Osa IOsa IIKausiennakko Osa III
Stoke CityStoke päätti kautensa hieman yllättäen jopa yhdeksäntenä, vaikka se hävisi huhtikuussa kolme peräkkäistä peliä maalierolla 1-12 ja päätti kautensa maalieroon -14. Stoken otteet ailahtelivatkin kauden aikana jonkin verran ja ajoittain joukkue näytti todella hampaattomalta. Osa ongelmista voidaan laittaa loukkaantumisten piikkiin, mutta niihin pitäisi jokaisen joukkueen olla valmistautunut (ellei kyseessä ole Leicester, jonka pelaajat eivät vaan loukkaannu). Hughes etsi kauden aikana parasta kokoonpanoa myös loukkaantumisista riippumatta. Ailahtelu tiivistyi Shaqiriin, joka parhaimmillaan on yhden miehen urheiluruutukooste ja heikoimmillaan täysin eksyksissä. Tällä kaudella Hughesin voisi toivoa löytävän joukkueelle paremman permanentin ja ainakaan suuri vaihtuvuus pukukopissa ei sitä estä. Pois ei lähtenyt yhtään niistä 21 pelaajasta, jotka pelasivat yli 10 peliä viime kaudella ja avauksen paikasta on tosissaan tullut kilpailemaan vain yksi pelaaja, eli Joe Allen, joka valitsi hieman yllättäenkin Stoken, vaikka myös kasvattajaseura Swansean huhuttiin olleen tiukasti miehen perässä. Allen on kelvollinen pelimies, mutta mitään suurta tason nostamista hän ei Stoken keskikentälle tuo.
Stoken harjoituskausi ei varsinaisesti ole ollut lupauksia herättävä ja ellei Hughes saa joukkuetta parempaan lentoon kauden aikana, niin miehen eväät näyttävät hieman syödyiltä. Tasainen yhdeksänsien sijoitusten sarja on Stoken resurssit huomioon ottaen vähintään kelvollinen saavutus ja joukkue on vuosien aikana samalla muuttunut profiililtaan. Aikaisemmin tulokset oli revitty fyysisellä ja puolustukseen perustuvalla jalkapallolla, jossa vaarallisin kuvio on rajaheitto. Hughes on tehnyt Stokesta joukkueen, joka pystyy hallitsemaan palloa luontevasti ja se ei ole mitätön saavutus sekään. Nyt olisi kuitenkin löydettävä vielä lisää tehoja. Valitettavasti samaan aikaan trendi on kohti nopeampaa jalkapalloa ja Stoke saattoi nyt saapua pallonhallintajuhliin juuri kun muut ovat jo lähdössä.
SunderlandDavid Moyesin manageriuran ei voi varsinaisesti sanoa olevan nosteessa. Sunderland taas on seurana profiloitunut lähinnä suureen vaihtuvuuteen sekä pelaajistossa, että managerin paikalla. Joukkue on edellisillä kausilla myös pääsääntöisesti ollut yhden tappion päässä putoamisviivasta, mutta onnistuu aina punnertamaan itsensä niukasti turvaan. Siitä mikä on seuran hankintojen, managerien ja sarjasijoitusten keskinäinen kausaliteetti voidaan keskustella, mutta lopulta joukkue ei vain koskaan onnistu nousemaan suuren stadionin ja kannattajaryhmän edellyttämälle tasolle.
Vaikka manageri Allardyce lähtikin maajoukkueen ohjaksiin ja tilalle naarattiin Moyes, niin toistaiseksi seura ei ole sortunut toiseen perisyntiinsä, eli se ei ole raahannut paikalle merikontillista keskinkertaisia pelimiehiä. Lähtijöiden joukossa oli myös Giaccherini, joka jostain syystä ei ikinä onnistunut Pohjois-Englannissa, mutta pelasi taas loistavasti viime kaudella lainalla kotimaassaan. Ehkä hänessä myös osin tiivistyy Sunderlandin ongelma. Vaikka pukukoppiin saataisiinkin riittävän laadukas pelaajanippu, niin joukkueesta puuttuu täysin menestymisen kulttuuri. Toki jotain muutakin vikaa seuran rakenteissa täytyy olla. Ei koheltaminen vuodesta toiseen voi olla enää sattumaa. Ainakin scouttiosasto voisi kaivata tuuletusta.
Seuran toistaiseksi ainoa hankinta kesän siirtoikkunassa on keskuspuolustaja Djilobodji, joka ei saanut näyttöpaikkaa Chelseassa, mutta pelasi kelvollisesti lainalla Werder Bremenissä. Seuran siirtostrategiasta jotain kuitenkin kertoo, että edellisessä siirtoikkunassa tammikuussa joukkueeseen hankittiin peräti kaksi keskuspuolustajaa, joista Kirchhoff pelasi ehkä kaikkien aikojen paskimman debyyttiottelun. Molemmat kuitenkin päätyivät pelaamaan melko säännöllisesti kevään aikana. Sunderlandin maalinteko on liiaksi 33-vuotiaan Defoen varassa, mutta keskikenttä on kohtuullisella valioliigatasolla. Erityisesti tammikuussa seuraan tulleelta Khazrilta odotan itse paljon. Syytä on Sunderlandissa monen muunkin odottaa, mikäli seura aikoo tehdä muutakin, kuin taistella putoamista vastaan.
Swansea CityNo mutta. Swansean neljä viimeistä harjoitusottelua ovat päättyneet voittoihin maalierolla 13-1. Lisäksi seura hankki jo hyökkäykseensä meritoituneen target-pelaaja Llorenten, jonka ura on ollut hieman laskusuunnassa, mutta joka silti tuo valtavasti kokemusta ja vaihtoehtoja hyökkäyskuvioihin. Joukkue on väitetysti myös viimeistelemässä kauppaa hyvän maalivainun omaavasta Borja Bastonista. Kaksikolla olisi täydet edellytykset nostaa walesilaisten hyökkäyspään tehoja. Rima ei tosin ole erityisen korkealla, koska seurasta lähteneet Eder ja Paloschi floppasivat ja alkukaudesta loistanut Gomiskin hiipui nallipyssyksi. Seuran kannattaisi kuitenkin pitää kynsin ja hampain kiinni viime kauden parhaasta hankinnastaan Andre Ayewista. Hänen lähtönsä olisi suuri isku. Toistaiseksi siirtoikkuna näyttää kuitenkin melko onnistuneelta. Viime kaudella lainalla seurassa ollut Leroy Fer kykenee tuomaan luovuutta keskikentälle, joka usein oli Ayewin ja Sigurdssonin yksilösuoritusten varassa ja van der Hoorn on hyvä vaihtoehto keskuspuolustukseen, sillä mies on sekä vahva pääpalloissa, että kohtuullinen avaamaan peliä. Miehen ongelma onkin ollut otteiden tasaisuudessa. Ainakin yksi pimeä hetki on kerännyt youtubessa 180000 katselua.
Francesco Guidolin tuntee varmasti paineet niskassaan. Hän oli hieman yllättävä valinta, joka tuotiin tammikuussa pelastamaan putoamisviivan tuntumaan tipahtanutta seuraa. Hän kuitenkin onnistui monipuolistamaan joukkueen pelitapaa ja sai parhaista pelaajistaan lisää tehoja irti. Nyt hän on saanut rauhassa valmistautua uuteen kauteen ja vaikuttaa hankintojen kautta joukkueen rakenteeseen. Seuraako tästä selkeämpi pelijärjestelmä, vai jatkaako mies ryhmityksen ja taktiikan variointia vastustajasta riippuen? Ainakin mies toivoo uusien hyökkääjien onnistuvan paremmin kuin edeltäjänsä hyökkäyspään hankinnat. Tasaisessa keskikastissa se tarkoittaa suurta eroa sarjasijoitukseen. Ayewin, Sigurdssonin ja Williamsin panoksesta riippuu myös paljon.
Tottenham HotspurElämä Pohjois-Lontoossa näyttää valoisalta. Pochettinon aikakaudella joukkue on parantanut jatkuvasti peliään, vaikka viime kauden loppumetreillä hermo petti ja kompuroiva joukkue päästi Arsenalin ohitseen kakkoseksi. Joukkueen peli on kuitenkin näyttänyt hyvältä ja vuosittain joukkue saa hankittua lupaavia nuoria pelaajia, jotka puhkeavat kukkaan todellisiksi tähdiksi. Tämän kesän hankinnat vaikuttavat lupaavilta, vaikka ihan junnuista ei kysymys olekaan. Janssen tykitti viime kaudella Hollannissa huikeat 27 maalia. Kyseessä ei ehkä ole sarjan näyttävin hyökkääjä, mutta hänellä on kyky löytää itsensä maalintekopaikkaan. Mies tuonee siis tervetullutta vaihtoehtoa Spursin hyökkäykseen, joka on kaikesta huolimatta olut vahvasti Kanen varassa. Kesän toinen hankinta oli atleettinen puolustava keskikenttämies Wanyama Pochettinon edellisestä seurasta Southamptonista. Kyseessä siis oli melko lailla täsmähankinta, mutta Wanyama saa silti työskennellä tosissaan saadakseen peliaikaa, sillä Mason, Dier ja kumppanit eivät luovu paikastaan helpolla.
Spurs otti viimeisessä harjoitusottelussaan näyttävän 6-1 voiton Inter Milanista ja vaikka molemmat joukkueet tekivät paljon vaihtoja, niin lontoolaiset näyttivät erittäin valmiilta uuteen kauteen. Lloris joutui viime kaudella hetkittäin pitämään puolustusta pystyssä. Mikäli puolustus on saatu organisoitua täksi kaudeksi paremmin ja jos sarjan ehkä nuorimman joukkueen kasetti kestää, niin Pochettino saattaa jopa onnistua jatkamaan jatkuvasti parantuneiden sarjasijoitusten jatkumoa tällä kaudella. Tämän kauden läpimurtopelaajaksikin joukkueessa on suorastaan tunkua. Yksi vaihtoehto voisi olla yhdysvaltalainen keskuspuolustaja Cameron Carter-Vickers, vaikka nuorukainen hieman raakile vielä onkin. Kokonaisuutena seuran tulevaisuus näyttääkin tällä hetkellä erittäin valoisalta.
WatfordHämmentävä lienee paras termi kuvaamaan Watfordia. Myös Udinesen (ja aikaisemmin myös Granadan) omistavat Pozzot pyörittävät ihmeellistä rulettia. Viime kaudeksi seura vaihtoi manageriksi Quique Sánchez Floresin, joka onnistui tehtävässään todella hyvin ja nosti nousijajoukkueen sijalle 13. Tämä ei kuitenkaan Pozzoille kelvannut ja komento pukukopissa vaihtui taas. Nyt tahtipuikkoa heiluttaa Walter Mazzarri, jonka meriitit ovat vähintäänkin kaksijakoisia. Floresin ei silti tarvitse hävetä lyhyttä pestiä. Edeltävillä kausilla seurassa oli vaihdettu valmentajia huomattavasti nopeammalla tahdilla. Myös pelaajisto vaihtuu Watfordissa kissan aivastusta noepammin. Runkopelaajista lähtivät tosin vain keskikentän Jurado, Abdi ja lainapestinsä päättänyt laitapakki Ake. Uusina pelaajina joukkueeseen liittyvät viime aikoina Serie A:ssa vähemmälle peliajalle jäänyt kolumbian maajoukkueen nopea laitapakki Zuniga, Pozzien entisestä seurasta Granadasta ennätyssummalla hankittu lupaava hyökkääjänuori Success (ihan oikeasti), Belgiassa dominoinut keskuspuolustaja Kabasele, toistaiseksi lunastamaton hyökkääjälupaus Sinclair ja laitapakki Dja Djédje. Lista ei varsinaisesti saa haukkomaan henkeä, mutta viime kaudella seuran scouttiosasto onnistui hyvin. Jos näiden hankintojen kanssa pysyy hankintatarkkuus samalla tasolla, niin Watford on epäilemättä vahvistunut. Viime kauden tehokaksikolla Ighalo-Deeney on nyt enemmän tukea ja keskikentän leveys näyttää tälle tasolle riittävältä ja puolustuskin kelvolliselta. Gomes kykenee yhä torjumaan tai imaisemaan minkä vedon tahansa, mutta jos jälkimmäisiä tulee liikaa, niin Pantilimon on kelvollinen kakkosvaihtoehto.
Seuralla on siis edellytykset nousta sarjan keskikastissa ylöspäin. Harjoituskaudella joukkueen peleissä on vielä haettu taktisia kuvioita, eikä peli ole näyttänyt kovinkaan valmiilta. Henkilökohtaisesti seuran omistusportaan säätäminen aiheuttaa sen verran karvoituksen pystyyn nousemista, että en erityisesti toivo sen vauhtiaan löytävänkään. Pahoittelut.
West Bromwich AlbionAlbion on Pulisin alaisuudessa löytänyt itselleen paikan. WBA pelaa melko suoraviivaista ja fyysistä peliä ja sitä vastaan ei ole helppoa millään joukkueella. Toisaalta vain sarjajumbo Villa teki viime kaudella vähemmän maaleja kuin Baggies. Matt Phillips ei varsinaisesti tule muuttamaan tuota asiaa, vaikka viime kaudella muutaman maalin sarjatasoa alempana tekikin. Joukkue on myös rungoltaan yksi sarjan iäkkäimmistä. Se ei preesensfutista pelaavalla joukkueella ole ehkä niin suuri ongelma kuin jollain muulla taktiikalla, mutta melkoinen remontti jää tuleville vuosille tehtäväksi, jos tänä kesänä ei enempää muutoksia tapahdu. Berahinon myynti voisi toki vapauttaa Pulisille myös hieman enemmän varoja, joilla hän saa ostettua muutaman vahvan ja/tai työteliään peruspelaajan. Adebayo Akinfenwa anyone?
Viime kaudella vain neljä joukkueen ottelua päättyi yli yhden maalin erolla ja harjoituskauden perusteella samaa riemua on odotettavissa. Voin kuvitella, että WBA:n kausikortit menevät kuin kuumille kiville. Pulisin joukkueet eivät kuitenkaan tunnu ikinä tippuvan, joten ei se varmaan nytkään. Lisäksi sarjassa on muutama joukkue, jonka tilanne näyttää ainakin tässä vaiheessa huonommalta.
West Ham UnitedHammerskannattajat ovat voineet viime aikoina liikkua ihan uuden itseluottamuksen siivittäminä. Joukkue pelasi vahvan viime kauden ja joukkueen suurin tähti Payet on julkisesti vannonut sitoutumistaan seuraan, vaikka ottajia olisi varmasti ollut. Kesän ainoa menetys on ollut oman kasvatti Tomkinsin siirtyminen paikallisvastustaja Palacen riveihin. Pelillisesti hänkään ei silti ollut varsinainen suurmenetys. Toistaiseksi kesän hankinnoistakaan ei silti löydy ensi silmäyksellä suurta tähtisadetta. Yllätyksellinen Gokhan Tore on kelpo laituri, kuten myös Valenciasta hankittu Feghouli ja vahva Nordveit kykenee luutimaan keskikentän pohjalla ja lähettämään matkaan hyökkäyskaluston, jonka kärjessä Carroll on viime aikoina pysynyt poikkeuksellisesti ehjänä ja on varmasti vaikea pidettävä vastustajien puolustuslinjoille. Tästä merkkinä viimeisessä harjoitusottelussa isketyt kaksi maalia Juventuksen verkkoon. Joukkueen laitahyökkäykset saattavat kuitenkin vahvistua vielä entisestään, mikäli huhuttu Andre Ayewin siirto tapahtuu. Siinä vaiheessa myös laiturien paikalle alkaa olla samanlaista tungosta kuin hyökkäykseen, jossa Carrolin takana peliaikaa kaipailee ainakin viisi miestä, joista tosin Sakho on kuuleman mukaan kyllästynyt odottelemaan ja antanut seuralle vaatimuksen siirrosta toisaalle. Hyökkäystä suurempi kysymysmerkki on kuitenkin puolustus ja sille osastolle ei Bilic ole juurikaan vahvistuksia vielä löytänyt, vaikka myös laitapakki Masuakua on seuraan huhuiltu. Syytä olisi jonkun tulla, sillä Tomkinsin lähtö, Jenkinsin lainan loppuminen ja Cresswllin pitkä loukkaantuminen eivät varsinaisesti paranna viime kaudella ajoittain liiankin helposti avautuneen puolustuksen pitävyyttä.
Joukkue pelaa tällä hetkellä hyvällä itseluottamuksella ja asenteella, jota erityisesti Payetin ja Carrollin suorituksen ruokkivat. Puolustusta vahvistamalla joukkue voisi nousta jälleen tiukasti taistelemaan europaikoista, mutta ilman niitä kaudesta jää käteen paljon viihdettä ja liian vähän pisteitä.
