta ja näyttämisen haluisilta pelaajilta, jotka nostavat osaltaan myös joukkueen kiinnostavuutta. Pelkona toki on, että runsas vaihtuvuus rikkoo joukkueen sisäistä harmoniaa. Etenkin kun saapuneet pelaajat edustavat monia eri pelikulttuureja ja kieliä. Kokemuksen mukaan tuo riski kuitenkin pienenee seurassa, jolla on selkeä pelillinen identiteetti, johon hankinnat sopivat. Nähdäkseni sitä Borolla ja Karankalla on. Seuran identiteetistä kertoo jotain myös se, että viime kaudella joukkueessa pelasi kaksi putoamaisen jälkeen maailmalle lähtenyttä kovatasoista paluumuuttajaa, eli Downing ja Woodgate, vaikka jälkimmäinen jäikin viime kaudella ilman peliaikaa, eikä enää kuuluu joukkueen kokoonpanoon.
SouthamptonJoskus sen täytyy loppua. Seura joka menettää aina siirtoikkunassa valmentajansa ja avainpelaajansa ei voi ikuisesti taistella tutkainta vastaan. Viime kaudella seuran sijoitus pyöri sarjataulukon keskellä ja vaikka se lopun hyvällä jaksolla nousi peräti kuudenneksi, niin on täysin mahdollista, että tällä kertaa joukkue päätyy puolestaan kauden päätteeksi sinne kaksinumeroisten sarjasijoitusten alueelle. Uusi manageri Puel on laatuvalinta, joka taisteli Nizzassa viime kaudella loppuun asti sarjan kakkospaikasta viihdyttävällä pelillä. Vaikka seura jäikin lopulta neljänneksi on se pieneltä seuralta kova saavutus, jota vaikuttavampaa on vain se, että Puel sai ongelmatapaus Hatem Ben Arfan pelaamaan sillä tasolla, jonne miehen taidot edellyttävät. Temppu joka jäi Newcastlen ja Hullin managereilta tekemättä. Puelin kohdalla kysymysmerkki on lähinnä se miten mies sopeutuu Englantiin. Toki Southamptonista voi tiirailla kanaalin yli kotimaataan, mutta Puel ei sen paremmin pelaajana kuin managerinakaan ole ikinä työskennellyt kotimaansa ulkopuolella.
Seura on menettänyt Koemanin lisäksi avainpelaajista Viktor Wanayaman ja Sadio Manen. Kovin montaa sellaista pelaajaa ei seuraan jäänytkään, jotka olisivat tosissaan muita seuroja kiinnostaneet. Kesän hankinnat ovat kuitenkin varsin kelvollisia. Laitapakki Pied nousi edellisellä kaudella Puelin luottomieheksi Nizzassa, eikä miehellä ole erityisiä heikkouksia (jos kohta ei suuria vahvuuksiakaan). Norwichista hankittu Redmond on räjähtävän nopea ja nuoresta iästään huolimatta kokenut laituri. Bayer Munchenin organisaatiosta napattu Hojberg puolestaan on lupaava ja monipuolinen keskikenttäpelaaja, joka ajautui ongelmiin Guardiolan kanssa. Mies halunnee siis näyttää erityisesti peleissä Manchester Cityä vastaan. Tämä kaksikko yrittänee täyttää Wanyaman ja Sanen jättämät aukot. Kiertolaiseksi ajautunut Alex McCarthy hankittiin kirittämään ykkösvahti Forsteria. Materiaali näyttää siis olevan jotakuinkin edellisen kauden tasolla. Southampton liittyy kuitenkin niiden seurojen joukkoon, jotka miettivät kuka tulevalla kaudella tekee tarvittavat maalit. Viime kaudella tasoaan menettänyt Pelle lähti Kiinaan tekemään tiliä ja Sane oli se joukkueen toinen 11 maaliin yltänyt pelaaja. Shane Long on kelvollinen pelimies, mutta ei oikein vakuuta ykköshyökkääjänä, Charlie Austin ei viime kaudella löytänyt sitä kipinää, joka nosti hänet QPR-paidassa 18-maalin mieheksi ja viime kaudella pitkästä loukkaantumisesta toipunut kannattajien suosikki Rodriguez oli myös melkoisen vaisu. Jos joku kolmikosta löytää parhaiden päiviensä kunnon, niin Soton pysynee keskikastissa, mutta vaikeudet maalinteossa tiputtavat seuran äkkiä lähelle putoamisviivaa.
